Are You the One:

💚  Are You the One:  💚

Osa 1:

Luku 7:

 Myöhemmin samama iltana,  päivällisen jälkeen Drusilla omassa mielessä professori Snapen oppitunnilla lausumat sanat tuntuivat jo aivan naurettavilta. Silti, vaikka Drusilla edelleen mietiskelikin itsekseen niitä sanoja, jo omala sängyllään makuusalissa istuessaan. Siltikin, vaikka hänen olisi mietiskelynsä sijaan ollut parempi vain keskittyä harjoittelemaan niitä kahta loitsua, joiden opiskelussa hän oppitunneilla aiemmin tänään epäonnistui. Mutta.

Kuinka ihmeessä Drusilla edes voisikaan vain keskittyä harjoittelemaan kahta niin typerää loitsua jotka liittyivät kynttilän liekkiin ja sen varjoon. Hänellä kun oli nyt paljon muutakin tärkeämpää mietittävänä. Mukaan lukien vielä edessä olevat huispaus harjoitukset. Aivan kuin Drusillan ajatukset eivä olisi jo muutenkin aivan sekaisin. Vain hänen omien edelleen hyvin sekavien tunteidensa vuoksi joiden kohde nimeomaan oli edelleen Draco. Myöskin Dracon yhä edelleen salassa pitämä asia, vain häiritsi Drusillaa.  No, mutta sitä viimeksi mainittua hänen ei edes kuuluisi ajatellakaan.

" - Kertoisitko vihdoin minullekkin sen, Dru. Miksi ihmeessä professori Snape sanoi niin oppitunnilla tämään. " 

Amy sanoi kysyvästi, rikkoen samalla huoneessa vallitsevan hiljaisuuden.

Hopeanvaalea hiuksinen viisitoista vuotias tyttö istui sillä hetkellä omalla sängyllään, kopioiden tarkasti kirjoittaen itselleen taikajuomien oppituntien muistiinpanoja. Keneltä muultapa, kuin Drusilla Snapelta. Drusilla tunsikin olevansa poikkeuksellinen omassa tuvassaan siinä, että hän vaivautui tekemään tarkkoja muistiinpanoja oikeastaan melkein kaikilla oppitunneilla. Unohtamatta koskaan kirjoittaa muistiin mitään rärkeää. Drusillan olsii seuraavaksi vietävä muistiinpanonsa Dracolle, jottei poika olisi aivan pihalla  kaikesta, huomisen  oppitunneilla.

" - Isä nyt vain sattuu olemaan sellainen. Se kaiketi oli hauskaa hänen mielestään. Tosin, nyt en tiedä edelleenkääm missä kohdin minun olisi kuulunut nauraa. "

Drusila sanoi ne sanat silti ääneen, vaikka hän tiesi itsekkin ettei professori Snape ollut vitsaillut laisinkaan, ne sanat ääneen lausuessan. Kaikki muutkin luokassa olivat  aivan varmasti huomanneet sen. Hyvin pelottava ajatus käväisikin muutaman lyhyen sekunnin ajan Drusillan mielessä. Entäs jos professori Snape ottaisikin sen saman asian, oman huolensa puheeksi myös Lucius Malfoyn, Dracon isän kanssa. Mutta hei, hetkinen. Eihän koko asia edes kuuluisi laisinkaan Lucius Malfoylle. Ja miksi hemmetissä Severus Snape edes kehtaisi tehdä niin Drusilalle, omalle tyttärelleen? tai Draco Malfoylle? eihän niillä epäilyksillä olut edes  mitään todellisuus pohjaakaan, jollaisia Drusillan isällä sattoikin olla nyt omassa mielessään.

 

" - Tietäisitpä vain sen, Amy. Millainen isä on välillä, kun olen lomalla koulusta. Eteenkin, jos Draco on meillä tai jos minä satun olemaan useamman kuin vain yhden päivän Dracon luona ilman isäni paikalla oloa. " Drusilla sanoi, vastaten suoraan Amylle.

 

" - Noh, miten asiat sitten oikeasti ovat, Dru?" alatko sinä ihan oikeasti seurustella Dracon kanssa jonakin päivänä?."

Se kysymys Amylta oli aivan selkeää liioittelua, Drusillan mielestä.  Drusilla olikin jo aikeissa huomauttaa siitä Amylle, kun yhtäkkiä Pansy Parkinsonin ärsyttävän kimakka ja lapsellinen ääni kantautui Drusillan korviin.

" - Sen minäkin haluaisin tietää, Dru."

 

Ne sanat. Ne sanat vain olivat jälleen niin ennalta arvattavat. Ilmeisesti siis, Pansy Parkinson oli nyt ensimmäisen kerran havahtunut todellisuuteen kuvitelmistaan ja alkanut yhtäkkiä epäillä ihan oikeasti jotakin. Kiitos siitä kuului siis vain ja ainooastaan professori Snapelle.  Drusillan olisikin nyt, ja hyvin pian sittenkin saatava Pansy uskomaan siihen ettei Drusillan ja Dracon välillä edelleenkään ollut mitään, siis ystävyyttä enempää. Ja ehei. Niitä suudelmiahan ei kuuluisikaan mainita, ei yhdelläkään sanalla. Eikä myöskään niitä tilanteita oppitunneilla tänään, kun Draco oli ottanut Drusillan kädestä noin vain kiinni.

Drusillan mielestä hänen ja Dracon välillä ei edelleenkään ollut tapahtunut minkäänlaista, merkittvää lähentymistä. No, mutta toistaalta. Eihän Drusillalla ollut aavistustakaan siitä, millaiset Dracon ajatukset olivat. Joten tässä tilanteessa, Drusillalla ei olisi keinoa jolla puolutaa Dracoa.

" - Mitään sellaiseen viittavaa, ei ole tapahtunut. Minä olen yhä edelleen vain Dracon paras ystävä. En mitään muuta.  Mutta, voithan sinä kysyä Dracolta tästä asiasta, jos et usko minua.  Voisitkin samalla kertoa minullekkin sen, mistä ihmeen syystä minä edes haluaisin valedella sinulle.? "

 

"  - Toivon todella sinun puhuvan totta nyt, Dru. " Pansy sanoi.

" - Mutta. Onko sinulla minkäänlaista, edes pientäkään aavistusta siitä mitä vihollinen mahdollisesti puuhailee.?" Pansy jatkoi kysyvästi, aivan selvästi huolestuneena.

 

Pansy Parkinsonkin mietti siis mielessään samaa asiaa, kuin Drusilla. Eli siis. Huolestunut sävy Pansyn äänessä ei johtunutkaan Drusillan yhtäkkisestä lähentymisestä Dracon kanssa.  Mutta noh, Drusillan omat epäilykset olivat tosin vahvistuneet. Ja hän joutuikin nyt harkitsemaan hyvin tarkkaan seuraavia sanojaan. Drusillan antoikin aivojensa työskennellä jälleen lähes yli kierroksilla kun hän pohdiskeli hiljaa mielessään itsekseen. Kuinka paljon hän uskaltaisikaan kertoa Pansylle siitä, mitä hän epäili itse. 

 

Tässäkin asiassa kun oli olemassa vaaratilanne. Pansy kun voisi hyvinkin mennä kyselemään samasta asiasta Dracolta. Ja sitten vahingossa, sattaisi tulla ilmi myöskin se että Pansy oli kuullut asiasta ensimmäisen kerran nimeomaan Drusillalta.  Kakista pahimpana seurauksena siitä tilanteesta, Draco sattaisi suutua Drusillalle. Tai no jos ei suuttuisi, niin ainakin loukkaantusi niin pahasti, ettei Drusilla saisikaan tekoaan ihan heti anteeksi. Siis ainakin siinä tapaukseesa, jos sitä mitä Drusilla epäili itsekseen mielessään ei ollutkaan koskaan edes tapahtunut. Oikeasti. Siihen Drusilla uskoi itsekkin. Sillä, eihän Draco Malfoy tekisi milloinkaan mitään sellaista. Ei missään tilanteessa Hermione Grangerin kanssa.

" - Jospa sinäkin vain pitäisit tästä eteenpäin tuonkaltaiset ajatukset omana tietonasi, Amy. " Drusilla sanoi.

" - Minulla on omat syyni epäillä teitä. " 

Amy sanoi matkien niin taitavasti professori Snapen hyvin synkkää äänensävyä,  että Drusillalla oli oikeasti vaikeuksia olla purskahtamatta nauruun sen kuullessaan.

" - Minulla ei ole minkäänlaista oikeaa tietoa, siitä mitä kuraverinen on puuhaillut. Eihän hän uxkalla edes puhua kenellekkään, meidän tuvassa. Epäilen kuitenkin jotain. " Drusilla sanoi, osoittaen nyt sanansa suoraan Pansylle.

" - Mutta. Ennenkuin sanon yhdenkään sanan. Sinun on luvattava ensin minulle ettet mainitse tästä keskustelusta. Et edes yhdelläkään sanalla, Dracolle. "

" - Lupaan olla sanomatta mitään. " Pansy sanoi aivan vilpittömästi.

" - Olen ihan oikeasti pahoillani, Dru. Tiedänhän minä sen, kuinka läheiset välit sinulla on Dracon kanssa.  Te kaksi olette vain toistenne parhaat ystävät edelleen. "

Yhtäkkiä, Drusilla Snape vain tiesi voivansa luottaa Pansy Parkinsoniin ainakin tässä tilanteessa ja asiassa. Siltikin, vaikka Pansy käyttäytyikin välillä kuin typerä bimbo. Vähän samoin tavoin siis kuin muistinsa täysin menettänyt jästi. Siitä Druslla oli kuullut kesällä usemmankin hauskan tarinan, Ginny Weasleylta. Joka oli tietenkin kuullut ne ensin omalta isältään. Mutta hetkinen. Miksi se ei ollut tullut lainkaan Drusillan mieleen? Ginnyhän saattaisi tietää myös jotakin, siitä mitä Hermione salaili. No, mutta. Viimeistään joululomalla vosi kysyä siitä, Ginnyltä. Siis, jos hän ei menisikään tänä jouluaattona Dracon luo, niinkuin aikaisimpina jouluina. Dracolla kun tuntui olevan tapana pyytää sitä Drusillalta, aina hyvissä ajoin ennen joululoman alkua.

" - Kaikki mitä nyt kerron sinulle, on siis vain omaa puhdasta epäilyäni. Ei ole siis olemassa mitään sellaista, mikä todistaisi sen tapahtuneen oikeasti. En nimittäin ole päässyt vielä edes uhkailemaan kuraveristä. " Drusilla aloitti.

" - Mutta silti, epäilykseni ovat jo aika vahvalla pohjalla, sen asian suhteen mitä kuraverinen salailee. Se on jotakin, aivan varmasti mitä kesällä tapahtui hänen ja Dracon välillä. Tiedän, se kuulostaa jo epäilyksenäkin pahalta. Mutta. "

 

Oikeastaan koko asia oli suorastaan pyhäinhäväistys! mutta eihän Drusilla Sanpe tietenkään siitä mitään ääneen sanonut.

Drusilla tosin huomasi Pansy Parkinsonin kasvojen ilmeen synkistyneen. Drusillan sisimmässä alkoi yhtäkkiä vellomaan kammottavan voimakas pahanolon tunne siitä mitä hän sanoikaan ääneen. Mutta. Omasta pahasta olostaan Drusilla ei maininnut sanallakaan. Hänellä kun ei ollut edelleenkään minkäänlaista käsitystä siitä, miksi koko asia edes tuntui niin pahalta.? hänestäkin? niin pahalta, ettei Drusilla ollut kaukana juosta vessaan oksentamaan.

" - Se tuntuu nimeomaan siltä. " Pansy sanoi, hetkisen kuluttua.

" - Aivan samalta kuin kymmenkunta ankeuttajaa vain lähestyisi joka suunnasta. Ytäkkiä, aivan varoittamatta. Ja sitten ei vain tulekkaa mieleen se loitsu, millä ne saadaan katoamaan. " 

 

" - Miten sinä edes ajattelit saada sen salaisuuden ulos, siitä kuraverisestä oravan polkasesta?."

Pansy Parkinson sanoi kysyvästi, juuri niillä sanoilla jotka Drusilla Snape oli olettanutkin kuulevansa. Drusilla naurahtikin itsekseen sisimmässään kuullessaan niin osuvan vertauksen. Orava nimenomaan oli juuri oikea eläin, kun kuraverimen oli kysymyksessä. Hermione Grangerin etuhampaathan muistuttivat lähes oravan hampaita. Vai oliko se eläin sittenkin kenties majava? ja muutenkin. Kun Hermione hyppikin välillä oppitunneilla tuolillaan, käsi pystyssä.  Tästä orava vertauksesta, Drusilla aikoikin kertoa Dracolle ihan heti kun hän vain näkisi parhaan ystävänsä. Mutta ei, Drusilla ei tietenkään mainitsisi sanallaakaan kuulleensa siitä alunperin Pansy Parkinsonilta. 

" - En ole ehtinyt suunnittelemaan mitään sen tarkemmin, vielä. Siis sen suhteen, mitä aion tehdä tämän asian kanssa. Mutta voin luvata sen jo nyt, etten aio olla ystävällinen. " Drusilla sanoi.

 " - Sinä kuulostat nyt aivan samalta kuin Draco. " Amy puuskahti hiljaa itsekseen.

" - No mutta, ainahan sinä kuulostat tuolta, Dru. Kun suunnittelet tekeväsi jotakin ilkeää. "

" - Käyn nyt kuitenkin ensin etsimässä Dracon, niinkun aiemmin tänään jo lupasin tehdä. Vien samalla myös muistiinpanoni hänelle. Ja sitten ovatkin jo edessä huispaus harjoitukset. "  Drusilla sanoi, samalla puheenaiheen toiseksi vaihtaen.

" - Siinä tapauksessa siis, mikäli olet jo valmis.. " Drusilla jatkoi kysyvästi, osoittaen sanansa Amylle. Samalla, kurkottaessaan ottamaan muistiinpanonsa ystävänsä sängyltä. 

 

" - Odota hetki, Dru. Yksi lause puuttuu vielä. " Amy sanoi hätäntyneenä, vilkaisten vielä kerran nopeasti päällimmäisenä olevaa pergamenttia sängyllään. 

" - Dracolle terveisiä. Ja onnea harjoituksiin." Amy huudahti ystävänsä perään, kun Drusilla  oli jo poistumassa makuusalista.

" - Kerron jos muistan. " Drusilla sanoi, lähinnä vain hiljaa itsekseen.

" - Oravanpoikanen, jossa on kuraverta. " Draco sanoi hiljaisella äänellä.

Drusilla Snape nöki sen selvästi parhaan ystävänsä silmistä. Draco Malfoy nauroi selvästi, sisimmässään. Sen vain huomasi, siis jos vain osasi katsoa oikein tarkkaan niihin hopeanharmaisiin silmiin. Mutta, kun kirjastossa oli vain pakko olla hiljaa.  Siellä kun ei minkäänlainen, ei edes pienikään ylimääräinen ääni ollut suotavaa. Ei ainakaan kirjaston hoitajan matami Pincen mielestä. Juuri nyt, Drusilla Snape ei todellakaan halunnut sitä koukku-nokkaista noita-akkaa hengittämään niskaansa.  Draco Malfoy luultavasti halusi sitä vielä vähemmän kuin Drusilla.

" - Sellainenhan hän on ja siltähän höän myös aina näyttää. Eristyisesti kun hän pomppii oppitunneilla tuolillaan, käsi pystyssä." 

Drusilla Snape sanoi hiljaa, nauruaan myös pidätellen.

" - Kuraveri Granger saakin sitten itselleen uuden lempinimen, tästä hetkestä eteenpäin. " Draco sanoi edelleen hiljaisella äänellä.

Niiden sanojen myötä, kummallakaan Luihuisella ei oikeasti ollut nauru kaukana. Hiljaa pysyminen olikin nyt hyvin, hyvin vaikeaa ja samoiten myös Draco Malfoyn keskittyminen pelkästään kirjoittamiseen. Drusilla Snape näet huomasi parhaan ystävänsä katseen siirtyvän muistiinpanoista jotka olivat pöydällä Dracon edessä, useammankin kerran suoraan häneen. 

Drusillakin tosin katseli Dracoa, ihan vain salaa. Häiritsemättä lainkaan parasta ystäväänsä. Ja hetki hetkeltä vain enemmän, Drusilla alkoi ymmärtää itsekkin sen. Miksi Pansy Parkinson oli niin rakastunut Dracoon.

Oikeastaan. Kyllä. Draco Malfoy oli aika suloinen. Ei ei ei! se oli aivan väärä sana. Dracossa kun ei oiekastaan ollut laisinkaan mitään suloista. Itseasiassa, sen sijaan. Draco Malfoy oli aivan jumalaisen seksikäs. No, mutta. Eihän tämä ensimmäinen kerta edes ollutkaan kun Drusilla Snape ajatteli sillä tavalla parhaasta ystävästään. Noh, edellisestä kerrasta tosin oli ehtinyt kulua jo  yli kaksi vuotta. Koska, kolmantena kouluvuonna Drusilla oli ollut itsekkin aivan toivottoman ihastunut Dracoon.

Mutta miksi? miksi hemmetissä Drusilla ei osannut ajatellakkaan mitään muuta?? Draco Malfoy, hänen vieressään istuva poika oli yhä edelleen vain hänen paras ystävänsä. Sekä myöskin yhä edelleen koko Luihuisen tuvan suosituin poika. Ei hemmetti, Drusilan olsii nyt vain saatava äkkiä kaikki sellaiset ajatukset pois mielestään. Siis, nimeomaan kaikki ne  ei- viattomat ajatukset.  Sellaiset ajatukset kun vain olivat edelleen kiellettyjä, kun niiden kohteena oli paras ystävä. Ja kaiken lisäksi myös edelleen varattu poika.

 

Draco Malfoy aivan varmastii tunsi myöskin ne varovaiset katseet. Draco kohottikin katseensa  vähän väliä poispäin pergamentista edessään, johon hän edelleen kirjoitti. Tehden sen, tarkoituksellisesti. Drusillan ja Dracon katseetkin kohtasivat hiljaisessa, lähes tyhjässä kirjastossa. Useammin kuin vain yhden kerran. Ja hetki hetkeltä vain enemmän, Drusilla olisi vain halunnut siirtyä tuolilta jolla hän edelleen istui, vain istumaan Dracon syliin. Hänelle kuin vain oli hetki hetkeltä vaikeampaa torjua se, edes ajatuksena mitä hän olisi vain niin kovasti halunnut.  Mutta ei, ei hän vain voisi tehdä niin. Ei nyt, kun kuka tahansa voisi tulla siihen osaan kirjastoa ja nähdä hänet ja Dracon. Ja sitäpaitsi, Dracohan saattaisi olla töysin erimieltä kuin Drusilla.

Drusilla Snape ajatteli Dracoa. Aivan liikaa, joka ikinen päivä. Lähes lakkaamatta, hereillä ollessaan. Sekä myös yöllä nukkuessaan, hän näki lakkaamatta, lähes jokaisena yönä unia. Vain Dracosta. Ainoastaan, poislukien oppitunnit joilla Drusillan oli pakko keskittyä opiskeltaviin asioihin sekä tehtäviin joita oppitunneilla tehtiin. Samaten, huispaus harjoituksetkin vaativat samaa häneltä, sillä niissä hänen oli oltava ja myös pysyttävä sataprosenttisesti mukana.  Draco Malfoy kun oli Luihuisen huispaus joukkueen kapteeni. Ja ei. Drusillaa ei houkutellut todellaakaan, ei edes ajatuksena tulla potkituksi pois tupansa joukkueesta. Drusilla Snape rakasti lentämistä ja huispausta koko sydämestään. Ja hän oli myös hyvin onnellinen sekä kiitollinen siitä, että nimenomaan hän pelata yhtenä jahtaajana sekä myöskin ainoana tyttönä tupansa joukkueessa.

 

Huispaus harjoitukset  sujuivat sinä iltana oikein hyvin, lukuunottamatta lähes tauotonta vesisadetta. Edes vesisade ei häirinnyt Drusillaa, ei harjoitusten aikana. Vaikka muutoin Drusilla inhosi yli kaiken kastumista ja ei mielellään mennyt vesisateella ulos.

Sinä iltana. Draco Malfoy piti joukkueen ilamassa hieman liioitellun ajan, ainakin Drusillan mielestä.  Hän ei mimittäin ilmasta laskeutuessaan tuntenut laisinkaan omia sormiaan, huispaus hanskojen läpi. Vesisade oli ollut lähes jäätävän kylmää, ikään kuin taivaasta olisi tipahdellut pieniä, teräviä jään palasia vesipisaroiden sijaan, jotka myös pistelivät kuin pienet terävät neulat paljasta ihoa vasten osuessaan.  Kyllä. Se tuntui samalta kuin Drusilla Snape olsi noin vain käynyt jääkylmässä suihkussa vaatteet yllään. 

Nyt hänen olisi vain selvittävä pois luudaltaan, kaatumatta. Ja sitten juostava heti pukuhuoneesseen lämmittelemään, sekä myös vaihtamaan kuivat vaatteet ylleen, läpimärkien huispausvarusteiden tilalle.

Mutta, voihan hemmetti. Juuri ennenkuin Drusillan jalat koskettivat huispauskentän myöskin aivan läpimärkää nurmikkoa. Draco tietenkin aivan tarkoituksellisesti tönäisi Drusillan luudalta alas, suoraan vesilammikkoon.  Draco tietenkin juoksi samantien luudalta alas laskeuduttuaan kentältä, turvaan pukuhuoneeseeen. Aivan selvästi nauraen. Drusilla vannoi mielessään, vesilammikosta noustuaan kostavansa. Kunhan hän ensin vain pääsisi eroon aivan läpimärästä harjoittelu kaavustaan.

 

 ' Aivan varmasti tönäisen Dracon vesilammikkoon, vaatteet päällä. Tai no ainakin tungen inhottavaa märkää mutaa hänen niskaansa. Täsmälleen samalla hetkellä kun hän tulee pois pukuhuoneesta.  Siitä vähemmällä hän ei tule selviämään, kun meni tahallaan tönäisemään minut vesilammikkoon. Draco kun tietää erittäin hyvin, minn vihaavan yli kaiken muun kastumista läpimäräksi. '  

Drusilla vannoi vain hiljaa mielessään itsekseen juostessaan huispauskentältä pukuhuoneeseeen, jonka lämpö tuntui ihanalta lähes jääkylmässä vesisateessa vietetyn ajan jälkeen. Ja kun Drusilla viimein sai läpimärän harjoittelu kaavun pois. Hänestä tuntui yhä edelleen samalta kuin hän olisi ihan hetki sitten käynyt noin vain jääkylmässä suihkussa vaatteet päällä. Siitäkin huolimatta, vaikka hän seisoikin nyt lämpimässä pukuhuoneessa. Nimittäin, myöskin paita harjoittelukaavun alla oli valitettavasti aivan läpimärkä, joten Drusillan olisi selviydyttävä nyt huispauskentältä linnaan saakka, vain yksi paita takkinsa alla.  Drusilla jäi pukeduttuaan odottelemaan Dracoa, joka silläkin kertaa näytti viivyttelevän aivan tahallaan.

 

" - Taidan arvata jo, mitä suunnittelet mielessäsi. Se ei vain valitettavasti tule onnistumaan. " 

 

Hetkisen kuluttua, Drusilla kuulikin Dracon äänen jostain läheltä, selkänsä takana.  Ja ennenkuin Drusilla ehti edes sanoa mitään, hän huomasi jälleen olevansa parhaan ystävänsä sylissä.

 

" - Mitä sinä nyt.. " 

Drusilla aloitti lauseensa, muttei sitten saanutkaan sanotuksi enempää, kun Dracon huulet koskettivat jo hänen kaulansa ihoa, ihan vain hyvin varovaisin hipaisuin. Drusilla ei olisi myöskään millään päässyt pois Dracon sylistä, eikä hän oikeastaan edes halunnutkaan tehdä niin.

' Ei näin saa käydä nyt. Ei näin pian uudelleen. ' Drusilla sai yhtäkkiä itsensä kiinni ajattelemasta. Siltikin, vaikkakin omassa mielessään hän oli useammankin kerran jo odottanut ja myös toivonut näin tapahtuvan. Ja olihan hän nähnytkin toistuvasti jo uniakin tästä tilanteesta. Mutta, miksi hemmetissä kun näin oli oikeasti tapahtumassa. Drusilla suhtautuikin koko tilanteeseeen, kielteisesti?

 

" - Et sinä vain voi, olla oikeassa. Taas, siinä mitä minä ajattelen. "  Drusilla sanoi seuraavaksi.

" - Sinähän haluat kostaa minulle, sen äskeisen tönäisyni. Tosin, sinä et tule onnistumaan. Minä en nimittäin aio sallia sen tapahtuvan. " Draco sanoi, hiljaisesti. Ottaen nyt vuorostaan kiinni Drusillan korvanlehdestä huulillaan, ihan varovaisesti vain.

 

 " - Lopeta, Draco. Et sinä saa tehdä noin. " Drusilla sanoi, jo nauruaan pidätellen.

" - Ethän sinä aiemminkaan kieltänyt minua. " Draco sanoi, edelleen hiljaa puhuen. Vain suudellen ihoa Drusilan korvan alapuolella.

" - Sinä taidat vain pitää tästä, vaikka yritätkin kovasti kiistää sen. " Draco jatkoi puhumistaan, nyt jo myös hieman kiusoitellen Drusillaa samalla suudellen Drusillan kaulan ihoa vain syvemmin.

" - Miksi hemmetissä minä edes haluaisin yrittää kieltää sen. Kun sinullahan ei edes ole aavistustakaan siitä kuinka paljon ihan oikeasti pidän tästä, mitä sinä teet nyt. " 

 

Ja yhtäkkiä. Drusilla Snape ihan aidosti säpsähti vähän vain sisimmässään.  Kuullessaan itsekkin hiljaa ääneen lausumansa sanat.

Drusilla onnistuikin irroittautumaan ihan pieneksi hetkeksi vain Dracon sylistä. Mutta, sen sijaan että hän olisikin noin vain tehnyt koko tilanteelle heidän kahden välillä lopun samoin tein.  Drusilla kääntyikin vain nopeasti ympäri, seisoen nyt kasvokkain Dracon kanssa. Drusilla nostikin samointein molemmat kätensä jälleen Dracon niskaan, lainkaan epäröimättä. Koska vain sillä tavoin, hän sai mahdollisuuden päästä lähemmäksi. Drusilla halusi nyt tehdä uudelleen vain yhden asian. Kyllä. Hän halusi vain suudella Dracoa, aiempaa syvemmin.

" - Et uskalla edes yrittää tehdä niin. " Draco sanoi, edelleen hyvin, hyvin kiusoittelevasti.

" - Ai mitä minä en uskalla, Draco?" Drusilla sanoi hiljaisella äänellä kysyvästi. Ja sillä kertaa hän ei edes jäänyt odottamaan vastausta.

Sanallista vastausta ei edes koskaan tullutkaan. Sen sijaan Drusillan ja Dracon huulet etsivät vain toisensa jälleen. Aivan samoin tavoin, kuin Drusilla oli ehtinyt jo kuvitella tämän tilanteen useamman kerran omassa mielessään. Ja ne suudelmat. Ne olivat alusta saakka hyvin hyvin kaukana viattomuudesta. Eivätkä ne myöskään olleet laisinkaan niin varovaisia, kuin Drusillan ja Dracon suudelmat ylhäällä, yhdessä linnan torneista olivat olleet. Ne suudelmat olivat pelkkää intohimoista leikittelyä ja samoin molempien kädet alkoivat harhailla levottomasti. 

 

Seuraavaa tekoaan Drusilla ei harkinnut lainkaan ensin vain mielessääm, sillä hetkellä kun hän sai vihdoin kummankin kätensä livahtamaan Dracon kummankin paidan alle vasten ihoa. Dracon iho oli vain niin suloisen lämmin ja Drusilla tunsikin kämmeniensä alla kuinka Draco liikahti heti hieman lähemmäksi tuntiessaan Drusillan huomattavasti kylmempien sormien kosketuksen. Drusillakin liikahti samantien lähemmäs Dracoa tuntiessaan myös Dracon sormien kosketuksen omalla ihollaan, paidan alla.

Ihan vain muutaman lyhyen sekunnin kuluttua. Drusilla huomasi seisovansa jo Dracon ja seinän välissä. Dracon kädetkin liikahtivat  vain alemmas  vartalolla ja löysivät myös hieman liiankin helpoin keinoin jokaikisen herkän kohdan. Dracon huulet olivat myös jälleen löytäneet tiensä Drusillan kaulan iholle, hitaasti ja viivytellen poskea pitkin alaspäin siiirtyen, eikä Draco tietenkään unohtanut suudelmia. Drusillakin alkoi yhtäkkiä vain suudella Dracon kaulaa, ihan varovasti vain ensin. Mutta tuntiessaan Dracon vartalon liikahtavan jo melkein kiinni omassa vartalossaan. Drusillankin suudelmat muuttuivat aiempaa syvemmiksi. Dracon iho vain oli niin suloisen lämmin ja tuoksuikin niin houkuttelevalta. Siinä, vain suudellesaan Dracon kaulaa, Drusillakin antoi omille käsilleen luvan liikahtaa vain alemmas Dracon selkää pitkin.

Sen kertainen hyvin läheinen hetki Drusillan ja Dracon välillä oli oikeasti vaarassa lähteä hyvin vaarallisille poluille heidän kummankin käsistä. Heillä molemmilla taisi olla sillä hetkellä täsmälleen sama asia mielessään:  nimenomaan se, kuinka saada toinen todella sekaisin. Drusillan pää tosin oli jo seonnut aivan täysin ihan vain ensimmäisestä suudelmasta. Ja hetki hetkeltä, jokainen suudelma tuntui vain paremmalta. Jopa niin paljon, että Drusilla alkoi täysin tietoisesti haluamaan vain enemmän. Ja samaa taisi haluta Dracokin.

" - Ei anneta tämän edetä tästä pidemmälle. " Draco sanoi, keskeyttäen tilanteen kokonaan.

" - Miksi ei. " Drusilla sanoi vain kuiskaten. Hänen äänensä kun oli jo aivan täysin pettänyt hänet.

"  - Minusta tuntuu siltä, että tämä tilanne etenee nyt vain liian nopeasti. "

Draco sanoi ne sanat myös hiljaa. Ottaen myöskin kätensä hitaasti ja viivytellen pois Drusillan paidan alta. Aivan selvästi täysin vastoin omaa tahtoaan. Draco antoi kuitenkin huuliensa eksyä vielä pieneksi hetkeksi vain Drusillan huulille. Siihenkään suudelmaan Drusilla ei jättänyt vastaamatta, samalla ottaen omatkin kätensä yhtä lailla hitaasti ja viivytellen tahallaan ( täysin vastoin omaa tahtoaan tietenkin!!) pois Dracon kummankin paidan alta. Drusilla irroittautui Dracosta, heti suudelman päätyttyä.

 

Vaikka Drusilla aavistelikin itsekseen, errei hän välttämättä onnistuisikaan, hän ei silti ajatellut noin vain antaa periksi ja luovuttaa.  Se kun ei edelleenkään ollut Drusillan mielestä ollenkaan kivaa tai hauskaa, mitä Draco oli tehnyt aiemmin, tönäistessään hänet suoraan vesilammikkoon.  Ja ei, silläkään kertaa onni ei ollut laisinkaan Drusillan puolella. Draco kun ei edes yllättynyt yhdestäkään Drusillan yrityksestä. Sen sijaan, Draco vain nauroi hänelle, sekä väisti myös taidokkaasti jokaikisen Drusillan tönäisy yrityksen.

" - Mitäs minä sanoinkaan. Et sinä onnistu. " Draco sanoi edelleen nauraen.

" - Minä en aio olla se joka kastuu tänään.

" - Oletko aivan varma, etten onnistu. Osaanhan minäkin olla ilkeä, siis jos vain haluan. " Drusilla sanoi.

" - Et sinä hetki sitten sellainen ollut. Ennemminkin, tuntui siltä kuin olisit halunnut jotain aivan muuta.  Siis kun nyt muistelen sitä missä sinun kätesi olivatkan ennenkuin keskeytin." Draco sanoi ne sanat, edelleen kiusoittelevasti.

" - Ole vain hiljaa siitä. Et edes saisi vihjailla mistään tuon suuntaisesta. " 

Drusilla sanoi sen vain koska Dracon ääneen sanomat sanat kuultuaan hän oli jälleen vaarallisen lähellä punastua.

Sekin tilanne tosin päättyi aika ikävästi, nimeomaan Drusillan näkökulmasta katsottuna. Hän kaatui hetken kuluttua uudelleen vesilammikkoon. Mutta sillä kertaa hän onnistui, kuin onnistuikin vetämään myös Dracon mukanaan samaan vesilammikkoon.

" - Kukas se nyt olikaan väärässä tällä kertaa. " Drusilla sanoi, hieman vahingoniloisena.

" - Tästähän sinä et selviä vähällä. " Draco sanoi, yrittäen kuulostaa myös uhkaavalta.

Se tosin ei toiminut laisinkaan. Drusilla kunkuuli erittäin selvästi, Dracon edelleen nauravan. Noh, siinä tilanteessa Drusillallakin oli vaikeuksia olla purskahtamatta nauruun.

" - Mitähän professori Snape ajatteliskaan tästä tilanteesta. " Draco jatkoi, nyt selvästi myös piikitellen.

" - Luultavasti tästäkin seuraisi. Noh, ainakin puhuttelu meille molemmille. Erittäin lapsellisesta käytöksestä. " 

Drusilla sanoi, samalla väistellen Dracon häntä kohti heittämiä märkiä mutamöykkyjä. Drusillakin alkoi vain heitellä märkiä mutamöykkyjä Dracoa kohti. Onnistuen myös osumaankin Dracoon.  Drusila ei kuitenkaan heittänyt märkää mutaa Dracon kasvoihin ja hiuksiin. Joten noh, sen te varmasti arvaattekin lukijat. Miltä Drusilla ja Draco näyttivätkään sen pienen mutasotansa jälkeen, linnaan palattuaan. Kumpikin aivan läpimärkinä, vaatteet mudan peitossa.

"  - Missä ihmeessä sinä onnistuit viivyttelemään näin kauan? " Amy kysyi, samalla hetkellä kun Drusilla käveli sisään makuusaliin.

" - Käväisin vain uimassa kahdesti vesilammikossa. Ja sen lisäksi, kävin myös ihan pienen mutasodan Dracon kanssa. "

Drusilla sanoi, purskahtaen miltei uudelleen nauramaan nähdessään  Amyn ilmeen.

 

" - Tiedän sen jo, sanomattakin. Näytän mutahirviön morsiamelta. Draco tosin näytti aivan samalta, olisitpa vain nähnyt hänet. Sitä jäätävän kylmää vettä on ihollani asti, vaatteeni kun ovat aivan läpimärät. Niin ja mutaakin löytyy, myös vaatteiden alta. " 

Drusilla lisäsi vielä, huomattuaan järkytyksen myös Pansy Parkinsonin kasvoilla. Ennenkuin Drusilla katosi kylpyhuoneeseen, ja siellä lämpimään suihkuun pestäkseen mudan pois.

 

" - Mistä ihmeen syystä sinä ja Draco saatte aina päähänne näin typeriä ja lapsellisia juttuja." Amy huudahti Drusillan perään.

" - Draco aloitti koko tilanteen. Dracohan se ensin tyrkkäsi minut alas luudalta vesilammikkoon harjoitusten päätteeksi. Joten minun oli vain aivan pakko kostaa. "  Drusilla huudahti suihkusta, Amylle.

Suihkuverhon takana piilossa katseilta, Drusilla tosin hymyili itsekseen. Mielessään hän kävi uudelleen läpi koko tapahtuneen alusta loppuun. Mutta siitä, mitä pukuhuooneessa olikaan tapahtunut. Drusilla ei koskaan, milloinkaan kertoisi Amylle  tai edes Amelialle.

' Mihin hemmettiin minä vielä joudunkaan sinun kanssasi, Draco Malfoy? en nimittäin usko sen tilanteen jäävän tähän, mihin se jäi tänään. Usko pois, Draco. Odotan jo nyt sitä hetkeä, kun sinä päätätkin viedä sen tänä iltana alkaneen tilanteen loppuun asti. Ilman keskeytyksiä. ' 

 

Drusilla vain sai itsensä kiinni ajattelemasta. Hän ymmärsi sen nyt itsekkin. Se hänen ja Dracon välinen mutasota oli ollut aika lapsellista. Joten, jospa tällä kertaa professori Snape ei saisikaan sitä tietoonsa. Mutta, siitä huolimatta. Tämän illan jälkeen. Drusilalla oli jälleen yksi, unohtumaton ja onnellinen muisto taas yhdestä kahdestaan vietetystä hetkestä, Dracon kanssa.

* * * * *

Syyskuun vaihtuessa hiljalleen lokakuuksi, Drusillan kuudestoista syntymäpäivä läheni myöskin. Drusilla saikin ensimmäisen aikaisen syntymäpäivä lahjansa puolessa välissä lokakuuta kun Luihuinen voitti Puuskupuhin huispauksessa lähes kolmellasadalla pisteellä. Drusilla saisi myöskin koulun puolesta lahjaksi isot juhlat. Olihan hänen syntymäpäivänsä Halloweenina ( 31.10.).

Draco Malfoyn ja Pansy Parkisonin välillä tapahtui myös jotakin. Heidän suhteensa viileni yhtäkkiä melkein pakkasen puolelle, huispausottelun jälkeisellä viikolla.

Drusilla huomasi itsekkin nauttivansa salaa muuttuneesta tilanteesta Dracon ja Pansyn välillä. Vaikka Drusillan ja Dracon ei ollutkaan tapahtunut minkäänlaista lähentymistä kuluneiden kolmen viikon aikana. Muuttunut tilanne tarkoitti myöskin sitä, että nyt Drusilla saisi Dracon miltein kokonaan itselleen. Mutta, ehei. Amykaan ei jättänyt huomioimatta parhaan ystävänsä yhtäkkistä hyvää tuulta. Ei, vaikka Drusilla yrittikin salata sen, parhaansa mukaan.

" - Älä viitsi olla vahingoniloinen, Dru. "

Amy sanoi perjantai- aamuna aamiaisella, viikkoa ennen Halloweenia. Ne sanat kuullessaan Drusilla pudotti miltei kädessään olevan voiveitsen lattialle ja heti perään hän oli myös vaarassa tukehtua.

" - Lopeta tuollaiset puheet, nyt heti. " Drusilla sanoi hyvin varoittavalla äänellä.

 

Ne sanat tulivat ulos Drusillan suusta täsmälleen oikealla hetkellä, sillä hetkisen kuluttua Draco kävelikin jo suureen saliin. 

Mutta. Kun Drusilla näki parhaan ystävänsä ensimmäisen kerran sinä aamuna, oli hän hyvin lähellä horjahtaa selälleen lattialle.

 Draco Malfoylla ei nimittäin ollut tupakaapua lainkan päällään, vaan Draco kantoi sitä olkapäällän kävellessään. Valkoinen paitakin oli sinä aamuna melkein liimautunut kiinni Dracon lihaksikkaseen vartaloon. Hiuksetkin, Draco Malfoy oli sinä aamuna laittanut eri tavalla kuin ne useimmiten olivat. Joten ainakin Drusillan silmissä, Draco Malfoy oli sinä aamuna aivan tajuttoman seksikäs.

Jos siis Drusilla olisi ollut samassa tilanteessa, missä tahansa muulla kuin suuressa salissa. Hän olisi jo tehnyt jotakin, mitä ei todellakaan voisi edes sanoakkaan ääneen. Sillä EI. Se ei todellakaan ollut mitään asiallista käytöstä, vaan todella kaukana siitä.

Drusilla vannoikin mielessään tekevänsä niin oikeasti,  heti kun hän vain saisi jälleen tilaisuuden olla jossakin kahden Dracon kanssa.

 

" - Onko minussa jotakin omituisesti tänä aamuna. "  Draco kysyi vain hiljaisesti, istuttuaan alas pöytään Drusillan viereen.

" - Ei ole. " Drusilla sanoi vain nopeasti, varoen tarkasti edes vilkaisemasta Dracoa.

 

Suureksi järkytyksekseen, Drusilla näki Amelian selvästi ravistavan päätään toisella puolella pöytää, jossa Amelia istui, kuultuaan Drusillan sanat.  Ja Amy näytti myös tulkinneen Drusillaan katseet Dracon suuntaan, täysin oikein. Pahimmassa tilanteessa siis. Drusilla Snape joutuisi koko loitsujen oppitunnin ajan kuuntelemaan Amyn kyselemistä. Yhtäkkiä Drusilla toivoikin mielessään keinoa kadota, ihan minne tahansa näkymättömiin ainakin loitsujen oppitunnin ajaksi. Jotta hän saisi olla rauhassa, ennen taikajuomien kaksois oppituntia.

' Miksi minullakin ei vain voisi olla näkymättömyys viittaa kuten sillä arpinaama Potterilla on.'  Drusilla ajatteli vain hiljaa itsekseen. Hemmetti sentään, sillä viitalla olisi nyt käyttöä hänellekkin.

" - Joko sinulla muuten on syntymäpäivä lahja Drulle? " Amelia kysyi kuin ohimennen Dracolta.

"  - On. Itseasiasssa kaksikin lahjaa."  Draco vastasi hyvin salaperäisestii, vilkaisten samalla Amya. Joka tietenkin vastasi Dracon katseseeen, yhtä salaperäisesti.

' Amy ja Draco ilmeisesti suunnittelevat jotakin yhdessä. Mistä minulla ei ole minkäänlaista aavistustakaan, joten se liittyy aivan varmasti syntymåpäivääni. Mutta silti, Ei. Minulle ei saa ostaa yhtään ainutta lahjaa. ' 

 

 Drusilla ajatteli vain hiljaa itsekseen. Vaikka hän tiesikin sen olevan turhaa. Drusilla  kun tulisi hukkumaan jälleen lahjoihin, niinkuin myös viime vuonna. Drusilla kun ei omasta mielestän ansainnut saada yhtäkään lahjaa.

' Tulevasta loitsujen oppitunnista seuraa aivan varmasti pyhäinhäväistys. ' Drusilla ajatteli edelleen hiljaa itsekseen, kävellessään kohti loitsutuntien luokkaa. Silläkin kertaa, kahdestaan Dracon kanssa. Dracolla ei edelleenkään ollut tupakaapua yllään, vaan hän kantoi sitä edelleen rennosti vain toisella olkapäällään. Drusillalla tosin alkoi olla jo aika pahoja vaikeuksia itsensä kanssa, kun hän yritti vain pitää katseensa irti Dracosta.. Drusilla mietitytti myöskin se, miksi Draco nyt ihan yhtäkkiä noin vain alkoi pukeutua taas aivan samoin tavoin kuin kolmantena ja myös neljäntenä vuonna koulussa, kun Draco seurusteli aika vakavasti Hailie kanssa. Vielä nyt, kun Dracolla meni selvästi huonosti nykyisen tyttöystävänsä kanssa.  Mutta oliko se mikään ihmekkään, kun kysymyksessä oli Pansy " bimbo " Parkinson.

Kiusoitteliko Draco nyt ihan tahallaan Drusillaa, vai mitä hemmettiä tämä nyt oli?  onneksi, Draco ei sentään ilmestynyt kouluun ilman paitaa! no, nyt ainakin näytti siltä että Drusillalla olisi edessään pahoja vaikeuksia nimeomaan keskittymisen kanssa, edessä olevalla loitsujen oppitunnilla.  Hemmetti vieköön! jos Drusilla nyt epäonnistuisi taas niissä kahdessa loitsussa jotka hän oli saanut jo kerran läksyksi. Hän ei voisi enää sanoa syyksi professori Flitwickille sitä, ettei hän ollut harjoitellut tarpeeksi. Hemmetti! Drusillahan osasi jo kummankin loitsun vaikka silmätkin peitettynä. Joten, EI. Nyt hän ei antaisi itselleen lainkaan lupaa edes vilkaistakkaan Dracoa ennenkuin hän olisi ensin näyttänyt osaamisensa.

 

Sillä kertaa, Drusilla onnistui kuin ihmeen kautta väistelemään keskustelua Amyn kanssa, mutta hän ei kuitenkaan osannut olla pitämättä silmiään irti Dracosta. Drusilla katselikin melkein koko loppu loitsutunnin ajan vain hänestä muutaman rivin edempänä istuvan Dracon niskaa. Ajatuksissaan, Drusillalla tietenkin oli aivan kaikkea muuta kuin vain se teksti oppikirjasta jota hänen oli tarkoitus opiskella ja josta hänen oli myös tarkoitus tehdä muistiinpanoja. Kummastakin läksyksi saamastaan loitsusta Drusilla kuitenkin suoriutui täydellisesti. Professori Flitwick varoittikin Drusillaa siitä, ettei hänen kannattaisi edes harkitakkaan siirtymistä pimeälle puolelle.

Loitsutunnin jälkeisellä välitunnilla Drusilla pysyttelikin niin lähellä Dracoa kuin se vain oli mahdolliista. Hän kun ei vain halunnut nyt keskustella lainkaan Amyn taikka Amelian kanssa. Ei yhtikäs mistään aiheesta. Draco oli sillä välitunnilla itse asiassa hieman liiankin lähellä Drusillaa. Draco nimittäin nojasi päätään melkein lakkaamatta, Drusillan olkapäätä vasten. Olisihan Draco tietenkin myös voinut laskea päänsä Drusillan syliinkin, niinkuin hän oli tehnytkin useita kertoja aikasemminkin. Drusillala ei nimittäin olisi ollut mitään syytä, olla sitä vastaan.

Drusilla tietenkin katseli salaa vieressään istuvaa Dracoa, eikä hiljaisuus heidän kahden välillä nyt ahdistanut laisinkaan Drusillaa.

Draco itseasiassa näyttikin vain suloisemmalta nyt Drusillan silmissä, kun poika vain istui ihan hiljaa paikallaan silmät kiinni. Ajatuksissaan, tosin Drusilla ei vain jättänyt Dracoa hetkeksikään rauhaan. Mutta oikeasti, hän ei olisi vain voinut tehdä mitään. Ei, vaikka olisi halunnutkin. Drusilla ei vain voisi nyt edes koskettaa Dracoa samalla tavalla, kuin hän oli viimeksi koskettanut silloin kun hän ja Draco olivat olleet kahden. Drusilla tunsikin ihan muutaman lyhyen sekunnin ajan sen hänelle niin tutun lämpöisen värähdyksen vartalossaan kun hän edes muistelikin itsekseen sitä iltaa.

 

Drusilla päättikin jättää Dracon koskettamisen ihan kokonaan ajatuksiinsa, jotka tosin olivat sillä hetkellä aivan kaikkea muuta kuin vain kilttejä ja viattomia. Dracon vasen käsi oli edelleen täysin paikoillaan Drusillan käden päällä, mutta siltikään Drusilla ei ottanut kiinni Dracon kädestä. Tosin ajatuksissaan hän oli jo tehnytkin niin. Drusilla ei nyt vain halunnut millään tavalla häiritä Dracoa sillä jos hän nyt edes vahingossakaan erehtyisi tekemään niin. Draco saattaisi vain siirtyä heti kauemmaksi.

Dracon puhtaan vaaleat hiuksetkin olivat hieman häiritsevästi pojan edelleen kiinni olevien silmien edessä. Draco näytti myös, ainakin Drusillan mielestä selvästi hymyilevän ihan vähäsen vain. ( jätetäänpä se tälläkin kertaa tulkinnan varaan, miksi Draco hymyili?)

Drusillan mielessä, enemmän tai vähemmän asiattomat ajatukset vain lisääntyivät.  Drusilla ei edes ajatellutkaan haihduttaa niitä nyt pois mielestään. Drusillan mielestä se vain ollut kiellettyä lainkaan eikä edes väärinkään ajatella sellaisia parhaasta ystävästä. Viime yönäkin. Drusilla oli nähnyt niin todentuntuisen unen jossa hän ja Draco olivat vain suudelleet toisiaan. Niin että, hetkisen aikaa heräämisen jälkeen Drusilla oli luullut Dracon tehneen niin oikeasti. Mutta milloin. Milloin se tapahtuisikaan uudelleen, oikeasti? edellisestä kerrasta kun oli kulunut jo melkein kolme kokonaista viikkoa!

 

Drusilla Snape ei tosin, ei edes unissaankaan uskaltaisi sanoa Dracolel mitään siitä, kuinka hän näki edelleen jotain suloista parhaassa ystävässään. Draco aivan varmasti kiistäisi Drusillan sanat samantien ja sanoisi myös Drusillan silmissä olevan jotakin pahasti vialla. Draco Malfoy kun ei ollut pitänyt itseään suloisena päivääkään sen jälkeen kun hän oli täyttänyt kolmetoista. Eikä, kyllä ollut pitänyt ennen sitäkään. Toisenakin kouluvutena Draco oli vain nauranut koko asialle ja myös pitänyt jokaikisitä tyttöä aivan päästään seonneena, joka edes sanoikaan häntä suloiseksi.  Se asia oli pysynyt samanlaisena jokaikisenä kouluvuonna, aina tähän hetkeen asti.

 

Pansy Parkinsoninkin puheet.( Tai siis ne joita Drusilla oli myös aivan vahingossa kuullut, koska eihän Drusilla edes oikeastaan koskaan puhunut mistään sen bimbon kanssa) Nimeomaan Dracosta olivat sellaisia, joita Drusilla ei vain voinut millään uskoa todeksi. Sillä, jo kaikki se mitä Drusilla oli kuullut Hailielta. Oli kertonut hänelle selkeästi siitä, ettei Draco Malfoy ollut todellakaan kiltti tai suloinen poika. Draco Malfoy oli oikeasti täydellinen vastakohta sille, mitä Pansy Parkinson kertoi.  No, periaatteessahan siihenn mitä Pansy Parkinson kertoi, ei aina kannattanut uskoa tai ainakaan niitä puheita ei kannattanut ottaa aivan täysin vakavasti. Se Drusillakin oli oppinut jo toisena koulu vuonna.

 

Se Draco Malfoy, jonka Drusilla Snape oli tuntenut jo yli viiden vuoden ajan ei todellakaan ollut kiltti tai viaton. Ennemminkin Draco Malfoy oli se paha poika  joka oli jo ehtinyt särkeä useamman kuin yhden tytön sydämen. Vain sanomalla suoraan, ettei ollut kiinnostunut. Drusillan oli kuitenkin aivan pakko myöntää se, ainakin hiljaa itsekseen.  Nyt hän ihan oikeasti näki Dracosta aivan täysin uuden puolen. Sillä, kyllähän Draco Malfoykin osasi olla suloinen  silloin, kun poika rauhoittui aivan täysin.

 

" - Osaathan sinä olla suloinen. Vakket sitä itse uskokkaan. " 

 

Drusilla vain huomasi liian myöhään ajatelleensa vahingossa ääneen, ja sen vuoksi hänelle olikin aivan liian myöhäistä ottaa enää ääneen lausumiaan sanoja takaisin itselleen. Draco avasi silmänsä samantien kuullessaan Drusillan sanat. Draco näytti ihan pienen hetken ajan vain hieman pöllähtäneeltä, joten Drusilla oli aivan varma siitä että Draco oli tainnut oikeasti nukahtaa hetkeksi aikaa, vain siinä häneen nojaillessaan.

 

" - Nyt sinä erehdyit, pahasti. " Draco sanoi ihan hiljaa.

" - Ajatteliin ihan oikeasti vain vahingossa ääneen. En minä sitä edes ihan niin tarkoittanut."

 

Drusilla sanoi, toivoen vain edelleen voivansa ottaa ne sanat vain takaisin itselleen. Ja olla sen jälkeen, kuin hän ei olisikaan sanonut mitään. Drusilla vilkaisikin ihan varovaisesti Dracoa, joka ei ollut kohottanut katsettaan lainkaan. Draco katsoi vain vieressään istuvaa Drusillaa, silmät edelleen vain puoliksi auki. Ja kyllä, Draco Malfoy ihan oikeasti näytti suloiselta.

 

" - Enhän minä edes ole suloinen. Enkä ole koskaan edes ollutkaan. "

Draco lausui ääneen juuri ne sanat, jotka Drusilla oli odottanutkin kuulevansa. Sillä hetkellä Drusillakaan ei oikeastaan keksinyt minkäänlaista järkevältä kuulostavaa vastausta, jolla hän olisi voinut vastata Dracon sanoihin. Drusillan mielessä kun vain oli yhä edelleen vain yksi ainoa ajatus. Ja sitähän hän ei missään nimessä, edes vahingossakaan sanoisi ääneen nyt. Drusilla oli nimittäin jo useamman minuutin ajan ajatellut vain suutelemista nyt melkein hänen sylissään jo olevan pojan kanssa.

 

" - Olethan. " Drusilla sanoi sen vain udemman kerran, tehden nyt virheensä aivan tietoisesti. Ja sillä kertaa, hän oli ensimmäisen kerran koskaan snonut vastaan Dracolle.

" - Mikähän hemmetti sinuakin ihan oikeasti vaivaa? sinä et ole tuollainen normaalisti. " Draco sanoi, kuulostaen nyt aivan selvästi jo hieamn huolestuneelta.

Draco Malfoy tosin huolestuisi paljon enemmän pelkästään jo siitä, jos hän edes kuulisikaan kuinka pahasti hän olikaan jo onnistunut saamaan vieressään istuvan, parhaan ystävänsä pään sekaisin.

 

" - Ei minua mikään vaivaa. Olen ihan kunnossa ja myös edelleen oma itseni. " Drusilla sanoi.

" -  No et todellakaan ole. Oletko aivan varma ettei sinua ole kukaan loitsinut huomaamattasi? " 

 

Draco sanoi, yhä eddelleen hieman huolestuneen kuuloisena. Ja se jos mikä, teki pojasta vain aiempaa suloisemman. Mutta sitähän Drusilla ei enää sanonut ääneen.

" - Kukahan niin olisi edes voinut tehdä? minähän olen ollut koko välitunnin vain sinun seurassasi. " Drusilla sanoi.

" - No siinä tapauksessa sitten sinun silmissäsi on jotain vikaa. Aivan samoin kuin Pansylla. Te kumpikin olette aivan täysin sekaisin päästänne kun edes ajattelettekaan minusta noin. Minustahan te ette saa suloista, ette millään. "

Draco sanoi, kuulostaen jälleen aivan hemmetin itsevarmalta. Dracon sanat saivatkin Drusillan huokaisemaan ihan hiljaa itsekseen mielessään.  Miksi hemmetissä Draco Malfoy kiisti aina kaiken sellaisen, mikä oli ihan oikeasti totta??

 

Luku 8:

 

 Drusillasta tuntuikin ihan oikeasti siltä kuin, hän olisi yhtäkkiä noin vain nolannut itsensä, aivan täysin. Ja hän olikin siitä hieman vihainen itselleen, tosin vain sisimmässän. Samaan aikaan, kun Drusilla yritti vain unohtaa välitunnilla tapahtuneen, hän selasi taikajuomien oppikirjaansa ( tosin erittäin vaikea ja epäselkeä lukuista sellaista.  Kiitos, hänen isänsä kaikkien ylimääräisten merkintöjen.). yrittäen löytää vasta-ainetta myrkylle jonka hän oli saanut professori Slughornilta. Drusilla tiesi kyllä pelkällä vilkaisulla, pienessä lasipullossa olevan myrkyn nimen. Sillä, vain ja ainostaan yksi ainoa myrkky oli väriltään kirkkaan sinistä. Vasta-aineen etsiminen oli kuitenkin hankalampi tehtävä, varsinkin kun ajatuksetkin juoksentelivat samaan aikaan aivan muualla.

Yhä edeleen vain se välitunnila tapahtunut jatkoi kummitteluaan Drusillan ajatuksissa.  Ja sekin häiritsi häntä vielä lisää, kun Draco istui näillä oppitunneilla Drusillan vieressä. Drusillalla kun ei edelleenkään ollut pienintäkään vihjettä siitä, mitä hänen vieressään istuva poika ajatteli hänestä nyt.  Drusillan onneksi, taikajuomien oppitunteja oli aina kaksi peräkkäin joten vasta-aineen valmistamiessa ei ollut kiirettä. Ihan pienen hetkisen ajan. Drusillasta ihan oikeasti tuntui siltä, että hänellä saattoi sittenkin olla samaa vikaa omissa silmissään kuin Pansy Parkinsonillakin oli.

Draco tönäisikin hetkisen kuluttua Drusillaa tutulla tavallaan kylkeen. Tosin nyt, huomattavasti hellemmin kuin aikaisemmin, kun Draco oli töninyt häntä. Se saikin Drusillan havahtumaan ajatuksistaan takaisin taikajuomien oppitunnille.

 

" - Sanoitko sinä jotain. " Drusilla kysyi, vilkaisten anteeksi pyytävästi vieressään istuvaa poikaa.

 " - En sanonut. Ajattelin vain sinuakin kiinnostavan se mitä olen saanut aikaan. " Draco sanoi hiljaisesti.

" - Mietippä hetkisen aikaa  meidän omaa pikku oravaa."

 

Draco jatkoi lausettaan niin hiljaa, että se kuulosti jo lähes kuiskaukselta. Ja ihan lyhyen sekunnin ajan Drusillal tunsikin myös pojan hengityksen kaulallaan.

Hermione Granger oli ilmeisesti siis jälleen vaikeuksissa. Drusilla vilkaisikin heti siihen suuntaan missä Hermione istui ja samalla hetkellä hänellä olikin ihan oikeasti vaikeuksia olla purskahtamatta nauruun. Hermione Granger ei ollutkaa tehnyt virheitä omam vasta-ainensa kansa.  Mutta sen sijaan, Draco Malfoy oli käyttänyt jälleen sanomattomia loitsuja.  Hermionen päässä nimittäin oli jotakin, mikä näytti aivan selvästi oravan korvilta.

No, mutta. Olihan Hermione Granger onnistunut jopa muuttamaan itsensä kissaksi, jo toisena koulu vuonna. Professori Snapen hyvin vahva mielipide,  koko asiaan silloin oli ollut että Hermione Granger oli keitellyt itsekseen taikaliemiä ilman lupaa ja myöskin varastanut joitakin liemi aineksia  professori Snapen yksityisistä varastoista minne oppilailla ei ollut mitään asiaa muulloin kuin taikajuomien oppituntien aikana.  Se kissaksi muuttuminen oli siis ollut professori Snapen mielestä vain kohtalokas seuraus täysin pieleen menneestä taikajuomasta. Drusilla ei edelleenkään tosin tiennyt sitä ihan oikeaa syytä mitä silloin oli tapahtunut ja minkä seurauksena Hermione Grangerista oli yllättäen tullut kissa. Huhujen mukaan, Hermionella oli ollut häntäkin. Murjottava Myrtti olikin kertonut innoissaan tapahtuneesta aivan kaikille jotka vain olivat halunneet kuulla siitä. Olihan hän, todistanut tapahtuneen omilla silnillään.

 

" - Miten sinä tuon teit?" Drusilla kysyi hiljaa, edelleen vain nauruaan pidätellen.

" - Sanomattomat loitsut edelleen. Mutta, sehän nyt vain lisää hänen yhdennäköisyyttään oravan kanssa." Draco sanoi hiljaa. 

 " - Itseasiassa. Nyt kun katson häntä, hän onkin enemmän oma itsensä kuin ilman korvia. "

Drusillalla alkoi olla jo vaikeuksia kuiskata ne sanat, Dracolle. Ja yhtäkkiä hän ei vain voinutkaan enää pidätellä nauruaan vain koska hänen vatsaansa sattui jo niin paljon.

" - Sainhan minä sinut vihdoin nauramaan. Näytit hetki sitten vain niin haudan vakavalta. " Draco sanoi.

" - Siltä minä taidan vain näyttää joka ikinen kerta kun onnistun vajoamaan liian syvälle omiin ajatuksiini. Ilmeisesti sain senkin taidon perinnäksi isältäni, vasten omaa tahtoani. " Drusilla sanoi.

Mielessään Drusilla oli kuitenkin helpottunut siitä, etteivät hänen äskeiset ajatuksensa olletkaan sillä kertaa paljastuneet Dracolle.

" - Onneksi minulla on edelleen omat keinoni, saada sinut pois ajatuksistasi. " Draco sanoi hiljaa, selvästi kiusoitellen vain vieressään istuvaa tyttöä.

Sillä kertaa, Drusilla kuuli aivan selkeästi oikein. Ja hän olikin aivan varma siitä, ettei hän ollutkaan ainoa joka käyttäytyi kummallisesti tänään. Sitä hän ehtisi pohdiskella itsekseen myöhemminkin. Nyt nimittäin olisi erityisen tärkeää saada valmiiksi, täydellisesti onnistunut vasta- aine. Toinen perättäinen epäonnistuminen taikajuomien oppitunnilla ei tulisi enää kysymykseenkään. Jo se yksikin epäonnistuminen riitti todistamaan Drusillalle sen, mitä mieltä professori Snape siitä olikaan. Ja toista epåonnistumista tyttäreltään, professori Snape, koulun juomamestari  ei enää hyväksyisi.

 

 Drusilla muisti edelleen isänsä, professori Snapen saarnan siitä, kuinka hänen huolella ja paljon myös aikaa vieneet opettamansa asiat olivat menneet aivan hukkaan. Se ei todellakaan ollut niin. Drusilla nimittäin muisti edelleen aivan kaiken oppimansa paremmin kuin vain hyvin. Professori Snapea parempaa taikajuomien, liemien ja myrkkyjen asiantuntijaa/ opettajaa ei Drusillan mielestä ollut edes olemassakaan. Sekin viime kertainen epäonnistuminen oli johtunut vain Drusillan ilmeisestikkin aivan turhasta huolesta Dracoa kohtaan. Nyt, Drusillalla ei olisi enää minkäänlaista vaaraa epäonnistua oman vasta-aineensa kanssa. Ei, nyt kun hänellä ei ollut minkäänlaista syytä huoleen enää. Draco kun ei ollut enää kadonnut odottamatta minnekkään.

 

Nyt Drusillaa häiritsivät aivan muut asiat, jotka kuitenkin liittyivät Dracoon ( suloisella ja ei niin viattomalla tavalla, tosin! sekin jääköön jälleen vain tulkinnan varaan).

Drusilla Snape oli jälleen paras niillä taikajuomien tunneilla. Hänen osaamisensa taikajuomissa johtui joidenkin muiden oppilaiden, eteenkin Rohkelikkojen mielestä vain siitä, koska koulun juomamestari, liemi ja myrkky asiantuntija professori Snape oli tytön isä. Drusilla ei kuitenkaan antanut onnistumistaan taikajuomien oppitunneilla kunniaa vain isälleen. Sillä, eihän professori Snape ollut mitään yli suuria tehnyt. Ainoastaan vain opettanut niitä ylivaikeita ja monimutkaisia liemiä, juomia ja vasta - aineita myrkyille, sekä myös tunnistamaan niitä etukäteen Drusillalle. Ja olihan professori Snape antanut myös vanhan taikajuomien oppikirjansa tyttärenssä käyttöön. Dracollekkin, Drusilla oli suunnitellut myös paljastavansa jotakin etukäteen, niistä professori Snapen salaisista muistiinpanoista joita oppikirjassa luki lähes jokaikisen juoman, liemen ja vasta-aineen kohdalla. Mutta tietenkin Drusilla tekisi niin vain silloin, kun ylimääräisiä korvia ei olisi lähistöllä kuuntelemassa.

 

 * * * * *

 

 " - Kukahan se nyt käyttäytyykään kummallisesti. "  

Drusilla sanoi lounaan jälkeisellä välitunnila, ennen muodonmuutosten oppitunnin alkua. Samalla estäen jo ties kuinka monennen pudotus yrityksen. Pansy Parkinson näet tarkkaili ihan pienen matkan päässä Drusillaa ja Dracoa, lakkaamatta. Ja se selvästi ärsytti Pansya, kun Draco noin vain katosi jonnekkin Drusillan kanssa, koko välitunnin ajaksi ennen taikajuomien oppitunteja. Ilme, Pansyn kasvoilla synkistyi vain lisää kuin selkeänä varoituksena Drusillalle siitä, että hänen olisi vain parempi pysyä kaukana Dracosta, jos Drusilla ei halunnut joutua vaikeuksiin myöhemmin.

 

" - Sinähän se vasta omituinen olitkin viime välitunnilla. " Draco sanoi.

 

Draco seisoi alhaalla käytävällä suoraan Drusillan alapuolella,  yrittäen jatkuvasti vain ottaa kiinni tytön jaloista saadakseen hänet putomaan alas kaiteelta jossa Drusilla istui.

" - Et sinä saa minua putoamaan täältä, Draco. " Drusilla sanoi jo melkein nauraen.

Drusilla Snape tiesi sen erittäin hyvin, ettei hänellä ollut lainkaan lupaa edes istua porras kaiteilla. Se oli ollut kiellettyä, rangaistuksen uhalla siitä lähtien kun toisluokkalainen Korpinkynnen tuvan tyttö oli liukastunut ja pudonnut yhden kaiteen yli kaksi vuotta aikaisemmin. Drusillalla oli jo hallussaan ainakin sata varoitusta, nimeomaan porraskaiteilla luvatta istumisesta. Mutta ei yhtäkään jälki-istuntoa, samasta syystä. Mutta noh. Milloin Drusilla olisikaan noudattanut jokaikisitä koulun sääntöä tai muitakaan kieltoja? Drusilla kun teki vain kaiken oman päänsä mukaan ja usein myös heti perässä sen, mitä Draco teki ensin.

Luihuisen tuvan omia sääntöjä, Drusilla kuitenkin noudatti aina esimerkillisesti. Eikä hän edes omasta mielestään ollut edes rikkonuut niistä yhtäkään koko koulu aikana. Tosin, siinä Drusilla oli ehdottoamsti samaa mieltä Dracon kanssa että osa koulun säännöistä oli tarkoitettu kaikille muille, paitsi Luihuisille. Erityisesti kaikille ensiluokkalaisille. Yksikään nistä säännöistä ei Drusillan mielestä ollut tarkoitettu lainkaan hänelle ja Dracolle. Professori Snapekin näytti välillä täysin viisveisaavaan siitä, mitä Drusilla ja Draco tekivät ( useinkin luvattomasti!) yhdessä.

Siinä porraskaiteella istuessan.. Drusilla oli nähnyt professori Snapen kaksikin kertaa saman välitunnin aikana, saaden vain varoittavan kulmien kohotuksen osakseen kun koulun juomamestari oli kävellyt hyvin synkän näköisenä ohitse. Draco tosin oli saanut usemman kuin vain yhden varoittavan katseen osakseen professori Snapelta, ottaessaan täysin väärällä hetkellä kiinni Drusillan jaloista. Kuka tahansa muu koulun opettajista olisi käskenyt Drusillan samantien alas porraskaiteelta ja seurauksena siitä olsi tullut myös ainakin tupapisteiden menetys.

" - McGonagallin akan tunti kutsuu. " Blaise Zabini ilmoitti yhtäkkiä hyvin tylsistyneellä äänellä.

 

Ylös portailta seisomaan noustessaan. Tummahiuksinen, pitkä ja ihan komea Luihuisen huispaus joukkueessa pitäjänä pelaava poika myös tönäisi Drusillan ohimennen tahallaan alas porras kaiteelta.  Drusillan onneksi, Draco seisoi edelleen alhaalla valmiina ottamaan hänet kiinni. Samalla hetkellä, kun Drusilla oli taas Dracon sylissä hän toivoi yhtäkkiä vain ajan jähmettyvän paikoilleen kokonaan. Drusilla ja Draco olivatkin lähekkäin usemman, tosin Drusillan mielestä harmittavan lyhyen minuutin ajan. Se oli myös Drusillasta paljon houkuttelevampaa kuin edessä oleva professori McGonagallin alkava oppitunti. 

Varsinkin kun, Draco katsoi Drusillaa niin läheltä ja myös kutsuvasti silmiin, niillä edelleen niin kauniilla hopeanhatmailla silmillään. Ihan pienen hetkisen ajan, Drusilla oli myös selvästi näkevinään sen niin kauniin lämpimän sinisen häivähdyksen Dracon silmissä. Ja jos samalla hetkelllä käytävällä näköetäisyydellä hänestä ja Dracosta ei olisi ollut ketään muita heidän tuvastaan, eikä myöskään Rohkelikon tuvasta. Drusilla olisi aivan varmasti myös suudellut Dracoa.

 

" - Zabini! tämähän ei jää tähän!" Drusilla huudahti, irroittauduttuaan jälleen vastoin tahtoaan Dracosta.

" -  Älä viitsi, Snape. Ainahan sinä olet salaa toivonut vain pääseväsi noin vain Dracon syliin. Ja nyt kun kerrankin viitsin auttaa sinua, kiitokseksi siitä sinä vain huudat minulle!" Blaise huusi vastauksensa Drusillalle.

" - Pidä sinä se pääsi kiinni! odotappa vain huomisia harjoituksia!" Drusilla huusi edelleen, yhä vain enemmän ärsyyntyneenä. Ihan vain koska, Blaise oli kutsunut häntä ainoastaan sukunimellä.

 

"  - Kuulen vähemmälläkin, ei tarvitse huutaa. " Blaise sanoi Drusillalle, aivan täysin normaalilla äänellä.

" - Miksi ihmeessä edes pitäisin pääni kiinni, kun et sinäkään näytä kieltävän sitä mitä sanoin, Dru."

Jos professori McGonagall ei olsi juuri samalla hetkellä tullut sisälle luokkaan. Drusilla olisi heittänyt oman muodonmuutosten oppikirjansa suoraan Blaisen päähän. Sillä kertaa, Blaise Zabini, edelleen koko Luihuisen tuvan ärsyttävin poika oli nimittäin osunut ihan oikeaan suuntaan sanoillaan.  Drusilla ei nimittäin, omasta tahdostaan olisi millään halunnut irroittautua pois Dracon sylistä. Ja jos hän olsiikin vain voinut olla luvattomasti poissa, juurikin tämän oppiaineen tunnilta. Ja sen sijaan voinut viettää sen ajan jossakin ihan muualla, kahdestaan Dracon kanssa. Drusillan mielessä olisikin ollut useampi kuin vain yksi aika kiva ajatus siitä miten tämänkin tunnin olisi voinut kuluttaa mukavammalla tavalla.

 

Koko muodonmuutosten oppitunnin ajan, Drusilla tunsi suoraan takanaan istuvan Dracon katseen niskassaan, mikä tosin tuntui hänestä vain suloiselta kiusoittelulta. Tosin, Drusillan keskittymiinen tunnilla opiskeltavaan asiaan oli jälleen vaarassa kadota taas kokonaan. Professori McGonagall kun ei vain antanut Drusillalle lupaa istua tunneillaan vieretysten Draco Malfoyn kanssa. Yhden ainoan kerran kolmantena koulu vuonna, oli ollut hyvin harvinainen poikkeus tunti. Ja silläkin tunnilla professori McGonagallin mielestä Drusilla oli keskittynyt tunnin aikana enemmän vain vieressään istuvaan poikaan kuin tunnilla opiskeltaviin asioihin.

Draco tietenkin bäiritsi muillakn tavoin edessään istuvaa tyttöä. Draco nimittäin kutitteli, kiusoittelevasti tytön niskaa omalla sulkakynällään. Drusilla miettikin jatkuvasti sopivaa tilaisuutta siihen, että hän voisi vain kääntyä nopeasti nappaamaan sen hemmetin sulkakynän pois Dracolta. Drusilla tiesi kyllä tömänkin olevan vain yksi Dracon keinoista saada hänen huomionsa. Mutta näillä oppitunneilla, Drusilla ei vain voinut huomioida Dracoa millään tavalla. Hän kun ei halunnut tahallaan aiheuttaa turhia pisteiden menetyksiä omalle tuvalleen. Luihuiseella kun oli vain todella vähäinen johto tupapisteissä heti perässä olevaan Rohkelikkoon.

 

" - Oliko aivan pakko, olla taas noin hemmetin ärsyttävä. " Drusilla sanoi heti oppitunnin jälkeen, kävellessääm suureen saliin samaa matkaa Dracon kanssa. 

" - Se oli nimittäin aivan tahaliista häiritsemistä, sinun puoleltasi. "

" - Kuvittelet vain. En minä mitään tehnyt."

 

 Draco sanoi vain, leikkien hyvin taitavasti viatonta. Mutta sillä kertaa se esitys ei vain uponnut Drusilaan.

 

" - Sinä käyttäydyt muutenkin edelleen niin omituisesti. Mitä hemmettiä sinulle on tapahtunut, Draco? " Drusilla sanoi kysyvästi.

" - Kukahan se ensin sanoi minua suloiseksi. Kahdesti." Draco kuittasi vain Drusillan sanat, edelleen selvästi kiusoitellen.

 

Drusillan oli vain pakko tönäistä Draco kauemmaksi itsestään, sillä poika käveli melkein kiinni hänen kyljessään. Se ei nimittäin olisi  lainkaan hyvä juttu jos joku sen bimbo Parkinsonin porukkaan kuuluvista tytöistä sattuisi näkemään Drusillan ja Dracon kävelemässä näin lähellä toisiaan. Drusilla ei vain halunnut vastoin tahtoaan joutua ongelmiin Pansyn kanssa.

" - Älä edes viitsi aloittaa tuota, Draco. Sinähän se olit melkein minun sylissäni, aiemmin. "

 

Drusilla sanoi, tönäisten samalla uudellen Dracon kauemmas itsestään. Jos siis nyt olikin vain tarkoitus kiusoitella toista tahallaan, niin sitä peliä Drusilla osasi pelata jo erittäin hyvin.

 

" - Et sinä kieltänytkää minua tekemästä niin. Niinkuin et ole tehnyt aikaisemminkaan."  

Draco jatkoi edelleen vain sanallista kiusoitteluaan, tönien myös itsekkin hellästi vieressään kävelevää tyttöä.

Draco Mallfoy oli nimittäin osunut sanoillaan jälleen hyvin vaarallisen lähelle totuutta. Drusilla kun ei sitten millään vain halunnut kieltää mitään parhaalta ystävältään.  Niinkuin hän ei ollut tehnyt viime vuonnakkaan. Sinä yhtenä päivänä kun Draco oli vain jotenkin ihmeen kautta onnistunut saamaan tietoonsa valvoja oppilaiden käyttämän kylpyhuoneen tunnussanan.  Draco oli tehnyt sen vain piristääkseen Drusillaa. Drusilla ei koskaan milloinkaan aikonut kertoa kenellekkään koulun opettajalle, ei varsinkaan professori Snapelle siitä mitä Draco oli tehnyt täysin luvattomasti.

Miten hemmetissä Drusilla edes voisikaan kieltää koskaan mitään Dracolta, kun poika vain oli aina niin vastustamaton. Oli ollut jo kolmannesta kouluvuodesta saakka. Siiis tietenkin vain silloin, kun Draco halusi itsekkin olla sellainen. Mutta nyt kun Draco Malfoy oli jälleen kiusoittelu tuulella se paha poika vain tuli niin selvästi esiin hänessä. Ja nyt, Draco nimenomaan olikin todella kaukana mistään suloisesta. 

 

Drusilla ei koskaan ikinä milloinkaan edes halunnutkaan olla samanlainen kuin millainen se bimbo Parkinson olikaan. Se nyt oli ajatuksenakin jo erittäin oksettavaa. Joten, Drusilla ei milloinkaan ajatellut matkia Pansya ja aloittaa mm. noin vain  sitä typerää ja lapsellista roikkumista kiinni Dracossa, vähän väliä. Drusilla kun nimittäin tiesi jo sen, mitä mieltä Draco siitä oli kun hänessä roikuttiin jatkuvasti. Drusilla oli kuullut siitä usemman kerran, vähän väliä koko viimeisimmän kuluneen vuoden ajan. Ja se oli ollut vain pelkkää hyvin selvästi ahdistunutta valitusta, Dracon puolelta. Yksi asia oli siis jo nyt aivan varmaa. Drusilla Snape ei todellakaan olisi samanlainen typerä ja lapsellinen bimbo kuin Pansy Parkinson oli. Jos siis, kävisikin niin onnellisesti että jonakin päivänä Drusilla Snape olisikin Draco Malfoyn tyttöystävä. Silloin, Drusilla todellakin ottaisi kaikessa mallia ennemmin Hailiesta.

 

" - Minähän sanoin tästä jo sinulle. Ajattelin vain vahingossa ääneen. En edes oikeasti tarkoittanut sanoa niin. "  Drusilla sanoi.

" - Sen kun vain tietäisinkin, mitä sinä ihan oikeasti ajattelet minusta." Draco sanoi.

" - En minä sellaisia ainakaan sinusta oikeasti ajattele. Siis, en ajattele sinua lainkaan suloisena. Se oli vain typerä virhe. " Drusilla sanoin.

" - Minä en kuitenkaan taida uskoa sitä aivan täysin virheeksi. Kaikki meidän tuvan tytöt kun tuntuvat ajattelevan minusta niin, joten tuskimpa sinäkään mikään poikkeus olet. " Draco sanoi, hieman epäuskoisen kuuloisesti.

" - Entäpä jos olenkin. En minä kuitenkaan aio totuuttakaan kertoa. Sen sinä saat selvittää ihan itse, siis jos vain koskaan onnistut saamaan selville ne todellset ajatukseni."  Drusilla sanoi.

" - Odottelehan nyt vain ihan rauhassa Halloween iltaan asti. Saat nimittäin silloin unohtumattoman syntymåpäivän." Draco sanoi, hieman salaperäisen kuuloisesti.

" - Mitä sinulla tällä kertaa on mielessäsi?" Drusilla sanoi kysyvästi.

"  - Sittenpähän näet. En aio kertoa nyt, yhtään enempää. En ennen Halloweenia." Draco sanoi.

 

 * * * * *

Samana iltana, vielä ennen nukkumaan menoaan. Drusilla vain mietiskeli lakkaamatta mielessään, uudelleen ja uudelleen Dracon hänelle sanomia sanoja. Mitä hemmettiä Draco oikein tarkoitti? ja mikä ihmeen yllätys Drusillaa oikein odottikaan, sekä mitä olivatkaan ne kaksi lahjaa jotka Draco oli ihan ohimennen vain maininnut aamiaisella Amelialle. 

 

Drusilla vilkaisikin tarkoituksellisesti yhtä niistä valokuvista, jotka olivat hopeeisissa kehyksissä hänen yöpöydällään. Se kuva oli otettu kesälomalla, ennen viidennen kouluvuoden alkua. Siinä kuvassa Drusilla ja Draco istuivat sylikkäin, Dracon kodin puutarhassa kaikista kauneimman lumotun suihkulähteen reunalla. Se kuva oli yksi Drusillan rakkaimmista muistoista ja hänen sydämensä aivan varmasti särkyisi pienen pieniin palasiin jos se kuva edes vahingossakaan tuhoutuisi.  Siihen kuvaan oli myös ikuistettu yksi niistä harvoista hetkistä jolloin Drusilla oli ihan oikeasti hymyillyt sinä kesänä. Sillä, sinä kesänä Drusilla oli ollut oikeasti onnellinen vain ollessaan Dracon kanssa.

Kuvan kehystä ei onneksi saanut millään rikki, tai avattua laisinkaan. Joten kuvaa ei voinut poistaa kehyksistään. Oikean taian kehyksen avamiseksi, tiesi vain Drusilla. Drusilla oli lukenut siitä taiasta äitinsä Beatrice Snapen salaisesta päiväkirjasta, ja sieltä Drusilla oli myös painanut sen tarkasti mieleensä. Se taika oli nimenomaan tarkoitettu rakkaiden ja korvaamattomien muistojen ja tavaroiden, sekä valokuvien suojaamiseksi rikkoutumiselta, repeytymiseltä tai muunlaiselta tuhoutumiselta.

 Drusillalla oli toki paljon enemmänkin valokuvia hänestä ja Dracosta yhdessä, mutta ne muut kuvat olivat hänen huoneessaan kotona Kehrääjänkujalla, Lontoossa. Drusillalla oli toki yöpöydällään myös kuva hänestä itsestään pienenä tyttönä yhdessä vanhempiensa kanssa sekä myöskin kuva Dracosta seisomassa yksin keskellä autiota huispauskenttää, huispausvarusteissa. Myös nekin kuvat Drusilla oli suojannut samalla taialla.

Yhtäkkiä Drusillan mieleen nousi ihan pieneksi hetkeksi vain, ajatus taas yhdestä luvattomasta poistumisesta koulun alueelta. Se voisi ihan hyvin ollakkin osa sitä yllätystä, jota Draco Malfoy ilmeisesti suunnitteli Drusillalle. Ja muutenkin, ihan vain katoaminen kahdestaan Dracon kanssa jonnekkin Halloween iltana alkoi ihan oikeasti houkutella Drusillaa. Tosin, siitä kiinni jääminen toisi tietenkin mukanaan ne kaikista pahimmat rangaistukset tähän mennessä. No mutta. Olihan Drusilla aikasemminkin ollut aika pahoissa vaikeuksissa nimenomaan yhdessä Dracon kanssa.

 

" - Olisikohan tämäkin vain yksi niistä monista syistä, miksi isä pitää Dracoa tekemisiä niin tarkasti silmällä. "

 

Drusilla ajatteli hiljaa itsekseen. Drusilla kuitenkin tekisi niin, siltikin vaikka jäisikin todennäköisesti myös kiinni. Siis, jos hän vain saisi kerrankin mahdollisuuden olla edes pienen pienenkin hetken kahdestaan Dracon kansssa, Halloween iltana. Kyllä, se olisi ehdottomasti  niin ison riskin ottamisen arvoista. Ja sitten kun kukaan ei olisikaan näkemässä tai salakuuntelemassa. Ties mitä, Drusillan ja Dracon välillä saattaisikaan tapahtua. Drusilla mietti myös lakkaamatta mielessään sitäkin, milloin hän ja Draco suutelisivat seuraavan kerran. Tapahtuisiko se Drusillan syntymäpäivänä? vai kenties jo aikaisemmin?. No tapahtuisipa se milloin vain, se ei varmasti jäisi silloinkaan viimeiseksi kerraksi.

 

 Drusilla ei vain uskonut siihen enää. Draco Malfoy ei vain enää kiusoitellut häntä samoin tavoin kuin muita tyttöjä. Draco oli nimittäin ollut jo aivan samanlainen käytökseltään Drusillaa kohtaan kuin Draco oli ollut kolmantena ja neljäntenä kouluvuonna, seurustellessaan Hailien kanssa. Drusilla nimittäin muisti edelleen sen kaiken, mitä Hailie olikaan silloin kertonut hänelle Dracosta. Drusilla oli nyt jo huomannut jotakin hyvin samankaltaista Dracossa. Joten, ehei. Draco Malfoy ei tainnutkaa olla niin tosissaan Pansy Parkinsonin kanssa. Sillä, eihän Draco siinä tapauksessa edes olisi pitänyt vähän väliä taukoja seurustelusuhteessaan Pansyn kanssa. Siis jos, Dracolla ihan oikeasti olisi tunteita sitä tyhmää ja lapsellista bimboa kohtaan.

Olikohan Draco siis sittenkin jo arvannut oikean syyn Drusillan omituiseksi muuttuneeseen käytökseen? Drusilla ainakin olla aika hyvin perillä omista tunteistaan Dracoa kohtaan. Mitään muutakaan selitystä Drusilla ei keksinyt sille, miksi Draco vain vieraili melkein jokaikisenä yönä Drusillan unissa. Drusilla omat tunteet olivat siis jo muuttuneet syvemmiksi. Ne eivät olleetkaan enää vain pelkkää ystävyyttä Dracoa kohtaan, sekä myöskin siihen liittyvää rakkautta. Ehei, ei todellakaan. Drusilla Snape ei ollutkaan enää vain ihastunut parhaaseen ystäväänsä, niinkuin hän oli ollut toisena ja kolmantena koulu vuonna. Drusilla Snape oli sen sijaan jo aivan täysin peruuttamattomasti rakastumassa Draco Malfoyihin.

* * * * *

" - Sinähän olet aivan varmasti nyt erittäin tyytyväinen, ellet jopa onnellinenkin tästä tilanteesta. Ellet jopa myös jo nauti siitä itseksesi, Dru. "

Pansy Parkinson vain lausui ne sanat ääneen niin yllättäen, että hän sai Drusillan melkein horjahtamaan alas kivilattialle sängyltään, jossa Drusilla istui.

" - Äläkä edes uskalla alkaa väittää mitään muuta. " Pansy vain jatkoi lausettaan.

" - Mitähän tilannetta sinä mahdat nyt tarkoittaa? sitäkö mikä sinulla ja Dracolla on tällä hetkellä meneillään? minä kutsuisin sitä ennemminkin ongelmaksi. " 

Drusilla Snapea ei sitten tippaakaan kiinostanut Pansy Parkinsonin mielipiteet, meneillään olevasta tilanteesta. Dracon näkökulma ja myös mielipiteet samasta tilanteesta olivat Drusillalle jo aivan täysin selviä. Drusilla ei kuitenkaan ajatellut sekantua tähänkään asiaan, vaan hän oli pyytänyt Dracoa selvittelemään sitä puhumalla siitä Pansyn kanssa.

 

" - Sinä olet tainnut vain salaa odottaa tätä tilaisuutta, Dru. Ja minulle sinä sanot aivan muuta. Melkein uskoinkin jo sinua.  " Pansy aloitti uudelleen.

" - Ihan itse sinä olet sillä typerällä, lapsellisella mustasukkaisuudellasi aiheuttanut koko tilanteen. Minähän en ole tehnyt yhtikäs mitään. " Drusilla sanoi.

" - Ainoa teko, mihin ihan oikeasti saattaisin olla syyllinen. On se kun olen vain kuunnellut Dracoa silloin, kun Draco on halunnut puhua täastä smasta asiasta. " Drusilla jatkoi edelleen itseään vain puolustaen.

Drusilla tiesi itsekkin puhuvansa koko ajan totta. Tosin hänen päänsä sisällä oli edelleen sitäkin suloisempia ajatuksia hänestä ja Dracosta yhdessä. No, jotkut niistä ajatuksista saattoivat olla hieman asiattomiakin. Drusilla halusi kuitenkin ensin saada täyden selvyyden Dracon mahdollisista olemassa olevista tunteista häntä kohtaan. Siitä selvyyden saatuaan, Drusilla kertoisi heti omista tunteistaan Dracolle.

" - Pidätkö sinä minua oikeasti ihan tyhmänä, Dru. Siis niin tyhmänä etten muka huomaisi mitään siitä pelistä mitä sinä pelaat. " Pansy aloitti puhumisen, samasta asiasta jo kolmannen kerran.

' Sitähän sinä nimenomaan olet, tyhmä bimbo. Hienoa että itsekkin vihdoin huomasit sen.'  Drusilla sai itsensä kiinni ajattelemasta, hieman huvittuneena. Pansy ei siis selvästikkään edelleen tajunnut, Dracon vain leikkivän jatkuvasti hänen tunteillaan. Se oli ollut täysin selvää muillekkin kuin Drusillalle, jo viime vuonna. Ainakin Luihuisen tuvan sisällä ja jopa Hailie oli sanonut ihan oikeasti säälivänsä Pansya.

" - Sinä pudottauduit sieltä porraskaiteeltakin aivan tahallasi suoraan Dracon syliin. Ja sitten vielä jäitkin siihen. " Pansy vain jatkoi puhumistaan selvästi hyvin loukkaantuneen kuuloisena. Kuulostaen selvästi myös mustasukkaiselta.

Pansylla ei siis edellenkään ollut pienen pientäkään aavistustakaan siitä, kuinka paljon lähempänä Drusilla olikaan jo ollut Dracoa. Ja niin, olihan Drusilla jo suudellutkin Dracon kanssa useammakin kerran. Viime kerralla, se läheinen hetki suudelmineen ja kosketuksineen Drusillan ja Dracon välillä oli ollut jo lähellä karata käsistä. Nyt Drusillaa ihan oikeasti harmitti se, että Draco oli noin vain keskeyttänyt sen tilanteen.

 

" - Blaise tönäisi minut alas. Draco ei tehnyt mitään muuta kuin vain otti minut kiinni, etten satuttaisi itseäni. Minä en todellakaan suunnitellut sitä, enkä myöskään sopinut siitä mitään etukäteen Blaisen kanssa. Sinun on siis vain parempi uskoa minua. " Drusilla sanoi, pitäen edelleen vain tiukasti kiinni totuudesta.

" - Minun on vain niin vaikeaa enää uskoa sinua, ja vielä vähemmän luottaa sinuun, Dru. Sen jälkeen mitä näin tänään. Olen nyt vain aikaisempaa varmempi.. Sinullakin on tunteita Dracoa kohtaan. Sinä olet siis aivan samanlainen kuin muutkin tytöt meidän tuvassa. Sinäkin haluat vain Dracon itsellesi, Dru. " Pansy sanoi.

" - Nyt sinä vasta naurettavalta kuulostatkin. Tämä tilannehan on suorastaan pyhäinhäväistys, tosin ei minulle. " Drusilla sanoi.

" - En vain voi enää koskaan luottaa sinuun tai mihinkään mitä sinä sanot.. Sinä olet uskomattoman kaksinaamainen, selkäänpuukottaja Drusilla Snape. Minä pidin sinua ihan oikeasti ystävänä, tähän iltaan saakka." Pansy sanoi.

Pansy Parkinson oli mennyt jo aivan liian sekaisin oman mustasukkaisuutensa kanssa. Eihän Drusilla edes suunnitellut tekevänsä yhtikäs mitään. Ei hän ollut edes pyytänyt Dracoa ottamaan etäisyyttä Pansyyn. Draco oli tehnyt sen päätöksen ihan itse, mutta siinä asiassa Drusilla oli täysin Dracon puolella ja tukena. Koko tämä naurettava tilanne, alkoi tosin myös ärsyttää Drusillaa. Kaikki se siis, mitä Pansy oli sanonut. Sekä myöskin kaikki ne aivan turhat syytökset. Voi hemmetin, hemmetti. Millainen pyhäinhäväistys koko tämä tilanne olikaan. Tämähän oli kuin jotain aivan hemmetin huonoa teatteria jossa mustasukkaisella Pansy Parkinsonilla oli päärooli. No, sitähän Drusilla ei todellakaan kertoisi Pansylle, mitä hän olikaan jo tehnyt Dracon kanssa.

Drusillaa tämä turhanpäiväinen teatteri esitys ei vain jaksanut naurattaa. Drusilla nimittäin oli jo aika väsynyt. Ja aamulla, todella aikaisin aamulla olisivat edessä seuraavat huispaus harjoitukset. Draco Malfoy, Luihuisen joukkueen kapteenina kun sai varattua aina ne omasta mielestään parhaimmat harjoitteluajat joukkueelle. Tosin, seitsemältä lauantai-aamuna huispauksen treenaaminen ei hirveästi houkutellut Drusillaa, eteenkään jos hän ei päässyt riittävän ajoissa nukkumaan edellisenä iltana.

" - Lakkaa hemmetti jo syyttelemästä minua, sinä vain nolaat itsesi. Ja lopeta myös tuo typerä teatteri esityksesi. Minä en ole edelleenkään tehnyt mitään sellaista, mistä sinulla on edes aihetta olla mustasukkainen. " Drusilla sanoi.

" - Sekin on myös hyvin tuomittaavaa käytöstä kun jo kerran nimitteletkin minua. No, omapa on syysi jos sinulle naureskellaan tai selkäsi takana kuiskitaan meidän tuvassa tämän jälkeen." Drusilla jatkoi lausettaan, lisäten vielä siihen selvästi jo haukotellen.

 

" - Minä aion mennä kuitenkin nyt nukkumaan. Minulla, toisin kuin sinulla on edessä huispaus barjoitukset seitsemältä aamulla. Ja en aio todellakaan mennä harjoituksiin väsyneenä. "

" - Tämähän ei jää tähän, Dru. " Pansy sanoi hyvin selvästi ärsyyntyneenä. Juuri samalla hetkellä kun Amy tuli sisälle makuusaliin.

" - Missä sinä oikein olit? " Drusilla kysyi. 

" - Oleskeluhuoneessa vain. " Amy sanoi.

" - Minulla kun ei ole tapana lähteä iltaisin vain vaeltelemaan linnan käytäville, niinkuin sinä ja Draco melkein aina teette. Tänää ei ole partiointi- iltakaan, joten. Muttta mikä ihmeen riita tilanne täällä on meneillään? Pansyn ääni kuului selvästi oleskeluhuoneeseen asti. " Amy sanoi, kysyvästi.

" - Pansylla vain ilmeni yhtäkkiä asenneongelma minua kohtaan. Joten hän päättikin järjestää oman pienen teatteri esityksen. Pansy siis syyttää minun jostakin, mitä en edes ole tehnyt. Enkä aiokkaan. " Drusilla sanoi, vastauksena Amyn kysymykseen.

 

" - Älä viitsi leikkiä viatonta, Dru. Minä tiedän jo sen, mitä sinä suunnittelet!" Pansy aivan selvästi huusi jo.

" - Pidä sinä nyt vain se tyhmä pääsi kiinni! " Drusillakin alkoi huutaa Pansylle, ottaen samalla taikasauvansa yöpöydältään. 

 

Jos nyt kävisikin niin, että tämä hyvin nolo ja lapsellinen teatteri esitys etenisikin siihen pisteeseen että Drusilla ja Pansy alkaisivatkin tapella tosissaan. Drusillalla oli hyvä olla puolustus valmiina etukäteen. Drusillalla olikin jo mielessään, oikeastaan kaksikin hyvin, hyvin ilkeää loitsua.. Jotka hän oli opetellut itsekseen, vain salaa isänsä kirjoista lukemalla. Nimenomaan niistä kirjoista joiden lainaamiseen luettavaksi Drusilla ei ollut koskaan saanut lupaa isältään. Ja sekin oli edellyttänyt Drusillalta myös luvatonta käyntiä isänsä työhuoneessa, sillä eiväthän ne Drusillalta kielletyt kirjat tietenkään olleet olohuoneen kirjahyllyssä josta Drusilla olisi vain voinut ottaa ne käteensä, milloin tahansa. Ne loitsut joita Drusilla pyöritteli mielessään kun olivat pimeyden taikuutta ja erittäin vaarallisia sellaisen kässsä joka ei hallinnut niitä lainkaan.  Niin ainakin kirjassa oli lukenut. Ne täsmälleen samat loitsut Drusilla oli tietenkin opettanut salaa eteenpäin myös Dracolle. Vannottaen kuitenkin ettei Draco saisi koskaan kertoa kenellekkään, mistä hän olikan  oppinut ne loitsut.

" - Minä en edelleenkään suunnittele yhtikäs mitään, mikä liittyy Dracoon!! lakkaa jo olemasta tuollainen lapsellinen, typerä ja vainoharhainen idiootti!! sinun mustasukkaisuutesi alkaa mennä jo todella vaarallisesti yli!! " Drusilla jatkoi edelleen huutamistaan.

Ja sillä kertaa. Drusilla ei piitannut vähääkään siitä jos tämä aivan turhanpäiväinen riita kulkeutusikin  myös Dracon korviin.

" - Älä viitsi huutaa Dru. Kuuluu vähemmälläkin." Amelian ääni kuului myös yhtäkkiä kylpyhuoneesta.

" - Niinhän sinä sanot! pääsi sisällä liikkuu kuitenkin jotain aivan päinvastaista!! " Pansy huusi edelleen vastauksensa Drusillalle.

' Nolaa nyt vain ihan rauhassa itsesi ja vahvista vain samalla sitä typerän bimbon mainetta joka sinulla on jo, ilmeisesti edelleen täysin tietämättäsi meidän tuvan sisällä. Tulet myös huomaamaan sen,  ettei kukaan meidän tuvan pojista vilkaise sinua kertaakaan, enää tämän illan jälkeen. Kaikista vähiten Draco Malfoy, kun hänkin kuulee töstä pyhäinhäväistyksestö  jonka sinä järjestit tänä iltana. ' 

Drusilla ajatteöi vain itsekseen, punniten myös niitä kahta pimeyden loitsua mielessään. Kumpikohan niistä olisikaan se pahempi seurauksiltaan? Drusilla pohdiskeli myös sitä, mitä Draco Malfoy mahdollisesti ajattelikaan nyt kun hänkin aivan varmasti kuuli erittäin selvästi Pansy Parkinsonin kovaan ääneen huutamat sanat.

" - Pääni sisällä ei liiku mitään muuta kuin kaksi, erittäin inhottavaa loitsua. Ja niistä toinen osuu aivan varmasti sinuun, jos et lakkaa heti syyttelemästä minua!! " 

Drusilla jatkoi vain edelleen huutamista, kuulostaen myös ilmeisesti niin vaaraliisen uhkaavalta että Amelia näytti selvästi pelästyneeltä tullessaan kylpyhuoneesta makuusaliin.

" - Aivan varmasti, ihan piakkoin myös professori Snape marssii tänne vain selvittelemään tätä teidän riitaanne. " Amelia sanoi, makuusaliin palattuaan ja omalle sängylleen istahdettuaan.

" - Ja hyvin todennäköisesti myös Draco. " Drusilla sanoi, Amelialle.

 

Ne sanat ääneen lausuessaan, Drusilla tiesi olevansa aika varmasti oikeassa. Nimittäin. Jos professori Snape milloinkaan näin myöhään illalla tulisi selvittelemään riitoja tuvassa, jonka tuvanjohtaja hän oli. Draco Malfoy oli melkein aina hänen mukanaan tai vain ilmestyi kuin vahingosssa eksyneenä paikalle. Joten mitä todennäköisemmin. Pansy Parkinson joutuisi vielä tämän illan aikana selittämään tämän koko typerän teatterinsa professori Snapelle ja hänen lisäkseen myös Draco Malfoylle. Koko sen tilanteen ajatteleminekin tuntui sarkastisella tavalla aika hyvältä. Ja siksipä, Drusilla Snape olikin lähellä purskahtaa nauruun.