Are You The One:

💚 Are You the One: 💚

Osa 1:

Luku 9:

 

" - Sinustahan tämä tilanne on vain hauskaa! näytätkin siltä kuin purskahtaisit pian nauruun! "

Pansy Parkinson vain jatkoi ja jatkoi huutamistaan.  Hänen kimakka ja hyvin lapsellinen äänensä alkoi ihan oikeasti sattua Drusillan korviin. Drusilla ei ollut ainoa, sillä myös Amelia oli peittänyt omat korvansa kämmenillään. Ja koska koko typerä riita tilanne ei ihan oikeasti edes edennyt mihinkään suuntaan Drusillan ja Pansyn välillä. Ei, se ei ollut edes ihme ettei nauruun purskahtaminen ollut kaukana, ainakaan Drusillalla. Ja ainoa syy siihen oli, Drusillan vain koko ajan kasvava väsymys.

" - Jatka toki ihmeessä vain huutamista. Jatka vaikka aamuun saakka. Joudut tosin, luultavasti hyvin pian selvittelemään tätäkin tilannetta meidän tuvanjohtajalle, professori Snapelle. Ja todennäköisesti myös Draco Malfoy haluasi mielellään kuulla sinun tämänkertaisen selityksesi.!"

Drusilla huusi viimeisen kerran Pansylle, ylös sängyltään noustessaan. Drusilla oli viimein päättänyt mennä kylpyhuonesseen, vaihtaakseen siellä jättikokoisen t-paidan päälleen joka yllään hän aina nukkui, puhdistamaan kasvonsa ja myöskin pesemään hampaansa. Drusilla kaipasi vain ihan pienen hetken ajan rauhaa Pansylta, joten hän viivyttelikin tahallaan kylpyhuoneessa. 

Silläkin kertaa Drusilla huomasi olleensa oikeassa. Koska takaisin makuusaliin kylpyhuoneesta palattuaan, Drusilla näki professori Snapen seisovan jo makuusalin ovella. Ja Dracokin näytti silläkin kertaa "eksyneen vahingossa" paikalle. 

Drusillan sydän tietenkin jätti jälleen yhden lyönnin melkein kokonaan väliin. Samalla hetkellä kun hänen katseensa kohtasi ihan vain nopeasti Dracon katseen.

 

" - Mitä ihmettä te tytöt oikein huudatte täällä.  On jo melkein keskiyö.  "

 

 Professori Snape sanoi kysyvästi, katsoen tietenkin ensin suoraan kohti Pansya ja sen jälkeen Drusillaa. Professori Snape selkeästi odotti myös kuulevansa jonkinlaisen järkevän sekä totuudenmukaisen selityksen tälle tilanteelle. Draco Malfoy vilkaisi myöskin vuorotellen kysyvästi Drusillaa Ja Pansya, tosin hänen katsensa viipyi aavistuksen kauemmin Drusillassa.

 

" - Sen haluaisin minäkin kuulla. Teidän huutonne kuului meidän makuusaliin saakka. "

 

 Draco sanoi, osoittaen tietenkin sanansa tarkoitusellisesti, vain Pansylle. Dracon hopeanharmaiden silmien katsekkiin oli selvästi hiukan tuomitseva. Drusillaa, Draco vilkaisi vain hyvin nopeasti mutta Drusilla ehti silti huomata Dracon kohottavan kulmakarvojaan kysyvästi, sekä myöskin ihan pienen hymyn pojan kasvoilla.

 

" - Pansy tämän koko tilanteen aloitti. " Drusilla sanoi, aivan selvästi myös jo haukotellen.

" - Minä olin itseasiassa jo memossa nukkumaan, kun Pansy alkoi vain yhtäkkiä laukoa täysin perättömiä, ei- totuuden mukaisia syytöksiään päin minun kasvojani. Unohtamatta myöskään nimitellä minua. Aivan naurerravista syistä tietenkin. "

" - Mitkähän ne syyt mahdolliset olivatkaan tällä kertaa, jotka antoivat sinulle aiheen alkaa syyttelemään Drusillaa?"  Draco kysyi tietenkin senkin kysymyksen, vain Pamsylta.

 

Drusillalla vain oli jälleen vaikeuksia piilotella hymyä ilmestymästä kasvoillen. Sillä juurikin näin, hän oli itsekkin kuvitellut milessään tämän tilanteen menevän. 

" - Tiesitkö jo, Draco. Sinun paras ystäväsi on oikeasti aivan hirveä selkään puukottaja. " Pansy sanoi seuraavaksi, unohtaen tietenkin tahallaan vastata Dracon kysymykseen.

" -  En minä vain ole mitään sellaista huomannut. Enkä myöskään ole kuullutkaan kenenkään meidän tuvassa sanovan niin. Drusillahan on rehellisin tyttö koko meidän tuvassa. Ja hän myöskin tarkoittaa aina sitä mitä hän sanoo. " Draco sanoi.

Drusilla nimenomaan tiesi. Hän vain tiesi Dracon tarkoittavan sitä, mitä hän sanoi. Se tuntuikin Drusillasta sanoilla selittämättömän hyvältä, kuulla juurikin ne sanat parhaan ystävänsä sanomana.  Se hänelle jo niin tuttu mukavan lämmin värähdyskin kulki jälleen hyvin nopeasti vain, Drusillan vartalon lävitse. Ja myöskin hänen sydämensä jätti jälleen yhden lyönnin kokonaan väliin.

" - Draco puhuu totta. Minä en ole mikään selkäänpuukottaja. En ainakaan niitä kohtaan jotka ihan oikeasti ovat minun ystäviäni." Drusilla sanoi.

" - En tietääkseni ole koskaan edes tehnyt niin, en sinullekkaan. " Drusilla jatkoi lausettaan, osoittaen sanansa vain Pansylle.

 " - Miksi ihmeessä minä edes tekisin niin? eihän minulla ole edes minkäänlaista syytäkään siihen. Sinä olet vain niin vainoharhainen, tai jos et ole niin ainakin olet aivan turhasta mustasukkainen."

" - Sen minä nyt vain haluaisin kuulla sinulta, Dru. Miksi sinä sitten teeskentelet jatkuvasti aivan muuta, kuin mitä oikeasti olet?" Pansy sanoi seuraavaksi, kysyvästi. Samalla lyöden sanoilaan Drusillaa kasvoihin.

 

Sehän ei nyt tietenkään kuulunut laisinkaan Pansy Parkinsoinille, mitä Drusilla Snape ihan oikeasti ajatteli Draco Malfoysta. Sen tiedon arvoinen se typerä ja lapsellinen bimbo ei todellakaan ollut. Pansy kun ei ollut uskonut laisinkaan niihin kaikkiin huhupuheisiin viime vuonnakaan, joiden mukaan Draco olisi pettänyt Pansya useammin kuin vain kerran. Pansyn mielestä kun ne huhu puheet olivat olleet vain hänelle kateellisten tyttöjen kuvitelmaa.

" - Sinulla ei edes taida olla ollenkaan totuuden mukaisia syitä, jotka oikeuttaisivat sinua syyttelemään minun tytärtäni. Tuo kaikki mitä sinä sanot hänestä, ei ole edes lainkaan minun tyttäreni tapaista toimia. Drusilla on aina ollut aivan ehdottomasti rehellinen. Sellaiseksi minä olen ihan itse hänet kasvattanut.  " professori Snape sanoi.

Jo pelkästään ne sanat kuullessaan. Drusilla huomasi ettei professori Snape uskonut yhtäkään syytöstä, jotka tulivat Pansy Parknsonin suusta. Tai ylipäänsä mihinkään, mitä Pansy sanoi. Drusilla tosin olisi siinä tilanteessa ihan mielellään vain kadonnut näkymättömiin makuusalista. Miksi ihmeessä professori Snapen pitikin jälleen kerran sanoa ääneen se sama, jo niin kulunut lause. Kun Dracokin oli paikalla, kuulemassa sen.?

" - Kiitos vain jo tuhannen kerran, kun nolasit minut taas isä. " Drusilla sanoi ne sanat hijaisesti, vain itselleen. 

Yhtäkkiä Drusilla tunsi helpotusta, huomatessaan ettei professori Snape sillä kertaa kuullut niitä. Dracon hopeanharmaiden silmien katse oli täynnä puhdasta ja aitoa myötätuntoa kun Draco vilkasi jälleen Drusillaa, hyvin lyhyesti vain. Siitä katseesta Drusilla päättelikin yhden asian hyvin nopeasti. Myös Lucius Malfoy oli tainnut nolata poikansa useammin kuin vain kerran.

" - Ethän sinä, Severuss edes milloinkaan halua uskoa minkäälaisia pahoja tai kielteisiä puheita, omasta tyttärestäsi. Näkisitpä sen vain itsekkin, millainen hän ihan oikeasti on, silloin kun sinä et ole paikalla. " Pansy sanoi seuraavaksi.

 

Nimenomaan niistä sanoista jotka Pansy Parkinson noin vain lausui ääneen. Olisi aivan varamasti edessä pahoja vaikeuksia. Jo pelkästään se, kuinka se typerä bimbo noin vain puhutteli professori Snapea vain etunimellä johtaisi siihen. Drusilla tiesi sen, kenenkään muun kertomatta sitä hänelle. Drusilla tiesi myöskin sen, errei kenenkään toisen koskaan kannattanut missään tilanteessa edes harkiitakkaan puhuvansa tuollaiseen sävyyn, täysin harkitsemattomilla sanoilla professori Snapelle. Varsinkaan jos kysymyksessä oli Drusilla. Drusilla nimittäin oli isänsä, professori Severus Snapen ainoa ylpeyden aihe ja myöskin se kaikista rakkain maailmassa. Professori Snape ei siis koskaan, missään tilanteessa hyvällä katsellut tai kuunnellut minkäänlaisia loukkaavia, alentavia tai ei- totuuden mukaisia puheita tyttärestään. 

Drusillakin ajatteli itseasiassa aivan samalla tavoin isästään. Vaikkei hän sitä enää kovinkaan usein ääneen sanonutkaan. Aikaisempina koluvuosina Drusilla oli useammankin kerran ollut hyvin vaarallisen lähellä räjähdyspistettä kun hän oli edes vahingossakaan kuullut millaisin sanoin nimenomaan Rohkelikot olivat puhuneet keskenään professori Snapesta. Nykyäänhän, Drusilla ei enää jaksanutkaan vaivautua kuuntelemaan Rohkelikkojen puheita.

" - Kuinka sinä edes uskallat pitää minun isäni sanoja, kyseenalaisina.? " Drusilla ärähti Pansylle, ensimmäisen karran sinä iltana.

" - Professori Snape on täysin oikeassa ja sinä olet nimeomaan väärässä. Voi voi, kuinka ikävä tilanne tämä onkaan sinun kannaltasi. "

Drusillalla oli edelleen myös taikasauva oikeassa kädessään ja hän heittelikin sitä ilmaan, ihan vain ajankulukseen. Drusilla kun ei keksinyt mtään muutakaan tekemistä. Hänen mielestään näytti siltä, ettei Pansy Parkinsonin ja professori Snapen välinen keskustelu tainnut edetä nyt oikeastaan mihinkään suuntaan. Drusilla halusi oikeasti, enemmän kuin mitään muuta vain mennä nukkumaan.

" - Me kaksi keskustelemme tästä asiasta myöhemmin. Saat alkaa varautua jo nyt siihen. "

Draco osoitti ääneen lausumansa sanat, aivan suoraan Pansylle. Dracon hopeanharmaiden silmien katsekkin kertoi selvästi aivan kaikesta muusta kuin keskustelemiseta hyvässä hengessä. Drusilla ei enää edes ihmetellyt sitä lainkaan jos Draco nyt päättäisikin erota Pansysta lopullisesti jo sen keskustelun aikana.

" - Minä en nimittäin pidä tästä yhtään. Sinä käyttäydyt nyt erittäin lapsellisesti kun haukut minun parasta ystävääni, ilman syytä. Muitakaan syytöksiäsi unohtamatta." Draco jatkoi lausettaan puhuen edelleen vain Pansylle.

" - Drusilla sanoo useinkin asiansa hyvin suoraan, muttei myöskään koskaan sano mitään sellaista mitä hän ei tarkoita. Drusilla ei myöskään koskaan tee muille mitään sellaista, mitä hän ei haluaisi muiden tekevän hänelle. "

Ei, hemmetin hemmetti!  jos Draco Malfoy vain tietäisikin tai edes aavistaisikaan sen, mitä Drusilla Snape niin kovin mielellään tekiskään nimeomaan hänelle. Nyt heti, eikä myöhemmin. Drusilla oli nimittäin jo ties kuinka monennen kerran, jälleen koko sydämestään niin kiitollinen Dracolle. Vain koska Draco oli noin vain jälleen asettunut hänen puolelleen. Dracon viimeksi ääneen lausumat sanat todistivat sen Drusillalle.

" - Sinä et vain näe Drusillassa sitä, minkä minä näen. " Pansy yritti vain ilmeisesti puolustaa itseään kerran vielä.

" - Minä en taida jaksaa kuunnella enää niitä sinun turhanpäiväisiä syytöksiäsi." Draco sanoi, saaden sanoillaan Pansyn vihdoin ja viimein vaikenemaan.

" - Jospa nyt vain Drusilla ja Pansy menisitte vihdoin nukkumaan. Niin aamulla ainakin toinen teistä on herätessään viisaampi. Mutta. Jos minun korviini kantautuu enää yksikin äänenkorotust tästä makuusalista. " professori Snape sanoi varoittavasti, vilkaiset vielä kerran vuorotellen Drusillaa ja Pansya.

Sen katseen merkitys oli Drusillalle aivan harvinaisen selvä.  Jos tämä turhanpäiväinen tilanne jatkuisi edelleen, kumpikin heistä joutuisi kertomaan tästä turhanpäiväisestä riidasta aivan kaiken, alusta lähtien professori Snapelle. Totuuden mukaisesti, mitään pois jättämättä tai siihen lisäämättä.

 

" - Minä en ainakaan riitele tai keskustele enää kenenkään kanssa mistään aiheesta tänä yönä. Menen nyt vain vihdoin ja viimein nukkumaan. " Drusilla sanoi.

Drusilla vilkaisi kuitenkin vielä kerran Dracoa. Ihan nopeasti vain, sanoakseen samalla äänettömästi hyvää yötä, parhaalle ystävälleen. Draco vastasikin samoin tein Drusillan katseeseen ja myös ihan vain muutaman pienen pienen sekunnin ajan. Drusila oli myös näkevinään jälleen sen häntä selvästi vain kiusoittelevan hymyn parhaan ystävänsä kasvoila, ennenkuin Draco kääntyi jo poispäin lähteäkseen takaisin nukkumaan omaan makuusaliinsa.

" - Mitä ihmettä tuo oli olevinan, Dru?"  Amelia kysyi hiljaisella, jo selvästi myös unisella äänellä omasta sängsytään.

" - Mikä niin?" Drusilla esitti oman hiljaisen kysymyksensä, Amelialle.

" - Missä vaiheessa tätä vuotta, tuon äskeisen kaltainen katseilla pelaaminen on alkanut sinun ja Dracon välillä?"  Amelia sanoi uudelleen kysyvästi. Hiljaisella äänellä.

 

" - Mehän ollaan tehty niin aikaisempinakin vuosina. Ei se ole mikään uusi juttu. "  Drusilla kuiskasi haukotellen.

" - Tuossa äskeisessä tilanteessa ainakiin oli jotain kummallista. " Amy huomautti myös, omasta sängystään.

Amyn sanoihin, Drusilla ei tosin kommentoinut enää mitään. Hän oli nimiitäin jo melkein nukahtanut.

 

* * * * *

Seuraavana aamuna.. Drusilla oli ensimmäistä kertaa koskaan oikeasti vaarasssa myöhästyä huispaus harjoituksista. Kellokin oli jo varttia vailla seitsemän, eikä hän vain edelleenkään löytänyt hanskojaan. Drusilla oiikin sinä aamuna todella lähellä, useammin kuiin vain kerran kirota Pansy Parkinsonin maan alimpaan helvettiin. Hänen hanskojensa katoaminenkin oli vain ja ainoastaan sen typerän bimbon syytä. Mutta noh.  Se aivan varmasti kelpaisi selitykseksi Dracolle, jos Drusilla nyt sattuisikin myöhästymään harjoituksista.  Jos hän vain sanoisi syyksi sen eilis iltaisen, osittain myös viime öisen tilanteen.

" - Mitä ihmettä sinä oikein riehut itseksesi täällä? " Amy sanoi yhtäkkiä kysyvästi, hyvin unisella äänellä.

 

Drusilla oli siis onnistunut kolistelullaan myös herättämään vahingossa ystävänsä, vaikkei hän edes mitään muuta tehnytkään kuin etsi vain kadoksissa olevia huispaus hanskojaan.

" - Anteeksi kun herätin sinut. Lähden samointein harjoituksiin kunhan olen ensin löytänyt hanskani. " Drusilla sanoi.

" - Jatka sinä vain uniasi, minunkin puolestani. "

 " - Sinä et voi olla tosissasi, Dru. Näin aikaisin? " 

Amy sanoi hiljaa, edelleen hyvin unsiesti. Hän ei ilmeisesti vain voinut uskoa millään Drusillan sanoja. No mikäs ihme se edes olikaan kun kello oli vasta varttia vaille seitsemän, lauantai aamuna.

" - Kaikki kunnia tästä kuuluu meidän joukkueen kapteenille, Dracolle. Vieläkö siis haluaisit olla joukkueessa? " Drusilla sanoi, kysyvästi.

"  No en todellakaan haluaisi. Inhoan näin aikaisia heräämisiä, viikonloppuisin.  Nähdäään siis aamiaisella, Dru. " Amy sanoi, aivan selvästi haukotellen.

" - Nähdään aamiaisella. Näe kauniita unia minunkin puolestani. " Drusilla sanoi, lähtiessään vihdoin hiljaa ulos makuusalista, hanskojaan ja luutaansa kantaen.

" - Ajattelitko vain ensin nukkua harjoitusten ohi. " Draco sanoi kysyvästi.

" - Se ei käynyt edes mielessä. Hanskat olivat vain kadoksissa.  Tosin, syytä tähän minun melkein harjoituksista myöhästymiseeni on myös sinun tyttöystävässäsi. Vain koska en påässyt ajoissa nukkumaan eilis iltana, vain sen hemmetin turhanpäiväisen tilanteen takia. " Drusilla sanoi, vetäen samalla tunmanvihreän harjoittelukaapunsa päänsä yli.

" - Mitä hemmettiä se eilis iltainen edes oli tarkoittavinaan. " Draco sanoi uudelleen kysyvästi.

" - Kysyppä sitä vain tyttöystävältäsi. Hän se vainoharhainen on minua kohtaan. " Drusilla sanoi.

" - Minulla kun ei ole edelleenkään mitään tekemistä niiden kaikkien lapsellisten, yli menevän mustasukkaisten syytösten kanssa. Kyllähän sinäkin sen tiedät. "

 " - Eikö ihan todella ole, Dru?" Draco sanoi, selvästi kiusoitellen.

" - Siitähän ei edes puhuta. Ri yhdelläkään sanalla silloin kun hän on kuulomatkan päässä. " Drusilla sanoi.

 

Drusilla muisti yhä edelleen, erittäin selkeästi sen edellisen kerran, kun tilanne hänen ja Dracon välillä oli oikeasti jo lähteä käsistä, mimeomaan juurikin tässä samassa pukuhuoneessa. Yksikään yksityiskohta siitä llasta ja myöskin siitä mitä silloin tapahtui ei ollut kadonnut minnekkään Drusillan mielestä. Drusilla oli nähnyt siitä samasta tilanteesta, jälkeenpäin hyvin todentuntuisa unia nimeomaan siitä mihin suuntaan se tilanne silloin olisi voinutkaan mennä siis jos Draco ei olisikaan keskeyttänyt sitä ( noh. Se jääköön jälleen tulkinnan varaan, millaisia Drusillan unet olivatkaan.)

" - Sinä et siis koskaan, missään tilanteessa edelleenkään tekisi mitään sellaista mistä minun tyttöystäväni syytteli sinua eilis iltana. Tiedoksesi vain. MInä en usko sitä enää. " Draco sanoi, edelleen hyvin selvästi kiusoitellen.

Kun Drusilla hetken kuluttua kääntyi, vain ottaakseen luutansa selkänsä  takana olevalta penkiltä. Hän huomasi, Dracon seisovan melkein hänen selkänsä takama tummanvihreissä harjoittelu varusteissa. Vain rennostti nojaillen luutaansa. Drusillan silmissä Draco näytti jälleen aivan hemmetin seksikkäältä.

" - Älä edes harkitse tekeväsi mitään sellaista nyt. Se ei vain ole turvallista. " Drusilla sanoi hyvin varoittavasti, muttei silti voinut olla ottamatta askelta lähemmäksi Dracoa.

" - Luulitko ihan tosissasi minun edes harkitsevan jotakin sellaista. Sinä se tässä tilanteessa aivan selvästi lähentelet minua. " Draco sanoi edellen kiusoittelevasti, ottamatta kuitenkaan yhtäkään askelta taaksepäin.

" - Lakkaa heti vihjailemasta tuollaisia ja vielä tuohon sävyyn, tai kadut vielä sanojasi. " Drusilla sanoi hiljaisesti.

 " - Sen minäkin haluan nähdä omin silmin. Kun sinä yrität saada minut katumaan jotakin, minkä tekemistä en edes kadu. " Draco kuittasi vain Drusillan sanat, edelleen  vain jatkaen kiusoitteluaan.

 

" - Aivan varmasti teen niin, jos sinä et lopeta nyt heti. " 

 

Drusilla sanoi hiljaa, ottaen samalla vielä yhden ihan pienen askeleen lähemmäksi Dracoa. Nyt kun hän vihdoin oli kosketusmatkan päässä pojasta, mikään ei olisi estänyt häntä tekemästä niin kuin hän tekikin seuraavaksi. Drusilla nosti vain ilman minkäänlaista varoitusta antamatta oikeaa kätensä suoraan Dracon niskaan. Mikäpä oliskaan tässä tilanteessa ollut huomaamattomampi tapa häneltä, vain kiusoitella poikaa. llman herättämättä epäilyksiä kenessäkään toisessa Luihuisessa joka saattaisi vahingossa ohikulkiessaan näkemään sen tilanteen.  Drusilla kun tiesi sen, kuinka paljon Draco ihan oikeasti rakasti ja myös nauttikin siitä ( siis ainakin salaa, vaikkei sitä koskaan Drusillalle ääneen myöntänytkään), kun Drusilla kosketti pojam niskaa.

Drusilla toivoi yhä edelleen myöskin mielessään auringon tulevan esiin pilvien takaan myös silloin kun Luihuinen pelaisi seuraavan ottelunsa Rohkelikkoa vastaan marraskuussa. Heti ensimmäisenä lauantaina, Halloweenin jälkeen. Aurinkoinen sää kun tuntui aina olevan vain pelkkä etu Luihuisille otteluiden aikana. Luihuiset kun olivat harjoitelleet useamminkin kuin vain kerran aurinkoisella ilmalla ja vain seurauksena siitä Drusilla oli oppinut harhauttamaan muiden tupien joukkueiden pelaajiai sekä myöskin etenemään ja taitavasti kaadon kanssa niissäkin tilanteissa kun aurinko paistoi suoraaan hänen kasvoihinsa. Samaten, samoissa tilanteissa Drusilla oli myös oppinut väistelemään taitavasti ryhmyjä.

 

Luihuiset olivat saaneet vihdoin viime vuonna myös aivan uudet luudat. Lahjoittajana oli tietenkin toiminut jälleen Dracon isä, Lucius Malfoy. Samaten myöskin joukkueen uudet kirkkaan vihreät otteluvarusteet olivat lahjoitus niin ikään Lucius Malfoylta.

Kaikilla Luihuisen joukkueen pelajilla oli nyt vihdoin myös tulisalamat joten se luuta ei ollutkaan enää vain Rohkelikon kapteenin ja myös etsijän paikalla pelaavan arpinaama Potterin käytössä.

 

Juurikin sen henmetin ärsyttävän arpinaaman, Drusilla oli kolmannesta kouluvuodesta lähtien ajetellut vakavasti tyrkkäävänsä jossakin ottelussa  alas luudalta. Sen hemmetin itserakkaan tyhjäpäisen arpinaaman marssiminen nenä pystyssä koulun käytävillä oli ihan todella alkanut ärsyttää Drusillaa. No, mutta.  Tänäkin vuonna Luihuine  ottaisi aivan varmasti murskavoiton Rohkelikosta, nimenomaan huispauksessa.

Drusilla ei siitten millään, ei edellenkään osannut ymmärtää Ginny Weasleyta. Ei sitten millään, vaikka hän kuinka olkin yrittänyt. Ginny aivan varmasti näki jotakin siinä arpinaama Potterissa, mitä Drusilla ei vain nähnyt vaikka hän kuinka oli yrittänyt. Drusillan mielestä nenä pystyssä ympäriinsä koulun käytävillä marssiva ylimielinen poika oli aivan helvetin ärsyttävä. Kaikkea muuta kuin hyvännäköinen tai edes söpö poika. Drusilla ei ollut edes vilkaissutkaan Potteria kahdesti, ninkuin ilmeisesti jotkut muut tytöt koulussa tuntuivat tekevän. Myöskin Cho oli tehnyt niin viime vuonna ja olihan Cho myöskin seurustellutkin hetken aikaa Potterin kanssa. Drusilla oli oikeasti olettanut edes Chon olevan oikeasti järkevä mutta ilmeisesti Cho olikin ollut aivan samanlainen viime vuonna, kuin Ginny oli nykyään.  Nimeomaan se arpi! se sai Drusillan useinkin miettimään.. Kuka edes haluaisi poikaystäväkseen jonkun jolla oli hemmetin ruma arpi keskellä otsaa??! Noh, Ginny Weasley ilmeisesti halusi. Siksipä Drusilla ei maininnutkaan yhdelläkään sanalla omista oikeista ajatuksistaan ja mielipiteistään nimenomaan Potterista, Ginnylle. Viimeisimmän kesäloman aikanakin, käydessään useammin kuin vain kerran kylässä Weasleyilla. Drusilla oli joutunut kuuntelemaan kyllästymiseen asti sitä, kuinka IHANA  ja SÖPÖ, KIVA ja MUKAMAS NIIN HAUSKA poika  se arpinaama olikaan nimeomaan Ginnyn mielestä. Omaksi onnekseen, Drusillan ei kuitenkaan tarvinnut nähdä tai edes kohdata sitä arpinaamaa kertaakaan kesälomalla, ollessan Weasleyilla.

Mutta. Mitähän Ginny Weasley ajatteliskaan kun hän saisi kuulla kuka olikaan Drusillan tunteiden kohde? mitä Ginny sanoisikaan ystävälleen siinä tilanteessa? tai kaksoset, mitä he ajattelisivat? Drusilla ei edes halunnut edes yrittääkkän ystävystyä Ginnyn muiden isoveljien kanssa. Drusillan ystävyys Fred ja George Weasleyn kanssa oli edellen onneksi turvassa, ainakin toistaiseksi.  Sitä onnetonta ja typerää tohvelia, Ron Weasleyta ( joka ei edes Drusillan mielestä osannut laisinkaan pelata huispausta ja oli myös ehdottonasti kaikista surkein pitäjä, jonka Drusilla oli koskaan milloinkaan nähnyt.), Drusiilla inhosi aivan yhä paljon kuin hän vihasi sitä oksettavan ylimielistä arpinaama Potteria. Ja kuraverinen orava, Hermione täydensikin hienosti sen kolmikon.

Drusilla olikin jo useamman kerran kuluneiden kouluvuosien aikana mietiskellyt mielessään jotakin oikein inhottavaa loitsua jonka hän voisi noin vain, itselleen parhaiten sopivassa tilanteessa vain äänettömästi käyttää juurikin siihen kolmikkoon.

Se ajatus palasikin jälleen hetkeksi aikaa Drusillan mieleen, samalla hetkellä kun hän laskeutui ilmasta takaisin maahan. Omasta mielestään aivan hemmetin hyvin onnistuneiden harjoitusten jälkeen. Drusillan jalat ehtivät juuri ja juuri koskettaa huispauskentän nurmikkoa kun hän jo huomasikin sen hemmetin kuraverisen.

 

Hermione Granger kun seisoi kauempana pienen kävelymatkan päässä huispaus kentästä, puun runkoon nojaillen. Ilman että Hermione edes huomasi tulleensa nähdyksi. No, tietenkin Drusilla arvasi hieman liiankin helposti miksi Hermione oli siellä. Tietenkin Hermione oli tullut vain katselemaan mukamas salaa. Ei Luihuisen joukkueen harjoituksia vaan nimenomaan Dracoa. Koska mistä ihmeen syystä se kuraverinen muuten vain huvikseen oliskaan herännyt näin aikaisin, lauantai- aamuna?. 

Sillä kertaa.. Drusilla päätti kuitenkin olla mainitsematta näkemästään, Dracolle. Draco oli nimittäin hyvällä tuulella onnistuneiden harjoitusten jälkeen, eikä Drusilla missään nimessä halunnut pilata sitä.

 

 " - Sehän olii erittäin viihdyttävää tänä aamuna. "

Draco sanoi, kävellessään Drusillan vasemmalla puolella huispaus kentältä linnaa kohti. Drusilla tunsi myös hyvin selvästi kuinka hänen ja Dracon ködet hipaisivat vähän väliä toisiaan, heidän kävellesssän. Drusilla ei kuitenkaan sillä kertaa ottanut noin vain kiinni vieressään kävelevän pojan kädestä.

" - Blaisella vain on yhä edelleen ongelmia auringon kanssa. Huomasin sen tänäänkin harjoitusten aikana, kun harhauttaminen oli minulle jälleen aivan liian helppoa. Ottelun aikana, Blaisen on parempi olla tekemättä samoja virheitä. Nehän saattavat pahimmassa tapauksessa olla kohtalokkaita meille. "

 

" - Sinä se vain lennät aina yhtä taitavasti, vaikka aurinko oli suoraan silmiesi edessä. "

Draco sanoi, ottaen samalla varovasti kiinni vieressään kävelevän tytön kädestä. Drusilla ei tietenkään siirtänyt kättään kauemmaksi Dracon kädestä vaan otti enemmän kuin mielellään pojan käden omaansa. Drusilla ja Draco eivät päästäneetkään enää irti toistensa käsistä, ennnekuin he oliavt jo melkein sisällä linnassa.

 

* * * * *

Suureen saliin käveltyään ja siellä alas istuttuaan Dracon viereen, Luihuisen tupapöytään.  Drusilla huomasikin samointein professori Snapen tarkkailevan häntä ja Dracoa omalla paikallaan opettajiien pöydässä, sinäkin aamuna hyvin hyvin synkän näköisenä.

" - Isäni tarkkailee jo meitä taas. Älä nyt edes vahingossakaan anna hänelle lisää syitä siihen. "

Drusilla sanoi hyvin hiljaisella äänellä vain varoitukseksi Dracolle, joka vilkaisikin samantien opettajien pöydän suuntaan. Ja samointein Draco saikin osakseen hyvin selvästi varoittavan katseen professori Snapelta.

" - Harjoitukser taisivat sujua hyvin. " Amy sanoi, toiselta puolelta pöytää jossa hän istui vastapäätä Drusillaa.

" - Noh. Ainoastaan meidän pitäjämme osalta ne menivät. Sanottaisiinko, ei niin täydellisen hyvin. Blaisella oli vain vakeuksia jälleen torjua minun heittojani, aina kun aurinko paistoi suoraan hänen kasvoihinsa. " Drusilla sanoi, sekoittaen samalla kaakaotaan lusikalla.

 

" - Sillä aikaa kun te olitte vielä huispauskentällä, professori Snape ilmoitti että ammupäivän aikana olisi mahdollsuus käydä Tylyahossa. Ensi lauantainahan sinne pääsy on peruttu, perjantai illan Halloween juhlien vuoksi. Olettehan tekin lähdössä sinne?" Amy sanoi, kysyvästi. 

" - Mikään ei estäisi meitä lähtemästä. " Drusilla ja Draco sanoivat ne sanat lähes yhtaikaa.

" - Professori Snape on jo tietoinen teidän lähdöstänne, Tylyahoon. " Amy sanoi.

Tämä retki Tylyahon olikin osunut aivan oikeaan paikkaan.  Drusillan olikin jo aika päästä täydentämään varastojaan, karkkien suhteen. Hunajaherttuassa kun vain oli se kaikista paras valikoima. Muutenkin oli vain mukavaa päästä taas muutamaksi tunniksi pois koulusta. Kun aurinkokin edelleen lämmitti muvasti, niin takkejakaan ei tarvinnut edes hakea mukaan.

" - Professori Snapella on kohta ihan oikeasti syytä epäillä teitä. "

Amy huomautti vain jälleen ohimennen. kuunnellessaan jälleen sivusta Drusillan ja Dracon välistä keskustelua. Drusillan mielestä tosin professori Snapella ei edelleenkään ollut syytä minkäänlaisiin epäilyksiin. Ei, vaikka Drusilla ei aina ollutkaan aivan täysin selvillä siitä mitä hänen isänsä pään sisällä liikkui milloinkin. No toisaalta, varmasti professori Snapen omasta mielestä hänen niille epäileville katseilleen oli jokin syy, joita Drusilla ja Draco olivat kumpikin saaneet osakseen aamiaisella suuressa salissa. Ja kukapa sen tiesi, vaikka professori Snape seisoisi nytkin jossakin linnan ikkunassa tarkkailemassa.  Sen verran epäilyttävältä professori Snape oli näyttänyt poistuessaan suuresta salista, myös Drusillankin mielestä.

 

" - Sinähän näytät tänään harvinaisen suloiselta. " Drusilla sanoi ihan vain kiusoitellakseen Dracoa. Drusilla kun tiesi edelleen, mikä Dracon oma edelleen muuttumaton mielipide olikaan siitä, kun häntä kutsuttiin suloiseksi. 

" - Sinä taas näytät aikaisempaa kauniimmalta. Ja olet muuten moninkertaisesti suloisempi, kuin minä. " Draco kuittasi vain Drusillan sanat, aivan samoin myös Drusillaa kiusoitellen. Drusilla ja Draco myös tönivät hellästi toisiaan kävellessään.

 

" - Huomasitko edes lainkaan professori Snapen epäileviä katseita, aamiaisella." Drusilla sanoi, vuorostaan Amylle.

 " - Ei, en huomannut niitä. Mutta ne katseet eivät jääneet minultakaan huomaamatta, kun professori Snape oli jo poistumassa suuresta salista. " Amy sanoi.

" - Professori Snape epäilee jo omassa mielessään sellaisia, mitä ei ole edes tapahtunut. " Drusilla sanoi, puhuen edelleen Amylle.

Noh, oikeasti niin oli jo tapahtunut. Ainakin sen tiedon mukaan joka siis yhä edelleen on vain tarkoin salattu totuus. Drusilla itseasiassa jo odottikin enemmän kuin mitään muuta, vain seuraavaa suudelmaa Dracolta. Voi, hemmetin hemmetti kuinka lähellä se suudelma olikaan jo ollut aamulla, ennen harjoituksia.  Jälleen kerran, Draco oli kuitenkin vetäytynyt pois koko tilanteesta, juuri ennenkuin Drusilla oli ehtinyt nojautua eteenpäin ja suudella Dracoa. Drusillan omasta mielestä, jo ainakin kaksi hyvää tilaisuutta suudelmalle oli jo mennyt ohitse. Joten, milloin siis olisikaan edessä se seuraava?

 

Drusilla jättäytyi silläkin kertaa  kävellessään tarkoituksellisesti jälkeen Dracosta ja Amysta.  Drusilla teki niin vain, jotta hän voisi juosta heidät kiinni ja hypähtää noin vain Dracon niskaan. Drusilla oli tehnyt niin usemman sata kertaa nöiden kuluneiden viiden vuoden aikana ja nimeomaan sillä tavoin hän pääsisi vihdoin ainakin hetkeksi akaa lähemmmäs Dracoa. Herättämättä minkäänlasia epäilyksiä, Amyssa. 

" - Tätä minä osasinkin odottaa jo, milloin sinä taas roikkuisit minun niskassani. " Draco sanoi, samalla nostaen Drusillan hieman ylemmäksi.

" - Minua ei vain huvittanut enää vain kävellä. " Drusilla sanoi jälleen Dracoa ihan vähäsen vain kiusoitellen.

Drusilla painautui, niin paljon vasten Dracon selkää kuin vain uskalsi, herättämättä minkäänlaisia epäilyksiä, edelleen Dracon oikealla puolella kävelevässä Amyssa. Drusilla laski myös molemmat kätensä varovaisesti Dracon hartioille. Edelleen, hän vain kuuli sen häntä nyt ihan vähäsen vain häiritsevän, niin suloisesti kiusoittelevan sävyn pojan äänessä. Ihnan pienen pienen sekunnin ajan hänen teki myös mieli suudella Dracon niskaa, ihan vahingossa vain. Se teko tosin jäi sillä kertaa vain ajatukseksi, sillä miten hemmetissä Drusilla oliskaan onnistunut tekemään niin Amyn huomaamatta? no ei mitenkään.

 

 Amy ei edelleekään ilmeisesti edes yrittänytkään ymmärtää ystäviään tai sitä, miksi ihmeessä Drusilla ja Draco lähes jatkuvasti kiusoittelivat toisiaan. No, Drusilla ei antanut sen asian häiritä itseään lainkaan.  Hänellä tosin oli ollut jo jonkin aikaa mielessään aika vahva aavistus siitä, että se mitä hän tunsi Dracoa kohtaan saattoikin ehkä ollakkin jo molemminpuolista. Drusilla ei kuitenkaan ihan vielä paljastaa yhtikäs mitään omista tunteistaan Dracolle. Eikä myöskään, mitä hän ihan oikeasti ajatteli salaa mielessään parhaasta ystävästään. Drusilla oli edelleen valmis odottamaan nimeomaan sitä oikeaa hetkeä. Ja sitten kun se hetki vihdoin ja viimein tulisi ja hän kuulisi edes pienenkin vihjeen Draco Malfoyn tunteista häntä kohtaan. Silloin, Drusilla ei enää salailisi omia tunteitaan lainkaan.

 

 " - Sinä olet vain laiska, Dru. Aivan samanlainen kuin professori Snapekin oli sinun iässäsi. Onko sekin vain sukuvika vai otatko vain tahallasi mallia hänestä?" Draco sanoi yhtäkkiä kysyvästi.

 " - Se vain tuli yhtäkkiä mieleeni, kun sinä et tälläkään kertaa muka jaksa vain kävellä Tylyahoon saakka. Ja se oli muuten minun isäni, joka kertoi minulle siitä millainen professori Snape oli nuoruus vuosinaan. "

 " - Ei hemmetti. Ei edes Lucius saisi olla noin epäoikeuden mukainen. Mistä sinä edes tiedät ovatko ne puheet edes tottakaan, mitä hän on kertonut sinulle. Millainenan sitten Lucius itse olikaan meidän ikäisenä? " Drusilla puuskahti aivan tahtomattaan.

" - Aivan varmasti aion kysyä siitä, professori Snapelta. Sinun isälläsi kun ei ole edes minkäänlaisia oikeuksia, puhua tuollaisia minun isästäni, ei varsinkaan hänen selkänsä takana. " 

" - Meidän isäthän olivat kouluaikoinaan samassa tuvassa, kumpikin siis Luihuisia. Minun isäni ei edes koskaan kerro minulle mitään nuoruudestaan millä ei olisi ollut totuuden kanssa mitään tekemistä. " Draco sanoi, keskeyttäen tahallaan Drusillan.

" - Joten se mitä minun isäni on kertonut minulle on totta.  Hyväksyt sen, tai et. "

 " - Se ero minussa kuitenkin on isääni verrattuna, etten minä todellakaan ole laiska. Se ei siis ainakaan kulje minkäänlaisena verenperintönä meidän suvussa. Minähän pelaan huispausta, enkä vain istu nenä kiinni kirjassa lukemassa niinkuin kuraverinen. "

 

Drusilla sanoi ne sanat vain puolustaakseen itseään.  Drusillaa myös hieman puistatti edes vain ajatuskin siitä, että hänen isässään oli ollut nuoruuvuosina jotain niin samankaltaista Hermionen kanssa. Drusilla vannoikin hiljaa itsekseen mielessään ettei hänestä milloinkaan tulisi samankaltaista, kuin professori Snape oli ollut hänen ikäisenään. Beatricen, Drusillan äidin. Severus oli tavannutkin ilmeisesti vasta koulusta valmistumisensa jälkeen. SIllä ainakaan tähän mennessä Drusilla ei ollut kuullut pienintäkään huhua siitä, että hänen isänsä olisi seurustellut jonkun tytön kanssa jo koulu aikoinaan. 

Sillä tiedolla ei olisi kuitenkaan ollut sen suurempaa merkitystä Drusillalle, mitä hänen isänsä nuoruus vuosina oli mahdollisesti tapahtunut.  Nykyäänhän, Severus Snape oli kaikista parhain ja myös rakkain isä maailmassa, kunnioitettu ja arvostettu professori/ opettaja, Luihuisen tuvan johtaja sekä koulun ainoa taikajuomien, liemien ja myrkkyjen tuntija.

 

Hetkisen kuluttua Drusillan oli vain pakko ottaa tiukemmmin kiinni Drcosta. Poika kun vain yhtäkkiä päätti noin vain juosta kiinni, kauempana kävelevän Blaise Zabinin. Putoaminen e nimittäin laisinkaan houkutellut Drusillaa.

 

 " - Mikähän vuosi se taas olikaan, kun sinä aloitit noin vain tuon harrastuksesi? sinä käytät Dracoa aina, aivan selvästi hyväksesi kun teet noin. " Blaise sanoin teeskennellen järkyttynyttä. Osoittaen tietenkin sanansa Drusillalle.

" - Kolmas kouluvuosi se oli.  Draco ei tosin ole koskaan edes kieltänyt minua tekemästä näin. En myöskään ole huomannut mitään siihen viittaavaakaan meidän tuvan säännöissä ettei näin saisi tehdä. " Drusilla sanoi, pudottautuen samalla takaisin tielle.

" - SInä olet jälleen kerran palveluksen velkaa minulle tästä, Dru. Ja siitä sinun on turhaa edes yrittääkkään kieltäytyä, sillä minä en tule hyväksymään sitä. " Draco sanoi, unohtamatta edellenkään kiusoitella Drusillaa.

 

 " - Älä edes kuvittelekkaan mielessäsi mitään sellaista. Minä en nimittäin ao kantaa sinuua Tylyahosta takaisin linnaan. " Drusilla kuittasi samointein Dracon sanat.

" - Mielessäni ei edes liiku mitään sellaista. Siellä on itseasiassa paljon parempi ajatus. " Draco sanoi.

" - Sinä saat tehdä jotakin palveluksena minulle ihan vain sen edestä, kun joudun aina silloin tällöin kantamaan sinut jonnekkin."

 " - Haluankohan edes kuullakkaan sitä, mitä sinulla on tällä kertaa mielessäsi. " Drusilla sanoi hieman epäilevästi.

" - En aio sanoa siitä  mitään nyt. Täällä kun on jälleen liikaa ylimääräisä korvia kuuntelemassa. " Draco sanoi ne sanat, ei laisinkaan kiusoittelevalla äänensävyllä.

Drusilla tiesi erittäin byvin, mitä Draco tarkoitti niillä " ylimääräisillä korvilla ". Vsin ja ainoastaan Blaise Zabinia. Draco ei tälläkään kertaa jättänyt sitä erittäin ilkeämielistä kuittailuaan huispauskentälle vaan hän oli ottanut sen mukaansa tännekkin.

Vain ja ainostaan koska, Blaise oli tehnyt viime vuonna pahimman erehdyksensä koskaan, kun hän oli mennyt tekemään jotakin erittäin väärää ja ei missään tapauksessa hyväksyttävää, nimenomaan Dracolle. Nimenomaan sitä, Drusilla ei edes ajatellutkaan alkavansa muistelemaan nyt. 

 

" - Dracolla on sekeästi jotakin nyt mielessään. Suosittelisin siis olemaan varovainen, Dru. " Blaise Zabini päätti siis jälleen kerran  noin vain puuttua keskusteluun, mitään edes kysymättä.

 " - Se ei jää edes arvailujen varaan mitä se ehkäpä voisikaan olla. " Blaise Zabini vain jatkoi erittäin ärsyttävää vihjailuaan.

 

' Jumalauta Zabini. Pidä nyt hemmetti vain se pääsi kiinni. Jos et halua taas saada syytä vierailla sairaalasiivessä. ' Drusilla ajatteli vain hiljaa mielessään, kun hän vain ohimennen vilkaisi Dracoa. Ja huomasi järkytyksekseen pojan hopeanharmaiden silmien muuttuneen jo asteen verran tummemman harmaiksi. Niin tuntui käyvän jokaikinen kerta kun Blaise meni vain liian pitkälle, ärsyttävien vihjailudensa kanssa.  Ajattelematta lainkaan ensin, ennenkuin päästi niitä karkamaan huuliltaan sanoina. Silläkin kertaa, Blaise oli onnistunut aivan selvästi jo ärsyttämään myös Dracoa.

Hetkisen ajan Drusilla harkitsikin jo tönäisevänsä Blaise Zabinia niin kovaa kuin vain jaksiasi, kauemmaksi hänestä ja Dracosta.

Drusilla ei vain jaksanut enää kuunnella yhtäkään hemmetin ärsyttävää, vihjailevaa sanaa Blaisen suusta. Siis jos ne liittyivät edes vähänkään Drusillaan ja Dracoon.

" - Vaikka minulla sattuisiki olemaan jotakin nyt mielessäni. Sinä olisit tasan tarkkaan se viimeinen meidän tuvassa jolle minä edes suostuisin vapaa ehtoisesti edes puhumaan niistä, edes yhdelläkään sanalla. "

Niillä sanoillaan Draco löi aivan tarkoituksella Blaise Zabinia suoraan kasvoihin. Ihan pienen hetkisen vain Drusillam teki ihan oikeasti mieli vain lyödä Dracoa suoraan kasvoihin. Aivan samalla tavalla kuin se hemmetin kuraverinen oli lyönyt Dracoa kolmantena koulu vuonna. Ensimmäisen ja viimeisen kerran. Se tilanne oli tosin silloin jatkunut niin että myös Hermione oli saanut nyrkistä kasvoihinsa, Drusillalta.

 

Drusilla ei vain enää laisinkaan sietänyt kuunnella edes yhtäkään pientä sekuntia sitä niin hemmetin ilkeää, ylimielistä kuittailua, nimeomaan Dracolta, Blaise Zabinille. Drusilla kun oli kuunnellut sitä kyllästymiseen asti aamulla huispaus harjoituksissa.

" - Lopeta tuon suuntaiset puheet, nyt heti. " Drusilla sanoi, tönäistenkin Blaisen sijasta Dracooa.

" - Hän ansaitsee sen edelleen, Dru. " Draco kuittasi vain, Drusillan sanat lyhyesti.

 

 Drusilla oli yhtäkkiä aivan töysin unohtanut sen, että hänen oli alunperin tarkoitus vain lyödä Dracoa, tönäisemisen sijaan. Mieluusti hän olisi kuitenkin vain ottanut Dracoa kiinni kasvoista siis tässä ja nyt heti, keskellä tietä ja vain vaientanut pojan suutelemalla häntä oikein pitkään ja kiusoittelevasti.

" - Minähän vain sanoin niinkuin asiat oikeastikkin ovat. Muilla keinoin Blaisea ei saa millään vaikenemaan. " Draco sanoi, tönäisten vuorostaan Drusillaa edelleen ihan hellästi vain.

" - Minä en vain enää jaksa kuunnella sinun ilkeää kuittailuasi, yhtään enempää.  " Drusilla sanoi.

 Drusillalla oli sillä hetkellä mielessään jo kaksikin ajatusta siitä, mitä Dracolla saattaisi olla mielessään. Toinen niistä oli hänelle jo ennestään tuttua aiemmilta kouluvuosilta. Nimenomaan sen saman pyynnön Drusilla oli kuullut Dracolta useammankin kerran, nimenomaan huispaus harjoitusten jälkeen. Drusilla kun oli oikeastaan melkein joka kerta harjoitusten jälkeen ja joskus muulloinkin hieronut Dracon niskaa ja hartioita. Vain koska kukaan muu Luihuisen tuvassa ei halllinnut sitä taitoa, niin hyvin kuin Drusilla. Hän olikin salaa ylpeäkin siitä, että oli opetellut sen taidon. Ainakin Drusillalla olisi selkeästi selitettävä syy valmiina aina siihen, miksi hän oli niin lähellä Dracoa. Siis mikäli se edes hetättäisi epäilyksiä muissa Luihuisen tuvassa. 

 

Pansy Parkinsonisita niin ei voisi tosin sanoa, ei ainakaan enää.  Pansy kun epäiisi eilis iltaisen tilanteen jälkeen aivan varmasti aivan kaikkea mitä Drusilla teki, siis jos Drusillan tekemiset liittyisivät edes vähänkään Dracoon. Nyt tosin siitäkään, mitä Drusilla oli useamman kerran jo tehnyt aikaisempina kouluvuosina ei todennäköisesti tulisi mitään. Miten ihmeessä Drusilla edes onnistuisi keskittymään vain hieromaan Dracoa. Jos hän oli nyt jo ajetellut noin vain suutelevansa poikaa. No, olihan aina tietenkin olemasa se toinenkin vaihtoehto johon liittyi nimenomaan suudelmia ja lähekkäin olemista.  Sen enempää, Drusilla ei kuitenkaan uskaltanut edes ajatellakkaan etteivät hänen ajatuksensa nyt täysin väärällä hetkellä vain lähtisi noin vain vaeltelemaan niille oikeasti levettomille poluille. Drusilla tosin toivoi lakkaamatta toistaiseksi vain salaa mielessään, vain edes piemen pientä jonkinlaista edistymistä sen asian suhteen, että hän saisi toivottavasti pian edes pienen vihjeen Dracon tunteista häntä kohtaan.

Näiden kuluneiden viiden vuoden aikana, tarkemmin sanottuna kolmannesta kouluvuodesta alkaen Drusilla oli jäänyt useammin kuin vain kerran kiinni professori Snapelle, Luihuisen tuvan johtajalle ihan vain oleskelusta poikien makuusalissa. Useinkin vielä kahdestaan Dracon kanssa. Professori Snape olikin useammankin kerran muistuttanut Drusillaa siitä ettei enää yhdentoista jälkeen iltaisin ja öiseen aikaan ollut luvallista ottaa yhtäkään askelta poikien puolelle, eikä myöskään oleskella siellä. Kummastakin edellä mainitusta kun seuraisi jälki-istunto sekä useamman kymmenen tupapisteen menetys. Silloinkin, vaikka olisikin hyvä syy rikkoa sitä sääntöä.

Ihan kujn Drusilla ei jo muutenkin muistaisi tupansa sääntöjä, niin ettei professori Snapen tarvitsi edes muistuttaa häntä. Drusilla kun oli noudattunut kaikkia oman tupansa sääntöjä ensimmäisestä kouluvuodrsta lähtien. Eikä hänellä ollut kertaakaan edes käväissyt mielessäkään olla noudattamatta niitä. Ei edes Dracon takia. 

 

Drusilla tosin pelkäsi myös nyt yhtä asiaa, enemmän kuin omaa kuolemaansa.  Nimenomaan sitä, jos jonkin iltana täysin väärällä hetkellä professori Snape vain tulisikin varoittamatta samaan huoneeseeen.  Se olisi hyvin hyvin paha tilanne Drusillalle jos hänen isänsä näkisikin hänet tekemässä jotakin hyvin asiattomaksi tilanteeksi luokiteltua, Dracon kanssa. Mikä ei myöskään aivan varmasti olisi professori Snapen mielestä lainkaan hyväksyttävää. Tosin sitäkin pelottavampaa Drusillalle olisi jäädä samankaltaisesta tilanteesta kiinni kummisedälleen ja Draco isälle. Lucius Malfoylle.

Pansy Parkinsonille oli käynyt niin viime vuonna. Pansyn omien sanojen mukaan se oli ollut aivan hirveän noloa, ja siitä oli myöskin seurannut  puhuttelukin nimeomaan hänelle, Lucius Malfoylta. Juurikin näistä kahdesta syystä, Drusilla olikin jo päättänyt viettää ne kaikista läheisimmät hetkensä Dracon kanssa aivan jossakin muualla, kuin poikien makuusalissa.

"  - Minulla ehkä onkin jo aavistus siitä, mitä sinulla on mielessäsi." Drusilla sanoi, osoittaen sanansa vain Dracolle.

" - Minustapa vaikuttaa nyt siltä, että olet menossa pahasti metsään aavistuksinesi. " Draco sanoi, ihan vähän kiusoittelevasti.

" - Ottaisinkin sinut mieluusti mukaani sinne metsään. " Drusilla kuittasi Dracon sanat, hieman vihjailevasti jatkaen vain edelleen sanallista leikkiän.

Vain sillä tavoin Drusilla ja Draco onnistuisivat silläkin kertaa johdattelemaan Blaisen ja Amyn täysin harhaan, sekä myöskin Amelian. Jos siis Amy sattuisikin mainitsemaan tästä myös hänelle. 

" - Niinkuin sinä aina teet. Te tytöt kun ette vain uskalla mennä yksin metsään. Pelkäätkö sinäkin edelleen vain kohtaavasi jonkun hirveän, ruman ja pelottavan peikon siellä? " Draco sanoi kysyvästi, aivan selvästi nauruaan jo pidätellen.

" - Minä vielä sinulle sen peikon näytän. " Drusilla sanoi, itsekkin jo miltein nauruun purskahtaen.

Ihan kuin Drusilla olisi tosissaan suunnitellut menevänsä etsimään peikkoja, Dracon kanssa. Se mitä hän ihan oikeasti tulisi tekemään olisi vain se tavanomainen ja tuttu palvelus jonka Drusilla oli useamman kerran aikaisemminkin tehnyt Dracolle. Mitään muuta Drusilla ei nyt uskaltanutkaan toivoa, ei liian aikaisin. Ja ihan tiedoksenne vain. Blaise Zabinin vihjailuja ei kannattaisi koskaan ottaa liian vakavasti. Mutta. Entäpäs jos Blaise Zabini olisikin oikeassa tällä kertaa, omien vihjailudensa kanssa?

Nimeomaan Draco Malfoyn tapa kiusoitella Drusillaa oli aivan selvästi muuttumassa merkityksellisemmäksi. Drusilla oli huomannut sen jo itsekkin. Saman peliin Drusilla hallitsi kyllä itsekkin, varsin taitavasti. Sillä, olihan hän saanutkin harjoitusta siihen kolmannesta kouluvuodesta lähtien nimeomaan vain kiusoittelemalla oman tupansa poikia.. Ei siis vain, Dracoa.  Drusilla pitikin jo itseään aika taitavana ja Dracon kanssa hän sai nyt vain lisää harjoitusta. Jopa, Blaise Zabinia ( oman tupansa toisiksi suosituinta poikaa heti Draco Malfoyn jälkeen) Drusilla oli onnistuneesti huijannut jo useamman kerran. Mutta, Dracon kohdalla se ei vain onnistunut, ei edelleenkään. No, nimeomaan Dracoa. Drusilla ei edes halunnutkaan huijata, ei missään asiassa vaikka hän nyt joutuikin vielä jonkin aikaa salailemaan omia todellisia tunteitaan. Ja myöskin kaikki hänen selvästi asiattomiksi luokiteltavat ajatuksensa.

" - Drusillalla ja Dracolla on taas tänään salaiseksi luokiteltu tapaaminen kahdestaan. " Blaise Zabini tietenkin sanoi sen ääneen myös Amylle joka oli vihdoin saavuttanut heidät.

" - Älä edes vaivaudu kuuntelemaan. Ei meillä mitään salaista tapaamista ole.  Drusilla vain tekee jälleen saman palveluksen minulle. "  Draco kiirehti heti korjaamaan Blaisen sanoja.

 " - Mistä hemmetistä minä edes tietäisin mitään siitä, mitä te kaksi oikein teette siellä? " Blaise sanoi, selvästi kysyvästi.

 " - Dracolla kun on jokaikinen kerta tapana heittää muut ulos meidän makuusalista, aina kun Drusilla on siellä. "

 

 " - Ei siellä koskaan edes tapahdu mitään niin kiinnostavaa, minkä vuoksi edes kannattaisikaan jäädä kuuntelemaan käytävälle oven taakse. "

 

Jälleen kerran, Dracon selvästi ilkeän sävyinen kuittailu sai Blaisen vaikenemaan. Ilmeisestikkin, Blaise Zabini oli siis jäänyt jo aikaisemmin kiinni  Dracolle salaa kuuntelemisesta käytävällä oven takana.  

* * * * * 

Tylyahoon viimein saavuttuaan Drusilla ja Amy suunnistivat ensimmäiseksi kohti Hunajaherttuaa. Drusilla vain rakasti niin paljon sitä pientä kauppaa sillä juurikin sieltä löytyivät hänen aivan kaikki suosikkinsa. Siis myöskin ne, joita ei ollut laisinkaan saatavilla Viistokujalta. Silläkin kertaa, Drusillalla kuluikin jonkin aikaa kun hän valitsi karkkeja. Mutta, vain koska seuraavasta Tylyahon retkestä ei ollut tietoakaan vielä. Drusillan oli vain ostettava nyt kerralla enemmän.

 

" - Professori McGonagall tulee aivan varmasti huomauttamaan noista sinulle, jos otat yhden niistä mukaasi hänen oppitunnilleen. " Amy sanoi, huomattuaan ystävänsä ostavan myös useamman kuin vain yhden sokerisen sulkakynän.

" - McGonagallin akalla nyt on aivan selvästi jotakin karkkeja vastaan. Enhän minä edes useinkaan syö mitään hänen oppitunneillaan. " Drusilla sanoi, kuitaten Amyn sanat.

Hunajaherttuasta Drusilla ja Amy suunnistivat keskenään jutellen kohti Kolmea Luudanvartta, jossa heidän olikin tarkoitus nähdä Draco ja Blaise. Pojat kun eivät lähteneet tyttöjen mukaan Hunajaherttuaan vain koska heidän kummankin mielestä tytöt viivyttelivät siellä aina liian kauan.

" - Onko sinun ja Dracon välillä oikeasti tapahtunut jotakin? " Amy sanoi kysyvästi hyvin hiljaisella äänellä, kävellessään Drusillan oikealla puolella.

" - Miten niin? ei ainakaan minun tietääkseni ole. " Drusilla sanoi. Hän huomasi myös yhtäkkiä, kuinka paljon akaisempaa helpompaa pienten hätä valheiden keksiminen hänelle nyt olikaan.

" - Sinun ja Dracon välinen, ilmeisesti edelleen vain leikkimielinen kiusoittelu vaan saa miettimään. " Amy sanoi.

" - Eikö se sinusta olekkaan enää normaalia, kun meidän tuvan pojat välillä kiusoittelevat meitä tyttöjä?" enhän minä edes ole ainoa tyttö meidän tuvassa jolle Draco on tehnyt niin. " Drusilla sanoi hieman epäuskoisesti.  Hän kun oli pitänyt mainitsemaansa asiaa aivan normaalina kolmannesta kouluvuodesta saakka.

 " - En minä sitä ihan niin tarkoittanut. Minusta se nyt vain on hieman omituista kun sinä ja Draco olette edelleen vain toistenne parhaat ystävät. " Amy sanoi hetkisen hiljaa mietittyään mitä sanoisikaan vastaukseksi ystävälleen.

 

Drusilla vain päätti jättää kokonaan vastaamatta Amylle. He olivat nimittäin jo melkein kävelleet Kolmen Luudanvarren ovelle ja Drusilla ei vain halunnut joutua taas uuteen kiusalliseen tilanteeseen. Vain sen vuoksi, että hän sattuikin noin vain puhumaan Dracosta, Amyn kanssa niin että Dracokin saattaisi kuulla sen vahingossa.

 

 Silläkin kertaa poikien etsimiseen kului useampi minuutti, vain koska koko paikka oli aivan tupaten täynnä. Useamman minuutin ajan jo ympärilleen katseltuaan, Drusilla näki Dracon vihdoin istumassa yhdessä kauimmaisista nurkkapöydistä, ikkunan vieressä. 

Amy oli jo lupautunut noutamaan kermakaljan myöskin ystävälleen ( vaikka mieluusti Drusilla olisi ottanut lasillisen tuliviskiä. Häntä harmittikin edelleen hieman se, ettei hän edelleen alaikäisenä saanut juoda suosikkijuomaansa milloin vain halusi).

Drusilla suunnistikin siis suoraan sinne missä Draco edelleen istui, hänen ilokseen yksin. Blaise Zabini oli siis ilmeisesti myös kadonnut  ainakin hetkeksi aikaa jonnekkin muualle, joten nyt Drusillalla oli jälleen tilaisuus lähestyä Dracoa ihan niinkuin hän itse halusi. Drusilla kävelikin suoraan Dracon taakse, laskien molemmat kätensä noin vain pojan hartioille, sanaakaan ääneen sanomatta. Samalla hetkellä, Draco ottikin kiinni Drusillan käsistä, edes taakseen vilkaisematta.

 

" - Näinkö sinä teet aina? " Drusilla kysyi hiljaisella äänellä, ihan vähäsen vain kiusoitellen edessään istuvaa poikaa.

" - Minä tunnistin sinun askeleesi, joten tiesin sinun seisovan selkäni takana. Kukaan muu kuin sinä ei edes uskaltaisi tehdä näin, noin vain. "  Draco sanoi myös hiljaisella äänellä, unohtamatta edelleenkään kiusoitella Drusillaa.

" -  Ai niin, melkein unohdin. Pansyhan olisi hypännyt sinun syliisi samoin tein. " Drusilla sanoi, hieman sarkastiseen sävyyn.

" . Ja huomannutkin hyvin pian sen jälkeen, istuvansa lattialla. " Draco kuittasi vain Drusillan sanat samalla hetkellä, kun Drusilla istui alas pöytään hänen viereensä. 

 

 Drusilla laittoi noin vain oikean kätensä, samointein hyvin varovasti vieressään istuvan pojan selän taakse. Ja huokaisikin melkein heti hiljaa helpotuksesta mielessään huomatessan Dracon nojautuvan samoin tein hänen kättään vasten. Draco ottikin vielä hyvin varovasti kiinni vieressään istuvan tytön kädestä.  Drusillan ja Dracon katseetkin kohtasivat samalla hetkellä ihan pienen hetken vain ja Drusilla olisi enemmän kuin mielellään myös nojautunut vielä lähemmäs Dracoa ja vain suudellut poikaa. Mutta, ehei. Eihän hän tietenkään oikeasti olisi voinut tehdä niin. Draco olisi vain kuitenkin torjunut hänet.

 

Miten hemmetissä Drusilla ei vain osannut olla enää lainkaan ajattelematta suutelemista, ollessaan vain pienenkin hetken kahden Dracon kanssa.?  sama ajatus oli häirinnyt Drusillaa koko Tylyahossa vietetyn ajan. Vain hetkeä aikaisemmin Hunajaherttuassakin ollessaan Drusilla oli vain odottanut tätä hetkeä kun hän olisi jälleen parhaan ystävänsä vieressä. Dracon hopeanharmaiden silmien katsekkin ( kyllä. Niissä silmissä näkyi myös jälleen se niin kaunis sinisen häivähdys) oli vain niin suloisesti kiusoitteleva. Ja nyt kun Dracon kasvotkaan eivät olleet kaukana Drusillan kasvoista, se hetki olisi jälleen ollut aivan täydellinen suudelmalle. 

Se hetki ol myös hieman häiritsevästi kiusallinen, varsinkin kun Dracokin laiitoi vasemman kätensä noin vain Drusllan selän taakse ja sai kätensä pujotettua hieman liiankin helposti myös vieressään istuvan tytön kummankin paidan alle ihoa vasten.

 

Draco Malfoy ei tietenkään, ei silläkään kertaa vain jättänyt kättään siihen kohtaan missä se jo oli. Drusilla kun tunsi hyvin selvästi pojan sormien koskettavnn hänen ihoaan jälleen, kiusoittelevasti. Ja se kosketus saikin tytön liikahtamaan paikoillan ihan vähän vain. Hemmetin hemmetti, se kosketus vain tuntui niin hyvältä. Tosin se oli myös hieman kiusallistakin varsinkin kun siitä kiinni jääminen oli myös hyvin lähellä. Amy ja Blaise kun saattoivat ihan koska tahansa tulla istumaan saamaan pöytään, Drusillan ja Dracon seuraan.

 

" - Mitä hemmettiä sinä oikein kuvittelet tekeväsi.." Drusilla sanoi niin hiljaisella äänellä kuin vain osasi, vieressään istuvalle pojalle. Draco tosin teeskenteli ettei olisi kuullutkaan, mitä hänen vieressään istuva tyttö sanoi.

" - Ota kätesi heti pois sieltä, missä se on nyt. " Drusilla sanoi uudelleen edelleen ääntään korottamatta.

"  - Entäpä jos en otakkaan. " Draco kuittasi vain hiljaisesti vieressään istuvan tytön sanat.

" - Ei se sinua aiemminkaan härinnyt, kun viimeksi tein näin. "

 

" - Se oli ihan eri tilanne kuin tämä. Silloin sitä ei nähnyt kukaan. "

Drusilla olisi mielellään jatkanut lausettaan pidemmällekkin, ellei hän olisi yhtäkkiä vain unohtanut mitä oikaan sanomassa. Tuntiessan Dracon sormien kosketuksen siirtyvän hieman alemmas. Yhtäkkiä Drusillan oli vain pakko puraista huulensa sisäpintaa, jottei hän olisi vain yhtäkkiä ääneen voihkaisemalla kiinnittänyt jonkun muunkin lähellä istuvan huomiota itseensä.

Dracon sormet kun koskettivat hyvin kiusoittelevasti yhtä herkimmistä kohdista tytön vartalolla. Ja se ihan pienen pieneltä hipaisulta vain tuntuva kosketus tuntui yhä edelleen vain niin hemmetin hyvältä.

" - Eihän kukaan muu täällä edes kiinnitä huomiotaan meihin ollenkaan. "

Drusilla kuuli vain Dracon kuiskaavan hiljaa, edelleen kiusoittelevasti. Sehän ei tehnyt tästä tilanteesta yhtään helpompaa Drusillalle. Hän kun ei voinut edes tehdä mitään kiusoitellakseen Dracoa. Hän kun ei saisi omaa kättään millään vieressään istuvan pojan paidan alle, ei vaikka hänen kätensä ei olisikaan pojan kädessä. Draco estäisi aivan varmasti kaikki hänen yrityksensä, samoin tavoin kuin poika oli tehnyt aikaisemminkin kun he kaksi olivat olleet paikassa jos kuka tahansa voisi nähdä heidät.

Aivan samanlainen Draco oli ollut kolmantenakin kouluvuonna, Hailien kanssa. Silloinkin. Draco ei ollut halunnut kenenkään muun tietävän hänen tapailevan salaa Korpinkynnen tuvan tyttöä. Siksipä, Draco ja Hailie olivatkn tapailleet toisiaan melkein koko kolmannen kouluvuoden vain piilossa muiden katseilta. Drusilla tosin oli tiennyt siitä, mutta hän ei ollut maininnut koko asiasta sanallakaan Dracolle, eikä kenellekkään toiselle myöskään. Eikä hän olisi tehnyt niin neljäntenäkään koulu vuonna, ellei Draco olisi silloin ihan itse päättänyt seurustella näkyvästi Hailien kanssa.

 

 " - En vain haluaisi joutua taas yhteen inhottavaan tilanteeseen sinun tyttöystäväsi kanssa. " Drusilla sanoi, edelleen hiljaisesti.

" - Tarkoitan siis jos hän sattuukin kävelemään tähän suuntaan ja."

" - Mstä asti sinä olet ihan oikeasti välittänyt siitä, mitä hän sanoo? eilis iltanakaan et vähääkään välittänyt. Sinulla näytti olevan vain hauskaa kun näit Pansyn nolaavan itsensä. Sen minäkin näin selvästi sinun kasvoiltasi, joten aivan turhaa alkaa väittää vasraan nyt. "

" - Haluatko siis rehellisen vastauksen. " Drusilla sanoi edelleen hiljaa, keskeyttäen samalla tahallaan Dracon.

" - Minua ei ole vähempää kiinnostanut kolmannesta kouluvuodesta lähtien yhtikäs mikään, enkä ole myöskään vähääkään välittänyt siitä lähtien. En edes pienen pientäkään sekuntia yhtikäs mistään mitä se typerä bimbo on sanonut tai tehnyt milloinkin. Ei edes sekään ole vähempää häirinnyt minua, jos olen sattunutkin joskus loukkaamaan häntä tai hänen tunteitaan." 

" - Miksi hemmetissä sitten edes välittäisit nytkään. " Draco sanoi edelleen hyvin hijaisesti vilkaisten myös ihan ohimennen vieressään istuvaan tyttöä.

Drusilla yrittikin jälleen ne hiljaiset sanat kuultuaan vain siirtyä lähemmäs vieressään istuvaa poikaa, ilman ettei poika huomaisi mitään. Ajatuksissaan Drusilla tietenkin oli jo ajat sitten siirtynyt vain istumaan Dracon syliin. Oikeastihan hän ei voisi tehdä niin. Ei, vaikka hän oli useammankin kerran aiempina kouluvuosina istunut jopa heidän tupansa oleskeluhuoneessa parhaan ystävänsä sylissä.

" - En minä ihan oikeasti välitä siitä vähääkään. En vain kuitenkaan haluaisi aiheuttaa uutta samanlaista tilannetta, kuin se eilis iltainen oli. " Drusilla sanoi, vilkaisten itsekkin Dracoa vain ohimennen. Hän kun ei mielellään keskustellut hetkeäkään pojan kanssa,  ilman ettei hänen oma katseensa kohdannut niiden kauniiden hopeanharrmaiden silmien katsetta.

Drusilla huomasi tehneensä myös hyvin kohtalokkaan virheen, samalla hetkellä kun hän antoi katseensa kohdata Dracon katseen.

Hänen kasvonsa nimittäin olivat jo niin lähellä Dracon kasvoja, ettei hän vain halunnutkaan enää kääntää katsettaan poispäin pojan kasvoista.  Ja yhtäkkiä se ajatus oli vain aiempaa vahvempana tytön mielessä.

Hän halusi. Hemmetin hemmetti hän vain halusi enemmän kuin mitään muuta nyt heti vain suudella vieressään, hyvin lähellä istuvaa poikaa. Nyt kun he kaksi olivat jälleen näin lähekkäin. Drusilla ei harkinnutkaan seuraavaa tekoaan kahta kertaa, eikä hän myöskään välittänyt enää lainkaan siitä jos joku muukin sattuisi näkemään.. Kun hän nojautui vielä aavistuksen eteenpäin, samalla rukoillen ihan hiljaa mielessään ettei Draco nyt vain yhtäkkiä päättäisi torjua häntä ja siirtyä kaummaksi. Ja kun.. Drusillan huulet vihdoin koskettivat melkein hänessä kiinni istuvan pojan huulia. Hänen yllätyksekseen, Draco ei vetäytynytkään kauemmaksi, kokonaan pois tilanteesta vaan sen sijaan Draco vastasikin suudelmaan. Se suudelma tosin oli, siläkin kertaa vain hyvin nopea. Mutta se riitti, kun yhtäkkiä se ei ollutkaan enää niin hyvä ajatus Drusillan mielestä, että hän ja Draco jäisivätkin kiinni suutelemasta toisiaan.

 

Draco ei kuitenkaan ottanut kättään hetkeksikään pois sieltä, missä se edelleen oli. Sen sijaan, poika van jätti kätensä aivan tarkoituksellisesti Drusillan paidan alle. Jopa silloinkin, kun Blaise ja Amy jo tulivatkin istumaan samaan pöytään hänen ja Drusillan seuraan. Drusilla tosin yritti vain parhaansa mukaan olla kuin ei tuntisikaan mitään, sekä myöskin olla välittämättä Dracon sormien kiusoittelevasta kosketuksesta.  Mielessään hän vannoi lakkaamatta kostavansa tämänkin Dracolle, heti kuin hän vain saisi sopivan tilaisuuden siihen.

Drusillaa tosin mietitytti se mitä Blaise olikaan sanonut juuri ennekuin he neljä olivat lähteneet kolmesta luudanvarresta kävelemään kohti Rääkyvää Röttelöä.  Siitä, että Draco oli vain yhtäkkä kadonnut jonnekkin pieneksi hetkeksi, eikä Blaisella ollut aavistustakaan minne. Drusillasta se oli oikeasti hieman huolestuttavaa, varsinkin kun Draco ei edes kommentoinut koko asiaa millään tavalla, vaan poika oli kuin ei olisi kuullutkaan mitään siitä, mitä Blaise sanoi.

Silläkin kerta, Draco onnistui  vain jälleen kerran säikäyttämään Drusillan ja Amyn. Silläkin kertaa jo kolmannelta kouluvuodelta tutulla tavallaan, matkimalla vain ihmissusia.  Drusilla ei vieläkään osannut nimetä ketään toista koulusta joka olisi yhtä taitava ja niin aidolta kuulostava ei-oikea ihmissusi, kuin Draco Malfoy oli.

Sillä kertaa, Draco teki niin Rääkyvän Röttelön takapihalla. Ja onnistuikin säikäytyksessään vain siksi, koska kumpikaan tytöistä ei ehtinyt huomata sillä kertaa milloin Draco livahti sinne piiloon. Drusilla huomasi Dracon kadonneen vasta samalla sekunnilla, kun se niin aidon kuuloinen ulvominen alkoi. Amy tietenkin hypähti melkein ilmaan säikähdyksestä, vaikka hopenavaalea hiuksinen tyttö oli myös kuullut sen saman ulvomisen useammin kuin vain kerran.  Draco paljastikin hyvin pian itsensä, alkamalla vain nauraa piilossa Rääkyvän Röttelön takapihalla nähtyään Amyn säikähdyksen.

 

Drusillankin iho oli sillä hetkellä lähellä mennä täysin kananlihalle.  Ja ehei, se ei johtunut siitä että hän seisoi samalla hetkellä vanhan ja hieman rikkinäisenkin aidan toisella puolella, vain muutaman askeleen päässä Rääkyvästä Röttelöstä joka muuten oli hemmetin pelottava ja puistattava paikka myös syyskuisen iltapäivän auringon paisteessa. Joten, sillä kertaa Draco oli onnistunut säikäyttämään Drusillankin.

Drusilla tiesi myös, että kuolonsyöjiin kuului myös eräs aivan hemmetin kammottava ihmissusi. Se sudenkuvatus ei tosin kuulunut laisinkaan Lucius Malfoyn tuttaviin. Vanhempi herra Mallfoy kun  ei vain voinut sietää Fenrir Greybackia laiisinkaan silmissään vain koska se sudenkuuvatus oli ilmeisesti jo ainakin kerran uhkaillut Dracoa. Drusillaa alkoi yhtäkkiä vain puistattaa, kun hänen mieleensä vain palasivat ne sanat jotka hän oli aivan vahingossa kuullut kesälomalla ennen viidennen kouluvuoden alkua. Tietenkin kuunnellessaan jälleen salaa ja myöskin luvattomasti kummisetänsä työhuoneen oven takana, turvallisen välimatkan päässä ovesta tietenkin. Drusilla oli silloin elokuisena iltana, kuullut jotakin sellaista mitä hän ei olisi kuulunut kuulla ollenkaan. 

Sillä hetkellä Drusillalla ei ollut vielä pienintäkään aavistustakaan siitä, että hänen kummisetänsä oli ihan oikeasti kuolonsyöjä. 

Ehkäpä siitä syystä se mitä Drusilla oli silloin kuullut, oli pelästyttänyt hänet pahasti. Ne sanat kun olivat kuulostaneet silloin vasta neljätoista vuotiaan Drusillan korviin aivan selkeältä tappouhkaukselta:

 

" - Jos sinun sudentassusi edes hipaisee kertaakaan minun poikaani. Sinä et ehdi silloin edes hyvästellä omia rakkaita pentujasi. " 

 Ne, Lucius Malfoyn silloin lähes jäisen kylmällä mutta silti hyvin rauhallisiella äänensävyllä lausumat sanat. Jos ne eivät olleet tarkoitetut tappo uhkaukseksi niin mitä ne sitten merkitsivät? neljätoista vuotias Drusilla oli muistanut silloin oppineensa aikaisemmin pimeyden voimilta suojautumisen oppitunnilla sen, että nimenomaan ihmissudet kutsuivat omia lapsiaan " pennuiksi ".  Sitä Drusilla ei kuitenkaan halunnut pohdiskella mielessään aikoiko Lucius Malfoy kenties myös toteuttaa uhkauksensa jonakin päivänä?

 

 Drusilla oli jo ajat sitten luvannut kummisedälleen pysyvänsä kaukana Fenrir Greybackista. Drusilla ei todellakaan houkutellut olla minkäänlaisissa tekemisssä sen takkuturkkisen, kuvottavan " karvakasan" kanssa jollaiseksi Lucius Malfoy nimitteli sitä sudenkuvatusta, hyvin alentavaan sävyyn. Dracokin pelkäsi aivan selvösti nimenomaan Fenrir Greybackia vaikkei poika koskaan näyttänytkään pelkoaan kenellekkään ulospäin vaan sen sijaan kätki sne hyvin taitavasti muiden silmiltä. Drusilla nyt vain tiesi sen, siitä ettei Draco koskaan maininnut edes yhdelläkään sanalla sitä sudenkuvatusta.

 

Drusila toivoi vain lakkaamatta, ettei Fenrir Greybackilla vain ollut mitään tekemistä sen suhteen, mitä Draco oli mahdollisesti puuhaillut ennen kouluun tuloaan. Jos asiat olisivatkin niin, silloihan myös se Dracon salailema asia olisi ihan okeasti vaarallinen.

Kummisetänsä lisäksi, Drusilla oli luvannut ihan vain oman turvallisuutensa vuoksi  myös isälleen, Severus Snapelle, olla joutumatta kertaakaan minkäänlaisiin tekemisiin sen sudenkuvatuksen kanssa. Drusillan äidin, Beatrice Snapen täysin odottamatta tapahtunut menehtyminekin liittyi aivan varmasti jollakin tavoin Fenrir Greybackiin. Drusillan äiti, Beatrice Snape oli ollut ammatiltaan aurori ja menehtynyt odottamatta  hyvin salaiseksi luokitellun työtehtävän aikana. Tai niin ainakin Severus Snape oli kertonut tyttärelleen jättäen kuitenkin kertomatta ne kaikkein karmeimmat yksityiskohdat. Joten aivan varmasti juurikin siitä syystä Severus Snape ei myöskään lainkaan sietänyt silmissään Fenrir Greybackia.

Drusilla ei ollut tähän kouluvuoteen mennessä puhunut sanallakaan Amylle, eikä varsinkaan Amelialle Fenrir Greybackista. Rikä myöskään siitä, että nimenomaan se kuvottava sudenkuvatus saattoi myös olla syyllinen Drusillan äidin menehtymiseen. Mutta, kummankin tytön olisi kuitenkin parempi kuulla edes kaikki se, minkä Drusilla tiesi Fenrir Greybackista. Drusilla ei todellakaan halunnut kummankaan ystävistään joutuvan edes vahingossakaan tekemisiin sen kuvottavan sudenkuvatuksen kanssa. No, ainakin Amylle Drusilla oli jo useamman kerran harkinnutkin kertovansa myös ne sanat jotka hän oli kuullut Lucius Malfoyn lausuvan, ilmeisesti takan välityksellä juurikin sille kuvottavalle sudenkuvatukselle.

 

Drusilla nimittäin uskoi Amyn jo aivan varmasti kuulleen edes joitakin niistä " kauhu tarinoista " joita muut Luihuiset  kertoivat toisilleen, nimenomaan Fenrir Greybackista. Noh, ne eivät oikeastaan olleet mitään vain pelotteluksi tarkoitettuja tarinoita. Vaan valitettavasti melkoisen suuri osa niistä tarinoista oli ihan oikeasti tapahtunutta.

* * * * *

" - Se nyt vain on silti, edelleen outoa minun mielestäni. "

 

 Amy sanoi istuessaan alas omalle paikalleen Luihuisen tupapöydässä, suuressa salissa. Amyn vakituinen istumapaikkaa oli pöydässä suoraan vastapäätä Drusillaa.

 

" - Mikä nyt on taas niin outoa?"

Drusilla sanoi kysyvästi, samalla ottaessaan lautaselleen salaattia suuresta kulhosta pöydällä hänen edessään.  Samalla, Drusilla myös ravisteli Dracon käden jo ties kuinka monennen kerran irti kädestään. Draco ei ilmeisesti millään vain malttanut odottaa siihen hetkeen saakka, kunnes saisi olla taas kahden vieressään istuvan tytön kanssa.

 

 " - Sekö sinusta nyt onkin yhtäkkiä outoa, kun minä käyn melkein joka ilta poikien puolella. Paitsi en tietenkään mene sinne samaan aikaan Pansyn kanssa. Minähän olen tehnyt niin oikeastaan koko tämän ajan kun olemme olleet koulussa, lukuunottamatta ihan ensimmäistä kouluvuotta. " 

 

Drussilla jatkoi aavistuksen hiljaisemmalla äänellä. Hän huomasi myös Dracon kuuntelevan, mitä Amy sanoi.

 

" - Ei siinä mitään outoa olekkaan " Amy aloitti uudelleen.

" - Sitä minä en vain ymmärrä miksi te ette vain voisi jäädä meidän oleskeluhuoneesseen. Sillä, nimenomaan se kun te kaksi vaan häviätte aina kahdestaan jonnekkin piiloon. " 

" - Miettippäs nyt uudestaan tuota mitä sanoit.  Ja kuvitteleppa myös mielessäsi se, millaisen hepulin mahtaakaan saada Pansy Parkinson jos hän näkee oleskeluhuoneeseen tullessaan minut hieromassa Dracoa. Pansy ei todellakaan ilahtuisi siitä, kun hän näkisi minut niin lähellä Dracoa. Vai joko sinulta pääsi unohtumaan minun ja Pansyn ei niin pieni erimielisyys riita?" Drusilla sanoi kysyvästi, itsekkin hiljaisella äänellä. Keskeyttäen tietenkin Amyn.

" - Pansy ei todennäköisesti luota minuun enää lainkaan. Ei ainakaan omien sanojensa mukaan jotka satuin vain vahingossa kuulemaan tänä aamuna aamiaisella. Senkin tilanteen, Pansy kuitenkin käsittäisi tahallaan väärin tai alkaisi vain suurennella sitä isoon ääneen.  Ja minähän en aio alkaa tekemään selvitystä professori Snapelle taas yhdestä turhanpäiväisestä riidasta. "

 

" - Huomattavasti pienempi meteli siitä kuitenkin nousisi siinä tilanteessa, kuin esimerkiksi jos Pansy näkisikin omin silmin siinun tulevan taas pois poikien puolelta. " Amy sanoi, edelleen hyvin hiljaisella äänellä. 

Draco tietenkin väisteli jälleen tuttuun tapaansa Amyn kirkkaan sinisten silmien katsetta. Drusilla ei silläkään kertaa jättänyt vastaamatta Amyn katseeseen sillä hän ei vain osannut keskustella kenenkään kanssa katsomatta keskustelun toista osapuolta silmiin. Amy puhui myös tarkoituksellisesti hiljaisemmin sillä Pansy Parkinson istui edelleen kuulomatkan päässä, samalla puolella pöytää kuin Amy. Drusilla näki Pansyn myös vilkuilevan vähän väliä häntä ja Dracoa. Vain koska, Draco sattui istumaan yhä edelleen Drusillan vieressä. Samalla paikalla, jossa poika oli istunut ensimmäisestä kouluvuodesta lähtien. Tosin, nyt Draco istui melkein kiinni vieressään istuvassa tytössä. Eikä myöskään mllään osannut pitää omaa kättään erossa tytön kädestä. Drusillakin otti hetken kuluttua kiinni Dracon sormista pöydän alla, vikaisten samalla myös poikaa hieman kiusoittelevasti saaden samantien samanlaisen vastakatseen pojallta.

 

Drusillan muistin mukaan Pansy Parkinson ei viime vuonna ollut laisinkaan vastustanut edes ajatuksena sitä, että Drusilla aina välilllä hieroi Dracoa. Toisin kuin nykytilanteessa kun Drusillan ja Pansyn välit olivat kaikkea muuta kuin sopuisat ja ystävälliset. Drusilla ymmärsi yhtäkkiä erittäin hyvin sen, mitä Amy oli sillä kertaa tarkoittanut sanoillaan.

" - Olet jälleen kerran oikeassa. " Draco sanoi vuorostaan Amylle.

" - Muuten kyllä. mutta eihän siitä tilanteesta ole aiemminkaan noussut minkäänlaista meteliä meidän tuvassa. "

" - Hei ne tilanteet aikaiseemmilta vuosilta ovatkin aivan eri asia. Luulepa että jo siitä nousisi aivan kamala meteli, jos Pansy edes saisi tämänkin jostakin tietoonsa. " Drusilla sanoi, keskeyttäen Dracon jälleen tahallaan.

Amy lupautuikin keksimään jonkilaisen, huomaamattoman tavan varoittaa ystäviään. Siis siinä tilanteessa jos Pansy Parkinson lähestyisi pokien makuusaleihin johtavaa käytävää. Drusilla tosin toivoi ettei tämänkertainen tilanne edes menisikään niin pitkälle.

 

" - Pansy on edelleen aivan turhaan mustasukkainen. " Draco sanoi, aivan selvästi jo koko tilanteeseen kyllästyneenä.

Sen myös kuulikin aivan selvästi pojan äänensävystä. Drusilla ei edes ihmetellyt koko asiaa enää lainkaan. Hänkin oli nimittäin jo aivan täysin kyllästynyt siihen.

" - Olen aivan samaa mieltä. En edes halua kuvitellakkaan millaisen kohtauksen hän saisi päähänsä järjestää jos hän saisi selville meidän olleen taas kahdestaan täällä. Kun eihän sitä tiedä kuinka kauan meillä kestää taas, ennenkuin me mennää takaisin oleskeluhuoneeseen. " Drusilla sanoi.

" - Eihän hän edes tiedä sitä, että me ollaan täällä kahdestaan. Vai häiritseekö se sinuakin nyt.. " Draco sanoi kysyvästi.

" - Minusta tämä tilanne on paljon parempi kuin mikään muu edes voisikaan olla. Olen ihan oikeasti mieluummin sinun kanssasi täällä, kuin. "

Sillä kertaa Draco vain jätti ilmeisesti tarkoituksellisesti lauseensa kesken. Drusillan tosin ei ollut vaikeaa päätellä sitä minkä osan lauseestaan poika jätti sillä kertaa sanomatta. Draco nojautui samalla kun puhui vain lähemmäski Drusillan jalkoja. Drusilla siis istui Dracon sängyllä tummanvihreän päiväpeiton päällä, vain hieroen pojan hartioita ja niskaa.

" - Ei häiritse ollenkaan. " Drusilla sanoi vastaukseksi Dracolle.

" - Kerroppa minulle kuitenkin. Miten ihmesssä sinä onnistut saamaan itsesi näin pahasti lukkoon alle viikossa.?"

" - Ensinnäkin on meidän huispausharjoitukset kaksi kertaa viikossa. Toiseksi, kun joudun völillä melkein velvollisuutena kantamaan sinua joka paikkaan, Mitäs olet samanlainen laiskimus välillä kuin professori Snape oli nuoruus vuosinaan. Ja kolmanneksi joudun lähes joka ilta, poislukien silloin jos meillä on harjoitukset vain sietämään sitä kun tyttöystäväni roikkuu kiinni minussa. " Draco sanoi, samalla päästäen suustaan aika tuskallliselta kuulostavan voihkaisun.

Vain sen kuuleminen sai aikaan aika kivan värähdyksen Drusillan vartalolla. Siitäkin huolimatta, vaikka hän tiesikin hierovansa ihan oikeasti kipeää kohtaa Dracon niskassa. Dracolla tosin oli tapana sanoa Drusillan parantavan hänet kosketuksillaan.  Drusillan mielestä se taisi kuitenkin olla edelleen vain pelkkää tahallista kiusoittelua.

Drusilla oli viimeksi tehnyt näin, alle viikko sitten. Ja voihan hemmetti! kuinka vaikeaa hänellä oli ollut siloinkin vain pitää itsensä irti Dracosta sekä olla koskettamatta poikaa muualta kuin vain niskasta ja hartioista.

" - Sinun on nyt vain sanottava suoraan Pansylle tuo sama mitä sanoit minullekkin. Sen jälkeen sinun ei toivottavasti tarvitse enää valittaa minulle jatkuvasti siitä, kun se typerä bimbo edelleen roikkuu kiinni sinussa. Luulisi hänenkin nyt uskovan sen yhdellä sanomisella. Paitsi jos hänen päänsä on oikeasti yhtä tyhjä kuin sen erään erittäin ärsyttävän arpinaaman pääkin on." Drusilla sanoi, hieroen edelleen Dracon niskaa.

 

Drusillan ajatukset tosin olivat muuttuneet jälleen hyvin levottomiksi. Ne olivat itseasiaassa jo sellaisia ettein hän voisi mainita niistä yhtikäs mitään ääneen, ei edes vahingossa. Ainoa syy niille ajatuksille oli se kun Dracolla vain sattui olemaan vaihteeksi musta melko tiukka paita päällään, joten paidan kangas oli melkein kiinni pojan vatsalihaksissa.  Drusilla olikin jo useamman minuutin ajan antanut katseensa vaeltaa häpeilemättä Dracon lihaksikkaalla vartalolla. Ajatuksissaanhan, Drusilla oli tietenkin jo riisunut paidan kokonaan pois peittämästä pojan vartaloa hänen katseiltaan.

" - Miten hemmetissä sinä jälleen onnistuit vain vetämään sen helvetin arpinaaman mukaan tähänkin? " tosin, se mitä sinä sanoit pitänee todennäköisesti paikkaansa. " Draco sanoi ne sanat selvänä kuittauksena Drusillalle.

" - Enhän minä olisi voinut mitään osuvampaa edes sanoa. " Drusilla sanoi kuittaillen myös Dracolle.

 " - Olen nimittäin jo aikaa epäillytkin sillä typerällä bimbolla olevan jotakin yhteistä sen helvetin ärsyttävän arpinaaman kanssa? "

" - No kerroppa sinä sitten viisaampana, millä helvetin sanoilla minä sanon sen. Koska, sanon minä sen sitten miten tahansa Pansy loukkaantuu aivan varmasti kun kiellän häntä tekemästä niin. Hänen mielestään kun en ilmeisesti saisi ikinä sanoa ei millekkään, mitä hän ehdottaa. "

 

Draco sanoi samalla kun siirtyi mukavampaan asentoon sängyllään, laskien samalla päänsä noin vain Drusillan syliin. Se teko ei lainkaan yllättänyt Drusillaa sillä olihan Draco tehnyt niin jo useamman sataa kertaa aiemminkin kolmannesta kouluvuodesta lähtien. Se mitä Draco teki, ei Drusillan mielestä ollut edelleenkään väärin tai millään tavalla tuomittava teko. Toisin kun professori Snape siitä aivan varmasti ajattelisi jos sattuisi näkemään saman tilanteen sellaisena kuin se nyt oli Drusillan ja Dracon välillä.  Drusilla tosin oli enemmän kuin vain iloinen siitä, kun Draco oli jälleen melkein kokonaan hänen sylissään.

" - Eihän tästä nyt tule mitään. " Drusilla sanoi ottaen kätensä oikein hitaasti ja viivytellen pois Dracon niskasta.

" - Saat sinä taukoja pitää. Ei meillä taida edes olla kiire minnekkään muualle. " Draco sanoi, samalla kohottaen katseensa Drsuillan kasvoihin etsien selvästi tytön katsetta.

 

" - Eipä taida olla. " Drusilla vastasi Dracolle antaen samalla myös katseensa kohdata pojam katseen. 

Drusillalla oli silläkin kertaa vaikeuksia saada omia silmiään irti Dracon hopeanharmaista silmistä. Samalla hetkellä jälleen ajatus vain suutelemisesta palasi hänen mieleensä. Entäpä jos. Hän nyt vain laskisikin kasvojaan hieman alemmaksi, niin ehkäpä se voisiikin onnistua. Drusilla nimittäin halusi nyt vain suudella Dracoa oikein pitkään ja kiusoittelevasti. 

Sillä kertaa, Draco aivan selvästi arvasi sen, mitä Drusilla ajatteli ilman ettei hän edes sanonut mitään ääneen. Poika nostiikin vasemman kätensä ihan varovasti vain Drusillan niskaan koskettaen ensin hänen hiuksiaan ja sitten heti perään hänen niskansa ihoa vain hipaisten sitä varovasti sormepäillään. Aivan selvästi vain kiusoitellen kosketuksillaan. Eikä Drusilla halunnut, ei missään nimessä kieltää Dracoa koskettamasta. Ja ei, hän ei todellakaan kieltäytyisi tekemästä niin kuin Draco aivan selvästi halusi hänen nyt vain tekevän. Hemmetin hemmetti, miten niin viaton ja varovainen kosketus tuntuikaan niin hyvältä.

 

 Drusilla laskikin hyvin pian, hitaasti kasvojaan alemmaksi, lähemmäksi Dracon kasvoja. Ja täsmälleen samalla hetkellä Draco kohotti myöskin kasvojaan ihan vähäsen vain asettuen vain mukavampaan asentoon Drusillan sylissä. Ja vihdoin, Drusilla ja Draco suutelivat. Aluksi hyvin varoen, aivan kuin heidän huulensa olisivatkin vain hipaissetet ihan vahigossa vain toisiaan. Mutta.. Hyvin hyvin pian. Suudelma vain syveni, vaikka kumpikin heistä tiesi sen olevan yhä edelleen kielletty. 

 

 Drusillakin antoi vain kätensä liikahtaa, varovaisesti vain lähemmäs Dracon kasvoja. Hän myös varoi keskeyttämästä suudelmaa heidän välillään koskettaessaan varovaisesti, hyvin hellin kosketuksim kiusoitellen pojan kasvoja ja kaulaa. Tietäen Dracon aivan varmasti tuntevan jokaikisen kosketuksen.

 

Drusilla Snape ei luultavasti osaisi edelleenkään selittää sitä, kenellekkään jos joku siitä häneltä joskus erehtyisikin jälkeenpäin kysymään. Kumpi niistä teoista, jonka Draco Malfoy teki olikaan tuntunut paremmalta.  Pojan sormien hellät, viattomat ja hyvin varovaiset mutta samalla niin ihanalla tavalla kiusoittelevat kosketukset hänen niskassaan vaiko se kuinka poika leikittelikin kielellään kiusoittelevasti hänen suussaan. No, aivan selvästi Draco halusi hänet vain lähemmäksi itseään ja aivan samoin myös Drusilla halusi vain siirtyä kokonaan Dracon syliin.

 

Drusilla ei edelleenkään ollut aivan varma. Siis siitä, olisiko hän jo näin pian valmis viemään tilanteen hänen ja Dracon välillä suudelmia ja kosketuksia pidemmälle? toisaalta, Drusilla halusi odottaa vielä.  Ainakin siis siihen hetkeen saakka, kunnes hän olisi aivan täysin selvillä Dracon tunteista häntä kohtaan ja hän olisi myös itsekkin kertonut omista tunteistaan Dracolle.

Drusilla odotti yhä edelleen vain kuulevansa Dracon sanovan sen hänelle. Ettei hänen vain tarvitsisi vain arvailla itsekseen, millaiset pojan tunteet häntä kohtaa olivatkaan. Mutta, ehei. Drusilla ei kuitenkaan missään nimessä halunnut pakottaa Dracoa kertomaan tunteistaan hänelle. Ei siltikään, vaikka Drusilla olikin niin kärsimätön vain odottamaan.

 

 Tämäkin tilanne Drusillan ja Dracon välillä voisi edetä vaikka kuinka pitkälle. Mutta. Drusilla muisti yhä kuinka viimeksi lähes samanlaisessa tilanteesssa, Draco oli vain yhtäkkiä keskeyttänyt koko tilanteen sanoen vain sen etenevän liian nopeasti.  Olilkohan Draco Malfoy edelleen samaa mieltä vai oliko poika nyt vain muuttanut mielensä?

Muutaman hyvin lyhyen sekunnin kuluttua, Drusilla huomasikin olevansa jälleen Dracon sylissä. Ilman, ettei hän ollut edes huomannutkaan millän tavoin miten hän oli edes siihen päätynyt. Pojan kädetkin olivat jälleen löytäneet kuin itsekseen tiensä hänen sylissään olevan tytön kummankin paidan alle edelleen kiusoittelevina. Aivan samanlaisina, kuin sinä yhtenä syyskuisena sateisena iltana, pukuhuoneessa huispausharjoitusten jälkeen. Erona siihen tosin oli se, että nyt Dracon kädetkin olivat ja tuntuivatkin myös paljon lämpimmämmiltä.

Suudelmatkin Drusillan ja Dracon välillä olivat nyt aiempaa syvempiä ja aiemapaa enemmän kiusoittelevia. Niistä suudelmista oli kadonnut aivan kokonaan varovaisuus sekä myöskin viattomuus. Niistä suudelmista Drusilla myös huomasi nauttivansa eniten. Silläkään kertaa hän ei vain onnistunut saamaan käsiään lainkaan Dracon paidan alle. Poika ei vain antanut hänelle lupaa siihen, vaikka pojan kädet vaeltelivat edelleen kiusoittelevina pitkin hänen sylissään olevan tytön selkää. 

Ja tietenkin. Aivan niinkuin edelliselläkin kerralla. Draco vain keskeytti myös sen hyvin läheisen hetken, ennenkuin se ehti edetä liian pitkälle. Poika tönäisi myös tytön ihan hellästi pois sylistään, asettuen sitten itse vain samointein takaisin tytön syliin. Niiden suudelmien jälkeen Drusillalla kuluikin usemapi minuutti vain itsensä rauhoittelemiseen ja ajatustensa takaisin järjestykseen saamiseen täysin sekaisin menenen päänsä sisällä. Mutta kertokaapas se. Miten hemmetissä.. Draco Malfoy onnistuikaan joka ikinen kerta noin vain sekoittamaan kaiken Drusilla Snapen pään sisällä niin pahasti? ihan vain pelkästään niillä suuudelmilla?

 

 " - Pansy Parkinson ei ehkä sittenkään ole se oikea tyttöystävä sinulle. Teitä kahta ei ole ilmeisesti edes tarkoitettukaan olemaan yhdessä. Koska te kaksi ette vain ole ne toisillenne tarkoitetut. " 

Drusilla vain sanoi ne sanat yhtäkkiä ääneen niitä sen enempää harkitsematta. Hänen olisi nimittäin pitänyt sanoa ne sanat ääneen jo edellisenä koulu vuonna, nimenomaan Dracolle. Miksi ihmeessä hän oli vain odotellut näin kauan? hän kun tiesi aivan saman minkä useampi muukin tyttö jo tiesi, ainakin Luihuisen tuvan sisällä. Siis, Draco Malfoyn pettäneen tyttöystäväänsä useammin kuin vain kerran, viidennen kouluvuoden aikana. Toisin sitä tai keiden kanssa, niin ja missä Draco oli niin tehnyt, ei Drusillalla ollut minkäänlaista aavistustakaan. Siitä hän kuitenkin oli aivan varma ettei yksikään niistä tytöistä ollut Hailie.

Olihan Drusilla itsekkin ollut viime vuonna hyvin lähellä tehdä niin Dracon kanssa. Sinä, yhtenä marraskuisena iltana kun Draco oli tehnyt ihan oikeasti siihen asti kaikista laittomimman tekonsa koskaan, vain piristääkseen parasta ystäväänsä. Onneksi, Draco ei jäänyt siitäkään teostaan kiinni. Sillä siitä kiinni jääminen ei olisikaan kuulunut päätyä sen hirvän noita-akan tietoon. Joka viidentenä koulu vuonna opetti tai ainakin hyvin huonolla menestyksellä yritti opettaa suojautumista pimeyden voimilta. Juurikin siitä samaisesta noita-akasta, Drusilla olikin viime vuonna useammankin kerran valittanut takan välityksellä kummisedälleen, Lucius Malfoylle.

Drusillan onneksi, Draco oli tänä vuonna tullut niin myöhään kouluun ettei poika ollut voinut ottaa vastaan valvojaoppilaan paikkaa joka oli alunperin suunniteltu hänelle. Joten Amysta oli tullut valvojaoppilas Dracon sijasta.  Mutta, viime vuosi oli ollut muutenkin niin erilainen kuin aikaisemmat vuodet. Vain koska siltä hirveältä, aivan kaiken tietoonsa urkkivalta noita-akalta oli vain aivan pakko päästä piiloon jonnekkin. Se noita- akka kun saattoi seistä noin vain salakuuntelemassa keskusteluja, jos hän vain omin lupineen halusi niin tehdä.  Jopa silloinkin kun ne keskustelut eivät edes kuuluneet laisinkaan professori Umbridgelle.

Viidentenä vuonna siis. Draco Malfoy oli tehnyt niin aivan täysin tietoisena siitä, että se oli väärin Pansy Parkinsonia kohtaan. No, eihän Drusillakaan silloin omasta mielestään ollut käyttäytynyt yhtään asiallisemmin tai edes yrittänytkään torjua Dracoa. Ei, vaikka hänkin oli tiennyt sen olevan väärin. Johtuikohan se silloin, vain siitä että Drusilla ja Draco olivat olleet paikaas josta kukaan, ei edes se hirveä noita- akka olisi osannut etsiä heitä. Vaiko siitä että se oli ollut viime vuonna myös ensimmäinen kerta koskaan kun Drusilla oli ollut niin lähellä Dracoa, niin lähellä mihin hän ei ollut edes uskonut siis ennen sitä marraskuista iltaa koskaan milloinkaan edes pääsevänsä. Viime vuonna, sinä samana iltana Drusilla oli myös saanut koskettaa Dracoa ihan niinkuin halusi, eikä poika silloin edes yrittänytkään estää, kieltää tai torjua yhtäkään kosketusta. Sen sijaan, Drusilla yhä edelleen muisti Dracon aivan selvästi nauttineen hänen kosketuksistaan.

 

Silloinkaan tilanne Drusillan ja Draco välillä ei ollut edennyt liian pitkälle. Ei siltikään, vaikka se olikin ollut kaukana jostakin aivan viattomasta tilanteesta.  Sinä marraskuisena iltana viime vuonna, Drusilla oli koskettanut Dracoa sillä tavoin josta hän oli aikasemmin vain nähnyt hyvin hyvin levottomia ja myös niin todentuntuisia unia ( samankaltaisia unia Drusiila oli nähnyt ennen sitä iltaa, viimeksi kolmantena kouluvuonna jolloin hän oli ollut aivan toivottoman ihastunut Dracoon). Draco oli myöskin koskettanut Drusillaa silloin aivan samoin tavoin. Eikä Drusilla ollut myöskään kieltänyt tai edes estellyt Dracoa tekemästä niin ( se tosin jääköön nyt vain tulkinnan varaan mitä siinä tilanteessa olikaan tapahtunut ( kirjoittajan huom! viidennestäkin kouluvuodesta on tulossa pitkä, kaksiosainen fanfiction jossakin vaiheessa tulevaisuudessa. Joten siitäpä sekin sitten selviää!)).

Nyt kuudentena kouluvuonna, Drusilla ymmärsi sen itsekki kuinka väärin hän olikaan tehnyt täysin tietoisesti, Pansy Parkinsonille. Se, mitä Drusilla oli viidentenä kouluvuonna, vain yhtenä iltana tehnyt Dracon kanssa oli ollut aivan selkeä petos. Se oli ollut petos, siitäkin huolimatta vaikkei se tilanne edennytkään silloin suudelmia ja ei- niin viattomia kosketuksia pidemmälle.

Vielä nytkin silloin tällöin Drusilla tunsi muutaman sekunnin ajan kestäviä suloisia ja kylmiä väristyksiä vartalollaan kuin muistuksina siitä kuinka hyvältä Dracon kosketukset olivatkaan tuntuneet silloin sekä myöskin se, kun Draco oli silloin suudellut hänen kaulaansa.

Drusilla mietiskeli välillä yhä itsekseen, vain ollessaan yksin sitä, mikä hemmetti siinä tilanteessa silloin oli saanut aikaan sen että hän ja Draco noin vain? no oli sen miten vain, sen viime vuonna tapahtuneen tilanteen jälkeen Drusilla oli ollut vain sitä mieltä että Pansy Parkinson nyt vain oli se kaikkein huonoin ja epäsopivin tyttöystävä Draco Malfoylle. Siis, jos nyt ei oteta lukuun sitä kuraveristä tyttöä, Rohkelikon tuvasta.

 

Draco Malfoy kun sai melkein aina, juuri sen tytön jonka hän milloinkin halusi saada itselleen. Drusilla ei edes muistanut yhtäkään tilannetta jossa joku tyttö olisi edes kieltäytynyt tai torjunut ehdotuksen lähtemisestä jonnekkin kahdestaan Dracon kanssa. Draco Malfoy kun vain oli niin hemmetin hyvännäköinen tai no oikeastaan niin hemmetin seksikäs! Draco oli myös Luihuisen tuvan suosituin poika sekä myöskin nyt kuudentena kouluvuonna oman tupansa huispausjoukkueen kapteeni, jossa Draco oli pelannut etsijän paikalla toisesta kouluvuodesta lähtien.

Draco Malfoy ei siis ilmeisestikkään tainnut olla laisinkaan vakavissaan Pansy Parkinsonin suhteen. Ei, vaikka se typerä bimbo jaksoikin jatkuvasti uskotella muille. Mutta, Hailien kanssa. Draco oli seurustellut ihan vakavissaan koko nejännen kouluvuoden ajan. Eikä Draco ollut silloin edes unissaankaan suunnitellut pettävänsä kaunista, Korpinkynnen tuvan huispausjoukkueessa yhtenä jahtaajana pelavaa tyttöystäväänsä. Draco ja Hailie olivat olleet silloin ihan oikeasti ja myös aidosti rakastuneita toisiinsa, eivätkä he edes piilotelleet silloin rakkauttaan ja onneaan muidenkaan katseilta.

Sekin oli aivan päivänselvä todiste siitä, että Pansyn lähinnä vain itselleen uskottelemat asiat siitä, ettei Draco ikinä missään tilanteessa pettäisi häntä olivat soittautuneet vääriksi, kun ihan hetki sitten Draco oli noin vain taas suudellut Drusillaa.  Joten myös ilmeisesti viime vuonnakin. Draco taisi vain kaivata huomiota Pansylta, silloin tällöin. Siis vain niissä tilanteissa, jolloin poika ei saanutkaan sitä kaipaamaansa huomiota keneltäkään toiselta tytöltä.

 

Drusilla oli jo enenmmän kuin vain valmis antamaan oman huomionsa kokonaan Dracolle. Hän toivoikin jo salaa mielessään, ettei Draco valitsisikaan ihan ketä tahansa tyttöä seuraavaksi tyttöystäväkseen sen jälkeen kun päättäisi erota Pansy Parkinsonista, lopullisesti.  Drusilla ei nimittäin halunnut joutua enää toistamiseen siihen kamalaan tilanteeseen, jossa hän menettäisikin Dracon jollekkin toiselle tytölle. Samoin kuin Drusillalle oli jo käynyt kolmantena kouluvuonna. Silloin, edes Dracon näkeminenkin jossain yhdessä Hailien kanssa oli satuttanut Drusillaa ihan tarpeeksi. 

Drusilla Snape siis halusi enemmän kuin mitään muuta. Olla nimenomaan se onnekas tyttö jonka Draco Malfoy ihan oikeasti haluaisi seuraavaksi tyttöystäväkseen.  

" - Mistä sinä edes saat noita ajatuksia päähäsi? " Dracoo sanoi kysyvästi, kohottaen katseensa samalla kohti Drusillan kasvoja vain vastausta odottaen.

" - Ajattelin näin jo viime vuonna. Melkein jokaikinen hetki kun näin sinut ja Pansyn yhdessä jossain. Ja niin ajattelen yhä edelleen."  Drusilla sanoi, täysin rehellisesti.

" - Et sitten ajatellut kertaakaan mainita siitä mitään minulle. " Draco sanoi, näytellen hyvin taitavasti loukkaantunutta.

" - Sinä et edes kysynyt silloin mitään. Minulla kun ei ole tapana sekaantua muiden asiohin, niinkuin sillä kuraverisellä tai sillä helvetin arpinaamalla on joku pakkomielle sekaantua jatkuvasti muiden asioihin. "

" - Eihän sinulla ole koskaan tapana sekaantua yhtikäs mihinkään, edes vahingossa. " Draco sanoi, hieman sarkastiseen sävyyn.

" - Mutta odotas kun mietitään sitä, mitä silloin yhtenä iltana tapahtui viime vuonna.."

" - Älä edes uskallakkaan jatkaan puhumista siitä, yhtään pidemmälle. " Drusilla sanoi, keskeyttäen Dracon.

" - Väitätkö sinä nyt ihan tosissasi, Drusilla Snape. Ettet sinä ole ajatellut lainkaan sitä iltaa jälkeenpäin." Draco sanoi, edeleen hyvin sarkastisesti. Ja myös kiusoittelevasti tai niin Drusilla oli kuulevinaan pojan äänestä.

 " - Vaikka olisinkin ajatellut sitä iltaa, Draco Malfoy. En siltikään edes unissani suostu myöntämään sinulle yhtikäs mitään. Sinä sen tilanteen silloin muutenkin aloitit. " Drusilla sanoi, itskkin hyvin sarkastiseen sävyyn. Samlla myös itseään hieman puolustaen.

 

Sillä, ehei. Drusilla Snapen asiattomat ajatukset eivät edelleenkään kuuluneet niihin, jotka Draco Malfoyn kuului saada tietoonsa.

 

" - Minusta se tilanne taisi mennä silloin toisin päin. " Drusilla kuuli Dracon sanovan hyvin sarkastisesti, edelleen selvästi vihjaillen.

Drusilla myönsikin hiljaa mielessään Dracon osuneen tälläkin kertaa oikeaan, vaikkei hän sitä koskaan pojalle tulisi kertomaankaan.  Drusilla alkoi ihan oikeasti ärsyttää se tapa jolla Draco aivan tahallaan muistutteli häntä siitä illasta. No, toisaalta. Drusilla oli enemmän kuin vain valmis tekemään sen uudestaankin jos vain sopiva tilaisuus sattuisi kohdalle.  Ja silläkin kertaa, hän myös varmistaisi sen ettei Draco edes uskaltaisi yrittääkkään kieltää tai estää häntä tekemästä niin. Ja sillä kertaa se tilanne myös etenisi  loppuun asti.

 

" - Lakkaa muistuttelemasta minua siitä illasta, tahallasi. " Drusilla sanoi.

" - Se oli silloin erittäin pahasti väärin tehty. Sinähän olit silloin ja olet edelleen varattu. "

" - Voisitko millään lakata itse muistuttamasta minua siitä. " Draco sanoi, keskeyttäen jälleen Drusillan aivan tahallaan.

" - Minun mielestäni siinä tilanteessa silloin mitä viime vuonna tapahtui meidän välillä ei ollut silloin, eikä ole edelleenkään mitään väärää. "

 

" - Odotinkin jo kuulevani tuon, Draco. " Drusilla sanoi.

" - Minäkin odotan nyt jotakin sinulta, Dru. Seuraavan kerran kun saat noin hyviä ajatuksia päähäsi, kuten se mitä sanoit minusta ja Pansysta. Saat kyllä kertoa ne minullekkin. " Draco sanoi, vaihtaen samalla puheenaiheen kokonaan toiseksi. Draco katsoikin häntä suoraan silmiin niin suloista ja viatonta teeskennellen ettei Drusilla vain voinut olla hymyilemättä.

" - Sen lupaan kertoa sinulle. " Drusilla sanoi

Samalla hetkellä Drusillan teki niin kovin paljon mieli vain suudella vielä kerran edelleen sylissään olevaa poikaa. Sillä ihan pienen hetken vain, Draco Malfoy oli ihan oikeasti muistuttanut Drusillaa siitä, millainen poika oli ollut viimeksi toisena kouluvuonna. Siltikin, vaikka Draco nyt teeskentelikin vain suloista ja viatonta.

Draco nousikin hetken kuluttua istumaan sängylleen, kokonaan pois Drusillan sylistä. Vain jotta Drusilla voisi jatkaa sitä, mitä hän olikaan ollut alunperin tekemässä. Sitäkin mielummin, Drusilla olisi vain pitänyt Dracon yhä edelleen sylissään ja vain suudellut poikaa uudelleen ja uudelleen. 

 

" - Te kaksi rikoitte jälleen ennätyksenne. Nyt se on jo kolme ja puoli tuntia. "

 

Amy ilmoitti iloisella äänensävyllä  kun Drusilla ja Draco tulivat vihdoin oleskeluhuoneeseen hänen seuraansa.

" - Puoli tuntia lisää. Ei ollenkaan huono juttu. " Drusilla sanoi, istuessaan alas mustalle nahkaiselle sohvalle.

Jalkansa Drusilla nosti tietysti silläkin kertaa suorraan edessään olevalle pöydälle. Siitäkin huolimatta vaikka hän olikin saanut siitä teostaan jo useamman kerran huomautuksen professori Snapelta jonka mielestä jalkoja ei kuulunut pitää pöydällä.

 

" - Mitä te siellä ihan oikeasti teitte? ei siihen voi vain kulua näin montaa tuntia, kun sinä vain hierot Dracoa. " Amy sanoi, kysyvästi.

" - Sinä et uskokkaan, Amy. Kuinka pahasti lukossa Dracon niska ja hartialihakset olivatkaan. " Drusilla sanoi, kääntäen puheenaiheen nopeasti pois siitä, mitä äskettäin oli ihan oikeasti tapahtunut.

" - Oli meillä ihan pieni taukokin. Mutta silloin me keskustelimmekin hyvin vakavista asioista. " Draco sanoi vuorostaan, osoittaen sanansa suoraan Amylle.

Draco oli jälleen kerraan täysin samaa mieltä kuin Drusillakin oli, siitä että niistä suudelmista ja kosketuksista heidän kahden välillä  oli vain parempi vaieta täysin. No, eihän Amyn edes kuuluisikaan tietää niistä mitään. Drusillalla ei tosin jäänyt silläkään kertaa kuulematta kun Amy sanoi hiljaa, lähinnä vain itselleen:  " - Niin varmasti keskustelitte. "

Ne kaikki aikaisemmat vihjailut Blaise Zabinilta olivat olleet jo aivan tarpeeksi, ainakin Drusillalle. Vain koska, tällä kertaa Blaise oli osunut tietämättään vaarallisen lähelle totuutta.  Samasta syystä, Blaise olikin usemman kerran jo saanut pahasti turpiinsa Dracolta. Ja Drusilla pelkäsikin jo, niin tapahtuvan jälleen jonakin päivänä. Joten samakaltaista vihjailua Drusilla ei todellakaan jaksaisi kuunnella enää keneltäkään toiselta. Ei varsinkaan, Amylta. 

Draco olikin onneksi jo luvannutkin pitää Drusillan ajantasalla. Jos siis Blaise sanoisi tai vihjailisi jotakin silloin kun Drusilla ei olisi kuulemassa. Drusilla oli luvannut myös kertoa Dracolle heti aivan kaiken mitä Amy mahdollisesti sanoisi hänelle.

Luku 10:

 

Drusilla oli melkein onnistunut jo unohtamaan kokonaan sen mitä Hermione Granger mahdollisesti salaili. Drusillasta tuntui päivien lipuessa eteenpäin siltä, että hänen aikaisemmat epäilyksensä olivat oikeastaan aika typeriä. Eihän mitään niin oksettavaa edes olisi voinutkaan koskaan edes tapahtua. Siis missään muualla kuin vain sen kuraverisen tytön omassa päässä ja ehkä myös unissa. Se helvetin ärsyttävä nirppanokka ei olisi kuitenkaan voinut millään jättää kertomatta siitäkään kenellekkään eteenpäin, jos siis hän olisi ihan oikeasti tehnyt kesälomallaan jotain asiattomuuksia Draco Malfoyn kanssa.

 

Draco Malfoy puolestaan vältteli tuttuun tapaansa kaikenlaisia mahdollisia kohtaamisia, edes koulun käytävillä. Nimeomaan Hermionen kanssa. Draco ei myöskään vilkaissutkaan kertaakaan ilkeästi siihen suuntaan missä se kuraverinen tyttö milloinkin sattui istumaan luokassa, kun Luihuisilla oli yhteinen oppitunti Rohkelikkojen kanssa.

Drusilla keskittin siis kaikki ajatuksenesa ja pohdiskelunsa siihen. Kun hän yritti vain lakkaamatta arvailla itsekseen mielessään mitä hän mahdollisesti saisi lahjaksi syntymäpäivänään tänä vuonna. Nimeomaan Dracolta. Mutta. Ei, yhtäkään järkevältä vaikuttavaa ajatusta ei vain löytänyt tietään hänen päähänsä. Joten, Drusilla tulisi olemaan aivan täysin yllätetty Halloweenina joka oli myös tytön syntymäpäivä.

 

Amy ja Blaise olivat ilmeisesti siis sittenkin päättäneet lyödä tyhmät päänsä yhteen. No sen teon knassa, kumpikin oli valitettavasti menossa pahasti päin kiellettyä metsää.  He kun olivat kumpikin menneet lyömään lukkoon hyvin typerän ja myös naurerravan vedon muutaman muun Luihuisen tupaan kuuluvan kassa. Nimeomaan siitä, että Drusilla ja Draco alkaisivatkin seurustella keskenään Halloween iltana.  No siinäpähän menettäisivät kaljuunansa.

Mutta. Sitten se tapahtui. Vain kaksi päivää ennen Halloweenia. Kun, Drusilla oli kävelemässä kirjastosta kohti omaa tupaansa. Sinä lokakuisena iltana Drusilla sattui jälleen aivan vahingossa kuulemaan jotakin mitä hänen ei olisi edes alunperin pitänyt kuullakkaan. Drusilla olikin jo hetkisen aikaa epäillyt, tosin vain hiljaa itsekseen että hänessä ja siinä helvetin ärsyttävässä arpinaama Potterissa oli jotakin hyvin samankaltaista vikaa. Heillä kummallakin kun oli vain taipumusta joskus jopa ihan ongelmaksi asti olla väärässä paikassa, oikeaan aikaan niinkuin professori Snape sen sanoisi.

 

Mutta sinä lokakuisena iltana. Drusilla taisikin olla okeassa paikassa, aivan väärään aikaan.

Drusilla ei ensin kiinnittänyt koko tilanteeseen suurempaa huomiota. Hän ajattelikin ensin vain mennä matkoihinsa, vaikka Draco Malfoyn ääni kantautuikin hyvin selvästi hänen korviinsa. Eihän se ollut laisinkaan outoa, sillä sehän saattoi olla vaikkapa jokin välien selvittely tilanne vain Dracon ja Pansyn välillä.  Siitähän Drusilla kuitenkin kuulisi kaiken jälkeenpäin Dracolta.

 

Mutta sitten. Kun se toinenkin ääni kantautui myös Drusillan ilmesesti kaiken vahingossa kuuleviin korviin. Ei, se ääni ei kuulunutkaan Pansy Parkinsonille. Ihan ensiksi, Drusilla ei ollut ollenkaan varma kuka se keskustelun toinen osapuoli olikaan,  jonka kanssa Draco Malfoy sillä kertaa keskusteli. Mutta. Kun se toinen ääni muuttuikin kuuluvammaksi, Drusilla tunnisti sen äänen välittömästi. Sen keskustelun toinen osapuoli oli.. Hermione Granger.

Ja sitten yhtäkkiä. Tuttuun tapaansa, Drusilla ei vain voinutkaan olla kuuntelematta sitä keskustelua. Riippumatta siitä, mitä se ikinä koskisikaan. Nythän hänelle saattaisi vihdoin paljastua myös se Hermionen niin huolellisesti salailema asia. Drusilla siis päätti noin vain jäädä jälleen kerran kuuntelemaan vaikka hän tiesi sen erittäin hyvin ettei muiden keskustelujen salaa kuunteleminen ollut lainkaan kohteliasta.

Mutta. Eihän Drusilla edes ajatellutkaan koskaan mainitsevansa Dracolle, kuulleensa nimenomaan tämän keskustelun. Pansy Parkinson ei myöskään tulisi kuulemaan tästä ikinä mitään. Koska siitä seurauksena, se tyhjäpäinen bimbo saattaisikin mainita siitä myöskin Dracolle ja samalla ihan vain vahingossa kertoa kuulleensa kaiken siitä alunperin Drusillalta. Pansy Parkinson tekisi nimittäin aivan varmasti ihan mitä tahansa, vain sotkeakseen Drusillan jo yli viisi vuotta kestäneen ystävyyden Dracon kanssa. Joten tälläkin kertaa, Drusilla jättäisi vain sen tyhjäpäisen bimbon kokonaan tämän asian ulkopuolelle.

" - Senhän sinä jätät kokonaan kertomatta, kenellekkään. Sinä et puhu siitä sanaakaan, et  vaikka kidutu kirous uhkaisi sinua. Et pakotettuna puhumaan, et itseksesi, etkä varsinkaan unissasi. Sinä et lausu ääneen yhden yhtäkään sanaa siitä mitä  kesälomalla tapahtui."

 

Dtacon äänensävy oli jälleen, silläkin kertaa niin ilkeän, jäisen kylmä. No mutta, miksi hemmetissä Draco Malfoy edes vaivautuisi puhumaan yhtään kauniimmalla ja lämpimämmällä äänensävyllä kun hänen sanojensa kohteena oli se kirottu kuraverinen?

" - Sinä olet jo ehtinyt aiheuttaa ihan tarpeeksi vahinkoa typerine epäilyksinesi.  Pelkästään sillä kun menit kertomaan niistä yhdelle meidän tuvan tytölle. Mitä sitten ikinä satuitkin näkemään kun taas seurailit minua? Tiedoksesi vain, se mitä minä olin silloin tekemässä ei kuulu sinulle. Siitäkin ja myös tästäkin asiasta sinä pidät suusi kiinni. "

Se tapa jolla Draco puhui, kuulosti Drusillan korviin melkein puhuttelulta. Draco taisinkin ottaa nyt mallia selvästi isästään, Lucius Malfoysta tässä tilanteessa. Siltikin, jokin tässä tilanteessa oli edelleen hieman vinossa. Sillä, useimmitenhan juurikin tämänkaltaisissa tilanteissa Draco olisi jo tuttuun tapaansa alkanut nimitellä Hermionea. Unohtamatta myöskään korottaa ääntään. Drusilla siirtyikin hyvin hiljaisin askelin lähemmäksi, kuullakseen paremmin sen mitä Hermione mahdollisesti sanoisikaan seuraavaksi.

 

" - Minä en taida ihan uskoa tuota. En myöskään usko sitäkään, jos sinä nyt sanot että voisit  vain jatkaa eteenpäin ja olla kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan kesälomalla. "

Hermionen ääni oli kirkas ja aivan selkeä, eikä se edes laisinkaan vapissut. Hermione ei selvästikkään pelännyt laisinkaan tätä tilannetta jossa hän nyt oli Draco Malfoyn kanssa. Drusilla tosin erotti hieman säröilyä Hermionen muuten vakaassa äänessä, joka kertoi hänelle sen että Hermionen ääni oli vaarassa särkyä koska tahansa.

 

Drusilla tosin oli hetki hetkeltä vain enemmän pihalla koko tilanteesta. Sillä, useimmiten Hermione Granger pysytteli niin kaukana Draco Malfoysta kuin se vain oli mahdollista. Se olisi ollut nytkin viisaampi teko siltä kuraveriseltä vain pysytellä etäällä, sillä olihan Draco Malfoy jo kerran tänä vuonna paiskannut Hermionen selkä edellä päin tiiliseinää, sanomattomalla loitsulla. Draco oli tehnyt sen tietemkin aivan tahallaan, välittämättä vähääkään siitä satuttiko hän Hermionea vai ei.

Tässä tilanteessa tosin noista sanoista jotka Hermione oli noin vain lausunut ääneen, saattaisi seurata jotakin paljon pahempaa. 

Drusilla nimittäin tiesi erittäin hyvin millainen Draco Malfoy oli hermostuessaan, suuttuessaan tai raivostuessaan pahasti. Niissä tilanteissa nimenomaan Draco muistutti vaarallisen paljon isäänsä Lucius Malfoyta samankaltaisessa tilanteessa. Ja niissä tilanteissa, Draco myös ottaisikin aivan varmasti mallia isästään, lainkaan ajattelematta tai edes vähääkään välittänättä tekojensa seurauksista. Draco myös hyvin harvoin ihan oikeasti katui tekojaan. Draco tosin osasi myös satuttaa pahasti sanoillaan ollessaan ihan oikeasti vihainen tai jos joku loukkasi tai ubkasi häntä.

" - Olen jo karkoittanut koko asian niin kauas pois mielestäni ettei se enää koskaan onnistu löytämään tietään takaisin. Olen myös tyhjentänyt pääni kokonaan kaikista niistä ajatuksista, joita ajattelin kesälomalla. Se mitä menin tekemään kesällä oli koko elämäni suurin ja vastenmielisin virhe. Tajuatko sen nyt vihdoin, kuraverinen. Vai täytyykö minun toistaa se uudelleen.? Sinä olit vain virhe, etkä koskaan ollut tai merkinnyt minulle mitään muuta. Kaikki se mitä kesälomalla tapahtui, oksettaa minua. "

Draco Malfoy jatko siis yhä puhumistaan, ääntään edelleenkään lainkaan korottamatta. Ilmeisesti hän ei halunnutkaan tällä kertaa kenenkään muun edes vahingossakaan kuulevan tätä keskustelua.

Dracon sanat kuultuaan. Kaikki alkoi yhtäkkiä vain muuttua selkeämmäksi Drusillan pään sisällä. Ja yhtäkkiä se kaikki, mitä Hermione Granger oli niin kovasti yrittänyt salailla häneltä oli minuutti minuutilta vain selkeämpää, aivan kuin Drusilla olisi katsonut sitä valokuvina silmiensä edessä. Miksi hemmetissä, Drusilla oli edes jäänyt kuuntelemaan? miksi hänen oli aina vain pakko olla näin utelias? tämä hetki oli vielä aivan täysin väärä salaa kuuntelemiselle. Miksi hemmetissä hän edes alunperin halusikaan selvittää Hermionen ei enää niin typerän salaisuuden? miksei hän ei vain voinut antaa sen olla? nyt kun hänellä ihan oikeasti oli todellisia tunteita Dracoa kohtaan.?

Drusilla ei vain osannut lainkaan ymmärtää kuulemaansa. Voihan helvetti! eihän Draco Malfoy ikinä tekisi mitään sellaista! Ei. Draco ei noin vain yhtäkkiä muuttaisi mieltään ja samalla noin vain unohtaisi jo yli viisi vuotta kestänyttä, koko ajan vain kasvanutta syvää vihaansa Hermione Grangeria kohtaan.

Ja aivan samalla sekunilla. Ensimmäistä kertaa kuudentena kouluvuonna, Drusilla tunsi todella vahvan, terävän iskun sydämessään. Se tuntui samalta kuin hänen sydämeensä olisi vain yhtäkkiä uponnut jotakin erittäin terävää vain repimään sen rikki. Se tuntui Drusillasta aivan samalta kuin miltä hänestä tuntuisi tilanteessa jossa Draco tunnustaisi pettäneensä häntä tai hänen luottamuksensa. Se tunne oli aivan hirveä. Drusilla tunsikin jo myös kyyneleiden polttelevan omissa tummissa simissään, hänen onnekseen toistaiseksi vielä näkymättömissä.

 

" - Ei se vain siltä tuntunut tai vaikuttanut kesälomalla. Sinä et edes ajatellut tuolla tavoin kesälomalla. Eikä sinun käytöksesi minua kohtaan ollut myöskään lähelläkään sitä, millaista se on nyt. Sinä olit aivan täysin erilainen kesälomalla ja kohtelitkin minua aivan päinvastoin. " Hermionen ääni kantautui jälleen hyvin selkeänä Drusillan korviin.

" - En vain jaksa edelleen uskoa olleeni vain virhe. Siis nimenomaan sellainen virhe, joka likaisi sinun maineesi puhdasverisenä tai aiheuttasi jotakin vahinkoa sinun suvullesi. Olin  ja aivan varmasti myös merkitsin sinulle jotakin aivan muuta kesällä.. Niin paljon enemmän. "

Yhtäkkiä Drusilla ei vain halunnut kuunnella enempää, ei enää yhtäkään sanaa. Ei edes sitäkään mikä Dracon vastaus mahdollisesti olisikaan Hermionen sanoihin. Kävellessään poispäin niin nopein askelin kuin vain kykeni. Drusillalla ol vain yksi ainoa ajatus mielessään:

 

'  Älä enää koskaan, ikinä milloinkaan. Edes vahingossakaan sano yhtäkään sanaa minulle tai edes tule mnun tielleni, Hermione Granger. Sillä jos sinä edes uskallatkaan tehdä kummankaan edes vahingossa.. Se teko tulee olemaan sinun viimeinen virheesi."

Amelia oli kuin yhtenä kysymysmerkkinä kun Drusilla tuli oman tupansa oleskeluhuoneeseen, paiskaten samalla oven niin kovaa kiinni perässään että myös taulutkin heilahtivat seinillä. Luihuisen tuvan tupakummitus Verinen Paroni vilkaisi myös hieman kummastuneena Drusillaa. Kuin itsekseen mielessään pohtien mikä ihme tytön olikaan noin pahasti suututtanut? noh, siinä Verinen Paroni tosin erehtyi. Sillä mikään ei tällä kertaa ollut suttuttanut Drusillaa.. Ehei, hän oli enemminkin..

Blaise Zabini vilkaisi myös kysyvästi ohitseen nopeasti kävelevää tyttöä, kuin myös Amy. Drusilla ei kuitenkaan sillä kertaa pysähtynyt sanomaan mitään kenellekkään. Drusilla käveli vain niin nopeasti kuin vain kykeni oleskeluhuoneesta omaan makuusaliinsa. Hän ei vain halunnut näyttää sitä kenellekkään omassa tuvassaan kuin helvetin pahalta hänestä sillä hetkellä tuntuikaan.

'Miten Draco voi edes thedä mitään sellaista sen kuraverisen kanssa??'  Drusilla toisteli vain sitä samaa kysymystä uudelleen ja uudelleen mielessään. Siltikin, vaikka hänen olonsa muuttui hetki hetkeltä vain kamalammaksi. Sen mitä Drusilla oli kuullut hetki sitten oli aivan pakko olla vain joku hirveä painajainen. Sillä, jumalauta! eihän mikään siitä, mitä hän oli kuullut voinut olla edes totta.

Draco Malfoy ei ikinä menisi niin pitkälle, ei edes pakotettuna tai kidutu kiroukseella uhattuna, sen oksettavan kuraverisen kanssa. Sehän olisi jo ihan oikea pyhäinhäväistys. Ja jos Lucius Malfoy edes vahingossakaan kuulisi tapahtuneesta. Sitä ajatusta Drusilla ei edes halunnut ajatellakaan loppuun saakka. Siinä tilanteessa Dracolle aivan varmasti kävisi vielä pahemmin kuin silloin kaksi vuotta sitten kun Lucius Malfoy ei onnistunutkaan hillitsemään raivostumistaan.

Drusillan tummiin silmiin nousi vain lisää uusia kyyneliä jotka tipahtivat samoin tein hänen poskilleen ja poskilta edellen kaulaan. Samaan kohtaan jota Draco oli jo usemmin kuin vain kerran suudellut. Viimeksikin kun Drusilla oli ollut kahden Dracon kanssa niin olisi tapahtunu jälleen ellei Drusilla olisi estellyr Dracoa. Drusillasta tuntui edelleen aivan samalta kuin Draco olisikin jo valmiiksi särkenyt hänen sydämensä ihan kokonaan pieniksi palasiksi. Siis jo ennenkuin Drusilla oli ehtinyt edes kertoa omista tunteistaan. Drusilla ei ehtinyt edes sanoa sanoja " rakastan sinua " Dracolle, ennenkuin näin jo tapahtui.

Drusillan ja Dracon jo yli viisi vuotta kestänyt ystävyyskin koki tänä iltana ensimmäisen aika ison kolahduksen.  Ensimmäistä kertaa koskaan myös heidän kahden välinen aivan hemmetin luja luottamuskin toisiaan kohtaan oli säröillä. Miten hemmetissä Draco oli edes pystynyt salailemaan niin hyvin mitään tämän kaltaista? tämäkö se salaisuus siis olikin ja samalla myöskin ainoa syy miksei Draco halunnut kertoa kesälomastaan edes yhdelläkään sanalla? tästäkö syystä Drusilla ei myöskään nähnyt parasta ystäväänsä koko kesänä, ei saanut kutsua parhaan ystävänsä kotikartanoon keäloman puolivälissä eikä myöskään saanut yhtäkään kirjettä parhaalta ystävältään lukuunottamatta kahta ensimmäistä lomaviikkoa? no eihän se enää Drusillalle mikään ihme ollutkaan. Ei, se oli ennemminkin pyhäinhäväistys kun Draco olikin ollut melkein koko kuluneen kesäloman ajan  vain Hermione Grangerin seurassa.

Lucius ja Narcissa Malfoy eivät aivan varmasti tienneet siitä mitään. Lucius Malfoy olisi jo aivan suunniltaan raivosta jos hän olisi edes kuullutkaan sellaisia puheita pojastaan  joihin liittyi vielä se kuraverinen tyttö. Drusilla ei todellakaan toivonut Lucius Malfoyn saavan tämän ihan oikeasti tietoonsa. Drusilla ei todellakaan halunnut Dracolle käyvän taas huonosti tämänkin,  niinkuin tuntui aina käyvän kun vanhempi herra Malfoy hermostui jostakin mitä Draco oli tehnyt.

Siitäkin huolimatta Drusilla leikitteli hetkisen ajan mielessään vain ajatuksella siitä. Kuinka isoissa vaikeuksissa Hermione Granger olisikaan kohdatessaan vaikka edes sattumalta jo valmiksi raivoissaan olevan Lucius Malfoyn.

Hermione Granger olisi jokatapauksessa pahoissa vaikeuksissa siinäkin tilanteessa myös, kun hän osuisi edes vahingossakaan samaan paikkaan Drusillan knassa. Drusillan mielessä kävikin pienen hetken ajan jo hyvin selkeä ajatus sen näsäviisaan kuraverisen tytön tappamisesta. Miksi hemmetissä Lucius Malfoy ei ollut edelleenkään antanut hänelle sitä lupaamaansa käytännön opetusta anteeksi antamattomista kirouksista? koulussa kun niitä kirouksia oli mahdotonta oppia muuten kuin vain teoriassa sillä professori Snape ei missään nimessä suostuisi opettamaan niitä oppilaille oppitunneillaan. Kahdella niistä kirouksista nimittäin olisi nyt käyttöä.. Siis jos Drusilla vain hallitsisi ne.

" - Onko kaikki kunnossa, Dru? " Amy kysyi hiljaa, hyvin huolestuneena.

Drusilla oli katsellut vain ulos ikkunasta hiljalleen jo pimenevään lokakuiseen iltaan. Ilmeisesti jälleen niin täysin uponneena omiin ajatuksiinsa ettei hän ollut laisinkaan kuullut sitä kun Amy oli tullut ihan hiljaa sisälle edelleen pimeänä olevaan makuusaliin. Amy oli istunut vain ihan hiljaa Drusillan sängylle sanomatta sanaakaan. Drusilla vilkaisi vain sängyllään istuvaa ystäväänsä hyvin varovasti tietäen itsekkin näyttävänsä aivan hirveältä. Sellainen oli tosin myös hänen olonsakkin.

" - Ei ole. Kaikki on päin helvettiä. " Drusilla sanoi hiljaisella äänellä.

" - Mitä on tapahtunut? " Amy kysyi edelleen hyvin hiljaa, kuulostaen edelleen aidosti huolestuneelta.

" - Sain vain vihdoin tietooni sen mitä se kirottu kuraverinen yritti salailla minulta. "

Drusilla aloitti lauseensa mutta jättikin sen vain yhtäkkiä kesken. Hänestä tuntui vain niiin ylivoimaisen pahalta edes ajatellakkaan Dracoa. Hän ei pystynyt edes sanomaan ääneen parhaan ystävänsä nimeä.

" - Hermione ja Draco?"

Amy oli yhtäkkiä vain ymmärtänyt koko tilanteen ilman ettei Drusilla edes sanonut sanaakaan, Tosin vain Amyn hiljaisen kysymyksen kuuleminenkin sai aikaan sen että Drusilla oli lähellä vain alkaa itkeä uudelleen. Drusilla laskikin ensin kasvonsa alas vasten kämmeniään ennenkuin nyökkäsi vain hiljaa.

" - Voi ei. " Amy sanoi vain hiljaisella äänellä halaten Drusillaa. 

Drusilla kääntyi myös vain halaamaan sängyllään istuvaa ystäväänsä painaen kasvonsa vasten Amyn olkapäätä. Samalla hetkellä Drusilla ei enää vain pystynyt pidättelemään kyyneliään.

" - Miten  sinä edes sait sen selville? ja milloin?" Amy kysyi hyvin hiljaa, edelleen halaten vain ystäväänsä lohduttavasti.

Tämä oli yksi niistä monista syistä miksi Drusilla ja Amy olivat yhä edelleen niin hyviä ystäviä. Niinkuin he olivat olleetkin jo ensimmäisestä kouluvuodesta lähtien. He kaksi vain ymmärsivät toisiaan eikä kumpikaan koskaan kysellyt toiselta mitään väärää oikeasti pahoina hetkinä. Jo siitäki syystä, Drusilla uskalsi kertoa tästäkin Amylle. Sillä Amy kyllä tiesi kertomattakin sen kuinka tärkeä ja rkas Draco oli Drusillalle.

Ginny Weasleylle, Drusilla eii voisi koskaan kertoa tästä asiasta mitään vain koska toisena osapuolena oli Hermione. Ginnyn ymmärrys ei riittäisi tämän asian suhteen jos Gimny siis kuulisi parhaan ystävänsä tehneen  sellaisia asiattomuuksia kesälomallaan Draco Malfoyn kanssa.

" - Kuulin siitä ihan hetki sitten, vahingossa. "  Drusilla sanoi hyvin hiljaisella äänellä.

" - Ja vain niistä muutamista lauseista jotka kuulin, se kaikki vain oli yhtäkkiä selvää minulle. Miksi minä edes teinkään sen virheen ja jäin vain kuuntelemaan. "

" - Ei sinun tarvitse toistaa sitä minulle, mitä sinä kuulit. Olisi kuitenkin vain paljon parempi ettet sinä edes ajattelisi enää koko asiaa. Tiedän itsekkin sanovani nyt väärin mutta oikein ymmärrä miksi sen kuuleminen vaikutti sinuun näin. " Amy sanoi.

" - Sinä et itseasiassa tiedäkkään ihan vielä kaikkea. " Drusilla aloitti uudelleen.

" - Olen ihan oikeasti ollut niin hirveän huono ystävä kun olen jo hetken aikaa salaillut sinulta jotakin. Tiedän nimittäin nyt itsekkin selityksen sille, miksi olen välillä käyttäytynyt niin oudosti. "

" - Minun tunteeni Draco kohtaan ovat nimittäin muuttuneet. Ne ovat oikeastaan paljon syvempiä kuin vain pelkkää ystävyyttä."

" - Huomasinkin jo sinun käyröksessäsi jotakin samaa kuin silloin kolmantena kouluvuonna. Kun sinä olit."

"- Mutta nyt erona siihen miten köyttäydyin kolmantena koulu vuonna onki sen tähän tilanteeseen verrattuna etten olekkaan vain ihastunut Dracoon. Olen jo rakastunut häneen aivan täysin peruuttamattomasti ja siksipä tämä koko tilanne sattuukin minuun niin paljon. " Drusilla sanoi, keskeyttäen samalla Amyn.

" - Siksikö sinä mulkoiletkin Pansy Parkinsonia sillä tavoin kuin haluaisit vain kirota hänet siihen paikkaan. Ja sinähän haastoitkin hänet melkein tappelemaan silloin yhtenä iltana. " Amy sanoi.

" - Minä muistan yhä sen teidän riidan, Dru. Ymmärränkin sinua myös nyt paljon paremmin. Mutta tietääkö Draco jo tästä mitä sinä kerroit.. "

" - Ei tiedä vielä. Olin kyllä jo ajatellut kertoa hänelle, mutta onkohan se enää edes järkevää.?" Drusilla kysyi hiljaa, kohdistaen myös tummat silmänsä suoraan edelleen sängyllään istuvan Amyn kasvoihin.  

 

" - Tietenkin sinä kerrot.  Sinähän teit sen virheen jo aikaisemmin, kun jätit vain kertomatta. Muistat varmasti itsekkin vielä, miten silloin kävikään. Ei ole muutenkaan oikein salailla tunteitaan. Ei varsinkaan niitä todellisia. " Amy sanoi.

" - Muistanhan minä. En edes ajatellutkaan toistavani samaa virhettä uudelleen. Kadun sitä itseasiassa edelleen, kun jätin silloin kertomatta tunteistani. " Drusilla sanoi.

 

" - Mutta tiedätkö. Sitäkin enemmän haluaisin nyt vain kirota sen kuraverisen. " Drusilla jatkoi lausettaan hiljaisella äänellä. Yhtäkkiä säikähtäen itsekkin kuullessaan omin korvin kuina myrkyllisen kylmä ja ilkeä hänen oma äänensä olikaan.

" - Vielä sitäkin enemmän haluaisin nyt vain mennä etsimään Dracon ja lyödä häntä niin lujaa kasvoihin että se myös varmasti sattuu. Olen nyt vain niin vihainen ja pettynyt häneen. "

" - Kenenkään kiroaminen ei muuta tapahtunutta miksikään. Sinähän et tietääkseni edes ole kuolonsyöjä. Joten älä edes harkitsekkaan ottavasi mallia Lucius Malfoysta tässä tilanteessa, Dru. " Amy sanoi.

 

 " - Äläkä sinä viitsi vetää minun kummisetääni mukaan tähänkin keskusteluun. " Drusilla sihahti hiljaisesti, Amylle.

" - Anteeksi, Dru. Se oli harkitsemattomasti sanottu. " Amy sanoi selvästi pahoitellen.

" - Mutta, ethän sinä edes missään tilanteessa edes löisi Dracoa. Et ainakaan kasvoihin. Sinä et voisi edes koskaan tehdä niin. Et siltikään vaikka olisit kuinka vihainen. Dracon ja Hermionen välillä on kaikki jo kuitenkin aivan varmasti ohi. Draco on aivan varmasti ihan itse tehnyt siitä tilanteesta jo aikoja sitten lopun. Älä siis satuta itseäsi enää yhtään enempää vaan sen sijaan unohda vain koko tapahtunut. Draco ei pettänyt sinua, Dru vaan sitä idioottia bimboa. "

 

Drusillakn tiesi Amyn tarkoittavan vain  sanoilla idiootti ja bimbo, ainoastaan vain Pansy Parkinsonia.

" - Se on totta, Amy. Minä en ole kuolonsyöjä eikä minusta sellaista koskaan tulekkaan. " Drusilla sanoi.

" - Miksi tämä paljastunut salaisuus kuitenkin sattuu minuun näin paljon? siltikin, vaikka Draco ei edes pettänyt minua vaan sitä typerää, lapsellista idiootti bimboa? siksikö, koska tunnen Dracoa kohtaan näin. Tai no siis, hemmetti minähän rakastan häntä."

" - Ehkäpä juuri siksi, sinusta tuntuukin nyt siltä kuin sinutkin olisi petetty. " Amy sanoi.

" - Minulla tosin on tunne. Ehkäpä Draco vain suojeli sinua, eikä hän siksi kertonut sinulle itse. Mutta ajatteleppas hetkinen sitä aivan varmasti kivaa yllätystä jonka saat Dracolta ylihuomenna. Sehän voi oikeasti olla ihan mitä vaan. "

" - Tiedätkö sinä siitä jotakin. " Drusilla sanoi seuraavaksi.

" - Tiedänhän minä jotakin. Mutta en saa oikeastaan puhua siitä. Draco aivan varmasti suuttuu minullekkin jos kuulee minun kertoneen sinulle mitään etukäteen hänen yllätyksestään. Joten odottelehan vain ihan rauhassa ylihuomiseen iltaan asti, Dru. Ennen sitä sinun on kuitenkin puhuttava Dracon kanssa. " Amy sanoi.

" - Minusta vain tuntuu edelleen siltä etten taida olla ihanv vielä valmis.. " Drusilla sanoi, selvästi pelästyneenä. Hemmetti, olisko hän ihan okeasti valmis tekemään niin näin pian? siis kertomaan tunteistaan Dracolle.?

" - Milloin sinä sitten ajattelit kertoa? nyt et kyllä jää taas jahkailemaan, Dru. Siis samoin tavoin kuin teit kolmantena kouluvuonna. Jos olisin itse sinun tilanteessasi, en viivyttelisi yhtään enempää. Ja sekin olisi nyt oikein tässä tilanteessa jos sinä kertoisit myös Pansylle siitä mitä kuulit. Siltikin, vaikka inhoatkin sitä idioottia. " Amy sanoi.

 

" - No en todellakaan aio kertoa. Entäpäs jos se typerä bimbo kertookin Dracolle kuulleensa kaiken alunperin minulta. Siinä tilanteessa minä jäisin vain taas kiinni salaa kuntelemisesta. Minunhan ei edes muutenkaan kuuluisi tietää koko asiasta mitään."

 " - Ymmärräthän sinä sen etten ihan oikeastia halua menettää Dracoa kokonaan. Draco ei ehkä enää koskaan puhu minulle sanaakaan tai edes halua olla missään tekemisissä minun kanssani. Jos hän saa tietoonsa minun kuunnelleen häntä salaa. "

 

" - Sinä taisit luvata jo Pansylle kertovasi hänellekkin, jos satut kuulemaan jotakin. Voithan sinä edelleen vannottaa Pansyn ensin lupaamaan ettei hän kerro Dracolle kuulleensa sen sinulta. " Amy sanoi. 

" - Olet jälleen kerran oikeassa. Minullahan ei ole tapana rikkoa lupauksiani. Sattuisiko sinulla kenties olemaan tietoa siitä missä se bimbo on tällä hetkellä?" 

Drusilla sanoi kysyvästi, edelleen hiljaa puhuen vain Amylle.  Samalla hetkellä kun Pansy Parkinson tuli ovesta sisälle makuusaliin.

* * * * *'

" - Minulla on nyt vihdoin totuuden mukaista kerrottavaa sinulle. " Drusilla sanoi Pansylle.

" - Mitähän sinä tällä kertaa yrität vain uskotella minulle, Dru? yritätkö taas vain todistaa sen ettet ole tehnyt mitään Dracon kanssa minun selkäni takana. " Pansy sanoi kysyvästi, edelleen niin epäuskoisen kuuloisena että Drusillan teki ihan oikeasti mieli vain ottaa jokin kova esine käteensä ja vain lyödä sillä järki takaisin sen idiootin bimbon tytön päähän.

" - Minähän en ole edelleenkään tehnyt mitään Dracon kanssa sinun selkäsi takana. Eräs toinen kylläkin on tehnyt niin kesälomallaan. Nimittäin se kirottu kuraverinen. " Drusilla sanoi.

 

Ajatuksissaan Drusilla tosin pyysi täsmälleen samalla hetkellä toistuvasti koko sydämestään anteeksi Dracolta. Drusilla vilkaisi myös hyvin nopeasti vain kerran  parhaan ystävänsä kuvaa joka oli kehystettynä yöpöydällä, hänen sänkynsä vieressä.  Tämä olisi aivan varmasti ensimmäinen ja myös viimeinen kerta kun Drusilla edes puhuisi pojasta jota hän jo nyt rakasti niin paljon että se satutti häntä. Niin ettei poika edes ollut samassa huoneessa kuuntelemassa. Ja vain koska. Drusilla nyt paljastaisi sen oksettavan salaisuuden jonka Draco Malfoy halusi vain unohtaa. Drusilla toivoin myös hiljaa mielessään sitäkin, että myös Pansy Parkinson muistaisi yhä edelelleen sen mitä Drusilla oli aikaisemmin tänä vuonna sanonut Hermione Grangerista.

 

" - Mitä hänestä?" Pansy sanoi uudelleen kysyvästi. Aavistuksen vähemmän epäuskoisena.

 " - Kuulin aiemmin tänä iltana jotakin. Mikä muutti todeksi kaikki ne aikaisemmat oksettavat epäilykseni. " Drusilla sanoi.

" - Mutta. Ennenkuin kerron siitä yhdelläkään sanalla. Sinun on lakattava ensin syyttelemästä minua. Minä en ole syyllinen siihen, miksi jotain on pielessä sinun ja Dracon välillä.  Ja myöskään. Et missään nimessä saa kertoa tästä Dracolle. En nimittäin halua kuunnella syytöksiä nimenomaan kuuntelemisesta salaa. Kun näen parhaan ystäväni seuraavan kerran. " Drusilla sanoi.

" - Miksi edes kertoisinkaan.. " Pansy sanoi kysyvästi.

" - Enhän minä edes ole koskaan sunnitellutkaan tuhoavani noin vain sinun ja Dracon ystävyyttä. En millään tavoin. Minähän tiedän sen jo itsekkin ettei teidän kahden välillä ole tapahtunut edes mitään sellaista. "

Taas kerran. Ties kuinka momennen kerran se nähtiin ja myös kuultiin kuin typerä, hyväuskoinen idiootti Pansy Parkinson todella oli. Jälleen kerran, Pansy oli siis uskonut aivan kaikki Draco Malfoyn jo useamman kerran kertomat valheet, nimeenomaan uskollisuudesta. Viime vuonnakin koulussa. Draco oli aivan varmasti kertonut ne aivan samat valheet Pansylle. Myös sen tilanteen jälkeen joka pojalla oli ollut Drusillan kanssa. Siinä tilanteessahan. Draco oli ihan  oikeasti pettänyt Pansya, Drusillan kanssa. Sillä se tilanne viime vuonna ei ollut todellakaan vain pelkkiä suudelmia. Se tilanne oli niin paljon enemmän.

" - Se, mitä aion kertoa nyt sinulle. Aivan varmasti satuttaa sinua. Sinua kun on varoiteltu jo samankaltaisesta tilanteessta useampaan kertaan jo viime vuonna. Sinä et vain kuunnellut. Et uskonut. Joten minusta on parempi että sinä istut nyt ensin alas. Ennenkuin minä jatkan. " Drusilla sanoi.

" - Nyt sinä ihan oikeasti pelotat minua, Dru. " Pansy sanoi istuen kuitenkin samointein alas sille mustalle nahkasohavlle jonka tytöt olivat yhdessä kantaneet oleskeluhuoneesta omaan makuusaliinsa. Tietenkin, ensin lupaa kysymätä.

" - En aio nyt pelotella ketään. En varsinkaan sinua. En siltikään vaikka ylihuomenna on Halloween. Tämä asia josta sinulle kerron ei oiken sovi muutekaan vain huvikseen tapahtuvaksi pelotteluksi. " Drusilla aloitti uudelleen.

" - Kuulin aikaisemmin tänä iltana. Dracon keskustelevan kuraverisen kanssa. En kuunnellut kuitenkaan ihan koko keskustelua loppuun asti, enkä olisi halunnutkaan jäädä kuuntelemaan. Mutta senkin verran mitä kuulin, kertoi minulle aivan tarpeeksi. Dracon ja sen kirotun kuraverisen välillä oli todellakin ollut jotakin meneillään kesälomalla. Mitä minä kutsuisin pyhäinhäväistykseksi. Pansy, Draco petti sinua kesälomalla. Todennäköisesti usemmin kuin vain kerran  sen kirotun kuraverisen tytön kanssa. "

Ilme Pansy Parkinsonin kasvoilla oli yhtäkkiä muuttunut. Pansy ei myöskään katsonut enää Drusillaa vaan sen sijaan hän katselikin vain ikkunasta ulos pimeään, lokakuun lopun iltaan.  Drusillan ääneen lausumat sanat oikeasti satuttivat Pansya, pahasti. Ja ilmeisestikkin Pansy ymmärsi vihdoin nyt sen itsekkin että myös kaikki ne aikaisimmat puheet ja varoitukset siitä, että Draco ihan todella oli pettänyt häntä viime vuonna, aina kun sopiva tilaisuus oli sattunut kohdalle. Olivat olleetkin totta, eikä vain muka Pansylle kateellisten tyttöjen typerää juoruilua.

" - Miksi ihmeessä sinä edes halusit kertoa tästä minulle, Dru. Minähän olen ollut aivan hirvä sinua kohtaan. Tarkoitan siis, kun. " Pansy aloitti lauseensa edelleen yrittäen pitää myös äänensä vakaana. Siinä kuitenkaan onnistumatta.  Drusillakin kuuli sen hyvin selvästi omin korvin kuinka mustalla sohvalla edelleen istuvan tytön ääni oli vaarassa särkyä. 

" - Vaikka sinä oletkin syytellyt minua. En silti olisi millään voinut vain jättää kertomatta. " Drusilla sanoi.

" - Sinä olet kuitenkin ystäväni, kaikesta huolimatta. Ja kyllä, minulla on myös omatunto jolta en olisi saanut lainkaan rauhaa jos olisin jättänyt kertomatta. "

Pansy Parkinson ei sillä kertaa vastannut mitään. Hän katseli vain yhä edelleen aivan hiljaa ikkunasta ulos. Hiljaisuus makuusalissa vain syveni ja piteni minuutti minuutilta. Amy vilkaisikin useamman kerran vuorotellen Drusillaa ja Pansya hyvin huolestuneen näköisenä. Drusillasta alkoikin tuntua siltä ettei Pansy sanoisikaan enää sanaakaan.

" - Olit oikeassa, Dru. Tämä ei todellakaan tunnu hyvältä. Ilmeisesti siis ne kaikki aiemmatkin puheet ja varoitukset minulle, siitä että Draco on pettänyt minua olivatkin totta. "  Pansy sanoi vihdoin useamman kymmenen minuutin hiljaisuuden jälkeen.

 " - Valitettavasti ne olivat totta. " Drusilla sanoi vain lyhyesti.

 " - Sinä todistit sen nyt että olet ihan oikeasti ystäväni, Dru. Ihan vain sillä, kun kerroit minulle. Minä puolestani lupaan sinulle etten kerro Dracolle mitään siitä että juuri sinä kerroit minulle hänen uskottomuudestaan minua kohtaan. " Pansy sanoi.

 " - Hei. Jos tuo oli sinun tapasi sanoa kiitos niin älä kiittele turhaan. " Drusilla sanoi.

" - Minä ihan oikeasti olisin tehnyt aivan samoin sinullee. Jos siis tämä tilanne olisi sinun kohdallasi samanlainen, niinkuin minulla on nyt. " Pansy sanoi.

 

' En vain usko tarvitsevani sitä palvelusta sinulta, en koskaan. En usko joutuvani koskaan samanlaiseen tilanteeseen Dracon kanssa jossa sinä nyt olet. Tätäkään ei olisi tapahtunut jos sinä olisit heti ensimmäisestä kerrasta lähtien uskonut niiden puheiden ja varoitusten olevan totta, etkä vain kiistänyt niitä ja väittänyt jatkuvasti vastaan.  Tietäisitpä vain sen että minäkin olin viime vuonna yksi niistä tytöistä joiden kanssa Draco petti sinua. '

 

Drusilla ajatteli vain hiljaa mielessään. Siltikin, vaikka hän tiesi Pansyn olevan nyt aivan aidosti kiitollinen hänelle. Joten luultavasti kaikki ne aiemmat erimielisisyydet heidän kahden välillä olivat nyt takanapäiin. Noh, ainakin siihen hetkeen saakka kunnes Drusillan ja Dracon välillä tapahtuisi taas jotakin minkä Pansy sattuisi joko todistamaan omin silmin tai kuulemaan jälkeenpäin siitä joltakulta hänen porukkaansa kuuluvalta tytöltä.

Drusilla ja Draco kun olivat jo lähentyneet toisaan useammankin kerran. Suudelleet toisiaan jo ties kuinka monta kertaa, eikä seuraava kertakaan varmasti ollut enää kaukana. Ja yhä edelleenkään Pansy Parkinsonilla ei ollut pienintäkään aavistusta siitä mitä

 Drusilla ihan oikeasti puuhaili hänen selkänsä takana. Nyt jos Drusilla jäisi edes vahingossakaan kiinni uudelleen jostakin tilanteessta jossa hän olisi ollut lähekkäin Dracon kanssa. Varsinkin niin että Pansy näkisi sen tilanteen omin silmin. Siitä nousisi silloin aivan varmasti meteli ja senkin tilanteen kohdalla aivan varmasti käivisi niin ( niinkuin tämänkin asian kohdalla jonka Drusilla nyt oli kertonut luottamuksellisesti Pansylle) että Pansy aivan varmasti sanoisi Drusillan vain käyttäneen kertomaansa tekosyynä jotta hän saisikin itse paremmat mahdollisuudet lähentyä Dracon kanssa.

Drusilla päättikin tästä illasta eteenpäin olla aiempaa varovaisempi. Siis ainakin siinä missä tai milloin hän olisi niin lähekkäin Dracon kanssa. Noh, niihin tilanteisiin pääsemiseksi Drusillalla olikin jo ihan omat keinonsa. Hänen kun ei tarvinnut alkaa juonittelemaan mitään Pansy Parkinsonin selän takana. Vain koska. Drusillasta vain tuntui siltä että Draco Malfoy oli hänen omansa. Nyt Drusillan tarvitsisi tehdä enää vain yksi pienen pieni sanallinen tunnustus..

" - Minulla on edelleen vain niin kammottava aavistus tästä kaikesta. "

Ne sanat ääneen lausuessaan Amy kuulosti aivan samalta kuin professori Trelawneyn ääni oli aina kun hän, aivan päästään sekasisin oleva nainen näki mielessään tai vain lausui ääneen jotakin kammottavaa. Drusillaa puistatti yhä edelleen pelkästään sen ajatteleminenkin vaikka hän olikin jättänyt ennustamisen kokonaan taakseen neljännen kouluvuoden jälkeen.  Drusilla jopa väistikin käytävillä ja porttaissa hieman liioitellunkin välimatkan päähän jos hän sattui vain vahingossakin näkemään professori Trelawneyn. Joten se ei ollut oikeastaan ihme kun Drusilla säpsähti niin pahasti että löi melkein myös päänsä sänkynsä pohjaan, Amyn äänensävyn kuullessaan.

" - Mitä hemmettiä tuo oli oikein tarkoittavinaan? älä sinäkin ala nyt pelottelemaan minua. " Drusilla sanoi kysyvästi samalla etsiessään sänkynsä alle pudonnutta pimeyden voimilta suojautumisen oppikirjaansa.

Täsmälleen samalla hetkellä myös Drusillan omatunto alkoi hiljaisella äänellä muistuttelemaan häntä siitä ettei tästä asiasta olisi ehkä sittenkään kannattanut kertoa mitään, Amylle. Drusilla kuitenkin haihdutti ne kuiskailut kauas pois mielestään. Sillä eihän siitä seuraisi kuitenkaan yhtikäs mitään hänelle. Silti, Drusilla vilkaisi kuitenkin toistamiseen Dracon kuvaa yöpöydällään, kun hän selasi jälleen oppikirjaansa sängyllään istuen. 

Draco häiritsi jo muutenkin hänen ajatuksiaan lähes lakkaamatta joten Drusillan ei olisi edes tarvinnut vilkaistakkaan pojan kuvaa yöpöydällään, kertaakaan. Nyt, Drusillan olisi kuitenkin tarkistettava läksyt vielä kertaalleen ennen nukkumaan meoa.  Hän ei mimittäin ollut aivan varma siitä olivatko hänen vastauksensa jokaiseen kysymykseen tarpeeksi hyvin kirjoitettuja ja perusteltuja.

Professori Snape oli näet vihdoinkin aloittanut anteeksi antamattomien kirousten teoria opetuksen. Mutta edelleen vain se käytännön harjoitus samoihin kirouksiin oli Lucius Malfoyn harkinnassa. 

" - En minä yritä pelotella sinua, Dru. Mutta. Huomasitkohan sinä edes kuinka vihainen Pansy olikaan, kun hän lähti huoneesta. Dracolle voi käydä oikeasti huonosti. " Amy sanoi uudelleen.

" - Miten sinä edes voit suhtautua koko tilanteeseen noin huolettomasti, mistä minä yritän sinulle kertoa. 

" - Kyllähän minä sen näin omin silmin, Amy. Mutta. Eihän Pansylla edes ole minkäänlaisia mahdollisuuksia.. Siis jos hän todela suunnittelee satuttavansa Dracoa. Eihän hän pääse edes niin lähelle, ennenkuin Draco.. " Drusilla sanoi ehkä hieman liiankin huolettomasti.

" - Draco hallitsee jo sanomattomat loitsut. Vai unohditko sen noin vain? Pansy ei todennäköisesti ehdi edes huomata mitään kun Draco on torjunut hänen yrityksensä omalla loitsullaan. " 

" - En tietenkään ole unohtanut. Dracohan on meidän tuvan paras ja pisimmälle edistynein nimenomaan loitsuissa. No, et sinäkään tosi ole paljoakaan häntä huonompi, Dru. " Amy sanoi.

" - Itseasiassa mietiskelen jo mielessäni mitähän loitsua voisin käyttää sanomattomasti siihen kuraveriseen. Se tosin on harmillista etten hallitse laisinkaan vielä kidutu kirousta. Sille kun voisi olla käyttöä. " Drusilla sanoi.

" - Älä edes mietiskele tuollaisia mielessäsi. Sinähän jäät vain samointein kiinni salakuuntelusta jos menet noin vain loitsimaan Hermionen jollakin niistä loitsuista jotka professori Snape on sinulle opettanut. Koko asiahan ei edes liity sinuun koska eihän sinua ole edes petetty. " Amy sanoi.

Se, mitä Amy sanoi. Jäi kuitenkin hyvin ikävästi kummittelemaan Drusillan mieleen. Myöhemmin samana iltana, hänellä olikin suuria vaikeuksia nukahtaa. Entäpä jos, Pansy olikin onnistunut yllättämään Dracon jollakin hirveällä loitsulla joka oli myös satuttanut poikaa?. No, se olisi hyvin pian Drusillan tiedossa ja samaten myös Lucius Malfoy olisi jo marssinut raivoissaan koululle.

Pansy Parkinson ei ollut maininnut Dracoa yhdelläkään sanalla, makuusaliin palattuaan. Pansyn silmistä, Drusilla oli kuitenkin huomannut sen ettei aiemmin illalla ollut tapahtunut laisinkaan mukavaa tilannetta.  Draco oli aivan varmasti sanonut jälleen jotakin hyvin ilkeää Pansylle tietenkin vain puolustaakseen itseään. Tai, kenties Draco oli myös satuttanut Pansya jollakin niistä sanomattomista hyvin kammottavista loitsuista joita Draco vain tuntui jo hallitsevan useampia. Kunnian siitä tietenkin sai Lucius Malfoy joka oli aivan varmast myös kieltänyt poikaansa opettamasta niitä kaikista kammottavimpia ja hyvin pahaa vahinkoa aiheuttavia loitsuja eteenpäin kenellekkään toiselle, ei edes Drusillalle. Ja siitähän. Drusilla olikin edelleen hieman vihainen kummisedälleen vaikkei hän tietenkään näyttänyt sitä ulospäin kenellekkään.

' Olikohan se tänä iltana tapahtunut vihdoin se viimeinen kerta kun Draco ja Pansy selvittelivät välejään? olikohan Draco jo nyt vihdoin viimein kokonaan vapaa siitä idiootista bimbosta?'

Drusilla ajattelii vain mielessään, ihan hiljaa. Kääntäessään samalla kylkeään sängyssään jo kolmatta kertaa. Ja sitten yhtäkkiä, hän vain huomasi Dracon huuhkajan sen ikkunan takana jonka vieressä hänen sänkynsä oli.

" - Mitä ihmettä sinä rakas siellä teet.?" Drusilla kuiskasi hiljaa.

Avattuaan ikkunan, huuhkaja lensi vain sisään huoneeseen suoraan Drusillan oikealle olkapäälle. Ja vasta silloin Drusilla huomasi huuhkajan tuovan kirjettä ilmeisesti hänelle.

" - Kiitos kun toit tämän minulle. " Drusilla sanoi antaen myös muutaman pöllönamin palkaksi, Dracon lemmikille. Huuhkaja oli myös huhuillut hänelle hieman surumieliseen sävyyn tökkäisten häntä myöskin nokallaan kämmeneen ennenkuin oli lennähtänyt jälleen avoimesta ikkunasta ulos.

" - Kenelle sinä juttelit itseksesi?" Amy kysyi hiljaa.

" - Dracon huuhkajalle. Se toi tämän minulle. " Drusila sanoi ikkunan ensin suljettuaan.

Heti saamnnsa hyvin lyhyen kirjeen luettuaan, Drusilla ei vain voinut jäädä paikoilleen istumaan ja miettimään mielessään montakohan sääntöä hänellä menisikään madollisesti rikki. Jos hän nyt heti. Ihan nopeasti vain menisikin käymään poikien puolella. Kellokin kun läheni jo keskiyötä ja nimenomaan öiseen aikaan tytöillä ei lupaa astua yhtäkään askelta poikien puolelle.

Drusilla ei kuitenkaan halunnut nyt vain jäädä odottelemaan aamuun saakka, todennäköisesti myös nukkumatta sekuntiakaan.

 

' Sinä senkin aivoton idiootti. Kuinka sinä edes kehtaat tehdä sellaiisa ja satuttaa Dracoa.'  Drusilla ajatteli vain hiljaa itsekseen kävellessään sen sängyn ohi  jossa Pansy Parkinson nukkui. Ihan pienen pienen sekunnin ajan Drusillan teki mieli tönäistä Pansy alas lattialle, sängystään.

" - Minne sinä nyt olet menossa. Keskellä yötä. " Amy sanoi hiljaa kysyvästi samalla hetkellä kun Drusilla oli melkein kävellyt makuusalin ovelle.

" - Käyn ihan nopeasti vain Dracon luona. " Drusilla sanoi hiljaisesti, astuessaan jo ovesta käytävälle.

" - Et sinä sinne voi noin vain mennä, Dru. " Amy sanoi, varoittavasti.

" - Säönnöt nyt vain on tehty rikottaviksi jos kysymyksessä on hätätilanne. Ja tämä nyt vain on sellainen."

Drusilla sanoi hyvin hiljaisesti poistuessaan jo makuusalista käytävälle. Drusilla näki Amyn aivan selvästi ravistavan päätään kun hän kääntyi sulkeakseen oven perässään. Amy ei todennäköisesti tulisi koskaan olemaan kunnollinen ja aito Luihuinen toisin kun Drusilla oli ollut ensimmäisestä kouluvuodesta lähtien. Sekin kertoi sen tarpeeksi hyvin kuinka Amy reagoi siihen, kun Drusilla ehkäpä vain tämä yhden ainoan kerran rikkoi nimenomaan sitä yhtä sääntöä jota hän oli noudattanut tarkoin jo yli vuotta. Edes kertaakaan harkitsematta sen rikkomista.

* * * * *

Blaise Zabini oli lähellä saada sydänkohtauksen ja myöskin lähellä pudota sängystään. Kun Drusilla ilmestyi vain koputtamatta ja täysin varoittamatta makuusaliin.

" - Sinulla ei kestänyt kauankaan ymmärtää kirjoittamieni sanojen merkitystä. " Draco sanoi ihan vähän vain ääntään korottaen. Kuin vain varmistaakseen Drusillan kuulevan mitä hän sanoi.

" - En edes jäänyt harkitsemaan lainkaan sitä tulenko tänne nyt heti vai odotanko aamuun saakka. " Drusilla vastasi pojan sanoihin.

" - Varoittaakaa ihmessä ajoissa seuraavan kerran, jos aiotte tapailla toisianne useamminkin keskellä yötä."  Blaise huomautti omasta sängystään. 

" - Voisit muutenkin lopettaa tuolla tavoin marssimisen ovesta sisään mitään ilmoittamatta. "

" - Minähän en marssi ympäriinsä, niinkuin se helvetin ärsyttävä arpinaama tekee huvikseen jokaikinen päivä. MInä kävelen. " Drusilla sanoi. Hyvin selvänä kuittauksena Blaiselle.

 

" - Me emme edelleenkään tapaile toisiamme. Joten pidä vain se pääsi kiinni ja tuon suuntaiset ajatukset vain omana tietonasi, Zabini." Draco sanoi myös selvästi kuittaillen Blaiselle.

" - Drusilla tulisitko lähemmäksi sieltä ovelta. Ettei minun tarvitse jatkuvasti korottaa ääntäni. "

 

 Niistä sanoista jotka Draco sanoi. Drusillan mieleen nousi ihan pieneksi hetkeksi vain aivan päinvastainen, aika asiatonkin ajatus.

 Entåpä jos se kirje olikin vain juonittelua Dracon puolelta jotta poika oli saanut tytön houkuteltua tulemaan tänne. Keskellä yötä.

 Koska nythän Draco voisi jatkaa tytön houkuttelemista kauniilla sanoilla myös jäämään tänne koko loppu yöksi. Draco ei ilmeisesti halunnut olla yksin tänä yönä. Entäs jo pojalla olikin nyt mielessään jotakin mihin Drusilla ei ollut ihan vielä valmis? 

Mutta. Sitten kun Drusilla käveli lähemmäksi sitä puolta makuusalista jonka Draco oli itsekkäästi ominut kokonaan omaan käyttöönsä. Se oli yhtäkkiä täysin selvää. Dracon kirje ei ollutkaan mitään juonittelua, todiste siitä nimittäin näkyi selvästi myös pojan kasvoista.

" - Millä helvetillä Pansy teki tuon. " Drusilla sanoi kysyvästi, hyvin selvästi järkyttyneenä.

" - Hän oli vain niin nopea tällä kertaa etten ehtinyt edes lausua sanomatonta kilpiloitsua. " Draco sanoi.

Sisimmässän vain Drusilla oli sillä hetkellä aivan helvetin vihainen. Nähtyään omin silmin ne kaksi pahannäköistä, hieman myös verta vuotavaa haavaa Dracon kasvoissa. Onnekseen, Drusilla tiesi parannuskeinon. Kiittäen siitä hiljaa mielessään isäänsä, Severus Snapea.

" - Älä huolestu ollenkaan. Minä saan nuo haavat katoamaan ja myös paranemaan hyvin nopeasti. " Drusilla sanoi.

" - Pansy ei tosin tule selviämään tästä ilman vaikeuksia. Tietäähän myös Lucius."

" - Tämäkin tilanne on isäni tiedossa. Lähetin tiedon hänelle heti sinun jälkeesi. " Draco sanoi.

Dracon sanat kuultuaan, Drusilla keskittyi sanomattomaan sekä hyvin monimutkaiseen loitsuun parantaakseen sekä myös haihduttaakseen haavat Dracon kasvoista. Joidenkin loitsujen nimiä kun ol parempi vain olla lausumatta ääneen. Mutta. Mistähän hemmetistä Pansy oli edes oppinut nimenomaan juurikin sen loitsun? sen kaltaisia loitsuja, kuin tämäkin oli kun ei edes opetettu koulussa eikä sitä voinut edes opiskella mistään kirjastakaan.  Tämä kyseinen loitsu kun kuului nimenomaan niihin erittäin vaarallisiin pimeyden voimien loitsuihin jotka Drusillan isä, professori Snape oli ihan itsekseen kehitellyt. Ja myös opettanut eteenpäin tyttärelleen.

 

Ilmeisesti siis. Pansy Parkinson oli käynytkin salaa, noin vain omin lupineen urkkimassa Drusillan erittäin salaisiksi luokiteltuja sekä myöskin yksityisä muistiinpanoja.  Tämä kyseinen loitsu jota Pansykin oli käyttänyt oli vieläpä oikeasti hengenvaarallinen niiden käsissä jotka eivät hallinneet sitä täysin. Siitä loitsusta kun olisi voinut seurata paljon pahempaakin vahinkoa. Siis jos se olisikin osunut muuallekkin kuin vain Dracon kasvoihin.

" - Kiitso kun taas autoit minua. Miksi niin Pansy ei tule selviämään tästä vaikeuksitta. " Draco sanoi kysyvästi.

" - Sinä olet paras ystäväni. En todellakaan hyväksy sitä että sinua kohdellaan näin edes antamatta mahdollisuuta puolustautua. " Drusilla sanoi istuen alas Dracon sängylle.

 

" - En taida nyt ihan uskoa tuota. Se ei voi olla ainoa syy." Draco sanoi, hieman epäilevästi.

" - Sinähän olisit jo kostanut tämän Pansylle ennen tänne tuloasi. SIis jos tarkoittaisit vain sitä. Oletko nyt aivan varma siitä ettet halua kertoa minulle muutakin. "

" - Edes minun ajatuksissani ei liiku mitään sellaista mistä sinä et jo tietäisi." Drusilla sanoi hiljaisemmalla äänellä.

" - Eikö ihan oikeasti muka liiku. " Draco sanoi uudelleen kysyvästi myöskin aiempaa hiljaisemmin.

Samalla hetkellä. Drusilla tunsi myös pojan vasemman käden oman kätensä päällä. Sekin kosketus oli jälleen muka huomaamaton pojan puolelta. Mutta niihin kosketuksiin Drusilla olikin jo tottunut.

 

" - Ehkäpä siellä liikkuu mutakin. " Drusilla sanoi edelleen hyvin hiljaisesti. Varoen tarkasti ettei Blaise Zabini edes vahingossakaan kuullut sanaakaan siitä, mitä hän nyt sanoi Dracolle. 

" - En aio kuitenkaan kertoa siitä mitään. En niin kauan kuin sinä edelleen seurustelet Pansyn kanssa."

" - Kerroppa sinä se. Mistä hemmetin syystä minä edes kertoisin mitään siitä hänelle." Draco sanoi jo kolmannen kerran ksyyvästi, edelleen hyvin hiljaisella äänellä.

 

 Dracon hiljainen jo myös hieman vihjaileva äänensävy alkoi häiritä jälleen Drusillan ajatuksia, varsinkin kun poika ei edelleenkään ottanut kättään pois tytön kädeltä.

 

" - En edes tiedä itsekkään miten sanoisinkaan sen. " Drusilla snaoi hyvin hiljaa, melkein kuiskaten. 

Tilanteen hänelle teki hankalaksi myöskin se ettei hän todellakaan halunnut myös Blaise Zabinin kuulevan vahigossakaan mitään siitä mitä hän oli kertomassa Dracolle.

 

" - Minusta tuntuu nyt vain siltä että on edelleen hieman liian aikaista sanoa mitään. Kun enhän minä edes tiedä sitäkään, mitä sinä mahdollisesti ajattelistkaa kuullessasi totuuden."   Drusilla jatkoi hiljaista kuiskailuaan.

 

 Miten hemmetissä tämä yhtäkkiä olikaan jälleen niin vaikeaa? Drusilla kun olisi niin mielellän jo kuiskannut ääneen vain sanat. 

" - Rakastan sinua, Draco.", sillä vain sen totuuden hän halusi pojan tietävän.

" - Minulla sattaakin ollaa jo aasvistus mielessäni siitä. Mitä sinä yrität nyt kertoa minulle. "

Draco sanoi hyvin hiljaisesti kuiskaten, samalla kun nousi istumaan sängyllään. Poika teki sen vain päästäkseen lähemmäs sängyllän edelleen istuvaa tyttöä.

" - Mitähän minun on nyt niin vaikeaa kertoa sinulle, Draco."  Drusilla kuiskasi vain kysyvästi.

 

Drusillan lause jäi sillä kertaa pahasti kesken  kun hän huomasi ettei Dracolal ollut edes paitaa päällään. Joten. Pansy Parkinson ei sittenkään keksinyt sitä vain omasta päästään kun hän oli kertonut Dracon nukkuvan ilmeisesti jokaikinen yö ilman paitaa. No hemmetti. Olisihan Drusillan pitänyt se uskoa jo silloin kun Hailie mainitsi samasta asiasta myös, neljäntenä kouluvuonna. Siihen, Drusilla ei tosin uskonut että Pansy Parkinsonkin olisi mukamas saanut nukkua kokonaisen yön Dracon vieressä tai pojan sylissä.

Toisin kun Hailie. Joka ilmeisesti edelleen ainoana onnekkaana tyttönä koko koulussa oli saanut tehdä niin useamminkin kuin vain kerran, seurustellessaan Dracon kanssa neljäntenä kouluvuonna. No, Drusillakin oli nukahtanut useammakin kerran Dracon syliin kesälomalla ennen viidennen koulu vuoden alkua. Mutta silloinhan Drusilla ei edes halunnut tai uskaltanut nukkua yksin, peläten näkevänsä taas painajaisia.

Drusilla oli nähnyt Dracon useammankin kerran ilman paitaa. Ihan omin silmin. Hänen mielestään Draco oli vain aina niin jumalaisen seksikäs kun poika vain otti paitansa pois. Tilanteesta siis riippumatta lainkaan. Drusillalla oli ihan oikeasti vaikeuksia pitää katseensa vain Dracon kasvoissa. Varsinkin kun hän oli useamminkin kuin vain kerran mm. huispaus harjoitusten jälkeen nähnyt lähietäisyydeltä pojan lähes virheettömän, lihaksikkaan paidattoman vartalon. Ja viime vuoonna hän oli saanut koksettaakkin Dracoa ihan miten vain itse halusi. Itseasiassa. Drusilla oli koskettanut Dracom bartaloa silloin myös vieläkin alempaa. Siltäkin kohdin mikä oli nyt piilossa hänen katseiltaan peiton alla. 

Yhtäkkiä. Drusilla vain halusi koskettaa Dracoa uudelleen ihan samoin kuin hän oli koskettanut viime vuonna. Ja kun Drusillan hyvin tummat silmät kohtasivat myös Dracon kauniit hopeanharmaat silmät joissa näkyi myös se niin kaunis häivähdys sinistä, Drusilla huomasi itsekkin kuinka lähellä hänen kasvonsa olivatkaan pojan kasvoja. Draco oli siis aivan tietoisesti siirtynyt koko ajan vain lähemmäksi.

" - Sinun on vain vaikeaa kertoa omista tunteistasi minua kohtaan. Tarkoitan nyt niitä todellisia tunteitasi. Luulitko ihan tosissasi etten minä huomaisi mitään outoa sinussa tai käytöksessäsi?" Draco jatkoi hiljaisella äänellä kuiskailuaan. Odottaen selvästi vain vastasuta.

" - Minä kun olin niin varma ettei se näy minusta niin helposti. " Drusilla kuiskasi. Hän oli myös vaarassa punastua aivan täysin, sillä hän tunsi jo sen niin tutun kuumotuksen tunteen kalpeilla poskillaan. Ei hemmetin hemmetti! sitähän ei missään nimessä saisi tapatua nyt, aivan täysin väärällä hetkellä.

 " - Itseasiassa, olen tajunnut sen siitä hetkestä lähtien kun ihan ensimmäinen suudelma tapahtui meidän välillämme tänä vuonna."  Draco kuiskasi ne sanat, samalla siirtäen vasemman kätensä tytön käden päältä niin tuttuun tapaansa tytön selän taakse. Unohtamatta myöskään koskettaa tytön selkää varovasti vain.

 

" - Et sitten taaskaan millään voinut sanoa yhtään mitään. Sinä siis tiesit koko ajan ja annoit minun vain luulla aivan muuta. " Drusilla kuiskasi.

" - Mitä hemmettiä minä oikein teen sinun kanssasi, Draco Malfoy. "

" - Sen sinä saat päättää ihan itse. Minä en aio kieltää sinulta mitään. " Draco sanoi hiljaisesti kuiskaten. Ihan vähän myös jo kiusoitellen vieressään istuvaa tyttöä.

" - Sitähän minä en enää edes epäile ollenkaan. " Drusilla kuiskasi, kuittauksena pojan sanoihin.

" - Sekin myös kertoi minulle aivan tarpeeksi siitä. Kun sinä silloin yhtenä päiivänä kutsuit minua, muka vahigossa kahdesti suloiseksi. " Draco kuiskasi, edelleen kiusoittelevasti.

" - Uskoisit nyt hemmetti vihdoinkin jo, sen olleen vain vahinko. Ei minun edes ollut tarkoitus sanoa niin.. " Drusilla kuiskasi.

 " - Olethan sinä edelleen suloinen, ainakin joissakin hyvin harvoissa tilanteissa. Mutta minun mielestäni sinä olet oikeasti jotakin aivan muuta. Paljon enemmän. " Drusilla jatkoi hiljaista kuiskailuaan unohtamatta kiusoitella Dracoa.

 

" - Mitä minä olen, Dru. " Draco kuiskasi hiljaa kysyvästi. 

Ne toistuvat hiljaiset, edelleen myös kiusoittelevat kuiskaukset alkoivat olla jo aivan liikaa Drusillalle. Draco kun oli jo ihan kiinni hänessä ja pojan vasen käsikin oli jälleen noin vain löytänyt tiensä Drusillan paidan alle. Itseasiassa ylisuuren t-paidan alle, joka yllään Drusilla nukkui.

" - Taidanpa jättää sen kokonaan sanomatta." Drusilla kuiskasi kiusoitelleen edelleen Dracoa. Kuitenkin vain sanallisesti, sillä ehei. Nyt hän ei edes ajatellutkaan koskettavansa poikaa. Ei vaikka ajatuksissaan hän oli jo aikoja sitten tehnyt niin.

" - En kertonut aiemmin omista tunteistani sinua kohtaan koska en vain tiennyt. Enkä itseasiassa tiedä vieläkään mitä sinä ihan oikeasti ajattelet nyt tai tunnet edes minua kohtaan?" Drusilla kuiskasi.

" - Sen verran voin kertoa nyt omista tunteistani etten ole vain ihastunut sinuun. Sillä se mitä tunnen on paljon enemmän."

 

" - Haluatko tietää enemmän sne mitä minä ajattelen vain sen mitä tunnen nyt. "  Draco kuiskasi kysyvästi.

Ja kun Drusilla ei vastannutkaan mitään. Draco näytti ihan itse päätelleen sanallisen vastauksen odottamisen olevan sillä hetkellä täysin turhaa. Vain muutaman lyhyen sekunnin kuluttua, Drusilla tunsikin jälleen Dracon huulet omillaan jo ties kuinka monennen kerran. Ensin vain kiusoittelevina ja heti sen perään myös vastausta pyytävinä. Drusiilla ei tietenkään sillä kertaa jättänyt vastaamatta suudelmaan. Se suudelma kun oli myös aivan erilainen kuin aikaisemmat suudelmat. Se oli vain niin hellä mutta kuitenkin myös syvä. Kaikista paras niistä suudelmista joita Drusilla oli siihen mennessä saanur Dracolta.

" - Eiköhän suudelma kertonut minun tunteistani parhaiten. " Draco kuiskasi.

" - Kertoi se. Kaiken sen mitä halusinkin tietää. " Drusilla kuiskasi.

"  - Voisinkohan mitenkään jäädä tänne loppu yöksi. Minua kun ei millään huvittaisi kävellä takaisin omaan makuusaliini, nukkumaan yksin omaan sänkyyni. "

" - En edes haluaisikaan sinun lähtevän. En nyt kun sinä olet jo siinä. " Draco kuiskasi vain hiljaa.

Ja vain muuttaakseen sanansa todeksi, poka ottikin tytön syliinsä. Samalla hetkellä, Drusilla ei uhrannut yhtäkään ajatusta sille että hän lähtisikin vain pois. Se oli myös ensimmäinen yö pitkään aikaan kun Drusilla Snape tunsi olevansa ihan oikeasti onnellinen. Sillä nimenomaan Draco Malfoyn syliin hänen kuuluikin nukahtaa.

 

* * * * *

 

 Seuraavana aamuna. Drusilla aiheutti tahattomasti melkein ainakin kaksi sängystä putoamista. Palatessaan vihdoin takaisin omaan makuusaliinsa. Amelia, katsoi häntä heti kysyvästi kuin olisi sanonut:  " - Missä sinä oikein olit? jo näin aikaisin aamulla?".

Amy puolestaan ravisti aivan selvästi päätään uudelleen. Selkeänä merkkinä siitä ettei hopeanvaalea hiuksinen tyttö edelleenkään hyväksynyt sitä mitä Drusilla oli tehnyt.

 

Myös lokakuinen aamu aurinko paistoi iloisen kirkkasti vielä kiinni olevien tummanvihreiden verhojen välistä. Drusilla menikin ensimmäiseksi avaamaan verhot pois oman ikkunansa edestä jotta auringonvalo pääsi livahtamaan myös sisään huoneeseen.  Drusillan onneksi Pansy Parkinson näyttikin olevan suihkussa joten tyttö kolmikko saattoi keskustella pienen hetken ajan, hiljaa keskenään.

" - Missä sinä oikein olit tähän aikaan aamusta? äläkä nyt edes kehtaa väittää olleesi ulkona pelkässä yöpaidaassa. " Amelia sanoi ensimmäisenä, hiljaisella äänellä.

Amyn seuraavat hiljaa sanomat sanat saivat Amelian ihan oikeasti putomaan sängystään. Ja kun tyttö oli noussut ensin istumaan lattialla hänen seuraava katseensa Drusillan suuntaan oli selkeässti tulkittavissa sanoin:  " - Mitä hemmettiä sinä siellä teit, Dru?."

Sillä kertaa Drusilla ei vaivautunut edes vastaamaan sanallisesti. Hän vain vilkaisi Ameliaa hyvin salaperäisesti.

 

" - Sinne sinä siis vain päätit jäädä, koko yöksi. Sinunhan piti vain mennä nopaasti käväisemään. " Amy sanoi hiljaa.

" - Missä Drusilla siis oli? " Amelia kysyi hiljaisesti.

 " - Dracon luona. Koko viime yön. " Amy sanoi hiljaisesti kuiskaten, Amelialle.

" - Siitähän ei sitten puhuta yhdelläkään sanalla. Ei varsinkaan niin että Pansykin kuulee siitä. Vai haluatteko te taas todistaa sen, kun sen typerä bimbo järjestää taas jonkun typerän teatteri esityksen. " Drusilla sanoi hiljaa.

" - Eihän niin edes saisi tehdä, Dru. " Amelia sanoi vuorollaan edelleen hiljaa puhuen.

" - Draco on edelleen varattu. Joten ethän sinä nyt noin vain voi mennä.."

" - Voisitko nyt vain ihan oikeasti ollaa hiljaa asiasta, joka ei itseasiassa edes kuulu sinulle. " Drusilla sanoi.

" - Amy. Minulla oli ihan okeasti puhuttavaa Dracon kanssa. " Drusilla sanoi.

" - Ja vain siihenkö kului koko yö. " Amy kuittasi vain Drusillan sanat, hieman epäilevästi.

" - Älä edes viitsi aloittaa tuota. " Drusilla voihkaisi hiljaa.

" - Asiat menivät juuri niin kuin minä äsken sanoin. "

Drusillalla ei ollut pienintäkään aikomusta kertoa yhtikäs mitään kummallekkaan ystävälleen. Hän ja Draco kun olivat jo sopineet keskenään ettei siitä heidän kahden välillä tapahtuneesta kerrottaisikaan ihan vielä kenellekkän  Luihuisen tuvassa.  Drusilla ja Draco olivat päättäneet vain olla nyt jonkin aikaa yhdessä niin ettei se olisi vielä kenenkään muun tiedossa. Ei ennenkuin he kaksi itse päättäisivät kertoa siitä.

Täsmälleen samalla hetkellä kun Pansy Parkinson tuli viimein pois kylpyhuoneesta. Drusilla livahti samointein sinne. Ihan vain paetakseen suihkuun Amyn ja Amelian hieman liiankin uteliaita kysymyksiä. Ihan vain omassa mielessään, Drusilla kuitenkin ajatteli edelleen viimeisintä yötä. Kun joka kerta kun hän oli jo ollut valmis nukahtamaan, Draco oli suudellut häntä niin suloisesti ja viattomasti. ( Sellaistakohan se olisi myös ollut toisena kouluvuonna jos Drusilla olisi silloin edes uskaltanut yrittää suudella Dracoa?.). Sen viimeisimmän hitaan, hellän ja viivyttelevän suudelman jonka Drusilla oli saanut Dracolta juuri ennen poistumistaan, hän tunsi edelleen huulillaan. Koko yönä, tilanne hänen ja Dracon välillä ei lainkaan edennyt suudelmia pidemmälle. Ellei myös niitä pieniä, ihanalla tavalla kiusoittelevia ssudelma  laskettu mukaan kun Draco oli myös suudellut Drusillan kaulaa. Joka ikinen Dracon kosketuskin, Drusillan vartalolla oli tuntunut niin hemmetin hyvältä, niinkuin aina kun poika kosketti häntä. No, olihan Drusillakin koskettanut jälleen Dracon vartaloa täsmälleen samanlaisilla kosketuksilla kuin poikakin kosketti häntä. Unohtamatta myöskään suudella Dracon kaulaa, varoen tarkasti jättämättä kuitenkaan edes yhtäkään pientä mustelmaa muistoksi suudelmistaan. Drusilla tosin tiesi jo, ettei Dracolla olisi ollut sitäkään vastaan yhtään mitään.

Ja sitten vihdoin. Jossakin vaiheessa yötä.. Drusilla ei tosin muistanut sitä itsekkään enää, milloin hän oli nukahtanut onnellisena ja hymyillen Dracon syliin. Ja myös herännytkin pojan sylistä, tosin vain suloisesti kiusoittelevien suudelmien herättelemänä.

Drusillasta tuntui aivan siltä kuin hän seisoisikin vain nyt kokonaan maanpinnan yläpuolella, mistä hän ei edes tulla koskaan enää alas. Drusilla oli nyt jo koko sydämestään rakastunut ja Dracollakin oli aivan täysin samanlaiset tunteet häntä kohtaan. Drusilla vain oli sanoilla selittämättömän onnelinen. Yhtä onnellinen hän oli vain pelatesssaan huispausta. Drusiilla olisi jo niin mielellään halunnut jo kertoa kaiken Amylle ja Amelialle. Mutta. Ehei, hän ei vain voinut tehdä nyt niin. Vain koska hän oli luvannut Dracolle ettei kertoisi vielä mitään ystävilleen. Hänellä ja Dracolla oli nyt niin suloinen ja onnellinen yhteinen salaisuus joka jäisi odottelemaan sitä oikeaa hetkeä jolloin sen olisi aika paljastua vihdoin muille Luihuisen tuvassa. Se hetki oli nyt toistaiseksi vielä jossakin hyvin kaukana.

" - Kerroitko sinä jo Dracolle? " Amy kysyi, kävellessään yhtä matkaa Drusillan kanssa aamiaiselle suureen saliin.

" - Niin, mitä kerroinko?" Drusilla sanoi kysyvästi esittäen tahallaan tyhmää.

" - Älä viitsi alkaa pelleillä, Dru.  Tarkoitin sitä mistä me puhuimme eilis iltana. " Amy sanoi.

 " - Ai siitä. Joo, kerroin minä. " Drusilla sanoi väistäen taitavasti Amyn tönäisyn.

Se vastaus saisi nyt riittää, Amylle. Mihinkään tilanne selvitykseen Drusilla ei alkaisi nyt heti aamusta. Noh, eihän Drusilla olisi siltikään jättänyt kertomatta omista tunteistaan vaikka Draco ei olisikaan ollut jo selvillä niistä. No mikä ihme se edes slikaan? kun eihän Dracolta ollut jäänyt huomaamatta edes sekään kuinka kummallisesti Drusilla olikaan käyttänyt? No, se oli oikeastaan hänestä hieman outoa ettei Draco ollut huomannut lainkaan kolmantena kouluvuonna mitään samankaltaista kummallisuutta Drusillan käytöksessä? tai sitten oli huomannut muttei kertonut siitä mitään silloin, niinkuin nyt. Drusilla tosin oli siitä okeasti onnelinen kun Draco Malfoy tiesi nyt vihdoin totuuden hänen tunteistaan.

" - Onneksi sinä teit niin, Dru. " Amy sanoi istuessaan alas Luihuisen tupapöytään suuressa salissa, tietenkin Drusiillaa vastapäätä.

" - Etkä sen sijaan jäänyt vain taas jahkaiemaan itseksesi kerrotko vai et. Niinkuin viimeksi kolmantena koulu vuonna teit. Onko teidän kahden välillä tapahtunut mitään merkittävää sen jälkeen kun.."

" - Ei itseasiasssa yhtikäs mitään. Minä ja Draco ollaan edelleen vain toistemme parhaat ystävät. Emme me edes voisikaan olla mitään muuta niin kauan kuin Draco edelleen seurustelee sen.." Drusilla sanoi.

' Typerän idiootin bimbon kanssa. '  ne sanat Drusilla Snape täydensi lauseeenssa vain hiljaa mielessään. Drusilla tosin vilkaisi Amyn huomaamatta ensin hyvin murhaavalla katseella Pansy Parkinsonia ja heti perään olkapäänsä yli Hermione Grangeria.

Siitä toisesta asiasta, josta Drusilla kuuli vahingossa eilis iltana omasta mielestään aivan riittävästi.. Ei, Hermione Granger tulisikaan selviämään vähällä. Hermione tulisi kokemaan koko siihen asti kestäneen elämänsä pahimman säikähdyksen kun saisi kuulla myös Drusillan tietävän ainakin osan salaisuudesta jota Hermione oli yrittänyt niin kovasti salailla. Drusilla oli jo suunnitellut mielessään vain puhuttelevansa Hermionea jollakin siihen sopivalla hetkellä . Ja ottaa siinä tilanteessa myöskin mallia kummisedästään, Lucius Malfoysta. Sen olisi tietenkin tapahduttava täsmälleen oikealla hetkellä jolloin Drusilla pystyisi myöskin varmistamaan sen ettei hänen puhuttelunsa kulkeutuisi millään tavalla, Draco Malfoyn korviin.  Noh. Drusillallakin oli onneksi omat keinonsa joilla hän saisi sen nirppanokka kuraverisen vaikenemaan töysin koko tilanteesta. Ja lähellekkään Draco Malfoyta, Hermione Grangerilla ei olisi enää minkäänlaista asiaa.

" - Ei voi olla totta. Minä kun luulin jo teidän kahden lähentyneen toisianne. " Amy sanoi.

' Niinhän me lähennyimmekin aika paljonkin. Se olikin aika kivaa. Sitä tosin ei ole valitettavasti tehty jatettavaksi asiaksi siis muille meidän tuvassa, sanallisesti. Mitä viime yönä oikeastaan tapahtuikaan siis ennenkuin minä nukahdin. ' Drusilla ajatteli hiljaa itskseen ennenkuin vastasi Amylle.

" - Niin ei nyt vain käynyt. Ja sitäpaitsi sehän on vain minun ja Dracon välinen asia. En tosin usko sen jäävän sinulta huomaamatta jos minun ja Dracon välillä tapahtuu jotakin. " 

Sen pidemmälle Drusilla ei voinutkaan jatkaa lausettaan, sillä Draco Malfoy käveli samalla hetkellä suureen saliin ilmeisesti jatkaen jo makuusalissa alkanutta väittelyään Blaise Zabinin kanssa. Sen aiheena oli varmasti vain Drusillan ja Dracon välillä yhtäkkiä muuttunut tilanne. Drusilla vain tiesi sen, kuulemtta yhtäkään sanaa. Draco istukin pian alas omalle paikalleen, Drusillan viereen jossa poika oli istunut ensimmäisestä kouluvuodesta lähtien. Ja jossa, Draco Malfoy myös istuisikin myös nämä viimeiset kaksi vuotta, jotka heillä kahdella oli enää jäljellä ennen koulusta valmistumista.

Dracon käsi hipaisi myös ohimennen Drusillan kättä pöydän alla. Poika yritti tehdä sen jälleen niin muka vahingossa.  Drusilla olisi niin mielellään ottanut vain kiinni Dracon kädestä, pöydän alla. Jos hän vain olisi uskaltanut.

" - Nytkö sinä vasta päätit nousta sängystä. " Drusilla sanoi kysyvästi johtaen samalla taitavasti harhaan muita hänen ja Dracon lähellä istuvia Luihuisia. Drusilla näki kuitenkin selvästi sekä Amyn että Amelian ravistavan päätään pöydän toisella puolella.

" - Itseasiassa heräsin jo yli tunti sitten. Blaisella vain oli jälleen jotakin mielessään ( huom, lukijat! älkää käsittäkö tätä missään nimessä väärin.) " Draco sanoi, ottaen tietenkin osaa Drusillan jo aloittamaan harhaan johtamis peliin.

 " - Sen selvittelyssä kestikin pieni hetki. Onneksi ei kuitenkaan ole edelleen vaaraa siinä, että olisin myöhästynyt ensimmäiseltä tunnilta. " Draco jatkoi hetkisen kuluttua lausettaan.

Drusilla tiesi sen kertomattakin mikä olikaan ollut se okea syy siihen, miksi Draco Malfoy oli sinä aamuna niin hyvällä tuulella.

Dracon valitsemat sanat tosin kuulostivat Drusillan korviin hieman vääriltä, ennekuin poika oli jatkanut lausettaan. Mutta, hän ei tietenkään sanonut siitä mitään. Sen sijaan. Drusilla koskettikin nyt itse ihan varovasti vain Dracon kättä, pöydän alla. Poika ottikin miltei heti kiiinni hänen sormistaan, ihan varovaisesti vain. Onneksi pöytä peitti näkyvyyttä sen verran ettei se häirinnyt Drusillaa laisinkaan että he kaksi pitivätkin toisiaan kiinni kädestä. Drusilla jättikin oman kätensä Dracon käteen ja samalla hetkellä myös heidän kummankin sormet kietotuivatkin tiukasti yhteen.

" - Sain myös selville jotakin Blaisesta. " Draco sanoi hiljaisemmalla äänellä vain Drusillalle.

" - Älä sinäkin aloita.. " Drusilla sanoi hiljaisesti.

" - Se helvetin kuraverinenkin vihjaili jo jotakin Blaisesta minulle. "

Drusilla Snape ei todellakaan nyt halunnut saada myös Blaise Zabinia riesakseen. Ei nyt, kun hänellä oli jotain niin paljon parempaa Draco Malfoyn kanssa.

" - Se saattaa liittyä myös sinuunkin, ainakin etäisesti. Niin ja myös Amyyn. " Draco sanoi hieman salaperäisesti.

" - Ei hemmetti. Eihän Blaise vain ole. " Drusilla sanoi hyvin hiljaisesti kuin varmistaakseen ettei Amy kuullut siitä mitään mitä hän sanoi.

" - Saattaa ollakkin. " Draco sanoi hiljaa, edelleen hyvin salaperäisesti.

Drusilla alkoi samointein töniä Dracoa kun he kaksi lähtivät yhdessä pois suuresta salista. Drusilla halusi vain saada lisää tietoa, voidakseen varoittaa Amya riittävän ajoissa. Blaise Zabinista.

" - Jos se asia ihan oikeasti kiinnostaa sinua noin paljon. Niin kysy siitä vain suoraan Blaiselta. En minä tiedä siitä mitään. "

Draco sanoi ne sanat jo selvästi nauraen. Poika alkoi myös töniä  Drusillaa ensin hellästi takasin mutta sitten hetken päästä poika vain nostikin vasemman kätensä tytön selän taakse vetäen hänet samalla ihan kiinni itseensä.

" - Et sinä noin saa tehdä. " Drusilla sanoi varoittavasti, irroittaen samalla pojan käden itsestään.

" - Haluatko sinä ihan oikeasti jo nyt paljastaa meidän seurustelumme muille. "

" - En halua.. Sen enempää kuin et sinäkään. " Drao sanoi hiljaaisella äänellä.

Koskaan milloinkaan aikaisemmin ei koulupäivä ollut kulunut niin hitaasti. Drusilla istui tosin omaksi onnekseen kaikilla oppitunneilla Dracon vieressä. Sillä heillä kahdella ei ollut professori MgGonagallin oppitunteja sinä päivänä.  Siltikään he kaksi eivät tehneet laisinkaan mitään sellaista mikä saattaisi kiinnittää jonkun huomion heihin luokassa. Yhdellä oppitunnilla, suuniillee puolen välin kohdilla. Drusilla tosin tunsi toistuvia, hyvin häiritseviä väristyksiä ihollaan kun Draco jälleen kätensä ihan noin vain hänen paitansa alle. Ilmeisesti vain kiusoitellakseen Drusillaa aivan tahallaan.

 

Ja kun Drusilla sitten vilkaissi varoittavasti usemman kerran vieressään istuvaa poikaa. Dracon kasvoilla ei näkynyt minkäänlaista merkkiäkään siitä, kuinka poika noin vain teki asiattomuuksia kesken oppitunnin. Drusilla luovuttikin pian ja yritti olla vain välittämättä Dracon kädestä paitansa alla. Vaikka pojan sormien kosketukset olivat hyvin, hyvin kaukana viattomuudesta.  Eihän Drusilla olisi millään myöskään edes saanutkaan pojan kättä pois paitansa alta ja vaikka olisi saanutkin olisi Draco kuitenkin laittanut hetken päästä kätensä takaisin Drusillan paidan alle. Joten, vasta oppitunnin ollessa lopuillaan. Draco otti kätensä oikein hitaasti ja viivytellen pois Drusillan paidan alta. Siinä tilanteessa, Drusillan oli pakko purra huulensa sisäpintaa ettei hän olisi vahingossakaan päästänyt pienintäkään voihkaisua karkaamaan huuliltaan.

Muilla oppitunneilla. Drusilla pitikin oman kätensä koko ajan Dracon kädessä, vain ettei se sama tilanne vain vahingossakaan toistuisi. Sitäkin enemmäm hän kuitenkin odotti vain koulupäivän päättymistä jotta hän saisi olla vihdoin kahden Dracon kanssa. Niin ja pääsisi myös takaisin poikaystävänsä syliin.

Suojautumista pimeyden voimilta olisi tietenkin myös harjoiteltava. Professori Snape oli nimittäin määrännytt oppituntiensa päätteeksi kaksintaistelu harjoitukset heti seuraaville oppitunneilleen, Halloweenin jälkeen. Omasta mielestään Drusilla uskoi selviävänsä niistäkin tunneista ilman etukäteen harjoittelua. Mutta, tokihan hän voisi aina. Ihan vain harjoituksen vuoksi kaksintaistella hieman Dracon kanssa. Mutta, tulisikohan siitäkään nyt mitään kun Drusilla ja Draco seurustelivat keskenään.?

" - Vihdoinkin me saadaan olla rauhassa. "

Draco kuulosti selvästi helpottuneelta ainakin Drusillan korviin, sen jälkeen kun koulupäivä oli vihdoin ohi. Poika heittäytyikin samoin tein heti makuusaliin päivällisen jälkeen tultuaan suoraan omalle sängylleen. Drusillakin istui samointein alas sängylle pojan viereen ja melkein heti Draco laittoikin kätensä tytön selän taakse. Drusilla laski myös päänsä ihan pieneksi hetkeksi vain nojaamaan vasten Dracon olkapäätä, sulkien samalla silmänsä. Hänellä oli vain hyvä olla siinä. Eikä hän olisi kaivannutkaan nyt kenenkään muun seuraa.

" - Joko sinä varoitit Amya. " Draco sanoi kysyvästi rikkoen samalla hiljaisuuden.

" - Missähän välissä minä sen olisin ehtinyt tekemään? kun sinä veit tänään kaiken huomioni. " Drusilla sanoi.

" - Varoitan häntä aivan varmasti myöhemmin illalla. "

" - Amy aivan varmasti ilahtuu. " Draco sanoi selkeästi sarkastisesti.

 " - Ennemminkin järkyttyy. Viimeistä kertaa. " Drusilla sanoi ottaen samalla kiinni Dracon kädestä.

" - Sinä muuten mietit tänään myös jotakin muuta. Kun olit vain yhdellä välitunnilla niin pitkän aikaa hiljaa."

Sanoessaan ne sanat ääeenn, Drusilla myös kohotti katsettaan sen verran jotta tavoittaisi pojan katseen. Drusilla vain rakasti niin paljon Dracon hopeanharmaiden silmien katsetta. Pojan silmät kun olivat hänestä ne kauneimmat maailmassa.

" - Mietin vain vielä kerran mielessäni huomista iltaa. Etten vain vahingossakaan unohtanut tehdä jotakin oikeasti tärkeää. Toivon vain niin paljon sinun saavan huomenna unohtumattoman syntymäpäivän. " Dracon sanoi, vastaten samointein omalla katseellaan Drusillan katseeseeen. Sillä samalla hetkellä. Draco Malfoy vain näytti oikeasti aivan suudeltavan suloiselta, Drusillan silmissä.

" - Huominen syntymäpäiväni tuleen aivan varmasti olemaan unohtumaton ja myös onnellinen. Kiitos siitä kuuluu vain sinulle. " Drusilla sanoi.

" - Mutta kuitenkin. Minusta vain tuntuu siltä että sinä ajattelit myöskin jotakin vakavampaa asiaa kuin vain sitä yllätystä jota suunnittelet minulle huomiseksi. Näytit vain jotenkin niin järkyttyneeltä.."

" - Sinulta ei vain koskaan taida jäädä mitään huomaamatta. " Draco sanoi.

" - Mutta niinkuin jo aiemminkin sanoin. En edelleenkään voi kertoa sinulle mitään. Etkö siis ihan okeasti vosii vain unohtaa sitä, mitä kuulit siltä helvetin kuraveriseltä. Ja myös heittää sitä samalla kokonaan pois mielestäsi. "

 

" - Onhan sinulla aina se yksi keino jolla saat minut aivan varmasti unohtamaan aivan kaiken." Drusilla sanoi, hieman vihjailevasti.

Muuta hänen ei tarvinnut sillä kertaa sanoakkaan. Draco Malfoy kyllä tiesi sen kertomattakin. Juuri sen ainoan oikean tavan jolla hän saisi Drusilla Snapen unohtamaan aivan kaikki häntä häiritsevät asiat. Niin nimittäin tapahtui joka ikinen kerta kun Drusilla ja Draco suutelivat.

"  - Näin se aika tosiaan kuluisi paljon mukavammin tänä iltana. Mutta. Meidän on vain pakko harjoitella kaksintaisteluakin, ainakin vähän. " Draco sanoi viimein. Useamman toinen toistaan van ihanimman suudelman jälkeen.

" - Mutta. Me kaksihan olemme vuosiluokkamme parhaimmat Luihuiset. Vain yksi ainoahan meidän tuvasta sai Upean arvosanan meidän lisäksi V.I.P kokeista viime vuonna. " Drusilla sanoi.

" - En usko professori Snapen edes huomaavan eroa laisinkaan siinä. Ollanko me harjoiteltu vai ei. Ja onhan meillä aikaa vielä Halloweenin jälkeenkin."

 

Drusilla sanoi ne sanat vain muistuttaakseen poikaa. Koska paljon mielummin hän olisi nytkin vain  jäänyt Dracon syliin, missä hän silläkin hetkellä oli ja jatkanut vain niitä ihania ja pitkään kestäneitä suudelmia. Noh, huomis iltana heillä kahdella olisi vain aikaa  olla kahdestaan ja keskittyä myös aivan täysin vain toisiinsa.

 

" - Rakas. Unohditko jo meidän maanantai- illan huispausharjoitukset. Joten silloin emme ainakaan ehdi harjoitella mitään muta koko iltana. Minkä minä sille mahdan että se helvetin arpinaama varasti parhaan harjoittelu ajan sunnuntai aamulta oman tupansa joukkueelle. En muutenkaan menisi vannomaan mitään profesori Snapesta. En nyt kun hän tarkkailee meitä muutenkin. Kas kun ei tule jo meidän harjoituksiinkin kentän laidalle seisomaan ja tarkkailemaan. " Draco sanoi.

" - Sinua hän tarkkailee, ei minua. Sinä se nimenomaan olet nyt professori Snapen kaiken tarkkaan näkevän katseen alla." Drusilla sanoi, jälleen poikaa selvästi muistuttaen.

" - Ellet siis peräti ole jo erityis tarkkailussa. "

" - Älä edes jaksa aloittaa tuota. Professori Snape tarkkailee aivan varmasti myös sinunkin tekemisiäsi. Ja jos hän ei sitä tee, niin minun isäni kyllä tarkkailee sinua, hänen puolestaan. Ainakin aina koululla käydessään. " Draco sanoi.

" - Lucius? ei kai nyt sentään. " Drusilla sanoi kysyvästi samalla hieman kuulemiaan sanoja myös epäillen.

"  - Niin isä sanoi eilen illalla täällä käydessään. Ja ei, en varmasti kuullut väärin tällä kertaa. Ajattelin siis nyt vain varoittaa sinuakin ettet vain käyttäydy sopimattomasti isäni ollessa paikalla. " Draco sanoi.

" - Osasin oikeastaan jo odottaakkin näin käyvän. Professori Snapen, minun isäni hieman liiankin ylimenevä suojelu minua kohtaan alkaa siis tarttua jo kummisetäänikin." Drusilla puuskahti.

 " - Mikset sinä sanonut tuostakaan minulle mitään. Siis, kun Lucius oli täällä eilis iltana. Olisin ihan mielelläni halunnut tulla moikkaamaan kummisetääni. "

 

Drusilla sanoi ne sanat oikeasti hieman loukkaantuneena. Ja myöskin pettyneenä. Hän kun oli olettanut Lucius Malfoyn myös haluavan nähdä rakasta kummityttöään aina koululla käydessään. 

" - Olisinhan minä kertonut sinulle jos isä olisi vain ilmoittanut koululle tulostaan etukäteen. En vain voinut siinä tilanteessa noin vain yhtäkkiä juosta etsimään sinua kun Pansykin oli paikalla silloin. Isähän käy täällä aika usein muutenkin. Varoitan sinua siksi vielä uudemman kerran ettei isä vain pääse yllättämään meitä sen kaltaisessa tilanteessa joka meillä oli jo viime yönä. Niin nimittäin kävi aikaisemmin eilis iltana minulle ja Pansylle. " Draco sanoi kuulostaen jo hieman huvittuneelta sanoessaan ääneen viimeisen lauseensa.

" - Kuulinkin siitä ohimennen Pansylta eilis iltana. Ja ei, en todellakaan halua joutua samanlaiseen tilanteeseen. " Drusilla sanoi.

" - Mitä hauskaa siinä edes oli?"

" - Ei siinä eilis iltana mitään hauskaa ollutkaan. Mutta nyt jälkeenpäin se koko tilanne jo naurattaa, ainakin minua." Draco sanoi.

" - Isä kun tuntuu aina sekaantuvan jokaikiseen asiaan mitä olen milloinkin tekemässä. "

" - Lucius on ainakin siinä suhteessa samanlainen kuin minun isäni. Se kai johtuu siitä, kun me kumpikin olemme vanhempiemme ainoat lapset. " Drusilla sanoi.

" - Tai sitten meillä on vain kiinnostavampi elämä kuin millainen heidän oma elämänsä on. " Draco sanoi.

" - Isä tosin on aina ollut hieman ylitse menevän suojeleva minua kohtaan. " Drusilla sanoi hetkisen kuluttua.

" - Minun äitinhän menehtyi odottamatta kun olin vasta kuuden vanha. Ätini oli ammatiltaan aurori niinkuin olenkin jo aivan varmasti kertonutkin. "

" - Olisitpa siis kuullut tai edes nähnyt omin silmin sen hyvin järkyttyneen kohtauksen jonka minun isäni sai aikaan, kun kerroin hänelle yhtenä aamuna viime kesänä haluavani olla myös aurori ammatiltani koulun jälkeen niinkuin äitinikin oli."

" - Sinä taisit kertoa minulle äidistäsi ensimmäistä kertaa kun me olimme kolmatta vuotta koulussa. Ja muistan ihan oikeasti aivan kaiken siitä, mitä kerroit minulle silloin. " Draco sanoi.

" - Sen olisin todella halunnut nähdä omin silmin, mitä sinä sanoit nyt. Professori Snapen näkeminen järkyttyneenä olisikin aivan varmasti ollut jotain mikä ei ihan heti unohdu.  Toista tulee olemaan se meteli, mikä meillä nouseen ensi keväänä kun kerron isälle, etten aiokkaan seurata hänen perässään pimeälle puolelle vaan aionkin jatkaa toiseen suuntaan. Tulla myös viimeiseksi vuodeksi kouluun, voittaa vielä viimeisen kerran huispauksen tupamestaruuden ja sen jälkeen kesäkuussa myös valmistua koulusta yhtäaikaa sinun kanssasi " 

" -Niin ja sitten syksyllähän me muuttaisimme yhteen saman katon alle, siis jos Aurori opiston ovet vain aukenevat meille molemmille. " Drusilla päätti vain Dracon lauseen.

" - Mutta sitä meteliä mikä teillä nousee tuosta sinun päätöksestäsi. En taida haluta mielelläni olla kuulemassa omin korvin.. " Drusilla sanoi  myös hyvin hiljaisesti.