28.4.2011

Nimetön toistaiseksi.. Luvut 5 & 6:

LUKU 5:

" Miksi minä en saa tietää, missä olit ?" Drusilla kysyi...
" et siis aio kertoa edes minulle.." hän lisäsi melkein äänettömästi, ties kuinka monennen kerran.

Drusilla ja Draco olivat olleet kahdestaan jo usemman tunnin ylhäällä tähtitornissa. Ja tytöstä tuntui, että se keskustelu heidän välillään ei etenisi mihinkään suuntaan. Sillä viimeisen tunnin aikana, hän oli tainnut käydä sitä keskustelua itsekseen.. Vaalea poika, seisoi selin häneen, kaiteen ylitse nojautuneena, ja katseensa hän oli suunnannut ylös taivaalle, jota värjäsi nyt laskeva aurinko..
Yhtäkään sanaa, tuo poika ei ollut sanonut ääneen, sen jälkeen kun tyttö aloitti kyselemisensä. Ei yhtäkään sellaista, joista tyttö saisi edes hieman selvyyttä asiaan joka hänen mieltään vaivasi edelleen.. Milteinpä ahdistavasti.
Selvän muutoksen hän oli silti huomannut, heti kysyttyään kysymyksensä ensimmäisen kerran. Draco oli näyttänyt, pelästyneeltä ennenkuin käänsi katseensa poispäin.. Ja samaten selkänsä.. Pojan silmät olivat olleet lähes syvänharmaat.. Kadonneet olivat se lämmin hopeinen sävy, sekä myös sinisen häivähdys, joka näkyi pojan silmissä, auringon osuessa suoraan niihin..

" Sanoinko jo, etten voi kertoa. En todellakaan voi, vaikka niin haluasinkin.." Draco sanoi saman vastauksen jällen kerran.
" Uskoisit nyt ja kerrankin voisit kuunnella minuakin. Minä en halua, sinulle mitään pahaa.. Taikka sinun joutuvan vaaralliseen tilanteeseen.. Sinulle ei saa käydä kumpaakaan, ei minun takiani"  hän lisäsi.
" Juuri siitä syystä, sinun olisi kerrottava minulle ihan kaikki..  Minä haluan tietää, missä sinä olet ollut? ja samaten mitä kesällä oikein tapahtui?" Drusilla vain jatkoi kyselyään.

Häntä pelotti jälleen.. Eikä se ollut ihmekkään, kun poika oli muuttunut niin hiljaiseksi. Niin etäiseksi.. Ennen kaikki oli ollut toisin, ja poika oli kertonut tytölle kaiken, jopa senkin mitä hän pelkäsi. Mutta nyt Draco Malfoy oli aivan liian hiljaa, eikä edes katsonut häneen.
Drusilla ei tiennyt mitä tekisi.. Jäisikö hän vain istumaan paikalleen portaille, joilla hän oli istunut miltei koko ajan, Vai nousisiko ylös, ja kävelisi Dracon vierelle, sinne missä hän nyt seisoi yksin..

" Miksi ihmessä minä olisin vaarassa? Oletko sinä sitten tehnyt jotain pahaakin?" Drusilla kysyi, senkin kysymyksen jo kolmatta kertaa. Rikkoen vain sitä pelottavaa hiljaisuutta.. Ennen tätä iltaa, hiljaisuus heidän kahden välillä ei ollut ahdistanut, tai tuntunut painostavalta.
Aiemmin tyttö oli vain nauttinut siitä, hänen ja pojan välillä. Kun he kaksi olivat vain, katsoneet toisiaan silmiin aivan ääneti, yrittäen ottaa selvää toistensa ajatuksista. Nyt sekin oli mahdotonta.
Drusilla myönsi itselleen kaipaavansa sitä, kun hän näkisi aivan läheltä Dracon kauniit hopeanharmaat silmät... Mutta nyt kun pojan silmät olivat syvänharmaat, häntä hieman inhotti katsoa niihin.. Dracon silmät, olivat muuttuneet samanlaisiksi, kuin hänen isällään Lucius Malfoylla, silloin kun tuo nimeltä mainittu mies oli vihainen.
Drusilla kaipasi niin Dracon katsetta, ja varsinkin sitä suloisesti kiusoittelevaa.. Mutta miten nyt olikaan niin... Hän ei ymmärtänyt.

" Siitäkö sinä keskustelitkin sen kuraverisen kanssa? oli varmasti mielenkiintoista, puhua vihollisern kanssa minun tekemisistäni selkäni takana.. Mutta nehän ovat vain arvailua, ei teistä kumpikaan totuutta kuule koskaan" Draco sanoi, rikkoen yhtäkkiä hiljaisuuden.

Drusilla miltei säikähti, hänen ääntään. Poika käänsi katseensa häneen, katsoen väistelemättä suoraan tytön tummiin silmiin. Hänen syvänharmaiden silmiensä, katse tuntui painostavalta. Sillä hetkellä äskeiset ajatukset silmiin katsomisesta, katosivat tytön mielestä, palaamatta enää takaisin.
Olisihan se pitänyt arvata.. Blaise oli kertonut Dracolle... Tai no, olihan niitä kertojia muitakin.. Esimerkiksi Pansy Parkinson, sillä hänkin oli nähnyt Drusillan kuraverisen seurassa. Ja Pansy, kun halusi olla niin uskollinen tyttöystävä Dracolle, niin toki hänkin kertoisi näkemästään. Yhtäkkiä Drusilla miltei tunsi oksentavansa, kun hän ajattelikaan Pansya, parhaan ystävänsä tyttöystävänä. Ja hän miltei hätkähti ajatuksiaan.. Mikä hänellä oli ihan totta oli..?

" Se ei ollut mielenkiintoista.. Oletko sinä hullu, kun ajattelet noin.. Ja sanot sen vielä ääneen" Drusilla sanoi.
" Minä olin, suurimman osan ajasta, miltei suuniltani pelosta.. Minusta ei ollut ollenkaan hauskaa, kuulla sellaista viholliselta" hän jatkoi.
" En edes halua olla hänen ystävänsä.. Ajatuskin sellaisesta, saa minut miltei oksentamaan. En ikinä tekisi niin sinulle.. Kun tiedän aivan täysin, mitä sinä ajattelet siitä." Drusilla jatkoi lauseensa loppuun.
" En ole hetkeäkään epäillyt sinua.. Sinä, et pettäisi luottamustani koskaan.. " Draco sanoi..
" Olitko ihan tosissasi kun sanoit, että pelkäsit minun takiani? sen olisin halunnut omin silmin todistaa." hän sanoi, ja tyttö kuuli nyt pojan äänessä miltei nauruakin.
" Olin ihan oikeasti.. Minulle tuli tunne, kuin jokin olisi tukahduttanut minut. Ja sinä vain naureskelet vakavalle asialle.." Drusilla sanoi, huomaten jo hieman suuttumusta äänessään... Hetken ajan hän jo harkitsi, nousevansa.. Kävelevänsä tuon vaalean pojan luo, ja lyövänsä tätä kasvoihin.. Sillä hetkellä tytöstä tuntui siltä, että Draco Malfoy todella ansaitsi sen iskun kasvoihinsa.

Niin Draco Malfoyn tapaista taas kerran. Joka kerta sama juttu.. Kun poika kuuli, jonkun toisen olevan huolissaan hänestä taikka pelkäävän hänen puolestaan, hän suhtautui siihen aina samalla tavalla. Se oli hänestä hauskaa, asia jolle kuului  nauraa.. Dracoa ei tainnut pahemmin kiinostaa se, mitä hänelle saattaisi tapahtua. Ja vielä vähemmän se oliko joku huolissaan vai ei. Samanlaisella asenteella, poika oli suhtautunut kaikkeen vaaralliseen kolmannelta luokalta asti.
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Aivan samanlaiselta Drusillasta ei ollut aiemmin tuntunut, ei edes sillloin kun se hullu hevoskotka vahingoitti Dracoa.
Silloin tyttö kyllä säikähti ja pahasti, juosten heti Dracon luo sairaalasiipeen. Hän oli istunut siellä, poistumatta mihinkään pojan viereltä välittämättä ollenkaan Pansyn murhaavista katseista..
Siinä hän oli silloin istunut, pojan sängyn vierellä, käsi tämän kädessä. Ja muisti nyt senkin, miten oli mielessään rukoillut lupaa jäädä siihen koko yöksi. Ja hän saikin luvan, vannottuaan Matami Pomfreylle, olla häiritsemättä Dracon parantumista.
Poika ei irroittanut kättään hänen kädestään, silloin koko yönä. Ja aivan kuin, hän olisi silitellytkin tytön kättä omilla sormillaan. Mutta miksi poika teki niin?
Se oli ollut Drusillasta todella omituista.. Mutta poika ei selittänyt asiaa hänelle millään tavalla jälkeenpäin.. Olikohan Draco ajatellut Pansyn olevan siinä, silmät kiinni maatessaan.. Ei se niin voinut olla, sillä Draco varmasti tiesi, vain Drusillan jääneen hänen vierelleen.

Mutta nyt se säikähdys oli suurempi.. Jos ankeuttaja nyt päättäisi ilmaantua jostakin suunnasta, olisi tyttö siinä tilassa loistava saalis sille. Hän ei saisi edes onnetonta suojeliusta aikaan siinä mielentilassa. Eikä tuo jatkuva salailu, Dracon puolelta helpottanut Drusillan oloa.. Hän halusi vain kuulla totuuden kaikesta..
----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

" Et ole minkäänlaisessa vaarassa, niin kauan kun vaikenen tekemisistäni.." Draco sanoi
" Uskon minä sinua.. Siinä mitä sanoit. Kun pelkäsit minun takiani" hän jatkoi, kävellen lähemmäs tyttöä, halatakseen tätä.
"- Olen ihan oikeasti kunnossa, en ole vaarassa.. Älä ihan totta huolehdi liikaa.." Draco lisäsi vielä, ottaen tytöstä vielä tiukemmin kiinni. Hetken ajan näytti siltä, kuin poika olisi halunnut nostaa portailla istuvan tytön syliinsä.

Drusilla ei vastannut.. Hän nousi vain ylös itsekkin, vastaten pojan halaukseen.. Hän vain halusi pitää pojan lähellään, eikä päästää enää irti. Poika ei vain saanut vakuutettua häntä sanoillaan.. Sillä tyttö ei uskaltanut luottaa niihin, sen jälkeen mitä aikaisemmin kuuli..
Heidän kahden katseet kohtasivat sillä hetkellä, kun Draco oli irroittautumassa halauksesta. Pojan silmät olivat taas kauniin  hopeanharmaat, kertoen pelon haihtuneen niistä.
Ja kun he kaksi katsoivat toisiaan niin läheltä silmiin, kädet vieläkin toistensa ympärillä.. Tytön oli vaikeaa väistää pojan katsetta..
Hetken ajan tytön päässä vieraili ajatus, joka oli säikyttää hänet...
Ajatteliko hän ihan tosissaan... Suutelemista Dracon kanssa? ei sellaisia saanut ajatella. Ei parhaasta ystävästä, jolla oli jo tyttöystävä.
Mutta jos sittenkin.. ihan vähän.. kun Draco oli nii lähellä.. Eii sittenkään.. niin ei saa tapahtua..

" Taidan arvata sen.. Mitä sinä ajattelet" Draco sanoi miltei kuiskaten.. Tytöllä ei taaskaan ollut säikähdys kaukana. Nyt oli pakko kääntää katse äkkiä muualle, mutta ei tyttö vaan halunnut tehdä niin.
" Mitä minä ajattelen.." Drusilla sanoi, tuskin kuiskausta kovemmin..
" Sen näkee jo sinusta.. Mietit miltä tuntuisi suudella minua.. Ja osuin oikeaan" Draco kuiskasi suloisesti tytön korvaan..
Drusilla oli jo aikeissa kiistää kaiken.. Ettei hän ajatellut sellaisia.. Mutta kuuli kuitenkin itsensä sanovan..
" Niin ajattelin.. Mutta eihän se ole oikein..."
" Minä en näe siinä mitään väärää..." Draco kuiskasi jo toistamisen tytön korvaan.. Ja taisi hipaistakkin sitä varovasti omilla huulillaan.
" Mutta kun sinä olet.." Drusilla yritti vielä... Mutta tunsi kohta, Dracon huulet omillaan, eikä halunnutkaan jättää vastaamatta suudelmaan.

Tyttö oli aikonut sanoa, pojan olevan varattu.. Mutta se ajatus katosi hänen mielestään.. Hän ei vaan ollut uskoa, niin todella tapahtuvan.
Hän todella suuteli Dracon kanssa.. Miten niin voi edes käydä.. Ensimmäinen suudelma, oli varovainen.. sellainen tunnusteleva.. Molemmat taisivat tiedostaa sen kielletyksi.
Mutta se toinen suudelma.. Sellaista ei olisi enää saanut tapahtua.. Sillä sen aikana, tyttö nosti teostaan täysin tietoisena, kätensä pojan niskaan, pujottaen sormensa niihin platinanvaaleisiin niskahiuksiin, hipaisten ihoa ensin sormenpäillään, liiankin varovasti.
Samantien tyttö raotti jo huuliaankin ihan vähäsen, kuin odottaen saavansa pojan kielen suunsa sisäpuolelle, vaikka hänen uskollinen omatuntonsa edelleen vastusti sitä tekoa.

Draco ei ilmeisesti ajatellut ensin vievänsä suudelman niin pitkälle,  no ei kyllä Drusillakaan.
Ensimmäinen suudelma oli aiheuttanut tytölle jo, pään sekoamisen lievästi. Ja hän huomasi ihonsa lämmenneen.. Hänen sydämensä löi myös aivan hulluna.. Mutta hän vain halusi enemmän, suudella Dracoa ihan oikeasti, koskettaa hänen kieltään omallaan.. Hän halusi todella syvän suudelman, joka tuntuisi hänen vartalossaan, ihan päässä asti.
Kohta hän tunsikin sen, miten Draco kosketti kielellään ensin hänen huuliaan varoen.. Joka kohdasta hellästi hipaisten... Ja lopulta hänen kieltään, viivytellen... Lähestulkoon kiusaten..
Sillä hetkellä tytön sisällä kulki niin voimakas värähdys, ettei hän enää pysynyt paikoillaan. Ja tiesi, varmasti myös pojan tunteneen sen.
Mutta kun pojan kielen kosketus, ja se leikitteleminen hänen oman kielensä kanssa, tuntui niin hyvältä..

Pian hänenkin kielensä löysi tiensä pojan huulien välistä, suuhun.. Ja nyt heidän huulensa olivat jo lujemmin toisiaan vasten.. Väristykset tytön vartalolla tihenivät ja vahvistuivat, kun poika jatkoi kiusoittelevaa leikkiään hänen suussaan, ihan tarkoituksellisesti.. Eikä tyttö ollut ollenkaan sitä huonompi kiusoittelemisessa, vaikka he kaksi suutelivatkin vasta toista kertaa, mutta ensimmäisen kerran niin että se tuntuikin jossain.
Tytönkin kieli vaelteli kiusoittelevana pojan suussa, etsien sieltä jokaisen kohdan.. Vaikka tyttö yhä tiesi, suutelevansa parasta ystäväänsä. Hänen käsiensä alla, pojan iho oli vain entistä lämpimämpi. Oikeastaan se jo hieman polttelikin..
Mutta suudelmia pidemmälle tämä tilanne ei saisi mennä.. Ei nyt.. Kun sellainen ei olisi oikein...
Ajatteliko Drusilla jo sellaisia, tilanteen jatkamista ties miten pitkälle..?
Nyt olisi vetäydyttävä kauemmas Dracosta, ennenkuin hän antautuisi pojan suudeltavaksi kokonaan..
---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

" Mistä sinä kuulit, minun keskustelleen vihollisen kanssa?" Drusilla kysyi, irroittauduttuaan Dracosta.

Ihme olikin, että hän sai sanottua mitään. Suudelman jälkeen, häntä oli hieman huimannut..  Ja hänen päänsä sisällä, ei sitten todellakaan ollut minkäänlaista järjestystä. Mutta yksi ajatus oli ihan selkeänä siellä. Draco Malfoy osasi todellakin suudella.. Niin että jalat miltei katoavat alta..

" Seinillähän on korvat täällä.... No ei sentään.. Blaise kertoi" Draco sanoi.
Miksi Drusilla edes kysyi.. Kun hän itsekkin arvasi miltei sen, että Blaise oli kertonut.. Mikään ei sitten jäänyt Blaise Zabinin tietoon, vaan kaikki oli kerrottava eteenpäin, mahdollisimman monelle. Se Luihuisen poika oli pahempi, kuin ne jästinaiset jotka asuivat lähellä Drusillan kotia, kehrääjänkujalla.
" Vain Blaise tekisi niin.. En uskalla kohta luottaa häneen missään asiassa" Drusilla sanoi.
" Vaikkakin hän omalla tavallaan varoitti minua.. Ettei kannata luottaa viholliseen. No en tosissani edes luottaisi Rohkelikkoihin, en sitten keneenkään heistä. Mutta onneksi, jätin kuuntelematta.. " Drusilla jatkoi..

" Muttet siltikään kuule yhtään enempää, kuin mitä kuulit kuraveriseltä. Minä haluaisin kertoa sinulle ihan kaiken, uskotko.. Kesästä ja viimeisemmästä viikosta.. Mutta kun en voi" Draco kuulosti jo pahoittelevalta.
" Minähän olen paras ystäväsi, en unissanikaan kertoisi kenellekkään muulle" Drusilla yritti viimeisen kerran.
Mutta kun ne sanat pääsivät ulos hänen suustaan, hän tiesi niiden olevan turhia. Ei hän kuulisi yhtään mitään.. Tämän hän joutuisi selvittelemään omin keinoin, mutta Severuksenkaan vakoileminen ei tulisi kysymykseenkään. Sillä jos hän jäisi kerrankin kiinni isälleen.. Tyttö ei edes ajatellut seurauksia..

" Minä en halua sinun joutuvan vaaraan.. Usko jo" Draco sanoi miltein suuttuneena.
Vain Drusillan itsepäisyyden takia.. Tyttö huokasi hiljaa mielessään ja päätti antaa asian olla.. Hän ei halunnut suututtaa Dracoa, vaikkei keskustelu kulkenut niinkuin hän olisi halunnut..
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Myöhemmin illalla, Drusillaa vaivasi edelleen se, mitä hän oli kuullut aikaisemmin. Vaikka, hänellä olikin nyt moninkertaisesti parempi olo, kun Draco oli tullut takaisin, niin siltikään hän ei osannut olla miettimättä Hermionen kertomia asioita. Asian ottaminen puheeksi Dracon kanssa, oli ollut ihan turhaa. Sen oli pakko, olla jotain vaarallista jopa sellaista mihin liittyi pimeyden voimiakin. Sillä ei Draco niin paljon huvikseen huolehtisi Drusillan turvallisuudesta.
Taas hän huomasi sen saman oudon muutoksen itsessään, katsoessan Dracoa ja Pansya yhdessä.
Pansy istui silläkin hetkellä Dracon sylissä, pitäen toista kättään pojan niskan takana, samalla tavalla kuin Drusillakin oli tehnyt useata tuntia aikaisemmin. Draco tosin yritti keskustella Blaisen kanssa, ilmeisesti jostain tärkeästäkin. Mutta Pansy keskeytti hänet useammankin kerran, saadakseen pojan huomion itseensä. Drusillan, oli jälleen kerran pakko kääntää katseensa pois tuosta parista, kun he kaksi selvästi suutelivat toisiaan..
Miltei koko ajan, Drusilla miltei katsoi Pansyn suuntaan murhaavasti, katseella joka olisi ihan hyvin voinut tappaa... Niin ainakin Amy sanoi, hetkeä myöhemmin..

Drusilla ei saanut mielestään, ei sitten millään suudelmia Dracon kanssa.. Varsinkaan sitä jälkimmäistä suudelmaa, oli vaikeaa haihduttaa pois ajatuksista. Hän huomasi, toistelevansa sitä hetkeä uudelleen ja uudelleen mielessään. Alusta loppuun.. Pansy raukka, oli koko asiasta varmasti täysin tietämätön. Sillä tyhmällä tytöllä, ei ollut aavistustakaan siitä, mitä Draco oli tehnyt tunteja aiemmin... Ja vielä Drusillan kanssa.
Drusilla tunsi, ihollaan suloista polttelua, kun hän katsoi nyt Dracoa. Poika oli tönäissyt Pansyn pois sylistään, voidakseen keskittyä keskusteluun Blaise Zabinin kanssa. Drusilla oli varma siitä, että pojat puhuivat huispauksesta, sillä Pansy näytti hieman ulkopuoliselta, eikä edes yrittänytkään osallistua keskusteluun.

Yhtäkkiä hän tajusi, saaneensa vastauksen katseelleen.. Ja se toinen oli Draco. Kun poika huomasi, Drusillan olevan se, joka häntä katseli, hänen katseensa muuttui hieman kiusoittelevaan suuntaan. Tytön sydän, oli kääntyä samantien nurinpäin, eikä hän millään voinut irroittaa katsettaan pojasta. Drusilla jopa uskalsi, hymyillä pojalle tosin ihan pienesti vain.. Vastaukseksi, hän saikin todella suloisen virneen Dracolta, ja se pudotti  Drusillan lattialle, nojatuolin käsinojalta. Vilkaistuaan uudestaan pojan suuntaan, hän huomasi tämän nauravan vähän ja ravistavan päätään..

" Dru.. Yritätkö sinä tehdä murhan ajatuksissasi? Amy kysyi..
" Hyssssss" Drusilla sihahti.. Hieman liian kovalla äänellä tosin. Sillä sohvalla istuva toisluokkalainen poika säikähti ääntä, niin että putosi lattialle.
" En suunittele kenenkään tappamista" Drusilla sanoi hiljaisesti. Ja katsoi anteeksipyytävänä säikyttämäänsä poikaa.

Poika siirtyi kauemmas Drusillasta, katsoen häntä pelästyneenä. Samantien tyttö ymmärsi. Hänen sihahduksensa Amylle, oli kuulostant aivan käärmeen ääntelyltä. Mutta eihän Drusilla osannut keskustella käärmeiden kanssa.. Uusi ongelma lisää, joka hänen olisi selvitettävä itsestään.
Kuraverisen oudoksi muuttuminen vaivasi myös Drusillaa.. Miten se nirppanokka Granger, olikin yhtäkkiä niin huolissaan Dracosta. Nyt se oli ainakin selvää, että niillä kahdella oli sama salaisuus.. Draco salaili takuulla jotain mikä liittyi siihen Grangeriin. Ja sitä Drusilla ei haluaisikaan selvittää itselleen. Hänen inhonsa vain kasvoi sitä kuraveristä kohtaan, kun hän miettikin asiaa..

" Drusilla.. Miksi sinä katsot Pansya sillä tavoin.. Se näytti miltei tappotuomion julistamiselta" Amy sanoi.
" En ymmärrä oikeasti itseäni.. Tai sitä mikä minua vaivaa.. " Drusilla sanoi.

Se nyt ei ollut täysin oikea totuus. Muttei Drusilla voinut kertoa, miten sekaisin oli edelleen siitä, kun oli aiemmin illalla yllättäen suudellut Dracon kanssa. Ja ei hän kyllä kertoisikaan siitä. Aiemmin hän, ei edes nähnyt unta sellaisesta.. Tai mistään muustakaan, joka voisi hänen tekemänään satuttaa Pansya. Eikä hän siitäkään välittänyt aiemmin, että Draco sattui nyt seurustelemaan Pansyn kanssa. Mutta miksi se nyt olikaan niin sietämätöntä, nähdä Draco sen idiootin kanssa.. Johtuiko se siitä suudelmasta, vai mistä? miksi kaiken olikaan pakko olla näin sekavaa...

" Oletko ihan varma omista tunteistasi Dracoa kohtaan. Tarkoitan sitä, että onko se mitä tunnet muuttunut erilaiseksi, taikka syventynyt?" Amy kysyi..
Drusilla taisi näyttää järkyttyneeltä, kuullessaan sen kysymyksen.. Sillä Amy oli miltei purskahtaa nauruun katsoessaan häntä..
" Mitä sinä nyt sait päähäsi...? eivät minun tunteeni, ole muuttuneet miksikään" Drusilla sanoi.

Jo sanoessaan sen, päästäessään ne sanat suustaan.. Drusilla tiesi sisimmässään niiden olevan valhetta. Totuuden kiertelyä, sillä hän ei itsekkään tiennyt, varmasti, oikeita tunteitaan Dracoa kohtaan. Heidän kahden välillä, odottamatta tapahtunut suudelma sekoitti tytön pään vain lisää. Tai no vain, se jälkimmäinen suudelma...
Miten hän olikaan, antautunut sillä tavoin. Antanut pojan suudella häntä niin kiusoittelevasti.
Menisi varmasti useampikin päivä. ei vaan viikkoja... Ehkä kuukausikin, ennenkuin Luihuisen tyttö saisi ajatuksensa täysin selkeäksi, ja vielä järjestykseen päässään.. Mutta, kun ajatteli tarkemmin, sitä kuka tytön pään olikaan sekoittanut, niin olihan se aika suloista... Draco Malfoy, Luihuisen pahapoika... Jääprinssi, hopeanharmailla silmillä oli ainoa syyllinen siihen.

" Minä en ole samaa mieltä kuin sinä" Amy sanoi.
" et sinä koskaan aiemminkaan, ole käyttäytynyt noin.. Tunnillakin tänään, nauroit Pansylle hänen selkänsä takana, ja mulkoilet häntä murhaavasti, kun hän ei huomaa.. Olet nykyään ystävällisen sijasta, ylimielinen hänelle." hän lisäsi ennenkuin meni kylpyhuoneeseen.

Drusilla mietti ensin.. Miten puolustaisi itseään, Amyn odottamattoman sanahyökkäyksen jälkeen.. Ei hän omasta mielestään ollut mitenkään ylimielinen.. Taikka ilkeä.. Vai eikö Drusilla huomannut sellaista itsessään enää.. Näkivätkö muut Luihuiset, hänet erilaisena kuin mitä hän aiemmin oli. Miksei kukaan sitten sanonut mitään?

"- Amy hei.. Saatat ollakkin oikeassa.." Drusilla sanoi, mennessään itsekkin kylpyhuoneseen..

Hän oli vain yhtäkkiä noussut ylös sängyltään jossa istui, kuin muistaen vasta nyt, unohtaneensa kokonaan pestä kasvonsa.. Niin ja hampaatkin olisi hyvä harjata... Oliko tyttö tosiaan, istunut vain ajattelemassa Dracoa.. Niin syvästi, ettei muistanut edes jokailtaisia tekemisiään.. Hän oli totaalisesti menettämässä järkensä... Drusilla ei voinut olla, nauramatta itselleen sisimmässään.. Ei hän aiemmin näin unohdellut asioita..

" Missähän asiassa olen kerrankin oikeassa, ja sinä väärässä. Siinäkö, että sinä todellakin suunittelet murhaa? vai tunneasioissa.." Amy sanoi, kysyvästi..
" en kylläkään tarkoita itseäni..." Drusilla sanoi..

Hän seisahtui hetkeksi lavuaarin eteen, ja katsoi hiljaa peilin kautta omia kasvojaan.. Hänen peilikuvansa, näytti jotenkin kummalliselta. Aivan kuin se sekavuus hänen päänsä sisällä, heijastuisi jo hänen kapeisiin kasvoihinsa. Hänen silmissään, näkyi ihan vähän vielä sitä loistetta, mikä niissä oli ollut aiemmin illalla, kun Draco oli vastannut hänen katseeseensa oleskeluhuoneessa.. Hetken ajan, Drusillaa hävettikin se, kun hän muisti miten oli pudonnut nojatuolilta lattialle.. Ja hänen poskensa, näyttivät punehtuvan hennosti.. Siksipä tyttö päättikin pestä kasvonsa samantien, ja avasi vesihanan koskematta siihen.. Heitettyään muutaman kerran lähes jäätävän kylmää vettä kasvoilleen, hän huomasi sen kuumottavan tunteen kadonneen..

Drusilla puhdisti samantien kasvonsa loppuun kahdella kätevällä taialla, sillä nyt hän ei jaksanut alkaa tappelemaan purkkien kanssa.
Omissa silmissään, hän oli huomannut myös järkytystäkin. Johtuen siitä, että ajatus Dracosta kuraverisen kanssa, oli taas hiipinyt häiritsemään hänen, enemmän tai vähemmän suloisia ajatuksiaan Dracosta...  Hetkinen.. Ei hänen päässään kyllä sellaisiakaan pitänyt olla... Oliko sekin seurauksia niistä suudelmista... Sellaiset ajatukset olisi saatava katomaan aamuun mennessä. Ja minkäänlaisia unia, hän ei kyllä antaisi, itsensä nähdä tuosta vaaleasta pojasta.. ei ainakaan mitään sellaisia, joihin liittyisi suutelemista..

^ sinä et saa ajatella hänestä sellaisia.. Draco Malfoy on vain paras ystäväsi.. ^ Drusilla piti itselleen puhuttelua ajatuksissan...
Mutta kun se suudelma... Ei siis ne molemmat.. olivat vain niin... Miksei hän osannut ajatella muuta.. Hänen olisi vastattava Amyn kysymykseenkin.. Ja poikettava täysin toiseen suuntaan siitä, mitä hänen päänsä sisällä oli..

" Missä minä olen oikeassa.? olet ihan sekaisin tiesitkö.. " Amy sanoi.
" Kuraverinen ja Draco.." Drusilla sanoi.. Ja samantien häntä todella alkoi oksettaa.. Siitä kielivä painostava tunne, nousi taas hänen kurkkuunsa hetkeksi aikaa..  Ja häntä puistattikin inhottavasti.. Niin että kylmä aalto pyyhkäisi hänen lävitseen.. Miten hän oikeasti voi sanoa sellaista ääneen.. Vastenmielisen ajatuksen...

" Mitä se ala- arvoinen  nyt on tehnyt.. ? et siis sittenkään kertonut kaikkea" Amy sanoi, huolestunut katse vihreissä silmissään.
" Senkun tietäisin, niin kertoisin. Mutta kun hän ei sanonut yhtään mitään. Meni vain kummalliseksi... Ja vältteli katsettani, kun kysyin hänen huolehtimisestaan Dracoa kohtaan" Drusilla sanoi.
" Kummalliseksi...? miten..?" Amy kysyi...
" Ei katsonut silmiin.. Ei vastannut kysymykseeni.. Hän salailee jotain edelleen.. Jopa niin paljon, että hänen kaapissaan kolisee mörkö.. " Drusilla sanoi.
" Mutta minä saan sen hänestä kyllä ulos.. Tavalla tai toisella.." hän jatkoi..
Ja vannoi seisovansa sanojensa takana.. Ainakin omassa mielessään. Seurauksilla ei ollut väliä.. Sillä jos hyvät keinot eivät auta, on turvauduttava pahoihin.. Ja ne jälkimmäiset, olivat Drusillasta ainoat, joita hän käyttäisi siihen kuraveriseen. Tuollainen vastenmielinen salaisuus, kuuluikin paljastua, varsinkin jos se liittyi millään tapaa Draco Malfoyihin.

" Älä sano enää mitään.. Minulla alkaa olla jo hieman paha olo.." Amy sanoi.
Ei Drusilla sitä uskonutkaan, että Amy alkaisi nyt hyppiä riemuissaan kuulleessan hänne sanansa.
" Kuraverinen puhuu vaikka pakotettuna. En saisi Dracosta mitään irti, vaikka satuttaisin häntä.. Hän ei puhu koskaan mistään sellaisesta, josta on jo päättänyt vaieta"  Drusilla sanoi.. Alkaen pestä hampaitaan..
" Et sinä sellaisia saa tehdä. Koulun säännöt kieltävät sen jo" Amy sanoi.
" Miksi en saisi? Olenhan minä Luihuinen.. " Drusilla sanoi.
Ja huomasi, kuulostavansa kostoa suunitellessaan hieman samalta, kuin mitä Draco oli samassa tilanteessa.
Hän halusi myös sulkea korvansa, sillä Amy otti liian vakavasti valvojaoppilaan tehtävänsä, ja oli näköjään opetellut koulun säännötkin jo ulkoa. Aivan kuin Luihuisessa olisikin hänen paikallaan, puhdasverinen versio Hermione Grangerista.. Ja Amy puolestaan haihtunut ilmaan..

" Et silti voi tehdä niin.. Se on laitonta.. " Amy sanoi..
" Ajattelisit Severusta.. Niin ja Dracoa, ennenkuin suunittelet tuollaisia" hän lisäsi..

Drusilla oli jo asettunut mukavasti omalle sängylleen... Aivajn kuin Amy pyytäisi häntä ottamaan sanansa takaisin itselleen, katsoessaan Drusillaa.  Mutta kun Drusilla halusi tietää jonkin salaisuuden, joka vaivasi häntä.. Hänellä oli tapana saada se tietoonsa.. Ja nyt tuo kuraverisen salaisuus kiinosti häntä vähän liikaakin,.. Aiheuttaen tosin, ajoittain pahan olon mellastuksen hänen sisällään..
Jos se kuraverinen oli vahingossakaan koskenut Dracoon sillä tavoin...  Drusilla ei halunnut ajatellakaan, miten paha hänen kostonsa tulisi olemaan.. Muutenkin tytöllä oli jo paha olla, Dracon takia..

Drusilla huomasi taas ajattelevansa jotain aivan muuta.. Toivoiko hän todella uutta tilaisuutta? kahdenkeskistä hetkeä.. Dracon kanssa.. Niin ja suutelemista.. Halusiko hän ottaa sen uusiksi mitä tänään tapahtui? .. se oli kyllä aika kiva tunne, kun jalat lähtivät miltei alta..
Hän tunsi jälleen suloisen väristyksen, selässään.. Se kulki lämpimänä hänen selkäänsä pitkin, kun hän muistelikaan suudelmaa...  Dracon pehmeitä, suloisesti lämpimiä ja niin virheettömiä huulia omillaan.. Niin ja pojan ihanasti kiusoittelevaa kieltä suussaan.. Hän todellakin halusi lisää, niitä suudelmia. Juuri Draco Malfoyn kanssa, loputtomasti...

" Miksi uhraisin ajatustakaan Severukselle?" Drusilla kysyi.. Havahtuen unelmistaan..
Hän otti vihreän tyynyn käteensä ja oli miltei heittää sillä Amya. Se oli jo niin ärsyttävää. Ei se raastoi hänen hermojaan, kun amyn oli aina mainittava hänen isänsä. Ikinä hän ei saanut suunitella mitään ilkeää.. Eikä sellaisia mistä tulisi vaikeuksia. Mutta eihän Amy tiennyt, kuinka monta kertaa Drusilla oli ollut jo vaikeuksissa. Ja vielä Dracon kanssa.
Kaikki pahisten jutut, Drusilla oli tehnytkin pojan kanssa. Useimmiten kahdestaan.. Heillä kahdella oli myös isoin jälki-istunto saldo Luihuisen tuvassa.

Drusilla huomasi, ajattelevansa taas Dracoa. Aivan kuin poika, aivan tahallaan häiritsi hänen ajatuksiaan, sekoittaen niitä lisää.
Yhä uudelleen, tytön ajatukset palasivat vain niihin tunteihin jotka hän oli viettänyt kahden, pojan kanssa. Suudelmat heidän välillään, olivat kyllä kaunein muisto, mitä hänellä oli Dracon kanssa yhdessä koettuna. Ja samalla unohtumattomin. Olikohan Dracon tarkoitus kertoa jotain hänelle, sillä suudelmalla..? sitä tyttö ei ehkä saisikaan koskan tietää. Mutta jokin merkitys, sillä oli oltava, koska he kaksi olivat suudelleet.
Kyllähän hän jo tiesi sen, millaisen maineen Draco Malfoy oli hankkinut itselleen, tekemisillään... Moni Luihuisen tuvan tytöistä, oli sitä mieltä ettei Draco Malfoy, ollut koskaan tosissaan kenenkään tytön kanssa, vaan leikki kaikkien tunteilla, siihen asti kunnes saavutti sen mitä halusi.
Pansy oli saanut usemmankin säälivän katseen peräänsä, niiltä tytöiltä Luihuisen tuvassa jotka olivat hänen porukkansa ulkopuolella.
Monikin tiesi, Dracon pettävän tyttöystäväänsä, aina kun pojasta vain tuntui siltä.
Mutta eihän Pansy sellaisia juoruja, uskonut poikaystävästään.. Se tyhmä tyttö oli monet kerrat ilmoittanut isolla äänellä, kaiken juoruilun olevan vain kateellisten puhetta. Ei vaikka, häntä oli jo usemman kerran varoitettu, Dracon petollisuudesta. Pansy katsoi maailmaa sokeasti ruusunpunaisten lasien läpi, eikä uskonut ainoaa oikeata totuutta. Vaan.. Dracon, milloin minkäkinlaiset valheet...

Olikohan kuraveri Grangerkin joutunut jo Dracon ansaan, niinkuin monet muut tytöt aiemmin . Taas Drusillaa puistatti, kun hän edes ajattelikaan sellaisia.. Miksei se ajatus voinut jo kadota..
Ja ei sellaista edes voinut tapahtua.. Ei Draco, edes leikillään yrittäisi saada vihollista lähestymään itseään. Ei poika, tuhlaisi niitä taidokkaita kiusoittelukeinojaan tyttöön, jota vihasi yli kaiken muun.

" Äläkä aloita puhetta Severuksen maineesta... Ja sen säilyttämisestä.. Ei tämä liity siihen mitenkään" Drusilla sanoi.
Drusilla ei halunnut enää kenenkään mainitsevan isäänsä sinä iltana. Että hän välillä inhosikin sitä, että hänenkin sukunimensä oli Snape.
Aina hän kuuli, jopa vastentahtoaan puheita Luihuisen tuvanjohtajasta, vaikkei jaksanut kuunnella..

" Ajattelethan edes Dracoa." Amy sanoi.
Byt Drusilla miltei heitti sen tyynyn, maalina olisi ollut Amyn pää. Luuliko tuo vaalea tyttö, ettei hän ajatellut parasta ystäväänsä?
Poikahan oli miltei koko ajan hänen mielessään. Viime vuonna tilanne tosin oli toinen.. Mutta silloin, he kaksi olivatkin osan kesästä yhdessä. Viime kesänä, niin ei ollut.. Eivätkä he edes kirjoitelleet toisilleen.. Drusillan pöllö, oli jo tuskastunut heinäkuun alussa, sillä se taisi olla toivottoman rakastunut Dracon huuhkajaan..
Se ajatus oli Drusillasta jotenkin niin hellyttävä.. Heidän kahden, lemmikkien välillä oli ainaki selvä romanssin alku..
Tosin huuhkaja ja pieni pöllö.. no suloista silti..
Amy saattoi ehkä olla oikeassa siinä, että Drusillan tunteet saattoivat olla muuttumassa.. Mutta jos ne olivatki, tyttö itse oli siitä aivan täysin vailla selkoa toistaiseksi.

" Luulitko etten minä ajattelisi Dracoa? " Drusilla kysyi...
" Mutta eihän se häntä haittaisi, vaikka käytänkin paria harkittua taikaa kuraveriseen.. " hän jatkoi, ylimielisesti.. Ja hänen äänensä oli tutulla tavalla myös ilkeän kylmä.
" Sinä ja Draco olette niin samanlaisia. Haluatte aiheuttaa vahinkoa niille, joita inhoatte.." Amy puuskahti.
" Välillä tuntuu siltä, että te kaksi kasvatte kohta kiinni toisiinne.. Ajatuksennekin ovat niin samanlaisia" hän lisäsi.

Amy ei edes yrittänyt saada selkoa Drusillan käytöksestä. Vaikkakin hän oli, seurannut kahden parhaimman ystävänsä, lähentyvän toisiaan vain enemmän vuosien kuluessa. Amy tosin oli, ollut Drusillan ja Dracon seurassa vasta kolmannesta luokasta asti, niin paljon että näki tilanteen paremmin kuin muut Luihuiset. Aikaisemmin, Draco ei pitänyt tuota vaaleaa tyttöä ystävänään.
Eikä poika vieläkään luottanut täysin Amyyn.. Mutta sitä, Drusilla ei uskaltaisi sanoa Amylle..

LUKU 6:


" Oletko edelleen samaa mieltä kuin eilen illalla?" Amy kysyi..
" en ole muuttanut mieltäni kuraverisen suhteen.. Enkä ole edes ajatellut muuttavani suunitelmiani, sinä tosin taidat toivoa sitä" Drusilla sanoi, kääntäen katseensa Amyyn.

Tytöt olivat sinä aamuna hereillä normaalia aikaisemmin... Drusilla, oli miltei liukastua kylpyhuoneessa suihkusta tullessaan... Olikohan se joku varoitus hänelle.. Sillä tyttö sai itsensä jälleen kiinni Dracon ajattelemisesta.. Nyt tämän hulluuden olisi todella loputtava.. Ennenkuin hän jäisi pojalle kiinni, ajatuksistaan toistamiseen..

" Miettisit edes kerran, ennenkuin teet mitään. Pahimmassa tapauksessa, sinut voidaan erottaa koulusta.." Amy sanoi.
" Ei niin tehdä.. Koska minä en jää kiinni" Drusillan ääni oli liiankin itsevarma.

Tyttö jatkoikin, pitkien tummanruskeiden hiustensa harjaamista. Kuin se mitä hän suunitteli, olisi jokapäivä tehtävä juttu. Amy selvästi ravisti päätään, sillä hän ei ikinä ollut hyväksynyr pahuuden tekemistä muille. Siksi, Drusillan sydämessä oli hetken ajan tunne siitä, että Amy oli väärässä tuvassa. Hänestä ei ehkä sittenkään pitänyt tulla Luihuista.. Voisiko se vanha hattu todella erehtyä näinkin pahasti päätöksissään..
Aito Luihuinen ei ajattelisi sellaisia.. Eikä puhdasverinen, puolustele kuraverisiä. Ne kaksi lausetta Amy oli tainnut unohtaa kokonaan. Niin Drusilla ajatteli, katsoessaan ystäväänsä peilin kautta. Hänen olisi jotenkin, saatava Amy muuttamaan ajattelunsa ja suhtautumisensa kuraverisiin, ennenkuin Draco huomaisi kaiken. Amylla olisi sen jälkeen vakavia ongelmia itsellään, joista hän ei selviäisi vaikeuksitta.
Heti herättyään, Drusilla oli lähellä hermostua Pansyyn, pahemmin kuin aikaisempina aamuina. Hän huomasi myös sen, että samassa makuusalissa oleminenkin alkoi olla ongelma hänelle. Niin ei kyllä aiemmin ollut...
Amylta Drusilla kuulisi vain olevansa mustasukkainen Dracosta. Pahinta olisi se, että koko asia kulkeutuisi pojankin tietoon..
Drusillaa puistatti jo valmiiksi, kun hän ajattelikaan koko tilannetta, kun hän keksisi poispääsyä siitä. Jotain, mikä ei olisi lähelläkään totuutta. Amyn oli parempi olla nyt täysin tietämätön, Drusillan sekavista ajatuksista.

Mutta se helvetin Granger.. Siis kuraverinen. Mitä hän sitten olikaan mennyt tekemään, se teko sotki hänen elämänsä lopullisesti. Drusilla oli entistä varmempi siitä, että kuraverisen kaapissa oli synkkä mörkö kolistelemassa. Mutta, jos se tyttö, todella oli koskenutkaan Dracoon, siitä teosta seuraisi hänelle todella pahoja vaikeuksia. Ajatus sen Grangerin salaisuudesta, oli sotkenut jo Drusillan unetkin viime yönä. Se uni oli kuin painajainen, oksettava sellainen.
Unessa hän oli kävellyt sattumalta yhden luokan ohi, ja kääntänyt katseensa sinnepäin.. Nähnyt Grangerin tytön ja Dracon.. Enempää unestaan hän ei halunnut muistaakkaan.

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

" Eikö sinustakin Drusillassa ole jotain omituista?" Amy kysyi Dracolta, muka vahingossa matkalla loitsutunnille.
Drusilla tönäisi samantien Amya, jotta tämä tajuaisi pitää päänsä kiinni..
" Mitä ongelmia sinulla nyt on? " Draco kysyi.. Katsoen nyt Drusillaa...
" Ei minulla ole minkäänlaista ongelmaa..  Kaikki on kunnossa" Drusilla sanoi, väistäen samalla Amyn tönäisy- yrityksen.
Nyt hän ei alkaisi selvitellä sitä kaikkea, mikä oli edelleen sekaisin hänen päässään.. Ei missään nimessä ainakaan, omia tunteitaan, niin kauan kun Draco olisi kuulomatkan päässä hänestä.

" Onhan ongelma.. Sinun pääsi sisällä" Amy sanoi hiljaa.
" Tästä ei puhuta Dracon kuullen" Drusilla sähähti.
" Miksei? eiköhän hänen kuuluisi tietää, miksi käyttäydyt noin kummallisesti" Amy sanoi.
" Käytökseni ei edelleenkään johdu Dracosta.. " Drusilla sähähti, harkitsemattomasti.

Sillä nyt hänen äänensä oli kuuluvampi. Ja hän huomasi, Dracon katsovan häntä ja Amya ainakin kerran. Kun hänen katseensa kohtasi, pojan katseen, poika katsoi häntä hieman kiusoittelevasti. Poika, tiesi sen, että hänestä tytöt puhuivat keskenään. Mutta miten se katse vaikuttikaan Drusillaan. Sellaiselta ei ollut tuntunut koskaan aiemmin, ellei eilistä iltaa lasketa. Drusillan sisimmässä tuntui taas hetken ajan lämpimältä.. Kuin poika olisi, odottamatta koskettanut häntä. Se oli oudolla tavalla hyvä tunne.
Nyt hänellä sitten olikin todellinen ongelma ja kiitos siitä kuului Amylle.  Hänen takiaan, Drusillan olisi keksittävä mahdollisimman hyvä ja uskottava selitys äsken tapahtuneelle, ja pian sittenkin. Miksei hänen paras tyttöystävänsä, osannut pitää suutaan kiinni oikeassa paikassa..

" Sinä käyttäydyt omituisesti.. Sitän on jatkunut jo toista viikkoa.. Ja ainoa syyllinen siihen, on Draco" Amy sanoi, kun tytöt olivat jo omilla paikoillaan luokassa.
Drusilla paiskasi loitsutunti kirjansa, aika voimalla pöydälle.. Ja kääntyi sitten Amyyn päin...
" OLE HILJAA!!!" hän huomasi liian myöhään huutavansa.
Tässä asiassa, hän ei kaivannut Amyn  neuvoja.. Tai arvailuja, joiden tiesi nyt jo menevän päin metsää.. Hän halusi, selvitellä sekaisin olevat tunteensa itsekseen.. Ja omassa rauhassaan, varsinkin jo ne liittyivät Dracoon.

" Neiti Snape.. Mikä nyt on niin vaikeata,.?" Lipetit kysyi työpöytänsä takaa, seisoen ilmeisesti kirjakasan päällä.
" ei mikään.." Drusilla vastasi rauhallisellamma äänellä. Opettajille hän ei tästä aikonut puhua..
" Ole hyvä, ja käännä keskittymisesi tunnin aiheeseen. Henkilökohtaiset asiasi voit jättää myöhemmäksi" Lipetit sanoi. Jatkaen sitten puhettaan tunnilla opeteltavasta loitsusta..
Draco tosin vilkaisi ainakin kerran Drusillan suuntaan olkapäänsä yli, näyttäen edelleen kysyvältä. Drusillan teki mieli peittää itsensä näkyvistä, kasaamalla kaikki kirjansa eteensä pöydälle. Hän istuikin koko tunnin, paikallaan aivan hiljaa, kuunnellen vain Lipetitin puhetta. Varoen todella katsomasta Amya.
"- Tästä me puhutaan vielä.. Saat olla varma siitä.." Drusilla sanoi vielä hiljaa Amylle.

Sen jälkeen tyttö keskittyi harjoittelemaan uskomattoman hankalaa loitsua.. Josta hän kyllä edellisenä, iltana luki jo kirjastaan sen verran mitä siellä sanottiin.. Ja yritti sisäistää lukemaansa päässään.. Loitsun tarkoitus olla valon- ja varjon vaihtoon.. Eli tässä tapauksessa, kynttilän liekin ja sen varjon oli vaihdettava paikkaa, sekä liekki oli saatava vielä liikkumaan pöydällä. Luulisi olleen helppoa, kun Drusilla osasi kerran pimeyden loitsujakin.. Mutta, hänellä oli pahoja keskittymisvaikeuksia jälleen.. Tytön katse, tahtoi eksyä kynttilästä vähän väliä hänestä hieman eteenpänä istuvan vaalean pojan niskaan.. Onneksi Amy ei tainnut huomata sitä...

Draco tietenkin onnistui ensimmäisten joukossa, ja sai vielä varjon liikkumaan kynttilän päällä.. Drusilla sai siitä lisää syytä onnistua omassa loitsussaan.. Mutta, sen sijaan että hän onnistu, tyttö oli aiheuttaa huolimattomuuttaan vaaratilanteen.. Hänen taikasauvansa osoitti nimittäin, hetkisen ajan kohti Grabbea, ja hän oli ajatuksissaan lausumassa jo loitsunkin. Onneksi, tyttö huomasi erehdyksensä ajoissa, sillä ties mitä kamalaa hän olisi saanutkaan aikaan..
Draco käyttäytyi koko lopputunnin hyvinkin lapsellisesti.. Hän sammutteli muiden tyttöjen kynttilöitä tahallaan, mukaanlukien kuraverisen, joka miltei oli onnistua loitsussa.. Drusilla pidätteli lähes pakon uhalla omaa nauruaan..
Hän ei tietenkään onnistunut kertakaan.. Joten sai läksyksi, harjoitella loitsua itsekseen.. Jotta se onnistuisi perjantaina ensimmäisellä tunnilla..

Kun Drusilla oli sitten poistumassa luokasta, Draco otti huomaamattomast kiinni, hänen kädestään..  Ja hän kuuli selvästi, pojan sanovan hänen korvaansa hiljaa..
" Kiinostaisiko ottaa uusiksi se eilinen?"

Drusilla miltei säpsähti, kun hän tumsi hetken ajan Dracon huulten kosketuksen korvansa vieressä..  Hänen teki, hetken ajan mieli tönäistä poikaa, niin lujaa kuin vain jaksaisi.. Miten Draco voi edes sanoa sellaista? ei Drusilla ajatellut, sen tapahtuvan näin äkkiä uudelleen.. Hän tietenkin, halusi suudella Dracoa uudelleen, ja uudelleen..  Mutta kun kaikki oli hänelle vielä niin epäselvää ja omituista..
Hän sai kätensä irti pojan kädestä, ja poistui samantien ulos.. Ehkä hän oli saattanut kuulla väärinkin äsken...

" Ajattelit sitten loitsia Grabben, sen kynttilän sijasta" Draco sanoi.. Hän oli vain kävellyt Drusillan perässä ulos..
Tyttö tosin seisoi selin poikaan ja koitti rauhoitella itseään.. Sillä hän oli punastunut jälleen, ihan vähän niiden sanojen takia..
" Sinä se sammuttelit muiden kynttilöitä.." Drusilla sanoi.. Säpsähtäen miltei uudelleen, sillä hänen äänensävynsä oli niin myrkyllinen.
" Mutta minun ei ollut tarkoitus edes yrittää sellaisia.." Drusilla sanoi pahoitellen..
" Vaikkakin jos tietäisin jonkun ulkonäön parannusloitsun, niin olisin kyllä käyttänyt sitä häneen" hän lisäsi, varoen edelleen katsomasta Dracoa.
" Seuraavalla tunnilla, sammutan sinun kynttiläsi. Olisin vain suututtanut sinut pahemmin, jos nyt olisin tehnyt niin" Draco sanoi.

" Millä Amy jo ehti suututtaa sinut.. Kun huusit hänelle sillä tavalla?" Draco kysyi...
Hän katsoi tyttöä nyt vinosti kulmiensa alta, selvästi taivoitellen vastakatsetta. Eihän tyttö osannut olla vastaamatta, sillä hän rakasti niin paljon tuota tapaa millä poika katsoi häntä.  Mutta nyt se katse vaikutti hänessä eritavalla, kuin aiemmin. Tyttö oli miltei horjahtaa taaksepäin.

" Ei hän mitään pahaa sanonut... " Drusilla aloitti.
" Meillä oli aamulla pieni väittely yhdestä jutusta. Siksi hän muistuttelee minua, olleensa oikeassa.." hän jatkoi.
Se oli ainoa selitys, jonka Drusilla uskalsi sanoa ääneen..
" Mistä et voi, puhua enää kun minä olen paikalla?" Draco kysyi, muttamatta tapaansa katsoa tyttöä. Ja nyt kun se katse, osui vielä tytön silmiin, ei tyttö saanut käännettyä päätään poispäin.

" Amy nyt ajattelee niin, että minun omituisuuteni johtuu sinusta" Drusilla sanoi.¨
" Mutta ei asia niin ole, kokonaisuudessaan. Osittain kylläkin, kun et voi kertoa minulle sitä, minkä haluaisin tietää" hän jatkoi.
Huomaten itsekkin, ottaneensa jälleen kerran puheeksi, Dracon salaaman asian. Siltikin, vaikka jo eilinen ilta, kertoi sen olevan turhaa. Ja pojan katsekkin, muuttui hieman synkemmäksi, tytön sanojen myötä.
'" Yrittäisit nyt vain unohtaa kuulemasi. Kuten itsekkin nyt näet, minulla on kaikki kunnossa. Enkä ole vaarassa.. " Draco sanoi, hieman liiankin hiljaa.

Drusilla huomasi itsekkin syyn pojan äänen hiljenemiseen. Kuulomatkan päässä, heistä oli muutama rohkelikko. Mukaanlukien Ginny Weasley, jonka kanssa Drusilla oli aika läheinen koulun ulkopuolisessa elämässä. Koulussa hän kuitenkin joutui teeskentelemään, ettei huomaisikaan Ginnyä. Luihuisen ja Rohkelikon vain kasvavan vihanpidon vuoksi. Lucius Malfoy, Drusillan kummisetä sanoisi kyllä oman kielteisen mielipiteensä asiaan, jos kuulisi kummityttönsä ystävyydestä Weasleyn tytön kanssa.

" Minä ihan totta yritän unohtaa. Ja ajatella jotain muuta. Mutta en niin millään voi antaa olla.. " Drusilla sanoi.
" ei sellaisia sanoja noin vain unohdeta.. Sillä olen, niin peloissani sinun takiasi. Mitä jos jotain pahaa tapahtuukin?"
" Osaan minä olla varovainen. En ole tahallani, leikkinyt hengelläni koskaan." Draco sanoi..
Hänen äänensävynsä oli taas liian huoleton, ja se miltei sattui tytön korviin. Ja ei pelko hänen sisimmässään, sillä tavoin kadonnut, se taisi vain kiristää otettaan. Drusilla tunsi miltei tukehtuvansa taas.
" Jos sinä, et osaa olla pelkäämättä puolestani, se vie kohta kaiken keskittymisesi muuhun. Minä en usko sitä, että haluaisit Severuksen kuulevan keskittymisesi katoilemisesta tunneilla" Draco sanoi.
" Ajattelen sinua oikeasti ja siksi pyydänkin. Olisit kiltti, ja lopettaisit minusta huolehtimisen. Osaan minä varoa itsekkin, ja selviän kyllä pahoista paikoista" poika jatkoi, miltei pyytäen tyttöä unohtamaan..

Pojan katsekkin oli sellainen.. Niin suloinen, miltei vastustamaton.. Ja tyttö ei vain osannut väistää hänen katsettaan. Hän tiesi, ettei Draco Malfoylla useinkaan ollut tapana pyytää mitään sellaista, ellei se toinen olisi hänelle tärkeä. Nyt Drusilla uskoi sen,että hän oli pojalle kaikista tärkein Luihuisen tuvasta. Nyt vasta hän uskoi, vaikka poika oli sanonut niin hänelle ainakin sata kertaa.

" Oletko ajatellut ollenkaan.. Mitä Lucius ajattelisi, sinun tekemisistäsi?" tietääkö hän edes?" Drusilla kysyi.
Mutta hän näki jo pojan hopeanhohtoisista silmistä, totuuden kuulematta ensin vastausta..
" Hän ei siis tiedä. Mikä ihan totta on näin salaista?" hän jatkoi.
" Sinulta on nykyään turhaa pyytää yhtään mitään" Draco sanoi, kuulostaen loukkaantuneelta.
" Minä en tule koskaan, edes unissani kertomaan sinulle yhtään enempää, kuin mitä kuulit eilen. Ja jos, kerran haluat sanallisen vastauksen.. Niin osuit oikeaan. Isäni ei tiedä tekemisistäni, eikä tule tietämään" poika jatkoi, sanoen viimeiset sanansa..
" Se mitä sinä pyysit minulta.. Ei ollut turhaa" Drusilla sanoi, siirtyen lähemmäksi poikaa.
" Lupaan, ihan oikeasti olla huolehtimatta. Mutta jos sinä taas menet katoamaan, niinkuin teit ennenkuin tulit kouluun.." hän piti tauon jatkaen sitten..
" Minä en silloin aio jäädä odottelemaan tiedottomana. Etsin oikeasti sinut, vaikka vaarantaisin henkeni"
Tyttö ei irroittanut hetkeksikään katsettaan pojan kasvoista. Hän oli nyt sanonut viimeiset sanansa, tähän asiaan.
" Mutta minä en ikinä hyväksy sellaista. Sinä et vaaranna henkeäsi minun takiani" Draco sanoi, ottaen jo toisen kerran kiinni tytön kädestä.
" Et silloinkaan.. Vaikka minä olisin kuolemanvaarassa. En olen sen arvoinen.. Usko jo" poika jatkoi, pelästyttäen tytön.
Draco Malfoy puhui sillä hetkellä täysin pelottomasti...  Niiden sanojen jälkeen heidän välillään oli hiljaisuus, jota kesti siihen asti kun kumpikin seisoi luokan edessä.

" Sinä et ole tosissasi. Et voi tarkoittaa tuollaisia sanoja.." Drusilla sanoi hiljaa..
" Tarkoitinpas. Joka sanaa.. Sinä et sekaannu tähän.. Teen tämän yksin" Draco puhui myös hiljaa.
" Annan nyt lupaukseni sinulle, etten katoa ikinä mihinkään. Kertomatta sinulle ensin.." Poika sanoi kuin luvaten.. Ja kosketti vielä kerran tytön kättä. Tyttö halusi niin luottaa poikaan, muttei hän voinut.

Hetkeä myöhemmin tyttö sai kuitenkin muuta ajattelemista. Sillä Hermionen suhtautuminen Dracon takaisin tuloon, yllätti hänet.
Rohkelikon tyttö näytti ensin hieman säikähtäneeltä, nähtyään tuon vaalean Luihuisen pojan, ja ilmeisesti hakeutui samantien piiloon, kenenkä muun kuin Potterin selän taa.. Weasley näytti aivan pöllähtäneeltä, huomattuaan miten Hermione käyttäytyi..
Draco ei vilkaissutkaan Hermioneen, tai huomauttanut mitään ilkeää.
Drusilla oli edelleen sitä mieltä, ettei Hermione Grangerin paikka ollut Severus Snapen tunneilla. Tuo Rohkelikon tyttö ei ollut parhaimmasta päästä pimeydenvoimilta suojautumisessa, ei tuskin keskitasoakaan.
Hän ei jaksanut ymmärtää, miksi Hermione edes jatkoi tämän aineen opiskelua. Hänen edistymisensä mateli, ja nykyinen opettaja ei ainakaan saisi sitä paranemaan. Severus Snape ei pitänyt yhdestäkään Rohkelikosta, ja Hermionesta kaikkein vähiten.

Sillä kertaa Severus ei antanut tyttärensä harjoitella Dracon kanssa, vaikka Drusilla esittikin vastalauseita. Mutta sitä isompi ongelma hänellä oli siinä, että hän piti Dracon irti itsestään.  Pimeydenvoimilta suojatumisen runnilla, he kaksi olivat aina istuneet vieretysten. Samaten taikajuomien tunnilla, samassa pöydässä. Sen tunnin aikana, Drusilla joutui irroittamaan pojan käden omastaan, jo kolmannen kerran, kun Severus määräsi hänet Pansyn pariksi. Mutta olihan siinä hyvätkin puolensa, siilä nythän Drusilla voisi, nyt opettajan huomaamatta kokeilla, jotain pimeyden loitsua Pansyyn.

Puolessa välissä tuntia, hän kuitenkin kiinostui enemmän siitä, mitä Draco teki Hermionelle. Pansylla oli silloin ensimmäinen tilaisuutensa loihtia taikasauva pois Drusillalta. Mutta kun Drusillalla,sattui olemaan tämän aineen tunneilla, nopea ajatuksenkulku, hän sai aikaan onnistuneen ja vahvan kilpiloitsun nopeasti, irroittamatta silmiään Dracosta. Sauva heilahti, ehkä pari sekuntia pysyen kuitenkin Drusillan kädessä, sen sijaan vastaloitsu tytöltä lennätti Pansyn sauvan kauas hänestä. Drusilla kun lausui sanattomasti aseistariisunta loitsun, heti kilpiloitsunsa perään.
Draco käytti myös sanomattomia loitsuja.. Sillä Hermione ei mahtanut hänelle mitään.. Vaikka kovasti tuntui yrittävän. Yksi pojan loitsuista paiskasi tuon Rohkelikon tytön päin kiviseinää. Drusilla alkoi nauraa samantien sen nähtyään, eikä tahtonut pysyä jaloillaankaan. Hän myös vähät välitti, Rohkelikkojen pahoista katseista. Hermionella tosin ei tainnut olla hauskaa, sillä hän saattoi jopa satuttaa itsensä. Mutta kuka siitä näillä tunneilla välitti, ei opettaja ainakaan. No koskapa, Hermionella oliskaan hauskaa, Severus Snapen tunneilla.

" Taisin innostua liikaa.." Draco sanoi, ilkeästi..
" Sauvakäteni toimi taas nopeammin kuin pääni.. Mutta sehän on vain etu minulle. Ei tule tartuntaa kuraverisiltä" hän jatkoi, saaden muitakin Luihuisia nauramaan.. Pansyn mukaanlukien.. Ja Drusilla oli nostaa kädet korvilleen samantien.. Hän niin inhosi Pansyn naurua, sillä se kuulosti lapselliselta hihitykseltä.
Tosin hänellä itselläänkin oli vaikeuksia, saada nauru loppumaan. Juuri kuluva tunti, oli parhain tämän vuoden tunneista.

" Koska Nti Grangerista ei ole minkäänlaista vastusta Herra Malfoylle.. " Severus sanoi kuuluvasti, katsoen tytärtään.
" Sinä Drusilla, saat mennä hänen parikseen.. Minä haluan nähdä oikeanlaista kaksintaistelua, en tuollaista ekaluokkalaisten tasoista.." hän jatkoi.. Tarkoittaen sillä ekaluokkalaisella, luultavammin Nti Grangeria.. Drusilla oli alkaa nauraa uudelleen.

Severuksen sanavalinta, kuulosti nyt kyllä ihan muulta.. Kuin kaksintaisteluun viittaavalta... Mutta Drusillahan toivoi sitä, että saisi kaksintaistella Dracon kanssa.

" Ennemmin teen selvän sinusta, kuin Drusillasta" Draco taisi sanoa Severukselle.
" Mutta mikä sen pahan tappaisikaan" hän jatkoi, saaden Drusillan oikeasti nauramaan uudelleen.  Heidän kahden taistelusta ei siksi tullutkaan aluksi yhtään mitään.
" Ei tuossa nyt ollut mitään hauskaa" Draco sanoi.
" Olihan.. Et sinä niin paha ole.." Drusilla sanoi, kasvot taas vakavina.
" Enkö todella ole? kohta näet, kuinka paha osaankaan olla" Draco sanoi... Kuulostaen hieman sarkastiselta..Ja ennenkuin Drusilla huomasikaan, hänen taikasauvansa oli jo pojan kädessä.
" Miten sinä tuon teit?" Drusilla kysyi.. Vaikka tiesi itsekkin, Dracon käyttäneen sanomattomia loitsuja. Se hyökkäys oli aivan odottamaton.
" sanattomat taiat ja loitsut" Draco sanoi, viattoman kuuloisena, mutta sarkasmikin kuului häivähdyksenä sen takaa..
Ja sellainen liian suloisen viaton hymy, oli viimeksi ollut pojan kasvoilla toisella luokalla. Joten nyt Drusilla, ei uskonut pojan viattomuuteen..
" Kyllä minä tiedän ne, koska hallitsen sellaisia itsekkin.. Niitä ei vain saa käyttää, Severus sanoi niin tunnin alussa" Drusilla sanoi.
" Käytit sellaista itsekkin, kun taistelit Pansyn kanssa." Draco sanoi, kuin vastalauseena Drusillalle.
" Kuulostat ihan kuraveriseltä, kun puhut noin. Sinä et ole ennenkään säännöistä välittänyt, ja siitä mitä tunnilla saa ja ei saa tehdä. Ole kiltti, äläkä aloita sellaista toiseksi viimeisenä vuonna.." Draco sanoi, kuulostaen pyytävältä.. Ja leikki vielä aika taitavasti, pahoinvoivaa, saaden tytön jo miltei nauramaan kolmannen kerran.

" Teidän piti kaksintaistella.. Sen sijaan vain seurustelette täällä keskenänne" Severuksen ääni kuului kohta kammottavan läheltä.¨

Drusilla oli jo huomauttamassa erittäin terävästi, ettei edes harkinnut seurustelemista Draco Malfoyn kanssa.. Mutta miksi hän jättikin sen sanomatta.
Hän kiinnitti nyt vasta huomionsa siihen, miten Pansy katsoi hänen suuntaansa. Pansyn mielessä taisi liikkua, vain Drusillan kiroaminen.
No sama oli myös Drusillan mielessä, tosin oli ollut useamman päivän jo. Hän vastasi Pansyn katseeseen, samalla tavoin kuin olisi ottanut vastaan haasteen.. Samaan aikaan tyttö mietti mielessään, mistä tuollainen katse häntä kohti voisikaan johtua ja mikä siihen oli syynä? sekö, mitä Severus äsken sanoi, vaiko jokin muu. Se nyt ei ainakaan, voinut aiheuttaa tällaista tilannetta, että Drusilla sattui jälleen kerran olemaan Dracon pari. Sillä hän ja Draco olivat tässä aineessa koko Luihuisen tuvan kaksi parasta oppilasta.

Pansy oli vain niin mustasukkainen Dracosta, siksi hänen käyttäytymisensä oli niin säälittävää. Drusilla, oli kyllä huomannut jo kaksi aika selvää merkkiä Dracossa siitä,että poika saattaisi ehkä olla jopa kiinostunut hänestä. Ne eilisen illan suudelmat, ja entäpä tänään. Poika oli ottanut häntä jo kolmesti kiinni kädestä, ihan ilman merkittävää syytä. Mutta jos Draco todella olisi, vakavasti kiinostunut Drusillasta, silloin hän kyllä tekisi kaiken mahdollisen, saadakseen tytön itselleen..
Mutta se mitä Draco, jo oli tehnyt.. Ei tulisi kyllä riittämään Drusillalle alkuunkaan.. Ei ainakaan todisteeksi siitä, että Dracolla saattaisi olla jopa tunteitakin häntä kohtaan.. Sen eteen poika joutuisi kyllä tekemään paljon enemmän..

Sillä hetkellä Drusilla ei saanut päähänsä täysin uskottavia syitä, siihen että Pansy haluaisi tosissaan kirota hänet. Ai niin, olihan niitä yksi vielä. Se, että Drusilla oli jo pelkästään ystävänä, moninkertaisesti Pansya tärkeämpi Dracolle. Tosipaikan tullen, poika valitsisi enemmin ystävyyden Drusillan kanssa, kuin onnettoman seurustelusuhteensa Pansyn kanssa. Mutta se ei varmasti ollut Pansyn tiedossa, eikä sinne asti varmasti kulkeutuisikaan... Sen verran enemmän Drusilla kuitenkin luotti Dracoon.
Drusillalla oli siis todella vahva henkinen ase, Pansya vastaan. Jos tuo tyhmä tyttö todella alkaisi uhkailla häntä..

" Minä en kyllä tietääkseni seurustele Drusillan kanssa " Draco sanoi.  Ne sanat, Drusilla oli valmis myös myöntämään ääneen todeksi.
" Sitähän minulla on omat syyni epäillä. Pidän teitä kahta tarkkaan katseeni alla.. Erityisesti herra Malfoyta" Severus sanoi.
" Isä hei.. Älä viitsi aloittaa tuota..." Drusilla sanoi, uskomatta korviaan. Pitikö Severus häntä edelleen pikkutyttönä?
" Drusilla. Mitä enemmän alat puolustella herra Malfoyta. Sitä vahvemmin, minä epäilen teitä.." Severus sanoi, keskeyttäen tyttärensä puolustelun. Drusilla kyllä kuuli omin korvinkin, miten pelottavan  tosissaan Severus Snape sillä kertaa oli. Ja tiesi, tämän myös seisovan sanojensa takana..







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti