29.4.2011

Nimetön toistaiseksi.. Luvut 7 & 8:

LUKU 7:


Drusilla piti myöhemmin illalla, isänsä tunnilla sanomia sanoja, aivan naurettavina.. Vaikka hän silti miettikin, niitä sängyllään istuen.
Hänen olisi pitänyt harjoitella loitsutunnilla opeteltua. Mutta miten hän voisi nyt keskittyä, johonkin täysin mitättömään kynttilän liekkiin, ja sen varjoon.. Kun illan huispausharjoituksetkin olivat hänen mielessään.. Niiden lisäksi, olivat vielä olemassa, hänen sekavat ajatuksensa, tunteista Draco Malfoyta kohtaan ja vielä se pojan salaisuus. Jota Drusilla ei enää saisi edes ajatellakkaan...

" Kertoisitko minullekkin, miksi Severus sanoi sellaisia tunnilla tänään?" Amy kysyi, rikkoen hiljaisuuden.

Tyttö istui omalla sängyllään, ja kirjoitti itselleen taikajuomatunnin muistiinpanoja. Kopioiden ne valmiina jälleen kerran Drusillalta. Drusilla tunsi olevansa, siinä mielessä poikkeuksellinen Luihuinen, kun vaivautui tekemään muistiinpanot, lähes kaikilla tunneilla ja milteipä mitään unohtamatta. Tytön olisi annettava samat muistiinpanot vielä Dracolle, jottei poika olisi aivan pihalla huomisella tunnilla.

" Severus nyt on vain välillä sellainen.. Se oli kai hänen mielestään, hauskaa.. Minä nyt en tiedä, missä kohtaa olisi kuulunut nauraa" Drusilla sanoi.

Vaikka kyllä kaikki luokassa olleet, varmasti näkivät siinä tilanteessa, ettei Severus Snape vitsaillut.  Tytön mielessä käväisi jo toinenkin, aika kammottava ajatus. Siitä, että Severus ottaisikin puheeksi saman asian, myös Lucius Malfoyn kanssa. Mutta eihän, tämä kuulunut Luciukselle ollenkaan, ja miten Severuskaan edes voisi tehdä niin omalle tyttärelleen, taikka edes Dracolle. Eihän niillä epäilyillä ollut edes todellisuuspohjaakaan, mitä Severuksella saattoi nyt olla.

" Tietäisitpä vain, millainen isä on joskus lomilla. Silloin eteenkin, kun Draco on meillä taikka minä useamman päivän Malfoyilla ilman hänen paikallaoloaan." Drusilla jatkoi keskustelua Amyn kanssa..
" Miten siis on.. Alatko sinä jonain päivänä seurustella oikeasti Dracon kanssa?" Amyn kysyi.
Drusillan mielestä Amyn sanat olivat siinä vaiheessa puhdasta liioittelua.. Mutta samassa Pansyn kimakka ääni rikkoi taas ilmaa..
" Sen haluaisin minäkin tietää"

Se oli niin ennalta arvattu. Pansy oli ensimmäisen kerran alkanut epäillä oikeasti jotain.. Siitä Drusilla saisi kiittää vain omaa isäänsä.
Mutta nyt, Pansy olisi saatava uskomaan, ettei Drusillan ja Dracon välillä ollut mitään. Siis, niitä suudelmiahan ei kuulunut mainita ollenkaan, eikä niitä tilanteita, joissa Draco oli tänään ottanut Drusillan kädestä kiinni. Mitään lähentymistä sillä tavoin, ei siis ollut tapahtunut, ainakaan Drusillan mielestä. No Dracon ajatuksista hän ei sitten millään ottanut selvää..

" Mitään siihen viittaavaakaan ei ole tapahtunut. Minä olen edelleen vain Dracon paras ystävä" Drusilla sanoi.
" Kysy ihmeessä Dracolta, jos et usko minua.  Ja mikä syy minulla edes olisi valehdella sinulle" hän jatkoi.
" Minä todellakin toivon sinun puhuvan totta.." Pansy sanoi.
" Mutta.. Onko sinullakaan minkäänlaista aavistustakaan, vihollisen puuhista?" Pansy kysyi.. Kuulostaen hieman huolestuneelta.

Pansya mietti siis sittenkiin samaa asiaa, kuin Drusilla. Hänen äänensävynsä muuttuminen yhtäkkiä huolestuneeksi, ei siis ehkä sittenkään johtunut siitä, että Drusilla oli lähentynyt Dracon kanssa. Samalla hetkellä, Drusillan omat epäilykset, tosin vahvistuivat aiemmista. Hän kyllä harkitsi tarkkaan, ja antoi aivojensa työskennellä miltei ylikierroksilla taas, kun hän mietti kertoisiko Pansylle, vaiko ei, siitä mitä hän itse epäili. Sillä, oli olemassa vaaranpaikka. Sen suhteen, että Pansy saattaisi hyvinkin mennä kyselemään Dracolta asiasta, ja sitten kuin vahingossa sanoisikin, kuulleensa asiasta aluperin Drusillalta.
Pahin seuraus koko tilanteesta olisi se,että Draco suuttuisi tosissaan Drusillalle, tai no jo ei suuttuisi, niin ainakin loukkaantuisi niin pahasti, ettei antaisikaan enää anteeksi. Jos siis, sitä mitä Drusilla epäili, ei oliskaan todellisuudessa koskaan tapahtunut. Ja siihen tyttö uskoikin, sillä hän ei millään muotoa voinut ajatellakkaan Dracon tekevän sellaisia kuraverisen kanssa.

" Amy.. Jospa sinä pitäisit tuonkaltaiset ajatukset ihan vain omassa päässäsi.." Drusilla sanoi.
" Minulla on syytä epäillä teitä" Amy sanoi, matkien täydellisesti Severus Snapen äänensävyä.. Drusilla oli taas revetä nauramaan..
" Minulla ei ole minkäänlaista todellista tietoa, kuraverisen tekemisistä. Sillä hän ei tunnetusti, uskalla puhua Luihuisille. Epäilen silti jotain.." Drusilla sanoi, kääntyen nyt puhumaan Pansylle.
" Mutta.. En aio kertoa sanaakaan siitä mitä epäilen, ennenkuin lupaat ettet mainitse keskusteluamme Dracolle" hän jatkoi.
" Lupaan, etten kerro.. Vaikka Luihuisen tuvan kunnian puolesta.. " Pansy sanoi, kuulostaen vilpittömältä.
" Haluan pyytää anteeksi, myös epäilyksiäni sinun suhteesi. Tiedänhän minä sen, että sinulla on läheiset välit Dracon kanssa.. Koska te kaksi olette toistenne parhaat ystävät" Pansy jatkoi.

Drusilla uskoi, sillä hetkellä Pansya.. Vaikka tuo mopsinaamainen tyttö, käyttäytyi välillä kuin mikäkin idiootti. Vähän samaan tapaan, kuin muistinsa menettänyt jästi. Siitä Drusilla oli kuullut kesällä, Ginny Weasleyn kertomana. Joka oli kuullut niistä isältään ja kuraveriseltä.
Drusilla otti kai tietoisen riskin, luottaessaan Pansyyn sillä kertaa. Mutta miksi hän ei ollut ajatellut aiemmin sitä, että  Ginny saattaisi tietää tästä jotain. Joululomallahan, Drusilla voisi kysellä asiasta Ginnyltä, jos hän ei tänä jouluna menekkään Malfoyille, niinkuin aiemmin. Draco, tuntui pyytävän Drusillan heille, hyvissä ajoin ennen joululomaa..

" Kaikki siis mitä kerron on omaa epäilyäni edelleen. Ei ole mitään, mikä tekisi siitä todellisen, sillä en ole päässyt uhkaamaan kuraveristä vielä" Drusilla sanoi.
" mutta epäilykseni on vahva, siinä suhteessa että kuraverinen salaa jotain.. Mitä on ilmeisesti tapahtunut hänen ja Dracon välillä. Se kuulostaan varmasti ajatuksenakin jo pahalta" hän jatkoi.

Pansyn ilme synkkeni, entisestään. Sen Drusilla huomasi miltei heti. Drusillalla oli edelleen, voimakas pahanolon tunne sisimmässään, sen suhteen mitä hän äsken sanoi, ja Pansysta näytti tuntuvan samalta. Mutta, hä ei maininnut sanallakaan omasta pahasta olostaan Pansylle, sillä eihän hänellä itselläkään ollut aavistustakaan, miksi koko ajatus tuntuikaan nin pahalta. Drusilla oli taas lähellä oksentaa.

" Se tuntuu juuri siltä.." Pansy sanoi.
" Samalta kuin kymmenkunta ankeuttajaa lähestyisi, ja millään ei tule mieleen se, millä ne saa katoamaan." hän jatkoi.
" Millä sinä ajattelit saada sen tiedon irti oravanpoikasestamme" hän lisäsi vielä.

Pansy ei varsinaisesti kysynyt sitä. Mutta toinen tyttö ajatteli hänen lauseensa sillä tavoin. Drusillaa tosin nauratti jo sisimmässään se, miten Pansyn vertaus oravaan osuikin kuraveriseen. Sillä Hermionen etuhampaat, olivat lähellä oravan hampaita.. Vai oliko se eläin sittenkin majava? Ja kun Hermione välillä hyppi tuolillaan tunnilla, käsi pystyssä. Dracolle, tyttö ajatteli kertoa asiasta.. Muttei mainitsisi Pansyn keksineen tuota oravanimeä.

" en ole suunitellut vielä sen tarkemmin mitä teen. Mutta en aio olla ystävällinen.." Drusilla sanoi, puhuen ilkeällä tavalla sarkastisesti.
" Taas sinä kuulostat ihan Dracolta" Amy puuskahti.
" Mutta ainahan sinä kuulostat tuollaiselta, kun suunittelet jotain ilkeää" hän lisäsi.

" Käyn nyt viemässä nämä muistiinpanoni Dracolle.. Sittenpä onkin jo huispausharjoitukset" Drusilla sanoi, kuin yhtäkkiä muistaen mitä oli luvannut,
" Siis siinä tapauksessa, että Amy on valmis?" hän jatkoi kysyvänä, ja oli jo ottavinaan muistiinpanonsa ystävänsä sängyltä.
" Odota.. Yksi lause puuttuu" Amy sanoi hätääntyneen kuuloisena, ja vilkaisi vielä päällimmäistä pergamettia.
" Dracolle terveisiä.." Amy huusi vielä, kun Drusilla oli lähdössä makuusalista..
" Kerron jos muistan.." Drusilla sanoi, tosin vain itselleen hiljaa..
-----------------------------
" Oravanpoikanen.. Jolla on vielä epäpuhdasta verta.." Draco sanoi hiljaa.. Poika kyllä nauroi aivan selvästi, sisimmässää. Hänen silmistään vain näki sen aina. Kirjastossa tosin, pit olla hiljaa, mikään ylimääräinen häiritsevä ääni ei ollut suotavaa. Ellei sitten halunnut kirjastonhoitaja Prilliä, hengittämään niskaansa.
" Sellaiselta hän näyttää.. Kun pomppii paikallaan käsi pystyssä tunneilla" Drusilla sanoi, miltei vahingossa itsekkin nauraen..
" Granger, sai uuden lempinimen tästä illasta eteenpäin.. "Draco sanoi,..
Pojan sanojen jälkeen, ei kummallakaan ollut nauru kaukana. Hiljaa oleminen oli tuskallisen vaikeaa.. Ja samaten pojan keskittyminen kirjoittamiseen.. Drusilla huomasi, useammankin kerran pojan katseen siirtyvän muistiinpanoista häneen. Drusillakin, tosin katseli tuota vaaleaa poikaa salaa, häiritsemättä..
.
Hän alkoi hetki hetkeltä, ymmärtää enemmän sen, miksi Pansy oli niin rakastunut Dracoon..  Oikeastaan poika, oli aika suloinen...
Ei ei, väärä sana.. Dracossa ei itseasiassa ollut mitään suloista, sillä poika näytti ennemminkin aivan tajuttoman seksikkäältä... Miten Drusilla ei ollut aiemmin tajunnut asiaa, tai nähnyt pojassa sitä.. Ja miten hän nyt ajatettelikaan sellaisia? hänen vieressään istuva vaalea poika, oli yhä edelleen hänen paras ystävänsä ja samaten suosituin poika Luihuisen tuvassa.
Miten hän saisikaan mielestään sellaiset, miltei asiattomat ajatukset parhaasta ystävästään? se oli jotenkin niin kiellettyä, kun kohde oli paras ystävä, ja vielä varattu poika.
Draco tunsi, aivan varmasti tytön katseet.. Sillä hän nosti katseensa, kuin tarkoituksella pois siitä mitä kirjoitti.. Heidän katseensa kohtasivat useammankin kerran.. Hetki hetkeltä, tytön teki vain enemmän mieli, siirtyä pojan syliin siitä mistä hän istui.. Hänellä, alkoi olla vaikeuksia, torjua se ajatus mielessään.. Mutta, ei hän voisi, noin vain tehdä niin.. Poika, saattaisi olla erimieltä asiasta..

Drusilla mietti poikaa, muutenkin ihan liikaa. Tunneilla hänen tosin oli aivan pakko keskittyä.. Samaten huispausharjoituksissa, siellä hänen oli oltava aivan täysin mukana. Draco nimittäin oli, Luihuisen joukkueen kapteeni, eikä Drusillaa houkutellut todellakaan saada potkuja joukkueesta.. Hän rakasti huispausta koko sydämestään, ja pelasi ainoana tyttönä joukkueessa yhtenä jahtaajana.

Harjoitukset sujuivat yllättävän hyvin, eikä vesisade häirinnyt.. Draco tosin, piti joukkueen liioitellut kauan ilmassa.. Drusilla, ei ollut tuntea omia käsiään, laskeutuessaan.. Vesi oli ollut lähes jäätävää, ja pistellyt osuessa iholle.. Ja muutenkin tytöstä tuntui, kuin hän olisi käynyt kylmässä suihkussa vaatteet päällä. Nyt kun hän selviäisi, vielä kaatumatta pois luudalta..
Mutta tietenkin, juuri ennenkuin tytön jalat koskettivat maata, Draco tyrkkäsi hänet alas luudalta, suoraan alapuolella olevaan vesilammikkon ja pakeni itse nauraen pukuhuoneeseen. Kosto kävi samantien tytön mielessä, mutta ennen sitä hän halusi läpimärän harjoittelukaavun pois päältään.. Tyttö ajatteli, ihan tosissaan tönäistä pojan vesilammikkoon kun he lähtisivät pukuhuoneilta, taikka tunkea mutaa, hänen niskaansa.. Vähemmällä poika ei selviäsi.

Drusillasta tuntui samalta, kuin hän olisi tullut kylmästä suihkusta pois, saatuaan märän kaavun yltään.. Paita sen alla oli myös aivan läpimärkä, joten tytön olisi selvittävä linnaan asti, vain yksi paita takin alla..
Saatuaan lopulta vaatteet päälleen, Drusilla jäi odottelemaan Dracoa.. Poika tuntui viivyttelevän ihan tahallaan, mutta tyttö halusi kostonsa.
" Tiedän mitä suunittelet mielessäsi.. Se ei tule onnistumaan" Drusilla kuuli pojan äänen selkänsä takaa, ja tunsi samantien myös pojan kädet, lantionsa ympärillä..
" Mitä sinä nyt.. " Drusilla sanoi.. Muttei sitten saanutkaan muuta sanottua, sillä pojan huulet koskettivat hänen kaulaansa, ihan varoen vain hipaisten.. Eikä tyttö päässyt pojan otteesta pois, vaikka olisi halunnut..
` Ei näin saa käydä taas`  tyttö ajatteli.. Mielessään hän oli, ajatellut näin käyvän useammankin kerran, ja nähnyt jopa untakin.. Mutta nyt kun se oli oikeasti, tapahtumassa.. Miksi hän oli taas niin kielteinen?

" Et voi olla taas oikeassa, siitä mitä minä ajattelen.." Drusilla sanoi..
" haluat kostaa... Muttet saa kostoasi.. Minä en salli sitä.." Draco sanoi, ottaen nyt tytön korvasta kiinni huulillaan..
" lopeta.. et saa tehdä noin" Drusilla sanoi, yrittäen pidättää nauruaan..
" et kieltänyt aiemminkaan.. " poika sanoi... Suudelleen edelleen tytön korvaa, ja kohta ihoa sen alta..
" Sinä taidat pitää tästä.. " poika jatkoi edelleen kiusoitteluaan.. Suudellen, vain syvemmin tytön kaulaa..
" Et tiedäkkään miten paljon" tyttö huomasi sanovansa.. Ja säikähti omia sanojaan sisimmässään..

Drusilla sai itsensä irti pojan otteesta.. Mutta sen sijaan, että olisi lopettanut tilanteen heidän välillään kokonaan.. Hän kääntyikin, niin että oli nyt kasvot poikaan päin.. Hän nosti molemmat kätensä pojan niskaan, päästäkseen lähemmäs.. Nyt hän todella halusi tehdä sen uudelleen, suudella tuota vaaleaa poikaa.. Vielä lujemmin kuin aiemmin..
" Et uskalla tehdä sitä" Draco sanoi, selvästi kiusoitellen.
" Ai mitä en uskalla..? " Drusilla sanoi kysyvänä, muttei odottanut vastausta...

Eikä sitä olisi tullutkaan, sillä heidän kahden huulet etsivät taas toisensa, aivan niinkuin Drusilla oli mielessään ajatellut.. Ja nyt suudelma oli alusta alkaen kaukana varovaisuudesta.. Suudelma, oli miltei intohimoista leikittelyä, ja kummankin kädet alkoivat harhailla levottomasti.. Drusilla ei edes ajatellut, pujottaessaan kätensä Dracon paidan alle, vasten tämän ihoa.. Miten suloisen lämmin pojan iho olikaan, ja miten tämä värähti hetken ajan, kun tunsi hänen kaikkea muuta kuin lämpimien käsiensä kosketuksen.. Tyttö tosin, värähti paljon rajummin, kun pojan kädet koskettivat hänen ihoaan paidan alla..

Drusilla huomasi pian olevansa, pojan ja seinän välissä.. Pojan kädet, siirtyivät vain alemmas hänen vartaloaan pitkin löytäen helposti jokaisen vähänkään herkemmän kohdan.. Huulensa poika, oli painanut uudelleen tytön kaulan iholle, hitaasti siirtyen siihen poskea pitkin, unohtamatta suudelmia.. Tyttökin, alkoi suudella epäröimättä pojan kaulaa, ensin tosin varovasti..  Mutta pian, jo syventäen suudelmia, tolla pehmeällä, lämpöisellä ja vielä houkuttelevalta tuoksuvalla iholla.. Samalla, tytön omatkin kädet liikahtivat pojan selkää pitkin alemmas..

Se hetki heidän kahden välillä, oli todella vaarassa lähteä kummankin käsistä. Kummallakaan ei tainnut liikkua mielessä, muuta kuin vain saada toinen todella sekaisin.. Drusillan pää, oli tosin seonnut jo ensimmäisestä suudelmasta.. Ja hänestä tuntui hetki hetkeltä vain paremmalta.. Jopa niin hyvältä, että hän alkoi täysin tietoisesti haluamaan vieläkin lähemmäs.. Niin taisi haluta Dracokin.. Aivan samaa kuin hänkin..

" Ei vielä tämän pidemmälle.. " Draco lopetti tilanteen hetken päästä..
" Miksi ei ?" Drusilla kysyi lähes kuiskaten.. Hänen äänensä oli selvästi pettänyt hänet..
" Minusta tuntuu siltä, että nyt tämä etenee vähän liian nopeasti" Draco sanoi, ottaen kätensä pois tytön paidan alta, todella hitaasti ja viivytellen.. Pojan huulet eksyivät kuitenkin hänen huulilleen vielä hetkeksi aikaa.. Eikä tyttö jättänyt vastaamatta suudelmaan.. Tyttö otti myös omat kätensä, vastentahtoisesti pois pojan vaatteiden alta.. Ja irroittautui hänestä, suudelman päätyttyä.

Drusilla tiesi jo nyt, mahdollisuuksiensa kostaa pojalle luudalta pudotus, olevan lähes olemattomia. Hänellä ei todellakaan ollut onnea matkassaan, eikä Draco edes yllättynyt hänen yrityksistään.. Poika vain nauroi, ja väisti jokaisen tönäisyn, mitä sai tytöltä.

" Minähän sanoin, ettet sinä onnistu.." Draco sanoi nauraen.
" Minua sinä et kastele uudestaan.."
" oletko ihan varma siitä, etten minä onnistu? osaan olla ilkeä jos haluan" Drusilla sanoi kysyvänä.
" Äsken et vaikuttanut siltä.. Ennemminkin vaikutit todella halukkaalta" Draco sanoi, kiusoittelevasti..
" Ole hiljaa.. Et saa kiusata enää tuolla lailla..." Drusilla sanoi.. Pojan sanat, olivat saada hänet miltei punastumaan..
" En minä siihen sitä jätä.. Tämän iltainen oli vasta alkua.." Draco sanoi, kuulostaen todella tosissaan olevalta..

Se taistelu päättyi Drusillan kannalta ikävästi. Sillä hän kaatui itse, uudelleen vesilammikkoon.. Mutta onnistui vetämään pojankin sinne..

"Ai en onnistu..?" Drusilla sanoi kysyvästi, hieman vahingoniloisena kostonsa onnistumisesta.
" Tästä sinä et selviä vähällä" Draco sanoi, mutta tyttö kuuli jo pojan nauravan.. Häntä itseääkin koko tilanne nauratti.
" Mitähän tuvanjohtajamme ajattelisi, tästä tilanteesta meidän välillämme?" Draco jatkoi...
" Luultavasti tulisi puhuttelu, lapsellisesta toiminnasta.. " Drusilla sanoi ja väisti juuri ja juuri pojan heittämän mutamöykyn.

Hänkin alkoi heitellä poikaa mutalohkareilla.. Osuenkin muutaman kerran, muttei heittänyt kasvoihin.. Eikä pojan vaaleisiin hiuksiin..
Arvaattekin siis, miltä he kaksi näyttivät sotatilanteensa jälkeen linnaan palattuaan. Molemmat olivat uudelleen aivan läpimärkiä, vaatteet mudan peitossa.

" Missä sinä viivyttelit?" Amy kysyi.. Drusillan tultua makuusaliin.
" Uin kahdesti vesilammikossa. Ja kävin pientä mutasotaa Dracon kanssa. " Drusilla sanoi, miltei purskahtaen uudelleen nauruun.
" Tiedän.. Näytän mutahirviön morsiammelta.. " Drusilla sanoi, huomattuaan Pansyn hieman järkyttyneen katseen.
" Draco näytti ihan samalta.. Ja vettä on kyllä ihan vaatteiden allakin.. Ja mutaa ihossa asti" hän lisäsi vielä. Kadottuaan kylpyhuoneeseen.

" Mistä teille kahdelle tulee näin lapsellisia juttuja mieleenne?!" Amy huusi Drusillalle.
" Draco tämän aloitti.. Niinkuin aina.. Tyrkkäsi minut luudalta vesilammikkoon.. Niin ja minä halusin kostoni!!" Drusilla huusi kylpyhuoneesta.

