19.5.2011

Dramione short part 2.


In still of the night,
I can almost
Feel you lying next to me.
Like it used to be..
Jälleen kerran Hermione tajusi heränneensä. Omaan äänettömään itkuunsa.. Kyyneleet olivat jälleen kastelleet hänen kasvonsa ja tyynyn.. Hermione oli jälleen nähnyt unta Dracosta.. Unta siitä,että Draco yhä oli hänen vieressään,nukkui siinä käsi suloisesti Hermionen vartalon ympärillä. Mutta Hermione tiesi olevansa aivan yksin huoneessa..
Draco ei ollut tullut takaisin,ei enää sinä yönä.
Vielä edellisen yön,he kaksi olivat olleet yhdessä...
Draco oli kiivennyt sisälle,Hermionen huoneen ikkunasta,hiljaa ääntäkään päästämättä.. Mutta silti Hermione oli siihen herännyt..
Se viime öinen oli yhä Hermionen mielessä.. Unohtumattomana,vaikka se olikin hänen ja Dracon viimeinen yhteinen yö.. Kaikki oli mennyt juuri niinkuin unessa,josta Hermione oli hetki sitten herännyt..
He olivat suudelleet pitkään sylikkäin sängyllä, vain suudelleet...
Vaattet olivat hiljalleen poistuneet suudelmien tieltä, ja kun he vihdoin olivat kuin sulautuneet kiinni toisiinsa,tiukasti yhdeksi. Hermione voisi vannoa,että hän oli sillä hetkellä koskettanut taivasta. Se oli niin kaunista,niinkuin monena yönä aiemminkin oli ollut.. Miksi sen pitikin vain kadota?
And it´s hard to let go.
When there´s always something
there,remind me how things could be.

I´ve tried to get you off my mind.
but everytime I close my eyes,
you´re still inside my heart.
Hermione nousi hitaasti ylös sängyltään ja käveli avoimen ikkunan luo.. Hän oli jättänyt sen jälleen kerran auki. Vaikka tiesikin jo, sen teon olevan täysin turhaa..
Draco ei tulisi enää takaisin, ei koskaan enää..
Ja jatkaminen eteenpäin niiden öiden jälkeen,jotka Hermione sai olla Dracon kanssa,oli uskomattoman vaikeata..
Sen todisti sekin,että Hermione oli nyt herännyt näin..
Posket kyynelistä kosteina,kun viime yönä hlän oli nukahtanut ilmeisesti hymyillen.
Jokin huoneessa muistutti yhä,siellä tapahtuneen monena yönä jotain kiellettyä.,mutta silti niin kaunista.
Hermione muisti niistä öistä jokaisen,miltei yksityiskohtia myöten.. Ne olivat kaikki päättyneet samalla tavoin.. Jokaisena yönä hän ja Draco olivat rakastelleet..
Siksi kai Hermionen ajatukset palasivat aina niihin öihin ennen nukahtamista,ja Dracon kauniit kasvot nousivat kuin itsestään hänen silmiensä eteen kun hän sulki silmänsä.. Siksi Hermione ei osannut kuvitellakaan yhtään aamua pitkään aikaan,jolloin hän voisi vain herätä hymyillen... Kävisiköhän niin enää koskaan..
Why can´t I laugh anymore?
why must I cry, everynight when I fall a sleep alone.?
Why doesn´t rain here
in my heart, everyday that we´re part?
Why can´t it be, just you and me?
what will it takes to make you see
these are the words
to my heartbreak lullaby..
Hermione näki kuun jälleen kerran,kohottaessaan katseen taivaalle.. Miksi sen pitikään olla siellä juuri tänä yönä? miksei se vaan voinut kadota taakse pilvien ja pysyä siellä. Ja miksi Draco ei enää tullutkaan takaisin.
Aurinko ei sillä hetkellä paistanut Hermionen sisimmässä.. Siellä oli ennemminkin menossa kova rankkasade,kertoen siitä että Hermionen sydänkin itki.. Se kaipasi sitä toista sydäntä,jota se rakasti niiin paljon.. Sydäntä joka kuului Dracolle.
Olisivatko heidän kahden sydämet enää koskaan yhdessä?
saisivatko he kaksi uuden tilaisuuden jonain päivänä,jotta voisivat näyttää kaikille olevansa onnellisia?
I try to look another way
and keep my heart on hold.
but everytime I be close to you
I lose myself control..
Toisaalta.. Kun koulu jälleen alkaisi.. He kaksi eivät voisi noin vain jatkaa salaista suhdettaan..
Mutta toisaalta ajatus salasuhteesta Dracon kanssa sai hymyn hetkeksi Hermionen kasvoille. Sehän voisi olla jopa hauskaakin..
Niin kauan kuin siitä ei jää kiinni... Ja sellainen vaaranpaikka olisi alituiseen olemassa.
Mutta Hermione ei mahtanut itselleen mitään.. Sillä aina kun hän oli liian lähellä Dracoa,hän ei ajatellut koskaan mitä oli tekemässä,vasta sen jälkeen vain..
Kesänkin aikana hän oli tehnyt niin monena yönä.. Vaikka oli monta kertaa vannonut itselleen,ettei koskaan ajaudu minkään laisiin tekemisiin Dracon kanssa..
Ne sanat Hermione joutui hautaamaan,siinä hiljaisuudessa yksin..
Sillä nyt hän oli valmis antamaan mitä vaan,vielä yhdestä yöstä Dracon kanssa. oikein lähekkäin..
Like a moon,in the sky
You still keep on shining
your light down on me.
And I know.
In time you will come back
to your senses,
see the signs
and change your mind.
" kaunis kuu siellä taivaalla. lähetäthän yhden säteistäsi suutelemaan Dracoa tänä yönä,minun puolestani.. Kertokoon se hänelle,miten paljon häntä rakastan ja kaipaan." Hermione kuiskasi katsoen kuuta taivaalla... Se oli hänen viimeinen toiveensa..
Ja toinen eli hänen sydämessään..
Se jaksoi toivoa,että jonain päivänä Draco huomaisi miten erityinen Hermione oli hänelle ollut ja palaisi takaisin hänen luokseen.. Hermione vannoi odottavansa Dracoa vaikka elämänsä loppuun asti.. Sillä kenenkään muun kanssa hän ei tulisi koskaan kokemaan samanlaista rakkautta..



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti