Are You the One:

 

 

💚 Are You the One: 💚

Osa 1:

Luku 11:

 

Drusilla jäi pieneksi hetkeksi vain omiin ajatuksiinsa, kun hän halusi vain jostakin selittämättömästä syystä vain muistella äitiään. Beatrice Ann Snape, se oli Drusillan äidin nimi. Drusillan äiti oli ammatiltaan aurori. Drusillalla ei tosin ollut kovin paljon muistoja äidistään. Olihan hän ollut vain kuuden vanha pieni tyttö, silloin kun hänen äitinsä menehtyi odottamatta. Beatrice Snape ei vain tullutkaan enää eräänä kesäkuisena aamuna kotiin töistä ja niin Drusilla jäi kahdestaan isänsä, Severus Snapen kanssa. Severus oli toki parhaansa mukaan auttanut tytärtään muistamaan äitinsä päivä päivältä paremmin vain kertomalla hänestä Drusillalle. Drusilla ei tosin missään tilanteessa halunnut koskaan unohtaa äitiään. Beatrice Ann Snape oli ollut kaikista parhain äiti maailmassa ja hän oli myös tehnyt Severuksesta, Drusillan isästä niin onnellisen.

Drusilla ei edelleenkään vain onnistunut, ei vaikka hän tekikin parhaansa vain saamaan aivan kaikkia muistojaan äidistään palaamaan mieleensä. Siis ellei hän ensin katsellut olemassa olevia valokuvia, nimenomaan äidistään. Drusilla muisti yhä edelleen sen hetken kun hän oli nähnyt ensimmäiset valokuvat äidistään joissa hänen äitinsä oli nuori ja edelleen koulussa. Useammassa samassa kuvassa Drusillan äidin kansssa oli ollut toinenkin nuori nainen joka tunnistamisessa Drusillalla ei ollut laisinkaan vaikeuksia.  Se toinen nuori, hymyilevä ja hyvin kaunis nainen oli Dracon äiti, Narcissa. Drusilla tosin oli huomannut hieman samankaltaisuutta oman äitinsä ja Bellatrixin ulkonäössä. Ja se jos mikä todella häiritsi häntä, sillä ehei. Drusillan äiti, Beatrice ei ollut Bellatrixin ja Narcissan sisko. Ja onnekseen, Drusilla ei ollut muutenkaan tavannut Bellatrixia kovinkaan usein.

Narcissa Malfoyn ( nuorna sukunimeltään Black.), Drusilla muisti tavanneensa ensimmäistä kertaa jo silloin kun hän aloitti ensimmäisen vuotensa koulussa. Ehkäpä juuri siitä syystä Dracon äiti olikin niin läheinen ja tärleä Drusillalle. Lucius Malfoy oli muutama vuosi aikaisemmin ihan vain ohimennen maininnut Drusillan isälle, Severukselle. Drusillan pitäneen Narcissaa toisena äitinään, ollessaan alle kymmenen vuotias.  Drusilla oli tosin kuullut sen saman asian vasta ihan vähän aikaa sitten isänsä, Severuksen kertomana.

Drusilla oli siitä kuultuaan tehnyt samoin tein sopimuksen itsensä kanssa ettei hän mainitsiis koko asiaa milloiinkaan Dracolle. Hän toivoi myös ettei Lucius ottaisi sitä asiaa myöskään koskaan puheeksi oman poikansa kanssa. Drusilla ei nimittäin halunnut koskaan milloinkaan Dracon kuulevan yhtikäs mitään Drusillan hyvin noloista lapsuuden aikaisista muistoista.

Narcissa Malfoyn siskoa, Bellatrix Lestrangea.. Drusilla vain pelkäsi edelleen tosin vähemmän kuin pikku tyttönä. Syytä siihen pelkoon, Drusilla ei vain edelleenkään tiennyt. Hänen olisi nyt kuitenkin opeteltava edes jotenkin sietämään Bellatrixia. Nainen kun oli Narcissan sisko ja myös Dracon täti. Kuitenkin yhä edelleen, edes istuminen alas samaan pöytään sen naisen kanssa edes päivällisillä, Drusillan ollessaa Dracon kotona. Yhä edelleen vain puistatti Drusillaa.

Drusilla palaisi kuitenkin hyvin pian ajatuksistaan takaisin Dracon luo.  Kaksintaistelun harjoitteleminen kuin olisi vain nyt aloitettava, vaikka häntä eivät kouluun liittyvät jutut sillä hetkellä kiinnostaneet vähääkään. Sitäkin kiinnostavampi, Drusillan mielestä oli Draco. Sillä kertaa se kiinnostus taisi olla molemminpuolista sillä Dracokin irroittautui Drusillasta, aivan tahallaan viivytellen.

 

Hyvin vähäisestä kiinnostuksesta huolimatta. Drusilla ja Draco harjoittelivat jälleen niinkuin kahden UPEA tasoisen kuudesluokkalaisen oppilaan kuuluikin. Ja onneksi he alkoivat harjoitella kouluun liittyviä juttuja, sillä juuri kun heillä kahdella oli meneillään aivan samantasoinen taistelu tilanne. Vincent Grabbe tuli vain ihan yllättäen käväisemään makuusalissa.

 

" - Mene pois tieltä etten vain vahingossa osu sinuunkin. " Drusilla huudahti varoittavasti.

 Sen seurauksena Drusillan loitsu osui aivan väärään paikkaan, sytyttäen myös melkein palamaan yhden Gregory Goylen sängyllä olevista tyynyistä.

" - Oho. Nyt taisi innostua hieman liikaa. " Drusilla sanoi, purskahtaen nauruun vain oman virheensä vuoksi.

" - Älä edes sunnittele vahingossakaan käyttäväsi tuota loitsua minuun. En halua yhtäkään palovammaa mihinkään itsessäni. " Draco sanoi, myös miltei nauraen.

" - Tuo ei edes ollut se loitsu jolla minun oli tarkoitus yrittää osua sinuun. " Drusilla sanoi byvin vaikeasti silä hän nauroi edelleen.

 

Silläkään kertaa, Drusilla ei vain onnistunut olemaan Dracoa parempi. Hän olkin vain aiempaa varmempi siitä, että Dracon toinen häneltä edelleen tarkoin salailema asia liittyi, siis ainakin jollakin tavoin pimeyden voimiin.  Draco kun oli aivan selvästi saanut kesäloman aikana harjoitusta, ilmeisesti tositilanteita varten. Sillä eihän poika viime vuonna ollut lähellekkään noin taitava väistelemään loitsuja ja myöskin iskemään heti takaisin sanomattomasti omalla loitsullaan.

Mutta nimeomaan sitä asiaa jota Draco yhä edelleen salaili taitavasti mielessään. Drusilla ei halunnutkaan edes päästää omiin ajatuksiinsa. Hän kun oli jo luvannut Dracolle ettei hän enää ajattelisi koko asiaa. Ja ei, hän ei halunnut rikkoa sitä lupausta.

 

Mutta miksi hemmetissä se asia silti palasi vain takaisin Drusillan ajatuksia häiritsemään? oliko sen tarkoituskin tulla vain takaisin niin kauan kunnes se vihdoin selviäisi hänelle. Drusilla ei tosin ollut enää laisinkaan varma siitä halusiko hän edes saada selville sen, mitä hänen poikaystävänsä salaili häneltä.

Nimittäin. Jos Drusilla millään tavoin, edes vahingossakaan sekaantuisi poikaystävänsä salailemaan asiaan. Hän saattaisi pahimmassa tapauksessa joutua oikeasti hengenvaaralliseen tilanteeseen. Sitä tosiasiaa, Drusilla ei kuitenkaan voinut edelleenkään sulkea noin vain pois ajatuksistaan millaisesssa vaarassa Draco saattoi jo olla nytkin. Pahimmassa tapauksessahan, hän saattaisi ihan oikeasti menettää poikaystävänsä jo toistamiseen.. Kuolemalle. Nimenomaan se oli Drusillan pahin pelko jota hän ei halunnut enää koskaan tapahtuvan.  Sillä jo se kaksi vuotta sitten tapahtunut, melkein Dracon kuolemaan johtanut tilanne oli ollut aivan tarpeeksi hirveää hänelle.

Siksipä, Drusilla olikin jo tehnyt lupauksen mielesään itsensä kanssa. Siitä ettei hän enää kertaakaan antaisi Dracon kadota minnekkään niin, ettei hän varmasti tietäisi itsekkin missä hän poikaystävänsä sillä hetkellä on.

" - Missä te kaksi oikein olitte.  Näin kauan. " Amy sanoi kysyvästi. Kun Drusilla ja Draco viimein liittyivät hänen seuraansa, oleskeluhuoneessa.

" - Ihan vain harjoittelemassa. Tiistainahan on kaksitaistelu harjoitus, vain unohditko sen jo? " Drusilla sanoi, kysyvästi.

" - Kuinka hemmetissä minä edes voisinkaan unohtaa. Professori Snape kun määräsi jälleen niin mukavan yllätyksen. " Amy sanoi, sen näköisenä ettei hän ollut lainkaan innoissaan.

" - Lakkaa olemasta tuollainen ilonpilaaja. Professori Snape ei useinkaan pidä sen kaltaisia oppitunteja joissa myös saa ihan oikeasti harjoitella. " Drusilla sanoi.

" - Ai, eikö hän sinun mielestäsi ihan todella pidä. "  Amy sanoi kysyvästi.

" - Mikä se viime vuonna tapahtunut olikaan. Ai niin, myrkkykoe. Ihan odottamatta. No, mutta sinullehan se olikin liiankin helppoa, Dru. Sinä kun olet edelleen meidän tuvan paras oppilas, taikajuomissa. " 

" - Lakkaa valittamasta, Drulle. Valita sen sijaan suoraan professori Snapelle jos sinua noinkin paljon ärsyttää hänen tapansa pitää oppitunteja. " Draco sanoi ne sanat aivan selvästi kuittaillen Amylle.

 " - Anteeksi, Dru. " Amy sanoi selvästi pahoitellen.

" - Minun olisikin parempi keskustella tästä, professori Snapen kanssa. "

" - Keskustele vain ihan vapaasti ihan miten paljon vain ja missä vain haluat, hänen kanssaan. Mutta, olethan kiltti ja ethän vedä minua mukaan siihen keskusteluun. " Drusilla sanoi, pyytävästi.

 

"  - Asiasta muten näin yhtäkkiä poiketen. Oletko sattunut näkemään Blaisea? meillä olisi hieman ilmoitettavaa hänelle koskien seuraavia huispaus harjoituksia. "  Drusilla sanoi kysyvästi, ihan tahallaan. Hän kuitekin ensin vilkaisi ohimennen varoittavasti Dracoa, ettei poika vain vahingossakaan sanoisi mitään.

" - Blaise oli oleskeluhuoneessa ihan hetki sitten. Tosin nyt minulla ei aavistustakaan missä hän on. " Amy sanoi. 

" - Hei ihan oikeasti. Te kumpikin näytätte nyt siltä kuin te tietäsitte jotakin mistä minulla ei ole.. Hetkinen nyt, Dru. Kysyitkö sinä ihan oikeasti minulta Blaisesta, vain huispauksen takia? " Amy sanoi. Heti huomattuaan myös sen katseen jolla Drusilla vilkaisi Dracoa. 

" - Itseasiassa. Ajattelin vain varoittaa sinua. Blaise kun sattaa olla. " Drusilla sanoi.

" - Ei voi olla totta. " Amy melkein huudahti, samalla katsoen ystäväänsä hyvin järkyttyneen näköisenä.

 " - Jos se, mitä nyt epäilen sinun tarkoittavan sanoillasi on tarkoitus olla olevinaan joku vitsi. Niin tiedoksesi vain, Dru. Minua ei nyt todellakaan huvita alkaa nauraa. "

" - Se mitä Dru tarkoitti sanoillaan ei ole vitsi jolle kuuluu nauraa. " Draco sanoi. 

" - Miksi hemmetissä sen on pakko olla minä? " Amy taisi kysyä sen lähinnä vain itseltään. Huokaisten samalla niin että myöskin Drusilla kuuli sen.

" - Blaisehan oli aiemmin ihan selvästi kiinnostunt sinusta, Dru. " Amy jatkoi lausettaan katseon hyvin merkitsevästi Drusillaa.

 

Siinä tilanteessa. Drusilla ei edes tiennyt kummasta asiasta hän oli enemmän järkyttyneempi. Siitä mitä kuuli Amyn sanovan. Vaiko siitä miten hän näki Dracon reagoivan niihin sanoihin. Draco nimttäin oli samointein puristanut molemmat kätensä nytkkiin, näyttäen samalla siltä ettei häntä huvittanut laisinkaan nauraa.

 

' Voi hemmetin hemmetti Amy, minkä menit tekemään. Nyt sopii vain toivoa ettei Blaise vain tule yllättäen takaisin oleskeluhuoneeseen. Nimittöin jos hän tekee niin, Blaise saa aivan varnasti taas kerran. pahasti turpiinsa Dracolta. ' Drusilla ajatteli vain mielessään. 

Drusilla tosin oli jo tietoinen siitä mitä Amy oli hänelle sanonut. Nimittäin se helvetin kuraverinenkin oli jo maininnut samasta asiasta hänelle. Mutta. Miten hemnetissä muka kaiken kaikesta tietävä Hermione Granger oli ollut siinä asiassa oikeassa? ja miten hemmetissä se helvetin kuraverinen oli nykyään myös näin hyvin perillä kaikista, vain Luihuisen tuvan sisällä tapahtuvista asioista.? Vakoliko ja salakuunteliko Hermione Granger siis nykyään Luihuisia? ihan vain omaksi huvikseen.

" - Se taisi siis sittenkin olla totta. " Drusilla puuskahti vuorostaan.

" - Se helvetin kuraverinen ei tainnut ollakkaan väärässä, niin minulle sanoessaan. Ilmeisesti hän siis osaakin päätellä edes jotakin omilla aivoillaan. Eikä vain juokse nopeasti kirjastoon tarkistamaan jokaikistä asiaa jostakin kirjasta. "

" - Ei tuota tietoa ole taidettu edes kirjoittaa mihinkään kirjaan. Siis ei ainakaan vielä. Se helvetin kuraverinenkin siis ihan oikeasti ajattelee omillakin aivoillaan. Muutakin kuin vain jotain valmiiksi kirjaan kirjoitettua. " Draco sanoi ne sanat, hyvin sarkastisesti.

 Siinä tilantessa Drusillalla oli jälleen vaikeuksia olla purskahtamatta nauruun, kuullessaan Dracon sanat. Samalla hetkellä hän huomasi jälleen myöskin sen saman tutun ilmeen Amyn kasvoilla jonka hän oli nähnyt usemmaan sata kertaa näiden kuluneiden kouluvuosien aikana. Se ilme kertoi hyvin selvästi kuinka edelleen Amy vain paheksui Drusillan ja Dracon tapaa nimitellä Hermione Grangeria. Drusilla vilkaisikin samointein ystäväänsä hyvin varoittavasti ettei Amy tekisi samaa virhettä toistamiseen niin että myös Draco huomaisi sen.

 

Drusillan mielestä, Amyn olisi nyt vain parempi lopettaa sen helvetin kuraverisen sääliminen. Nyt heti.  Jos nimittäin asiat menisivätkin niin pitkälle että myöskin Lucius Malfoy huomaisi Amyn hyvin poikkeuksellisen käytöksen jokaikinen kerta kun puheenaiheena olivat nimenomaan kuraveriset. Sitähän Drusilla ei edes halunnut kuvitellakkaan mielessään millainen puhuttelu siitä seuraisikin Amylle, nimenomaan Lucius Malfoyn puolelta.

" - No. Jos siis joku edes kiinnostuisikaan pitämään kirjaa, nimenomaan Blaise Zabinin kiinnostuksen kohteista. Niitä kirjoja olisi jo olemassa ainakin yksi, hyvin paksu sellainen. Siis nimenomaan siinä tapauksessa jos nämä kaikki jo kuluneet viisi vuotta lasketaan yhteen. "  Amy sanoi.

Amyn sanoissa oli ainakin Drusillan mielestä oikeasti totuuttakin mukana. Niiden sanojen hän oli itsekkin valmis myöntämään olevan totta. Blaise Zabinin kiinnostuksen kohteet kun tahtoivat vaihdella ainakin kerran vuoden aikana, ellei jopa useamminkin.

Viime vuonna, Drusilla oli ihan omaksi järkytyksekseen myös kuullut joululomalta kouluun palattuaan aika ikävän kuuloisia huhuja, jotka taisivat olla myös totta.. Siitä, kuinka Blaise Zabini olii ilmeisesti myös katsellut sillä silmällä, myös Dracoa.

Se tilannehan ei päättynyt todellakaan hyvin, ei ainakaan Blaisen kannalta. Draco nimittäin oli ollut silloin aivan täysin eri mieltä kuin Blaise. Ja siitä olikin seurannut erittäin paha tappelu poikien välillä jonka Blaise oli silläkin kertaa valitettavasti hävinnyt.  Ja sen seurauksena, Blaise olikin viettänyt kokonaisen viiikon sairaalasiivessä.

 

Ainakaan aluksi. Drusillalla ei silloin ollut laisinkaan aavistusta kuinka paha tilanne se olikaan ollut Dracon ja Blaisen välillä.

Drusilla kuitenkin kuuli hyvin tarkan ja selkeän raportin siitä tappeluun johtaneesta tilanteesta Blaiselta, käydessään katsomassa silloin poikaa sairaalasiivessä.  Drusilla oli ollut silloin todella pahasti järkyttynyt nähtyään omin silmin kuinka pahassa kunnossa Blaise oli. Ja jo samana iltana, viime vuonna. Drusilla olikin kuullut aika ikävän sävyisen version siihen tappeluun johtaneista tapahtumista yhdeltä Luihuisen tupaan kuuluvalta tytöltä. Sen tytön omien sanojen mukaan, Blaise oli ilmeisestikkin ahdistellut Dracoa tai siis ainakin yrittänyt jotakin sellaista. Ja sen seurauksena. Draco oli raivostunut Blaiselle niin pahasti ettei ollutkaan kyennyt hillitsenään raivostumistaan laisinkaan.

 

Draco Malfoy ei edelleenkään suostunut sanomaan sanaakaan koko siitä tilanteesta joka oli johtanut tappeluun hänen ja Blaisen välillä. Draco tosin ei ollut silloin kovinkaan hirveästi kärsinyt ainakaan ulkonäöllisiä vahinkoja. Pojalla oli kuitenkin ollut aika pahan näköinen mustelma vasemman silmänsä vieressä, sekä myös huuli aika nätisti turvoksissa Blaisen nyrkin iskujen seurauksena. Ja olihan pojalla ollut kaksi muutakin, pienempää vähemmän pahan näköistä mustelmaa kasvoissaaan.

Drusilla ei ollut silloin, eikä hän uskaltanut edelleenkään kysyellä siitä tilanteesta mitään Dracolta. Ties kuinka pahasti poika olisi silloin raivostunut hänellekkin jos Drusilla olisi edes vahingossakaan kysellyt silloin siitä tai sanonut jotakin väärin.

 

Blaise Zabinikaan ei kommentoinut oikeastaan ollenkaan koko asiaa, sen jälkeen kun poika oli påässyt vihdoin pois sairaalasiivestä. Eikä, Blaise ottanut koko asiaa edelleenkään puheeksi. Blaise oli myös useamman viikon ajan viime vuonna vältellyt joutumasta lähellekkään Dracoa, edes vahingossa. Draco tosin ei jättänyt asiaa siihen.  Vaan yhä edelleen, tänänkin vuonna. Poika jatkoi vain hyvin ilkeämielistä kuittailua sekä vihjailua viime vuonna tapahtuneesta tilanteesta, Blaiselle. Jokaikinen kerta kun Draco sai edes vähänkään aihetta siihen.

 

Ginny Weasley kuului myös niihin tyttöihin jotka olivat saaneet osakseen enemmän tai vähemmän kiinnostusta, Blaise Zsbinin puolelta.  Ginny oli silloin kolmatta vuotta koulussa, ja hän olikin onnistunut taitavasti pakoilemaan Blaisea. Keksien myös toinen toistaan ovelampia piilopaikkoja. Ilmeisestikkin, Ginny oli lainaillut välillä myös sen helvetin ärsyttävän arpinaama Potterin näkymättömyys viittaa päästäkseen iltaisin livahtamaan huomaamatta kirjastoon ja takaisin oman tupansa oleskeluhuoneeseen, Blaisen ohitse.  Sen Druslla valitettavasti tiesi ettei se arpnaama ikinä suostuisi lainaamaan viittaansa kenellekkään Luihuiselle.

Mutta sillti, Drusilla oli ajatellut kysellä edes joitakin neuvoja Ginnyltä jotta Amykin pääsisi halutessaan piiloutumaan Blaiselta.

Sillä ainakaan tällä hetkellä, Amy ei vaikuttanut olevan laisinkaan kiinostunut Blaise Zabinista. 

 

* * * * 

Herätessään seuraavana aamuna, Drusillan mielestä kaikki tuntui pienen hetken ajan hyvin epätodelliselta. Ei vain siksi että vihdoin oli Halloween ja myöskin hänen kuudestoista syntymäpäivänsä. Vaan myös siksikin että hän oli nähnyt niin ihanan, todentuntuisen unen Dracosta. Siitä unesta hän tosin päätti vaieta aivan täysin.  Ja ehkäpä juuri sen unen seurauksena, Drusilla sai lopullisen herätyksensä vasta pudottuaan sängystään kylmälle kivilattialle. Eihän siinä tilanteessa tietenkään oikeasti mitään hauskaa ollut mutta Drusilla vain purskahti silti nauruun.

" - Miksi ihmeessä sinä istut lattialle? ja mikä nyt taas on noin hauskaa. " Amy kysyi.

" - Tämä päivä vain tuntuu vain niin epätodelliselta. En osaa oikein uskoa vieläkään olevani jo kuusitoista vuotias. " Drusilla sanoi noustessaan vihdoin pois istumasta lattialta.

" - Onnea, Drusilla. " Amelia sanoi ojentaen samalla omasta sängystään lahjan ystävälleen.

" - Hyvää syntymäpäivää, Dru. " Amy sanoi, kun Drusilla kääntyi vastaanottamaan myös hänen lahjansa.

" - Kiitos teille molemmille, rakkaat. " Drusilla sanoi, halaten ensin kumpaakin ystäväänsä ja kääntyi sitten laittamaan saamansa lahjat yöpöydälleen. Samalla hetkellä, hän huomasi myös muutakin. Yhden, hänen sänkynsä tyynyn päällä oli hyvin kaunis, tummanpunainen pitkävartinen ruusu. Drusillalla ei ollut sillä hetkellä pienintäkään epäselvyyttä siitä kuka sen ruusun olikaan tuonut hänelle.

 

' Voi miten suloista, Draco. ' Drusilla ajatteli hiljaa itsekseen. Kuka muukaan hänelle olisi edes tuonut ruusun, sillä aikaa kun hän edelleen nukkui.  Kukaan muu hänen tupansa pojista ei ollut Drusillan muistin mukaan edes tuonut kertaakaan kukkia hänelle.

 

" - Sinulla on ilmeisesti salainen ihalija meidän tuvassa, Dru. " Pansy Parkinson sanoi huomattuan myös ruusun.

 

 Sehän nimenomaan olisi ollutkin varmasti suuri helpotus Pansy Parkinsonille. Jos se ruusu olsiikin ollut lahja joltain salaiselta ihailijalta. Drusilla oli aivan varmasti ainoa tyttö tuvassaan joka edes tiesi kaikkien kukkien värien ihan oikeat merkitykset. Kiitokset siitä sai Ginny Weasley joka oli opettanut ne hänelle. Drusillan saaman ruussun tummanpunainen väri merkitsi yksiselitteisesti vain.. Rakkautta. Ja siihen Drusilla uskoikin jo, vaikkei Draco ollutkaan sanonut sitä hänelle, kertaakaan vielä.

Pansy Parkinson näytti myös hyvin selvästi kateelliselta ruusun nähtyään joten ilmeisesti hän ei ollut saanut koskaan yhtäkään ruusua, Dracolta. 

" - Ruusu on lahja Dracolta. Minulla ei ole siis salaista ihailijaa. " Drusilla sanoi.

" - Oi. Sinä sait siis ensimmäisen lahjan jo heti herättyäsi. " Amelia sanoi hyvin salaperäaisesti.

" - Saahan paras ystäväkin antaa ruusun lahjaksi.  Draco on tehnyt näin aikaisemminkin. " Drusilla sanoi. Hän vain halusi saada nimenomaan Pansyn huomion kokonaan pois ruususta.

" - Ei ollut edes aikomustakaan sanoa siitä mitään. " Pansy sanoi, kuittauksena Drusillan sanoihin.

 

" - Taisit nähdä myös unia unelmiesi prinssistä kun noin vain putosit sängystäkin. " Amy sanoi vuorostaan, salaperäisesti.

" - Itseasiassa olin jo hereillä sängystä pudotessani. Mutta siltikin, aivan oikein. Unelmieni prinssi oli nimittäin unessani. "

Drusilla sanoi Amylle. Hän myös karkotti samatien pois mielestään ajatuksen siitä, että hän heittäsikin noin vain ohimennen tyynyllään, nimenomaan Ameliaa. Drusillan ystävä kun oli.. Ilmeisesti häntä vain kiusoitellakseen muodostanut samalla hetkellä äänettömästi huulilaan nimen.. Draco. Ilmeisesti siis kumpikin Drusillan ystävä oli osunut oikeaan sen suhteen mitä hän sanoi. Mutta unestaan hän ei aikonut mainita kummallekkaan ystävälleen yhtikäs mitään. Drusillan puhe unelmien prinssistäkin oli tarkoitettu vain hämäykseksi jolla oli tarkoitus vain johdattaa Pansy Parkinson harhaan. Sillä typerällä bimbolla ei tainnut taaskaan olla pienintäkään aavistusta siitä että Drusillan unelmien kohde oli nimenomaan Draco. Noh, siis oikeastihan. Draco Malfoy oli jo enemmän kuin vain unelma, Drusillalle.

" - En vain enää sitten millään haluiasi vain odotella iltaan saakka. Vaan haluaisin jo nyt saada tietooni sen mikä ihme se Dracon yllätys oikein on." Drusilla sanoi Amylle. Sen jälkeen kun Pansy Parkinson oli jo lähtenyt aamiaiselle, suureen saliin. Ameliakin oli sillä hetkelllä ilmeisesti vielä suihkussa joten Drusilla uskalsi viimein puhua jostakin mitä hän oli kertonut vain Amylle.

" - Ruusu oli jo aivan varmasti yksi osa sitä yllätystä. Mitähän muuta saankaan lahjaksi vielä tänään. "

" -  SInä se vain olet niin onnekas, Dru. Minä en luultavasti saa koskaan ruusua keneltäkään pojalta meidän tuvassa. " Amy sanoi.

" - En saa muuten luultavasti minäkään! " Amelia huudahti myös vastauksensa kylpyhuoneesta.

" - Odotelkaa ihan rauhassa vain omaa syntymäpäiväänne. Ehkäpä tekin saatte silloin ruusun joltakin meidän tuvan pojalta. " Drusilla sanoi, yrittäen vain ilahdutaa ystäviään.

" - Ai samoin tavoin kun sain ruusun syntymäpäivänäni, neljäntenä kouluvuonna? " Amelia sanoi kysyvästi, tullessaan takaisin makuusaliin samalla hiuksiaan pyyhkeeseen kuivaten.

" - Tosin tiedän aivan varmasti ssaaneeni sen ruusun silloin Dracolta. Ja myös senkin, että hän antoi sen minulle vain kohteliaisuudesta. " 

" - Minä en ainakaan halua ssaada ruuua, Blaise Zabinilta. " Amy sanoi.

" - Sinä voitkin sanoa noin, Dru. Koska ainoa poika jolta sinä saat ruusuja meidän tuvassa on Draco. "

 " - Mitä sinä sanoitkaan Dracosta? ja mikä ruusu? " Drusilla sanoi kysyvästi, osoittaen sanansa Amelialle.

Drusilla tajusi samointein kuinka pahasti hänellä olikaan mennyt jotakin ohitse neljäntenä kouluvuonna. Hän ei nimittäin muistanut laisinkaan edes nähneensä mitään ruusua, lukuunottamatta sitä ruusua jonka hän oli saanut sinäkin vuonna Dracolta syntymäpäivänään. Vai tarkoittikohan Amelia sittä vaaleanpunaista hyvin kaunista ruusua jonka tyttö oli saaanut syntymäpäivänsä aamuna, täyttäessään neljätoiista. 

 

 Ja miksi hemmetissä, Amykin oli yhtäkkiä noin vain kuittaillut hänelle Dracosta tuollaisella äänensävyllä.? ei kai, Drusillan paras ystäväkin sentään vain ollutkin salaa kateellinen siitä ruususta samoin kuin Panssy Parkinson oli ollut ruusun nähdessään? tosin, se typerä bimbo ei edes osannutkaan koskaan salailla kateellisuuttaan, mutta sen sijaan Amy. Vai oliko Amykin kenties kiinnostunut Dracosta? noh, sehän ei olisi enää laisinkaan hyväksyttävää.

 

Sen, Drusilla kyllä selvittäisi Amyn kanssa. Mahdollisimman pian. Siltikin, vaikkei hän voisi edellenkään sanoa mitään siitä ääneen Amylle tai edes Amelialle että hän seurusteli jo Dracon kanssa. Eikä hän voisi myöskään käskeä Amya noin vain pysymään etäällä Dracosta. Sillä, ehei. Drusilla ei edes harkinnutkaan käyttäytyvänsä samoin tavoin kun Pansy Parkinson.

Amelia ei ilmeisesti edelleenkään halunnut kommentoida yhdelläkään sanalla mitään siihen, mitä Drusilla oli kysynyt. Ja se jos mikä, ihan oikeasti häiritsi Drusillaa. Ensinnäkin. Miksi ihmeessä Draco edes oli tuonut ruusun, Amelialle? Dracohan oli seurustellut koko neljännen kouluvuoden ihan tosissaan Hailien kanssa. Ellei sitten. Draco ollutkin antanut sen ruusun Amelialle, vain koska hänellä oli ollut se ihan pienen pieni juttu, Amelian kanssa. ? no olipa asia miten tahansa, Drusilla oli päättänyt lakata kyselemästä Amelialta enempää siitä ruususta. Ja hän ei todellakaan ottasi myöskään puheeksi sitä ruusua, kun hän näkisi Dracon aamiaisella.

 

Drusilla kääntyikin ympäri sängyllään jossa hän istui, laittaakseen Dracolta saamansa ruusun yöpöydällään loihdittuaan siihen tietenkin ensin maljakon. Samalla hetkellä, Drusilla huomasi toisenkin maljakon yöpöydällään jossa oli hyvin kaunis kimppu punaisia orkideoita. Ne kukat olivat aivan varmasti lahja Drusillan isältä, Severus Snapelta. Maljakkoa vasten kun oli nojallaan myös kortti. Drusilla ottikin kortin käteensä, lukeakseen seuraavaksi mitä hänen isänsä olikaan sillä kertaa hänelle kirjoittanut:

 

-- Hyvää syntymäpäivää melkein jo aikuiselle Drusilla prinsessalle, rakkaalle tyttärelleni ja myös ainoalle aarteelleni maailmassa. Rakkaudella: Isä --

 

 Drusilla ei vain yhtäkkiä voinut sille mitään. Hänen vain täytyi jälleen kerran pyyhkäistä pois silmiinsä nousseet kyyneleet, kortin sanat luettuaan.

" - Kiitos isä.  Sinäkin olet niin rakas. " Drusilla ajatteli hiljaa ääneen itsekseen. Hänen olisi vain pakko mennä ihan heti aamiaiselle suureen saliin tultuaan kiittämään isäänsä kukista ja kortista, halausta tietenkään unohtamatta. Severus Snape kun oli tunnetusti aina niin huono kirjoittamaan edes minkäänlaisia onnittelu kortteja, edes omalle tyttärelleen. Tämä tosin oli niistä kaikista yrityksistä ehdottomasti se parhain.

" - Keneltä toiselta sinä sait kukkia? " Amy kysyi.

" - Isä oli tuonut ne. " Drusilla sanoi.

" - Katso nyt tätä korttia. " hän jatkoi, ojentaen kortin Amylle.

" - Voi ei. Tämähän on niin suloinen. Sinä todellakin olet isällesi se kaikista rakkain. " Amy sanoi.

" - Isälle on aina ollut niin hankalaa kirjoittaa mitään näin tunteellista. Siis, minulle. Voin vain kuvitella sen mielessäni kuinka monta kertaa isä oli kirjoittanut nämäkin sanat uudelleen. " Drusilla sanoi.

" - Ja nämä kukatkin. Punaine orkidea on ollut suosikkikukkani siitä saakka kun olin vielä pieni tyttö. " Drusilla jatkoi lausettaan laittaessaan kortin takaisin pöydälle maljakon viereen. Dracon ruusu oli jo omassa maljakossaan hänen yöpöydällä.

" - Professori Snape kävi täällä tuomassa kaikki sinun syntymäpäivälahjasi, sillä aikaa kun sinä vielä nukuit. " Amy sanoi.

Ne sanat kuultuaan, Drusilla vilkaisi samointein sänkynsä päätyä kohti. Ja oli samalla hetkellä vaarassa pudota uudestaan lattialle. Hän oli nimittäin saanut paljon enemmän lahjoja kuin viime vuonna, täyttäessään viisitoista vuotta. Drusilla huomasi myös Ginnyn ja kaksosten lahjat muiden joukossa. Joten, joko. Joku toinen professoreista oli käynyt tuomassa ne tai pöllä oli tuonut ne ja sitten Amy tai Amelia oli lisännyt ne muiden lahjojen joukkoon. Professori Snape kun olisi luultavasti vain hävittänyt ne samointein jos ne olisivat osuneet hänen silmiinsä.

" - Tämähän ei voi olla mitenkään mahdollista. Professori Snapen pitää tulla heti hakemaan osa näistä pois. " Drusilla sanoi.

Amy tosin tiesi, Drusillan vain pelleilevän niin sanoessaan. Drusilla kun ei koskaan antaisi mitään pois, mitä oli saanut lahjaksi.

* * * * *

" - Mitä sinä oikein tarkoitit sillä aiemmin, kuin kuittailit minulle sillä tavoin Dracosta."

 

Drusilla sanoi kysyvästi, Amylle. Etsittyään ensin tietenkin vaatteet kaapistaan. Vaatteita etsiessään, Drusilla oli miettinyt mielessään millaisilla sanoilla hän sanoisikaan sen parhaalle ystävälleen. Siis loukkaamatta turhaan Amya. Siis, ettei Amylla ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia Draco Malfoyihin. Kun, eihän Drusilla nyt voinut totuuttakaan kertoa siitä, että hän itseasiassa seurusteli jo Dracon kanssa. Vain koska hän aikoi pitää kiinni sopimuksesta jonka hän ja Draco olivat yhdessä tehneet. Drusillasta kun vain oli niin ihanaa olla vain Dracon kanssa niin ettei kukaan muu samassa tuvassa tiennyt siitä vielä mitään.

Amy odotteli edelleen kärsivällisesti ystäväänsä makuusalin ovenkarmiin nojaillen ja teeskenteli aivan selvästi ensin ettei olisi kuullutkaan ystävänsä kysymystä. Ja se jos mikä oli Drusillasta erittäin epäkohteliasta.

" - Tarkoitin sanoillani sitä mitä sinä sanoit Dracosta kun ihan selvästi vertasit häntä Blaiseen. " Drusilla sanoi, korjaten hieman sanojaan.

" - En mitä sitä ihan niin tarkoittanut. " Amy sanoi.

" - Ja miksi ihmessä sinä nyt edes hermostuit minulle. Se mitä Amelia sanoi Dracosta vasta epäilyttävältä kuulostikin. "

Se ei edes ollut kysymys, mitä Drusilla sanoi. Hän vain toivoi Amyn kuitenkin ymmärtävän sen niin. Drusilla odotti nyt vain kuulevansa totuuden mukaisen vastauksen sillä hän huomaisi sen aivan varmasti jos Amy edes yrittäisikään kierrellä totuutta keksimällä valheellisia selityksiä. Ja kyllä. Amelian kommentti Dracosta sekä myöskin siitä ruususta jonka Amelia oli saanut Dracolta neljäntenätoista syntymäpäivänään. Se todallikin oli epäilyttävää myös Drusillan mielestä.

Nimenomaan juuri sen taidon jolla Drusilla onnistui noin vain. Hyvin helposti erottamaann totuuden, valheista. Sekä myös huomasi hyvinkin helposti jos se joku jonka kanssa hän milloinkin keskusteli kierteli totutta, keksimällä valheita. Kyllä, Drusilla oli saanut molemmat taidot syntymälahjaksi molemmilta vanhemmiltaan tasapuolisesti.

Tietenkin, aivan kuin Drusilla oli olettanutkin. Amyn vastaus oli silläkin kertaa aivan turhaa selittelyä, selkeää totuuden kiertelyä. Siitähän, Drusilla oli jo saaanut tarpeekseen. Täsmälleen sillä hetkellä kun Hermione Grangerin salaisuus oli ainakn osittain selvinnyt hänelle. Drusilla ihmettelikin vain itsekseen mielessään kuinka hemmetissä se helvetin kuraverrinen olikaan onnistunut pitämään sen salassa näinkin pitkään? siinä oli aivan tarpeeksi sietämistä jo Drusillalle kun hän tiesi Hermionellakin olevan niin vastenmielinen salaisuus johon liittyi myös Draco Malfoy. SIlläkään kertaa Drusilla ei vain halunnut ihan oikeasti suuttua Amylle.

" - Miten sinä sen sitten tarkoitit? kerroppa se minullekkin nyt vain. " Drusilla sanoi kysyvästi.

" - Dru, kuunteleppas sinä nyt kerrankin minua. " Amy aloitti laussensa.

" - Minullahan ei ole koskaan edes ollutkaan, ei minkäänlaisia tunteita Dracoa kohtaan. En voisi koskaan, en missään tilanteessa tehdä niin sinulle.  Amelian suhteen sinun kannattaisi kuitenkin olla varuillasi. Sinähän aivan varnasti muistat edelleen sen, mitä Amelia teki neljäntenä kouluvuonna. Siltikin, vaikka Draco seurusteli silloin Hailien kanssa."

 

No tietenkin Drusilla sen muisti. Ilman, ettei Amyn olisi edes tarvinnut muistuttaa häntä. Se, mitä Amelia oli tehnyt neljäntenä vuonna koulussa oli Drusillan mielestä aivan yhtä tuomittavaa kuin se mitä Hermione Granger olikaan puuhastellut kesälomallaan.  Siitä, Drusillalla ei tosin ollut aivan täyttä varmuutta kuinka se tilanne neljäntenä kouluvuonna olikaan oikeasti mennyt Amelian ja Dracon välillä. Koska, kun Drusilla oli maininnut saman asian myös Dracolle, poika oli aivan täysin kiistänyt koko asian. Samalla kieltämällä Drusillaa sekaantumasta lainkaan asioihin jotka eivät edes kuuluneet hänelle silloin.

" - Muistanhan minä. " Drusilla sanoi.

" - Mutta eihän minulla ole edes varmaa tietoa siitä miten se tilanne oli oikeasti mennyt silloin. Nimittäin kun mainitsin samasta asiasta silloin Dracolle, ei hän vaikuttanut syyttömältä kieltäessään minua sekaantumasta asioihin jotka eivät edes kuulu minulle. "

" - Juuri tuota minä tarkoitin. " Amy sanoi.

" - Ihan oikeasti, Dru. Harkitse edes tarkasti seuraavan kerran sanojasi ennenkuin kerrot Amelialle yhtikäs mitään, mikä liittyy Dracoon. Tosin tuo mitä sanoit Dracosta kertoo kyllä selvästi sen ettei Amelia ainakaan vain keksinyt mitään silloin omasta päästään. "

" - En minäkään usko Amelian kertoneen mitään omasta päästään keksimäänsä tilannetta. Se mitä, Amelia kertoi silloin minulle oli tainnut ihan oikeasti tapahtua hänen ja Dracon välillä. " Drusilla sanoi.

 

"- Mutta, pidän aivan varmasti tuon mielessäni. Kiitos kun varoitit minua, Amy. " 

" - Taidanpa myöskin varoittaa Dracoa nimeomaan Ameliasta. Ettei samankaltaisia ikäviä yllätyksiä vain tapahdu uudelleen kuten Pansy Parkinson jo teki. "

" - Minä en sitten vain millään osaa ymmärtää. En vaikka kuinka yritän. Miten Draco voi edes tehdä niin, Hailielle. Niin kivalle tytölle. " Amy puuskahti aivan selvästi. 

 

" - Mutta hetkinen nyt. Mitä sinä sanoitkaan Pansysta.?"

" - Noh, kaipa voin kertoa siitä sinullekkin. Kun se koko asia jo nyt myöskin Dracon isän tiedossa. " Drusilla sanoi, ohittaen täysin ne sanat mitä Amy sanoi Dracosta. Tosin, Drusilla oli aivan samaa mieltä ystävänsä kanssa vaikkei sitä ääneen sillä kertaa sanonutkaan.

" - Pansy oli ilmeisestikkin urkkinut jollakin tavalla tietoonsa yhden erittäin vaarallisen loitsun, minun muistiinpanoistani. Ja olipa se typerä bimbo sitten noin vain mennyt käyttämäänkin sitä kyseistä loitsua. Luultavasti aivan täysin tietämättään sen olevan hengenvaarallinen nimenomaan sellaisen käsissä joka ei hallitse sitä oikein. Pansyn onneksi se loitsu ei sillä kertaa osunutkaan muualle kuin vain Dracon kasvoihin mutta jos olisikin osunut muualle niin silloin en olisi voinutkaan korjata sitä itse vaan minun olisi ollut pakko pyytää professori Snape välittömästi paikalle. "

" - Mitä helvettiä sen typerän idiootin päässä oikein liikkui?" Amy puuskahti uudelleen hiljaa.

" - Vaikka Pansy olikin kuinka vihainen sinä iltana. Kuultuaan siitä mitä Draco oli tehnyt Hermionen kanssa. Ei hän silti olisi saanut. "

"  - Satuttaa Dracoa. Ei, ehdottomasti ei. Ymmärrätkin varmasti jo miksen voi antaa sitä koskaan anteeksi Pansylle. Aion myös ottaa tämän asian puheeksi myös Pansyn kanssa siihen sopivan tilaisuuden tullen. " Drusilla sanoi.

" - Asiasta nyt toiseen noin vain poiketen. En koskaan, missään tilanteessa edes voisi tehdä mitään sellaista sinun selkäsi takana, mitä Hermione teki jo. Sehän olisi sama tilanne kuin yhtäkkiä noin vain päättäisinkin loihtia sinut jollakin hirveällä loitsulla tai vain puukottaa sinua selkään. Siis jos vain yhtäkkiä päättäisinkin vain tehdä asiattomuuksia Dracon kanssa. Sinä olet kuiitenkin paras ystäväni, Dru."  Amy sanoi.

" - Eikö sinulla siis ihan todella ole tunteita Dracoa kohtaan? sinä kuin vain kuulostit niin kateelliselta kun näit sen ruusun jonka sain Dracolta. " Drusilla sanoi kysyvästi, keskeyttäen Amyn.

Drusilla kuuli sen itsekkin oman äänensä sävystä kuinka uhkaava se oli. Mutta koska hän seurusteli jo Dracon kanssa. Drusilla halusi vain olla aivan varma. Sen jälkeen hän voisikin keskittyä seuraavaksi selvittelemään.. Mitä hemmettiä Amelia oikein juonitteli hänen selkänsä takana.

" - Sinä kuulostat nyt aivan samalta kuin Pansy sinä yhtenä iltana, Dru. " Amy sanoi.

" - Olen ihan tosissani, Dru. Minulla ei ole tunteita Dracoa kohtaan. Draco on minulle rakas, mutta vain ystävänä. En ole edes koskaan ollut ihastunut häneen vain koska minulle sattuu olemaan tärkeämpää ystävyyteni sinun kanssasi. "

Samalla hetkellä Drusilla vain tiesi, Amyn puhuvan totta. Miksi ihmeessä hän olikaan alunperin epäillyt edes sen tytön rehellisyyttä jonka paras ystävä hän oli ollut ensimmäisestä kouluvuodesta saaakka? Amelian suhteen taas, Drusilla aikoi ihan okeasti olla varuillaan tästä hetkestä eteenpäin.

"- Tiesinhän minä sen. " Drusilla sanoi viimein.

" - Sitä en tosin usko ettet sinä olisi koskaan ollut edes ihastunut Dracoon. Mitähän se toisena kouluvuonna tapahtunut sitten oli, jos ei."

" - Mehän sovimme jo ajat sitten ettei siitä enää puhuta. " Amy voihkaisi hiljaa.

" - Sinähän se olit enemmän ihastunut Dracoon kolmantena kouluvuonna. Ja teitkin silloin kaikkesi sen eteen ettei Draco huomaisi mitään. "

" - Tiedätkös miksi edes tein niin?" Drusilla sanoi kysyvästi.

" - Ihan täsmälleen samasta syystä kuin sinäkin toisena kouluvuonna. Ettei Draco saisi mitään syytä alkaa kuittailla siitä myöhemmin. Se olisi ollut silloin niin hemmetin noloa muutenkin jos toinen meistä tai me kumpikin oltaisiin jääty kiinni siitä että me."

" - Eli meidän onkin vain parempi pitää koko asia vain meidän välisenä. Sillä tavoin se ei ainakaan edes vahingossa kulkeudu Dracon tietoon. " Amy sanoi.

" - En ihan oikeasti olisi edes saanut epäillä sinua. " Drusilla sanoi.

" - Miten ihmeessä sinä edes olet noin mustasukkainen Dracosta, Dru? jo nyt, vaikkei teidän välillä ole edes tapahtunut mitään sellaista vai onko sittenkin?" Amys sanoi, kysyvästi.

" - Minkä ihmeen kuulustelun sitä ajattelit järjestää?" Drusilla sanoi hiukan sarkastisesti.

" - Niinkuin jo sanoitkin. Mitään sellaista ei ole tapahtunut. Minä ja Draco ollaan edelleen vain toistemme parhaat ystävät. Sinä huomaat sen kyllä jos jonkinlainen muutos tapahtuu. "

Sillä kertaa ne sanat onneksi riittivät Amylle, sllä hän ei kysellyr mitään sen enempää koko asiasta.

 

* * * * *

" - Sinä saat aivan varmasti toisen lahjan jo aamiaisella kun unelmiesi prinssi tuo sen sinulle, saapuessaan suureen saliin. " Amy sanoi kävellessään yhdessä Drusillan kanssa aamiaiselle suureen saliin.

" - Ensiinnäkin tiedoksi vain sinullekkin. Draco Malfoy ei ole mkään prinssi. Ja toiseksi. Hän ei ole minun. " 

Drusilla lausui ne sanat täysin tietoisena siitä että hän valehteli jälleen ystävälleen. Oikeastihan Draco oli jo hänen.

" - En olekkaan kertonut sinulle vielä siitä kun aiheuutin melkein tulipalon eilen illalla poikien makuusalissa. "

Drusilla sanoi vain vaihtaakseen puheenaiheen pois Dracosta. Ihan vain, ettei Amy vahingossakaan erehtyisi kutsumaan Dracoa uudelleen prinssiksi.

" - Millähän helvetillä sinä sen siellä teit? " Amy sanoi kysyvästi.

" - No sis. Se tilannehan meni kokonaisuudessaan niin että Grabbe tuli makuusaliin samalla hetkellä kun minulla ja Dracolla oli meneillään aika hyvä kaksintaistelu tilanne. Ja sitten minä ilmeisesti vain vahingossa lausuin sanattomasti aivan väärän loitsun. Ja sen seurauksena melkein sytytin palamaan yhden Coylen tyynyistä. " Drusilla sanoi.

" - Siinäpä sinulla olisikin ollut selittelemistä nimenomaan Goylelle. " Amy sanoi melkein nauraen. 

 " - Niimpä niin. Ja olisin myös todennäköisesti suututtanutkin hänet. Vain koska menin ihan  vahingossa melkein kärventämään yhden hänen tyynyistään. " Drusilla sanoi melkein nauraen itsekkin.

Niiden sanojen myötä kumpikin Luihuisen tuvan tytöistä purskahti ihan oikeasti nauruun. Kävellessään loppumatkan suureen saliin  kun he kumpikin ajattelivat vain Gregory Goylea suremassa kärventynyttä tyynyään.

" - Lucius Malfoy istuu jälleen opettajien pöydässä." Amy ilmoitti iloisesti ollessaan jo melkein suuren salin ovella.

" - Voi hemmetin hemmetti! nyt en voi taaskaan paeta minnekkään hänen onnittelujaan. " Drusilla voihkaisi hiljaa.

Juurikin tätä tilannetta Drusilla oli vain osannut odottaa. Näin kun oli käynyt jokaikinen vuosi nimenomaan hänen syntymäpäivänsä aamuna jo ensimmäisestä kouluvuodesta lähtien. Ja tämäkin vuonna Drusilla aivan varmasti saisi taas jonkun ison lahjan nimenomaan Dracon vanhemmilta niinkuin aikaisempinakin vuosina. Koko koulun ja muiden Luihuisten nähden. Jälleen kerran se olisi hirveän noloa hänelle. Siltikin vaikka hän olisikin aivan varmasti jälleen kiitollinen lahjasta, jonka saisi. 

Sinä aamuna Drusilla yrittikin jälleen vain livahtaa hyvin huomaamattomasti aivan samoin kuin aikaisempina kouluvuosina. Niin nopeasti suuren salin ovelta vain istumaan oman tupansa pöytään. Silläkään kertaa se ei tosin onnistunut vain koska Drusilla ei vain kehdannut millään vältellä Lucius Malfoyta. Eikä hän oikeastaan halunnutkaan tehdä niin kävellessään opettajien pöytää kohden. Ja kun Drusilla oli kävellyt lähemmäksi hän näki Lucius Malfoyn jo nousevan seisoman omalta paikaltaan jossa hän tietenkin istui tutulla paikalla. Drusillan isän, professori Snapen vasemmalla puolella.

" - Sylin täydeltä onnea rakkaimmalle kummitytölleni. " Lucius sanoi halaten lämpimästi Drusillaa.

" - Kiitos, Lucius. Välitäthän kiitokset myös Narcissalle. " Drusilla sanoi hyvin kohteliaasti halaetn myös lämpimästi kummisetäänsä.

" - Lahja jonka saat nyt on minulta ja Narcissalta. Poikamme antanee itse oman lahjansa sinulle. " Lucius sanoi.

" - Minä ja Narcissa toivomme sinun pitävän lahjasta jonka saat tänään. Ja toivomme myös sinun käyttävän sitä päivittäin sitä arvostaen sekä myös tuntien ylpeyttä. Narcissa lähettää sinulle kukkia myöhemmin. " 

Drusilla oli tuntenut jälleen useamman kuin vain yhden kateellisen katseen niskassaan oman tupapöytänsä suunnalta,  kun hän oli kävellyt vastaan ottamaan Dracon vanhempien lahjan, sekä onnittelu halauksen Lucius Malfoylta. 

"  - Sain jälleen kerran lahjaksi jotakin arvokasta. Lahjallla on ilmeisestikkin myös paljon tunne arvoa joten sen kadottamisesta seuraa aivan varmasti hyvin ankara puhuttelu minulle. " Drusilla sanoi hiljaisesti vain Amylle.

Sillä kertaa Drusillan ei tarvinnut lainkaan edes vilkaista ympärilleen, vain huomatakseen jälleen kuinka useampikin tyttö hänen tupansa pöydästä oli jo kääntänyt katseensa häneen. He kaikki selvästi kuuntelivat tarkasti jokaikisen sanan jonka Drusilla sanoi, vain koska he kaikki taisivat olla hyvin uteliaita näkemään mitä Drusilla olikaan saanut lahjaksi tänä vuonna, Dracon vanhemmilta. Se tosin meni Drusillan mielestä jo hieman liian pitkälle kun Pansy Parkisnon kurkotteli selvästi pöydän ylitse, vain nähdäkseem tilanteen paremmim omalta paikaltaan. Mutta enennkuin Drusilla edes avasi Dracon vanhempien lahjan. Hän meni ensin takaisin opettajien pöydän luo, annettuaan ensin saamansa lahjan Amylle. Ihan vain kiittämään isäänsä lahjaksi saamistaan kukista ja kortista.

" - Kiitos kukista, isä. Ne olivat hyvin kauniita. " Drusilla sanoi halaten lämpimästi rakasta isäänsä.

" - Mitä muutakaan olisinkaan keksinyt lahjaksi noin kauniille, ainoalle tyttärelleni. Olen niin ylpeä sinusta Drusilla rakas, niinkuin olen joka ikinen päivä. " Severus Snape sanoi halaten yhtä lämpimästi omaa tytärtään.

" - Sinäkin olet rakas, isä. " Drusilla sanoi.

" - Ja ne sanat jotka olit kirjoittanut korttiin olivat myös hyvin kauniita. "

" - Muistathan myös tämän, Drusilla. Sinun äitisi, Beatrice katselee myös tänään sinua, omaa rakasta tytärtään. Tuntien sydämessään suurta ylpeyttä. Missä hän nyt ikinä onkin. " Lucius sanoi myös. 

" - Lopettakaa tuo nyt heti. En halua kuullakkaan enää tuon suuntaisia sanoja kummaltakaan teistä. " Drusilla sanoi.

 

Palattuaan takaisin ja myös istuttuaan alas omalle paikalleen tupansa pöydässä. Drusilla avasi lahjan, jonka hän oli saanut Dracon vanhemmilta. Ja ei ollut millään uskoa silmiään ensin sen nähdessään. Mustassa samettirasiassa oli kaunein, puhdasta hopeeaa oleva,  varmasti myös hyvin arvokas ohut sormus jonka hän oli koskaan nähnyt. Sormuksessa oli Malfoyn sukuvaakuna. Käärme ja tikari yhdessä.  Samanlaisen sormuksen Drusilla oli nähnyt aiemmin vain Dracon äidillä, Narcissa Malfoylla ( Tietenkin myös Dracolla ja Luciuksella oli se sama sormus).

" - En voi millään uskoa tätä edes todeksi. Miten ihmeessä minä sain tämän. " Drusilla sanoi ne sanat tosin vain hljaa itselleen. Hän oli tainnut oikeasti odottaa saavansa lahjaksi jotakin aivan muuta.

" - Sinä olet Lucius Malfoyn rakas kummityttö. Siksipä sinä sait sen. " Amy sanoi ja nyt Drusilla myös erotti selvästi ihan pienen pienen kateuden häivähdyksen ystävänsä äänessä.

" - Samanlaista noin kaunista ja arvokasta sormusta ei voi koskaan saada kukaan toinen tyttö. Sinä olet ihan oikeasti todella onnekas, Dru. "

 

Drusilla ei tietenkään silläkään kertaa jättänyt näyttämästä saamaansa lahjaa muillekkin tytöille omassa tuvassaan. Useampikin Luihuisen tuvan tytöistä  katseli kaunista sormusta selvästi kateellisena. Drusillankin mielestä sormus oli niin häikäisevän kaunis.Mutta yhä edelleen hän vain odotti näkevänsä myös Dracon lahjan.

" - Mistä ihmeestä Amy nyt yhtäkkiä noin kateelliseksi muuttui. "

Yhtäkkiä, aivan odottamatta Drusilla kuulikin jo Draco Malfoyn hieman sarkastiselta kuulostavan äänen ihan läheltä.  Draco Malfoy oli jälleen sinä aamuna kävellyt vain suureen saliin niin ettei Drusilla laisinkaan huomannut.

" - Siitä vain kun näin mitä Dru sai lahjaksi, sinun vanhemmiltasi. " Amy sanoi Dracolle.

Drusilla näytti tietenkin saamansa sormuksen myös Dracolle joka ei näyttänyt laisinkaan yllättyvän sen nähtyään. Joten ilmeisesti Dracolla oli ollutkin koko ajan tiedossa se mitä hänen vanhempansa antaisivat Drusillalle lahjaksi.

" - Oma lahjani jää jälleen vanhempieni lahjan varjoon. " Draco sanoi samalla kun Drusilla kääntyi omalta paikaltaan halaamaan häntä. Oman lahjansa Draco oli vain laittanut tytön syliin, mitään sanomatta.

" - Tiedän kuitenkin sen, ettet sinä voi olla ihastumatta lahjaani. Onnea. " 

" - Kiitos, rakas. " Drusilla sanoi hiljaa kuiskaten.

Dracon lahjallakin oli aivan varmasti jonkilainen yhteys joko pojan sukuun tai vain Luihuiseen, niin Drusilla ainakin ajatteli mielessään avatessaan saamansa lahjaa. Ja jälkimmäinen vaihtoehto osuikin oikeaan sillä kertaa. Drusilla sai Dracolta lahjaksi hyvin kauniin, puhdasta ja myös hyvin arvokasta hopeaa olevan siron rannekorun joka oli tehty käärmeen muotoon ja myös käärmeen silmiksi oli upoettu kirkkaan vihreät smaragdit. Mutta kuinka ihmeessä Draco oli onnistunut myös saamaan tietoonsa sen että nimenomaan smaragdi oli Drusillan onnenkivi? Ehei, siitä Drusillalla ei ollut aavistustakaan.  Hän ei keksinyt  ihan heti myöskään mitään sanottavaa korusta. Hänen mielestään Dracon lahjaksi antama koru oli vain yhtä häikäisevän kaunis kuin sormuskin oli jonka hän sai Dracon vanhemmilta.

Mutta jos Drusilla olisi vain ollut missä tahansa muualla kuin suuressa salissa. Ja tietenkin myös piilossa muiden katseilta. Hän olisi suudellut Dracoa.

" - Sinun lahjasi vain on niin kaunis. " Drusilla sanoi hiljaisesti vain Dracolle.

" - Katsohan sitä vähän tarkemmin vielä. " Draco sanoi hiljaisella äänellä kuulostaen hieman salaperäiseltä.

Drusilla noudattikin pojan neuvoa ja vilkaisikin heti uudellen lahjaksi saamaansa korua. Ja pian hän huomasikin käärmeem pään vasemmalla sivulla hänen ja Dracon nimet kaiverrettuina hyvin vanhanaikaisilla kirjaimilla jotka olivat itseasiassa samoja  joilla Malfoyn nimi oli sormuksessa kaiverrettuna tikarin terään, niinikään vasemmalle puolelle.

" - Annan korun sinuulle merkiksi loppuelämän ajan kestävästä ystävyydestä. " Draco sanoi edelleen hiljaisesti.

" - En ajatellut olevani aivan ylimenevän suloinen tällä kertaa. "

" - Tällä kertaa.." Drusilla sanoi hiljaa vilkaisten samalla kysyvästi Dracoa. 

Niihin hiljaisiin sanohinsa Drusilla ei saanut vastausta. Dracon hopeanharmaiden silmien kertoi hänelle kuitenkin sen verran että hän tulisi saamaan myös aivan yhtä kauniin lahjan pojalta, myös jouluna. Kun Drusilla oli ensin pyytänyt Dracoa laittamaan korun vasempaan ranteeseensa, hän myös piilotti korun toistaiseksi tupakaapunsa hihan alle.  Drusillan mielestä nyt ei vain ollut sopiva hetki näyttää Dracon antamaa lahjaa kenellekkään toiselle.  Lahjaksi saamaansa sormusta, Drusilla ei piilotellut laisinkaan vain hän laittokin sen samointein oikean kätensä nimettömään. Samaan sormeeen jossa Dracon äiti, Narcissa Malfoy piti omaa sormustaan.

Sen perjantai aamun loitsujen oppituntikin oli hauska. Professori Flitwick kertoi opettavansa muutamia loitsuja ja taikoja nimenomaan tytöille ystävänpäivää edeltävällä oppitunnillaan jotta tytöt voisivat kokeilla niitä halutessaan ja myös luvallisesti poikiin. Drusilla tiesi jo ettei hän tarvitsisi minkäänlaisia taikoja tai loitsuja. Mutta voisihan hän ehkäpä ihan huvikseen vain kokeilla tehoaisiko niistä yksikään Dracoon.

 

" - SInä et enää edes tarvitse niitä taikoja ja loitsuja. " Draco kuiskasi hiljaisesti samalla hipaisten hyvin varovasti Drusillan korvaa huulillaan. 

" - En taida tarvita. Enkä edes uskoisikaan niistä yhdenkään edes tehoavan sinuun. " Drusilla sanoi myös hiljaa koskettaen hyvin varovasti Dracon kättä.

Drusilla ja Draco olivat onnekseen löytäneet välitunnilla ennen taikajuomia paikan josta heitä ei nähnyt kukaan. Se paikka oli myös sellainen missä ei oikeastaan mutenkaan saanut oleskella ( jätetääpäs taas tulkinnavaraan se, mikä paikka se mahdollisesti olikaan?). Muutamaan minuuttiin he eivät vaihtaneet yhtäkään sanaa. Drusilla halusi vain vihdoin kiittää Dracoa oikeasti lahjaksi saamastaan niin kauniista rannekorusta sekä myöskin ruususta. Ensin hänen oli tarkoitus vain suudella poikaa ihan nopeasti vain mutte eihän siitä tietenkään tullut yhtään mitään. Nimittäin samalla hetkellä kun heidän kahden huulet löysivät jälleen toisensa suudelma heidän välillään oli jälleen useamman minuutin pituinen.

" - Lupaan tämän jo nyt sinulle, Dru. Saat aivan varmasti aivan yhtä kauniin joululahjan. Kun kerran kiitoksesi on näin kaunis." Draco sanoi hiljaa suudelman päätyttyä.

 " - Minun olisi opeteltava vain kiittämään sinua muulla tavalla. " Drusilla sanoi, vain kiusoitellakseen Dracoa. Ja seurauksena hänen sanoistaan poika otti hänet vain tiukemmin syliinsä.

" - Niinkö sinä ajattelit tekeväsi. Minäpä en usko sitä. " Draco sanoi hiljaa myöskin kiusoittelevasti antaen myös nopeasti suudelman tytön huulille.

" - Teen niin ihan oikeasti. Jos et päästä minua pois sylistäsi. " Drusilla sanoi edelleen hiljaa kiusoitellen poikaa. Oikeastihan hän olisi antanut mitä vain pois vain jotta saisi nyt vain jäädä Dracon syliin.

Odottaessaan hetkeä myöhemmin pääsyä luokkaan käytävällä. Drusilla vilkaisi vain kerran Amya, varoittavasti. Amyn katse kun oli ollut hieman tuomitseva sillä hetkellä kun Drusilla ja Draco olivat tulleet yhdessä takaisin muiden luo. Mutta hetkinen, eihän se voinut mitenkään edes olla mahdollista? eihän Amy voinut mitenkään tietää Drusillan suudellen Dracoa? sillä. Omasta mielestään Drusilla ei ollut kuullut ylimääräisiä ääniä tai nähnyt minkäänlaista merkkiäkään siitä että joku toinenkin olisi vakoillut tai kuuunnellut salaa häntä ja Dracoa. Ja sitten myös nähnyt sen suudelman.

Eräs toinenkin asia myös mietitytti häntä. Nimittäin se, missä olikaan Hermione Granger? Hermione kun ei oikeastaan koskaan ollut myöhässä oppitunneilta. Joten sinä aamupäivänä se oli oikeastaan ihme ettei Hermionea näkynyt missään. Mutta sitten. Juuri ennenkuin professori Slughorn avasi luokan oven, Hermione ilmestyikin yhtäkkiä käytävälle. Ja ei, Hermione ei näyttänyt yhtään sen iloisemmalta kuin muulloinkaan kun alkamassa oli yhteinen oppitunti Luihuisten kanssa.

Sinä aamupäivänä. Hermionen vain hyvin nopea vilkaisu sille suunnalle missä Drusilla seisoi Dracon vieressä, oli niin lävitse tunkeutuva että se katse aiheutti inhon puistatuksen nimenomaan Drusillassa. Hän myös huomasi aivan selvän järkytyksen, Hermionen pähkinänruskeissa silmissä. Hermione tosin ei vilkaissutkaan Drusillaan toistamiseen vaan sen sijaan hän vilkaisi myös Dracoa toistuvasti aivan samanlaisilla katseilla.

Draco Malfoy ei silläkään kertaa välittänyt vähääkään siitä, vilkuiliko Hermione häntä vai ei. Dracon vastakatse Hermionelle oli yhä jäätävän kylmä sekä myös hieman ilkeäkin. Se katse tosin viipyi vain muutaman sekunnin ajan pojan hopeanharmaissa silmissä muuttuen samointein täysin päinvastaiseksi kun Draco käänsi katseensa jälleen Drusillaan.

Niillä taikajuomien oppitunneilla.. Drusilla Snape ja Hermione Granger taistelivat selvästi vain keskenään tupapisteistä. Sen kertainen oppituntien aihekkin oli sellaisen mikä ihan oikeasti kiinnosti Drusillaa. Ja hänen tavoitteenaan olikin hankkia tiedoillaan kaikki mahdolliset lisäpisteet omalle tuvalleen vain kasvattaakseen Luihuisen etumatkaa Rohkelikkoon. Noh, se etumatka tulisi tuplaantumaan ensi lauantaina kun Luihuinen ottaisi jälleen voiton Rohkelikosta nimenomaan huipauksessa.

" - Onneksi sinä et sentään hypi paikallasi käsi pystyssä, niinkuin kuraverinen. " Draco sanoi Drusillalle.

Drusilla olikin jälleen kuulevinaan myös sen hyvin tutun ilkeän sävyn pojan äänessä. Kun hän nousi jo kolmatta kertaa seisomaan käsi pystyssä omalla paikallaan. Harkiten ihan muutaman sekunnin ajan myös alkavansa hyppimään paikallaan.  Draco kuitenkin teki sen hänen puolestaan ja nähdessään sen Drusillalla oli ihan oikeasti vaikeuksia olla purskahtamatta nauruun. Sillä, tietenkin. Draco Malfoy teki niin vain loukatakseen Hermionea.

Sen kertaisen vastauksensa kanssa, Drusilla ei pitänytkään kiirettä. Ei, vaikka hän tiesikin vastaavansa oikein professori Slughornin esittämään aika hankalaan kysymykseen.

" - Se on hyvin salakavala, petollinen sekä myöskin hengenvaarallinen. Et voi haistaa sitä koska sillä ei ole ominaista, varoittavaa tuoksua. Ei, sehän ei myöskään maistu miltään koska se on kevyttä kuin ilma. Sen värikään ei varoita mistään sillä se on läpinäkyvää kuin vesi. Mutta. Jos edes kertaakaan erehdyt maistamaan sitä." Drusilla hiljeni kohtalokkaasti aivan tarkoituksellisesti ennenkuin jatkoi lausettaan hyvin dramaattisella äänensävyllä.

" - Sen seurauksena sinut kohtaa hyvin hidas, tuskallinen kuolema. Koska, tämä myrkky jäädyttää hitaasti kaiken veren suonissasi. ". Sillä vasrauksellaan Drusilla Snape ansaitsikin jälleen kymmenen lisäpistettä omalle tuvalleen.

 

" - Eihän tuota kaikkea edes kerrota oppikirjassa mitä sinä sanoit nyt, Dru. " Blaise Zabini tietenkin huomautti heti omalta paikaltaan, kun Drusilla oli istunut alas Dracon viereen.

" - Kiitokset siitäkin kuuluvat professori Snapelle ja hänen kesälomalla minulle pitämilleen oppitunneille. " Drusilla sanoi hiljaa.

" - Kerron ilomielin teillekkin myös lisää. Siis, joistakin asioista joita professori Snape opetti minulle etukäteen koska niistä saattaa olla hyötyä tulevia taikajuomien kokeita ajatellen. " Drusilla jatkoi lausettaan puhuen hyvin hiljaisella äänellä vain Dracolle ja Blaiselle. 

" - Näiden oppituntien aihe oli pitkästä aikaa sellainen joka ihan oikeasti kiinnostaa minua. " Drusilla sanoi.

" - Tilannehan olisi toki aivan toinen jos professori Snape opettasi edelleen myös taikajuomia. Hänen oppituntinsa kun olisivat paljon mielenkiintoisempia. " 

" - Professori Snape voisi aivan hyvin opettaa taikajuomia sekä suojautumista pimeyden voimilta. " Amy sanoi, liittyen keskusteluun. 

" - Koska sitten näilläkään tunneilla ei olisi enää läheskään näin monta Rohkelikkoa. Esimerkiksi Hermione Granger joutaisikin mennä matkoihinsa.  Muistelen yhä edelleen lämpimästi professori Snapen pitämiä taikajuomien oppitunteja. "

" - Olen samaa mieltä. Kuraverinen saisi muutenkin mennä jo matkoihinsa täältä. " Drusilla sanoi.

" - Kuka näille oppitunneille edes kaipaisikaan kuraverisiä? miksi hemmetissä hän edes opettelee näitä asioita, joista ei kuitenkaan edes ole hänelle mitään hyötyä linnan muurien ulkopuolella?  Tarkoitan siis. Jos ihan oikeasti tapahtuukin jotakin pahaa. Veikkaan että kuraverinen on silloin niiden ensimmäisten kuolleiden joukossa. Ja siitä olen valmis jo nyt lyömään vetoa kuinka nopeasti ja millä tavoin kuraverinen kohtaakaan oman kuolemansa. " Draco Malfoy puhui vuorostaan hyvin dramaattisella, korotetulla äänen sävyllä.

Eli siis. Draco Malfoyta ei edelleenkään kiinnostanut vähäkään se.. Satuttiko hän tai pelotteliko vain puheiillaan Hermionea. Silläkin kertaa Drusilla oli täysin samaa mieltä kuin Draco, kuultuaan pojan ääneen lausumat sanat.

" - Sattuisikohan sinulla olemaan minkäänlaista tietoa jostakin myrkystä joka tappaisi mahdollisimman nopeasti. Nimenomaan kuraverisiä oravia?" Draco sanoi ne sanat  kysyvästi, korottaen taas tarkoituksellisesti ääntään.

Yhtäkkiä Drusilla ei vain voinut olla purskahtamatta nauruun. Draco Malfoy vain onnistui jälleen kerran pelastamaan tämänkin oppitunnin. Ihan vain, niin tutuilla ilkeillä huomautuksillaan. Ne kun olivat nimenomaan sellaisia joista myös Lucius Malfoy olisi hyvin ylpeä jos vain olisi nyt luokassa kuuntelemassa. Ja kun Drusilla vilkaisi vain kerran ihan nopeasti vain sille suunnalle luokassa missä Hermione Granger istui, miettien samalla vielä jotakin ilkeää huomautettavaa jolla hän voisi loukata kuraveristä tyttöä vielä lisää. Hän unohtikin hyvin nopeasti sen mitä olikaan ajatellut huomatessaan ettei hänen tarvinnutkaan tehdä niin enää. Ei näillä oppitunneilla.

 

Draco Malfoy oli jo onnistunut jälleen satuttamaan sanoillaan Hermionea. Näytti nimittäin siltä ettei Hermione ollut onnistunut vieläkään täysin unohtamaan Dracoa. No, kukapa edes onnistuisikaan?siis jos olisi edes kerran päässyt niin lähelle Dracoa kuin Hermionekin oli ilmeisesti päässyt kesälomallaan. Sitä Drusilla ei kuitenkaan tiennyt edelleenkään, millä helvetillä Hermione oli edes onnistunut sen tekemään. Hermione näyttikin aivan siltä kuin hän purskahtaisi itkuun mllä hetkellä hyvänsä. Siitäkin havainnostaan Drusilla päättikin kertoa Dracolle heti sopivan tilaisuuden tullen. Sekä ehkäpä myös Blaiselle joka todennäköisesti kertoisi siitä muillekkin Luihuisille. Se tosin ei haitannut Drusillaa laisinkaan. Hän ei nimittäin tuntenut minkäänlaista sääliä tai myötätuntoa nimenomaan kuraverisiä kohtaan.

' Onneksi minun ei koskaan edes tarvitse kuvitellakkaan mielessäni tilannetta jossa minun olisi päästettävä irti ja yritettävä unohtaa Draco. Sillä, ehei. Draco ei varmasti lopeta seurusteluaan minun kanssani, koskaan. ' Drusillla ajatteli vain ihan hiljaa itsekseen.

* * * * *

Professori McGonagall pyysi oman oppituntinsa ollessa lopuillaan Drusillaa jäämään hetkeksi luokkaan. Sitä keskustelua mielummiin, Drusilla olisi mennyt jo ensin päivälliselle suureen saliin ja sen jälkeen valmistautumaan illalla pidettäviin Halloween juhliin joihin hän tietenkin menisi yhdessä Dracon kanssa.

Draco oli yrittänyt useammankin kerran jo kiistää sen, että Drusillan aamulla saama ruusu olisi häneltä. Draco jopa uskalsi väittää jonkun toisen Luihusen tupaan kuuluvan pojan tuoneen ruusun tytölle. Drusilla ei uskonut siihen väitteeseen hetkeäkään joten lopulta Draco myönsi vain kiusoitelleensa tyttöä. Ruusu oli ollut osa pojan lahjaa jonka Drusilla saisi yllätyksenä. Myöhemmin illalla. Drusillaa tosin ihmettytti se. Miten ihmeessä hän ei ollut edes avannut silmiään samalla hetkellä kun Draco oli kumartunut laittamaan ruusun tyynylle hänen päänsä viereen. No, ehkäpä Drusilla oli vain ollut yhä niin syvässä unessa. Draco ei tosin voinut jättää mainitsematta kuinka suloiselta Drusilla olikaan näyttänyt nukkuessaan. Drusilla tosin ei uskonut siihenkään, vaikkei hän siitä pojalle mitään ääneen sanonutkaan.

Drusilla lupasi etsiä Dracon heti kun hän pääsisi pois professori McGonagallin luokasta. Drusillan mielessä oli useampikin, sarkastinen kommentti valmiina nimenomaan sille professorillee joka oli myös Rohkelikon tuvanjohtaja. Mitään oikeasti loukkaavaa hän ei kuitenkaan ajatellut sanovansa ääneen sillä ei. Drusillaa ei houkutellut laisinkaan puhutteluun joutuminen nimenomaan professori Snapen toimesta. Ei, saman päivän aikana. Noh, eihän se tosin ensimmäinen kerta olisikaan kun Drusilla joutuisi puhutteluun nimenomaan muille professoreille ilkeilystä.

Sillä lertaa Drusillaa kuitenkin odotti yllätys. Sillä puhuttelun sijasta hän saikin kuulla vain kehuja professori McGonagallilta. Erityisesti siitä kuinka paljon hän oli edistynyt muodonmuutosten oppitunneilla. Sekä myöskin, kun hän oli aikaisempia vuosia rauhallisempi oppitunneilla. Drusilla sanoikin sen johtuvan vain professori McGonagallista itsestään. Sillä nainen oli koko koulun tiukin professori ja opettaja. Ja sen vuoksi, Drusilla ei uskaltanutkaan pelleillä laisinkaan muodonmuutosten oppitunneilla.

Lähdettyään luokasta, Drusilla kävelikin samointein vain kohti suurta salia. Aikomuksenaan hänellä oli vain mennä ensin syömään ja heti sen jälkeen valmistautumaan illan Halloween juhliin. Mutta. Tietenkin Drusilla onnistui suurta salia kohti kävellessään lähes törmäämään. Keneenkäs muuhunkaan kuin Hermione Grangeriin.  Drusillan mielessä käväisikin ajatus siitä että Hermione olii ollut ihan oikeasti vakoilemassa häntä ja hänen tekemisiään. Mitään muutakaan selitystä hän ei vain saanut päähänsä sen suhteen miksi hemmetissä Hermione olikaan jälleen samalla käytävällä. Hermionehan oli selvästi pysytellyt loitolla Drusillasta koko koulupäivän ajan, mutta miksei hän nyt tehnytkään niin? 

" - Vakoiletko sinä ihan huviksesi minun tekemisiäni, kuraverinen? kuten teit myöskin kun seurailit Dracoa kesälomalla " Drusilla sanoi kysyvästi.

" - Eikö se hemmetti jo pikkuhiljaa ala riittää kun sinä työnnät nenäsi tai muuten vaan sekaannut jatkuvasti asioihin jotka eivät edes kuulu sinulle. Voisit kyllä mutenkin mennä matkoihisi siitä. " Drusilla jatkoi hyvin ilkeään sävyyn.

" - Sinähän teet aivan samoin. Puhuttelet minua ja myös käyttäydytkin minua kohtaan hyvin loukkaavasti. Eihän se mikään ihme edes olekkaan koska sinä olet Luihuinen. Te kaikki, siinä tuvassa olette aina niin olevinanne muiden yläpuolella sekä myöskin kuvittelette vain voivanne kävellä muiden ylitse ihan milloin vain itse tahdotte. " Hermione puhui sillä kertaa hyvin rauhallisella ja vakaalla äänellä. Laisinkaan pelkäämättä. 

Drusilla ei tosin vähääkään välittänyt siitä loukkasiko hän tai satuttiko hän sanoillaan Hermionea. Hermionen vastakommentti hänen sanoihinsa oli Drusillan mielestä lähes naurettava.  Hän kun oli odottanut Hermionen pystyvän parempaankin. Se helvetin ärsyttävä arpinaama Potterkin uskalsi aina suoraan sen mitä ajatteli milloinkin.  Muttei ollut tainnutkaan opettaa samaa myös Hermionelle. Saattoihan asia tosiaan olla niinkin ettei Hermionen rohkeus vain riittänytkään edes sanalliseen tappeluun ryhtymiseen kenenkään Luihuisen kanssa.

 

" - Enhän minä muistaakseeni edes luvannut sinulle mitään siitä ettöä me olisimme paremmissa tekemisissä keskenämme. Enkä tosin ikinä edes lupaisikaan. Minulla kun ei ole aiemminkaan ollut tapana sietää kuraverisiä silmissänii, enkä aio tehdä poikkeusta nytkään.  En edes sinun kohdallasi.  Minulla olisi nytkin parempaa tekemistä kuin vain seistä tässä, keskellä käytävää. Vain tuhlaamassa arvokasta aikaani, nimenomaan sinuun. Joten, meneppä vain matkoihisi siitä ja pysykkin vastedes kaukana minusta." Drusilla sanoi.

" - Minä tiedän jotakin sinusta ja Dracosta. "

 

Hermionen sanat saivat Drusillan vain yhtäkkiä pysähtymään uudelleen juuri kun hän oli vain ajatellut jatkavansa kävelyään kohti suurta salia. Mitä hemmettiä tämä nyt oli? eihän se edes voinut olla mahdollista. Ei mitenkään. Drusilla ja Draco kun olivat nimenomaan pitäneet tarkasti huolen siitä etteivät he pienelläkään teolla paljastaisi seurusteluaan kenellekkän. Yhtäkkiä koko asia olikin aivan täysin selvä. Hermione Granger oli siis sittenkin vakoillut salaa Drusillan tekemisiä. Minkään muun syyn vuoksi, Hermione ei käyttäytyisi nyt näin omituisesti.

" - Sinä teit nyt todella pahan virheen kun et vain pitänyt suutasi kiinni. Nimenomaan sen viimeisen virheesi. " Drusilla puuskahti. Nyt se ei todellakaan ollut kaukana ettei hän todella raivostuisi Hermionelle.

 

Mutta hei, hetkinen. Olihan Drusillalla myös edelleen tiedossaan ainakin pieni osa aiitä, mitä Hermione ilmeisesti edelleen hyvin tarkasti salaili.  Ehei. Hermione Granger ei ollutkaan mikään kiltti ja viaton tyttö. Ehei, ei laisinkaan sellainen millaisena jotkut Rohkelikot häntä edelleen pitivät ja mitä he Hermionesta myöskin uskoivat. Mitähän he sanoisivatkaan kuullessaan sen oikean totuuden siitä mitä Hermione olikaan puuhaillut kesälomallaan? erityisesti se alkoi kiinnostaa Drusillaa mitä Hermionen ystävät, Potter ja Weasley, sekä myöskin Ginny sanoisivatkaan siihen.

" - Se mitä minä teen, missä teen ja milloin teen, nimenomaan Dracon kanssa ei itseasiassa kuulu sinulle laisinkaan, kuraverinen " Drusilla sanoi hyvin rauhalliseen sävyyn, hilliten myös omaa raivostumistaan.

" - Sillähän ei tosin ole sen suurempaa merkitystä kun mietitään sitä. Mitä minä  jo tiedän sinun puuhailuistasi, kesälomallasi."

 

Ne sanat ääneen lausuessaan. Drusillasta tuntui yhtäkkiä yhtä inhottavan kylmältä, kuin ankeuttaja olisi yhtäkkiä lipunut käytävällä hänen ohitseen ja myös hipaissut häntä vahingossa. Hermionen salaisuus vain oksetti Drusillaa edelleen. 

" - Et sinä voi. Et mitenkään voi edes tietää siitä.  Se kun ei ole. " Hermione aloitti lauseena, selvästi säikähtäneenä.

" - Mitä se ei ole? asia jota minun ei edes kuuluisi tietää. Voi, voi Hermione. Ikävää sinun kannaltasi kun se on nyt myöhäistä." Drusilla sanoi, erittäin sarkastisesti.

" - Ymmärrätkö sinä edes laisinkaan mitä olet mennyt tekemään? eikö sinun muka aina niin viisaita ja järkeviä ajatuksia täynnä oleva pieni pääsi toiminutkaan kesälomalla? eikö siis pieneen päähäsi tullutkaan edes yhtä pientäkään viisasta tai varoittavaa ajatusta siitä, että olisi ollut parempi lopettaa kokonaan se mitä puuhailit ilmeisesti melkein koko kesälomasi? sinun olisi ollut vain parempi jättää Draco kokonaan rauhaan. " Drusilla hiljeni vain hetkeksi ennenkuin jatkoi aiempaa rauhallisempaan sävyyn:

" - Tuliko silloin, aina niin muka viisaaseen ja järkevään pieneen päähäsi edes yhtäkään ajatusta siitä, mitä mieltä Dracon vanhemmat olisivatkaan jos he saisivatkin yhtäkkiä kuulla siitä mitä sinä teitkään kesälomalla heidän pojalleen. "

" - Ethän sinä, Drusilla edes koskaan kertoisi siitä mitään Dracon vanhemmille. " Hermione sanoi edelleen hyvin pelästyneellä, hiljaisella äänellä. 

" - Dracohan olisi siinä tilanteessa myöskin pahoissa vaikeuksissa. Sillä, ehei. Minä en ole ainoa syyllinen. Vai unohditko sen jo, Dru. Niihin tilanteisiin joissa minä olin kesälomallani tarvitaan aina kaksi.   Ethän sinä voisi koskaan pettää sillä tavoin parhaan ystäväsi luottamusta. Sillä minäkin tiedän sen kenenkään minulle sitä kertomattakin kuinka tärkeä Draco sinulle on. Mutta, hetkinen. Eiväthän asiat taidakkaan enää olla vain niin, vaan Draco onkin nyt sinulle enemmänkin kuin vain paras ystävä.  Se suudelma jonka minäkin todistin omin silmin ei näyttänyt lainkaan viattomalta. Ai niin. Tietävätkö Dracon vanhemmatkin jo tästä mitä sinun ja Dracon välillä nykyään on?"

" - No ohhoh. Sinä olet vihdonkin oppinut samomaan vastaan kovilla sanoilla. Opettiko se arpinaama Potter sittenkin jotakin myös sinulle. No mutta, tähänhän sinun aseesi minua vastaan loppuvatkin. Minulla nimittäin on useampi muukin ase joita käyttää. Voisinkin mainita esimerkkinä muutaman melkoisen ilkeän pimeyden voimien loitsun joista sinä et ole koskaan kuullutkaan. Niitä kuin ei vain voi opiskella vain kirjoista lukemalla. " Drusilla sanoi selkeästi vain teeskennellen yllättynyttä.

"- Kuinka sinä edes uskallatkaan vetää hänet mukaan tähän. " Hermione puuskahti tarkoittaen sanoillaan aivan varmasti vain arpinaama Potteria.

 

Drusilla ei vain jaksanut ymmärtää sitä kuinka Hermioneki vain jaksoi puolustaa lakkaamatta sitä helvetin ärsyttävää arpinaamaa. 

Mutta hetkinen nyt. Oliko siis mahdollista, että myös Hermionella saattaisikin olla tunteita sitä tyhjäpäistä ympäriinsä käytävillä nenä pystyssä marssivaa arpinaamaa kohtaan? mitähän Ginny siitä ajattelisikaan jos hän sattuisikin kuulemaan siitä ihan vahngossa kuinka Hermionekin oli yhtäkkiä noin vain alkanut puolustaa Potteria?

" - Kuuntelehan nyt erittäin tarkkaan, kuraverinen. Tiedän aivan tarpeeksi siitä mitä sinun ja Dracon välillä tapahtui kesälomalla. Vain koska satuin kuulemaan vahingossa osan teidän keskustelustanne.  Mutta noh, Dracohan taisikin tehdä jo silloin selväksi haluavansa nimenomaan sinun suusi pysyvän kiinni. Ja samaten myös sinun pysyvän kaukana hänestä.  Ai niin. Melkein unohdin. Draco Malfoy vihaa sinua. Se tunen tulee suoraan hänen sydämestään. Hän ei ole oikeasti. Ei koskaan, missään tilanteessa. Ei edes kesälomalla tuntenut sinua kohtaan mitään muuta kuin vain puhdasta vihaa. Ymmärrätkö sinä nyt vihdoin. Kaikki se mitä kesälomallasi tapahtui oli vain hyvin julmaa, ilkeää ja täysin tunteetonta peliä Dracon puolelta. Siinä ei ollut laisinkaan kysymys mistään muuttuneista tunteista, vaikka sinähän taisitkin kuvitella niin. " Drusilla sanoi.

 

" - Ethän sinä silti kertoisi siitä mitään, Dracolle. Tarkoitan sitä, kun sinäkin tiedät. " Hermione sanoi ne sanat miltei pyytävästi.

 " - En edes haluaisi kertoa. Miksi minä ihan tahallani edes muistuttaisin Dracoa, sinusta? tai oikeastaan virheestä jonka hän teki kesälomallaan? sillä sitähän sinä oletkin, pelkkä virhe. Se pelkkä kuraverinen virhe joka yhä edelleen oksettaa Dracoa. Saat muuten pitää tarkasti huolen siitä että se näkemäsi suudelma pysyy vain omana tietonasi. Jos minä nimittäin kuulenkaan sinun puhuneen siitä jonkun kanssa. Mikään ei sen jälkeen estä minua keskustelemaasta myös Dracon vanhempien kansssa siitä sinun okesttavasta salaisuudestasi. "

 

" - Minulla ei ole aikomustakaan kertoa siitä näkemästäni suudelmasta kenellekkään. Mutta en olisi myöskään ikinä uskonut mitään sellaista sinusta. " Hermione sanoi vähemmän pelokkaalla äänellä.

" - Sinähän olet aivan samanlainen kuin muutkin Luihuisen tuvan tytöt. Sinäkin esnin esitit vain ystävää, nimenomaan Pansy Parkinsonille. Tosin, vain siihen saakka kunnes voitit hänen luottamuksensa. Ja sitten, sinä noin vain veit Dracon häneltä. Tiedätkä mitä, Drusilla. Sitä kutsutaan selkään puukottamiseksi. "

" - Älä edes vaivaudu aloittamaan tuota kuuluisaa viisasteluasi. Minä olen kuunnellut sitä aivan tarpeeksi näiden kuluneiden kouluvuosien aikana. Hemmetti vieköön se särkee jo minun korviani. No, se onneton suhde oli jo muutenkin matkalla kohti tuhoa sillä Pansy Parkinson ei edes ansaitse olla Draco Malfoyn tyttöystävä. Osasyynä siihen tosin on myös sinun puuhastelusi kesälomalla, kuraverinen. En tosin vain osaa edes ymmärtää edelleenkään miten hemmetissä sinä edes teit sen? enkä edes jaksa yrittääkkään ymmärtää.."

Ne sanat sanottuaan. Drusilla tönäisi vain Hermionen aika kovalla voimalla pois tieltään. Edelleen laisinkaan välittämättä sattuiko Hermioneen vai ei. Drusilla jatkoi vain kävelyään suurta salia kohti enää kertaakaan taakseen vilkaisematta.

 

" - Missä sinä viivyit näin kauan tällä kertaa? melkein huolestuin jo. " 

 

Draco sanoi melkein heti kysyvästi Kun Drusilla vihdoin istui suuressa salissa oman tupanasa pöytään, Dracon vireen. Drusilla laittoi samointein kätensä pöydän alla Dracon käteen ja poika ottikin hellästi kiinni samointein hänen kädestään.

 

" - Kyllähän sinä opettajat tiedät. Varsinkin professori McGonagallin. " Drusilla sanoi.

 " . Odotatko jo iltaa " Draco sanoi ihan hiljaisesti vain edelleen kysyvästi.

Drusilla tunsi myös pojan huulien hipaisevan ihan hellästi vain omaa korvanlehteään.

" -  Enemmän kuin mitään muuta voisin edes odottaa. " Drusilla kuiskasi vain hiljaisella äänellä, Dracolle.

 Luku 12:

Päivällisen jälkeen Drusilla viipyikin makuusalissa valmistautuen illan juhliin.  Isoimmaksi ongelmaksi hänelle yllättäen osoittautuivat hänen omat hiuksensa. Drusilla oli jo kuluttanut melkein kokonaisen tunnin kokeillen useampaakin erilaista taikaa vain saadakseen hiuksensa asettumaan kauniisti muttei taika toisensa perään ollut tyytyväinen lopputulokseen.  Drusilla valitsi lopulta kampauksen jossa hänen hiuksena olivat latvoista hieman kiharretut.

Drusilla oli myös useammallakin keinolla saada tietoonsa edes pienen pienen vihjeen siitä millainen yllätys häntä odottikaan myöhemmin illalla. Mutta edelleenkään, Amy ei suostunut kertomaan siitä mitään. Ei yhdelläkään sanalla.

" - En edelleenkään osaa edes aavistaa mitään. Draco tulee yllättämään minut aivan täysin. " Drusilla sanoi.

" - Niinhän sen kuuluukin mennä. Sinun ei pidäkkään tietää mitään etukäteen. " Amy sanoi, hyvin salaperäisen kuuloisena.

" - Eihän se enää mikään yllätys olisikaan jos sinä tietäisit jo jotakin. "

" - Kerro rehellinen mielipiteesi. Eihän tämä nyt vain ole liian lyhyt. " 

Drusilla sanoi seuraavaksi samalla kun hän pyörähti vielä kerran ison peilin edessä.

 

" - Ilmeisesti tarkoitat hametta? ei se ainakaan Dracon mielestä ole, eikä häntä aivan varmasti häiritsisi sekään jos sinun hameesi olisi vieläkin lyhyempi. Siitä, sinun ei siis tarvitse olla huolissasi, Dru. " Amy sanoi.

 " - Professori Snapen mielipide siitä saattaa tosin olla aivan toinen. " 

" - Isä saa nyt vain hyväksyä tämän. Minä kun en ole mikään pikku tyttö tai prinsessa enää. "  Drusilla sanoi.

" - Dracoa minä ajattelinkin vain valitessani tämän hameen. Olet varmasti kuullutkin jo siitä että menen juhliin Dracon kanssa. "

" - No eihän siitä yllätyksestä tulisi mitään jos sinä ja Draco ette menisi juhliin yhdessä. " Amy sanoi.

Drusilla pukeutui illan juhliin mustaan lyhyeen hameeseen ja kirkkaan vihreään toppiin jossa oli ohuet olkaimet, joka hänellä oli osittain avonaisen valkoisen kauluspaidan alla. Amylla puolestaan oli yllään ei ihan niin lyhyt mustavihreä ruudullinen hame kuin Drusillan hame oli, sekä musta ohut olkaminen toppi valkoisen myös osittain avonaisen kauluspaidan alla. Kumpikin Luihuisen tuvan tytöistä edusti siis pukeutumisellaan oman tupansa värejä sinä iltana, johon tietenkin kuuluivat myös hopeiset korut.

" - Mikähän ihme meidän pikku oravaa häiritsi päivällisellä " Amy sanoi yhtäkkiä.

" - Hän kun näytti suuressa salissa samalta kuin jokin olisi pelästyttänyt hänet.  Ethän sinulla vain ole mitään tekemistä sen kanssa, Dru. "

' Hermione Granger on kuraverinen!! mikset sinä voi millään hyväksyä sitä!'  Drusilla ajatteli vain jälleen kerran hiljaa itsekseen, vilkaistessaan Amya peilin kautta. Samalla Drusilla yritti keksiä mielessään selitystä jolla hän saisi puhuttua itsensä pois tästä tilanteesta. Sillä hän ei missään nimessä voisi kertoa Amylle suudelleensa Dracoa ja noh. Se kuraverinenkin oli vain sattunut vahingossa paikalle näkemään sen omilla silmillään.

" - Minun oli aikakin jo näpäyttää hieman sitä ärsyttävään kuraveristä. Tällä kertaa tein sen ihan aiheestakin koska kuraverinen oli saanut päähänsä vakoilla minua ja Dracoa. " Drusilla puuskahti vain yhtäkkiä.

" - Mistä ihmeestä sinä nyt puhut? milloin? " Amy sanoi kysyvästi.

 

" - Keksippä siihen vastaus iha itse. Minä kun en saa kertoa siitä mitään. Lupasin jo Dracolle etten pubu siitä mitään, muille. No, mutta kuitenkin. Se hemmetin utelias kuraverinen oli jälleen kerran eksynyt täysin väärään paikkaan. Toivottavasti viimeisen kerran. " 

 

" - Joten sinä otit vain tilanteen omiin käsiisi. Ja sitten teit tai sanoit jotakin millä pelästytit hänet. " Amy sanoi.

" - Itseasiassa. Minä vain käskin häntä unohtamaan kaiken mitä hän sattuikin vahingossa kuulemaan siitä mistä keskustelin Dracon kanssa. Jos nimittäin se kuraverinen edes uskaltaakaan mainita sanallakaan kenellekkään kuulemastaan, aion kertoa hänen pienen salaisuutensa Narcissalle.  Saattahan siinä käydä niinkin ettö myöskin Lucius kuulee siitä. " Drusilla sanoi.

" - Ethän sinä niin vain voi tehdä, Dru. Siinä tilanteessa sinä et ajattele Dracoa lainkaan. Ties millaisia kamaluuksia siitä voisikaan seurata, kun Dracon vanhemmat saavat kuulla siitä kesälomalla tapahtuneesta. Tarkoitan siis jos Lucius xaa kuulla siitä, Dru. Joko sinä ehdit unohtaa mitä viimeksi tapahtui kun. " Amy sanoi.

" - En luultavasti koskaan tule unohtamaan sitä, Amy. " Drusilla sanoi.

" - Siksipä kerronkin siitä kuraverisen pikku salaisuudesta ennemmin Narcissalle. Hän kun ymmärtää paljon paremmin asioita jotka koskettavat nimenomaan Dracoa. " Drusilla sanoi.

" - Tosin sitä kesällä tapahtunutta pyhäinhäväistystä ei Dracon äidinkään tarvitse ymmärtää. Tosin, enhän minä kerrokkaan siitä mitään Narcissalle. Jos kuraverinen pitää oman suunsa kiinni. "

 

Makuusaliin tultuaan, Drusilla oli ihan ensimmäiseksi huomannut erään asian. Hänen yöpöydällään, sängyn vieressä oli kaunis punaisista, vaaleanpunaisista ja valkoisista orkideoista sidottu kimppu maljakossa. Vilkaisemattakaan korttia joka nojasi maljakkoon pöydällä, Drusilla oli tiennyt niiden tulleen Narcissa Malfoylta. Kortin lisäksi kukkien mukana oli tullut kutsukortti jossa Drusillan toivottiin saapuvan uudenvuoden aatto-iltana juhliin Malfoyiden kotikartanoon. Drusilla lähettikin samointein vastauksen kutsuun jossa kertoi saapuvansa juhliin. Uudenvuoden aatto-illan juhliiminen yhdessä Dracon kanssa kun olisi jälleen yksi korvaamaton muisto hänelle.

Drusilla ei kuitenkaan maininnut mitään koko asiasta, sanallaakaan Amylle. Drusilasta kun tuntui pienen hetkisen ajan vain siltä ettei Amy ehkä saisikaan kutsua lainkaan tänä vuonna. Narcissa Malfoylla kun oli tapana lähettää kutsut kaikkiin järjestämiisnä juhliin hyvissä ajoin.  Eikä, ehkä siltikään. Vaikka Lucius ja Narcissa tunsivatkin myös Amyn vanhemmat. Drusilla ei vain kehdannut kysyä Amylta, oliko Amy myöskin saanut kutsun.

 

* * * * *

Pansy Parkinson oli tapansa mukaan tietenkin jälleen nostanut metelin Luihuisen oleskeluhuoneessa. Drusilla kuuli makuusaliin asti hänelle hyvin tutuksi tulleen korotetun kimakan äänen. Pansykin oli ilmeisesti jo saanut kuulla joltakulta omaan jengiinsä kuuluvalta tytöltä, Dracon olevan tänä iltana varattu toiselle tytölle. Draco Malfoy kun oli pyytänyt jo Drusillaa ohimennen seurakseen illan juhliin taikajuomien oppituntien jälkeen. Ja tietenkin Drusilla oli suostunut.

" - Ehdin jo kysyä Drusillalta. Olen pahoillani, mutta minulla ei vain ole tapana mennä kahden tytön kanssa koulun juhliin. " 

Drusila kuuli Dracon sanovan, kun hän käveli jo käytävällä kohti oleskeluhuonetta. Dracon äänensävy ei myöskään kuulostanut Drusillan korviin laisinkaan pahoittelevalta, vaikka poika oli niin selkeästi tehnytkin. Luultavaati ihan vain kohteliaisuudesta. Draco Malfoy taisi oikeasti olla vain helpottunut päästessään eroon Pansysta.

" - Joko mennään. Vai onko teillä edelleen jotain kesken?" Drusilla sanoi kysyvästi seisahduttuaan Dracon vierelle.

Pansy Parkinsonin suoraan Drusillaan kohdistama katse oli hyvin, hyvin kylmä mutta sillä kertaa Drusilla ei antanut sen häiritä itseään laisinkaan.

 

" - Eiköhän tämä ollut tässä. Minä lähden Drusillan kanssa joten mikään turhanpäiväinen riiteleminen ei muuta sitä miksikään. " Draco sanoi osoittaen sanansa vain suoraan Pansylle.

" - Sinulla on sitten vain joka kerta ihmeellisiä syitä aloittaa riiteleminen. Jopa Halloweenina. " Drusillan oma kommentti Pansylle oli sillä kertaa hyvin sarkastinen.

" - Ja sinulla, Dru. On tapana olla aina oikeassa paikassa, väärään aikaan. " Pansy sanoi selkeästi pettyneellä äänellä. Pansy tosin yritti kätkeä pettymyksensä hyvin huonon sarkastisen kommentin alle.

" - Olen huomannut saman itsekkin, useammin kuin vain kerran. " Drusilla kommenttihan Pansyn sanoihin ei ollut laisinkaan sarkastinen.

 

Drusilla huomasi jotain muutakin seisoessaan edelleen oleskeluhuoneessa Dracon vieressä. Dracon katse tunui selvästi jäävän kiinni Drusillaan ja kun hän vilkaisi vieressään seisovaa poikaa, hän näki niissä niin kauniissa hopeanharmaissa silmissä lähes vaatalliseksi tulkittavaa kiusoittelua. Yhtäkkiä Drusilla toivoikin hiljaa melessään ettei ainakaan Pansy Parkinson missään nimessä huomaisi millä tavoin Draco katselikaan Drusillaa. Draco Malfoyn kiinnostus Drusillaa kotaan alkoi heräillä aivan selvästi ja samoin tunsi myös Drusilla ihan salaa vain vilkaistessaan vieressään edelleen seisovaa poikaa. Draco Malfoylla oli yllään valkoinen kauluspaita jonka kolme ylintä nappia Draco oli jättänyt ilmeisesti aivan tahallaan auki. Tarkoituksenaan selvästi vain kiusoitella Drusillaa sekä myös saada hänen huomionsa kokonaan ( no ihan kuin Draco Malfoy ei saisi Drusillan huomiota kokonaan itselleen muilla keinoin!!) sekä mustat housut jotka Drusilla oli nähnyt parhaalla ystävällään useammin kuin vain kerran näiden kuluneiden vuosien aikana. 

Joten tänä iltana. Drusilla Snapen silmissä, Draco Malfoy näytti vain aiempaa houkuttelevammalta niissä vaatteissa jotka poika oli valinnut.

 

"- Olet nätti tänään, Dru." Blaise Zabini sanoi ohittaessaaan Drusillan ja Dracon.

" - Kiitos, Blaise. Sinä olet myöskin aika komea tänään! " 

 

Drusilla huudahti Blaisen perään, saaden vastaukseksi vain silmäniskun täysin tummiin vaatteisiin pukeutuneelta pojalta, kun Blaise Zabini vilkaisi vain kerran olkapäänsä ylitse ennenkuin katosi oleskeluhuoeensta tupakäytävälle.

 

"- Joko mennään. " Draco sanoi vain kysyvästi.

" - Ehdottomasti. " Drusilla sanoi, hänkin nimittän halusi jo päästä juhliin.

 

Saavuttuaan ja sisälle suureen saliin astuttuaan. Drusilla huomasi samantien isänsä, professori Snapen ei- ihan vähän vain huolestuneen katseen. Drusilla tiesi sen johtuvan vain vaatteista jotka hän oli valinnut. Vaikka eihän professori Snape siitä mitään sanallisesti tyttärelleen maininnuutkaan. Drusilla kun vain osasi tulkita useimmiten oikein kaikki sanomatta jääneet lauseet vain isänsä katseista. Drusilla kun tiesi myöskin olevansa aina isäsnä rakas pikkuinen prinsessa. Riippummatta lainkaan hänen iästään. Professori Snape ravisti myös selkeästi päätään huomatessaan Drusillan saapuneen juhlin Dracon kanssa.

 

" - Isä on kaikkea muuta kuin mielissään siitä kun me tulimme juhliin yhdessä. " Drusilla sanoi hiljaisesti Dracolle.

" - Imaisiko professori Snape jo huolensa sinulle? sanoiko hän.. " Draco sanoi myös hiljaa kysyvästi vilkaisten siihen suuntaan jossa professori Snape seisoi näyttäen hyvin synkältä.

" - Ei vielä. Mutta tulemme kuulemaan sen hyvin pian. Professori Snape on tulossa tännepäin. " Drusilla sanoi miltei kuiskaten.

 

 Nimenomaan oman isänsä puhutteluun joutumista Drusilla kaipasi kaikkein vähiten.. Sen sijaan hän oli ajatellut vain viettävänsä jälleen yhden unohtumattoman ja onnellisen synymäpäivän nimenomaan Dracon seurassa. Professori aivan varmasti onnistuisi pilaamaan Drusillan syntymåpäivän vain puhuttelemalla Dracoa samalla ilmaisten sen ettei halunnut poikaa lähellekkäön tytärtään. Professori Snape myös aivan varmasti vaatisi Drusillaa palaaman takaisin omaan makuusaliinsa ja vaihtamaan jotkin asiallisemmat vaatteet päälleen. 

Onneksi sentään Lucius Malfoy oli jättänyt osallistumatta juhliin. Jos asia olisi ollut toisin. Drusilla olisi aikoja sitten jo paennut piiloon maan alle ja myös vetänyt Dracon sinne mukanaan.

 

" - Drusilla..  Draco. " 

Jokaikisellä kerralla kun professori Snape puhutteli ketä tahansa etunimellä. Se kertoi siitä etteivät seuraukset olleet koskaan positiivisiä tai miellyttäviä. Sen Drusilla oli pannut tarkasti merkille isästään näinen kuluneiden vuosien aikana. Erityisesti koulussa.

" - Iltaa, Severus. " Draco sanoi sillä kertaa, kohteliaaseen sävyyn.

" - Isä. " Drusiillakin aloitti oman lauseensa. 

Samaan aikaan Drusilla mietiskeli jo mielssään sopivia sanoja joilla hän voisi puolustaa yllään olevia vaatteita. Sillä, EI. Drusilla ei missään nimessä lähtisi takaisin makuusaliin miettimään tarkkaan ja harkitusti valitsemaansa asua uusiksi.

 

" - Drusilla. Sinä et edes etsinyt mitään muita vaatteita yllesi tänä iltana. " professori Snape sanoi juur ne sanat nin kuin Drusilla oli aavistanutkin kuulevansa.

 

' Itseasiassa isä. Tämän asun suunnittelussa ja valitsemisessa kului melkein tunti. Mutta turhaahan minun on siitä mitään mainita. Kun ethän sinä hyväksy asuvalintaani kuitenkaan, sillä selvästihän sinä olet jo sen tuominnut. Näenhän minä sen jo silmistäsikiin, joten miksi edes vaivauduit sanomaan yhtikäs mitään. '  Drusilla ajatteli vain hiljaa itsekseen ennenkuin sanoi.

"  - Mitä asuvalinnassani on mennyt pieleen. Isä, minä saan pukea päälleni mitä ihan itse haluan. "

" - Asuvalinnassasi ei ole mitään pielessä. Olisit kuitenkin voinut ajatella ja miettiä edes pienen hetken muitakin jotka eivät ttunne sinua vielä. Tuossa asussa joka sinulla on nyt. Joku sinua tuntematon voi saada väärän kuvan sinusta. Olistipa vain laittanut yllesi aavistuksen pidemmän hameen. " professori Snape sanoi, osoittaen sanansa suoraan Drusillalle.

 

Siinä se tuli jälleen. Aivan selkeillä sanoilla sanottuna. Drusillan hame oli sinäkin iltana liian lyhyt. Joten vain siksi, ne jotka eivät Drusilla Snapea vielä tunteneet saattaisivat pitää häntä alempi arvoisena kuin hän oikeasti oli.  No, sen hameen valitseminen oli ollut aivan täysin Drusillan oma päätös. Mutta professori Snape sanoi ne sanat silti ääneen koska hän oli selvästi huolissaan tyttärensä maineen puolesta.

 

" - Draco. Muistelsin sanoneeni jo aiemmin pitäväni sinua silmällä. Tänä iltana minulla on aihettakin siihen koska tyttärenikin pukeutuu noin. " professori Snape aloitti uudelleen.

" - Kuluneen viikon aikana olen kiinnittänyt huomioni tavallista useammin sinuun ja tyttäreeni. Se alkaa omasta mielestäni olla melkoisen huolestuttavaa  kun näen teidät lähes koko ajan yhdessä. "

" - En ole unohtanut sanojanne, professori Snape. En edes halua aiheuttaa lisää huolta. " Draco sanoi, edelleen hyvin kohteliaasti.

" - Tänä iltana annan tosin lupaukseni siitä että Drusilla on turvassa minun seurassani. Mitään pahaa ei tule tapahtumaan, takaan sen itse. "

Drusilla toivoi vain koko sydämestään professori Snapen uskovan Dracoa. Edes tämän yhden ainoan kerran. Tämä ilta kun ei tulisi kulumaan laisinkaan Draco Malfoyn suunnitelmien mukaan jos professori Snape päättäisi vain jäädä pitämään silmällä Drusillaa ja Dracoa, katse etäisyydelle.

" - Minulla on edelleen omat aavistukseni siitä että jotakin tulee tapahtumaan tänä iltana. " professori Snape sanoi, osoittaen sanansa edelleen Dracolle.

" - Minun mielestäni kun kuitenkin parempi tilanteen huomioon ottaen ettemme keskustelisi kuitenkaan siitä Drusillan paikalla ollessa. " Draco sanoi.

"- Luotan sinuun nyt tämän kerran, Draco. Uskon tyttäreni olevan turvassa tämän illan ajan. En siis aio häiritä teitä enempää. Tosin mainitsemastasi asiasta keskustelemme myöhemmin. " professori Snape sanoi. 

Vaikka koko asia ei luultavasti liittynyt laisinkaan Drusillaan, se jäi siltikin häiritsemään häntä. Mistä ihmeestä professori Snape halusi yhtäkkiä keskustella nimeomaan Dracon kanssa? se oli aivan varmasti jälleen jotakin mitä Drusillan ei edes kuulunutkaan saada tietoonsa. No, se ei saisi nyt kuitenkaan pilata Drusillan syntymäpäivää. Siitä hän pitäisi aivan itse huolta.

" - Sano nyt sinäkin vain että olen pukeutunut aivan väärin tänä iltana. " Drusilla sanoi.

" - No et todellakaan ole. Päinvastoin, sinä olet aivan uskomattoman kaunis. " Draco sanoi.

" - Sinä taas olet. " 

Drusilla aloitti lauseensa, muttei sillä kertaa ehtinyt jatkaa sitä loppuun saakka ennenkuin Draco hiljensi hänet töysin ensimmäisellä, tosin vain nopealla suudelmalla sinä iltana. 

" - Tiedän sen itsekkin jo miltä näytän. Ilman ettet edes mainitse siitä mitään ääneen, minulle. " Draco sanoi hiljaisemmalla äänellä, vähäsen myös kiusoitellen Drusillaa.

" - Sinäkään et näytä vain kauniilta minun silmissäni. " Draco jatkoi lausettaan hieiman jättäen sen kuitenkin tahallasti kesken.

 

" - Kertoisitko minulle edes vähän vain nyt siitä yllätyksestäsi. " Drusilla aloitti uudelleen puhuen hiijaisella äänellä.

" - Noh. Se edellyttää poistumisen koulun alueelta. Siinä yksi pieni vihje sinulle. " Draco puhui myös hiljaisella äänellä ottaen ihan varovasti vain myös hellästi kiinni Drusillan korvanlehdestä hampaillaan.

" -  Se kuulostaa hyvin houkuttelevalta. Niinkuin aina kaikkien kiellettyjen juttujen tekeminen sinun kanssasi. " Drusilla jatkoi edelleen puhuen hiljaisella äänellä.

 

Draco otti ne sanat kuultuaan jo toistamiseen hampaillaan kiinni Drusillan korvanlehdestä. Sen lisäksi, Drusilla sai myös useamman kuin vain yhden kiusoittelevan suudelman kaulalleen korvansa alapuolelle. Ne suudelmat olivat aivan varmasti vain vihjeitä siiitä mitö myöhemmin illalla saattaisi tapahtua. Drusilla tiesi jo olevansa aivan valmis siihen ja siksipä hänen päänsä olikin jo täynnä toinen toistaan levottomampia ajatuksia siitä kuinka hän saisikaan kahdenkeskeisen ajan kulumaan myöhemmin kahden Dracon kanssa. Tänä iitana se olisi aivan varmasti paljon enemmän kuin vain lähekkäin olemista, ei niin varovaisia kosketuksia ja suudelmia. Drusilla kun oli jo enemmän kuin vain valmis menemään. Nimenomaan tänä iltana ihan loppuun asti Dracon kanssa. Drusilla nimittäin halusi jo, enemmän kuin mitään muuta koskaan. Nimenomaan Dracon olevan se ensimmäinen hänelle.

 

" - Meidän ei kuitenkaan edes kannata ihan vielä harkitakkaan katoamista minnekkään.  Jos me nyt vain yhtäkkiä lähdemme ja katoamme jonnekkin kahdestaan ei kulu montakaan minuuttia siihen kun meitä etsitään jo. " Draco jatkoi yhä hiljaa puhumista.

" - Emme ehtisi todennäköisesti edes poistumaan koulun alueelta ennen kiinni jäämistä. "

" - Eli olemme  siis vielä jonkin aikaa näissä nyt yhtäkkiä aika tylsiksi muuttuneissa juhlissa.  " Drusilla sanoi hiljaa. Ihmetellen itsekkin sitä miksi hän edes sanoikaan niin. Sillä ennen tätä vuotta hän ei olisi laisinkaan ajatellut koulun järjestämien Halloween juhlien olevan tylsiä.

 

Ajatuksissaan Drusilla oli tietenkin jo siirtynyt eteenpäin ajassa. Siihen hetkeen kun hän olisi vihdoin kahden Dracon kanssa. Drusillan olisi nyt alettava harjoittelemaan lisää keskittymistä nimenomaan omien ajatustensa hillitsemiseen. Nimittäin, ehei. Ei, se ei olisi laisinkaaan soveliasta hänenlaiselleen äitinsä puolelta puhdasveriselle kuusitoista vuotiiaalle nuorelle naiselle.  Noh, mutta mitäs hemmettiä Drusilla Snape edes mahtoi omille ajatuksilleen? nyt varsinkin kun hän joutui edelleen odottelemaan sitä hetkeä jolloin ne muttuisivat vihdoin todeksi.

Drusilla Snape huomasi samalla hetkellä myös jotakin muuta. Hän vain huomasi sen edes kääntämättä katsettaan poispäin Dracosta. Hermione Granger näet katseli Drusillaa ja Dracoa pienen matkan päästä. Ja se, jso mikä häiritsi Drusillaa. Joten hän vilkaisikin jäätävällä katseella siihen suuntaa jossa Hermione seisoi. Nimenomaan Hermionelle, Drusilla halusi tehdä yhden asian täysin selväksi jo tänä iltana. Sen, että Draco Malfoy oli vain ja ainoastaan Drusillan oma, eikä sillä kuraverisellä tytöllä ollut enää minkäänlaiista asiaa lähellekkään Drusillan poikaystävää.

" - Ai niin. Unohdin kertoa yhden asian jonka huomasin aiemmin tänään. " Drusilla korotti tarkoituksellisesti ääntään aloittaessaan lauseensa.

" - Tänään taikajuomien oppitunnilla huomasin ohimennen kuraverisen melkein itkevän. Vain sen vuoksi kun sinä huomauttelit taas hänelle ilkeästi. Kuraverinen on kenties vihdoin ymmärtänyt sen itsekkin, miksi me kutsumme häntä oravaksi. "

" - Eikä mieleesi taaskaan tullut edes mainita siitä mitään minulle. Sinähän jo lupasit kertoa. " Draco sanoi näytellen jälleen taitavasti loukkaantunutta. Suloisella tavalla tosin. 

Samalla hetkellä. Drusillan teki yhtäkkiä aivan henmetisti mieli ottaa vain kiinni Dracon kasvoista ja suudella poikaa nyt heti, oikein pitkään. Draco Malfoy vain muistutti Drusillaa yhtäkkiä näytellessään suloisella tavalla loukkaantunutta siitä millainen poika olikaan ihan oikeasti ollut viimeksi toisena koluvuonna sekä myöskin sen jälkeisenä kesänä. Ennenkuin siis jokin muttui Dracossa ennen kolmannen kouluvuoden alkua. Drusilla kuitenkin hillitsi itsensä ja koskettikin suudelman sijaan vain hellästi Dracon poskea. Samalla näytellen taitavasti vain lohduttavaa tyttöystävää.

Silmäkulmastaan edes päätään kääntämättä. Drusilla näki selvästi kuinka Hermione suhtautui yhtäkkiä muuttuneeseen tilanteeseen. Hermione Granger näytti aivan siltä Drusillan silmissä kuin hän olisi yhtäkkiä juonut myrkkyä ja menettänyt sen seurauksena puhekykynsä täysin.

" - Lupasinko minä niin, ihan oikeasti. " Drusilla sanoi kysyvästi vain kiusoitellen Dracoa.

" - Lupasit. Sinä lupasit kertoa kaikesta mitä satut huomaaamaan. Tai kun saat jonkilaisia viisaita ajatuksia päähäsi. " Draco sanoi yhä edelleen taitavasti loukkaantunutta näytellen.

 

" - Minä ihan oikeasti vain unohdin. " Drusilla sanoi ihan oikeasti pahoitellen.

" - Tosin se mitä sanoit taikajuomien oppitunnilla kuraverisestä oli aivan totta. En tosin ole aivan niin taitava vielä taikajuomissa mutta aion opetella valmistamaan sellaisen myrkyn joka myöskin ihan oikeasti tappaa.. Ainakin oravia." Drusilla jatkoi lausettaan hetkisen itsekseen asiaa mietiskeltyään.

" - Jos siis en nyt harkitsisikaan vakavasti aurorin ammattia koulun jälkeen. Niin toinen vaihtoehtoinen ammatti minulle voisikin olla jatkaa samalla uralla kuin isäni. Ehkäpä myös teenkin niin siinä tapauksessa jos aurori opiston ovet eivät avaudukkaan minulle. " 

" - Miksi ihmeessä kuraverinen noin surulliseksi yhtäkkiä muuttui. " 

Draco Malfoy taisi vain ajatella ääneen yhtäkkiä. Tai no siltä pojan sanat ainakin Drusillan korviin kuulostivat.

" - Miksi sinä edes mietit mitään tuonkaltaista. " Drusilla sanoi kysyvästi.

Drusilla ei nimittäin ihan oikeasti uskonut niiden sanojen edes kuuluneen hänen korvilleen. Nähdessään myös Dracon vilkaisevan merkitsevästi siihen suuntaan jossa Hermione edelleen seisoi ja nähdessään myös Hermionen vastaavan Dracon katseeseen. Ainakin Drusillan silmissä hyvin rikkimenneen näköisenä. Tai ainakin Hermionen tummat pähkinänruskeat silmät kertoivat siitä selkeästi. Yhtäkkiä, Draco vain käänsi kuitenkin omien hopeanharmaiden silmiensä katseen takaisin Drusillaan huomattuaan myös millainen Hermionen katse oli.

Koko tilanne ärsytti Drusillaa hetki hetkeltä enemmän. Hemmetin hemmetti! miksi juuri Hermione Grangerin pitikin jäädä seisoskelemaan niin lähelle Drusillaa ja Dracoa! varsinkin nyt kun Drusillakin valitettavasti tiesi ( ainakin jotakin) siitä mitä Hermionen ja Dracon välillä olikaan tapahtunut kuluneen  kesäloman aikana. Ties kuinka monta kertaa! Mutta, hetkinen. Miksi Drusilla edes ajattelikaan koko asiaa kun parempi vaihtoehto olisi antaa olla ja unohtaa.?

" - Se vain tuli jostakin mieleeni. Oikeastaan on aika naurettavaa edes ajatella sellaisia. " Draco sanoi hetkisen kuluttua.

" - Sinun kuuluisi olla nyt se ainoa tyttö joka täyttää kaikki ajatukseni. Koko ajan. Myös silloinkin kun nukun. "

" - Sinä olet jo ajatuksissani lähes koko ajan. Silloin et tietenkään ole kun pelaan huispausta tai keskityn oppitunneilla. Etkä myöskään silloin häiritse ajatuksiani kun luen kokeisiin tai teen keskittymistä vaativia läksyjä. Mutta muuten olet siellä koko ajan. "  Drusilla sanoi.

 

Draco ei edelleenkään kääntänyt katsettaan poispäin Drusillan kasvoista. Eikä myöskään Drusilla saanut omia tummia silmiään irti millään Dracon hopeanharmaista silmistä joissa näkyi myöskin se kaunis häivähdys sinistä. Sitä katseetta heidän välillään ei saisi mikään rikki. Draco katsoi nyt Drusillaa aivan samalla tavalla kuin poika oli tehnyt usemmin kuin vain kerran aikaisemminkin.  Ihan yhtä suloisesti kuin silloinkin yli kuukausi sitten kun se sama katse oli melkein  vienyt jalat kokonaan pois Drusillan alta. Siis silloin kun Drusilla ei ollut vielä aivan varma omista tunteistaan Dracoa kohtaan. Toisin kuin nyt, kun kaikki oli hänelle aivan selvää.

Drusilla ottikin vielä yhden pienen askeleen lähemmäksi Dracoa. Vain saadakseen jälleen yhden tilaisuuden suudella poikaystäväänsä. Ihan nopeasti vain mutta silläkään kertaa Draco ei jättänyt vastaamatta suudelmaan.

" - Nyt voisi olla oikea hetki siihen kun  me kaksi teemme pienen katoamistempun. Vain siirtyäksemme täältä omiin juhliimme. " Draco sanoi hyvin hiljaisesti.

Se oli selkeä merkki myös Drusillalle siitä etä nämä tylsiksi muuttuneet Halloween juhlat saisivat jäädä vihdoin taakse. Kun jossakin muualla odottivat ne paljon paremmat juhlat. Missä, Drusillaa ja Dracoa ei häiritsisi tai keskeyttäisi kukaan. Drusilla antoi kuitenkin ihan vähäsen vain etumatkaa Dracolle. Vain koska yhdessä poistuminen Halloween juhlista saattaisi herättää epäilyksiä.

"  - Minne sinä nyt yhtäkkiä olet menossa. " Amy sanoi kysyvästi kun Drusilla ohitti hänet suuresta salista poistuessaan.

" - Jonnekkin muualle, Dracon kanssa. Sinä et sitten tiedä siitä mitään. " Drusilla sanoi vain hiljaisesti.

" - Pidä hauskaa Dracon kanssa. " Amy sanoi vain hieman salaperäisesti.

 

* * * *

" - Ensi vuonna olemme täysi-ikäisiä Halloween iltana. Joten miksipä emme jo juhlisi hieman paremmin tänä vuonna " Draco sanoi.

" - Tänä iltana emme kuitenkaan mene kumpaankaan noista. " Draco jatkoi lausettaan tarkoittaen Kolmea Luudanvartta ja Sianpäätä. 

Drusilla olikin jo kahden viimeisimmän kuluneen päivän aikana aavistellutkinh hänen ja Dracon tien vievän Tylyahoon. Hän oli senkin aavistellut ajatuksissaan aivan oikein etteivät he kaksi menisi kumpaankaan niistä Dracon mainitsemista paikoista. Nimittäin jos heidät nähtäisiin yhdessä kummassakaan näin myöhään illalla olisi siitä tieto jo pian koulussakin. Niin isoa virhettä Draco Malfoy ei varmasti ollut sunnitellut tekevänsä. Joten missäpä muuallakaan se yllätys odottikaan Drusillaa kuin Tylyahon kuuluisassa kummitustalossa.

" - Ei kai vain ala pelottaa. " Draco sanoi kiusoittelevasti kun mäen päällä oleva vanha ja ränsistynyt rakennus lähestyi heitä.

" - Miksi edes pelottaisi. Eihän Rääkyvässä Röttelössä oikeasti edes kummittele. " Drusilla sanoi.

Dracon suunnittelema yllätys olikin suurempi kuin mitä Drusilla oli osannut edes aavistellakkaan. Draco oli näet muuttanut yhden Rääkyvän Röttelön huoneista sellaiseksi jossa Drusilla olisi voinut kuvitella myös nukkuvansa useamman kuin vain yhden yön. Koko huone kun oli aivan täysin erilainen kuin silloin, kun Drusilla oli edellisen kerran käynyt Rääkyvässä Röttelössä sisällä asti.  Viime lauantaina siis, ihan luvallisesti Tylyahossa ollessaan. Joka puolella huonetta kun oli maljakoissa tummanpunaisia ruusuja ja Drusillan suosikki kukkia punaisia orkideoita. Koko huone oli valaistu myös vain loihdituilla kynttilöllä jotka myös leijuivat osin ilmassa. Huoneen lattialla oli myös isoja, pehmeiltä näyttäviä tyynyjä sekä myöskin näkyvyyttä sisälle huoneesseen peittivät verhot ikkunoiden edessä. 

Koko huone oli aivan lumoavan kaunis. Ja kaikki se oli tehty vain Drusillan syntymäpäivän vuoksi. Drusilla ei heti keksinytkään edes sanoja joilla vain kiittää Dracoa. Tosin hän voisi avan hyvin osoittaa kiitollisuutensa poikaystävälleen ihan toisella tavalla.

 

" - Ole hyvä. " Draco sanoi hiljaisella äänellä.

 

Draco oli vain seisahtunut hiljaa, sanaakaan sanomatta Drusillan taakse, samalla laittaen molemmat kätensä tyttöystävänsä vartalon ympärille ottaen hänet hellästi syliinsä.  Drusilla sai myöskin käteensä lasin jossa oli selvästi viiniä, samalla kun hän nojautui vähäsen taaksepäin lähemmäksi Dracoa. Kahdestikkin, Draco yritti jo suudella tyttöystävänsä kaulaa. Tosin, eiväthän ne suudelmat pian jääneetkään vain yrityksiksi sillä miksi ihmeessä Drusilla olisi edes estellyt tai kieltänyt poikaystäväänsä.? lasi kuitenkin oli vaarassa pudota lattialle Drusillan kädestä ennenkuin hän edes ehti maistaa siinä olevaa viiniä. Dracon suudelmat kun olivat kaikkea muuta kuin viattomia.

Drusilla maistoikin viiniä varovasti. Huomaten heti sen ettei se ollut sitä halpaa " tonttu viiniä " jota hänen isällään oli kotona Kehrääjänkujalla. Jo pelkästään syvä verenpunainen väri kertoi siitä hänelle. Viini oli selkeästi jotakin kalliimpaa, kenties yhtä niistä viineistä joita Drusilla oli useammin kuin vain kerran maistellut salaa toissa kesänä ollessaan Dracon luona. Täysin tietoisena siitä ettei hänellä ja Dracolla ollut mitään asiaa Lucius Malfoyn viinikellariin.

" - Tämänkin huoneen sai muuttuman aivan toisenlaiseksi kun vain tietää oikeast taiat. Ja myöskin kun on joku toinekin auttamassa. Yksin en olisikaan onnistunut tekemään tätä kaikkea. " Draco sanoi.

" - Auttoikohan Amy mahdollisesti.. " Drusilla sanoi kysyvästi.

" - Hän antoi vain hieman tytön näkökulmaaa tähän. En nimittäin tiennyt aivan kaikkea siitä, mitä sinä ihan oikeasti pidät kauniina. " 

 

Drusilla oli siis sittenkin päätellyt kaiken aivan oikein mielessään. Amy oli ihan oikeasti ollut mukana suunnittelemassa tätä yllätystä vaikka ajatus siitä olikin ollut alunperin Dracon. Drusillan paras ystävätar olikin ehdottomasti se parhain apu Dracolle, sillä Amy vain ihan oikeasti tiesi mistä kaikista kauniista asioista Drusilla piti. Amy ansaitsisi ehdottomasti isot kiitokset tämän illan jälkeen.  Sillä Amy oli myöskin omalta osaltaan tehnyt Drusillan syntymäpäivästä unohtumattoman. 

Drusilla joi hieman lisää viiniä, varovasti. Liikahtamatta minnekkään Dracon sylistä. Hän pani merkille myöskin kuinka verhot kuitenkin päästivät osittain kaunista täydenkuun hopeaista valoa sisälle huoneeseen vaikkei ulkopäin ilmeisesti nähnyt sisälle huoneeseen. Joten ilmeisesti siihenkin oli käytetty jotakin taikaa.

" - Meillä on aikaa miltei keskiyöhön. Kukaan ei tule tänne keskeyttämään tai häiritsemään meitä, koska kukaan ei osaa edes etsiä meitä täältä. Ssamme siis olla ihan rauhassa, kahden. Pidätkö lahjastani?" Draco sanoi hiljaisella äänellä, rikkoen hiljaisuuta.

" - Tämä on vain edelleen niin uskomatonta. Ei, en vain pidä lahjastasi. Minä rakastan sitä. Kiitos, Draco. " Drusilla sanoi hiljaa.

" - Tästäkin huoneesta tekee vielä kauniimman se, kun sinä olet täällä minun kanssani. " Draco sanoi edellen hiljaisella äänellä.

 

 Samalla hetkellä Drusilla käänsikin päätään hieman, vain saadakseen kasvonsa lähemmäksi Dracon kasvoja. Hän halusi nyt vain ihan okeasti suudella poikaystäväänsä. Se ei niin viaton  suudelma ei kestänyt kuin ihan pienen hetkisen vain, vaikka Drusiillasta tuntuikin siltä että hän ja Draco tuhlasivat vain aikaa puhumiseen kun he voisivat tehdä niin milloin tahansa muutenkin. Sillä, tämä huone jossa hän ja Draco nyt olivat. Oli täydellinen johonkin ihan muuhun, paljon läheisempään kuin vain viinin juomiseen ja hiljaiseen keskusteluun. Aikaakin siihen oli riittävästi.

" - Mikä tahansa paikka, missä tahansa on kaunis. Kunhan me vain olemme siellä yhdessä. " Drusilla sanoi.

" - Niinkö sinä sen ajattelet. " Draco sanoi hiljaisella äänellä, kysyvästi.

" - En vain ajattele niin. Tunnen myös niin sydämessäni. Olen onnellisin vain silloin kun olen kahden sinun kanssasi. " Drusilla sanoi hiljaa.

Etsiessään omalla katseellaan Dracon katsetta, Drusilla huomasi jotain muutakin niissä hopeanharmaissa silmissä. Jos, Drusillan omat tummat silmät eivät nyt vain yrittäneet huijata häntä. Dracon hopeanharmaissa silmissä näkyi myös selvä häivähdys surua. 

Yhtäkkiä inhottava ajatus vain nousi häiritsemään Drusillaa hänen mieleensä siitä mitä Draco saattoi ajatella mielessään. Sekin oli vain Drusillan isän, professori Severus Snapen syytä. Vain koska professori Snape oli mennyt mainitsemaan aiemmin jostakin kamalasta asiasta, Dracolle. Vain pelkästään se. Sai myös Dracon salassa pitämän asian palaamaan jälleen Drusillan mieleen. Slltikin, vaikka Drusilla oli melkein onnistunut unohtamaan sen. 

Ja yhtäkkiä. Drusillaa alkoi vain pelottaa. Vain koska hän oli nähnyt surua poikaystävänsä hopeanharmaissa silmissä joita hän jo nyt niin paljon rakasti. Draco Malfoy aivan varmasti pelkäsi jotakin jo. Johtuiko se pelko sis vain siitä jos Drusillakin joutuisi vaaraan jonakin päivänä? siis sellaiseen vaaraan josssa Draco pahimmassa tapauksessa menettäisi tyttöystävänsä ja parhaan ystävänsä lopullisesti. Kuolemalle. 

Drusilla ja Draco taisivat siis sittenkin ajatella ainakin yhdestä asiasta samoin tavoin. Drusilla kun pelkäsi kaikkein eniten menettävänsä Dracon toistamiseen. Kuolemalle.

Mutta nyt. Tänä iltana Drusillan olisi saatava Dracon ajatukset muualle, kokonaan. Drusilla kun tiesi ja myös tunsi olevansa nyt täysin turvassa. Niin hän oli kuullut Draconkin sanovan professori Snapelle. Drusilla luottikin siihen täysin. Siitähän hän ei mainitsisi mitään. Ei yhdelläkään sanalla, mitä hän oli hetki sitten itsekseen ajatellut. Eikä myöskään siitä, kun hän oli huomannut muutoksen poikaystävänsä silmissä. Drusilla kun oli luvannut lopettavansa kokonaan Dracon salaisuuden miettimisen. Drusilla kun ei kuitenkaan koskaan saisi vastauksia kysymyksiinsä ja yksin hänen ei missään nimessä edes kannattaisikaan alkaa selvittelemään koko asiaa. Tosin. Dracon äidin, Narcissa Malfoyn kanssa Drusilla keskustelisi kaikista huolistaan ja peloistaan Dracoa kohtaan heti kun hän vain saisi tilaisuuden siihen.

Mutta. Lucius Malfoyn, Drusilla ei edes edes halunnutkaan tietävän mitään koko asiasta. Lucius kun kertoisi siitä varmasti eteenpäin myös Drusillan isälle. Kuinka vaarallisia juttuja Drusilla olikaan alkanut selvitellä itsekseen.  Drusilla kun ei missään nimessä halunnut aiheuttaa ennenaikaisia harmaita hiuksia omalle isälleen, eikä tietenkään myöskään kummisetänsä päähän. Vain koska hän pohdiskeli itsekseen hyvin vaarallisiksi luokiteltuja pimeyden voimien asioita.

" -  Mitä nyt? miksi sinä vain yhtäkkiä hiljenit kokonaan?" 

Draco sanoi hyvin hiljaa, kysyvästi rikkoen jälleen hiljaisuuden huoneessa ja palauttaen samalla myös Drusillan takasin todellisuuteen ajatuksistaan jonne Drusilla oli huomaamattaan jälleen vajonnut.

" - Ei se mitään tärkeää ole. Unohduin vain katselemaan sinua. " Drusilla sanoi hiljaa.

" - Eiköhän tämä ollut nyt tässä tämän illan osalta. Tarkoitan siis että kun katselemme vain toiaiamme silmiin nyt,  se tuntuu vain ajan tuhlaukselta. Voimme tehdä näin myöhemminkin. " Draco sanoi hiljaa. 

 

Dracon hopeanharmaiden silmien katse suoraan Drusillan omiin tummiin silmiin oli vain niin aiempaa kutsuvampi ja vain se katse sai Drusillan kääntymään ympäri siinä kohdin missä hän seisoi. Ja nyt kun hän vihdoin seisoi kasvotusten Dracon kanssa. Se oli yhtäkkiä täysin selvää mihin tämä tilanne johtaisikaan.  Ihan pian. Drusillan ja Dracon huulet vain etsivät jälleen toisensa ja ennenkuin Drusilla huomasikaan olivat he jo päätynyt lattialla olevien tyynyjen päälle edelleen lakkaamatta toisiaan suudellen.

"  - Oletko aivan varma siitä mitä  olet nyt tekemässä. " Draco sanoi hiljaa kysyvästi suudelmien välissä.

" - Meidän ei ihan oikeasti ole. "

" - Olen aivan varma. Minä ihan todella haluan tätä, Draco. " Drusilla sanoi vain hiljaa saadakseen Dracon hiljenemään.

 

Drusilla  hiljeni itsekkin, Dracon hiljentäessä hänet jälleen sillä tavoin jonka parhaiten oasi. Drusilla ei tietenkään jättänyt vastaamatta suudelmaan.  Varsinkin kun Dracon kädet olivat ollet jo useamman minuutin Drusillan kummankin paidan alla ja ne kosketuksethan eivät olleet laisinkaan viattomia. Drusillakin oli jo useamman minuutin ajan vain availlut yksitellen Dracon paidan nappeja, kiirehtimättä. Suudelmatkin muuttuivat hetki hetkeltä vain enemmän kiusoitteleviksi  ja myös syvemmiksi heidän välillään. Ja kun Drusilla vihdoin viimein sai omatkin kätensä Dracon paidatonta vartaloa vasten antoi hän myöskin luvan omille käsilleen vaellella hitaasti ja kiusoittelevasti Dracon selkää pitkin kohti niskaa.

Drusilla huomasi sen heti hyvin selvästi ettei tämä ollut se ensimmäinen kerta Dracolle. Drusilla tunsikin ihan pienen pienen kateuden piston sisimmässään tietäessään sen kertomattakin kuka se oikeasti onnekas tyttö olikaan joka oli saanut olla Dracon ensimmäinen. Noh, se tyttöhän oli ollut Hailie.  Drusilalle. Draco tietenkin olisi se ensimmäinen. Sillä ihan loppuun asti, Drusilla ei ollut mennyt kenenkään toisen pojan kanssa. Ei edes Cedricin kanssa neljäntenä kouluvuonna. Viime vuonna tosin samankaltainen tilanne oli ollut jo aika lähellä tapahtua hänelle, Dracon kanssa. Mutta silloinkaan. Drusilla ei ollut ihan näin valmis vielä, kuin hän nyt oli.

Draco riisui Drusillata vatteen kerrallaan, yhtään kiirehtimättä. Hänen suudelmansa alkoivatt vaikuttaa vain voimakkaammin Drusillaan ja ne tuntuivat suloisesti polttelevilta Drusillan kaulalla ja muualla vartalolla. Myös useampi kuin vain yksi lämmin värähdys vaelsi nopeasti pitkin Drusillan vartaloa. Drusilla suuteli myös Dracon kaulaa, välittämättä laisinkaan siitä jos hän nyt jättäisikin vain jotakin muistoksi pojan kaulaan tästä hetkestä heidän kahden välillä. 

 

Pienen ihanan ikuisuuden kuluttua. Dracon suloisen lämmin vartalo sulautui tiukasti kiinni Drusillan vartaloon. Samalla hetkellä Dracon huulet etsiytyivät kuin itsestään jälleen Drusillan huulille. Drusillasta tuntui vain siltä kuin hän ja Draco olisivat vain sulautuneet kiinni toisiinsa kun hän tunsi pojan vartalon jokaikisen liikahduksen omaa vartaloaan vasten. Se mitä heidän kahden väliillä tapahtui oli sellaista kuin hän oli sen jo mielessään usempaan kertaan kuvitellutkin. Yllätyksenä myös itseleen, Drusillaan ei sattunut kertaakaan, ei ollenkaan.

*** Poistettu kohtaus **

( liian kaunista sanoilla kerrottavaksi.)

* * * *

 

Useamman hetkisen kuluttua. Drusilla oli vain yhä edelleen Dracon sylissä kuunellen vain aivan hiljaa poikaystävönsä sydämen lyöntejä korvansa alla. Dracon vain pidellessä häntä hellästi sylissään, silitellen hellästi tyttöystävänsä selkää ja hiuksia.

" - Sain aivan täydellisen päätöksen syntymäpäivälleni. " Drusilla sanoi hiljaa.

" - Sait itseasiassa lahjaksi enemmänkin kuin ensin olin ajatellut antavani sinulle. " Draco sanoi hiljaa antaen myös useamman kuin yhden suudelman tyttöystävänsä hiuksiin.

 

" - Rakastan sinua. " Drusilla kuiskasi hiljaisella äänellä ensimmäisen kerran  sinä iltana. 

" - Minäkin rakastan sinua. " Dracon hiljaiset sanat. Ne kolme niin pientä, kaunista ja hiljaista sanaa olivat juuri ne joita Drusilla oli odottanutkin jo kuulevansa.

 Drusilla kohottikin kasvonsa ihan vähän ylöspäin voidakseen jälleen vain suudella poikaystäväänsä ainakin kerran vielä. Niin kävikin ja he kaksi unohtuivatkin hyvin pian vain suutelemaan toisiaan.

 

Siitä unohduksesta seurasikin se, että takaisin kouluun palaamisen kanssa tulikin hieman kiire. Drusilla ja Draco kun unohtivat aivan täysin sen kuinka nopeasti aika juoksikaan eteenpäin silloin kun keksittyikin vain aivan täysin siihen toiseen. Sinä iltana rangaistukset kiinni jäämisestä luvattomasta poistumisesta koulun alueelta eivät houkutelleet kumpaakaan Luihuista. Ei niiden kahden kesken vietettyjen onnellisten tuntien jälkeen. 

 

Sillä kertaa. Onni sekä myöskin aika taisi olla heidän puolellaan. Drusilla ja Draco kun ehtivät takaisin linnaan juuri ennenkuin Halloween juhlat päättyivät suuressa salissa. Kumpikin Luihuinen taisi myös huokaista salaa helpotuksesta koska heidän katoamistaan  juhlista ei taidettu sillä kertaa edes huomata. Tilannehan olisi ollut aivan toinen jos Drusillaa ja Dracoa ei olisi nöhty Halloween juhlissa koko iltana.

" - Oliko sinulla hauskaa. " Amy sanoi hiljaisella äänellä kysyvästi kun tytöt olivat jo menossa nukkumaan.

"- Oli. se oli oikeasti ihana yllätys. " Drusilla sanoi hiljaisella äänellä.

" - Kiitos kun autoit Dracoa. Siellä oli niin kaunista. Se ei tuntunut edes samaöta huoneelta kuin missä kävin viime lauantaina."

" - Se oli ihan oikeasti vain Dracon lahja sinulle. Annoin vain ihan vähän tytön näkökulmaa siihen. " Amy sanoi hiljaa.

" - Draco ansaitsee kiitokset sinulta. En minä. "

" - Niin hän saikin jo. " Drusilla sanoi ne sanat tosin vain hiljaa itsekseen.

" - Tämä oli oikeasti parhain syntymäpäiväni koskaan. " Drusilla kuiskasi vielä juuri ennen nukahtamistaan.

 

 Drusilla tiesi että Amy aivan varmasti olisi halunnut kuulla eenemmänkin tästä illasta.  Mutta kun Drusilla ei vain voinut kertoa enempää. Ei, ennenkuin saisi luvan siihen Dracolta. Tosin, se jäisi ehdottomasti salaisuudeksi mitä Drusillan ja Dracon välillä ihan oikeasti tapahtui. Ja jonka vuoksi. Drusilla ei olisikaan enää isänsä, professori Saverus Snapen pikkuinen prinsessa. Ei aivan täysin, sillä aase mitä Drusilla teki tänä iltana. Dracon kanssa. Se muutti jotakin hänessä pysyvästi. Draco Maöfoy nimittäin vei Drusilla Snapelta pois jotakin mitä hän ei saisi enää koskaan mitenkään takaisin. Ja juuri sitä mitä Drusillalla ei ollut enää itsellään. Hän kutsuikin vain omassa mielessään. Viattomuudeksi.

 

 

.