28.4.2011

Nimetön toistaiseksi.. Luvut 3 & 4:

LUKU 3:


" Kuraverinen on oikeasti ihan vinksahtanut päästään.. Oli niin omituinen.. Järkensä menettänyt sanon minä.." Drusilla aloitti
" Ja minun olisi nyt muka puhuttava Dracosta hänen kanssaan" hän lisäsi, puhuen edelleen kuiskaten Amylle..

Kenelle muullekkaan hän nyt puhuisi, kun ei voinut suoraan kertoa Dracolle, No illalla poika kuulisi tästä kuitenkin. Onneksi loitsutunnilla oli useinkin aika kova meteli, tosin useinkin siellä ei kuullut omaa ääntäänkään. Mutta nyt Drusilla ei sentään puhunut normaalilla äänellä, vaan madalsi sitä reilusti hiljaisemmaksi. Muiden Luihuisten oli paras olla kuulematta tästä, varsinkaan niiden jotka kuuluivat Pansyn porukkaan..

" Hermione ja Draco? eihän sellaine ole mahdollista.. Ei todellakaan.. Hyi kauhistus.." Amy sanoi liian kovalla äänellä.
Drusilla joutui jo hyssyttelemään häntä. Miksi hän taas teki saman virheen, ja mainitsi tämän asian, kesken tunnin.
"- Olisit kiltti ja puhuisit hieman hiljaisemmin. Olisit nähnyt sen kuraverisen katseen.. Se oli ihan samanlainen, kuin Pansyn oli, silloin kun hän salaili minulta tunteitaan Dracoon. Tai ainakin yritti sellaista." Drusilla sanoi hiljaa
"- Ja tiedän että sinäkin pidät, tästä yhtä vähän kuin minä.. Osasin aavistaa sen" hän jatkoi hiljaa.
"- Ei Draco ikinä.. Hyi oikeasti Dru.. Draco vihaa Hermionea.. " Amy sanoi hiljaa..
Amy oli kyllä oikeassa, sanoessaan viimeisimmän lauseensa. Ja  nyt Drusillakin oli samaa mieltä hänen kanssaan.. He kaksi, olivat molemmat järkyttyneitä.

" Mitä muutakaan se voisi sitten olla?" Amy kysyi miltei kuiskaten hetken päästä..
Drusilla, alkoi olla varma siitä että hänen kasvoilleen oli noussut synkkä varjo. Järkytys oli sillä hetkellä, huolta suurempi.  Ja se tuntui heijastuvan Amyn kasvoista, kuin ne olisivat olleet kuin peilikuva hänen omistaan.
" En tiedä yhtään enempää, ennenkuin olen keskustellut sen kuraverisen kanssa" Drusilla sanoi.
" Mutta voit olla varma siitä, että kysyn asiasta Dracolta myöhemmin. Siis totuuden. Ainakin jos kuraverinen, saa päähänsä kertoa jotain mitä en voi uskoa.." hän lisäsi.
" Lupaathan sinä, pitää minut ajan tasalla tästä" Amy pyysi..
Siihen Drusillan ei tarvinnut vastata sanallisesti. Sillä hän aikoi todella kertoa kaiken Amylle. Hän oli ennenkin saanut, juuri Amylta tukea vaikeissa asioissa, ja sen lisäksi Amy oli myös Dracon ystävä. Joten ei hän jäisi tästä ulkopuolelle.

" Minua alkaa miltei oksettaa, kun mietin mitä kerrottavaa kuraverisellä on Dracosta" Drusilla sanoi, kun hän käveli Amyn kanssa Luihuisen oleskeluhuoneseen, vapaatuntia viettämään. Nyt se tunti oli aivan oikeassa paikassa, sillä nyt hän kaipasi rauhaa, jottei menettäisi samantien hermojaan siihen kuraveri Grangeriin. Oikeastaan hänellä oli toinenkin syy oleskeluhuoneeseen menoon, sillä tyttö toivoi jo Dracon palanneen. Se tosin oli toiveiden tuhlausta, sillä Severus oli eilen illalla selvästi sanonut Dracon palaavan vasta oppituntien jälkeen, ellei jopa myöhemminkin.

" Inhon tunne on molemminpuolinen.. Minua oksettaa ajatuskin heistä kahdesta yhdessä" Amy sanoi.
" En ole itsekkään koskaan pitänyt siitä nti kaikentietäjästä"

Amy ei osannut kutsua Grangerin tyttöä kuraveriseksi. Se oli Drusillasta vähäsen omituista. Muutenkin, vain hän ja Draco taisivat käyttää sitä sanaa, niin että sanoivat sen myös ääneen. Severuksen tunneilla, hän ei kuitenkaan käyttänyt sitä. Syy siihen, oli tosin sellainen, mitä Drusilla ei paljastaisi kenellekkään muulle Luihuiselle. Se liittyi hänen isänsä nuoruusvuosiin, ja oli ainoa asia miksi Drusilla häpesi isäänsä salaa. Lucius Malfoy, kyllä käytti sanaa kuraverinen useinkin, puhuessaan Hermionen kaltaisista.. Lucius ja Draco, isä ja poika.. Joissain asioissa niin samanlaisia Drusillan mielestä.

Haluaisinko enää puhua Dracon kanssa illalla kun vihdoin näkisin hänet?`tyttö mietti mielessään..
Olisinko enää iloinen siitä, kun huomaisin hänen todella tulleen takaisin? voisinko enää katsoa Dracoa silmiin? hän mietti lisää.
Ja tuskastui miltei ajatuksiinsa. Ehdottomasti hän halusi puhua Dracon kanssa, siihen ei kuraverinen vaikuttaisi omilla puheillaan ollenkaan. Hän olisi yhtä vahva kuin tähänkin asti, olisi niinkuin Luihuisen kuuluikin. Kestäisi mitä vaan siltä kuraveriseltä.

Yhden vapaatunnin tilalla, olikin kaksi peräkkäin. Ukkosmyrskyn takia, yrttitiedon tunti perutettiin.
Blaise Zabini, hankki itselleen yhden jälki-istunnon taas. Hän oli mennyt vain ulos, keskelle pihaa seisomaan.
Drusilla kuulikin hänen lyövän jostain vetoa Grabben kanssa. Ja se taisi koskea, jotain mikä liittyi ukkoseen. Blaise olisi seissyt ulkona luultavasti seuraavaan tuntiin asti, ellei Professori Verso olisi huomannut häntä.
Drusilla tiesi sen nyt, ettei hän ollut koskaan ymmärtänyt Blaisea.. Eikä tulisi ymmärtämään...

" Severus on muuttunut... Hänestä on tullut itse paholainen.. " Blaise sanoi, palattuaan oleskeluhuoneeseen.
" Sanoiko hän jotain?" Drusilla kysyi.
Hän nosti katseensa taikajuomien läksystä, jota oli istunut tekemässä nojatuolissa.. Vain unohtaakseen ikävät ajatukset hetkeksi aikaa.
" Hän puhutteli minua. Kertoi miten typerä olin, kun vaaransin henkeni. Ihan kun en tiennyt, mitä olin tekemässä. " Blaise sanoi.
" Tuvanjohtajallamme on vain huono huumorintaju" hän jatkoi..
" Severuksella on erilainen käsitys hauskuudesta. " Drusilla sanoi
Mutta se, mikä Severuksesta oli useimmiten hauskaa, oli sellaista mitä Drusilla ei ymmärtänyt.

" Blaise. Severus ei pidä tekoasi, kovinkaan hyvänä asiana Luihuisen kannalta " Amy sanoi.
Kuulostaen taas samalta kuin valvojaoppilaat useimmiten.. Drusilla nosti kätensä korvilleen, jottei kuulisi enempää.
" Luihuisen maineen on säilyttävä samanlaisena, kuin meidän tuvassa olevien turvallisuus. Mutta miettikääs, jos ulkona olisikin ollut joku muu kuin Blaise. Tuvanjohtajamme ei olisi välittänyt tilanteesta laisinkaan. " Drusilla sanoi.
" Sääli että se olit sinä, eikä kuraverinen. Olisin ollut ikkunassa katsomassa, siinä tapauksessa" hän jatkoi, saaden Blaisen nauramaan.
¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨

"  Ajatteles tilanne näin. Jos Draco onkin tullut takaisin, meidän viimeisen tunnin jälkeen" Amy sanoi, tyttöjen mennessä lounaalle suureen saliin.
" Juoksen samantien hänen luokseen, ja halaan oikein kauan" Drusilla sanoi.
Mitä helvettiä hän äsken sanoi? ei hän ennenkään ollut juossut Dracon luo, vain halatakseen.. Toivottavasti Amy ei tajunnut niitä sanoja väärin. Toisaalta sen halauksen Draco olisi todella ansainnut, mutta sitä seuraisi vakava keskustelu..
" Ai. Minä hetken jo mietin, että sinä lyöt häntä kun te näette" Amy sanoi.

Miten Amy kehtaisikaan sanoa sellaista, ääneen vielä. Mitä hän oikein ajatteli? Drusilla ei sitten koskaan, unissaankaan ajatellut lyövänsä Dracoa. Samassa se uni tuli taas hänen mieleensä, aiheuttaen lievän ahdistavan mellastuksen hänen sisimmässään. Toivottavasti unella ei olisi yhteyksiä siihen, mitä kuraverinen kertoisi hänelle. Häntä tosin inhotti myös se, miksi Draco salaili häneltä asioita? sillä olihan hänkin kertonut pojalle, asioita joita hän ei kertoisi edes Amylle. Oliko hän muka pettänyt Dracon luottamuksen, ja siksi poika ei kertonutkaan hänelle mitään? no ei todellakaan asia ollut niin.

" En tekisi ikinä niin, en edes ajatuksissani.. Draco on paras ystäväni" Drusilla sanoi, kuulostaen ehkä hieman loukkantuneelta.
" Mistä sinä edes sait sellaisen ajatuksen päähäsi.. Oletko sinä oikeasti seonnut?"  hän kysyi, kuulematta Amyn vastausta
.
Sillä kun tytöt olivat perillä suuressa salissa, Drusilla huomasi Lucius Malfoyn istuvan opettajien pöydässä.. Jälleen kerran Severuksen kanssa keskustellen.
^Miksi Lucius on taas täällä? ja mistä he puhuvat?^ hän tajusi ajattelevansa jälleen..
" Lucius ei taaskaan tervehtinyt mihua.. Ihan kuin olisin hänelle ilmaa.." Amy sanoi istuessaan vapaalle paikalle Luihuisen pöydässä.

Drusilla mietti samaa, sillä kyllähän Lucius tiesi Amyn. Drusilla, taas oli saanut osakseen liiankin arvokkaan tervehdyksen..
Drusilla oli ajatellut koulun aloittaessaan, ettei kertoisi kenellekkään kuka hänen isänsä on. Mutta tietenkin kaikki koulussa tiesivät sen, heti tupiin lajitteluhetkellä, kun hänen nimensä sanottiin. Hän muisti vieläkin, miten vähän aikaa se vanha hattu mietti, ennenkuin teki hänestä Luihuisen. Siihen ei tainnut mennä minuuttiakaan. Häntä nopeammin, vain Draco Malfoysta oli tullut Luihuinen.
Nyt Drusilla ei voinut juosta sukunimeään pakoon mihinkään, eikä totuutta isästäänkään. Hän oli huomannut sen, miten paljon ensiluokkalaiset häntä pelkäsivät. No johtuikohan pelko ehkä siitäkin, että hän oli miltei koko ajan Dracon seurassa. Niin kävi jo ensimmäisenä vuotena koulussa, ja sekuntiakaan Drusilla ei katunut ystävyyttään Draco Malfoyn kanssa.

" En minä voi tietää sitä, mitä Lucius ajattelee.. Ehkä hän ei vain huomannut" Drusilla sanoi Amylle.
Mutta ne sanat hän olisi voinut vaikka ilmasta, mitä sanoi äsken. Kyllä Lucius huomasi Amyn varmasti. Sen vuoksi, Lucius Malfoyn käytös kummastuttikin häntä, sillä Amy vietti vapaata aikaa, paljonkin hänen ja Dracon kanssa. He kolme olivat suunnilleen erottamattomia, miltei aina yhdessä. Ja Lucius, aivan varmasti tiesi myös, poikansa tämänhetkisen olinpaikan, kuten Severuskin tiesi. Drusillan mielestä, hänen ja Amykin olisi kuulunut tietää se, sillä se olisi ollut oikein molempia tyttöjä kohtaan. Mutta ei heille enää kerrota mitään.

" Uskotko. Minulla ei ole minkäänlaista selitystä sille, miksi Lucius ilmestyy koululle jatkuvasti. " Drusilla sanoi hiljaa Amylle.
"- Eilen illallakin hän oli täällä, vannon nähneeni hänet kaksikin kertaa. Ja rehellisesti sanottuna, inhoan sitä kun en tiedä hänen ja isäni keskusteluista. He puhuvat kuitenkin Dracosta, ja siitä miksei hän ole koulussa. Lucius tietää oikean syyn siihen, ja kertoi sen isälleni. Mutta niinkuin aiemminkin.." hän lisäsi, ja oli jo jatkaa puhumistaan mutta Amy sanoikin.
" Sinulle ei enää kerrota mitään"
" Mutta olisi Lucius silti saanut tervehtiä.." Amy sanoi pettyneen kuuloisena.

Drusilla tiesi myös Amyn pitävän paljonkin Lucius Malfoysta. Niinkuin hänkin piti kummisedästään.. Molemmat tytöt myös kunnioittivat tuota arvokkaassa asemassa, olevaa puhdasveristä velhoa. Sillä Lucius Malfoy tunsi monia korkea arvoisia noitia sekä velhoja. Drusillakin, oli saanut tavata heistä muutamia, Malfoyilla ollessaan. Ja joskus kotonakin, kun Severus kutsui heitä kyläilemään.
Tosin tyttö ei omasta mielestään edelleenkään ollut missään merkityksellisessä asemassa, vaikka olikin Severuksen tytär. Draco Malfoylla tilanne oli aivan toinen.
Jo ainakin satoja kertoja, hän oli palauttanut enemmän tai vähemmän kivalla tavalla, parhaimman ystävänsä takaisin maanpinnalle, kun pojan käyttäytyminen oli muuttunut liian ylimieliseksi, muita Luihuisia ajatellen.

" Vihollinen havaittu. Lähestyy pöytäämme vasemmalta" Amy sanoi.
Drusilla tiesi katsomattakin kuka oli tulossa.. Kuraverinen... Hän vilkaisi kerran opettajien pöytään, huomaten Lucius Malfoyn kadonneen sieltä jo, samaten myös Severus oli poistunut. Nyt Grangerin tytön ei tarvitsisi varoa Luciuksen jäätävää katsetta. Mutta silti hän tyhmänrohkeasti, kun sillä tavoin lähestyi Luihuisia.

" Drusilla. Haluatko edelleen kuulla sanottavani, vai joko muutit mielesi?" Hermione kysyi.
Hänen katseensa oli odottava. Ja hän jäi reilun matkan päähän Luihuisen pöydästä.
" Ehdottomasti. Mutten ala keskustella siitä tässä" Drusilla sanoi.
Moni Luihuinen, Pansy mukaan lukien käänsi jo katseensa Hermioneen. Ja ties mitä inhottavaa, heidän kaikkien päänsisällä liikkui.
Pansy Parkinson, mulkoili Hermionea inhoavasti.
" Miten sinä edes kehtaat puhua Drusillalle, kutsua häntä vielä etunimellä?" Pansyn rasittavan kimakka ääni oli jälleen särkeä Drusillan korvat. Ja hän katsoi Hermionea jääkylmillä silmillä.
Hermione ei tainnut edes hätkähtää. Hän jätti Pansyn katseen täysin huomioitta, samaten hänen sanansa.

" Et saa kuunnella häntä.. Hän on vihollinen...Rohkelikko.. " Blaisen ääni kuului odottamatta.
Drusilla huokaisi ties kuinka monennen kerran sinä aamuna. Taas Blaise Zabini, puuttui hänelle kuulumattomaan asiaan. Hänellä oli aiempaa kokemusta samankaltaisesta tilanteesta, kun hän oli saanut Blaisen kiinni, salakuuntelemasta häntä ja Dracoa.
" Blaise.. Kuraverisellä voi olla tärkeätäkin asiaa, jonka haluan ihan totta kuulla. Ja kenenkään Luihuisen ei tarvitse olla huolissaan.. Minusta ja hänestä ei sitten ikinä tule ystäviä." Drusilla sanoi hiljaisemmin, jotta lähimmät Luihuiset, mukaanlukien Blaise vain kuulisivat.
" Mieti silti uudelleen ennenkuin lähdet. Mitä Draco ajattelee, tai sanoo kun kuulee sinun puhuneen vihollisen kanssa" Blaise jatkoi.
" Älä kuuntele.. Ei Blaise kerro Dracolle. " Drusilla sanoi hiljaa, nyt vuorostaan Hermionelle.
" Blaise sekaantuu muiden asioihin.. Koska hänen oma elämänsä on niin tylsää" Drusilla lisäsi vielä hiljaa.

" Blaise Zabinilla saattaa olla muitakin syitä, siihen miksi sinä olet yhtäkkiä niin kiinostava ja samaten tekemisesi" Hermione sanoi.
Drusilla tunsi yhä, muiden Luihuisten katseet niskassaan, kävellessään pois suuresta salista. Ja hänellä oli pelottavan varma tunne sisimmässään siitä, että illalla Draco Malfoy kyllä kuulisi tästä.
^ Blaise? kiinostunut minusta? hui kauhistus.. ^ hän ajatteli. Ei kai Granger tiennyt jotain muutakin.. Sellaista mitä, hän ei vain ollut huomannut Blaisessa. Eii tämä oli kuin pahinta painajaista.. Ei hänelle, voinut käydä näin? vai voisiko sittenkin?.. Drusillan teki mieli vajota maan alle...

LUKU 4:


" Mistä tuollainen älyttömyys tuli sinun päähäsi? Blaise Zabini, kiinostunut minusta.. Luulitko olevasi hauskakin?" Drusilla kysyi, katsomattakaan Hermioneen, heidän kävellessään ulkona lammen rannalla. Ajatuksissaan, tyttö kyllä kertasi Blaisen sanoja. Niin ja myös mitä Draco ajattelisi, jos hän sattuisi näkemään tytön kuraverisen seurassa. Suuttuisiko poika tytölle? ei sentään.. Mutta pettyisi, ja alkaisi syytellä kaveraamisesta vihollisen kanssa.
Drusilla kyllä muisti vuosia sitten luvanneensa, ettei ystävysty vihollisen kanssa. Ja siitä hän piti kiinni edelleen.. Vaikka hän kävisikin nyt elämänsä lyhyimmän keskustelun neiti ala-arvoisen kanssa, ei hän silti omasta mielestään pettäisi Dracon luottamusta. Sillä koko keskustelu, ei enää jälkeenpäin merkitsisi hänelle yhtään mitään.
Tyttö ei tuottaisi pettymystä isälleen sillä, että alkaisi hyviin väleihin vihollisen kanssa.. Sellainen teko, saisi Lucius Malfoyn hyppimään raivosta, ja hän saisi kuulla aikamoisen saarnan kummisedältään sen jälkeen.
Hän oli todistanut montakin, Luihuisen tuvanjohtajan pettymystä, ettei halunnut mielellään nähdä sellaisia. Eikä enää aiheuttaa niitä itse, ainakaan tarkoituksella.

" Se näkyy kauas. Minullakin sattuu olemaan silmät päässä" Hermione sanoi.. Jatkaen sitten.
" Mutta en minä Blaise Zabinista halunnut puhua"

Drusilla seisahtui rannalla yhden isoimman pajupuun alle. Kääntäen tummat silmänsä Hermioneen.
" Et niin. Halusit kertoa jotain Dracosta" Drusilla sanoi.. Hän halusi äkkiä pois tilanteesta, jottei myöhästyisi seuraavalta tunnilta.
" Eikö sinusta tunnu omituiselta, ettei Draco kertonut sinulle missä hän on? tai mitä tekemässä?" Hermione kysyi.
" Te kaksihan olette lähes erottamattomat. Minä olen kyllä huomannut sen. Sinun kuuluisi olla niistä yksi, jotka tietävät" hän jatkoi.

Taas hän puhutteli Dracoa etunimellä.. Että hän sitten uskaltaakin.. ? mutta kyllä, nyt kuraverinen oli oikeassa kerrankin. Sanoi vielä sellaista, mitä ei takuulla opetellut ulkoa mistään kirjasta..

" On se omituista. " Drusilla aloitti.. Vilkaisten kerran Hermionea, tosin silmiin katsomista vältellen..
" Mutta.. En ole kuullut mitään. En edes nähnyt häntä koko kesänä. Niinkuin aiemmin aina. Kuin hän olisi unohtanut minun olemassa oloni kokonaan" Drusilla jatkoi, vältellen sanomasta parhaan ystävänsä nimeä.. Hän toivoi, että myös Hermione lakkaisi käyttämästä sitä.
Ja tietenkin tyttö puhui ohi suunsa.. Muttei onneksi mitään salaista paljastunut.

" Sen näkee sinusta. Olet huolissasi hänestä. Eilenkin olit jotenkin kummallinen.." Hermione sanoi.
Nyt Drusilla ei enää tajunnut väärin tuon toisen tytön tapaa puhua. Siinä oli myötätuntoa. Ja Drusillaa alkoi inhottaa taas. Vaikka hän oli jo sadat kerrat, sanonut inhoavansa tuota rohkelikkoa, silti tyttö seisoi yhä siinä ja puhui hänelle pelkäämättä.
" Minulla itsellänikin on inhottava tunne. Tai no oikeastaan epäilys se on, enkä saisi edes miettiä sellasia.. Draco Malfoy on kuitenkin vihollinen minulle, ja tiedän sen.. Mutta minusta vain tuntuu siltä, että hän on nyt tilanteessa josta ei itsekseen pääse pois" Hermione sanoi, oltuaan hetkisen hiljaa.

Ne sanat.. Mitä ne tarkoittivatkaan? ja tuo katse.. Haudanvakava.. Sekin pelotti jo Drusillaa..
Hänen sydämensä oli miltei pysähtyä.. Ja hetken tuntui, siltä kuin joku näkymätön olisi tukahduttanut häntä. Mitä kaikki tarkoitti? oliko Draco Malfoy vaarassa sittenkin?

" Mistä sinä puhut..?" Drusilla tiesi suuttuneensa hieman..
" Tarkoitatko... Onko jotain pahaa tapahtunut? onko Draco..." enempää hän ei suustaan saanut ulos. Pelko alkoi kasvaa hänen sisimmässään ja se tukahduttava tunne ei hellittänyt.. Hän todella pelkäsi, pyörtyvänsä kohta. Tuntui samalta, kuin silloin kun hän ensimmäisen kerran kohtasi ankeuttajan, koulujunassa matkalla aloittamaan kolmatta vuotta. Ei hän silloinkaan pyörtynyt, mutta se tunne oli yhtä kammottava kuin tämä nyt. Draco saattaisi todella olla jopa kuolemanvaarassa... Ellei jotain sittenkin jo tapahtunut.. Ja Severus, Luihuisen tuvanjohtaja halusi vain suojella tytärtään sellaiselta tiedolta.. Miksi hän meni valehtelemaan minulle? ei isän kuulu tehdä sellaisia tyttärelleen?...

" En tarkoittanut sellaista.. Mutta näin herra Malfoyn viikko ennen kun koulu alkoi" Hermione aloitti uudelleen. kuulostaen pelokkaalta jatkaessaan..
" Hän oli iskunkiertokujalla, tai no oikeastaan poistumassa sieltä. Näytti pelästyneeltä ja vilkuili koko ajan taakseen. Mitään hauskaa siellä ei takuulla tapahtunut... En kyllä tiedä hänen tekemisistään muutakaan" Hermione sanoi.
Drusilla tunsi kyynelten polttelevan silmissään, tosin näkymättömissä.. Hän puri huultaan lujasti.. Ja toisti mielessään lausetta..
" Luihuinen ei näytä herkkiä tunteitaan. Luihuinen ei itke"
" Onko sinulla.. Siis ajatustakaan mitä hän teki siellä? tai miksi hän siellä oli?." Drusilla kysyi
" ei ole.." Hermione sanoi ensin, mutta lisäsi sitten.
" Mutta minulla on tunne siitä, ettei herra Malfoy ollut sielläpäin ensimmäisen kerran"

Enempää Drusilla ei halunnutkaan kuulla. Sen hän tiesi jo aivan varmasti.. Severus, oli valehdellut hänelle päin kasvoja.. Draco turvassa? ja se sävykin Severuksen äänessä. Niin huoleton, kun hän ilmoitti Dracon takaisin tulosta. Aivan varmasti, Luihuisen tuvanjohtajan tiedossa oli kaikki, mitä Drusilla kuuli äsken. Mutta, mitä tämä tarkoitti..? miksi tuo kuraverinen oli huolissaan Draco Malfoysta.?

"- Miksi sinä muuten huolehdit hänestä noin paljon? ethän sinä edes ole tekemisissä Dracon kanssa?"
Mutta.. Nyt ei tullutkaan vastausta.. Ja toinen tyttö katsoikin toiseen suuntaan.. Nyt Drusillaa alkoi todella suututtaa.. Hän oli silti, ehkä vähäsen kiitollinen kuulemastaan, mutta sekin katosi hänestä.. Mitä vihollinen noi kovasti salasi..? liittyikö se todella Draco Malfoyhin..?  se ei ollut oikein, ettei Drusillalle kerrota kaikkea.. Ei puhuta eikä katsota edes silmiin..

" Kiitos kuitenkin.. Kun kerroit sen mitä tiesit" Drusilla sanoi..
Kiitos ei kyllä tullut häneltä ihan sydämestä asti.. Mutta mitä väliä sillä edes oli? vihollista ei kuulunut kiittää, vaan heidän ylitseen kuului kävellä.
" Olen ihan varma siitä, että Luihuisen tuvanjohtajakin tiesi tästä.. Mutta ei vain kertonut minulle.. " Drusilla sanoi. Säikähtäen sanojaan.. Nyt hän puhui pahasti ohi suunsa. Severus ei ilahtuisi sellaisesta, eikä hyppisi riemusta.. Jos kuulisi mitä hänen tyttärensä juuri sanoikaan nti Grangerille.
Mutta ajatus tuosta synkästä tuvanjohtajasta hyppelemässä työhuoneessaan, sai naurun miltei kutittelemaan jo Drusillan vatsaa.

" Hän ei halunnut aiheuttaa huolta. Se on vanhemman tapa suojella lastaan. Isät tuntuvat olevan sellaisia, enemmän kuin äidit. Minulla on omakohtaista kokemusta siitä. Sinä olisit lähtenyt etsimään herra Malfoyta, jos olisit kuullut tämän Professori Snapelta" Hermione sanoi.
" Olisi hän silti voinut kertoa.. edes minulle." Drusilla puuskahti.
Nyt hän halusi juosta takaisin koululle, ja etsiä Severus Snapen.. Ja todella kaivaa tämän ulos hänestä.
Mutta hän joutuisi sitten kertomaan, mistä oli kuullut tämänlaisia asioita. No, hän saisi vihollisen vaikeuksiin... Ja se olisi ansaittuakin, sillä tuo nirppanokka työnsi taas nenänsä muiden asioihin.. Ja kun Draco Malfoy kuulisi tästä.. Drusilla ei voinut olla ajattelematta tilannetta, kun poika alkaisi taas rähjäämään tuolle kuraveriselle.
Hän tiesi nyt mitä tekisi, kysyisi asiasta aivan suoraan Dracolta illalla.. Sen,mitä poika oli tehnyt iskunkiertokujalla, ja myös kesästä..

" Mitä vihollinen kertoi" Amy kysyi, kun tytöt kävelivät linnaan päivälliselle, tylsimmän taikaolentojen hoidon tunnin jälkeen..
" Kertoi jotain Dracon tekemisistä kesällä" Drusilla sanoi hiljaa, sillä he ohittivat juuri Pansy Parkinsonin porukan..
" Tiesitkö että hän on alkanut käymään useamminkin iskunkiertokujalla" Drusilla sanoi...
" Vihollinen.. Tai no siis kuraverinen oli jopa nähnyt hänen tulevan pois sieltä"
" Miksi Draco sinne menisi?" Amy kysyi..
Samaa Drusillakin mietti.. Itseasiassa jopa tunnillakin...
" En minä tiedä.. Koitan miettiä jotain järkevää selitystä.. En keksi sellasia kyllä itse.. Joten kysyn asiaa Dracolta tänään" Drusilla sanoi.
" Mutta jos.. Draco ei haluakkaan puhua koko asiasta.." Amy sanoi..

Drusilla oli miettinyt sitäkin vaihtoehtoa. Mutta sen hän työnsi koko ajan kauemmas. Kyllä hän nyt ainakin kysyisi, ei sillä menetä mitään. Vaikkei poika vastaisikaan hänelle.

" Mistähän minä nyt kieltäytysin.. Puhumasta Drulle..?" äkkiä se tuttu, viileä ja hieman sarkastinenkin ääni tavoitti Drusillan korvat..
Missä Draco Malfoy oli? se oli ihan varmasti hänen äänensä. Ja kohta hän näki pojan. Vaalea poika käveli linnasta tyttöjä vastaan...
" Draco.." Drusilla sanoi miltei huokaisten hiljaa helpotuksesta..  Ja halasi sitten poikaa, ehkä liiankin kauan, kun tämä oli vihdoin kosketusetäisyydellä..
" Mikä nyt on? " Draco kysyi hiljaa.. Ja hänen äänensä tuntui suloiselta kuiskaukselta lähellä Drusillan korvaa.. Ja samantien poika puhalsikin kiusoittelevasti hänen korvaansa.. Muttei silti irroittautunut halauksesta..
" Ei noin saa tehdä,, Sinä tiedät minun inhoavan tuota.." Drusilla sanoi, halauksen päätyttyä..
" Oli pakko.. Ei nähty kesällä ollenkaan.. " Draco sanoi, hieman kiusoittelevasti.. Ennenkuin halasi Amya, tosin paljon vähemmän aikaa kuin Drusillaa.

" Oliko teillä noin tylsää ilman minua..?" Draco kysyi.. Jälleen hieman kiusoittelevasti.
" Arvaa vaan oliko?" Kumpikin tyttö sanoi miltei samaan aikaan.
"- En taida tuhlata aikaani siihen arvailemiseen. Mutta kysyin äsken jotain?" Draco sanoi, katsoen nyt odottavana Amya.. Tosin silmät hieman kavenneina, sillä aurinko paistoi suoraan hänen kasvoihinsa..
" Kysy Drulta.. Hänellä on asiaa sinulle... " Amy sanoi. Katsoen Dracoa nyt hieman merkitsevästi..
" Se on totuus.. Meillä todellakin on hieman puhuttavaa.." Drusilla sanoi.
Tumma tyttö  ja vaalea poika vaihtoivat keskenään katseen,  joka merkitsi kahdenkeskistä keskustelua, muiden korvien ulkopuolella.

" Kahdestaan.. Ja taitaa tulla kuulustelu, siitä missä olen ollut.. Tunnen sinut jo, ja tiedän sinun olevan välillä samanlainen kuin Severus.." Draco sanoi, hieman ilkeästi.
" Mutta minäkin haluiasin kuulla jotain sinulta.. Ja mielelläni sen totuuden.. Kuulin nimittäin jotain ihan hetki sitten, mistä en pidä ollenkaan" poika jatkoi vielä lausettaan.

Drusilla aavistkin jo pahimman. Poika oli kuullut jo hänen keskustelleen vihollisen kanssa. Vai oliko se sittenkin jotain muuta, mistä tytöllä ei ollut aavistustakaan? No se selviäisi tänä iltana.


.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti