25. huhtikuuta 2011

Are You the One:


💚 Are You the One: 💚


Osa 1:

Luku 3:
 
" - Se kuraverinen on aivan täysin päästänsä sekaisin. Ja käyttäytyi myös, hyvin omituisesti. Se koko tilanne oli kuin pyhäin häväistys " 
 
Drusilla Snape alkoi samantien puhua hiljaisella äänellä istuttuaan ensin omalle paikalleen, Amyn viereen professori Flitwickin luokassa. 
 
" - Voitko kuvitella. Minun olisi myös keskusteltava hänen kanssaaan, jostakin mikä littyy Dracoon." 

Drusilla Snape jatkoi lausettaan, edelleen hiljaa melkein kuiskaillen Amylle. Koska, kenellekkään toiselle Luihuiselle Drusilla ei voinut edes kuvitellakkaan puhuvansa tästä.. Ei nyt, kun Drusilla ei edelleenkään voinut kertoa tästäkään, Dracolle. No, myöhemmin tänä iltana, tämäkin pyhäinhäväistys olisi Draco Malfoyn tiedossa.

Sinä aamuna, Loitsu tunneilla oli tavan mukaisesti niinkuin muinakin aamuina niin kova meteli ettei luokassa useinkaan kuullut edes omaa ääntään.. Drusilla tosin puhui nyt tarkoituksellisesti kuiskailemalla, sillä muiden Luihuisten ja varsinkin Rohkelikkojen oli parempi olla kuulematta sanaakaan tästä..

" - Hermione ja Draco?? oletkohan sinä nyt käsittänyt jotakin väärin?? eihän se ole edes mahdollista, helvetti sentään."
 
Amy lausui ne sanat, Drusillan mielestä aavistuksen lian kovaan ääneen.

" - Voisitko puhua nyt hieman hiljaisemmalla äänellä. " Drusilla sanoi pyytävästi.
" - Sinun olisi pitänyt olla näkemässä koko tilanne, omin silmin. Varsinkin se katse, kuraverisen silmissä. Se katse, kun oli aivan samanlainen kuin Pansy Parkinsonin  silmissäkin oli, silloin kun Pansy yritti kolmantena kouluvuonna salailla omaa ihastumistaan Dracoa kohtaan. "
" - Vain koska, Pansy pelkäsi silloin sinun ärsyyntyvän tai saavan mustasukkaisuus kohtauksen. Vain koska, Pansy oli myös huomannut sinun epätoivoisen ihastumisesi Dracoon.  Niin Pansy minulle sanoi silloin.." 

" - Sitäkö se silloin vain olikin." Drusilla sanoi hiljaa.
" - Noh, Pansy oli silloin aivan turhaan huolissaan. Minä en ollut silloin lainkaan mustasukkainen Dracosta."
" - Etkö ihan tosissasi, ollut?" Amy sanoi, hiljaa kysyvästi kuiskaten.
" - No, en ollut. Miksi edes olisinkaan ollut, kun eihän minulla ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia edes saada Dracoa itselleni silloin. " Drusilla kuiskasi myös hiljaa.

" - Vain koska, ethän sinä edes kertonut tunteistasi mitään, Dracolle.  Jos sinä olisit avannut suusi ja kertonut, koko tilanne olisi aivan varmasti ollut aivan toisenlainen.. Eikä Draco olisi sitten. "
" - Draco seurusteli silloin ihan tosissaan Hailien kanssa. Älä edes kehtaa vetää Hailieta, tarkoituksellisesti mukaan tähän. "

Drusilla Snape sihahti hiljaa, vaihtaen samalla puheen aihetta. Ennenkuin Amy ehtisi sanoa jotain muuta inhottavaa Hailiesta. Korpinkynnen tuvan tytöstä, joka oli myös Draco Malfoyn ensimmäinen tyttöystävä yli vuoden ajan.. Ja myös ensimmäinen, hyvin onnekas tyttö joka oli ihan oikeasti saanut Draco Malfoyn sydämen ihan kokonaan omakseen.  Sillä, EI. Ennen neljännettö kouluvuotta. Drusilla Snape ei edes muistanut koskaan näheensä parasta ystäväänsä, Draco Malfoyta niin onnellisena ja myös niin rakastuneena.

" - Tiedän jo kuinka vähän sinäkin pidät tästä säälittävästä teatterista, jonka kuraverinen on tällä kertaa järjestänyt. Ihan tasan yhtä vähän kuin minä pidän siitä. "
" - Ei, Draco ei ikinä. Ei missään tilanteessa tekisi mitään sellaista. Dracohan vihaa Hermionea." Amy kuiskasi hiljaa.

Amy oli jälleen kerran oikeassa, viimeisen lauseen ääneen lausuessaan. Drusilla Snape oli aivan samaa mieltä. Luihuisen tuvan tytöt olivat sis tästä tilanteesta aivan yhtä järkyttyneitä.

" - Mitä muuta se voisi edes olla?" Amy kuiskasi hetken kuluttua uudelleen kysyvästi.

Drusilla Snape oli vain varmempi siitä, että hänen kasvojensa eteen oli kohonnut taas se sama tuttu, synkän harmaa varjo. Pienestä järkytyksestä olikin hetkessä kasvanut suurempi, kuin Drusilla oli edes kuvitellut. Ja se samanlainen järkytys heijastui myös kuin peilikuvana Amyn, Drusillan ystävättaren kasvoilta.

" - En tiedä enempää.. En nyt kun en ole vielä keskustellut vihollisen kanssa. " Drusilla sanoi hiljaa.
" - Yhden asian voin jo luvata. En aio uskoa yhtäkään sanaa, siitä mitä vihollinen kertoo. En ennenkuin olen kysynyt samaa asiaa, myös Dracolta. Tarkoitan siis oikeaa totuutta, jos siis se kuraverinen saa päähänsä kertoa satuja, jotka eivät voisi mitenkään päin kerrottuna olla edes totta.. "

" - Lupaathan kuitenkin pitää myös minut ajan tasalla, Dru?." Amy sanoi hiljaa kysyvästi.

Siihen kysymykseen, Drusilla Snapen ei silläkään kertaa tarvinnut vastata sanallisesti mitään. Drusilla kertoisi aivan varmasti kaiken sen mitä kuulisi,  myös Amylle.  Drusilla oli kuluineiden kouluvuosien aikana saanut vaikeissa asioissa, aiemminkin tukea Amylta ja Drusillan paras ystävätar oli myös Draco Malfoyn ystävä.. Joten, Drusilla ei missään nimessä jättäisi Amya, tämänkään asian ulkopuolelle.
 
" - Minua alkaa ihan oikeasti oksettaa, kun edes mietinkään sitä.. Mitä kerrottavaa sillä kuraverisellä on, Dracosta."
 
 Drusilla Snape sanoi hiljaa, kävelleessään yhdessä Amyn kanssa kohti Luihuisen tupaa. Vain edessä olevan vapaa tunnin ajaksi, joka osui sinä aamupäivänä täysin oikeaan paikkaan. Drusilla Snape kaipasi nyt vain rauhaa, jottei hän hermostuisi enempää.. 
Drusillalla tosin oli toinenkin syy, mennä vapaa tunnin ajaksi Luihuisen tuvan oleskeluhuoneeseen. Drusilla halusi vain tarkistaa, olisiko Draco Malfoy tullut sittenkin jo aikaisemmin kouluun..
 
Se tuntui kuitenkin niin  turhalta toiveelta, edes ajatuksena. Luihuisen tuvanjohtaja, professori Severus Snape kun oli eilis iltana ilmoittanut hyvin selkein sanoin, Draco Malfoyn palaavaan kouluun aikaisintaan oppituntien jälkeen.
 
" - Et ole ainoa joka voi pahoin, kun edes ajatteleekaan Dracoa ja Hermionea, yhdessä." Amy sanoi hiljaa.
" - En itsekkään ole edes pientä sekuntiakaan pitänyt siitä neiti ala-arvoisesta, joka saisi nyt vain ihan omaksi parhaakseen pysytellä kaukana Dracosta."
 
Amy ei sitten, yhä edelleenkään viiden kokonaisen vuoden jälkeen osannut, tai edes halunnut kutsua Hermione Grangeria kuraveriseksi. Drusilla Snape taisi muutekin olla yhä edelleen ainoa tyttö, Luihuisen tuvassa joka edes oli ottanut sen sanan käyttöönsä. Ja myös sanoi sen ääneen. Noh, mistäpä muualta se sana oliskaan edes löytänyt tiensä, Drusilla Snapen sanavarastoon kuin Draco Malfoyn suusta. Professori Severus Snapen oppitunneilla, Drusilla ei kuitenkaan koskaan sanonut sitä sanaa ääneen. Syy siihen oli jotakin sellaista, mitä Drusilla ei ikinä, missään tilanteessa mainitsisi yhdellekkään Luihuiselle, ei edes Dracolle.

Se syy, liittyi Drusillan isän, professori Severus Snapen nuoruuden vuosiin ja oli myös ainoa asia jota Drusilla myös salaa häpesi isässään. Se kun oli Drusillan mielestä lähes pyhäinhäväistys, kun hän tiesi isänsä olleen kouluaikoinaan rakastunut arpinaama Potterin kuraveriseen äitiin, Lilyyn.

Lucius Malfoy käytti myöskin usein sanaa kuraverinen, puhuessaan Hermione Grangerin kaltaisista. Lucius ja Draco. Isä ja poika. Joissakin asioisss niiin samanlaisia, ainakin ajatuksiltaan. Drusilla Snapen mielestä.

' Haluanko edes puhua mistään Dracon kanssa enää, sitten kun näen hänet. Olinko edes iloinen lainkaan siitä, kun huomaisin parhaan ystäväni palanneen takaisin kouluun? voisinko enää edes katsoakkaan niihin hopeanharmaisiin silmiin, samalla tavalla kuin ennen? '

Drusilla Snape tuskastui samoin tein, omiin ajatuksiinsa. Ehdottomasti! siis ehdottomasti enemmän kuin mitään muuta, Luihuisen tuvan tyttö haluaisi vain puhua jossain kahdestaan Dracon kanssa. Siihen asiaan, eivät vihollistuvan tytön puheet vaikuttaisi laisinkaan. Drusilla Snapen olisi nyt vain oltava yhtä vahva ja myös luja hermoinen, kuin hän oli tähän päivään saakka ollut. Juuri sellainen, kuin Luihuisen kuuluisikin olla. Drusilla Snape tulisi kestämään mitä vaan, siltä vihollis tuvan kuraveriseltä tytöltä.
 
Yhden vapaa tunnin sijaan niitä olikin kaksi. Nimittäin, aivan yllättäen nousseen kovan ukkos myrskyn vuoksi, myös yrttitiedon tunti oli peruttu. Mutta, silti. Blaise Zabini onnistui hankkimaan itseellen ( taas kerran) jälki-istunnon. Blaise kun oli livahtanut ulos seisomaan keskelle linnan pihaa.  Drusilla kuulikin loitsutunnin jälkeen, Blaisen lyöneen vetoa jostakin kahden muun Luihuisen tupaan kuuluvan pojan kanssa, mikä liittyi ukkoseen. Blaise Zabini olisi siis todennäköisesti seissyt ulkona sateessa, lounaaseen saakka. Ellei yrttitiedon opettaja, professori  Sprout olisi huomannut Blaisea.

Drusilla ei sitten millään näiden kuluneiden vuosien aikana ollut oppinut ymmärtämään, mitä hemmettiä Blaise Zabinin pään sisällä liikkui.. Eikä Drusilla todennäköisesti koskaan tulisi ynmärtämäänkään.

" - Professori Snape on muuttunut kuluneen kesän aikana. Hänestä on tullut itse paholainen."
 
Blaise Zabini ilmoitti ensimmäiseksi, kuuluvasti tullessaan sisään Luihuisen tuvan oleskeluhuoneeseen.

" - Mitä hän tällä kertaa sanoi?"
 
Drusilla kysyi, kohottaen hetkeksi katseensa poispäin taikajuomien läksyistä joita hän istui kirjoittamassa loppuun, nojatuolissa. Drusilla oli vain päättänyt tehdä läksyt loppuun, unohtaakseen edes hetkeksi kaikki ne ikävät asiat jotka yhä edelleen kummittelivat hänen ajatuksissaan.

" . Professori Snape puhutteli minua. Kertoi ääneen oman mielipiteensä siitä, kuinka typerästi olinkaan käyttäytynyt aiheuttaessani tahallani sellaisen vaaratilanteen.. Ihan kuin en olisi sitä itsekkin tiennyt, mitä olin tekemässä ulkona. Sanonpahan vain, että mielestäni meidän tuvanjohtajalla on erittäin huono käsitys huumorista.. " Blaise sanoi.

" - Professori Snapella nyt on aina ollut omanlainen käsityksensä hauskuudesta. " Drusilla sanoi, vastauksena Blaiselle. 

Mutta se. Mikä professori Severus Snapen mielestä oli hauskaa, meni useinkin  täysin yli Drusillan ymmärryksen.
 
" - Blaise. Professori Snape ei ilmeisesti pitänyt sitä, kovinkaan kunnioittavana Luihuisen tuvan kannalta, mitä sinä teit."
 
Yhtäkkiä, Drusillan mielestä Amy kuulosti epäilyttävän paljon samalta puhuessaan Blaise Zabinille, kuin Hermione Granger. Amy tuntui ottavan muutenkin valvojaoppilaan tehtävät liiankin vakavasti. Drusilla nostikin melkein heti kämmensä korviensa peitoksi, jottei hänen tarvinnut kuunnella enempää. Ja sisimmässään.. Drusilla oli yhtäkkiä vain iloinen siitä, ettei Draco Malfoy ollut tullutkaan kouluun, ajoissa. Näin ollen, Dracon ei tarvinnutkaan ottaa vastaan valvojaoppilaan paikkaa, joka oli ollut ensin hänelle ajateltu.

" - Luihuisen tuvan maine on säilyttävä samanlaisena kuin kaikken turvallisuus meidän tuvassa. Mutta, mietitääpä hetki koko tilannetta siitä näkökulmasta jos ulkona olisikin ollut jonkun toisen tuvan oppilas, etkä sinä Blaise. Siinä tilanteessa, meidän tuvanjohtaja olisi jättänyt koko tilanteen täysin huomiotta. Sääli tosin ettei ulkona ollut sinun sijastasi, eräs vihollis tuvan kuraverinen. Siinä tilanteessa, minäkin olisin ollut ikkunassa katsomassa."
 
Drusilla sanoi niin ilkeästi piikitellen, että sai myös Blaisen nauramaan. Amy tosin vilkaisi heti Drusillaa erittäin paheksuvasti, mutta sillä kertaa Drusilla jätti ystävättarensa katseen kokonaan huomaamatta.
 
 ****
 
 
 
 
 " - Mitä jos Draco onkin jo tullut takaisin, ennen meidän viimeisten oppituntien päättymistä"
 
Amy sanoi Drusillalle, kun Luihuisen tuvan tytöt olivat matkalla lounaalle suureen saliin.
 
" - Siinä rapauksessa aion juosta heti hänen luokseen ja ihan ensimmäiseksi halaan häntä kauan."
 
Drusilla Snape sanoi enempää miettimättä sanojaan. Niin hän tekisikin, sillä Drusillahan oli monet kerrat aikaisemminkin noin vain juossut halaamaan parasta ystäväänsä, heti hänet nähtyään. Joten, silläkään kertaa Amylla ei ollut pienintäkään syytä tulkita edes mielessään Drusillan sanomia sanoja väärin.  Sillä. EI. Drusilla Snapella ei ollut sellaisia tunteita enää Draco Malfoyta kohtaan, millaisia hänellä oli ollut kolmantena kouluvuonna. Samoihin aikoihin kuin nyt. Sen halauksen Draco Malfoy olisi ihan oikeasti ansainnut Drusillalta, sillä nyt vihdoinkin Luihuisen tuvan tyttö saisi jälleen ainoan turvapaikkansa maailmassa takaisin.
 
 Sillä, nimenomaan Draco Malfoyn sylissä, Drusilla Snapen ainoa turvapaikka maailmassa oli ollut jo toisesta kouluvuodesta asti. Nimittäin. Toisena kouluvuonna, Drusilla oli uskaltanut  ihan oikeasti halata parasta ystäväänsä ensimmäisen kerran koskaan. Ja se, ettei Draco silloin tönäissyt Drusillaa pois oli syynä siihen että Drusilla olikin ihastunut jo kaksitoista vuotiaana tyttönä, parhaaseen ystäväänsä. Mutta.. Välittömästi sen halauksen jälkeen olisi luvassa erittäin vakava kahdenkeskinen keskustelu Drusilla Snapen ja Draco Malfoyn välillä. Jossakin päin linnaa, missä ei olisi ylimääräisiä korvia kuuntelemassa.

" - Minä jo luulin, ihan pienen hetken vain sinun lyövän Dracoa.. Siis, kun te vihdoin näette toisenne." Amy sanoi seuraavaksi.

Kuinka Amy edes kehtasikaan sanoa mitään sellaista ääneen??!! Mitä hemmettiä hänen päässään oikein liikkui? Drusilla Snape ei missään tilanteessa koskaan, ei edes unissaaan harkinnutkaan lyövänsä Dracoa. Ja sitten, yhtäkkiä se viime öinen kammottava painajainen hiipi salakavalasti, kuin aave takaisin Drusillan päähän.  Saaden aikaan nyt tosin lieventyneen, mutta silti edelleen ahdistavan mellastuksen jälleen hänen sisimmässsään. Drusilla toivoinkin nyt vain ettei silläkään painajaisella ollut minkäänlaista yhteyttä siihen, mitä se hemmetin nirppanokka kuraverinen oli aikeissa kertoa hänelle.
 
Drusilla Snapea inhotti. Kyllä, häntä ihan oikeasti inhotti se miksi Draco Malfoy oli nyt ihan yhtäkkiä noin vain alkanut salailla asioita häneltä.  Drusillakin kun oli kertonut Dracolle sellaisia asioita, joista hän ei koskaan kertoisi kenellekkään toiselle. Edes Amy ei tiennyt kaikkia Drusillan salaisuuksia, toisin kuin Draco tiesi melkein kaiken.  Ja, sitäpaitsi. Oliko Drusilla Snape näiden kuluneiden vuosien aikana aivan tarkoituksellisesti pettänyt Draco Malfoyn luottamuksen ja siksi Luihuisen tuvan poika ei enää halunnutkaan kertoa Drusillalle mitään itse? EI. Asiat eivät todellakaan olleet menneet niin.
 
" -  En ikinä tekisi niin. En edes ajatuksissani tai unissani. Draco on paras ystäväni ja sinäkin tiedät sen. "

Drusilla vastasi Amylle, nyt hyvin selvästi loukkaantuneena.

" -Mistähän hemmetin syystä sinä edes sait tuonkaltaisia typeriä ajatuksia? Oletko sinäkin kadottanut järkesi jonnekkin. "

Drusilla sanoi seuraavaksi, kysyvästi.. Kuuntelematta lainkaan mitä Amy sanoi hänelle. 

Luihuisen tytöt saapuivat hetkisen kuluttua suureen saliin ja opettajien pöydän suunnalle vilkaistessaan Drusilla huomasi myös Lucius Malfoyn istuvan siellä taas.. Keskustelemassa kenenkäs muunkaan kuin Drusillan isän, professori Severus Snapen kanssa.
 
' Miksihän Dracon isä on taas täällä? ja mistähän hän tällä kertaa keskustelee, minun isäni kanssa? '

Drusilla  sai itsensä jälleen kiinni mietiskelemästä. Hänen mietiskelynsä keskeytyi kuitenkin sillä kertaa, Amyn selvästi pettyneen kuuloiseen hiljaiseeen puuskahdukseen, Amyn istuessa alas Luihuisen tuvan pöytään Drusillan viereen.

" - Lucius ei tervehtinyt minua. Aivan kuin olisin nyt vain pelkkää ilmaa hänelle."
 
Drusilla jäi pieneksi hetkeksi miettimään sitä itsekkin, mitä Amy sanoi. Lucius Malfoy kuitenkin tunsi myös Amyn vanhemmat ja Amyn isä oli myös samalla osastolla töissä taikaministeriössä, Dracon isän kanssa. Drusilla puolestaan sai jälleen tervehdyksen kummisedältään, vaikka hän ei silläkään kertaa edes toivonut saavansa osakseen minkäänlaista huomiota Lucius Malfoylta.
 
-- Viisi vuotta aikaisemmin, kun Drusilla Snape oli aloittanut kymmenen vuotiaana pienenä tyttönä ensimmäisen kouluvuoden, oli hän päättänyt mielessään olla kertomatta sitä kenellekkään kuka hänen isänsä oli. Mutta. Yllättäen, kaikki tuntuivat jo tietävän sen  ja ne viimeisetkin tietämättömät saivat kuulla sen samalla hetkellä kun professori Minerva McGonagall oli silloin lausunut kuuluvalla äänellä Drusillan nimen kun oli ollut Drusillan vuoro kuulla, mihin tupaan hän pääsisi. Drusilla muisti yhä edelleen myöskin sen kuinka paljon hän olikaan sillon pelännyt päätyvänsä johonkin muuhun koulun tuvista kuin Luihuiseen. Mutta Drusillan onneksi ja helpotukseksi. Se vanha ja rähjäinen hattu oli miettinyt vain ihan pienen pienen hetkisen ajan. ennenkuin Drusilla Snapesta oli tullut Luihuinen. Drusilla Snapea nopeammin vain Draco Malfoysta oli silloin tullut Luihuinen. --
 
Drusila Snape ei vain voinut juosta pakoon tai edes piiloutua minnekkään totuudelta siitä, kuka hänen isänsä oli. Drusilla olikin huomannut saman asian toistuvan jokaikisenä kouluvuonna kun uudet ensiluokkalaiset Luihuiset olivat kohdanneet hänet ensimmäistä kertaa. Osa ensiluokkalaisista Luihuisista selvästi pelkäsivät Drusillaa. Drusillasta tuntui tosin nyt jo kuudentena kouluvuonna siltä ettei se ensiluokkalaisten pelko häntä kohtaan johtunutkaan vain siitä että Drusilla oli professori Severus Snapen tytär. Se aivan varmasti johtui myöskin siitä, ainakin osittain että Drusilla vietti lähes kaiken vapaa-aikansa koulussa Draco Malfoyn seurassa.
 
Niin oli tapahtunut myös ensimmäisenä kouluvuonna, samalla hetkellä kun kymmenen vuotias Drusilla Snape oli istunut ensimmäisen kerran koskaan Luihuisen tupapöydässä sen enempää harkitsematta Draco Malfoyn viereen.  Siitä samasta hetkestä lähtien Drusilla ja Draco olivat olleet toistensa parhaat ystävät. Ja EI. Drusilla Snape ei katunut edelleenkään sekuntiakaan ystävyyttään Draco Malfoyn kanssa.
 
" - Edes minä en voi sitä tietää, mitä Lucius Malfoyn pään sisällä liikkuu. Ehkäpä hän ei vain tällä kertaa huomannut sinua. " 

Drusilla sanoi hiljaisella äänellä, vain Amylle. Nekin sanat olisivat tosin voineet jäädä sanomatta.. Lucius Malfoy oli näet aivan varmasti huomannut Amyn. Siksipä, Drusilla olikin nyt hieman ihmeissään.. Miksi, mistä syystä Dracon isä oli jättnyt noin vain Amyn kokonaan huomaamatta? Amyhan oli myös melkein kaiken vapaa-aikansa Drusillan ja Dracon seurassa. Siis silloin kun ei ollut huispaus harjoituksia tai kun Drusilla ja Draco sattuivat olemaan kahdestaan luvattomilla teillä. Jota tapahtui itseasiassa useinkin, vain koska Drusilla ja Draco kuluttivat aikaa paljonkin ylhäällä linnan tähtitornissa kun he halusivat keskustella jostakin kahdenkesken.
 
Lucius Malfoy aivan varmasti tiesi nytkin sen, missä hänen poikansa oli. Niinkuin siitä tiesi myöskin, professori Severus Snape. Drusilla oli edelleen sitä mieltä, että myös hänen olisi kuulut saada se tietoonsa. Koska tässä tilanteessa, se olisi ollut oikein. Mutta EI. Silläkään kertaa hänelle ei kerrottu mitään.

" - Uskothan kun sanon ettei minulla ole pienintäkään käsitystä siitä, miksi Dracon isä ilmestyy koululle, melkein joka päivä." 

Drusila sanoi, puhuen edelleen hiljaisella äänellä Amylle.

" - Lucius oli koululla eilis iltanakin, sillä vannon nähneeni omin silmin hänet kahdesti koulun käytävällä. Ja uskothan kun sanon tämän. Minä todella inhoan sitä, kun tiedän sanomattakin Luciuksen puhuneen Dracosta, minun isäni kanssa. Ja myöskin siitä miksei Draco tullut kouluun samaan aikaan meidän muiden kanssa. Lucius aivan varmasti tietää oikean syyn, miksi Draco oli ylimääräisen viikon poissa koulusta ja hän on aivan varmasti kertonut sen syyn myöskin minun isälleni. Mutta, aivan kuten aikaisemminkin."

Drusilla oli aikeissa jatkaa vielä lausettaan, mutta Amy sanoikin hiljaisella äänellä.
 
" - Sinulle ei taaskaan kerrota siitä mitään." 
" - Mutta olisi Lucius silti edes voinut tervehtiä minua." Amy jatkoi lausettaan edelleen hyvin pettyneen kuuloisena.
 
Drusilla tiesi myös Amyn pitävän hyvin paljon Lucius Malfoysta. Aivan niinkuin Drusillakin piti, enemmänkin kuin Amy. Vain koska Lucius Malfoy oli Drusillan kummisetä. Kumpikin Luihuisen tyttö myös arvosti hyvin arvokkassa asemassa olevaa puhdasveristä velhoa, vaikkakin Drusillan arvostus kummisetäänsä kohtaan oli saanutkin kolahduksen edellisenä keväänä.. Kun Drusilla oli kuullut arpinaama Potterin syyttäneen Lucius Malfoyta julkisesti kuolonsyöjäksi. Mutta sillä kertaa se ei ollutkaan vain jotakin,  mitä se hemmetin arpinaama oli kuvitellut vain omassa päässään. 
 
Mutta siitäkin huolimatta. Lucius Malfoy yhä edelleen oli hyvin korkeassa ja arvostetussa asemassa taikaministeriössä jossa hän työskenteli.. Herra Malfoy tunsi myös nimeltä useita hyvin korkeassa asemassa olevia velhoja ja noitia, joista joitakin Drusilla oli saanut myöskin kunnian tavata ollessaan Dracon kotona. Sekä myöskin silloin, kun Drusillan isä oli kutsunut heitä kyläilemään.

Drusilla ei siltikään uskonut olevansa itse, missään kovinkaan merkityksellisessä asemassa. Ei, vaikka hän olikin koulun arvostetun juomamestarin ja Luihuisen tuvanjohtajan tytär. Draco Malfoyn kohdalla tilanne oli aivan eri, sillä pojan vanhemmat olivat puhdasverisiä. Malfoyn suku olikin ollut Luihuisessa jo useamman sadan vuoden ajan. 

Joten siis.. Ainakin sata kertaa, ellei useamminkin. Drusilla Snape olisi mieluusti palauttanut vähemmän mukavalla tavalla Draco  Malfoyn takaisin maan pinnalle. Niinä hetkinä, kun näiden kuluneiden vuosien aikana Draco  Malfoyn käytös oli ollut liian ylimielistä ja ilkeää muita Luihuisia kohtaan.
 
*****
 
 " - Vihollinen havaittu, lähestymässä meidän pöytää vasemmalla. "  Amy sanoi hetkisen kuluttua hyvin kuuluvalla äänellä.
 
Drusilla tiesi taakseen katsomattakin, kuka siellä oli. Aivan varmasti nirppanokka kuraverinen. Vilkaistessaan nopeasti opettajien pöydän suuntaan, Drusilla huomasi Lucius Malfoyn jo poistuneen suuresta salista. Samoin,myös professori Severus Snapen paikka pöydässä oli tyhjä. Joten nyt, kun Hermione Grangerin ei enää tarvinnut väistellä Lucius Malfoyn harmaiden silmien jäätävää, syvästi inhoavaa ja halveksuvaa katsetta. Rohkelikon tuvan tyttö oli päättänyt lähestyä noin vain Luihuisen tupapöytää.
 
" - Haluatko vielä kuulla sen, mitä minulla on kerrottavana. Vai muutitko jo mielesi, Drusilla?." 

Drusilla Snape kuuli, Hermione Grangerin kysyvän äänen jostakin selkänsä takaa. Drusilla vilkaisikin ihan nopeasti vain olkapäänsä yli taakseen huomaten Hermionen seisovan edelleen reilun välimatkan päässä  Luihuisen tuvan pöydästä. Hermionen katse Drusillaan oli odottava.

" - Ehdottomasti. En tosin suostu keskustelemaan siitä täällä. " Drusilla sanoi, nopeasti.

Samalla hetkellä, useampi kuin vain yksi Luihuinen.. Mukaan lukien myös Pansy Parkinson oli vilkaissut hyvin halveksivasti siihen suuntaan jossa Hermione Granger edelleen seisoi. 

" - Kuinka sinä edes kehtaat puhutella Drusillaa vain etunimellä? "

Jälleen kerran. Pansy Parkinsonin hyvin rasittavan kuuloinen, lapsellisen kimakka ääni kaikuin suuressa salissa. Pansy Parkinson tuijotti Hermionea lakkaamatta lähes jääkylmin silmin, mutta sillä kertaa Hermione ei edes hätkähtänyt. Sen sijaan, Hermione jätti sen katseen ja myös Pansy Parkinsonin hänelle lausumat sanat täysin vaille huomiota.

" - Älä edes suostu kuuntelemaan häntä. Hän on Rohkelikko, meidän vihollinen. "
 
Drusilla oli odottanutkin jo kuulevansa Blaise Zabinin äänen. Drusilla huokaisikin jälleen hiljaa mielessään jo ties kuinka monennen kerran saman päivän aikana. Blaise Zabini puuttui jälleen kerran asiaan joka ei edes kuulunut hänelle. Drusilla muisti edelleen yhden tilanteen viime vuodelta, kun Blaise Zabini jäi kiinni yrittäessään salakuunnella Drusillan ja Dracon välistä keskustelua.  Ja varmasti kertomattakin arvaatte sen, ettei se tilanne päättynyt hyvin, ainakaan Blaisen osalta.
 
" - Blaise, kuraverisellä voi olla nyt tärkeääkin kerrottavaa, minkä haluaisin ihan oikeasti kuulla. Tosin, kenenkään Luihuisen tuvassa ei tarvitse olla tästä tilanteesta huolissaan. Minusta ja tuosta kuraverisestä ei ikinä tule ystäviä. Minähän vihaan häntä, yhtä paljon kuin Draco."
 
Drusilla lausui ne sanat tarkoituksellisesti hyvin hiljaa puhuen.. Joten vain hänen lähellään sillä hetkellä istuvat Luihuiset, mukaan lukien Blaise Zabini kuulivat ne.

" - Harkitsethan kuitenkin tarkasti, mistä puhut vihollisen kanssa.  Mutta, mitähän Draco sanoisi tai ajattelisi jos hän sattuisikin kuulemaan sinun jutteluhetkestäsi meidän vihollisen kanssa." Blaise sanoi seuraavaksi.
 
" - Älä huolestu turhaan. Blaise Zabini ei kerro tästä mitään Dracolle. Blaisella on tapana vain sekaantua muiden asioihin, vain koska hänellä sattuu olemaan tylsää."  Drusilla sanoi puhuen hiljaa, vuorostaan Hermionelle.
" - Blaise Zabinilla nyt saattaakin olla myös muitakin syitä siihen miksi sinä ja sinun tekemisesi näin yhtäkkiä kiinnostavat häntä. " Hermione sanoi vuorostaan, puhuen myös hiljaa.

Drusilla Snape tunsi suuresta salista poistuessaan, edelleen muutaman Luihuisen katseeen niskassaan. Ja kyllä. Drusilla oli jo sillä hetkellä aivan varma. Blaise Zabini kertoisi tästäkin Draco Malfoylle heti, kun saisi tilaisuuden.

Mutta hetkinen, seis nyt. Blaise Zabiniko muka kiinnostunut Drusillasta? no, mutta. Olihan Blaise hyvännäköinen ja pelasi myös huispausta, pitäjänä. Mutta siltikin, EI. Drusillan huomion huispauksessa olivat tähän saakka itseensä kiinnittäneet, vain etsijät. Pois luettuna tietenkin se tyhjäpäinen arpinaama Potter! ensinhän oli Draco Malfoy.. Ja sen jälkeen Cedric Diggory..  Johtuikohan se vain siitä, kun Drusillakin pelasi huispausta yhtenää jahtaajana, Luihuisen joukkueessa. Vai mistä?? no sitä Drusilla ei ollut selvittänyt edes itselleen näiden kuluneiden kouluvuosien aikana.

Tiesikö siis Hermione Granger nyt jotakin, mitä Drusilla ei ollut laisinkaan huomannut Blaise Zabinissa? tämähän oli jälleen aivan selvä pyhäinhäiväistys! Ei, ei ei ja vielä kerran EI. Drusillalle ei vain voinut käydä näin? vai  voisiko sittenkin? no jos asia oli niin, Drusilla menisi mielellään samoin tein piiloon Blaise Zabinia vaikka maan alle.. Siis jos hän myös saisi Draco Malfoyn sinne seurakseen.
 
Luku 4:

" - Mistä sinä sait edes sellaisen älyttömyyden päähäsi? Blaise Zabiniko kiinostunut minusta? no ei aivan varmasti ole! luulitko kertoneesi hauskankin vitsin? ikävä kyllä, minua ei naurata."
 
Drusilla lausui ne sanat vilkaisematta lainkaan Hermionea, kävellessään ulkona linnan pihamaalla kohti lammen rantaa. Hiljaa mielessään Drusilla toisteli vain Blaise Zabinin hänelle lausumiaan sanoja, miettien myöskin millaisia seurauksia siitä seuraisikaan jos Draco Malfoy sattuisikin näkemään Drusillan nyt kuraverisen seurassa? no, aivan varmasti siinä tilanteessa Dracolla olisi syytä pettyä pahasti ja myös  alkaa syytellä Drusillaa veljeilemisestä vihollisen kanssa.

Drusilla Snape oli luvannut jo vuosia sitten Draco Malfoylle ettei hän koskaa ystävystyisi kenenkään Rohkelikon tupaan kuuluvan kanssa. Ja siitä lupauksesta Drusilla piti edelleen kiinni. Ja vaikka, Drusilla keskustelisikin nyt ( hyvin lyhyesti, tosin) Hermionen kanssa se ei tarkoittanut Drusillan mielestä sitä, että hän samalla pettäisi lupauksensa Dracolle. Se keskustelu kun ei tulisi merkitsemään yhtikäs mitään, jälkeenpäin.

Drusilla Snape ei ikinä aiheuttaisi tarkoituksellisesti pettymystä isälleen, alkamalla hyvin väleihin Rohkelikon tupaan kuuluvien kanssa. Se teko kun saisi myös Lucius Malfoyn vähintään hyppimään raivosta. Tai no, unohdetaan kuitenkin nyt se hyppiminen. 
Drusilla kun oli jo kerran todistanut tilanteen jossa vanhempi herra Malfoy oli ollut lähellä raivostumista. Silloin se oli tosin ollut hyvin hillittyä raivoa jonka Drusilla oli huomannut vain Lucius Malfoyn yhtäkkiä tummemman harmaiksi muuttuneista silmistä.

Ei ei ei, ja vielä kerran ei. Puoliksi myös puhdasverisenä ( äitinsä Beatricen puolelta) Drusilla ei halunnut enää kertaakaan kuulla sitä saarnaa, puhdasverisyyden likaamisesta ja myös maineen pllaamisesta.. Drusilla oli kuullut sen saman saarnan kummisetänsä suusta jo useamman kerran näiden kuluneiden vuosien aikana, vain sivusta kuunnellen. Ja myöskin professori Severus Snapen kuuluisan mielipahan ja myöskin sen seuraukset oli Drusilla Snape todistanut jo usemman kymmenen kerran, näiden kuluneiden vuosien aikana. Ja EI, Drusilla ei halunnut todistaa enää yhtäkään sellaista, tai aiheuttaa sitä itse.
 
" - Sehän näkyy jo, ja kauas. Hei onhan minullakin silmät päässäni." Hermione sanoi, jatkaen.
" - Mutta eihän minun nyt Blaise Zabinista kuulunut puhua."
 
Drusilla seisahtui lammen rannalla, tarkoituksellisesti piiloon kaikista isoimman pajupuun alle samalla vielä kerran ympärilleen ja myös taakseen vilkaisten. Drusilla laittoi kätensä myös tupakaapunsa taskuihiin ennekuin hän kääntyi vihdoin katsomaan Hermionea.

" - Et tietenkään. Sinä halusit kertoa minulle, jotakin Dracosta." 
 
Drusilla aloitti, lausuen ne sanat vain, koska noh. Hän halusi vain päästä mahdollisimman nopeasti pois tästä hyvin epämiellyttävästä tilanteesta jottei hän vahingossakaan myöhästyisi seuraavalta oppitunnilta.

" - Eikö sinustakin ole huolestuttavaa se, ettei Draco ole kertonut sinulle mitään siitä missä hän on nyt? tai mitä hän on mahdollisesti tekemässä? " Hermione aloitti, kysyvästi.
" - Sinä ja Draco olette aina lähes erottamattomat. Sen minä olen myöskin huomannut, joten siksi sinun kuuluisi ehdottomasti olla yksi niistä jotka tietävät."
 
Voi hemmetin pyhänhäväistys!! taas kerran kuraverinen vain puhutteli Dracoa, etunimellä. Miten hän edes uskalsi? mutta nyt kuraverinen oli oikeassa sanoessaan jotakin sellaista mitä hän ei ollut takuulla opetellut mistään kirjasta.
 
" - Onhan se huolestuttavaa. " Drusilla aloitti uudelleen puhumisen, väistellen edelleen Hermionen pähkinänruskeiden silmien katsetta. 
" - Mutta siinäpä se pulma onkin. Kun en ole kuullut tai saanut edes tietooni mitään. En edes nähnyt varjoakaan hänestä koko kesänä. En niinkuin aikaisempina vuosina, kun olin osan kesästä hänen seurassaan. Aivan kuin.. Hän olisikin yhtäkkiä vain unohtanut kokonaan minunkin olevan olemassa."

Drusilla jatkoi lausettaan, vältellen tarkoituksellisiesti sanomasta ääneen parhaan ystävänsä nimeä. Drusilla toivoi myös hiljaa mielessään Hermionen myös lopettavan lausumasta ääneen sitä nimeä. Drusilla tajusi myös puhuneensa hiukan ohi suunsa, muttei onneksi ollut vahingossankaan sanonut mitään salaiseksi luokiteltua.

" - Sen näkee sinusta jo. " Hermione sanoi.
" -  Sinä olet aidosti huolissasi hänestä. Ajattelit häntä eilenkin, kun olit niin poissaoleva ajoittain niillä tunneilla jotka meillä ovat yhteisiä. "

Kuullessaan Hermionen lausuvan ne sanat, Drusilla ei enää ymmärtänyt mitään väärin Hermionen tavassa puhua, hänelle. Hermionen äänessä kuului selkeästi, täysin puhdas myötätunto. Ja edelleen se vain ihmetytti Drusillaa. Vaikka, hän oli useamman sata kertaa näiden kuluneiden vuosien aikana sanonut kuuluvalla äänellä vihaavansa tuota näsäviisasta, muka kaiken kaikesta tietävää nirppanokka Rohkelikkoa. Silti, se sama Rohkelikko seisoi yhä edelleen paikoillaan, puhuen hänelle täysin pelkäämättä.

" - Minulla on myös hyvin inhottava tunne sisimmässäni. Tai oikeastaan, se on vain inhottava epäilys. Minähän en edes saisi miettiä, edes itsekseni mitä tämän kaltaista. Draco Malfoy on vihollinen minulle, se on tullut minulle hyvin selväksi näiden kuluneiden vuosien aikana. Mutta, siitäkin huolimatta. Minusta nyt tuntuu vain siltä, että hän on tilanteessa josta hän ei pääse enää pois. " Hermione sanoi, oltuaan  pienen hetkisen aivan hiljaa.

Mitä hemmettiä nuo sanat merkitsivät? ja Hermione Grangerin katse. Niin haudanvakava, suorastaan pelottava. Niiden pähkinänruskeiden silmien katse ihan oikeasti kammotti Drusillaa. Ihan pienen hetkisen ajan, Drusillasta tuntui siltä kuin jokin näkymätön olisi halunnut tukahduttaa hänet. Mitä hemmettiä tämä oli? Oliko Draco Malfoy, ihan oikeasti vaarassa?

" - Mistä hemmetistä sinä puhut?" Drusilla aloitti uudelleen, samalla hilliten hermostumistaan.
" - Tarkoitatko sinä?? onko jotakin pahaa jo tapahtunut? onhan Draco?"
 
Enempää sanoja, Drusillan suusta ei tullutkaan ulos. Ei, vaikka hänellä olisi ollut useampikin muu kysymys mielessään. Ja se kamala pelko ja myös huoli, Dracoa kohtaan kasvoi jälleen nyt tosin aiempaa suuremmaksi hänen sisimmässään. Ja se näkymätön, tukahduttava tunne ei myöskään hellittänyt otettaan Drusillasta.  Koska, kyllä. Hän pelkäsi. Hän pelkäsi, pyörtyvänsä koska tahansa. Se tunne, tuntui samalta kuin se hetki koulujunassa, kun Drusilla Snape oli kohdannut ankeuttajan ensimmäisen ja myös toistaiseksi viimeisen kerran, kun hän oli ollut matkala aloittamaan kolmatta kouluvuotta. Drusilla ei silloinkaan pyörtynyt mutta se mitä hän oli silloin tuntenut.. Oli ollut lähes yhtä kammottavaa, kuin tämä tunne  mitä Drusilla tunsi nyt. Dracohan saattoi olla vaikka kuoleman vaarassa!! ellei siis jotakin peruuttamatonta ollut jo tapahtunut..

Miksi helvetissä.. Drusillan oma isä, professori Severus Snape halusi vain suojella tytärtään sellaisilta asioilta?? miksi helvetissä hän edes kehtasi valehdella päin kasvoja, omalle tyttärelleen? ei niin vain missään tilanteessa, vanhemman kuulunut tehdä lapselleen.

" - En minä mitään sellaista tarkoittanut. Minä vain näin herra Malfoyn viikko ennen koulun alkua.. "

Hermione aloitti jälleen puhumisen, kuulostaen hieman myös pelokkaalta.

" - Hän oli Iskunkiertokujalla. Tai oikeastaan, jo poistumassa sieltä. Hän näytti hyvin pelästyneeltä ja vilkuili myös lakkaamatta taakseen, kuin varmistaakseen ettei kukaan seurannut häntä.  Joten, mitään hauskaa siellä kammottavalla kujalla ei takuulla tapahtunut. No, mutta toisaalta, enhän minä tiedä mitään hänen tekemisistään muutenkaan."
 
Ja yhtäkkiä, Drusilla Snape tunsi kuinka kyyneleet alkoivat nousta hänen silmiinsä. Onneksi, yhä edelleen vain näkymättöminä. Drusilla puri myös lakkaamatta huulensa sisäpuolta, toistellen vain samaa lausetta hiljaa mielessään: Luihuinen ei koskaan, missään tilanteesssa näytä herkimpiä tunteitaan muille. Luihuinen ei itke muiden nähden.
 
 " - Onko sinulla edes ajatusta siitä, mitä hän mahdollisesti teki tai miksi hän edes oli siellä? " Drusilla kysyi hiljaa, seuraavaksi.
" - Ei ole." Hermione sanoi ensin hiljaa, mutta jatkoi lausettaan..
" - Minulla on kuitenkin epäilys  siitä, ettei herra Malfoy ollut liikkellä sielläpäin ensimmäistä kertaa. "

Enempää, Drusilla ei edes halunnutkaan kuulla. Yksi asia oli kuitenkin nyt aivan varma hänelle. Professori Severus Snape, Luihuisen tuvan johtaja ja Drusillan isä oli valehdellut tyttärelleen päin kasvoja. Draco,mukamas turvassa?? ja myös se sävy oli ollut niin huoleton, kun Severus Snape kertoi tyttärelleen Draco Malfoyn palaavan kouluun.  Aivan varmasti, professori Severus Snape tiesi kaiken sen, mitä Drusillakin nyt oli kuullut.

Mutta edelleen, mitä hemmettiä tämä kaikki edes tarkoitti? ja miksi ihmeessä kuraveri Granger oli myös yhtäkkiä niin huolissaan Draco Malfoysta? 

" - Miksi ihmeessä sinä edes huolehdit yhtäkkiä hänestä näin paljon? ethän sinä ole koskaan edes tekemisissä Draco Malfoyn kanssa, jos meidän yhteisiä oppitunteja ei oteta mukaan tähän. "
 
 *****
 
Sillä kertaa, Drusilla ei saanut vastausta kysymykseensä. Sen sijaan, Hermione katsoikin vain poispäin hänestä ja se vasta ärsyttikin Drusillaa. Mutta. Ärsyyntymisestä huolimatta, Drusilla oli.. Noh, ainakin vähän kiitollinen siitä mitä hän oli kuullut.. Mutta hyvin pian, se vähäinenkin kiitollisuus alkoi haihtua pois. Mitä ihmettä Hermione Granger yritti noin kovasti piilotella? liittyikö sekin Draco Malfoyihin? Ei. Drusilla ei edelleenkään pitänyt siitä, ettei hänelle kerrottu kaikkea. Ja sen sijaan vain lopetetaan keskustelu kuin seinä olisi yhtäkkiä tullut vastaan.. Eikä katsota edes silmiin.

" - Kiitos kun kerroit minullekkin, siitä mitä olit nähnyt? " Drusilla sanoi, pienen hiljaisuuden jälkeen.

Se kiitos ei tullut hänen sydämestään, mutta noh. Mitä väliä sillä tässä tilanteessa edes oli? Rohkelikkoja ei edes  kuulunut kiittää mistään, vaan heidän ylitseen kuului aina kävellä. 
 
" - Olen nyt vain entistä varmempi yhdestä asiasta. Meidän tuvanjohtajamme tietää myös aivan varmasti tästä. Mutta ei kuitenkaan kertonut totutta, ei edes minulle." 
 
Drusilla sanoi, samantien säikähtäen mielessään omia ääneen lausumiaan sanoja.  Ei, hemmetti! nyt hän oli puhunut pahasti ohitse suunsa. Professori Severus Snape ei ikinä,missään tilanteessa ilahtuisi tästä. Eikä, varsinkaan hyppisi riemusta tästä kuullessaan, mitä hänen tyttärensä olikaan mennyt sanomaan nimeomaan Hermione Grangerille. Tosin, edes ajatus Luihuisen tuvanjohtajasta ja myös arvostetusta juomamestarista hyppelemessä itsekseen työhuoneessaan oli saanut naurun kutittelemaan jo Drusillan vatsaa..

". Hän ei ilmeisesti vain halunnut huolestuttaa sinua enempää. Se on kai vain vanhemman tapa suojella lastaan. Isät kun useimmiten tuntuvat olevan sellaisia tyttärilleen.. Siis, enemmän kuin äidit. Minulla on myös kokemusta hieman liiankin suojelevasta isästä. Ja jos olisit kuullut tämän professori Snapelta, olisit lähtenyt vain etsimään herra Malfoyta ominpäin. " Hermione sanoi, vastaukseksi Drusillan sanoihin.
 
Drusilla Snape halusi nyt vain. Enemmän kuin mitään muuta.. Juosta vain heti takaisin linnaan, etsimään professori Severus Snapen ja sen jälkeen kaivaan tämän saman asian ulos myös hänestä. Siinä tlanteessa, Drusillan mitä todennäköisimmin olisi myös kerrottava, mistä hän olikaan kuullut tämänkaltaisen asian. No, mutta. Totuuden kertomalla, Drusilla saisi samalla Hermionen vaikeuksiin, mikä olisi oikein. Nimittäin, se nirppanokkainen muka kaikesta kaiken tietävä Rohkelikko oli nyt työntänyt nenänsä noin vain muiden asioihin, jotka eivät itseasiassa kuuluneet hänen tietoonsa laisinkaan. Joten, odottakaapa vain! kunhan Draco Malfoy kuulisi myös tästä.  Drusilla ei millään osannut olla enää kuvittelematta mielessään  sitä tilannetta, kun Draco Malfoy alkaisi taas, ties kuinka monennen kerran jo rähjäämään Hermionelle.

Noh,  myöhemmin illalla. Drusilla kysyisi uudelleen tästä kaikesta mitä hän oli jo kuullut. Myös Dracolta. Siis, mitä hemmettiä poika oli puuhaillut Iskunkierto kujalla? sekä myös kuluneesta kesästä..

" - Noh, mitä vihollinen kertoi?"

Amy kysyi, kun Luihuisen tuvan tytöt kävelivät yhdessä linnaa kohti, matkalla päivälliselle suureen saliin. Tähän saakka tylsimmän ja typerimmän taikaolentojen hoidon oppitunnin jälkeen.
 
" - Kertoi vain mitä hän oli nähnyt, Dracon puuhailemssa kesällä."  

Drusilla sanoi hiljaisella äänellä, vain koska tytöt ohittivat samalla hetkellä Pansy Parkinsonin jengin.
 
" - Tiesitkö, Dracon alkaneen käymään useinkin Iskunkiertokujalla?" Drusilla sanoi seuraavaksi, kysyvästi.
" - Vihollinen. Tai no, siis kuraveriinen oli nähnytkin Dracon tulevan pois Iskunkiertokujalta, taakseen vilkuillen."
" - Miksi hemmetissä Draco edes menisi sinne, vapaaehtoisesti?" Amy sanoi, myös kysyvästi. 

Samaa asiaa Drusilla oli itsekkin pohdiskellut mielessään, myös taikaolentojen hoidon oppitunnilla.
 
" - En minä vain tiedä. Yritän koko ajan keksiä jotakin järkevää selitystä, mutta en vain onnistu. Taidan siis vain kysyä tästä, Dracolta."   Drusilla sanoi.
 
" - Mutta. Entäs jos Draco ei haluakkaan puhua koko asiasta. " Amy sanoi.

Drusilla oli pohtinut mielessään sitäkin vaihtoehtoa, tosin vain pienen hetkisen ajan ennenkuin hän oli työntänyt sen kokonaan pois mielestään. No, ei hän väärin tekisi jos kysyisi.. Eikä myöskään menettäisi mitään, vaikkei Draco vastaisikaan hänelle.
 
"- Mistähän asiasta tällä kertaa mahdollisesti kieltäytyisin puhumasta Drusillan kanssa. ?"

Yhtäkkiä, odottamatta. Se tuttu hieman viileä ja myös sarkastinen ääni, tavoitti Drusiillan korvat.  Missä Draco Malfoy oli? Ja hetkisen kuluttua, Drusilla näki Dracon kävelevän kauempana linnan pihamaalla häntä ja Amya kohti.  Sillä hetkellä, Drusilla ei välittänyt vähääkään siitä pysyisikö  Amy hänen perässään vai ei. Kun Drusilla alkoi vain juosta kohti Dracoa.

" - Draco."

Drusilla sanoi vain, huokaisten hiljaa mielessään helpotuksesta. Ennenkuin, hän vain halasi parasta ystäväänsä. Täsmälleen samalla hetkellä kun Draco oli vihdoin kosketus etäisyydellä hänestä.

" . Mikä nyt on? oliko sinulla noin ikävä minua."
 
Draco kysyi vain hiljaa kuiskaten, äänellä joka kuulosti niin suloisen viattomalta niin lähellä Drusillan korvaa. Ja muutaman pienen, lyhyen sekunnin kuluttua.. Draco puhalsi ihan hellästi, hieman kiusoittelevasti Drusillan korvaan.. Edelleenkään irroittautumatta Drusillan halauksesta.
 
" - Et saa tehdä noin. Sinähän tiedät jo minun inhoavan tuota, koska se kutittaa " Drusilla kuiskasi.
 " - Oli ihan hirveä ikävä. " Drusilla jatkoi kuiskailuaan, halauksen jo päätyttyä.
" - Oli ihan pakko tehdä noin. Kun eihän me edes nähty ollenkaan kesällä."

Drusilla kuuli aivan varmasti edelleen sen hyvin tutun, kiusoittelevan sävyn Dracon äänessä ja se saikin hänet tönäisemään poikaa ihan hellästi vain, ennenkuin Draco kääntyi halaamaan Amya. Ensin, poika tosin tönäisi myös Drusillaa, hyvin viattomasti. Amy sai tosin silläkin kertaa lyhyemmän halauksen Dracolta, kuin Drusilla.

" - Oliko teillä ihan oikeasti noin tylsää koulussa ilman minua. ?" Draco sanoi kysyvästi.
" - Arvaa vain uudelleen, oliko? " kumpikin tyttö sanoi sen lauseen,  melkein yhtaikaa.
" - Enpä taida viitsiä tuhlata arvokasta aikaani turhanpäiväiseen arvailemiseen. Taisin kuitenkin kysyä jotakin" Draco sanoi, uudeelleen kysyvästi. 
 
Vaaleahiuksinen ja hopeanharmaa silmäinen Luihuisen tuvan poika katsoi myös odottavasti vuorotellen kumpaakin tyttöä. Tai noh, Amya aavistuksen kauemmin saaden tytön myös miltei punastumaan. Se nimittäin oli jäleen yksi niistä harvoista tilanteista, kun Draco Malfoy katsoi Amya, suoraan silmiin.. Tosin nyt, Dracon oli pakko nostaa toinen kätensä kasvojensa suojaksi koska aurinko osui suoraan hänen kasvoihinsa.

' Amylla ei taida olla edelleenkään aavistustakaan siitä, millainen vaikutus Dracon niin kauniilla hopeanharmailla silmillä on? noh, nyt se taisikin vihdoin tulla selväksi hänelle. Ei hän muuten olisi nyt, melkein punastunut.' Drusilla ajatteli pienen hetkisen ajan, hiljaa itsekseen.

" - Kysy sitä vain Drusillalta. Hänellä on muutekin jotakin asiaa sinulle. " Amy sanoi seuraavaksi.
" - Se on totta, mitä Amy sanoi. Meillä taitaa todella olla puhuttavaa." Drusilla sanoi.

Drusilla Snape ja Draco Malfoy vaihtoivat samointein nopean hiljaisen katseen keskenään.. Se katse merkitsi kaikessa yksinkertaisuudessaan vain kahdenkeskistä, hyvin salaiseksi luokiteltavaa keskustelua.. Jo tänä iltana, päivällisen jälkeen ylhäällä linnan tähtitornissa.

" - Siitä taitaakin tulla myös kuulustelu minulle, siitä missä olen ollut koko kuluneen viikon. Minä kun tunnen sinut jo niin hyvin, Dru. Tiedän myöskin sinun olevan, joidenkin asioiden ja myös tilanteiden suhteen yhtä periksiantamaton kuten isäsi professori Severus Snape on." Draco sanoi, nyt jo hieman piikittelevästi.
" - Mutta. Minäkin itseasiassa haluaisin kuulla jotakin sinulta, Dru. Mieluusti, sen ihan oikean totuuden. Sain tietooni kouluun palattuani jotakin, mistä en pidä ollenkaan. "

Ne sanat kuultuaan, Drusilla Snape arvasikin jo Draco Malfoyn kuuleen hänen aikaisemmasta keskustelustaan Hermionen kanssa. Vai oliko se sittenkin jotakin muuta, mistä Drusillalla ei ollut pienintäkään aavistusta. Noh, kaikki selviäisi hänelle myöhemmin tänä iltana.











.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Goodbye Draco:

  Goodbye Draco:💔 -- Osittainen Dramione FanFiction:--   OSA 1:   Luku 9:  Hermione pov: ' En enää välitä vähääkään siitä vaikka oletki...