Are You the One:

💚 Are You the One: 💚

Osa 1:

Luku 3:

 

" - Se kuraverinen on aivan täysin päästänsä sekaisin. Ja käyttäytyi myös, hyvin omituisesti. Se koko tilanne oli kuin pyhäin häväistys " 

 

Drusilla Snape alkoi samantien puhua hiljaisella äänellä istuttuaan ensin omalle paikalleen, Amyn viereen professori Flitwickin luokassa. 

 

" - Voitko kuvitella. Minun olisi myös keskusteltava hänen kanssaaan, jostakin mikä littyy Dracoon." 

Drusilla Snape jatkoi lausettaan, edelleen hiljaa melkein kuiskaillen Amylle. Koska, kenellekkään toiselle Luihuiselle Drusilla ei voinut edes kuvitellakkaan puhuvansa tästä.. Ei nyt, kun Drusilla ei edelleenkään voinut kertoa tästäkään, Dracolle. No, myöhemmin tänä iltana, tämäkin pyhäinhäväistys olisi Draco Malfoyn tiedossa.

Sinä aamuna, Loitsu tunneilla oli tavan mukaisesti niinkuin muinakin aamuina niin kova meteli ettei luokassa useinkaan kuullut edes omaa ääntään.. Drusilla tosin puhui nyt tarkoituksellisesti kuiskailemalla, sillä muiden Luihuisten ja varsinkin Rohkelikkojen oli parempi olla kuulematta sanaakaan tästä..

" - Hermione ja Draco?? oletkohan sinä nyt käsittänyt jotakin väärin?? eihän se ole edes mahdollista, helvetti sentään."

 

Amy lausui ne sanat, Drusillan mielestä aavistuksen lian kovaan ääneen.

" - Voisitko puhua nyt hieman hiljaisemmalla äänellä. " Drusilla sanoi pyytävästi.

" - Sinun olisi pitänyt olla näkemässä koko tilanne, omin silmin. Varsinkin se katse, kuraverisen silmissä. Se katse, kun oli aivan samanlainen kuin Pansy Parkinsonin  silmissäkin oli, silloin kun Pansy yritti kolmantena kouluvuonna salailla omaa ihastumistaan Dracoa kohtaan. "

" - Vain koska, Pansy pelkäsi silloin sinun ärsyyntyvän tai saavan mustasukkaisuus kohtauksen. Vain koska, Pansy oli myös huomannut sinun epätoivoisen ihastumisesi Dracoon.  Niin Pansy minulle sanoi silloin.." 

" - Sitäkö se silloin vain olikin." Drusilla sanoi hiljaa.

" - Noh, Pansy oli silloin aivan turhaan huolissaan. Minä en ollut silloin lainkaan mustasukkainen Dracosta."

" - Etkö ihan tosissasi, ollut?" Amy sanoi, hiljaa kysyvästi kuiskaten.

" - No, en ollut. Miksi edes olisinkaan ollut, kun eihän minulla ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia edes saada Dracoa itselleni silloin. " Drusilla kuiskasi myös hiljaa.

" - Vain koska, ethän sinä edes kertonut tunteistasi mitään, Dracolle.  Jos sinä olisit avannut suusi ja kertonut, koko tilanne olisi aivan varmasti ollut aivan toisenlainen.. Eikä Draco olisi sitten. "

" - Draco seurusteli silloin ihan tosissaan Hailien kanssa. Älä edes kehtaa vetää Hailieta, tarkoituksellisesti mukaan tähän. "

Drusilla Snape sihahti hiljaa, vaihtaen samalla puheen aihetta. Ennenkuin Amy ehtisi sanoa jotain muuta inhottavaa Hailiesta. Korpinkynnen tuvan tytöstä, joka oli myös Draco Malfoyn ensimmäinen tyttöystävä yli vuoden ajan.. Ja myös ensimmäinen, hyvin onnekas tyttö joka oli ihan oikeasti saanut Draco Malfoyn sydämen ihan kokonaan omakseen.  Sillä, EI. Ennen neljännettö kouluvuotta. Drusilla Snape ei edes muistanut koskaan näheensä parasta ystäväänsä, Draco Malfoyta niin onnellisena ja myös niin rakastuneena.

" - Tiedän jo kuinka vähän sinäkin pidät tästä säälittävästä teatterista, jonka kuraverinen on tällä kertaa järjestänyt. Ihan tasan yhtä vähän kuin minä pidän siitä. "

" - Ei, Draco ei ikinä. Ei missään tilanteessa tekisi mitään sellaista. Dracohan vihaa Hermionea." Amy kuiskasi hiljaa.

Amy oli jälleen kerran oikeassa, viimeisen lauseen ääneen lausuessaan. Drusilla Snape oli aivan samaa mieltä. Luihuisen tuvan tytöt olivat sis tästä tilanteesta aivan yhtä järkyttyneitä.

" - Mitä muuta se voisi edes olla?" Amy kuiskasi hetken kuluttua uudelleen kysyvästi.

Drusilla Snape oli vain varmempi siitä, että hänen kasvojensa eteen oli kohonnut taas se sama tuttu, synkän harmaa varjo. Pienestä järkytyksestä olikin hetkessä kasvanut suurempi, kuin Drusilla oli edes kuvitellut. Ja se samanlainen järkytys heijastui myös kuin peilikuvana Amyn, Drusillan ystävättaren kasvoilta.

" - En tiedä enempää.. En nyt kun en ole vielä keskustellut vihollisen kanssa. " Drusilla sanoi hiljaa.

" - Yhden asian voin jo luvata. En aio uskoa yhtäkään sanaa, siitä mitä vihollinen kertoo. En ennenkuin olen kysynyt samaa asiaa, myös Dracolta. Tarkoitan siis oikeaa totuutta, jos siis se kuraverinen saa päähänsä kertoa satuja, jotka eivät voisi mitenkään päin kerrottuna olla edes totta.. "

" - Lupaathan kuitenkin pitää myös minut ajan tasalla, Dru?." Amy sanoi hiljaa kysyvästi.

Siihen kysymykseen, Drusilla Snapen ei silläkään kertaa tarvinnut vastata sanallisesti mitään. Drusilla kertoisi aivan varmasti kaiken sen mitä kuulisi,  myös Amylle.  Drusilla oli kuluineiden kouluvuosien aikana saanut vaikeissa asioissa, aiemminkin tukea Amylta ja Drusillan paras ystävätar oli myös Draco Malfoyn ystävä.. Joten, Drusilla ei missään nimessä jättäisi Amya, tämänkään asian ulkopuolelle.

 

" - Minua alkaa ihan oikeasti oksettaa, kun edes mietinkään sitä.. Mitä kerrottavaa sillä kuraverisellä on, Dracosta."

 

 Drusilla Snape sanoi hiljaa, kävelleessään yhdessä Amyn kanssa kohti Luihuisen tupaa. Vain edessä olevan vapaa tunnin ajaksi, joka osui sinä aamupäivänä täysin oikeaan paikkaan. Drusilla Snape kaipasi nyt vain rauhaa, jottei hän hermostuisi enempää.. 

Drusillalla tosin oli toinenkin syy, mennä vapaa tunnin ajaksi Luihuisen tuvan oleskeluhuoneeseen. Drusilla halusi vain tarkistaa, olisiko Draco Malfoy tullut sittenkin jo aikaisemmin kouluun..

 

Se tuntui kuitenkin niin  turhalta toiveelta, edes ajatuksena. Luihuisen tuvanjohtaja, professori Severus Snape kun oli eilis iltana ilmoittanut hyvin selkein sanoin, Draco Malfoyn palaavaan kouluun aikaisintaan oppituntien jälkeen.

 

" - Et ole ainoa joka voi pahoin, kun edes ajatteleekaan Dracoa ja Hermionea, yhdessä." Amy sanoi hiljaa.

" - En itsekkään ole edes pientä sekuntiakaan pitänyt siitä neiti ala-arvoisesta, joka saisi nyt vain ihan omaksi parhaakseen pysytellä kaukana Dracosta."

 

Amy ei sitten, yhä edelleenkään viiden kokonaisen vuoden jälkeen osannut, tai edes halunnut kutsua Hermione Grangeria kuraveriseksi. Drusilla Snape taisi muutekin olla yhä edelleen ainoa tyttö, Luihuisen tuvassa joka edes oli ottanut sen sanan käyttöönsä. Ja myös sanoi sen ääneen. Noh, mistäpä muualta se sana oliskaan edes löytänyt tiensä, Drusilla Snapen sanavarastoon kuin Draco Malfoyn suusta. Professori Severus Snapen oppitunneilla, Drusilla ei kuitenkaan koskaan sanonut sitä sanaa ääneen. Syy siihen oli jotakin sellaista, mitä Drusilla ei ikinä, missään tilanteessa mainitsisi yhdellekkään Luihuiselle, ei edes Dracolle.

Se syy, liittyi Drusillan isän, professori Severus Snapen nuoruuden vuosiin ja oli myös ainoa asia jota Drusilla myös salaa häpesi isässään. Se kun oli Drusillan mielestä lähes pyhäinhäväistys, kun hän tiesi isänsä olleen kouluaikoinaan rakastunut arpinaama Potterin kuraveriseen äitiin, Lilyyn.

Lucius Malfoy käytti myöskin usein sanaa kuraverinen, puhuessaan Hermione Grangerin kaltaisista. Lucius ja Draco. Isä ja poika. Joissakin asioisss niiin samanlaisia, ainakin ajatuksiltaan. Drusilla Snapen mielestä.

' Haluanko edes puhua mistään Dracon kanssa enää, sitten kun näen hänet. Olinko edes iloinen lainkaan siitä, kun huomaisin parhaan ystäväni palanneen takaisin kouluun? voisinko enää edes katsoakkaan niihin hopeanharmaisiin silmiin, samalla tavalla kuin ennen? '

Drusilla Snape tuskastui samoin tein, omiin ajatuksiinsa. Ehdottomasti! siis ehdottomasti enemmän kuin mitään muuta, Luihuisen tuvan tyttö haluaisi vain puhua jossain kahdestaan Dracon kanssa. Siihen asiaan, eivät vihollistuvan tytön puheet vaikuttaisi laisinkaan. Drusilla Snapen olisi nyt vain oltava yhtä vahva ja myös luja hermoinen, kuin hän oli tähän päivään saakka ollut. Juuri sellainen, kuin Luihuisen kuuluisikin olla. Drusilla Snape tulisi kestämään mitä vaan, siltä vihollis tuvan kuraveriseltä tytöltä.

 

Yhden vapaa tunnin sijaan niitä olikin kaksi. Nimittäin, aivan yllättäen nousseen kovan ukkos myrskyn vuoksi, myös yrttitiedon tunti oli peruttu. Mutta, silti. Blaise Zabini onnistui hankkimaan itseellen ( taas kerran) jälki-istunnon. Blaise kun oli livahtanut ulos seisomaan keskelle linnan pihaa.  Drusilla kuulikin loitsutunnin jälkeen, Blaisen lyöneen vetoa jostakin kahden muun Luihuisen tupaan kuuluvan pojan kanssa, mikä liittyi ukkoseen. Blaise Zabini olisi siis todennäköisesti seissyt ulkona sateessa, lounaaseen saakka. Ellei yrttitiedon opettaja, professori  Sprout olisi huomannut Blaisea.

Drusilla ei sitten millään näiden kuluneiden vuosien aikana ollut oppinut ymmärtämään, mitä hemmettiä Blaise Zabinin pään sisällä liikkui.. Eikä Drusilla todennäköisesti koskaan tulisi ynmärtämäänkään.

" - Professori Snape on muuttunut kuluneen kesän aikana. Hänestä on tullut itse paholainen."

 

Blaise Zabini ilmoitti ensimmäiseksi, kuuluvasti tullessaan sisään Luihuisen tuvan oleskeluhuoneeseen.

" - Mitä hän tällä kertaa sanoi?"

 

Drusilla kysyi, kohottaen hetkeksi katseensa poispäin taikajuomien läksyistä joita hän istui kirjoittamassa loppuun, nojatuolissa. Drusilla oli vain päättänyt tehdä läksyt loppuun, unohtaakseen edes hetkeksi kaikki ne ikävät asiat jotka yhä edelleen kummittelivat hänen ajatuksissaan.

" . Professori Snape puhutteli minua. Kertoi ääneen oman mielipiteensä siitä, kuinka typerästi olinkaan käyttäytynyt aiheuttaessani tahallani sellaisen vaaratilanteen.. Ihan kuin en olisi sitä itsekkin tiennyt, mitä olin tekemässä ulkona. Sanonpahan vain, että mielestäni meidän tuvanjohtajalla on erittäin huono käsitys huumorista.. " Blaise sanoi.

" - Professori Snapella nyt on aina ollut omanlainen käsityksensä hauskuudesta. " Drusilla sanoi, vastauksena Blaiselle. 

Mutta se. Mikä professori Severus Snapen mielestä oli hauskaa, meni useinkin  täysin yli Drusillan ymmärryksen.

 

" - Blaise. Professori Snape ei ilmeisesti pitänyt sitä, kovinkaan kunnioittavana Luihuisen tuvan kannalta, mitä sinä teit."

 

Yhtäkkiä, Drusillan mielestä Amy kuulosti epäilyttävän paljon samalta puhuessaan Blaise Zabinille, kuin Hermione Granger. Amy tuntui ottavan muutenkin valvojaoppilaan tehtävät liiankin vakavasti. Drusilla nostikin melkein heti kämmensä korviensa peitoksi, jottei hänen tarvinnut kuunnella enempää. Ja sisimmässään.. Drusilla oli yhtäkkiä vain iloinen siitä, ettei Draco Malfoy ollut tullutkaan kouluun, ajoissa. Näin ollen, Dracon ei tarvinnutkaan ottaa vastaan valvojaoppilaan paikkaa, joka oli ollut ensin hänelle ajateltu.

" - Luihuisen tuvan maine on säilyttävä samanlaisena kuin kaikken turvallisuus meidän tuvassa. Mutta, mietitääpä hetki koko tilannetta siitä näkökulmasta jos ulkona olisikin ollut jonkun toisen tuvan oppilas, etkä sinä Blaise. Siinä tilanteessa, meidän tuvanjohtaja olisi jättänyt koko tilanteen täysin huomiotta. Sääli tosin ettei ulkona ollut sinun sijastasi, eräs vihollis tuvan kuraverinen. Siinä tilanteessa, minäkin olisin ollut ikkunassa katsomassa."

 

Drusilla sanoi niin ilkeästi piikitellen, että sai myös Blaisen nauramaan. Amy tosin vilkaisi heti Drusillaa erittäin paheksuvasti, mutta sillä kertaa Drusilla jätti ystävättarensa katseen kokonaan huomaamatta.

 

 ****

 

 

 

 

 " - Mitä jos Draco onkin jo tullut takaisin, ennen meidän viimeisten oppituntien päättymistä"

 

Amy sanoi Drusillalle, kun Luihuisen tuvan tytöt olivat matkalla lounaalle suureen saliin.

 

" - Siinä rapauksessa aion juosta heti hänen luokseen ja ihan ensimmäiseksi halaan häntä kauan."

 

Drusilla Snape sanoi enempää miettimättä sanojaan. Niin hän tekisikin, sillä Drusillahan oli monet kerrat aikaisemminkin noin vain juossut halaamaan parasta ystäväänsä, heti hänet nähtyään. Joten, silläkään kertaa Amylla ei ollut pienintäkään syytä tulkita edes mielessään Drusillan sanomia sanoja väärin.  Sillä. EI. Drusilla Snapella ei ollut sellaisia tunteita enää Draco Malfoyta kohtaan, millaisia hänellä oli ollut kolmantena kouluvuonna. Samoihin aikoihin kuin nyt. Sen halauksen Draco Malfoy olisi ihan oikeasti ansainnut Drusillalta, sillä nyt vihdoinkin Luihuisen tuvan tyttö saisi jälleen ainoan turvapaikkansa maailmassa takaisin.

 

 Sillä, nimenomaan Draco Malfoyn sylissä, Drusilla Snapen ainoa turvapaikka maailmassa oli ollut jo toisesta kouluvuodesta asti. Nimittäin. Toisena kouluvuonna, Drusilla oli uskaltanut  ihan oikeasti halata parasta ystäväänsä ensimmäisen kerran koskaan. Ja se, ettei Draco silloin tönäissyt Drusillaa pois oli syynä siihen että Drusilla olikin ihastunut jo kaksitoista vuotiaana tyttönä, parhaaseen ystäväänsä. Mutta.. Välittömästi sen halauksen jälkeen olisi luvassa erittäin vakava kahdenkeskinen keskustelu Drusilla Snapen ja Draco Malfoyn välillä. Jossakin päin linnaa, missä ei olisi ylimääräisiä korvia kuuntelemassa.

" - Minä jo luulin, ihan pienen hetken vain sinun lyövän Dracoa.. Siis, kun te vihdoin näette toisenne." Amy sanoi seuraavaksi.

Kuinka Amy edes kehtasikaan sanoa mitään sellaista ääneen??!! Mitä hemmettiä hänen päässään oikein liikkui? Drusilla Snape ei missään tilanteessa koskaan, ei edes unissaaan harkinnutkaan lyövänsä Dracoa. Ja sitten, yhtäkkiä se viime öinen kammottava painajainen hiipi salakavalasti, kuin aave takaisin Drusillan päähän.  Saaden aikaan nyt tosin lieventyneen, mutta silti edelleen ahdistavan mellastuksen jälleen hänen sisimmässsään. Drusilla toivoinkin nyt vain ettei silläkään painajaisella ollut minkäänlaista yhteyttä siihen, mitä se hemmetin nirppanokka kuraverinen oli aikeissa kertoa hänelle.

 

Drusilla Snapea inhotti. Kyllä, häntä ihan oikeasti inhotti se miksi Draco Malfoy oli nyt ihan yhtäkkiä noin vain alkanut salailla asioita häneltä.  Drusillakin kun oli kertonut Dracolle sellaisia asioita, joista hän ei koskaan kertoisi kenellekkään toiselle. Edes Amy ei tiennyt kaikkia Drusillan salaisuuksia, toisin kuin Draco tiesi melkein kaiken.  Ja, sitäpaitsi. Oliko Drusilla Snape näiden kuluneiden vuosien aikana aivan tarkoituksellisesti pettänyt Draco Malfoyn luottamuksen ja siksi Luihuisen tuvan poika ei enää halunnutkaan kertoa Drusillalle mitään itse? EI. Asiat eivät todellakaan olleet menneet niin.

 

" -  En ikinä tekisi niin. En edes ajatuksissani tai unissani. Draco on paras ystäväni ja sinäkin tiedät sen. "

Drusilla vastasi Amylle, nyt hyvin selvästi loukkaantuneena.

" -Mistähän hemmetin syystä sinä edes sait tuonkaltaisia typeriä ajatuksia? Oletko sinäkin kadottanut järkesi jonnekkin. "

Drusilla sanoi seuraavaksi, kysyvästi.. Kuuntelematta lainkaan mitä Amy sanoi hänelle. 

Luihuisen tytöt saapuivat hetkisen kuluttua suureen saliin ja opettajien pöydän suunnalle vilkaistessaan Drusilla huomasi myös Lucius Malfoyn istuvan siellä taas.. Keskustelemassa kenenkäs muunkaan kuin Drusillan isän, professori Severus Snapen kanssa.

 

' Miksihän Dracon isä on taas täällä? ja mistähän hän tällä kertaa keskustelee, minun isäni kanssa? '

Drusilla  sai itsensä jälleen kiinni mietiskelemästä. Hänen mietiskelynsä keskeytyi kuitenkin sillä kertaa, Amyn selvästi pettyneen kuuloiseen hiljaiseeen puuskahdukseen, Amyn istuessa alas Luihuisen tuvan pöytään Drusillan viereen.

" - Lucius ei tervehtinyt minua. Aivan kuin olisin nyt vain pelkkää ilmaa hänelle."

 

Drusilla jäi pieneksi hetkeksi miettimään sitä itsekkin, mitä Amy sanoi. Lucius Malfoy kuitenkin tunsi myös Amyn vanhemmat ja Amyn isä oli myös samalla osastolla töissä taikaministeriössä, Dracon isän kanssa. Drusilla puolestaan sai jälleen tervehdyksen kummisedältään, vaikka hän ei silläkään kertaa edes toivonut saavansa osakseen minkäänlaista huomiota Lucius Malfoylta.

 

-- Viisi vuotta aikaisemmin, kun Drusilla Snape oli aloittanut kymmenen vuotiaana pienenä tyttönä ensimmäisen kouluvuoden, oli hän päättänyt mielessään olla kertomatta sitä kenellekkään kuka hänen isänsä oli. Mutta. Yllättäen, kaikki tuntuivat jo tietävän sen  ja ne viimeisetkin tietämättömät saivat kuulla sen samalla hetkellä kun professori Minerva McGonagall oli silloin lausunut kuuluvalla äänellä Drusillan nimen kun oli ollut Drusillan vuoro kuulla, mihin tupaan hän pääsisi. Drusilla muisti yhä edelleen myöskin sen kuinka paljon hän olikaan sillon pelännyt päätyvänsä johonkin muuhun koulun tuvista kuin Luihuiseen. Mutta Drusillan onneksi ja helpotukseksi. Se vanha ja rähjäinen hattu oli miettinyt vain ihan pienen pienen hetkisen ajan. ennenkuin Drusilla Snapesta oli tullut Luihuinen. Drusilla Snapea nopeammin vain Draco Malfoysta oli silloin tullut Luihuinen. --

 

Drusila Snape ei vain voinut juosta pakoon tai edes piiloutua minnekkään totuudelta siitä, kuka hänen isänsä oli. Drusilla olikin huomannut saman asian toistuvan jokaikisenä kouluvuonna kun uudet ensiluokkalaiset Luihuiset olivat kohdanneet hänet ensimmäistä kertaa. Osa ensiluokkalaisista Luihuisista selvästi pelkäsivät Drusillaa. Drusillasta tuntui tosin nyt jo kuudentena kouluvuonna siltä ettei se ensiluokkalaisten pelko häntä kohtaan johtunutkaan vain siitä että Drusilla oli professori Severus Snapen tytär. Se aivan varmasti johtui myöskin siitä, ainakin osittain että Drusilla vietti lähes kaiken vapaa-aikansa koulussa Draco Malfoyn seurassa.

 

Niin oli tapahtunut myös ensimmäisenä kouluvuonna, samalla hetkellä kun kymmenen vuotias Drusilla Snape oli istunut ensimmäisen kerran koskaan Luihuisen tupapöydässä sen enempää harkitsematta Draco Malfoyn viereen.  Siitä samasta hetkestä lähtien Drusilla ja Draco olivat olleet toistensa parhaat ystävät. Ja EI. Drusilla Snape ei katunut edelleenkään sekuntiakaan ystävyyttään Draco Malfoyn kanssa.

 

" - Edes minä en voi sitä tietää, mitä Lucius Malfoyn pään sisällä liikkuu. Ehkäpä hän ei vain tällä kertaa huomannut sinua. " 

Drusilla sanoi hiljaisella äänellä, vain Amylle. Nekin sanat olisivat tosin voineet jäädä sanomatta.. Lucius Malfoy oli näet aivan varmasti huomannut Amyn. Siksipä, Drusilla olikin nyt hieman ihmeissään.. Miksi, mistä syystä Dracon isä oli jättnyt noin vain Amyn kokonaan huomaamatta? Amyhan oli myös melkein kaiken vapaa-aikansa Drusillan ja Dracon seurassa. Siis silloin kun ei ollut huispaus harjoituksia tai kun Drusilla ja Draco sattuivat olemaan kahdestaan luvattomilla teillä. Jota tapahtui itseasiassa useinkin, vain koska Drusilla ja Draco kuluttivat aikaa paljonkin ylhäällä linnan tähtitornissa kun he halusivat keskustella jostakin kahdenkesken.

 

Lucius Malfoy aivan varmasti tiesi nytkin sen, missä hänen poikansa oli. Niinkuin siitä tiesi myöskin, professori Severus Snape. Drusilla oli edelleen sitä mieltä, että myös hänen olisi kuulut saada se tietoonsa. Koska tässä tilanteessa, se olisi ollut oikein. Mutta EI. Silläkään kertaa hänelle ei kerrottu mitään.

" - Uskothan kun sanon ettei minulla ole pienintäkään käsitystä siitä, miksi Dracon isä ilmestyy koululle, melkein joka päivä." 

Drusila sanoi, puhuen edelleen hiljaisella äänellä Amylle.

" - Lucius oli koululla eilis iltanakin, sillä vannon nähneeni omin silmin hänet kahdesti koulun käytävällä. Ja uskothan kun sanon tämän. Minä todella inhoan sitä, kun tiedän sanomattakin Luciuksen puhuneen Dracosta, minun isäni kanssa. Ja myöskin siitä miksei Draco tullut kouluun samaan aikaan meidän muiden kanssa. Lucius aivan varmasti tietää oikean syyn, miksi Draco oli ylimääräisen viikon poissa koulusta ja hän on aivan varmasti kertonut sen syyn myöskin minun isälleni. Mutta, aivan kuten aikaisemminkin."

Drusilla oli aikeissa jatkaa vielä lausettaan, mutta Amy sanoikin hiljaisella äänellä.

 

" - Sinulle ei taaskaan kerrota siitä mitään." 

" - Mutta olisi Lucius silti edes voinut tervehtiä minua." Amy jatkoi lausettaan edelleen hyvin pettyneen kuuloisena.

 

Drusilla tiesi myös Amyn pitävän hyvin paljon Lucius Malfoysta. Aivan niinkuin Drusillakin piti, enemmänkin kuin Amy. Vain koska Lucius Malfoy oli Drusillan kummisetä. Kumpikin Luihuisen tyttö myös arvosti hyvin arvokkassa asemassa olevaa puhdasveristä velhoa, vaikkakin Drusillan arvostus kummisetäänsä kohtaan oli saanutkin kolahduksen edellisenä keväänä.. Kun Drusilla oli kuullut arpinaama Potterin syyttäneen Lucius Malfoyta julkisesti kuolonsyöjäksi. Mutta sillä kertaa se ei ollutkaan vain jotakin,  mitä se hemmetin arpinaama oli kuvitellut vain omassa päässään. 

 

Mutta siitäkin huolimatta. Lucius Malfoy yhä edelleen oli hyvin korkeassa ja arvostetussa asemassa taikaministeriössä jossa hän työskenteli.. Herra Malfoy tunsi myös nimeltä useita hyvin korkeassa asemassa olevia velhoja ja noitia, joista joitakin Drusilla oli saanut myöskin kunnian tavata ollessaan Dracon kotona. Sekä myöskin silloin, kun Drusillan isä oli kutsunut heitä kyläilemään.

Drusilla ei siltikään uskonut olevansa itse, missään kovinkaan merkityksellisessä asemassa. Ei, vaikka hän olikin koulun arvostetun juomamestarin ja Luihuisen tuvanjohtajan tytär. Draco Malfoyn kohdalla tilanne oli aivan eri, sillä pojan vanhemmat olivat puhdasverisiä. Malfoyn suku olikin ollut Luihuisessa jo useamman sadan vuoden ajan. 

Joten siis.. Ainakin sata kertaa, ellei useamminkin. Drusilla Snape olisi mieluusti palauttanut vähemmän mukavalla tavalla Draco  Malfoyn takaisin maan pinnalle. Niinä hetkinä, kun näiden kuluneiden vuosien aikana Draco  Malfoyn käytös oli ollut liian ylimielistä ja ilkeää muita Luihuisia kohtaan.

 

*****

 

 " - Vihollinen havaittu, lähestymässä meidän pöytää vasemmalla. "  Amy sanoi hetkisen kuluttua hyvin kuuluvalla äänellä.

 

Drusilla tiesi taakseen katsomattakin, kuka siellä oli. Aivan varmasti nirppanokka kuraverinen. Vilkaistessaan nopeasti opettajien pöydän suuntaan, Drusilla huomasi Lucius Malfoyn jo poistuneen suuresta salista. Samoin,myös professori Severus Snapen paikka pöydässä oli tyhjä. Joten nyt, kun Hermione Grangerin ei enää tarvinnut väistellä Lucius Malfoyn harmaiden silmien jäätävää, syvästi inhoavaa ja halveksuvaa katsetta. Rohkelikon tuvan tyttö oli päättänyt lähestyä noin vain Luihuisen tupapöytää.

 

" - Haluatko vielä kuulla sen, mitä minulla on kerrottavana. Vai muutitko jo mielesi, Drusilla?." 

Drusilla Snape kuuli, Hermione Grangerin kysyvän äänen jostakin selkänsä takaa. Drusilla vilkaisikin ihan nopeasti vain olkapäänsä yli taakseen huomaten Hermionen seisovan edelleen reilun välimatkan päässä  Luihuisen tuvan pöydästä. Hermionen katse Drusillaan oli odottava.

" - Ehdottomasti. En tosin suostu keskustelemaan siitä täällä. " Drusilla sanoi, nopeasti.

Samalla hetkellä, useampi kuin vain yksi Luihuinen.. Mukaan lukien myös Pansy Parkinson oli vilkaissut hyvin halveksivasti siihen suuntaan jossa Hermione Granger edelleen seisoi. 

" - Kuinka sinä edes kehtaat puhutella Drusillaa vain etunimellä? "

Jälleen kerran. Pansy Parkinsonin hyvin rasittavan kuuloinen, lapsellisen kimakka ääni kaikuin suuressa salissa. Pansy Parkinson tuijotti Hermionea lakkaamatta lähes jääkylmin silmin, mutta sillä kertaa Hermione ei edes hätkähtänyt. Sen sijaan, Hermione jätti sen katseen ja myös Pansy Parkinsonin hänelle lausumat sanat täysin vaille huomiota.

" - Älä edes suostu kuuntelemaan häntä. Hän on Rohkelikko, meidän vihollinen. "

 

Drusilla oli odottanutkin jo kuulevansa Blaise Zabinin äänen. Drusilla huokaisikin jälleen hiljaa mielessään jo ties kuinka monennen kerran saman päivän aikana. Blaise Zabini puuttui jälleen kerran asiaan joka ei edes kuulunut hänelle. Drusilla muisti edelleen yhden tilanteen viime vuodelta, kun Blaise Zabini jäi kiinni yrittäessään salakuunnella Drusillan ja Dracon välistä keskustelua.  Ja varmasti kertomattakin arvaatte sen, ettei se tilanne päättynyt hyvin, ainakaan Blaisen osalta.

 

" - Blaise, kuraverisellä voi olla nyt tärkeääkin kerrottavaa, minkä haluaisin ihan oikeasti kuulla. Tosin, kenenkään Luihuisen tuvassa ei tarvitse olla tästä tilanteesta huolissaan. Minusta ja tuosta kuraverisestä ei ikinä tule ystäviä. Minähän vihaan häntä, yhtä paljon kuin Draco."

 

Drusilla lausui ne sanat tarkoituksellisesti hyvin hiljaa puhuen.. Joten vain hänen lähellään sillä hetkellä istuvat Luihuiset, mukaan lukien Blaise Zabini kuulivat ne.

" - Harkitsethan kuitenkin tarkasti, mistä puhut vihollisen kanssa.  Mutta, mitähän Draco sanoisi tai ajattelisi jos hän sattuisikin kuulemaan sinun jutteluhetkestäsi meidän vihollisen kanssa." Blaise sanoi seuraavaksi.

 

" - Älä huolestu turhaan. Blaise Zabini ei kerro tästä mitään Dracolle. Blaisella on tapana vain sekaantua muiden asioihin, vain koska hänellä sattuu olemaan tylsää."  Drusilla sanoi puhuen hiljaa, vuorostaan Hermionelle.

" - Blaise Zabinilla nyt saattaakin olla myös muitakin syitä siihen miksi sinä ja sinun tekemisesi näin yhtäkkiä kiinnostavat häntä. " Hermione sanoi vuorostaan, puhuen myös hiljaa.

Drusilla Snape tunsi suuresta salista poistuessaan, edelleen muutaman Luihuisen katseeen niskassaan. Ja kyllä. Drusilla oli jo sillä hetkellä aivan varma. Blaise Zabini kertoisi tästäkin Draco Malfoylle heti, kun saisi tilaisuuden.

Mutta hetkinen, seis nyt. Blaise Zabiniko muka kiinnostunut Drusillasta? no, mutta. Olihan Blaise hyvännäköinen ja pelasi myös huispausta, pitäjänä. Mutta siltikin, EI. Drusillan huomion huispauksessa olivat tähän saakka itseensä kiinnittäneet, vain etsijät. Pois luettuna tietenkin se tyhjäpäinen arpinaama Potter! ensinhän oli Draco Malfoy.. Ja sen jälkeen Cedric Diggory..  Johtuikohan se vain siitä, kun Drusillakin pelasi huispausta yhtenää jahtaajana, Luihuisen joukkueessa. Vai mistä?? no sitä Drusilla ei ollut selvittänyt edes itselleen näiden kuluneiden kouluvuosien aikana.

Tiesikö siis Hermione Granger nyt jotakin, mitä Drusilla ei ollut laisinkaan huomannut Blaise Zabinissa? tämähän oli jälleen aivan selvä pyhäinhäiväistys! Ei, ei ei ja vielä kerran EI. Drusillalle ei vain voinut käydä näin? vai  voisiko sittenkin? no jos asia oli niin, Drusilla menisi mielellään samoin tein piiloon Blaise Zabinia vaikka maan alle.. Siis jos hän myös saisi Draco Malfoyn sinne seurakseen.

 

Luku 4:

" - Mistä sinä sait edes sellaisen älyttömyyden päähäsi? Blaise Zabiniko kiinostunut minusta? no ei aivan varmasti ole! luulitko kertoneesi hauskankin vitsin? ikävä kyllä, minua ei naurata."

 

Drusilla lausui ne sanat vilkaisematta lainkaan Hermionea, kävellessään ulkona linnan pihamaalla kohti lammen rantaa. Hiljaa mielessään Drusilla toisteli vain Blaise Zabinin hänelle lausumiaan sanoja, miettien myöskin millaisia seurauksia siitä seuraisikaan jos Draco Malfoy sattuisikin näkemään Drusillan nyt kuraverisen seurassa? no, aivan varmasti siinä tilanteessa Dracolla olisi syytä pettyä pahasti ja myös  alkaa syytellä Drusillaa veljeilemisestä vihollisen kanssa.

Drusilla Snape oli luvannut jo vuosia sitten Draco Malfoylle ettei hän koskaa ystävystyisi kenenkään Rohkelikon tupaan kuuluvan kanssa. Ja siitä lupauksesta Drusilla piti edelleen kiinni. Ja vaikka, Drusilla keskustelisikin nyt ( hyvin lyhyesti, tosin) Hermionen kanssa se ei tarkoittanut Drusillan mielestä sitä, että hän samalla pettäisi lupauksensa Dracolle. Se keskustelu kun ei tulisi merkitsemään yhtikäs mitään, jälkeenpäin.

Drusilla Snape ei ikinä aiheuttaisi tarkoituksellisesti pettymystä isälleen, alkamalla hyvin väleihin Rohkelikon tupaan kuuluvien kanssa. Se teko kun saisi myös Lucius Malfoyn vähintään hyppimään raivosta. Tai no, unohdetaan kuitenkin nyt se hyppiminen. 

Drusilla kun oli jo kerran todistanut tilanteen jossa vanhempi herra Malfoy oli ollut lähellä raivostumista. Silloin se oli tosin ollut hyvin hillittyä raivoa jonka Drusilla oli huomannut vain Lucius Malfoyn yhtäkkiä tummemman harmaiksi muuttuneista silmistä.

Ei ei ei, ja vielä kerran ei. Puoliksi myös puhdasverisenä ( äitinsä Beatricen puolelta) Drusilla ei halunnut enää kertaakaan kuulla sitä saarnaa, puhdasverisyyden likaamisesta ja myös maineen pllaamisesta.. Drusilla oli kuullut sen saman saarnan kummisetänsä suusta jo useamman kerran näiden kuluneiden vuosien aikana, vain sivusta kuunnellen. Ja myöskin professori Severus Snapen kuuluisan mielipahan ja myöskin sen seuraukset oli Drusilla Snape todistanut jo usemman kymmenen kerran, näiden kuluneiden vuosien aikana. Ja EI, Drusilla ei halunnut todistaa enää yhtäkään sellaista, tai aiheuttaa sitä itse.

 

" - Sehän näkyy jo, ja kauas. Hei onhan minullakin silmät päässäni." Hermione sanoi, jatkaen.

" - Mutta eihän minun nyt Blaise Zabinista kuulunut puhua."

 

Drusilla seisahtui lammen rannalla, tarkoituksellisesti piiloon kaikista isoimman pajupuun alle samalla vielä kerran ympärilleen ja myös taakseen vilkaisten. Drusilla laittoi kätensä myös tupakaapunsa taskuihiin ennekuin hän kääntyi vihdoin katsomaan Hermionea.

" - Et tietenkään. Sinä halusit kertoa minulle, jotakin Dracosta." 

 

Drusilla aloitti, lausuen ne sanat vain, koska noh. Hän halusi vain päästä mahdollisimman nopeasti pois tästä hyvin epämiellyttävästä tilanteesta jottei hän vahingossakaan myöhästyisi seuraavalta oppitunnilta.

" - Eikö sinustakin ole huolestuttavaa se, ettei Draco ole kertonut sinulle mitään siitä missä hän on nyt? tai mitä hän on mahdollisesti tekemässä? " Hermione aloitti, kysyvästi.

" - Sinä ja Draco olette aina lähes erottamattomat. Sen minä olen myöskin huomannut, joten siksi sinun kuuluisi ehdottomasti olla yksi niistä jotka tietävät."

 

Voi hemmetin pyhänhäväistys!! taas kerran kuraverinen vain puhutteli Dracoa, etunimellä. Miten hän edes uskalsi? mutta nyt kuraverinen oli oikeassa sanoessaan jotakin sellaista mitä hän ei ollut takuulla opetellut mistään kirjasta.

 

" - Onhan se huolestuttavaa. " Drusilla aloitti uudelleen puhumisen, väistellen edelleen Hermionen pähkinänruskeiden silmien katsetta. 

" - Mutta siinäpä se pulma onkin. Kun en ole kuullut tai saanut edes tietooni mitään. En edes nähnyt varjoakaan hänestä koko kesänä. En niinkuin aikaisempina vuosina, kun olin osan kesästä hänen seurassaan. Aivan kuin.. Hän olisikin yhtäkkiä vain unohtanut kokonaan minunkin olevan olemassa."

Drusilla jatkoi lausettaan, vältellen tarkoituksellisiesti sanomasta ääneen parhaan ystävänsä nimeä. Drusilla toivoi myös hiljaa mielessään Hermionen myös lopettavan lausumasta ääneen sitä nimeä. Drusilla tajusi myös puhuneensa hiukan ohi suunsa, muttei onneksi ollut vahingossankaan sanonut mitään salaiseksi luokiteltua.

" - Sen näkee sinusta jo. " Hermione sanoi.

" -  Sinä olet aidosti huolissasi hänestä. Ajattelit häntä eilenkin, kun olit niin poissaoleva ajoittain niillä tunneilla jotka meillä ovat yhteisiä. "

Kuullessaan Hermionen lausuvan ne sanat, Drusilla ei enää ymmärtänyt mitään väärin Hermionen tavassa puhua, hänelle. Hermionen äänessä kuului selkeästi, täysin puhdas myötätunto. Ja edelleen se vain ihmetytti Drusillaa. Vaikka, hän oli useamman sata kertaa näiden kuluneiden vuosien aikana sanonut kuuluvalla äänellä vihaavansa tuota näsäviisasta, muka kaiken kaikesta tietävää nirppanokka Rohkelikkoa. Silti, se sama Rohkelikko seisoi yhä edelleen paikoillaan, puhuen hänelle täysin pelkäämättä.

" - Minulla on myös hyvin inhottava tunne sisimmässäni. Tai oikeastaan, se on vain inhottava epäilys. Minähän en edes saisi miettiä, edes itsekseni mitä tämän kaltaista. Draco Malfoy on vihollinen minulle, se on tullut minulle hyvin selväksi näiden kuluneiden vuosien aikana. Mutta, siitäkin huolimatta. Minusta nyt tuntuu vain siltä, että hän on tilanteessa josta hän ei pääse enää pois. " Hermione sanoi, oltuaan  pienen hetkisen aivan hiljaa.

Mitä hemmettiä nuo sanat merkitsivät? ja Hermione Grangerin katse. Niin haudanvakava, suorastaan pelottava. Niiden pähkinänruskeiden silmien katse ihan oikeasti kammotti Drusillaa. Ihan pienen hetkisen ajan, Drusillasta tuntui siltä kuin jokin näkymätön olisi halunnut tukahduttaa hänet. Mitä hemmettiä tämä oli? Oliko Draco Malfoy, ihan oikeasti vaarassa?

" - Mistä hemmetistä sinä puhut?" Drusilla aloitti uudelleen, samalla hilliten hermostumistaan.

" - Tarkoitatko sinä?? onko jotakin pahaa jo tapahtunut? onhan Draco?"

 

Enempää sanoja, Drusillan suusta ei tullutkaan ulos. Ei, vaikka hänellä olisi ollut useampikin muu kysymys mielessään. Ja se kamala pelko ja myös huoli, Dracoa kohtaan kasvoi jälleen nyt tosin aiempaa suuremmaksi hänen sisimmässään. Ja se näkymätön, tukahduttava tunne ei myöskään hellittänyt otettaan Drusillasta.  Koska, kyllä. Hän pelkäsi. Hän pelkäsi, pyörtyvänsä koska tahansa. Se tunne, tuntui samalta kuin se hetki koulujunassa, kun Drusilla Snape oli kohdannut ankeuttajan ensimmäisen ja myös toistaiseksi viimeisen kerran, kun hän oli ollut matkala aloittamaan kolmatta kouluvuotta. Drusilla ei silloinkaan pyörtynyt mutta se mitä hän oli silloin tuntenut.. Oli ollut lähes yhtä kammottavaa, kuin tämä tunne  mitä Drusilla tunsi nyt. Dracohan saattoi olla vaikka kuoleman vaarassa!! ellei siis jotakin peruuttamatonta ollut jo tapahtunut..

Miksi helvetissä.. Drusillan oma isä, professori Severus Snape halusi vain suojella tytärtään sellaisilta asioilta?? miksi helvetissä hän edes kehtasi valehdella päin kasvoja, omalle tyttärelleen? ei niin vain missään tilanteessa, vanhemman kuulunut tehdä lapselleen.

" - En minä mitään sellaista tarkoittanut. Minä vain näin herra Malfoyn viikko ennen koulun alkua.. "

Hermione aloitti jälleen puhumisen, kuulostaen hieman myös pelokkaalta.

" - Hän oli Iskunkiertokujalla. Tai oikeastaan, jo poistumassa sieltä. Hän näytti hyvin pelästyneeltä ja vilkuili myös lakkaamatta taakseen, kuin varmistaakseen ettei kukaan seurannut häntä.  Joten, mitään hauskaa siellä kammottavalla kujalla ei takuulla tapahtunut. No, mutta toisaalta, enhän minä tiedä mitään hänen tekemisistään muutenkaan."

 

Ja yhtäkkiä, Drusilla Snape tunsi kuinka kyyneleet alkoivat nousta hänen silmiinsä. Onneksi, yhä edelleen vain näkymättöminä. Drusilla puri myös lakkaamatta huulensa sisäpuolta, toistellen vain samaa lausetta hiljaa mielessään: Luihuinen ei koskaan, missään tilanteesssa näytä herkimpiä tunteitaan muille. Luihuinen ei itke muiden nähden.

 

 " - Onko sinulla edes ajatusta siitä, mitä hän mahdollisesti teki tai miksi hän edes oli siellä? " Drusilla kysyi hiljaa, seuraavaksi.

" - Ei ole." Hermione sanoi ensin hiljaa, mutta jatkoi lausettaan..

" - Minulla on kuitenkin epäilys  siitä, ettei herra Malfoy ollut liikkellä sielläpäin ensimmäistä kertaa. "

Enempää, Drusilla ei edes halunnutkaan kuulla. Yksi asia oli kuitenkin nyt aivan varma hänelle. Professori Severus Snape, Luihuisen tuvan johtaja ja Drusillan isä oli valehdellut tyttärelleen päin kasvoja. Draco,mukamas turvassa?? ja myös se sävy oli ollut niin huoleton, kun Severus Snape kertoi tyttärelleen Draco Malfoyn palaavan kouluun.  Aivan varmasti, professori Severus Snape tiesi kaiken sen, mitä Drusillakin nyt oli kuullut.

Mutta edelleen, mitä hemmettiä tämä kaikki edes tarkoitti? ja miksi ihmeessä kuraveri Granger oli myös yhtäkkiä niin huolissaan Draco Malfoysta? 

" - Miksi ihmeessä sinä edes huolehdit yhtäkkiä hänestä näin paljon? ethän sinä ole koskaan edes tekemisissä Draco Malfoyn kanssa, jos meidän yhteisiä oppitunteja ei oteta mukaan tähän. "

 

 *****

 

Sillä kertaa, Drusilla ei saanut vastausta kysymykseensä. Sen sijaan, Hermione katsoikin vain poispäin hänestä ja se vasta ärsyttikin Drusillaa. Mutta. Ärsyyntymisestä huolimatta, Drusilla oli.. Noh, ainakin vähän kiitollinen siitä mitä hän oli kuullut.. Mutta hyvin pian, se vähäinenkin kiitollisuus alkoi haihtua pois. Mitä ihmettä Hermione Granger yritti noin kovasti piilotella? liittyikö sekin Draco Malfoyihin? Ei. Drusilla ei edelleenkään pitänyt siitä, ettei hänelle kerrottu kaikkea. Ja sen sijaan vain lopetetaan keskustelu kuin seinä olisi yhtäkkiä tullut vastaan.. Eikä katsota edes silmiin.

" - Kiitos kun kerroit minullekkin, siitä mitä olit nähnyt? " Drusilla sanoi, pienen hiljaisuuden jälkeen.

Se kiitos ei tullut hänen sydämestään, mutta noh. Mitä väliä sillä tässä tilanteessa edes oli? Rohkelikkoja ei edes  kuulunut kiittää mistään, vaan heidän ylitseen kuului aina kävellä. 

 

" - Olen nyt vain entistä varmempi yhdestä asiasta. Meidän tuvanjohtajamme tietää myös aivan varmasti tästä. Mutta ei kuitenkaan kertonut totutta, ei edes minulle." 

 

Drusilla sanoi, samantien säikähtäen mielessään omia ääneen lausumiaan sanoja.  Ei, hemmetti! nyt hän oli puhunut pahasti ohitse suunsa. Professori Severus Snape ei ikinä,missään tilanteessa ilahtuisi tästä. Eikä, varsinkaan hyppisi riemusta tästä kuullessaan, mitä hänen tyttärensä olikaan mennyt sanomaan nimeomaan Hermione Grangerille. Tosin, edes ajatus Luihuisen tuvanjohtajasta ja myös arvostetusta juomamestarista hyppelemessä itsekseen työhuoneessaan oli saanut naurun kutittelemaan jo Drusillan vatsaa..

". Hän ei ilmeisesti vain halunnut huolestuttaa sinua enempää. Se on kai vain vanhemman tapa suojella lastaan. Isät kun useimmiten tuntuvat olevan sellaisia tyttärilleen.. Siis, enemmän kuin äidit. Minulla on myös kokemusta hieman liiankin suojelevasta isästä. Ja jos olisit kuullut tämän professori Snapelta, olisit lähtenyt vain etsimään herra Malfoyta ominpäin. " Hermione sanoi, vastaukseksi Drusillan sanoihin.

 

Drusilla Snape halusi nyt vain. Enemmän kuin mitään muuta.. Juosta vain heti takaisin linnaan, etsimään professori Severus Snapen ja sen jälkeen kaivaan tämän saman asian ulos myös hänestä. Siinä tlanteessa, Drusillan mitä todennäköisimmin olisi myös kerrottava, mistä hän olikaan kuullut tämänkaltaisen asian. No, mutta. Totuuden kertomalla, Drusilla saisi samalla Hermionen vaikeuksiin, mikä olisi oikein. Nimittäin, se nirppanokkainen muka kaikesta kaiken tietävä Rohkelikko oli nyt työntänyt nenänsä noin vain muiden asioihin, jotka eivät itseasiassa kuuluneet hänen tietoonsa laisinkaan. Joten, odottakaapa vain! kunhan Draco Malfoy kuulisi myös tästä.  Drusilla ei millään osannut olla enää kuvittelematta mielessään  sitä tilannetta, kun Draco Malfoy alkaisi taas, ties kuinka monennen kerran jo rähjäämään Hermionelle.

Noh,  myöhemmin illalla. Drusilla kysyisi uudelleen tästä kaikesta mitä hän oli jo kuullut. Myös Dracolta. Siis, mitä hemmettiä poika oli puuhaillut Iskunkierto kujalla? sekä myös kuluneesta kesästä..

" - Noh, mitä vihollinen kertoi?"

Amy kysyi, kun Luihuisen tuvan tytöt kävelivät yhdessä linnaa kohti, matkalla päivälliselle suureen saliin. Tähän saakka tylsimmän ja typerimmän taikaolentojen hoidon oppitunnin jälkeen.

 

" - Kertoi vain mitä hän oli nähnyt, Dracon puuhailemssa kesällä."  

Drusilla sanoi hiljaisella äänellä, vain koska tytöt ohittivat samalla hetkellä Pansy Parkinsonin jengin.

 

" - Tiesitkö, Dracon alkaneen käymään useinkin Iskunkiertokujalla?" Drusilla sanoi seuraavaksi, kysyvästi.

" - Vihollinen. Tai no, siis kuraveriinen oli nähnytkin Dracon tulevan pois Iskunkiertokujalta, taakseen vilkuillen."

" - Miksi hemmetissä Draco edes menisi sinne, vapaaehtoisesti?" Amy sanoi, myös kysyvästi. 

Samaa asiaa Drusilla oli itsekkin pohdiskellut mielessään, myös taikaolentojen hoidon oppitunnilla.

 

" - En minä vain tiedä. Yritän koko ajan keksiä jotakin järkevää selitystä, mutta en vain onnistu. Taidan siis vain kysyä tästä, Dracolta."   Drusilla sanoi.

 

" - Mutta. Entäs jos Draco ei haluakkaan puhua koko asiasta. " Amy sanoi.

Drusilla oli pohtinut mielessään sitäkin vaihtoehtoa, tosin vain pienen hetkisen ajan ennenkuin hän oli työntänyt sen kokonaan pois mielestään. No, ei hän väärin tekisi jos kysyisi.. Eikä myöskään menettäisi mitään, vaikkei Draco vastaisikaan hänelle.

 

"- Mistähän asiasta tällä kertaa mahdollisesti kieltäytyisin puhumasta Drusillan kanssa. ?"

Yhtäkkiä, odottamatta. Se tuttu hieman viileä ja myös sarkastinen ääni, tavoitti Drusiillan korvat.  Missä Draco Malfoy oli? Ja hetkisen kuluttua, Drusilla näki Dracon kävelevän kauempana linnan pihamaalla häntä ja Amya kohti.  Sillä hetkellä, Drusilla ei välittänyt vähääkään siitä pysyisikö  Amy hänen perässään vai ei. Kun Drusilla alkoi vain juosta kohti Dracoa.

" - Draco."

Drusilla sanoi vain, huokaisten hiljaa mielessään helpotuksesta. Ennenkuin, hän vain halasi parasta ystäväänsä. Täsmälleen samalla hetkellä kun Draco oli vihdoin kosketus etäisyydellä hänestä.

" . Mikä nyt on? oliko sinulla noin ikävä minua."

 

Draco kysyi vain hiljaa kuiskaten, äänellä joka kuulosti niin suloisen viattomalta niin lähellä Drusillan korvaa. Ja muutaman pienen, lyhyen sekunnin kuluttua.. Draco puhalsi ihan hellästi, hieman kiusoittelevasti Drusillan korvaan.. Edelleenkään irroittautumatta Drusillan halauksesta.

 

" - Et saa tehdä noin. Sinähän tiedät jo minun inhoavan tuota, koska se kutittaa " Drusilla kuiskasi.

 " - Oli ihan hirveä ikävä. " Drusilla jatkoi kuiskailuaan, halauksen jo päätyttyä.

" - Oli ihan pakko tehdä noin. Kun eihän me edes nähty ollenkaan kesällä."

Drusilla kuuli aivan varmasti edelleen sen hyvin tutun, kiusoittelevan sävyn Dracon äänessä ja se saikin hänet tönäisemään poikaa ihan hellästi vain, ennenkuin Draco kääntyi halaamaan Amya. Ensin, poika tosin tönäisi myös Drusillaa, hyvin viattomasti. Amy sai tosin silläkin kertaa lyhyemmän halauksen Dracolta, kuin Drusilla.

" - Oliko teillä ihan oikeasti noin tylsää koulussa ilman minua. ?" Draco sanoi kysyvästi.

" - Arvaa vain uudelleen, oliko? " kumpikin tyttö sanoi sen lauseen,  melkein yhtaikaa.

" - Enpä taida viitsiä tuhlata arvokasta aikaani turhanpäiväiseen arvailemiseen. Taisin kuitenkin kysyä jotakin" Draco sanoi, uudeelleen kysyvästi. 

 

Vaaleahiuksinen ja hopeanharmaa silmäinen Luihuisen tuvan poika katsoi myös odottavasti vuorotellen kumpaakin tyttöä. Tai noh, Amya aavistuksen kauemmin saaden tytön myös miltei punastumaan. Se nimittäin oli jäleen yksi niistä harvoista tilanteista, kun Draco Malfoy katsoi Amya, suoraan silmiin.. Tosin nyt, Dracon oli pakko nostaa toinen kätensä kasvojensa suojaksi koska aurinko osui suoraan hänen kasvoihinsa.

' Amylla ei taida olla edelleenkään aavistustakaan siitä, millainen vaikutus Dracon niin kauniilla hopeanharmailla silmillä on? noh, nyt se taisikin vihdoin tulla selväksi hänelle. Ei hän muuten olisi nyt, melkein punastunut.' Drusilla ajatteli pienen hetkisen ajan, hiljaa itsekseen.

" - Kysy sitä vain Drusillalta. Hänellä on muutekin jotakin asiaa sinulle. " Amy sanoi seuraavaksi.

" - Se on totta, mitä Amy sanoi. Meillä taitaa todella olla puhuttavaa." Drusilla sanoi.

Drusilla Snape ja Draco Malfoy vaihtoivat samointein nopean hiljaisen katseen keskenään.. Se katse merkitsi kaikessa yksinkertaisuudessaan vain kahdenkeskistä, hyvin salaiseksi luokiteltavaa keskustelua.. Jo tänä iltana, päivällisen jälkeen ylhäällä linnan tähtitornissa.

" - Siitä taitaakin tulla myös kuulustelu minulle, siitä missä olen ollut koko kuluneen viikon. Minä kun tunnen sinut jo niin hyvin, Dru. Tiedän myöskin sinun olevan, joidenkin asioiden ja myös tilanteiden suhteen yhtä periksiantamaton kuten isäsi professori Severus Snape on." Draco sanoi, nyt jo hieman piikittelevästi.

" - Mutta. Minäkin itseasiassa haluaisin kuulla jotakin sinulta, Dru. Mieluusti, sen ihan oikean totuuden. Sain tietooni kouluun palattuani jotakin, mistä en pidä ollenkaan. "

Ne sanat kuultuaan, Drusilla Snape arvasikin jo Draco Malfoyn kuuleen hänen aikaisemmasta keskustelustaan Hermionen kanssa. Vai oliko se sittenkin jotakin muuta, mistä Drusillalla ei ollut pienintäkään aavistusta. Noh, kaikki selviäisi hänelle myöhemmin tänä iltana.

.

Are You the One:

💚 Are you the one: 💚

Osa 1:

Luku 1:

 

 " - Sanoitko sinä jotain?? vai kuulinko vain väärin.."

 

Drusilla Snape sanoi kysyvällä äänellä, vieressään oikealla puolella istuvalle ystävälleen, Amylle.  Nyt nimittäin vaikutti siltä, että se mitä vaaleahiuksinen kuudesluokkalainen Luihuisen tupaan kuuluva tyttö oli sanonut, oli livahtanut ohi Drusillan useinkin melkein kaiken kuulevien korvien ohi.. Ja juurikin siitä johtuen.. Drusilla Snape kuulikin välillä ihan vahingossa myös jotakin, mitä hänen ei ollut edes tarkoitus kuulla tai saada tietoonsa yhtään mitään asioista jotka eivät edes kuuluneet hänelle..

 

Drusilla ei kuitenkaan kovinkaan usein, ei ainakaan tahallaan jättänyt kuuntelematta, mitä Amy milloinkin sanoi hänelle..

Mutta nyt, ilmeisesti sinä sateisena ja hyvin harmaana syyskuun iltana, kaikki oli toisin. Nimittäin. Luihuisen tupapöydässä, suuressa salissa sinä iltana istuvan jo melkein viikko sitten kuudennen kouluvuotensa aloittaneen tummanruskea hiuksisen ja tummanharmaa silmäisen tytön päässä ei liikkunut minkäänlaisia ajatuksia.. Sinä iltana, Luihuisen tupaan kuuluva tyttö istui aivan hiljaa omalla paikallaan tupapöydässä, aivan kuin olisi unohtanut miksi hän edes istui siinä..

Aikakin tuntui sinä iltana jääneen aivan liikkumattomana paikoilleen.. Tai jos aika liikkuikin, Drusilla Snape ei liikkunut sen mukana.. Nimittäin, Drusillalle aika oli aivan kokonaan pysähtynyt paikoilleen. Aika, oli ollut hänelle kokonaan pysähdyksissä. täysin paikoillaan jo melkein viikon ajan. Siitä hetkestä lähtien, kun kuudes kouluvuosi oli alkanut.. Ja sitähän ei kukaan tiennyt, kuinka pitkäksi aikaa.. Aika jäisikään paikoilleen, Drusillalle. 

Luihuisen pöydässä oli näet edelleen yksi täysin tyhjä paikka.. Se sama paikka oli ollut tyhjänä melkein viikon.  Se tyhjä paikka Drusilla Snapen vasemmalla puolella  kuului Draco Malfoylle. Mutta.. Yhä edelleen.. Hopeanharmaa silmäinen ja puhtaan vaalea hiuksinen koko Luihuisen tuvan suosituin poika jatkoi vain poissaoloaan koulusta.. 

 

Luihuisen tuvassa ei iltaisin muuta puheenaihetta ollutkaan ja jokaikisellä Luihuisella myös oli omia mielipiteitään ja ajatuksia siitä, missä Draco Malfoy oli ja mitä hän mahdollisesti olikaan tekemässä. Vain koska Draco ei ollut tullut kouluun niinkuin kaikki muut.

Eniten Luihuisen tuvassa, Dracon yhä edelleen vain jatkuva poissaolo oli vaikuttanut Pansy Parkinsoniin, eikä hän ilmeisesti edelleenkään ollut ajatellut osallistua oppitunneille. Pansy oli ollut poissa oppitunneilta jo melkein kokonaisen viikon ja pysytellyt sen sijaan makuusalissa. Drusillan mielestä se tuntui teeskentelyltä, sillä Pamsy ei edes ollut oikeasti sairaana vaan ainoa syy siihen, miksi Pansya ei vähempää kiinnostanut koulu ja opiskeleminen oli se ettei Draco edelleenkään ollut tullut kouluun. Se nyt oli aivan päivän selvä asia Drusilla Snapelle ilman että kukaan muista Luihuisista edes mainitsi siitä hänelle..

 

Yksi asia kuitenkin edelleen oli Drusillan mielestä hieman outoa. Nimittäin se, ettei Pansylla ollut edes pienen pientä aavistustakaan siitä, missä Draco oli? Pansy Parkinson nimittäin seurusteli ( ainakin omien sanojensa mukaan) jo toista vuotta Dracon kanssa. Joten jo siitäkin syystä, Drusilla oli olettanut koulun alkuun asti Dracon kertoneen edes Pansylle sen ihan oikean syyn siihen, miksi Draco oli yhtäkkiä vain päättänyt jättää koulun kesken.

Drusilla toivoi itsekkin saavansa tietoonsa sen oikean syyn tai ainakin selityksen Dracolta. Mutta EI! Drusilla ei ollut kuullut mitään, ei edes yhtä pientä sanaa koko kesänä. Hän ei ollut myöskään saanut yhtäkään, ei edes lyhyttä kirjettä Dracolta ( jos mulaan ei lasketa ensimmäistä kesäloma viikkoa), joka oli yhä edelleen Drusillan paras ystävä. Tai, ainakin kesälomaan asti oli.

Drusilla kun ei saanut edes kutsua Dracon kotiin, puolessa välissä kesälomaa samoin tavoin, niinkuin aina aikaisimpina vuosina.

 

Oliko Draco Malfoy ihan oikeasti muuttunut kuluneen kesän aikana niin paljon, että hän oli unohtanut ystävänsäkkin??

 

Amy ei myöskään ollut kuullut mitään Dracosta, koko kesänä. Joten Drusillalla ja Amylla olikin nyt yhteinen iso syy olla huolissaan. Nimittäin, EI! koskaan aiemmin Draco ei ollut tehnyt näin, eikä poika myöskään ollut rikkonut yhtäkään lupaustaan Drusillalle. Siksipä, Luihuisen tyttö ei mistään syystä halunnut uskoa, Dracon vain jättäneen koulun kesken. Ei, ei enää nyt kun toiseksi viimeinen koulu vuosi oli jo alkanut melkein viikko sitten.

 

Nimittäin.. Jos koulu ja opiskelu eivät olisi laisinkaan kiinnostaneet Draco Malfoytä, olisi hän jättänyt koulun kesken jo paljon aikaisemmin..  

Luihuisen tuvan huispaus joukkue oli myös hieman vaikeuksissa. Sillä, pian joukkueen jäsenet joutuisivat päättämään keskenään kenestä tulisi joukkueen uusi kapteeni sekä myös etsijä. Siis, siinä tapauksessa jos Draco ei palaisi enää kouluun. Nimittäin, ensimmäinen ottelu Puuskupuhia vastaan pelattaisiin jo lokakuussa, eikä Luihuisen joukkueella olisi edes mahdollisuutta pelata ilman etsijää.

Drusila Snape mielessä oli yhä edelleen Draco Malfoyn lupaus, jonka poika oli antanut hänelle kun he kaksi olivat istuneet junassa matkalla Lontoseen. Draco oli silloin luvannut Drusillalle, parhaalle ystävälleen, palaavansa kouluun syksyllä. Mutta sekin lupaus oli ilmeisesti vain kadonnut Dracon mielestä kuluneen kesän aikana, sillä Drusilla Snape ei ollut nähnyt edes varjoakaan Dracosta ennen kouluun lähtöä, laiturilla 9 ja 3/4.

" - Sanoinpahan vain sen, jo ties kuinka monennen kerran.. Kuinka onnekas sinä oletkaan, Dru" Amy sanoi.

" - Vain koska olet Severus Snapen tytär.."

Drusilla Snape huokaisi hiljaa mielessään syvään, ties kuinka monennen kerran. Niimpä niin, jälleen kerran puheen aihe tyttöjen välillä oli kääntynyt kuin itsekseen Drusillan isään. Drusillasta tuntui siltä, kuin Amy olisi aivan yhtä kateellinen ainakin sisimmässän hänelle, kuin muutkin Luihuisen tuvan tytöt olivat. Ja kaikkein kateellisimpia olivat ne tytöt jotka kuuluivat myös Pansy Parkinsonin jengiin. Amy tosin ei missään tilanteessa, koskaan näyttänyt kateuttaan ulospäin.. Ei siltikään, vaikka Drusilla oli sen itsekkin huomannut. Ainakin jossain määrin Amyn käytöksestä, sekä myös lukemalla rivien välistä kun Amy sanoi jotakin Drusillan isästä.

 

Se nyt sattui olemaan asia, jonka Drusila oli perinyt äidiltään Beatrice Snapelta. 

Drusilla Snape ei kuitenkaan omasta mielestään ollut laisinkaan ylpeä. Ei varsinkaan omasta asemastaan koulussa. Ei, vaikka hän oli Luihuinen sekä myös puhdasverinen äitinsä puolelta. Ei, Drusilla ei tuntenut lainkaan ylpeyttä siitä, että hän oli Luihuisen tuvanjohtajan ja koulun arvostetun juomamestarin, Severus Snapen ainoa tytär. Ja vain koska, Drusila oli kuullut erään tietyn puheen isänsä arvostamisesta niin monta kertaa, keneltäpä muultakaan kuin kummisedältään Lucius Malfoylta jonka Drusilla osasikin ja myös muisti jo lähes sanasta sanaan ulkoa.

 

Ei, ei siltikään. Drusilla ei vain nähnyt mitään hienoa tai loistokasta Severus Snapessa, ei ainakaan sillä tavoin kuin muut Luihuiset. Drusillalle, Severus Snape oli vain sellainen, millainen kaikki isät useimmiten olivat tyttärilleen. Tavallinen, mutta silti niin korvaamattoman rakas ja myös maailman parhain isä. 

' Sattuisikohan isä mahdollisesti tietämään jotakin siitä, missä Draco on?'

 

Jälleen ties kuinka monennen kerran, Drusilla sai itsensä kiinni miettimästä samaa asiaa.. Noh, oliko se edes ihme?? ei ollut, sillä eihän Drusilla ollut mitään muuta edes miettinyt koko ensimmäisen kuluneen koulu viikon aikana. Drusillalla oli vain jo niin kova ikävä Dracoa, parasta ystäväänsä.. Ettei hän vain osannut olla miettimättä samaa asiaa..

Aina Draco Malfoyn seurassa ollessaan, Drusilla Snape edes jotenkuten onnistui sietämään silmissään koko koulun ehdottomasti ärsyttävintä oppilasta, neiti nirppanokka ja muka kaikentietävää Grangeria. Sillä, ilman Dracoa.. Drusilla Snape olisi jo ajat sitten tullut erotetuksi koulusta. Ja nyt, kuluneen viikon aikana.. Kyllä, Drusillan pää oli ollut lähellä hajota kappaleiksi, ainakin kaksi kertaa. Vain ja ainoastaan neiti kuraveri Grangerin muka kaikentietävän näsäviisastelun takia. Jos, Draco ei pian palaisi kouluun.. Drusilla Snape saisi mitä todennäköisemmin potkut koulusta, rangaistuksena jostakin hirveästä teosta, loitsusta tai jopa kirouksesta jonka hän olisi kohdistanut siihen kuraveriseen Rohkelikon - ja samalla vihollistuvan tyttöön.

Drusillan katse kulkeutui jälleen kuin itsestään siihen suuntaan, missä opettajien pöytä sijaitsi suuressa salissa. Severus Snape istui edelleen omalla paikallaan pöydässä ja näytti tapansa mukaan hyvin synkältä.. Ilmeisesti siis, myös Luihuisen tuvanjohtajan pään sisällä liikkui hyvin synkkiä ajatuksia. Sen Drusilla näki hyvin selvästi kauempaakin, isänsä silmistä.. Samanlaisista silmistä, jotka Drusilla omisti myös itsekkin. Mutta muutoin, Drusilla olikin ulkonäöllisesti tarkka kopio äidistään, Beatrice Snapesta.

Olivatkohan Drusillan silmät nyt, aivan yhtä tummat kuin hänen isänsä silmät olivat?? aivan varmasti ne olivat, sillä eihän Drusillankaan päässä liikkunut nyt yhtäkään iloista tai onnellista ajatusta. No, mutta eihän asioiden edes kuulunutkaan olla nyt niin. Ja jos joku Luihuisen tuvasta onnistuisi saamaan Drusillan nauramaan tai edes aidosti hymyilemään.. Se olisi ehdottomasti maailman kahdeksas ihme.. Sillä, EI. Niin ei tapahtuisi.. Ei, ennenkuin Drusilla Snape näkisi jälleen parhaimman ystävänsä, Draco Malfoyn..

 

Severus Snape oli ilmeisesti myös huomannut tyttärensä katseet, sillä hyvin arvostetun juomamestarin vastakatse tyttätelleen oli selkeästi varoittava. Drusilla ei silti laskenut katsettaan kohti tupapöytää tai edes kääntänyt katsettaan poispäin.. Ei, ennenkuin Severus käänsi oman katseensa poispäin tyttärensä kasvoista. Ja sen sijaan, Severuksen katse kääntyikin kohti koulun uutta taikajuomien opettajaa ja myös se hyvin tuttu ilkeämielinen ja hyvin pahanenteinen hymy näkyi jälleen hänen kasvoillaan. Ja samalla hetkellä Drusilla oli ihan oikeasti hyvin lähellä purskahtaa nauruun, ensimmäisen kerran sen jälkeen kun hän oli tullut takaisin kouluun.. Mutta, EI. Drusilla ei tehnyt niin, vain koska Luihuisen tupapöydässä ei muutenkaan kuulunut lainkaan naurua. Kaikki vain keskustelivat jostakin keskenään.

" - En minä vain osaa millään pitää itseäni onnekkaana. "

Drusilla sanoi sen saman lauseen ääneen jo ties kuinka monennen kerran. Samalla uudelleen hiljaa mielessään syvään huokaisten. Mutta sillä kertaa se huokaus taisi jäädä, ainakin Amylta kokonaan kuulematta.. Vaaleahiuksinen, kuusitoista vuotias Luihuisen tuvan tyttö ei tainnut nimittäin silläkään kertaa edes huomata mitään muutosta tytössä, joka edelleen oli hänen paras ystävänsä. Drusilla vain ei osannut sitten millään muuttaa sanoiksi sitä kovaa ikävän tunnetta joka yhä edelleen velloi hänen sisimmässään. Aina, kun Drusilla ajatteli edes pienen pienen sekunnin Dracoa.

 

' Entäs jos minä en näe Dracoa enää koskaan.. Mitä minä sitten teen?'

Yhtäkkiä Drusilla Snape ihan oikeasti säikähti.. Miksi? miksi hemmetissä hän edes ajatteli mitään sellaista?? sen kaltainen ajattelutapa, kuului ja oli myös ominaista vain Pansy Parkinsonille. No, tietenkin ja aivan varmasti Drusilla näksii parhaan ystävänsä.. Hemmetti, sen kaltainen tapa ajatella, niinkuin Pansylla oli tästä tilanteesta mielessään oli Drusillan mielestä hyvin vastenmielinen kuten myös se yhä jatkuva Dracon palvominen. Ja juurikin siitä syystä näiden kuluneiden vuosien aikana, Drusilla oli ollut jo ties kuinka monta kertaa niin lähellä nauraa ääneen päin Pansy Parkinsonin typeriä kasvoja.

Eikö Pansy Parkinson edelleenkään ymmärtänyt sitä, että hän teki itsestään joka ikinen kerta täysin naurunalaisen, kun hän käyttäytyi jatkuvasti kuin  typerä ja lapsellinen bimbo??

" - Severus Snape on Luihuisen, meidän tupamme tuvanjohtaja ja myös koulun arvostetuin juomamestari. Mutta, miksi ihmeessä tai miten se edes liittyy minuun? tai siihen olenko minä onnekas vai en? " Drusilla sanoi yhtäkkiä, osoittaen sanansa Amylle.

Ja samantien, Drusilla huomasi sen kuinka vaikeaa Amyn olikaan vastata hänelle tai edes hänen hyvin yksinkertaisiin kysymyksiinsä.  Eli, siis nimenomaan tästä aiheesta Amyn oli oikeasti vaikeaa puhua Drusillalle. Silti, vaikka Drusilla oli Amyn paras ystävä. Mitä hemmettiä, Amy edes pelkäsi?? pelkäsikö hänkin loukkavaansa Drusillaa sanoillaan? noh, ainakin se nirppanokka, muka kaikesta kaiken tietävä Granger ainakin sentään uskalsi olla joskus hieman liiankin suorapuheinen..

 

-- Drusilla Snape oli huomannut sen jo ensimmäisen kouluvuoden aikana.. Jo silloin, kun se kirottu kuraverinen oli ilmoittanut suureen ääneen inhoavansa yli kaiken professori Severus Snapea jo ensimmäisen taikajuomien tunnin jälkeen. Drusilla muisti myös yhä edelleen kuinka jokaikinen Luihuinen oli silloin kohdistanut murhaavan sekä myös inhoavan katseensa kohti  sitä kuraveristä, Rohkelikon tuvan tyttöä. Hermion Granger oli silloin myös saanut sanoillaan, ensimmäisen kerran myös veren melkein kiehumaan Drusilla Snapen sisimmässä.. --

 

Mutta, noh. Välittikö Drusilla Snape siitä lainkaan, mitä se kirottu kuraverinen nirppanokka silloin sanoikaan?? no, ei sitten helvetissäkään välittänyt. Nimittäin jo silloin, kymmenen vuotiaana saman vuoden lokakuussa yksitoista täyttävänä tyttönä, Drusilla oli jo pyöritellyt hiljaa mielessään jotakin oikein julmaa loitsua, jolla hän raivaisi sen kuraverisen nirppanokan pois tieltään.  Ensimmäinen katse silloin, jonka kymmenen vuotias Drusilla Snape oli tuhlannut muka kaikesta kaiken tietävään Hermione Grangeriin, oli ollut täynnä puhdasta inhoa.. Ja nyt, näiden kuluneiden vuosien aikana se inho oli kasvanut vihaksi ja se viha vain jatkoi kasvamistaan suuremmaksi joka ikinen hetki kun Drusilla näki edes vilahduksen Hermione Grangerista.

Mutta, sinä vuonna Severus Snape opetti vihdoin ja viimein suojautumista pimeyden voimilta. Drusillan mieleen palasikin ihan pienen hetken ajaksi se yksi ikimuistoinen ja myös unohtumaton ainoa kyseisen aineen tunti, kolmannelta kouluvuodelta.. Kun Severus Snape oli pitänyt yhden ainoan pimeyden voimilta suojatumisen tunnin, ilmeisesti vain paikaten professori Lupinin odottamatonta poissaoloa. Sen oppitunnin aiheena olivat silloin olleet ihmissudet. Sekä, myös muisto siltä samaiselta oppitunnilta kun Severus Snape oli saanut Hermione Grangerin aivan täysin vaikenemaan, antamatta laisinkaan pisteitä Rohkelikolle ilmoittamalla vain Hermionen vastauksen olleen suoraan ja sanan tarkasti oppikirjan sivulta kopioitu.. Se muisto, sai ihan vain ajatuksenakin Drusilla Snapen hymyilemään hieman.

 

Mutta, se yksi muisto. Se yksi ainoa muisto siltä samalta oppitunnilta, kun Draco Malfoy oli yhtäkkiä noin vain matkinut erittäin taitavasti ulvomalla, ihmisutta. Ja ansainnut sillä tietenkin ylimääräisiä pisteitä Luihuisille.  Vain sen muistaminenkin, sai Drusillan kasvoille ilmestyneen hymyn haihtumaan kokonaan.. Sen hymyn tilalle vain hiipi yhtäkkiä jäinen ja pistelevä tunne, jonka Drusilla oli tuntenut päivittäin kuluneen viikon aikana sisimmässään.

 

' Kuulisikohan Drusilla Snape sitäkään enää koskaan??' 

Mutta.. Entäpä taikajuomien uusi opettaja?? siis, professori Kuhnusarvio joka muistutti lihavaa mursua ainakin ulkonäöllisesti..

Jos totta puhutaan, Drusillalla ei ollut nauruun purskahtaminen kaukana ensimmäisellä taikajuomien tunnilla, viime keskiviikkona.. Drusilla tosin ei edelleenkään myöntänyt sitä, kuin vain itselleen.. 

 

 Kuudennen kouluvuoden aloitus pidoista suuressa salissa, Drusilla kuitenkin oli myöhästynyt hieman. Vain koska hän oli vain päättänyt jäädä yksin ulos linnan portaille odottamaan Dracoa. Vain koska, Drusilla oli silloin uskonut Dracon olevan vain pahasti myöhässä. Drusilla olisikin todennäköisesti odottanut ulkona koko yön yksin, seuraavaan aamuun asti.. Ellei Severus olisi tullut hakemaan tytärtään suureen saliin.

Professori Kuhnusarvio oli myös hyvin hyvin rähjäinen ja Drusillan mielestä aivan täysin sopimaton opettajaksi Tylypahkaan. Aivan samalainen kuin professori Lupin oli ollut kolmantena kouluvuonna. Professori Lupinilla oli kuitenkin myös karmea salaisuus.. Professori Lupin oli nimittäin ihmissusi ja siitä syystä hän joutuikin jättämään opettajan tehtävät kokonaan kolmannen kouluvuoden jälkeen, ennenkuin Lucius Malfoy olisi puuttunut asiaan.

 

Mistä ihmeestä siis, rehtori Dumbledore aina sattuikaan löytämään kaikki Tylypahkaan aivan täysin sopimattomat opettajat? 

Mutta nyt, kuudentena vuonna. Drusilla Snape oli istunut aivan hiljaa paikoillaan ensimmäisten taikajuomien tuntien ajan. Drusilla jätti myös sanomatta ääneen kaikenlaiset ilkeämieliset huomautukset professori Kuhnusarviosta kokonaan. Drusillaa ei vain huvittanut sanoa mitään sellaista, ei ennenkuin Draco Malfoy istuisi jälleen taikajuomien tunneilla hänen vieressään..

 

Pansy Parkinson oli sinä aamuna kuitenkin päättänyt jälleen osallistua oppitunneille. Pansy oli vihdoin siis kyllästynyt vain olemaan makuusalissa, teeskennellen olevansa sairaana. Drusilla nimittäin kuuli hyvin selvästi Pansyn hyvin lapsellisen, kimeän äänen, vähän matkan päästä missä Luihuisen tyttö istui vasemmalla puolella pöytää..

" - Mikä sinulla oikein on, Drusilla? et ole ollut oma itsesi pitkään aikaan.."

'' Pidä nyt vain se tyhmä ja lapsellinen pääsi kiinni, bimbo..' Drusilla sai vain itsensä kiinni ajattelemasta jo ties kuinka monennetta kertaa.. Kuluneiden vuosien aikana Drusilla Snape oli vain alkanut tuntea enemmän ja enemmän sääliä, nimeomaan Pansya kohtaan. Drusilla nimittäin tiesi, Pansyn olleen ihastunut Draco Malfoyihin jo ensimmäisestä kouluvuodesta saakka, niinkuin Drusillakin oli ollut tosin vain salaisesti ihastunut parhaaseen ystäväänsä toisen ja myös kolmannen kouluvuoden aikana.. Mutta, vasta viidentenä vuonna Draco oli vihdoin vastannut Pansyn tunteisiin. Mutta silti, yhä edelleen.. Sieltä, täältä koulun käytäviltä kantautui juoruja myös Drusillan korviin mm. siitä kuinka Draco Malfoy olisi pettänyt tyttöystäväänsä, Pansy Parkinsonia viidentenä vuonna. Useammin kuin vain yhden kerran...

Ja se nimeomaan oli Drusilla Snapen mielestä hyvin omituista. Nimittäin, neljäntenä kouluvuonna. Kun Draco Malfoy oli ilmeisesti ihan tosissaan ja vakavasti seurustellut Korpinkynnen tuvassa edelleen olevan Hailie nimisen tytön kanssa. Draco ei ollut kertaakaan silloin, edes harkinnutkaan pettävänsä Hailieta, tyttöystäväänsä. Joten ainakin Drusillan mielestä vaikutti nyt siltä, ettei Draco Malfoy ehkä ollutkaan ihan vakavissaan Pansy Parkinson kanssa.

" - Minulla on kaikki ihan hyvin. Ei minusta tarvitse olla huolissaan.."

Drusilla vastasi vain hyvin nopeasti Pansyn kysymykseen unohtamatta silläkään kerralla olla hyvin sarkastinen.. Koska sillä tavoin, Drusilla useimmiten sai turhat utelemiset loppumaan jos ne koskivat häntä. Nimittäin, EI. Se ei lainkaan kuulunut Pansy Parkinsonille, mikä Drusillan ajatuksia ihan oikeasti lakkaamatta häiritsi. Nimittäin, ainoa koko koulussa jonka kanssa Drusilla voisi täysin avoimesti keskustella omista sen hetkisistä ajatuksistaan, oli hänen isänsä Severus Snape.

Drusilla näet oli aivan varma siitä, että hänen isänsä tiesi missä Draco oli ja aivan varmasti sen tiesi myöskin Lucius Malfoy, Dracon isä ja Drusillan kummisetä. Lucius Malfoy oli nimittäin käväissyt koululla eilen illalla, ilmeisesti vain tapaamassa Drusillan isää. Mutta, voi kumpa Drusillakin olisi myös kuullut siitä keskustelusta edes ihan pienen osan.

 

Ensimmäistä kertaa koskaan, jo kuluneiden kouluvuosien aikana. Drusilla Snape epäonnistui täysin, nimenomaan taikajuomien  oppitunnila.  Siitäkin huolimatta, vaikka Drusilla oli tähän saakka ollut vuosiluokkansa paras. Jos näin olisi käynyt aikaisemmin, olisi Drusilla vain poistunut luokasta välittömästi oven kuuluvasti kiinni perässään paiskaten. Vain koska, professori Severus Snape oli antanut parhaimman mahdollisen taikajuomien, myrkkyjen ja liemien tuntemuksen ja myös niiden valmistuksen taidon perinnöksi ainoalle tyttärelleen, jo kuluneiden vuosien aikana. Kuudentena kouluvuonna, Drusillalla myös oli isänsä vanha taikajuomien oppikirja käytössään.

Kuluneen kesän aikana, Severus Snape oli myös pitänyt muutaman yksityisen oppitunnin tyttärelleen. Joten, Drusilla tiesi ilman minkäänlaista epäilystäkään sen, millaisia hänen isänsä ajatukset olisivat kun Severus Snape saisi kuulla tyttärensä pieleen menneestä oppitunnista ja epäonnistumisesta hyvinkin yksinkertaisen taikajuoman kanssa.

Drusilla Snape olikin sinä aamuna, yksi ensimmäisistä oppilaista jotka poistuivat luokasta.. Ja juoksi samantien ulos linnan pihamaalle. Drusilla halusi olla vain pienen hetken yksin, ennen seuraavaa oppituntia. Edessä nimittäin olisi pimeyden vomilta suojautumisen kaksoistunti ja nimeomaan niillä tunneilla Drusilla Snape oli vuosiluokkansa paras Luihuinen, yhdessä Draco Malfoyn kanssa. Mutta nyt kun toinen heistä kahdesta oli poissa, osaisiko se toinenkaan keskittyä lainkaan tunnilla??

' Miten ihmeessä, minä tulen selviämään tästä koko vuodesta?? ilman Dracoa??'

Kuudes luokkalainen Luihuisen tuvan tyttö ajatteli hiljaa itsekseen, hetkisen vain taivasta ääneti katsellen.. Korkealla taivaalla, syyskuinen aamupäivän aurinko kurkisteli puoliksi pilvien takaa, kullanhohtoisella valollaan tyttöä yhä lempeästi lämmittäen.

Mutta sitten, yhtäkkiä. Aurinkokin vain katosi taakse puhtaanvalkoisten, pumpuli pilvien.. Täsmälleen samalla tavoin, kuin vaalea ja hopeanharmaa silmäinen kuusitoista vuotias Luihuisen tuvan poika oli kadonnut.  Luihuisen tuvan tyttö vannoikin yksin hiljaa linnan pihamaalla seistessään vain hiljaa mielessään luopuvansa vaikka omasta elämästään ja hengestään.. Jos hän vain saisi sillä teolla, kadonneen vaalean ja hopeaharmaa silmäisen Luihuisen tuvan pojan palaamaan takaisin kouluun.

" - Missä sinä oiken olet nyt, Draco Malfoy?" Drusilla tajusi yhtäkkiä kuiskanneensa sen kysymyksen hiljaa ääneen..

Mutta siihen kysymykseen Drusillalla ei ollut vastausta. Ei edelleenkään. Joten, Drusilla Snape katseli vain aivan hiljaa aurinkoa, joka piileskeli yhä takana valkoisten, pehmeiden pumpuli pilvien. Aivan samoin tavoin, kuin Drusilla oli edellisenä yönä vain katsellut ikkunasta, täysin tyhjää ja tummansinistä, melkein mustalta näyttävää yö taivasta. Vain koska, Drusilla ei saanut unta, ei pystynyt nukahtamaan. Joten, turhauttavan sängyssä hereillä pyörimisen sijaan, Luihuisen tuvan tyttö oli hiippaillut aivan hiljaa, melkein varpaillaan.. Salaa ja täysin tietoisena tekevänsä jotakin kiellettyä, yksin pitkin linnan autioita ja hiljaisia käytäviä.. Luihuisen tuvasta, ylös yhteen linnan korkeista tähtitorneista. 

Siellä, Drusilla Snape oli katsellut vain ihan hiljaa ja yksin, tummansinistä melkein mustaa ja täysin tyhjää yö taivasta, jossa ei näkynyt ainuttakaan, edes pienen pientä hopeanhohtoista tähteä. Siellä korkealla tähtitornissa, yksin istuessaan Drusilla ei ollut ajatellut mitään muuta kuin vain Dracoa. Sen vuoksi.. Vain öisen seikkailunsa vuoksi. Se oli ollut ihan oikeasti ihme, ettei Drusilla Snape alkanut huutaa päin kasvoja, nimenomaan Pansy Parkinsonille.. Joka oli erehtynyt herättelemään Drusillaa, vain muutaman lyhyen nukutun tunnin jälkeen.

 

Amy, onneksi kuitenkin tiesi sen jo aiemmilta kouluvuosilta. Kuinka huono tuulinen, hänen paras ystävänsä silloin tällöin olikaan aamuisin, ennen aamiaista. Joten, Amy antoikin Drusillan olla useimmiten rauhassa siihen saakka, kunnes tytöt olivat jo aamiaisella suuressa salissa. 

Kun Drusilla vilkaisi kelloa ranteessaan, hän huomasi järkytyksekseen olevansa jo melkein myöhässä seuraavalta oppitunnilta. Mutta? oliko Drusillalla nyt edes mitään järkevää syytä edes mennä tunnille? nyt kun hänen keskittymisensä opiskeluun oli mitä se oli? mutta, EI. Professori Severus Snapen oppitunneilta Drusilla ei uskaltaisi noin vain jäädä pois luvatta, ilman minkäänlaista hyvää ja perusteltua syytä. Nimittäin se, mitä Drusilla pyöritteli nyt ajatuksissaan päänsä sisällä.. Ei ei ei, sed ei ollut sellainen asia joka myös Severus Snapen kuuluisi tietää.

 

Drusilla Snape huokaisi vielä kerran syvään, hiljaa itsekseen samalla kun hän nosti koululaukkunsa maasta. Ja niin, Luihuisen tuvan tyttö lähti seuraavalle oppitunnille, sitä ajatusta vastaan edelleen taistelua päänsä sisällä käyden...

 

****

 

 

" - Mitä minun silmäni nyt todistavatkaan. Neiti Snape, miksi sinä et keskity lainkaan.."

 

Severus Snapen ääni kiersi jälleen kuin hyvin synkkänä kaikuna luokkaa, jo ties kuinka monennen kerran.

Sen kertaiset pimeyden voimilta suojatumisen tunnit kun olivat vain pelkkää kertausta viidenneltä vuodelta.. Kilpiloitsuja ja muuta sellaista. Erittäin helppoja juttuja, Drusillalle.. uskokaa pois. Mutta, EI. Niillä oppitunneila, Drusilla ei onnistunut missään.. Drusilla tiesi sen johtuvan vain keskittymisen puutteesta, koska hänen keskittymisensä oli vain päättänyt karata matkustelemaan kaukomaille, ilmeisesti vain Draco Malfoyta etsimään.. 

Ja kun Drusilla epäonnistui jo viidettä kertaa kilpiloitsussa saman oppitunnin aikana, hän vain päätti luovuttaa.

 

 " - Keskittymiseni ei ole parhain mahdollinen tänään. Minun on parempi lopettaa nyt, ennenkuin aiheutan vaaratilanteen.."

Drusilla Snape ilmoitti kuuluvasti, istuessaan alas omalle paikalleen luokassa. Drusilla oli vain päättänyt katsella sivusta, mitä muut oppilaat tekivät. Miten hemmetissä niin helpot tehtävät olivatkin yhtäkkiä näin hankalia? nimittäin, kuluneen kesän aikana Drusilla oli jo onnistunut loihtimaan täydellisen kilpiloitsun useamman kerran peräkkäin, harjoitellut salaa itsekseen myös muutamia erittäin salaisiksi luokiteltuja pimeyden voimien taikoja ja melkein onnistunut myös suojeliuksessakin. 

Mutta niillä oppitunneilla, jopa se nirppanokka, muka kaiken tietävä Rohkelikon tuvan tyttö, Hermione Granger onnistui kaikissa tehtävissä Drusilla Snapea paremmin.

 

' Minun epäonnistumiseni näillä tunneilla, on tällä kertaa jonkun toisen onni ja ilo. Edes kerran, myös kuraverinen saa itselleem vähän onnistumisen iloa. Säälittävää kyllä, Professori Snape ei taida siltikään huomioida koko asiaa, laisinkaan..'

Drusilla huomasi ajattelevansa jälleen hyvin ilkeämielisesti, huomatessaan kuinka oikeassa hän jälleen olikan. Professori Snape nimittäin oli kuin ei huomaisikaan Hermione Grangeria.

 

Drusilla Snapen hyvin tarkat ja myös melkein aina kaiken huomasivat yhtäkkiä myös jotakin hyvin järkyttävää.. Nimittäin, se hemmetin nirppanokka, mukamas kaiken kaikesta tietävä kuraverinen Rohkelikon tuvan tyttö katsoi suoraan siihen suuntaan, jossa Drusilla istui omalla paikallaan. Se ei edes ollut vain nopea, satunnainen vilkaisu. Drusilla tosin teeskenteli jälleen, ettei hän olisi edes huomannutkaan sitä katsetta. Draco Malfoy tosin olisi aivan varmasti huomauttanut samassa tilanteessa jotakin hyvin ilkeää ja loukkaavaa hyvin kuuluvalla äänellä. Siis, jos Draco Malfoy olisi nyt luokassa.

Professori Severus Snape selvästi ravisti päätään, hyvin huolestuneen näköisenä vilkaistessaan tytärtään. Drusilla tiesi kenenkään muun siitä hänelle erikseen ilmoittamatta, mitä hänen isänsä katse merkitsi. Professori Severus Snape ei ollut kertaakaan, ei kertaakaan näiden kuluneiden vuosien aikana aikaisemmin nähnyt omin silmin ainoan tyttärensä luovuttavan noin vain.. Sitäkin enemmän, näiden kuluneiden vuosien aikana.. Professori Snape oli ollut hyvin ylpeä ja myös iloinnut salaa mielessään nähdessään omin silmin tyttärensä onnistuvan, kerta toisensa jälkeen taikaliemien oppitunneilla. Joten, aivan varmasti. Myös se tämän aamuinen täysin pieleen mennyt taikajuomien oppitunti oli jo professori Snapen tiedossa..

Muta no, siis. Eihän Drusilla mitään omalle päälleen ja ajatuksilleen mahtanut.. Ei siltikään, vaikka Drusilla kuinka yritti keskittyä oppitunneilla vain opiskeltaviin asioihin.. Silti, hänen ajatuksensa vain lähtivät kuin itsestään vaeltelemaan Dracoon. Ja se jos mikä, olikin hyvin outo juttu. Ainakin Drusillan mielestä..

 

" - Drusilla Snape, ole hyvä ja jää hetkeksi luokkaan."

Professori Severus Snapen ääni tavoitti Drusillan korvat, juuri kun hän oli poistumassa luokasta.

Niimpä niin. Nyt edessä olisikin keskustelu sitä koskien, miksi professori Snapen ainoa ylpeyden aihe ei enää ollutkaan täysin mukana oppitunneilla..?? hetkinen, seis nyt. Nyt, Drusillalla olisi myös tilaisuus kysyä Dracosta.. Ja hetkisen ajan ihan pienen pieni toivon pilkahdus nosti päänsä, Drusillans sisimmässä..

Nimittäin jos. Jos Drusilla saisi edes pienen pienen tiedon siitä, että Draco Malfoy oli yhä edelleen turvassa.. Se tieto, saattaisi auttaa Drusillan keskittymistä palaamaan takaisin, ainakin oppituntien ajaksi. Drusilla istuikin siis, jälleen kerran hyvin hiljaa mielessään syvään huokaisten takaisin omalle paikalleen nyt aivan tyhjässä, hiljaisessa luokassa. Katsoen myös isäänsä, odottavasti..

" - Sain kuulla tänä aamuna, hyvin huolestuttavia uutisia. Sellaisia, joista minä niin mieleni pahoitin. Minun tyttäreltäni, ainoalta ylpeyden aiheeltani meni jotain erittäin pahasti pieleen taikajuomien tunnilla. Hyvin yksinkertaisen ja helpon liemen kanssa, josta minä hyvin suurella vaivalla ja myös arvokasta aikaani siihen uhraten kaiken etukäteen jo kesällä opetin.. "

Professori Severus Snape puhui rauhallisella, mutta myös hyvin synkänsävyisellä äänellä. Miehen ja koulun arvostetun juomamestarin äänessä kuului myös selvästi isän syvä pettymys ja mielipaha. 

" - Niinkuin jo aikaisemmin oppitunnilla sanoin. Minulla on ollut tänään hyvin huono päivä. Ja sen vuoksi, en ole onnistunut keskittymään mihinkään oppitunneilla. En, siltikään vaikka kuinka parhaani yritän. " Drusilla sanoi.

Niimpä niin.. Silläkin kertaa.. Professori Snape vain huomasi jonkin muun asian myös painavan ainoan tyttärensä mieltä.. Kysymättä yhtäkään kysymystä. Drusilla olikin aina vain hämmästellyt itsekseen sitä upeaa äänetöntä ajatustenluku taitoa, jonka hänen isänsä hallitsi. Mutta EI, juuri sitä taitoa Drusilla ei sannut verenperintönä itselleen..

" - Olettaisin sinun huomanneen herra Malfoyn jättäneen yhtäkkiä noin vain tulematta kouluun. "

Professori Severus Snapen rauhallinen, mutta myös edelleen hyvin synkänsävyinen ääni kaikui jälkeen hiljaisessa luokassa.. Ennenkuin Drusilla ehti edes miettimään seuraavia sanojaan.

 

' Dracostako me nyt siis keskustelemme? Hemmetti, eihän mitään pahaa vain ole sittekin sattunut? Dracon on pakko, aivan pakko olla ja myös pysyä edelleen turvassa.. '  

Ne olivat ainoat ajatukset sillä hetkellä Drusilla Snapen mielessä.. Koska, hyvin hyvin harvoin jos ollenkaan Severus Snape suostui edes keskustelemaan mistään tyttärensä kanssa, mihin Draco Malfoy edes etäisesti liittyi. Koska nimenoman ne keskustelut Severus Snape keskusteli suljettujen ovien ja vaimennus loitsun ympäröimänä, vain Dracon isän ja Drusillan kummisedän Lucius Malfoyn kanssa.

" - Olen huomannut. "  Drusilla vastasi hyvin lyhyesti.

Mutta silläkään kertaa.. Drusilla ei saanut edes pienen pientä mahdollisuutta edes kertoa siitä, kuinka jatkuva syvä huoli Draco Malfoyta kohtaan piinasi ja vainosi hänen ajatuksiaan ja kuinka se sama huoli myös mellasti, lähes ukkosmyrskyn lailla hänen sisimmässään ja sydämessään. Eikä myöskään siitä, kuinka vaikeaa kaikki koulussa olikaan nyt.. Kun Drusillan paras ystävä ei ollutkaan täällä. Draco Malfoy aivan varmasti tiesi nytkin itsekkin sen, kuinka moni Luihuisen tuvassa jo odotti häntä..

 

" - Herra Malfoy palaa kouluun huomis iltana " professori Severus Snapen vastaus tyttärelleen, oli myös yhden lauseeen mittainen.

"  - Missä Draco on? miksi hän ei tullut kouluun silloin kun me tulimme?" Drusilla kysyi.

" - Herra Malfoy on kunnossa ja täysin turvassa, minä takaan sen.." professori Snape vastasi jälleen, hyvin lyhyesti tyttärelleen, varoittaen samalla katsellaan hyvin selkeästi siitä ettei Drusillalla ollut lupaa kysellä enempää.

Ne olivat juuri ne sanat, joiden kuulemista Drusilla oli odottanut jo melkein viikon. Ja nyt, vihdoin ne sanat kuullessaan Drusilla tunsi myös sisimmässään, kuinka samalla hetkellä jotakin raskasta ja painavaa olisi vain pudonnut pois puristamasta hänen sydäntään.. Draco Malfoy oli sittenkin tulossa takaisin kouluun, eikä poika ollutkaan rikkonut lupaustaan. Tosin, tällä kertaa melkein viikon myöhässä.

Mutta aivan kuten aikaisemminkin. Drusilla Snape jäi tässäkin asiassa ja tilanteessa täysin ulkopuoliseksi. Drusilla ei saanut yhtäkään, ei edes pientäkään vastausta omiin kysymyksiinsä. Hemmetti, milloin Drusilla oli edes kertonut kenellekkään mitään mistään kenellekkään, mitä hän oli kuullut isältään tai kummisedältään Lucius Malfoylta? hemmetti, nimenomaan tästä tilanteesta Drusillan olisi kuulunut saada tietoonsa enemmän.. Kysymyksessä kun oli Drusillan paras ystävä, Draco Malfoy.

 

Olihan Drusilla Snape useamman kerran aiemminkin, kuunnellut isänsä Severus Snapen hyvin salaisikin luokiteltuja keskusteluja. kummisetänsä Lucius Malfoyn kanssa. Eikä, Drusilla silloinkaan kertonut kenellekkään siitä, mitä hän oli kuullut.

Ei, ei edes Amylle. Draco Malfoy kun oli ainoa, kenelle Drusilla kertoi kaiken kuulemansa jälkeenpäin. Hemmetti vieköön! olisko Drusillan sittenkin vain pitänyt juosta Lucius Malfoyn perään käytävällä eilis iltana ja pysäyttää kummisetänsä, kun Drusilla sattui näkemään hänet. Ja sitten kysyä tätä samaa asiaa.. No mutta, sekin olisi todennäköisesti ollut vain ajan hukkaamista. Sillä, Ei. Lucius Malfoy ei olisi kuitenkaa kertonut mitään enempää rakkaalle kummitytölleen, kuin sen jonka Drusilla oli jo kuullut isältään, professori Severus Snapelta.

Drusilla Snapen olisi vain nyt maltettava hyvin utelias mielensä ja odotettava huomiseen iltaan asti. Koska. sittenhän Drusilla voisikin kysyä tästäkin asiasta, Draco Malfoylta. Sillä, Draco kyllä kertoisi aivan varmasti kaiken Drusillalle.

Saman iltapäivän muodonmuutosten oppitunnilla, Drusilla huomasi jotain, mikä teki hänet aivan sanoinkuvaamattoman iloiseksi. Drusillan keskittyminen oli päättänyt palata takaisin. Luihuisen tyttö onnistui myös yllättämään täysin jopa professori Mc Gonagalin, kun hän onnistui ensimmäisten joukossa aika hankalassa ja monimutkaisessa muodonmuutos tehtävässä. Edes Hermione Granger ei onnistunut tehtävässä ennen Drusillaa. Ei siltikään, vaikka Hermione oli muodonmuutoksissa luokan paras.

Joten, ehkäpä se kun Drusilla Snape nyt tiesi vihdoin Draco Malfoyn palaavan kouluun jo huomenna illalla, oli palauttanut Drusilan keskittymis kyvyn oppitunneille, sekä myöskin parantanut Luihuisen tuvan tytön mielialaa ja oloa useammalla prosentilla parenpaan suuntaan. Ja taas kerran. Luihuisen tuvanjohtaja, professori Severus Snape oli kertonut tiedon siitä ensimmäiseksi Drusillalle. Joten voitte uskoa. lukijat. Drusilla Snape oli siitä tiedosta koko sydämestään kiitollinen isälleen.

Luku 2:

 

Samana iltana, Drusilla Snape meni nukkumaan tavallista aikaisemmin. Ja tänä yönä, hän ei uskonut edes tarvitsevansa samanlaista salaista hiippailu seikkailua tähtitorniin.. Drusilla Snapella kun oli välillä ihan oikeasti vaikeuksia saada unta tai nukahtaa, silloinkin vaikka hän oli oikeasti väsynyt. Muta niin pahoja nukahtamisvaikeuksia kuin viime yönä, Drusillalla ei ollut koskaan aiemmin ollut.

 

Mutta kun Drusilla viimein nukahti, hän ei välttynyt näkemästä unia. Ja sinä yönä, Drusillan unet olivat aika kammottavia. Juuri niiden unien vuoksi, Drusilla olikin herätessään seuravaana aamuna, tavanomaista hiljaisempi.  Muutaman kerran, Drusilla pohdiskelikin mielessään.. Kertoisiko hän unistaan, myös Amylle. Mutta, ihan vain koska ne unet olivat olleet normaaleja unia todentuntuisempia, joita Drusilla Snape tavallisesti näki nukkuessaan. Drusilla päättikin jättää unista kertomisen toiseen kertaan.

 

Draco Malfoylle, Drusilla oli kuitenkin päättänyt kertoa unistaan tavalla tai toisella.. Sillä, Drusilla ei ollut aikaisemmin kertaakaan nähnyt minkäänlaisia painajaisia parhaasta ystävästään. 

Ennustuksen opettaja professori Sibylla Punurmio, Drusillan mielestä aivan täysin päästään vinksahtanut nainen oli ennustanut  utuisella mutta myös hyvin hyytävällä Drusillalle, kolmannen vuoden ensimmäisellä oppitunnila sanat, jotka Drusilla muisti yhä edelleen niin tarkasti, ikäänkuin hän olisi kuullut ne eilis iltana.

" - Sinä teet tulevaisuudessa kohtalokkaan valinnan, Drusilla. Siihen liittyy vaalea, nuori mies.."

' Silloin kolmantena kouluvuonna, ajattelin tietenkin sen ennustuksen liittyvän Draco Malfoyihin. Minähän olin silloin ihan toivottoman typerä ja hölmö tyttö, kun olin niin ihastunut Dracoon. Dracokin vain nauroi silloin koko asialle, kun kerroin hänellekkin siitä typerästä ennustuksesta. '

 

Drusilla Snape ajatteli hiljaa itsekseen mielessään. Se ennustus kun ei toteutunut.. Joten siitä, ja myös toisesta vielä kammottavammasta syystä johon liittyi valitettavasti toinen toteutunut ja kohtalokas ennustus, saivat Drusilla Snapen lopettamaan arvokkaan opiskelu ajan tuhlaamisen ennustuksen osalta, neljännen kouluvuoden jälkeen.

Mutta. Drusillan viime öiset unet, olivat olleet kuin hiljaisia ja haudanvakavia painajaisia. Niissä unissa, Drusilla Snape oli nähnyt parhaan ystävänsä Draco Malfoyn eri tavalla. Niissä unissa, tai oikeastaan painajaisissa. Draco Malfoy oli tavallista hiljaisempi ja hyvin selvästi ahdistunut sekä myös pelkäsi jotakin. Vaalea, hopeanharmaa silmäinen Luihuisen tuvan poika oli Drusillan painajaisissa aivan täysi vastakohta siitä, millainen Draco Malfoy oikeasti oli.  Juurikin siitä syystä, ja myös unien kammottavasta todentuntuisuudesta johtuen. Drusilla Snape ei ollut uskaltanut nukahtaa uudelleen, herättyään niistä painajaisista.. Viiden aikaan, aamulla.

 

Drusilla Snape kävelikin sinä aamuna aamiaiselle suureen saliin kuin zombie, luottaen täysin muistiinsa.  Drusillan mielessä ei sinä aamuna liikkunut muuta kuin hänen viimeöiset unensa, tai oikeastaan ne kammottavat todentuntuiset painajaiset joista Drusilla yritti itsekseen saada jotakin selkoa, kävellessään. Ja tietenkin, Drusillan mielessä oli myös Draco Malfoy. Drusilla pohdiskeli myös kävellessään itsekseen sanoja, joilla hän voisi myöhemmin illalla kertoa painajaisistaan myös Dracolle.. Sitten, kun he kaksi olisivat jälleen kahdestaan jossakin päin linnaa..

Drusilla Snape ehti vain kävellä pitkän käytävän jota valaisivat itsekseen syttyvät ja sammuvat soihdut. sekä myöskin  nousta muutaman matalan portaan Luihuisen tupakäytävästä linnan suureen aulaan, kun jokin vain palautti Drusillan aika ikävällä tavalla ajatuksistaan takaisin todellisuuteen.

 

Nimittäin. Samalla hetkellä, melkein suoraan Drusilla Snapen nenän edessä. Linnan aulassa, seisoi kukas muukaan kuin Hermione Granger.

' Mistä hemmetistä sinä siihen tupsahdit seisomaan. Painu kauas pois helvettiin, minun silmistäni.. Kuraverinen. ' 

Drusilla Snape ajatteli vain hiljaa itsekseen.. Hänen olisi niin tehnyt mieli myös sanoa kovaan ääneen jotakin oikein ilkeää.. Yhtäkkiä, Drusilla halusi vain niin kovasti satuttaa vihollistuvan, Rohkelikon tyttöä sillä mikään muu ei sinä aamuna ärsyttänyt Drusillaa enempää kuin se hemmetin kuraverinen nirppanokka, vähäisikin myös jääneiden yöunien lisäksi. Rohkelikon tuvan tytön pähkinänruskeiden silmien katsekkin tuntui porautuvan suoraan Luihuisen tuvan tytön lävitse ja siitä Drusilla Snape ei todellakaan pitänyt. Tästä tilanteesta Drusillan olisi ehdottomasti päästävä pois niin nopeasti kuin vain se olisi mahdollista, ennenkuin kukaan muu Luihuisen tuvasta huomaisi sen Luihuisen tuvassa niin halveksutun ja vihatun Rohkelikon tuvan tytön niin lähellä Drusillaa.

" - Meidän pitäisi puhua Dracosta. Drusilla, kuunteletko sinä.. "

Hermione Granger ei kuulostanut sinä aamuna laisinkaan aralta tai pelokkaalta, ne sanat ääneen lausuessaan. Ei siltikään, vaikka Rohkelikon tuvan tyttö tiesi tasan tarkkaan saavansa osakseeen vain inhoa ja piikittelyä täynnä olevan vastauksen sanoilleen. Vain koska Drusilla Snape oli puoliksi puhdaverinen Luihuinen ja Hermione Granger oli kuraverinen Rohkelikko. Mutta, hetkinen seis nyt! Mitä se kuraverinen hetki sitten sanoikaan? jotakin, Draco Malfoysta?? voi pyhäin häväistys sentään! nyt se kuraverinen oli kadottanut kaiken järkensä jonnekkin lopullisesti.. Ja miten hemmetissä, vihollis tuvan tyttö edes kehtasi lasusua Dracon nimen ääneen sellaisella huolestuneella ja ei lainkaan inhoavalla äänensävyllä?? 

TÄMÄHÄN OLI OIKEASTI AIVAN PUHDAS PYHÄINHÄVÄISTYS!!!

 

Drusilla Snape ei ikinä, ei koskaan ikinä.. Ei sitten missään tilanteessa, milloinkaan suostuisi keskustelemaan yhtäkään sanaa, ei edes pienintäkään.. Yhtikäs mistään asiasta kuraveri Grangerin kanssa.. Ja ehdottamasti, ei mistään mikä vähänkään liittyisi Draco Malfoyihin. Yhtäkkiä Drusillan teki vain mieli purskahtaa kovaääniseen nauruun. Nyt, tänä aamuna kuraverinen oli aivan täysin sekaisin päästään.. Vihdoinkin se oli tapahtunut!

Hermione " kuraveri" Grangerilla ei ollut minkäänlaista oikeutta ja lupaa edes puhutella Draco Malfoyta etunimellä. Mielessään Drusilla kuvittelikin jo sen tilanteen, mitä siitä seuraisikaan kun Draco kuulisi tästä myöhemmin ilalla.. Aivan varmasti, siitä seuraisi ensin iso meteli ja sen jälkeen myös jotakin todella pahaa Hermionelle.

Draco Malfoy nimittäin vihasi Hermione Grangeria. Aivan yhtä paljon kuin Drusilla Snapekin vihasi Hermionea.  Se oli ollut aivan päivän selvää siitä hetkestä lähtien toisena kouluvuonna, kun Draco Malfoy ensimmäisen kerran koskaan haukkui Hermionea kuraveriseksi. Drusillaa tosin yhä edelleen ärsytti se, ettei hän ollut päässyt todistamaan sitä tilannetta omin silmin. Ja näiden kuluneiden vuosien aikana, Draco Malfoyn puhdas viha Hermione Grangeria kohtaan oli vain kasvanut ja vahvistunut..

 

 --  Drusilla Snape muisti.. Hän vain muisti yhä edelleen jokaikisen niistä lähes murhaavista, jäätävän kylmistä katseista, jotka olivat kohdistuneet Hermione Grangeriin  näiden kuluneiden vuosien aikana. Ja lisää samanlaisia katseita Draco Malfoylta, Hermione Grangerille olisi edessä myös kuudentena kouluvuonna.. Ehkäpä jo huomenna. Drusilla Snape ei ollut unohtanut niitä katseita, eikä hän myöskään koskaan unohtaisi sitäkään millaisen hirvittävän kohtauksen, kuuluvalla äänellä Draco Malfoy oli aiheuttanut eräällä yrttitiedon oppitunnilla kolmantena kouluvuonna. kun Hermionen käsi oli vahingossa hipaissut Dracon vasenta kättä. Nimenomaan siitä käden hipaisusta aiheutunutta meteliä, Drusilla ei koskaan tulisi unohtamaan. Yhä edelleen sen tilanteen muisteleminen sai Drusillan hymyilemään hiljaa itsekseen, kuin myös ne kaikki toinen toistaan kamalimmat loukkaavat sanat jotka olivat kuulostaneet myös melkein uhkauksilta, ainakin viimeisimmän koluneen viidennen kouluvuoden aikana. Draco Malfoylla oli myös tapana töniä Hermionea pois tieltään, kun Luihuisen tuvan komein ja suosituin poika edes kohtasi vahingossa Rohkelikon tuvan tytön koulun käytävillä. Toisena koulu vuonna, Draco Malfoy oli tönäissyt Hermionen myös " vahingossa" alas portaista.  Ja vain itseään puolustaakseen, Draco oli kertonut nähneensä omin silmin kuinka Hermione oli kompastunut portaissa. Sillä kertaa, Draco Malfoy oli selvinnyt tilanteesta täysin ilman minkäänlaista rangaistusta. Koska, jos sillä tilanteella ei kerran ollut lainkaan todistajia, ei sitä ollut koskaan edes tapahtunut. Sitä mieltä, ainakin Luihuisen tuvanjohtaja professori Severus Snape oli kuullessaan siitä, toisena kouluvuonna. --

Draco Malfoyn silmissä, Hermione Granger oli vain ja ainoastaan täysin ala-arvoinen kuraverinen josta oli parempi pysytellä mahdollisimman etäällä jos ei halunnut kuraverisyyden tarttuvan. Kuraverisille ei myöskään missään nimessä kuulunut sanoa mitään ystävällistä.

Mutta entäpä se äänensävy, Hermionen äänessä.. Hyi helvetti! Drusilla Snape oli nyt kyllä, aivan varmasti ymmärtänyt jotakin väärin. Koska, miksi hemmetissä? Hermione Granger noin vain alkoi yhtäkkiä puhua Draco Malfoysta huolestuneella äänensävyllä? Mutta sitten yhtäkkiä..

Drusilla Snapen päähän vain hypähti ajatus, joka melkein käänsi hänen sisukalunsa ylösalaisin ja myös nurinpäin. Myös inhottava, lähes oksettava tunne alkoi painaa hänen kurkussaan.. ' Hermione ja Draco? '

Hyi helvetti!! mksi niin oksettavan hirveä ajatus edes hypähti Drusillan päähän? sehän oli suorastaan pyhäinhäväistys! ja niin vastenmielinen, oksettava ajatus olisi heti, välittömästi karkoitettava kauas pois.. Ei sellaisten ajatusten kuulunut edes jäädä kenenkään mieleen vaeltelemaan..

Totuus nimittäin oli tämä.. Draco Malfoylla oli tapana ottaa nimenomaan Hermione Granger kohteeksi, aina kun Draco sattui olemaan huonolla tuulella tai kun kuka tahansa oli tahallaan ärsyttänyt Dracoa. Muissa tilanteissa, Draco Malfoy katseli vain Hermion Grangerin lävitse, ikään kuin Rohkelikon tuvan kuraverinen tyttö olisi läpinäkyvää ilmaa Luihuisen tuvan pojalle. Ei, yhhtäkään.. Ei pienen pientäkään kaunista ja ystävällistä sanaa. ei edes kohteliaisuuksia kuulunut koskaan Draco Malfoyn suusta kun kysymyksessä oli Hermione Granger.

Jo siitäkin syystä, Drusilla Snape ei uskonut Hermione Grangerin edes olevan tosissaan, kun Rohkelikon tyttö sanoi haluavansa puhua Draco Malfoysta. Luihuisen tuvan vaaleasta, hopeanharmaa silmäisestä kuusitoista vuotiaasta pojasta joka oli Drusilla Snapen paras ystävä. Luihuisen tuvan suosituin poika sekä myös Luihuisen huispausjoukkuuen kapteeni ja etsijä.

" - Ihan oikeasti, Drusilla. Minulla on tärkää kerrottavaa sinulle, vain koska sinä olet Dracon paras ystävä. Rn vain osaa ymmärtää sitä, miksii Draco haluaisi jättää kertomatta sellaisen asian sinulle.."

 

" - Mitä Draco on jättänyt kertomatta minulle? tiedätkö sinä siitä jotakin.?"

Drusilla Snape vain lausui yhtäkkiä ääneen ne kysymykset jotka olivat hypähtäneet hänen mieleensä, kun hän kuuli Hermionen aloittaneen puhumisen uudelleen. Niiden sanojen myötä, Drusilla Snapen olo muuttui vain huonommaksi. Voi helvetti! jos Drusilla kuulisi vielä yhdenkään, edes lyhyen samanlaisen lauseen Hermionen lausumana. Ei, se ei vain pahentaisi Drusillan oloa vaan se saisi hänet myös ihan oikeasti juoksemaan ulos linnan pihamaalle oksentamaan.

Ja yhtäkkiä, vain lisää niitä vastenmielisiä, oksettavia ajatuksia hypähti Drusillan päähän.. Ja ne olivat kirkkaita, täysin selkeitä kuvia, Draco Malfoysta ja Hermione Grangerista yhdessä.. Kuin liikkuvina kuvina, suoraan Drusillan silmien edessä.  Ei ei ei, se ei voinut missään nimessä edes olla mahdollista. Ei, ei ei! Draco Malfoy ei ikinä, ei edes pakotettuna tekisi mitään niin vastenmielistä tai oksettavaa.. Ei ei ei! mitään sellaista ei ole koskaan tapahtunut, eikä tulisi koskaan tapahtumaankaan. Draco Malfoy ei koskaan, ei missään tilanteessa hermostuttaisi isäänsä Lucius Malfoyta, sellaisella vastenmielisellä pyhäinhäväistyksellä!! tämän oli pakko olla jotakin muuta.. Sillä, ei! Hermione " kuraverii" Grangeria, Draco Malfoy ei ikinä, missään tilanteessa lähestyisi sillä tavoin..

 

" - Minulle tuli yhtäkkiä tunne.. " 

Drusilla Snape sanoi yhtäkkiä, samalla mietiskellen mielessään itsekseeen millaisilla sanoilla hän voisi esittää asiansa mahdollisimman lyhyesti sekä myös selkeästi kilttiä teeskennellen.

" - Meidän olisi parasta keskustella tästä sinun asiastasi."

 

Drusilla Snape jatkoi edelleen puhumista, voiden samaan aikaan pahoin sisimmässän kuunnellessaan teeskenneltyä, hyvin ystävällisen kuuloista, rauhallista äänensävyään. Nimittäin, vain se tekaistu, rauhallisen ystävällinen äänensävy oli niin kammottavan oksettava, verrattuna siihen tavanomaiseen ilkeään ja myös hyvin ylimielisen sarkastiseen piikittelyyn verrattuna, jolla Drusilla useimmiten huomautteli Hermionelle. joka oli yhä edelleen vain se kuraverinen, hemmetin ärsyttävä ja mukamas kaikesta kaiken tietävä nirppanokka.

 

Nimittäin. Jo useamman sadan kerran näiden kuluneiden vuosien aikana. Drusilla Snape oli toivonut toinen toistaan hirveämpää kuolemaa Hermione Grangerille. Mutta vain omaksi harmistuksekseen. Drusilla ei edelleenkään osannut, yhtäkään anteeksi antamatonta kirousta. Drusilla Snape osasi ne kiroukset vain ja ainoastaan teoriassa, sillä kukaan koulun opettajista ei saanut opettaa niitä koulun oppilaille.

Lucius Malfoy tosin oli jo opettanut anteeksi antamattomat kiroukset, tosin vain kerran ainoastaan teoriassa omalle pojalleen, Draco Malfoylle sekä myös Drusilla Snapelle. Lucius oli myös näyttänyt vain kerran, aika vakuuttavin esimerkein kuinka ne kiroukset toimivat. Samalla myös vannottaen ja painottaen Drusillan myös lupaamaan, ettei Drusilla puhuisi siitä kenellekkään jälkeenpäin.  Drusilla olikin pysynyt ihan hiljaa koko asiasta jälkeenpäin jo kokonaisen vuoden. Aivan kuin, sitä ei olisi koskaan tapahtunutkaan, mitä Drusilla oli nähnyt omin silmin vuosi sitten kesälomalla. Malfoyiden kartanon puutarhassa.

Tosin. Lucius Malfoyn esimerkki Avada Kedavra kirouksesta, vaikka se oli osunut vain pieneen lintuun. Oli järkyttänyt silti Drusillaa sen verran pahoin, ettei Drusilla uskonutkaan koskaan onnistuvansa siinä kirouksessa. Sillä, EI. Drusilla ei silloin, eikä edelleenkään uskonut pystyvänsä murhaamaan ketään, ei edes pientä viantonta eläintä tai lintua. Ei edes ajatustasolla.

Joten nyt. Drusilla Snapen olisi vain odotettava kärsivällisesti siihen päivään asti, kunne hän täyttäisi seitsemäntoista. Vasta sitten, hän saisi luvan opetella, vain jos hän yhä haluaisi oppia ne kolme anteeksi antamatonta kirousta. Drusilla toivoikin edelleen hiljaa mielessään vain sitä, ettei Lucius Malfoy unohtaisi lupaustaan. Jos, Lucius pitäisi lupauksensa Drusillalle, silloin hän olisi yhä edelleen maailman parhain kummisetä.

" - Menen nyt kuitenkin ensin aamiaiselle. Jos siis odottaisit, vielä hetkisen."

" Ei, odotahan. En sittenkään ehdi, en ennen ensimmäisiä oppitunteja. Sopisiko sis lounastauolla paremmin?"

 

Drusilla sanoi nopeasti, vilkaistuaan kelloa ranteessaan. Koska, jos hän jäisi aamiaisen jälkeen keskustelemaan vihollis tuvan tytön kanssa, Drusilla myöhästyisi varmasti ensimmäiseltä oppitunnilta. Ei, sitä Drusilla Snape ei suunnitellut tekevänsä, sillä hänen takiaan Luihuinen ei tulisi menettämään yhtäkään tupapistettä.

 

" -  Se sopii minunkin aikatauluuni paremmin. Tämä asia kun ei vain voi nyt jäädä roikkumaan pidemmäksi aikaa, paikoilleen.. "

 

Samaan aikaan kun Hermione lausui ääneen ne sanat, Drusilla huomasi myös jotakin tuttua myös niissä pähkinän ruskeissa silmissä.. Missä ihmeessä, Drusilla Snape olikaan nähnyt jotakin samankaltaista aikaisemmin? hetkinen, seis. Se oli ollut Pansy Parkinson!

-- Yhtäkkiä.. Se tilanne vain vilahti täysin kirkkaana, nopeasti Drusilla silmien edessä. Se oli tapahtunut kolmantena kouluvuonna.. Silloin, kun Pansy Parkinson oli yrittänyt piilotella lähes epätoivoista ihastumistaan Draco Malfoyta kohtaan. Vain koska, Pansy ei ollut halunnut ärsyttää Drusillaa. Ilmeisesti, vain koska Pansykin oli huomannut kolmantena kouluvuonna, sen kuinka epätoivoisesti myös Drusilla oli ollut ihastunut silloin, Draco Malfoyihin.. --

Mutta EI, EI EI. Se ei voinut mitenkään edes olla mahdollista. Eihän, Hermione Granger edes ollut ihastunut Draco Malfoyihin? eihän. No, jos se olisikin totta. Se olisi aivan varmasti hyvin pian, myös Draco Malfoyn tiedossa. Ja sen jälkeen.. Kaikki kuraveri Grangerin unelmat ja haaveet Luihuisen tuvan suosituimmasta pojasta murskautuisivat.. Särkyisivät tuhansiksi pieniksi sirpaleiksi, niinkuin lasi kiviseen lattiaan osuessaan. Ja jos, Drusilla Snape ei onnistuisi murskaamaan vihollis tuvan tytön haaveita ja unelmia, Draco Malfoy tekisi sen itse.. Jollakin hyvin, hyvin ilkeällä tavalla.