Tyttö kyllä hymyili itsekseen.. Kun kävi mielessään uudelleen läpi koko tilanteen.. Sitä pukuhuoneessa tapahtunutta hän ei kyllä koskaan tulisi kertomaan Amylle.. Mutta mitä Draco tarkoitti, sanoessaan sen tilanteen olleen vasta alkua? mihin hän oli oikeasti joutunut tuon vaalean pojan kanssa, ja mitä tästä vielä seuraisi..
Drusilla ymmärsi jälkeenpäin sen itsekkin, että heidän kahden mutasota olisi ollut aika lapsellista. Jospa se ei menisikään tuvanjohtajan tietoon..
Mutta tämän illan myötä, Drusilla sai taas itselleen yhden unohtumattoman ja onnellisen muiston Dracon kanssa..
---------------------------------------

Syyskuun vaihduttua lokakuuksi. Drusillan kuudestoista syntymäpäiväkin lähestyi.. Hän sai ensimmäisen ennakkolahjansa jo kuun puolivälissä, kun Luihuinen voitti Puuskupuhin lähes kolmellasadalla pisteellä huispauksessa.
Drusilla saisi myös isot juhlat koulun puolesta, sillä hänen syntymäpäivänsä oli Halloweenina.
Dracon ja Pansyn välillä tapahtui myös jotain.. Heidän suhteensa viileni miltei pakkasen puolelle, huispausottelun jälkeen..
Drusilla huomasi, nauttivansa koko tilanteesta salaa.. Vaikkei hänen ja Dracon välillä ollut tapahtunut mitään pariin viikkoon. Nyt tyttö saisi tuon vaalean pojan kokonaan itselleen. Amy ei jättänyt huomaamatta ystävänsä hyvää tuulta.. Vaikka Drusilla kuinka yrittikin salata ilonsa..

" Älä viitsi olla vahingoniloinen.." Amy sanoi perjantaina aamiaisella, viikkoa ennen Halloweenia.
Drusilla miltei pudotti veitsen kädestään lattialle.. Ja oli heti perään tukehtua..
" Lopeta ihan totta. " Drusilla sanoi varoittavasti Amylle..

Mutta. Kun hän sitten näki, Dracon ensimmäisen kerran sinä aamuna, hän oli miltei horjahtaa lattialle.. Pojalla ei ollut tupakaapua päällään suureen saliin tullessaan, ja se musta paita hänen päällään, oli miltei ihossa kiinni.. Hiuksetkin, poika oli laittanut hieman erilailla kuin ennen.. Draco Malfoy, oli aivan tajuttoman seksikäs Drusillan silmissä.. Ja tyttö vannoi mielessään, että olisi voinut syödä pojan samantien.

" Onko minussa jotain omituista?" Draco kysyi, istuttuaan tytön viereen..
" ei ole.. " Drusilla sanoi, varoen sillä hetkellä katsomasta poikaan päinkään..

Kauhukseen Drusilla huomasi, Amyn osanneen tulkita hänen katseensa oikein Dracon suuntaan. Pahimmassa tapauksessa, hän joutuisi kuuntelemaan koko loitsutunnin ajan tytön kyselyjä. Drusilla olisi todella halunnut kadota näkymättömiin ja ilmestyä vasta taikajuomiin.
Hän manasi mielessään, ettei omistanut näkymättömyys viittaa.. Niinkuin sillä tyhjäpää Potterilla oli.

" Joko sinulla on synttärilahja Drusillalle..?" Amy kysyi Dracolta.
" Itseasiassa kaksikin" Draco vastasi Amylle salaperäisesti.
Eii saa ostaa lahjoja.. Drusilla huomasi toistavansa mielessään.. Hän hukkuisi siis taas niihin.. Vaikkei oikeasti edes ansainnut saada mitään lahjaksi.

" Helvetissä on kohta taas markkinat.." Drusilla ajatteli miltei hiljaa ääneen itsekseen.. Hän käveli Dracon kanssa sinne. Pojalla ei ollut edelleenkään tupakaapua päällän, vaan hän kantoi sitä rennosti toisella olkapäällään.. Drusillalla, oli vaikeuksia pitää katseensa irti pojan vartalosta.. Ja hän ihmettelikin, miksi Draco nyt pukeutui noin, kun hänellä ja Pansylla oli ilmeisesti ongelmia. Kiusasiko poika häntä aivan tahallaan.. Kas kun ei jo ilmestynyt kouluun, täysin paidatta.

Tunnilla tytöllä olisi pahoja keskittymisvaikeuksia.. Nyt jos hän epäonnistuisi läksyloitsussa, hän ei voisi sanoa ettei ollut harjoitellut.
Hän osaisi sen nyt vaikka silmät peitettynä. Joten, hän antaisi itselleen luvan katsella Dracoa, vasta kun olisi ensin näyttänyt osaamisensa.
Drusilla onnistui välttämään keskustelunsa Amyn kanssa, muttei osannut pitää silmiään irti Dracosta..  Vaan katseli miltei koko lopputunnin pojan niskaa.. Ajatuksissaan kaikkea muuta, kuin se teksti kirjasta, josta piti tehdä muistiinpanoja.
Läksyloitsusta hän suoriutui täydellisesti.. Samaten sen vastaloitsusta.. Ja Lipetit varoitti häntä selvästi, ettei kannattanut siirtyä pimeälle puolelle.

Välitunnilla Drusilla oli niin lähellä Dracoa kuin vain mahdollista. Hän ei vain halunnut keskustella Amyn kanssa yhtään mistään.
Poika oli liiankin lähellä häntä sillä hetkellä ja nojasi päätään tytön olkapäähän.. Olisihan poika, voinut laskea päänsä tytön syliinkin.
Drusilla tietenkin katseli poikaa salaa.. Nyt hiljaisuus ei ahdistanut häntä.
Draco näytti vain suloisemmalta hänen silmissään, kun oli siinä paikallaan silmät kiinni. Ajatuksissaa, tyttö ei jättänyt poikaa hetkeksikään rauhaan, mutta ei hän nyt voinut tehdä mitään. Vaikka olisi halunnut.. Ei edes koskettaa, sillä tavoin kuin viimeksi kun he olivat kahden.. Tytön sisimmässä tuntui lämmin värähdys kun hän muisti sen illan.

Hän päätti jättää pojan koskettamisen ajatuksiinsa.. Pojan toinen käsi oli kuitenkin hänen kätensä päällä... Silti tyttö ei ottanut siitä kiinni, vaikka ajatuksissaan teki jo niin.
Pojan vaaleat hiukset, olivat nyt häiritsevästi hänen silmiensä edessä, vaikka ne olivatkin kiinni. Niin ja poika näytti hymyilevänkin vähän.
Drusillan mielessä liikkui yhtä sun toista.. Ja hieman levotontakin. Mutta nyt hän ei edes, ajatellut haihduttaa niitä mielestään.
Ei hän enää ajatellut niin, että olisi kiellettyä ajatella niin parhaimmasta ystävästään. Viime yönä, Drusilla näki todella todentuntuisen unen jälleen, jossa hän ja Draco suutelivat. Milloin se tapahtuisikaan seuraavan kerran.. Sillä edellisestä kerrasta oli jo yli pari viikkoa.

Drusilla ei edes unissaankaan uskaltaisi, sanoa Dracolle, sitä että hän näki jotain suloista pojassa. Draco kieltäisi sen samantien, ja sanoisi tytön silmissä olevan jotain vikaa. Poika kun ei koskaan, ikinä ollut pitänyt itseään suloisena, eikä varsinkaan kilttinä. Kumpikin sana saisi pojan vain nauramaan, jos joku tyttö sanoisi hänen niin. Pansylta, Drusilla oli kyllä kuullut kaikkea sellaista Dracosta, mitä hän ei millään voinut uskoa todeksi. No, ei kaikkeen kannattanutkaan uskoa koskaan, mitä sattui kuulemaan Pansy Parkinsonin sanomana.
Se Draco, jonka Drusilla oli tuntenut jo yli 5 vuotta, ei todellakaan ollut kiltti, ennemminkin pahapoika. Mutta hänenkin oli nyt pakko myöntää se,että viime päivinä hän oli nähnyt pojasta täysin uuden puolen. Ja hetken ajan, hän miltei uskoikin Pansya. Ainakin siinä,että kyllähän Draco osasi olla suloinenkin, silloin kun hän rauhoittui täysin.

" Olet sinä suloinen.." Drusilla. huomasi ajatellensa vahingossa ääneen.. Mutta nyt oli liian myöhäistä ottaa sanoja takaisin.
Draco, nimittäin avasi silmänsä samantien... Ja näytti hetken, vähän pihalla olevalta. Drusilla oli ihan varma siitä, että poika oli saattanut nukahtaa, siinä hänen nojaillessaan.
" Nyt sinä erehdyit.." Draco sanoi..
" Ajattelin ihan vahingossa ääneen. En minä sitä tarkoittanut." Drusilla sanoi. Kumpa hän voisikin ottaa ääneen ajattelemansa lauseen takaisin itselleen.. Hän katsoi nyt todella varoen poikaa, joka ei nostanut päätään yhtään. Katsoi vain häntä, silmät puoliksi kiinni.. Näyttäen suloiselta.. oikeasti.
" En minä ole suloinen... En ole ollut sellaista koskaan... " Draco sanoi, juuri niinkuin Drusilla ajattelikin. Hän ei kyllä keksinyt mitään järkevän kuuloista vastausta pojan sanoihin. Hänen mielessään oli edelleen, yksi ja sama ajatus.. Ja sitä hän ei todellakaan sanoisi ääneen.. Tyttö mietti edelleen, vain suutelemista, tuon miltein sylissään olevan pojan kanssa.

" Olethan.." Drusilla sanoi jälleen.. Tehden virheen tietoisesti uudelleen. Hän sanoi vastaan Dracolle, ensimmäistä kertaa..
" Mikä sinulla ihan totta on? et sinä käyttäydy normaalisti noin" Draco, alkoi kuulostaa jo hieman huolestuneelta.
Poika huolestuisi, kyllä moninkertaisesti enemmän jos kuulisikaan, miten pahasti oli saanut jo vieressään olevan tytön pään sekaisin.
" Ei minulla mitään hätää ole.. Olen ihan kunnossa, ja oma itseni" Drusilla sanoi.
" Et kyllä todellakaan ole. Oletko nyt ihan varma, ettei sinua ole loitsinut kukaan? " Draco sanoi, edelleen huolestuneena.
Se teki pojasta, vain enemmän suloisemman... Mutta sitä tyttö ei enää sanonut ääneen.

" Kuka niin olisi voinut tehdä? olen ollut sinun seurassasi koko aamun.." Drusilla sanoi kysyvästi.
" Silmissäsi on kai sitten, sama vika kuin Pansylla. Kumpikaan teistä, ei ole tosissaan kun ajattelee minusta niin. " Draco sanoi.
" Minusta ette saa suloista sitten millään.. " hän lisäsi kuulostaen jo hieman ahdistuneelta..

Miksi Draco kiisti aina kaiken, sellaisen mikä oli oikeasti niin totta? niin Drusilla ajatteli mielessään..

LUKU 8:


Drusilla tunsi nolanneensa itsensä ihan kunnollisesti.. Ja hän oli vihainen itselleen sisimmässään. Ajatuksensa, hän yritti kääntää pois äsken tapahtuneesta. Ja selasi taikajuomien kirjaansa, tähän mennessä erittäin epäselvälukuista sellaista (kiitos isänsä ylimääräisten merkintöjen sun muiden.), koittaen löytää vasta-aineen myrkylle jonka oli saanut opettajalta. Drusilla, tiesi kyllä pullossa olevan myrkyn nimen, jo katsomalla sitä.. Mutta vasta-aineen etsiminen oli hankalampaa, kun ajatukset juoksivat muualla.
Edelleen välitunnilla tapahtunut kummitteli hänen mielessään, ja häntä häiritsi nyt vielä pahemmin se, että Draco istui hänen vieressään niillä tunneilla.
Drusillalla ei ollut minkäänlaista ajatustakaan siitä, mitä poika ajatteli hänestä nyt. Mutta onneksi, taikajuomia oli sillä kertaa kaksi tuntia peräkkäin, niin vasta- aineen valmistamisessa ei ollut kiirettä.
Drusilla alkoi olla itsekkin sitä mieltä, että hänenkin silmissään oli sama vika, kuin Pansyllakin.

Draco tönäisi kohta Drusillaa tutulla tavallaan kylkeen.. Tosin, paljon hellemmin kuin aiemmin.. Ja tyttö havahtui ajatuksistaan takasin tunnille.
" Sanoitko äsken jotain?" Drusilla kysyi, katsoen anteeksipyytävästi poikaa vieressään.
" En. Ajattelin vain, sinuakin kiinostavan se mitä olen saanut aikaan" Draco sanoi..
" Kun mietit hetken aikaa meidän omaa pikku oravaa" hän sanoi, nyt puolestaan kuiskaten, niin että tyttö tunsi hetken ajan pojan hengityksen kaulallaan..

Granger, oli ilmeisesti taas vaikeuksissa, joten Drusilla vilkaisi sinne missä tyttö istui.. Nyt hänellä oli vaikeuksia olla nauramatta..
Hermione ei mokannutkaan taikaliemensä kanssa, vaan Draco oli taas loitsinut sanomattomasti. Hermionen päässä, oli jotain, mikä muistutti epäilyttävän paljon oravan korvia.
Olihan Hermione tosin, onnistunut muuttamaan itsensä kissaksikin, toisena kouluvuonna.
Severus Snapen, mielipide.. Vahva sellainen oli se, että Nti Granger oli keitellyt itsekseen taikaliemiä, ja varastanut jotain hänen salaisesta varastostaan, mitä oppilailla itsellään ei ollut. Kissaksi muuttuminen, oli siis seurausta, epäonnistuneesta taikajuomasta. Ei Drusilla kyllä tiennyt oikeaa syytä edelleenkään, miten Grangerista oli yllättäen tullut kissa.. Hänelle oli juorujen mukaan kasvanut häntäkin... Murjottava Myrtti kertoi tapahtuneesta silloin, mielellään niille jotka halusivat kuulla enemmän.. Se tyttökummitus oli todistanut tapahtuneen.. Mutta asian oikeaa laitaa, Drusilla ei aikonut kysyäkkään..

" Millä sinä tuon teit?" Drusilla kysyi hiljaa, nauruaan pidätellen.
" Sanomattomat taiat edelleen.. Mutta taikani, lisää yhtäläisyyttä oravan kanssa" Draco sanoi miltei kuiskaten.
" Itsasiassa hän on enemmän oma itsensä, kuin ilman korvia" Drusilla kuiskasi, paljon vaikeammin. Ja ei hän voinutkaan enää pidätellä nauruaan.
" Sainhan minä sinut nauramaan.. Näytit ihan haudanvakavalta äsken" Draco sanoi.
" Siltä taidan näyttää aina kun vajoan ajatuksiini. Ilmeiseti perin sen isältä, vastentahtoani" Drusilla sanoi. Mielessään hän tosin huokaisi helpotuksesta. Hänen ajatuksensa eivät sittenkään paljastuneet Dracolle.
" Onneksi minulla on edelleen omat keinoni, saada sinut sieltä pois. Niin ettet huku ajatuksiisi" Draco sanoi, jälleen kiusoittelevasti.

Nyt Drusilla kuuli aivan varmasti oikein. Ja oli varma siitä, ettei hän ollut ainoa joka käyttäytyi omituisesti tänään.
Mutta sitä hän voisi pohdiskella mielessään myöhemmin.. Nyt oli tärkeämpää, saada valmiiksi onnistunut vasta- aine. Toinen epäonnistuminen näillä tunneilla ei ollut suotavaa. Yksikin kerta riitti, todistamaan hänelle, mitä Severus Snape siitä ajatteli.. Toista epäonnistumista tyttäreltään, koulun juomamestari ei enää hyväksyisi.

Drusilla kyllä muisti vielä Severuksen saarnan siitä, kuinka hänen opettamansa asiat menivät aivan hukkaan. Niin ei ollut, sillä Drusilla muisti kaiken liiankin hyvin. Severus Snapea, parempaa taikajuomien tuntijaa taikka opettajaa ei ollut olemassakaan. Se virhe johtui vain tytön huolesta Dracoa kohtaan silloin. Mutta nyt hänellä ei ollut enää mitää syytä huolehtimiseen, mitään pahaa ei tapahtunut, eikä Draco kadonnut yllättäen mihinkään. Nyt Drusillaa häiritsi ihan muu, joka kuitenkin liittyi Dracoon. Suloisella tavalla tosin.

Drusilla oli jälleen paras niillä tunneilla. Hänen osaamisensa, johtui muiden mielestä (varsinkin Rohkelikkojen) vain siitä, että koulun juomamestari sattui olemaan hänen isänsä.
Mutta ei Drusilla antanut onnistumisistaan kunniaa isälleen. Eihän Severus mitään ylisuurta tehnyt, opetti vain ylivaikeita juttuja etukäteen tyttärelleen, sekä antoi hänelle vanhan taikaliemikirjansa käyttöön. Dracolle, Drusilla suunitteli paljastavansa jotain, Severuksen salaisuuksia taikajuomiin liittyen. Mutta vasta, kun ei ollut yksiäkään ylimääräisiä korvia lähistöllä.

" Kukahan se nyt omituinen on" Drusilla sanoi pojalle, estäen jo ties kuinka monennen pudotusyrityksen. Hän tiesi, Pansyn tarkkailevan häntä ja Dracoa koko ajan.. Ja ilme, Pansyn kasvoilla muuttui vain synkemmäksi. Se oli kuin varoitus Drusillalle, vaikeuksia olevan edessä  myöhemmin.
" Itse olit omituinen viime kuussa" Draco sanoi.
Poika seisoi, suoraan tytön alapuolella olevalla tasanteella, yrittäen ottaa kiinni tämän jaloista saadakseen tytön putoamaan.
" Et saa minua pudotettua, turhaa edes yrittää" Drusilla sanoi, miltei nauraen.

Drusilla tiesi kyllä.. Ettei hänellä ollut minkäänlaista lupaa istua kaiteilla. Se oli kielletty, rangaistuksen uhalla sen jälkeen, kun toisluokkalainen Korpinkynnen tyttö liukastui samalla kohdin ja putosi kaiteen yli, pari vuotta sitten. Drusillalla oli jo lähemmäs sata varoitusta siinä istumisesta. Mutta milloinkas tyttö olisi koulun yleisiä sääntöjä noudattanut. Taikka mitään kieltojakaan.. Hän teki vain oman päänsä mukaan, ja usein myös perässä sen mitä Draco teki ensin.
Luihuisen tuvan sääntöjä Drusilla kuitenkin noudatti mallikkaasti, Eikä ollut rikkonut yhtäkään niistä, koko kouluaikana.
Drusilla oli samaa mieltä siinä Dracon kanssa, että koulun säännöt oli tarkoitettu Korpinkynsille ja Puuskupuheille. Niin ja ekaluokkalaisille.  Yksikään koulun säännöistä, ei hänen mielestään ollut tarkoitettu hänelle ja Dracolle. Luihuisen tuvanjohtajakin, näytti välillä viisveisaavan siitä, mitä luvatonta he kaksi tekivät yhdessä.

Drusilla näki Severuksen kahdestikkin istuessaan kaiteella, ja sai vain kulmien kohautuksen Luihuisen tuvanjohtajalta, kun hän käveli arvokkaastí ohi. Draco tosin, sai useammankin varoittavan katseen osakseen, ilmeisesti siitä syystä, että poika otti juuri sillä hetkellä kiinni tytön jaloista, Joku muu opettaja olisi luultavammin, käskenyt Drusillan alas kaiteelta. Ja siitä, olisi saattanut olla seurauksena tupapisteiden menetys..

" Tylsä tunti kutsuu.." Blaise sanoi.. Ja ylös noustessaan hän tönäisi Drusillaa, nin että tyttö tipahti alas. Onneksi Draco oli alhaalla, ottamassa tytön kiinni. Drusilla tosin toivoi, ajan pysähtyvän sillä hetkellä, kun hän oli jälleen kerran pojan sylissä. He kaksi olivat useamman minuutin lähekkäin. Ja se oli tytöstä houkuttelevampaa, kuin McGarmiwan akan tunti. Draco katsoi häntä, jotenkin niin kutsuvasti silmiin, ja hetken ajan Drusilla näki sen tutun lämpimän sinisen häivähdyksen pojan miltei hopeanhohtoisissa silmissä. Jos ketään muuta, ei olisi ollutkaan lähistöllä, hän olisi luultavammin suudellut tuota vaaleaa poikaa, ties kuinka monennen kerran jo.

" BLAISE!!! tämä ei jää tähän.." Drusilla miltei huusi, irroittauduttuaan Dracosta.
" Älä viitsi.. Ainahan sinä olet salaa toivonut, pääseväsi Dracon syliin. Ja kun kerrankin autoin sinua, haluat vain kostaa!" Blaise huusi myös Drusillalle. No niin, tahallinen teko se siis olikin, ei vahinko..
" PÄÄ KIINNI!!" Drusilla huusi.
" Kuulen vähemmälläkin, ei tarvitse huutaa" Blaise sanoi tytölle täysin normaalilla äänellä.
" Miksi ihmeessä minä nyt pitäisin pääni kiinni. Kun et sinäkään sitä näytä kieltävän" Blaise jatkoi.

Jos McGarmiwa ei olisi tullut luokkaan juuri sillä hetkellä, Drusilla olisi heittänyt oman kirjansa Blaisen päähän. Tällä kertaa tuo ärsyttävä poika oli nimittäin oikeassa. Drusilla ei oikeastikkin, olisi millään halunnut pois Dracon sylistä. Kumpa hän olisi vain voinut lintsata tämän tunnin, ja olla jossain kahdestaan pojan kanssa. Tytön mieleen nousi montakin mukavaa ajatusta, miten tämänkin tunnin olisi saanut kulumaan paremmin.
Draco katseli koko tunnin ajan häiritsevästi tytön niskaa.. Mutta se tuntui tytöstä lähinnä suloiselta.. Hänen keskittymisensä oli useamman kerran vaarassa kadota taas. Mutta McGarmiwa ei antanut hänen istua vieretysten Dracon kanssa tunnillaan. Yhden ainoan kerran oli ollut poikkeustilanne, ja sillloinkin tuon opettajan mielestä, Drusilla kiinitti enemmän huomiota poikaan vieressään, kuin tunnilla opiskeltaviin asioihin.
Draco häiritsi silti tyttöä miltei koko ajan muilla keinoin. Nyt poika kutitteli, hänen niskaansa kiusoittelevasti sulkakynällä. Tyttö mietti jo sopivaa tilannetta jossa voisi kääntyä, ja ottaa sen kynän pois pojalta. Hänestä, tämäkin teko Dracolta oli vain huomion hakemista.
Nyt hän ei vain voisi huomioida poikaa millään lailla. Hän ei halunnut, aiheuttaa pisteiden menetystä Luihuiselle.. Luihuisella oli nimittäin todella vähäinen johto pisteissä, perässä olevaan Rohkelikkoon.

" Oliko ihan pakko.." Drusilla sanoi tunnin jälkeen, mennessään suureen saliin Dracon kanssa.
".Se oli lähes tahallista häiritsemistä"
" Kuvittelet.. En minä mitään tehnyt"  Draco sanoi, leikkien viatonta.. Mutta sehän ei enää tehonnut Drusillaan.
" Sinä olet muutenkin aivan mahdoton, ja käyttäydyt omituisesti. Mitä sinulle on tapahtunut?" Drusilla kysyi.
" Kukahan se sanoi minua suloiseksi?" Draco vastasi kysyvästi. Kiusoitellen tyttöä.

Drusillan oli pakko tönäistä poikaa kauemmas.. Sillä poika käveli miltei kiinni hänessä.
" Älä aloita tuota. Sinä olitkin miltei sylissäni aiemmin.." Drusilla sanoi, ja tönäisi poikaa uudelleen...
Jos oli tarkoitus, kiusoitella toista.. Niin sen pelin Drusillakin hallitsi.
" Et sinä kieltänyt.. No et ole kyllä koskaan aiemminkaan tehnyt niin.." Draco jatkoi kiusoitteluaan, tönien nyt myös tyttöä.

Draco oli vaarallisen lähellä totuutta, niin sanoessaan. Sillä tyttö ei aikonutkaan kieltää mitään häneltä. Miten hän edes voisikaan, kun poika oli niin vastustamaton. Siis silloin, kun poika halusi olla sitä. Mutta nyt, kun Draco oli kiusoittelutuulella, se suloisuus oli kaukana hänestä.
Drusilla ei tosin halunnut olla samanlainen kuin mitä Pansy Parkinson oli. Ajatuskin kuulosti oksettavalta, Eikä tyttö ajatellutkaan matkia Pansya ja alkaa mm. roikkumaan Dracossa vähän väliä. Hän nimittäin tiesi, Draconkin jo ahdistuneen siitä, että Pansy jatkuvasti roikkui hänessä.. Siitä hän oli kuullut pojalta jo useamman kerran. Joten Drusilla tiesi, millainen hän ei todellakaan olisi, jos hänestä jollain hyvällä onnella tulisikin Dracon tyttöystävä jonain päivänä.

" Minä ajattelin ääneen.. En tarkoittanut sanoa niin" Drusilla sanoi puolustaen itseään.
" Sen kun minä tietäisinkin, mitä sinä ajattelet minusta" Draco sanoi..
" En minä ihan sellaisia oikeasti ajattele. Siis että sinä olisit suloinen.. Se oli virhe" Drusilla sanoi.
" Minä  en taida uskoa sitä virheeksi. Kaikki Luihuisen tytöt ajattelevat minusta niin.. Tuskimpa olet poikkeus" Draco sanoi, kuulostaen jo epäilevältä.
" Entäpä jos olenkin.. En minä ihan oikeasti ajattele sinua suloisena" Drusilla sanoi, sillä hän halusi kiusata poikaa.
" Mutten kerro totuuttakaan.. Saat itse ottaa selvää ajatuksistani, jos vaan onnistut koskaan" hän lisäsi.

" Odotahan vain Halloween iltaan asti. Sinä saat unohtumattomat synttärit..." Draco sanoi.
" Mitä sinulla nyt on mielessäsi?" Drusilla kysyi.
" Näetpä sitten. En kerro mitään, ennen Halloweenia" Draco sanoi..

Ennen  nukkumaan menoaan Drusilla mietti mielessään Dracon sanoja.. Mitä poika tarkoitti?
Mikä yllätys hänellä olisikaan edessään.. Niin ja ne kaksi lahjaakin...
Tyttö vilkaisi kuin tarkoittaen kuvaa hopeisissa kehyksissä pöydällään.. Se oli otettu toissakesänä.. Hän ja Draco istuivat siinä sylikkäin, Malfoyiden puutarhassa, kauneimman lumotun suihkulähteen edessä.. Se kuva oli Drusillalle yksi rakkaimmista. Ja hän särkisi todella sydämensä, jo kuva tuhoutuisi.. Hän ja Draco näyttivät jo siinä kuvassa jotenkin niin onnellisilta..
Kehystä tosin ei saanut millään rikki taikka auki. Joten kuvaa ei voinut poistaa kehyksistä. Taian siihen, tiesi vain Drusilla..
Drusilla oli lukenut taiasta, äitinsä päiväkirjasta, ja painanut sen mieleensä. Se oli taika rakkaiden muistojen ja tavaroiden suojaamiseen rikkoutumiselta/tuhoutumiselta.
Drusillalla toki oli enemmänkin kuvia hänestä ja Dracosta yhdessä. Mutta kaikki muut olivat hänen huoneessaan kotona. Toki hänellä oli pöydällään myös kuva hänestä ja vanhemmistaan.. Niin ja Dracosta yksin huispausvarusteissa.. Nekin olivat taialla suojatut.

Drusillan mieleen nousi hetkeksi ajatus koulusta poistumiseen.. Se oli varmasti osa sitä yllätystä, jota Draco Malfoy suunitteli.
Toisaalta, katoaminen Halloween iltana kahden pojan kanssa jonnekkin, alkoi houkutella tyttöä. Vaikkakin, kiinnijääminen siitä toisi mukanaan pahimmat rangaistukset siihen mennessä. Mutta olihan hän ollut pahoissa vaikeuksissa aiemminkin, juuri Dracon kanssa.
" Olikohan tämä juuri se syy, miksi isä pitää meitä silmällä" Drusill ajatteli hiljaa ääneen..
Mutta hän todella tekisi sen, vaikka jäisikin kiinni siitä. Jos hän vain saisi olla kahden Dracon kanssa, edes pienen hetken syntymäpäivänään.
Kun kukaan muu ei olisi näkemässä, taikka kuuntelemassa heitä. Ties mitä, heidän kahden välillä saattaisikaan tapahtua. Drusilla ajatteli yhä edelleen, sitä hetkeä kun hän ja Draco suutelisivat seuraavan kerran. Kävisikö niin jo silloin? vai milloin? tyttö jaksoi uskoa yhä, että niin kävisi vielä monta kertaa.

Sillä hän ei uskonut siihen, että Draco todella kiusoitteli häntä niinkuin muita tyttöjä. Ja ei poika, tainnut sittenkään olla tosissaan Pansyn kanssa. Muiden puheet olivat sittenkin uskomisen arvoisia ennemmin kuin Pansyn. Sillä ei Draco pitäisi suhdettaan Pansyyn katkolla vähän väliä, jos hän tosissaan olisi kiinostunut siitä bimbosta..
Olikohan poika arvannut jo, sen oikean syyn Drusillan omituiseen käytökseen? tyttö alkoi itse olla jo selvillä omista tunteistaan. Muuta selitystä hän ei keksinyt sille, miksi tuo vaalea poika oli suunilleen joka yö hänen unissaan. Hänen tunteensa olivat todellakin syventyneet..
Enää ne eivät olleetkaan pelkkää ystävyyttä, ja siihen liittyvää rakkautta. Ei todellakaan.. Hän ei ollut vain ihastunut, vaan hän oli täysin peruuttamattomasti  rakastumassa Draco Malfoyhin.. Ja se oli vahva tunne..
----------------------------------------

" Olet aivan varmasti erittäin tyytyväinen ja nautit tästä tilanteesta" Pansy sanoi niin yllättäen, että Drusilla oli pudota sängyltään.
" Älä edes ala väittää mitään muuta" Pansy jatkoi..
" Mihinkähän tilanteeseen? ai.. sitäkö tarkoitat mikä sinulla ja Dracolla on.. Minä sanoisin sitä enemmin ongelmaksi" Drusilla sanoi.

Häntä ei tippaakaan kiinostanut Pansyn ajatukset tilanteesta. Dracon näkökulma oli hänelle, aivan selvillä. Mutta hän ei silti aikonut sekaantua asiaan, vaan oli pyytänyt Dracoa puhumaan itse Pansylle.

" Sinä olet vain odottanut tätä tilaisuutta. Ja sanot minulle, ihan muuta.. Miltein uskoin jo sinua" Pansy sanoi.
" Itse olet mustasukkaisuudellasi, koko tilanteen aiheuttanut.. Minä en ole tehnyt mitään. " Drusilla sanoi.
" Ainoa teko, mistä saattaisin olla syyllinen.. On se, että olen ollut kuuntelijana, kun Draco on halunnut puhua tästä" hän jatkoi itseään puolustaen.

Drusilla tiesi kyllä puhuvansa totta. Hänen päänsä sisällä, oli tosin vielä suloisempia ajatuksia hänestä ja Dracosta yhdessä. No jotkut niistä olivat kyllä hieman levottomiakin. Drusilla halusi päästä selville myös pojan tunteista häntä kohtaan, jos sellaisia todella oli olemassa. Sitten hän kyllä kertoisi omista tunteistaankin pojalle.

" Pidätkö sinä minua oikeasti niin tyhmänä, etten huomaisi mitään.." Pansy aloitti...
Sinähän olet tyhmä.. Drusilla huomasi ajattelevansa.. Miksei Pansy tajunnut sitä itse. Oli ihan selvää, että Draco vain leikki tuon tytön tunteilla..
" Tahallasi pudottauduit Dracon syliin.. Ja jäit vielä siihen.." Pansy jatkoi kuulostaen hieman loukkaantuneelta.. Ja mustasukkaisuus alkoi myös kuulua hänen äänessään..

Kun Pansy tietäisikin, Drusillan olleen jo paljon lähempänä Dracoa.. Niin ja hän oli suudellutkin pojan kanssa jo useamman kerran..
Ja se viime kertainen hetki, hänen ja Dracon välillä oli jo lähteä käsistä.. Drusillaa itseasiassa vähän harmittikin se, että poika oli keskeyttänyt tilanteen..

" Blaise tönäisi minut alas.. Draco vain otti minut kiinni, etten satuttaisi itseäni. En suunitellut sitä itse, enkä todellakaan sopinut siitä Blaisen kanssa. Parempi on vain uskoa minua" Drusilla sanoi, totuudessa tiukasti kiinni pysyen.
" Minun on niin vaikeaa luottaa sinuun enää.. Kun näin sellaista tänään" Pansy sanoi.
" Olen aivan varma siitä, että sinullakin on tunteita Dracoa kohtaan. Ihan samanlainen sinäkin olet, kuin muut tytöt Luihuisessa. Haluat  vain Dracon itsellesi.." hän jatkoi.
" Nyt sinä naurettavalta kuulostatkin" Drusilla sanoi.
" Minä en voi luottaa sinuun enää koskaan.. Tai mihinkään mitä sinä sanot" Pansy sanoi.
" Olet uskomattoman kaksinaamainen Drusilla Snape.. Minä niin pidin sinua ystävänä" hän jatkoi.

Ei Drusilla ollut tehnyt minkäänlaisia suunitelmia vielä.. Eikä pyytänyt Dracoa ottamaan etäisyyttä Pansyyn. Poika teki sen kyllä ihan itse. Ja Drusilla päätti tukea Dracoa täysin tässä asiassa.
Drusillaa alkoi vain enemmän suututtaa.. Tai oikeastaan ottaa päähän, kaikki se mitä Pansy sanoi. Ja se syytteleminenkin, voi luoja miten naurettavaa.. No ei Drusilla aikonutkaan edes unissaan, tunnustaa mitä olikaan tehnyt Dracon kanssa.
Drusilla ei tosin jaksanut nauraa, hän oli nimittäin väsynyt. Johtuen kai liiallisesta ajattelusta...

Aamulla  todella aikaisin, olisivat seuraavat huispausharjoituksetkin. Draco kun varasi aina, parhaimmat harjoitteluajat Luihuisille.
Tosin, seitsemältä lauantai - aamuna, ei huispauksen treenaaminen suuresti houkutellut. Varsinkin, jos edellisenä iltana ei päässyt ajoissa nukkumaan.

" Lakkaa syyttelemästä ja nolaamasta itseäsi. En ole tehnyt mitään sellaista, mihin tuossa olisi aihetta." Drusilla sanoi.
" Ja tuo alkaa olla törkeää käytöstä. kun jo nimitteletkin.. Omapa on syysi, jos sinulle nauretaan tämän jälkeen" hän jatkoi.
" Mutta minä aion mennä nukkumaan. Huispausharjoitukset ovat aamulla, ja siellä haluan olla kaikkea muuta kuin väsynyt" hän lisäsi vielä. selvästi haukotellen.
" Tämähän ei jää tähän.." Pansy sanoi..

Amy tuli juuri sillä hetkellä ovesta. Drusilla tajusi nyt vasta, hänen olleen muualla.
" Missä sinä olet ollut?" hän kysyi.
" Oleskeluhuoneessa vain.." Amy sanoi.
" Koska minullahan ei ole tapana lähteä käytäville vaeltelemaan, niinkuin sinä ja Draco aina teette. Ja ei ollut partiointi- iltakaan.. Mutta mikä ihme riita teillä täällä on?" hän kysyi.
" Pansylla on asenneongelmia minua kohtaan" Drusilla sanoi.
" Syyttää minua yllättäen jostain, mitä en ole edes tehnyt. Enkä aiokkaan" hän jatkoi.
" Älä viitsi leikkiä viatonta... Drusilla, minä tiedän kyllä mitä sinä suunittelet!!" Pansy miltei huusi..

" PIDÄ NYT SE TYHMÄ PÄÄSI KIINNI!! " Drusilla huusi.... Ja otti taikasauvansa pöydältä käteensä.
Jos tämä lapsellisuus, menisi siihen pisteeseen  että he kaksi alkaisivat tapella tosissaan, olisi Drusillalla oltava puolustus valmiina.
Drusillalla oli mielessään kaksikin, erittäin ilkeää loitsua jotka hän oli oppinut isältään. Kuuluisaa pimeyden taikuutta, nekin olivat Severuksen sanojen mukaan. Drusilla oli tietenkin opettanut ne eteenpäin Dracolle. Toista voisi nyt vaikka käyttääkkin...

" Minä en suunittele yhtään mitään, mikä liittyy Dracoon.. LAKKAA OLEMASTA VAINOHARHAINEN!!" Drusilla jatkoi vain huutamistaan.. Häntä, ei oikeastaan edes haitannut vaikka se turha riita kulkeutuisikin Dracon korviin.

" Drusilla. Älä huuda.. Kuuluu vähemmälläkin! Amy huusi kylpyhuoneesta.
" NII SINÄ SANOT!! pääsi sisällä tosin liikkuu jotain muuta!" Pansy vastasi Drusillalle  huutamalla takaisin.
 Nolaa ihan rauhassa itsesi.. Ja vahvista sitä bimbon mainettasi. Drusilla ajatteli mielessään.. Samalla hän mietti, edelleen niiden kahden loitsun välillä, kumpi olisikaan seurauksiltaan pahempi. Ja häntä alkoi myös mietityttää se, mitä Draco ajatteli, kun nyt kuuli Pansyn syyttelyn.
" Pääni sisällä ei liiku muuta, kuin inhottavia loitsuja.. Joista toinen osuu kohta sinuun, JOS ET LAKKAA SYYTTELEMÄSTÄ!!" Drusilla huusi.. Kuulostaen ilmeisesti pelottavan uhkaavalta.. Sillä Amy näytti säikähtäneeltä, palatessaan makuusaliin.

" Kohta tänne marssii Severus.. Selvittelemään teidän riitaanne" Amy sanoi.
" Niin ja Draco.." Drusilla sanoi Amylle.

Ja Drusilla tiesi olevansa niissä sanoissa oikeassa. Sillä jos Luihuisen tuvanjohtaja selvittelisi näin myöhään illalla tyttöjen riitoja, Draco oli useinkin hänen mukanaan. Ja Pansy joutuisi selittämään tämän Severuksen lisäksi, myös Dracolle. Koko asian ajatteleminen, tuntui Drusillasta ilkeällä tavalla hyvältä. Siksi hän olikin lähellä nauraa..




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti