3.5.2011

Nimetön toistaiseksi.. Luvut 11 & 12:

LUKU 11:


Drusilla jäi hetkeksi aikaa ajatuksiinsa. Hän vain muisteli äitiään, jostain selittämättömästä syystä.
Beatrice Ann Snape, se oli hänen äitinsä nimi. Drusillalla, ei tosin ollut moniakaan, täysin selviä muistikuvia äidistään. Sillä hän oli pieni tyttö, kuuden vuoden ikäinen, silloin kun hänen äitinsä menehtyi. Äiti ei tullut, yhtenä aamuna enää kotiin töistä ja niin Drusilla jäi kahdestaan kotiin isänsä kanssa. Severus oli kyllä parhaansa mukaan, auttanut tytärtään muistamaan äitinsä, kertomalla hänestä mahdollisimman paljon. Mutta miksi, Drusilla edes haluaisikaan unohtaa äitiään, sillä juuri Beatricen kanssa Severus oli ollut niin onnellinen.
Drusilla ei saanut, muistoja tarkasti mieleensä, ellei hän ensin katsellut äidistään olemassa olevia valokuvia hetken ajan. Nähtyään ensimmäisen kuvan äidistään, Drusilla huomasi muutamia yhtäläisyyksiä äitinsä ja Bellatrixin ulkonäössä. Beatrice, ei kylläkään ollut Bellatrixin sisko, eikä Drusilla edes muistanut itsekkään nähneensä kyseistä naista kovinkaan usein.

Narcissaa,Dracon äitiä, hän tosin muisti tavanneensa, siitä asti kun aloitti koulun, ellei jopa aiemminkin. Narcissa Malfoy, oli ehkä juuri siitä syystä Drusillalle, niin läheinen. Lucius, oli kauan sitten maininnut Severukselle, Drusillan pitäneen Narcissaa jopa vara äitinään, ollessan alle koulu-ikäinen. Severus tosin, mainitsi samasta asiasta tyttärelleen vasta vähän aikaa sitten.
Drusilla ei todellakaan, aikonut kertoa siitä sanallakaan Dracolle. Ja hän toivoikin, ettei Lucius Malfoy, ottaisi sitä myöskään puheeksi poikansa kanssa. Drusilla, ei halunnut Dracon, kuulevan hänen noloista lapsuusajan muistoistaan.

Bellatrixia, tyttö pelkäsi vieläkin hiukan, tosin vähemmän kuin pikkutyttönä. Syitä pelkoonsa, Drusilla ei tiennyt vieläkään.
Mutta nyt hänen olisi totuttava Bellatrixiin, sillä hän oli Dracon täti. Mutta edelleenkin, istuminen Bellatrixin kanssa samassa pöydässä, vaikka päivällisellä puistatti Drusillaa.
Hetken ajan Drusilla miettikin, kertoisiko hän Dracolle, pelostaan Bellatrixia kohtaan..

Hän palasi muistoistaan piankin takaisin Dracon luo, sillä pimeydenvoimilta suojautumisen harjoittelu olisi parasta aloittaa.
Koulujutut, tosin eivät millään kiinostaneet häntä, sillä sitäkin kiinostavampi oli Draco. Sillä kertaa kiinostus, taisi olla molemminpuolinen, sillä poikakin irroittautui tytöstä todella vaikeasti ja viivytellen..
Mutta silti, vähäisestä kiinostuksesta huolimatta he kaksi harjoittelivat, kuten kahden Upea tason oppilaan kuuluikin. Onneksi he alkoivatkin tehdä koulujuttuja, sillä juuri kun heillä oli tasavahvuinen taistelu menossa, Grabbe tuli ovesta sisään.

" Mene pois tieltä!" Drusilla huusi varoittaakseen. Siitä seurauksena, hänen taikansa osui väärään paikkaan, sytyttäen miltei Goylen tyynyn tuleen.
" Hups.. Taisin innostua liikaa.." Drusilla sanoi, nauraen miltei jo omalle virheelleen.
" Älä vahingossakaan, aiheuta minulle palovammoja mihinkään.. " Draco sanoi, myös naurua pidätellen.
" Ei tuo ollut lähelläkään sitä, millä minun oli tarkoitus osua sinuun" Drusilla sanoi.. Pidätellen yhä nauruaan vaikeasti.

Mutta niinkuin aina.. Drusilla ei onnistunut voittamaan Dracoa. Tyttö alkoi olla varma siitä, että pojan salailema asia liittyi pimeyden voimiin. Draco Malfoy, oli tainnut saada jo tosipaikan harjoitustakin.
Mutta juuri sitä pojan synkkää salaisuutta, tyttö ei saisi ajatellakkaan enää. Hän oli jo luvannut Dracolle, unohtavansa sen.
Mutta silti se vain palasi, hänen mieleensä välillä häiritsemään, eikä luultavammin katoaisi ennenkuin totuus selviäisi.
Drusilla ei tosin, ollut enää niinkään varma siitä, halusiko hän ihan tosissaan selvittää poikaystävänsä salaisuuden. Hän oli kuullut jo useammankin kerran, saman lauseen Dracon sanomana. Jos hän sekaantuisi, millään tavalla pojan salaisuuteen, hän voisi todella joutua vaaraan, todelliseen sellaiseen.. Mutta ei tyttö voinut noin vain sulkea mielestään pois, sitäkään millaisessa vaarassa Draco oli.
Pahimmassa tapauksessa, hän saattaisi menettää poikaystävänsä kuolemalle. Siksi hän, vannoi mielessään ettei päästäisi Dracoa enää kertaakaan katoamaan, niin ettei hän itse varmasti tietäisi missä poika oli.

" Missä te kaksi oikein olitte näin kauan" Amy kysyi, kun Drusilla ja Draco vihdoin tulivat hänen seurakseen oleskeluhuoneeseen.
" Harjoittelemassa pimeydenvoimilta suojautumista. Tiistaina on kaksintaistelu harjoitus, unohditko sen jo?" Drusilla kysyi.
" Kuinka voisinkaan unohtaa sitä. Severus, määräsi jälleen niin mukavan yllätyksen.." Amy sanoi, eikä näyttänyt innostuneelta.
" Teillä taisi olla ihan kiva ilta.. Ja hauskaakin, kun harjoittelitte" hän jatkoi.
" Lakkaa olemasta tuolla tuulella. Severus ei kovinkaan usein pidä sellaisia tunteja, joissa saa oikeasti harjoitella" Drusilla sanoi.
" Ai eikö todella?" Amy sanoi kysyvästi.
" Mikä se viime vuonna tapahtunut sitten oli? Myrkkykoe yllättäen? no sinulle se olikin helppoa.." hän jatkoi.

" Voisit olla valittamatta Drusillalle... Sano se, Severukselle, jo sinua ärsyttää noin paljon hänen tapansa pitää tunteja" Draco sanoi..
" Anteeksi.." Amy sanoi pahoittelevasti Drusillalle.
" Minun on ilmeisesti keskusteltava Severuksen kanssa" hän jatkoi.
" Keskustele ihan vapaasti hänen kanssaan, mutta älä vedä mninua mukaan siihen " Drusilla sanoi.

" Asiasta toiseen. Oletko sattunut näkemään Blaisea? meillä olisi hänelle ilmoitettavaa, koskien huispausta" Drusilla kysyi, muka vahingossa.. Hän katsoi tosin varoittaen Dracoa, ettei poika sanoisi vahingossakaan yhtään mitään.
" Blaise oli oleskeluhuoneessa äsken... Nyt minulla ei ole tietoa siitä. missä hän on" Amy sanoi..
" Hei ihan totta. Näytätte kumpikin siltä, että tiedätte jotain mitä minä en. " Amy sanoi...
" Drusilla, kysyitkö Blaisesta todellakin vain huispauksen takia" hän jatkoi.
" En.. Ajattelin varoittaa sinua Blaisesta" Drusilla sanoi.
" EI OLE TOTTA.. "  Amy sanoi... Katsoen Drusillaa epäuskoisesti.

" Jos se, mitä ajattelin sinun tarkoittavan, on olevinaan vitsi. Niin minua se ei todellakaan naurata. " hän jatkoi.
" Se mitä Dru sanoi, ei ole vitsi.. Eikä sille kuulu nauraa" Draco sanoi.
" Miksi sen on pakko olla minä?" Amy kysyi lähinnä itseltään. Drusilla kuuli, myös selvän huokaisun..
" Blaise oli aikaisemmin kiinostunut Drusta.." Amy sanoi.

Hän katsoi nyt Drusillaa,  joka oli kyllä järkyttyneempi kuin Amy sen kuullessaan. Drusilla oli ollut kyllä tietoinen asiasta. Sillä kuraverinenkin, oli maininnut samasta asiasta. Mutta miten, se kaikkitietävä oravanpoikanen, muka oli niin oikeassa. Ja niin hyvin perillä Luihuisten tuvan sisäisistä asioista.. Vakoiliko Hermione siis huvikseen Luihuisia, vai mitä tämä nyt oli?

" Siis se oli totta.." Drusilla sanoi.
" Ei kuraverinen erehtynytkään. Jotain hän osaa sentään, päätellä omillakin aivoillaan. Eikä ole heti kirjastossa, tarkistamassa asiaa kirjasta"  Drusilla sanoi.
" Ei tuollaista vielä ainakaan lue kirjassa. Kuraverinen, ajattelee siis muutakin kuin kirjaan kirjoitettua" Draco sanoi, hieman sarkastisesti.

Drusillalla oli vaikeuksia olla nauramatta.. Hän huomasi taas Amyn kasvoilla sen saman katseen. Joka selvästi paheksui, hänen ja Dracon sanavalintaa. Drusilla vilkaisikin Amya varoittavasti. Sillä tuo tyttö, tekisi kohta pahan virheen Dracon nähden.
Amyn olisi parempi lakata säälimästä kuraverisiä. Sillä jos Lucius Malfoy, huomaa sen kerrankin, miten Amy käyttäytyi.. Sitä Drusilla ei edes halunnut kuvitella mielessään, mitä siinä tilanteessa tapahtuisi.

" Jos Blaisen kiinostuksen kohteista, pitäisi joku kirjaa.. Niin niitä kirjoja olisi ainakin yksi valmiina, paksu sellainen. " Amy sanoi.
" Siis jo kaikki aiemmat viisi vuotta lasketaan yhteen.." hän lisäsi.

Se oli kyllä tottakin. Sillä Blaise Zabinin ihastuksen kohde, tahtoi vaihtua ainakin kerran vuoteen, ellei useamminkin.. Drusilla oli kauhukseen kuullut viidennen vuoden alussa, Blaisen katselleen myös Dracoa sillä silmällä.. Tosin se ei päättynyt Blaisen kannalta kovinkaan hyvin.. Draco, oli nimittäin aivan erimieltä kuin Blaise. Ja tilanteen selvittely noiden kahden pojan välillä, oli johtanut pahaan tappeluun, jonka Blaise valitettavasti hävisi..
Drusilla ei ollut aivan varma siitä, mikä tilanne poikien välillä oli johtanut tappeluun.. Mutta hän oli kuullut jälkeenpäin mm. Millicentiltä sen verran, että Blaise oli ihan oikeasti ahdistellut Dracoa. Tai no ainakin yrittänyt jotain sellaista.. Draco oli raivostunut Blaiselle niin pahasti, ettei ollut kyennyt hillitsemään itseään.. Ja siitä seurauksena, Blaise olikin viettänyt kolme seuraavaa päivää sairaalasiivessä..

Draco ei suostunut millään puhumaan koko tilanteesta.. Eikä Drusilla olisi edes uskaltanutkaan kysyä pojalta siitä. Ties miten pahasti poika olisi suuttunut hänellekkin, jos hän olisi mennyt kyselemään sellaisia...
Blaisekaan ei enää kommentoinut asiaa sen kummemmin, mutta silloin palattuaan sairaalasiivestä, poika oli vältellyt joutumasta lähellekkään Dracoa.. Ja edelleen, tilanteen jälkeenkin, Draco katsoi Blaisea silloin lähes murhaavasti.

Myös Ginny oli saanut osakseen Blaise Zabinin ihailua, ollessaan kolmannella luokalla. Ginny tosin pakoili aika taitavasti Blaisea, ja keksi aina vain ovelampia piiloja, välttääkseen kohtaamasta tuota Luihuista. Juuri Ginnyltä, Drusilla oli ajatellut kysyvänsä neuvoa siihen, miten Amy pääsisi pakenemaan. Sillä Amy näytti kaikkea muuta kuin kiinostuneelta..

----------------------------------------------------

Seuraavana aamuna herätessään, Drusillasta tuntui hieman epätodelliselta.
Hän näki, tosin aivan ihan unen Dracosta, ja se tuntunut ihan todelta. Unessa tosin tapahtui jotain, mistä tyttö päätti vaieta täysin.
Lopullinen herääminen taisi tapahtua vasta, kun tyttö putosi sängystä. Ei siinä kai mitään hauskaa ollut, mutta silti hän alkoi nauraa itsekseen..

" Miksi sinä olet lattialla? ja mikä on noin hauskaa?" Amy kysyi, kun Drusilla vihdoin nousi ylös..
" Tuntuu vaan epätodelliselta. En oiken osaa uskoa vieläkään, olevani jo 16" Drusilla sanoi.
" Hyvää syntymäpäivää" Amy sanoi, ja antoi lahjansa Drusillalle.
" Kiitos." Drusilla sanoi.

Hän kääntyi samantien, laittaakseen lahjan pöydälle. Ja silloin tyttö huomasi sen.
Toisen tyynyn päällä oli, tummanpunainen pitkävartinen ruusu. Tytöllä ei ollut minkäänlaisia epäilyksiäkään siitä, kuka sen oli tuonut.
` Voi miten suloista Draco` Drusilla ajatteli..
Ruusu oli ihan varmasti häneltä... Kuka muukaan Drusillalle, toisi kukkia...
" Sinulla on salainen ihailija" Pansy sanoi, huomattuaan ruusun...

Se olisi ollutkin Pansylle helpotus, jos ruusu olisikin joltain Drusillan ihailijalta... Amy ja Pansy, eivät kumpikaan tienneet kukkien värien merkitystä, toisin kuin Drusilla. Kiitos kuului Ginnylle, joka oli opettanut ne hänelle. Ruusun tummanpunaisen värin merkitys, oli yksiselitteinen.. Se merkitsi rakkautta. Ja Drusilla uskoi siihen, vaikkei hän ollut kuullutkaan Dracon sanoneen niin hänelle.
Pansy näytti olevan kateellinen jo ruusustakin... No, hän ei tainnutkaan saada Dracolta koskaan kukkia.

" Ruusu on Dracolta.. Ei keneltäkään ihailijalta" Drusilla sanoi.
" Oi.. saat lahjoja jo aamulla herättyäsi" Amy sanoi, katsoen ystäväänsä salaperäisesti.
" Saa ystäväkin antaa kukkia lahjaksi.." Drusilla sanoi, saadakseen Pansyn huomion pois ruusustaan.
" Ei ollut aikomustakaan sanoa niin." Pansy sanoi.
" Taisit nähdä unia unelmiesi prinssistä, kun noin putosit sängystäkin" Amy sanoi.
" Olin kyllä jo hereillä, ennenkuin tipahdin.. Sillä unelmieni prinssi oli unessani" Drusilla sanoi.

Hän hylkäsi ajatuksen, heittää Amya tyynyllä.. Vaikka Amy oli oikeassa hänen unensa suhteen.. Unestaan Drusilla ei kylläkään aikonut kertoa yhtään enempää. Ja juuri unelmien prinssistä puhuminen oli loistava keino Pansyn hämäämiseen.. Eihän sillä tyhmällä tytöllä voinut olla ajatustakaan siitä, että Drusillan unelmien kohde oli Draco. Tosin, poika oli nyt jo Drusillalle enemmän kuin vain unelma..

" En niin millään jaksaisi odottaa iltaan.. Haluaisin jo saada tietooni Dracon yllätyksen" Drusilla sanoi, Pansyn jo lähdettyä aamiaiselle.
" Ruusukin, on jo osa lahjaa.. Mitähän muuta minä saankaan vielä tänään.." hän jatkoi.
" Olet niin onnekas. Minä en saa koskaan kukkia keneltäkään" Amy sanoi.
" Odottele vain omaa syntymäpäivääsi. Ehkä saat silloin kukkia, joltain prinssiltä" Drusilla sanoi, yrittäen ilahduttaa ystäväänsä.
" Hyi yäk.. Blaise.. Sinä voit sanoa noin, koska sinullahan on Draco" Amy sanoi.
" Mitä sinä sanoit?" Drusilla sanoi kysyvästi.

Hän kuuli aivan varmasti väärin. Ei Amy voinut olla? ei se olisi ihan liikaa..
Ja ei Drusilla hyväksynyt sitä, edes ajatuksenakaan.. Ei hänen paras ystävättärensä Luihuisen tuvassa, saisi millään tavalla olla kiinostunut hänen poikaystävästään. Ja miksi, kaikilla tytöillä heidän tuvassaan, oli pakko olla sen ihastumisen kohteena juuri Draco Malfoy. Sillä Luihuisessa oli kyllä muitakin poikia.
Tämän asian Drusilla selvittäisi kyllä Amyn kanssa ihan kahdestaan. Ja toivoi todella, kuulleensa väärin tai ainankin ymmärtäneensä sen mitä kuuli niin. Hän ei millään voinut sanoa ääneen, seurustelevansa Dracon kanssa, eikä myöskään käskeä Amya kauas poikaystävästään. Drusilla ei halunnut olla samanlainen, millainen Pansy oli Dracon tyttöystävänä.

Amy katsoi nyt Drusillaa hieman kummallisen näköisenä.. Mutta tyttö katsoi vain ystäväänsä kulmiensa alta, niinkuin aina  kun hän ei jaksanut välittää.. Drusilla kääntyi, laittaakseen ruusun pöydälleen, taiottuaan sille ensin maljakon. Silloin hän huomasi, toisen maljakon pöydällään, jossa oli kimppu punaisia orkideoita.
Ne olivat aivan varmasti Drusillan isältä. Sillä maljakkoa vasten oli nojallaan myös korttikin.
Drusilla otti kortin käteensä, käänsi sen ja luki mitä hänen isänsä oli sillä kertaa kirjoittanut hänelle.



~ Hyvää syntymäpäivää, melkein aikuiselle Drusilla Prinsessalle.. Rakkaudella: Isä ~


Tyttö ei voinut mitään sille, että hän joutui kuin huomaamatta pyyhkäisemään kyyneleet pois silmistään, luettuaan kortin tekstin.
" Kiitos isä. Sinäkin olet rakas" Drusilla ajatteli hiljaa ääneen itsekseen.
Nyt hänen olisi ihan pakko, mennä kiittämään isäänsä aamiaisella, ja halattava häntä. Severus Snape, oli ollut aina huono kirjoittamaan onnittelukortteja, varsinkin tyttärelleen. Mutta tämä oli niistä yrityksistä paras tähän mennessä.

" Keneltä muulta sinä sait kukkia?" Amy kysyi.
" Isä toi  ne minulle" Drusilla sanoi.
" Katso nyt tätäkin." hän jatkoi, antaen samalla kortin Amylle.
" Voi ei. Aivan ihana. Sinä olet todellakin, isällesi se rakkain" Amy sanoi.
" Isälle on aina ollut vaikeaa, kirjoittaa mitään tunteellista.. Varsinkin minulle. " Drusilla sanoi.
" Ja nuo kukat. Punainen orkidea, on ollut pienestä asti lempikukkani.." hän jatkoi.
Drusilla laittoi kortin takaisin, maljakon viereen, ja samaten Dracon antaman ruusun omassa maljakossaan pöydälle.

" Severus kävi tuomassa myös lahjasi, kun sinä nukuit vielä.." Amy sanoi.

Drusilla vilkaisi samantien sänkynsä päätyyn, ja oli pudota jälleen sängystä. Hän oli saanut enemmän lahjoja kuin viime vuonna.
Tyttö huomasi muiden lahjojen joukossa, myös lahjat Ginnyltä, Frediltä ja Georgelta. Joku muu opettaja oli varmasti tuonut ne hänelle.
Taikka sitten pöllö, ja Amy oli lisännyt ne sitten lahjakasaan. Severus, olisi luultavammin hävittänyt ne jos olisi ne huomannut.
" Ei tämä ole tottakaan. Isän pitää tulla hakemaan osa pois.." Drusilla sanoi
Mutta amy tiesi, ystävänsä vain leikillään sanoneen niin. Sillä Drusilla luopui todella harvoin lahjoistaan.
----------------------------------------------------

" Mitä sinä muuten tarkoitit aiemmin?" Drusilla kysyi, etsittyään vaatteet kaapistaan..
" Mikä niin?" Amy kysyi.

Etsiessään vaatteita, hän oli miettinyt miten sanoisi parhaalle ystävälleen, tätä loukkaamatta, ettei tytöllä ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia Draco Malfoyihin. Jos jotain sen suuntaista ilmenisi. Hän ei tietenkään voinut kertoa, seurustelevansa jo tuon vaalean luihuisen kanssa, sillä hän piti sopimuksestaan kiinni pojan kanssa. Oli ihan liian aikaista, julkistaa kaikki, ja Drusillasta oli vain ihanaa olla Dracon kanssa niin, ettei kukaan muu vielä tiennyt.

Amy odotteli Drusillaa makuusalin ovella. Ja se mitä hän kysyi Drusillalta, kuulosti tuon tumman tytön korviin vähän tyhmältä.

"  Se mitä sanoit Dracosta.. Vertaisit häntä Blaiseen" Drusilla sanoi.
" En minä sitä niin tarkoittanut" Amy aloitti

Se mitä hän sanoi, ei ollut varsinainen kysymys, mutta toivottavasti Amy tajuaisi sen niin. Drusilla odotti ehdottoman rehellistä vastausta, sillä hän huomasi kyllä nopeasti, jos hänelle joku valehteli. Se oli perintöä hänen vanhemmiltaan.

Tietenkin Amyn vastaus, oli jotain selittelyä. Kiertelyä totuudesta. Mutta Drusilla oli saanut jo tarpeekseen sellaisesta, jo silloin kun Hermionen salaisuus selvisi hänelle. Sekin riitti jo hänelle, että vihollisella oli vastenmielinen ja oksettava salaisuus, liittyen hänen poikaystäväänsä. Eikä tyttö, halunnut suuttua silläkään kertaa Amylle.

" Miten sitten tarkoitit asian?" Drusilla kysyi.
" MInulla ei ole minkäänlaisia tunteita, Dracoa kohtaan. En voisi ikinä, tehdä niin sinulle." Amy aloitti.
" Sinä olet paras ystäväni, ja kun tiedän tunteesi Dracoa kohtaan.." hän jatkoi
" No eikö ihan todella ole? olit niin kateellisen kuuloinen, kun näit ruusun jonka sain Dracolta" Drusilla sanoi.
Nyt hän tiesi kuulostavansa jo uhkaavalta. Mutta Drusilla, seurusteli Dracon kanssa, siksi tilanne oli hänelle sietämätön.
" Kuulostat ihan samalta kuin Pansy.. Silloin yhtenä iltana." Amy sanoi, siirtyen hieman kauemmas.
" Mutta minä olen ihan oikeasti tosissani.  Minulla ei ole tunteita Dracoa kohtaan. En ole ihastunut häneen, enkä koskaan voisi tehdä sellaista sinulle. Minulle on tärkeämpää ystävyyteni sinun kanssasi" hän jatkoi.

Drusilla tiesi sillä hetkellä Amyn puhuvan totta. Miksi hän edes epäili tyttöä, joka oli hänelle läheisin koko tuvassa.
" Tiedän minä sen" Drusilla sanoi
" En olisi saanut alkaa epäillä sinua." hän jatkoi pahoittelevana.
" Sinä olet mustasukkainen Dracosta jo nyt. Vaikka teidän kahden välillä ei ole vielä mitään sellaista" Amy sanoi
Kumpa Amy tietäisikin, miten väärässä oli.. Drusillan ja Dracon välillä kun oli paljon enemmän kuin vain ystävyys.

Sillä hetkellä Drusilla tiesi jo Amyn puhuvan totta, miksi hän oli edes antanut itsensä epäillä parasta tyttöystäväänsä.
"- Kyllä minä tiedän sen.." Drusilla sanoi.
"- En minä saisi edes epäillä sinua, sillä tavoin kun tein äsken" hän lisäsi pahoittelevasti.
"- Dru. Sinä taidat olla mustasukkainen, vaikka sinun ja Dracon välillä ei olekkaan tapahtunut mitään vielä" Amy sanoi.
`kumpa tietäisitkin sen, miten väärässä olet Amy`Drusilla ajatteli.

" Saat aivan varmasti, toisen lahjasi aamiaisella. Prinssisi tuo sen sinulle" Amy sanoi, kun tytöt menivät aamiaiselle yhdessä.
" Draco Malfoy ei ole mikään prinssi. Ja ei hän ole minun.." Drusilla sanoi, tietoisesti valehdelleensa taas. Sillä tietenkin Draco oli jo hänen omansa.
" Siitä pojasta ei saa prinssiä millän. Ei hän edes käyttäydy sillä tavoin" Drusilla lisäsi.
" Taisin muuten unohtaa kertoa siitä, kun aiheutin miltei tulipalon poikien makuusalissa" Drusilla sanoi, hetken hiljaisuuden jälkeen. Jospa hän sillä, saisi Amyn unohtamaan prinssipuheet Dracosta.
" Mitä sinä teit siellä? " Amy kysyi.
" No siis. Grabbe tuli makuusaliin väärällä hetkellä. Minulla ja Dracolla, oli täydellinen kaksintaistelu menossa." Drusilla aloitti.
" No sitten minä, kai sanoin väärän loitsun ja sytytin miltein Goylen toisen tyynyn tuleen" hän jatkoi, kuulostaen hieman huvittuneelta.
" Siinähän olisit sitten selitellyt asiaa Goylelle" Amy sanoi, miltei itsekkin nauraen.
" Niimpä niin. Ja olisin samantien, suututtanut Goylen. Koska menin polttamaan hänen tyynynsä" Drusilla sanoi.

Kumpikin tyttö nauroi miltei ääneen loppumatkan suureen saliin. Kun he miettivät, Goylea suremassa palanutta tyynyään.
---------------

" Lucius Malfoy istuu opettajien pöydässä" Amy ilmoitti iloisesti. Drusilla tosin hieman säikähti.
" Voi ei.. Taaskaan en voi paeta, hänen onnittelujaan" Drusilla sanoi.

Tilanne inhotti tyttöä hieman. Jos hän saisikin kummisedältään, jonkun ison lahjan. Ja vielä koko koulun, ja muiden Luihuisten nähden.
Hän yrittikin livahtaa tupapöytäänsä mahdollisimman vähin äänin, siinä onnistumatta. Koskaan, Drusilla, ei vaan onnistunut välttelemään Luciusta.

" Sylin täydeltä onnea kummitytölleni" Lucius sanoi halaten Drusillaa
" Kiitos Lucius. Välitäthän kiitokseni myös Narcisalle." Drusilla sanoi kohteliaasti..
" Lahja on minulta ja vaimoltani. Poikamme, antanee oman lahjansa sinulle.. " Lucius sanoi.
" Toivoisimme, sekä minä että vaimoni. Että sinä pidät lahjastamme, ja käytät sitä päivittäin ylpeyttä tuntien" Lucius jatkoi.
" Narcissa lähettää sinulle kukkia vielä myöhemmin.." Lucius lisäsi, vielä.

Drusilla oli tuntenut jo useamman kateellisen katseen niskassaan.. Ja tiesi katselijoista suurimman osan, olevan muita Luihuisen tuvan tyttöjä, Pansy Parkinson mukaan lukien.

" Sain taas jotain arvokasta. Jonka katoamisesta seuraa ankara tuomio" Drusilla sanoi Amylle.
Hän tiesi, useamman Luihuisen tytön kääntäneen nyt katseensa häneen, ja he myös kuuntelivat. Kaikki, taisivat olla liiankin uteliaita näkemään mitä Drusilla sai Malfoyilta. Mutta se meni jo liian pitkälle, että Pansy kurkotteli pöydän ylitse sen asian vuoksi.
Mutta ensin Drusilla meni kiittämään omaa isäänsä kukista...

" Kiitos isä" Drusilla sanoi, halaten Severusta..
" Mitä muutakaan olisin keksinyt lahjaksi kauniille ja ainoalle tyttärelleni.. Olen ylpeä sinusta" Severus sanoi, halaten myös tytärtään.
" Se mitä kortissasi luki. Oli jo nin kaunista.." Drusilla sanoi.,
" Muistathan Drusilla sen, että Beatrice katselee tänään myös suurta ylpeyttä tuntien, omaa tytärtään" Lucius sanoi.
" Siis siellä, missä hän nyt ikinä onkin"
" Lopettakaa molemmat.. En halua kuunnella enempää" Drusilla sanoi..

Luihuisen pöytään palattuaan, Drusilla avasi Dracon vanhempien lahjan. Ja ei ensin ollut uskoa silmiään, sen nähtyään.
Mustassa rasiassa, oli hopeinen sormus, ja siinä aivan selvästi Malfoyn sukuvaakuna. Käärme ja tikari yhdessä, samanlaisen Drusilla oli nähnyt vain Dracolla. Tosin hänen sormuksensa, oli monta kertaa ohuempi kuin pojan..

" Ei ole totta. Miksi juuri minä sain tämän?" Drusilla kysyi vain itseltään.. Hän oli odottanut jotain aivan muuta.
" Sinä olet Lucius Malfoyn kummityttö, siksi sinä sen sait.." Amy sanoi.. Ja nyt kateus kuului jo hänen äänestään.
" Ja tuollaista sormusta, ei voi saada kukaan muu tyttö koskaan.. Sinä olet niin onnekas Drusilla" Amy lisäsi vielä.

Drusilla ei sitten millään voinut olla näyttämättä lahjaansa muillekkin.. Moni tyttö katsoi sitä, kateellisena.
No oli sormus tietenkin kaunis, mutta Drusilla odotti enemmän näkevänsä Dracon lahjan..

" Mistä Amy nyt noin kateelliseksi muuttui?" Draco kysyi, odottamatta.
" Siitä, mitä vanhempasi antoivat Drusillalle lahjaksi" Amy sanoi.

Drusilla ei voinut olla näyttämättä sormusta pojalle.. Draco tosin ei ollut yllättynyt huomattuaan sen.. Ilmeisesti, hänellä oli tiedossa se koko ajan, mitä hänen vanhempansa antaisivat lahjaksi.

" Oma lahjani jää takuulla tuon varjoon.." Draco sanoi, kun Drusilla nousi halaaman häntä.. Poika oli kuin huomaamatta, laittanut lahjansa tytön syliin.
" Mutta tiedän varmasti sen, että sinä ihastut lahjaani. Onnea " poika lisäsi vielä.
" Kiitos rakas" Drusilla sanoi hiljaa..
.
Dracon lahjalla oli pakko olla joko yhteys pojan sukuun taikka Luihuiseen. Ja jälkimmäisen kohdalla, tyttö osui oikeaan. Hän sai hyvin kauniin ja siron rannekorun. Koru oli käärmeen muotoon tehty, smaragdisilmillä. Puhdasta hopeaa tietenkin. Mistä Draco sen tiesikään. että Drusillan onnenkivi sattui olemaan smaragdi, siitä tytöllä ei ollut aavistustakaan.
Tyttö ei keksinyt hetkeen mitään sanottavaa, koru vain oli niin kaunis. Mutta niin oli sormuskin jonka hän sai.
Jos Drusilla olisi vain voinut, hän olisi luultavammin noussut uudelleen ylös, ja suudellut poikaa..

" Se on aivan liian kaunis.." Drusilla sanoi.
" Katso sitä vähän tarkemmin vielä." Draco sanoi, kuulostaen hieman salaperäiseltä.

Tyttö katsoi korua uudelleen nyt sisäpuolelta. Ja huomasi sen, että käärmeen pään alla oli heidän kummankin nimi..

" Annan korun sinulle, merkiksi ikuisesta ystävyydestä" Draco sanoi.
" En halunnut olla ylimenevän suloinen  tällä kertaa" hän lisäsi.
" Tällä kertaa?" Drusilla sanoi, katsoen poikaa kysyvästi. Sillä hän kyllä tiesi, nimien lisäyksellä olevan myös salattu merkitys.

Siihen kysymykseen, tyttö ei saanut vastausta.. Sillä pojan katse häneen oli vain salaperäinen.. Ties mitä tyttö nyt saisikaan jouluna lahjaksi.
Drusilla antoi, pojan laittaa korun vasempaan ranteeseensa. piilottaen sen sitten tupakaapunsa hihan alle. Vielä ei ollut oikea aika, näyttää sitä muille. Pansyn ilmettä ja reaktiota, Drusilla tosin odotti miltei kauhulla. Sillä jo sormuksen nähtyään, Pansy oli muuttua vihreäksi kateudesta. Sormusta Drusilla sen sijaan ei piilotellut.
Loitsutunnilla oli sinä aamuna hauskaa. Lipetit, sanoi opettavansa muutaman loitsun tytöille ystävänpäivänä. Jotta he voisivat kokeilla niitä poikiin.
Drusilla tiesi kyllä jo valmiiksi, ettei hän enää mitään sellaisia tarvinnut, mutta voisihan hän huvikseen kokeilla, tehoaisiko mikään Dracoon.

" Sinä et tarvitse taikoja etkä loitsuja" Draco kuiskasi, hipaisten samalla varoen huulillan tytön korvaa.
" En taida tarvita.." Drusilla sanoi hiljaa, koskettaen pojan kättä.

Välitunnilla, he kaksi onneksi taisivat löytää paikan, jossa heitä ei nähnyt kukaan. Tosin sellaisen, missä ei saanut olla muutenkaan.
Hetkeen, kumpikaan ei sanonut toiselle mitään. Drusilla, halusi nyt kiittää poikaa oikeasti korusta ja samalla ruususta. Hänen oli tosin tarkoituksena, antaa vain nopea suudelma pojalle, muttei siitä tullut mitään.
Sillä heti kun heidän kahden huulet löysivät toisensa, suudelma kesti useamman minuutin.. Muuttumatta sillä kertaa ollenkaan levottomaksi..

" Saat varmasti kauniin joululahjan. Kun kiitoskin on näin kaunis" Draco sanoi.
" Olisi opeteltava kiittämään sinua muulla tavoin" Drusilla sanoi, kiusatakseen poikaa.
Mutta, poika nosti hänet samantien syliinsä, laskematta alas..
" Niinkö ajattelit tekeväsi? en usko sitä.." Draco sanoi, kiusoittelevasti..  Antaen nopean suukon tytölle.
" Niin teen todella, jos et laske minua alas" Drusilla sanoi.

Amyn katse ystäviensä suuntaan oli helposti tulkittavissa. Siksi Drusilla katsoikin häntä varoittaen. Ei Amy voinut tietää, Drusillan ja Dracon suudelleen toisiaan taas. Mitään ylimääräistä ääntä ei ainakaan kulkeutunut tytön korviin, eikä hän nähnyt minkäänlaista merkkiäkään siitä, että joku salakuuntelisi heitä.. Taikka olisi nähnyt suudelman heidän välillään.
Toinenkin asia ihmetytti Drusillaa. Nimittäin se missä kaikenmukatietävä Granger oli. Sillä se tyttö, ei kyllä koskaan myöhästellyt. Nyt häntä tosin ei luokan edessä näkynyt.
Hetken ajan Drusilla ajatteli, Pansy Parkinsonin jo kostaneen sille nirppanokka Rohkelikolle.

Mutta sitten Hermione, tulikin paikalle.. Juuri ennen kuin Kuhnusarvio päästi oppilaat luokkaan. Hän ei näyttänyt sen iloisemmalta kuin muulloinkaan, kun kysymys oli yhteistunneista Luihuisen kanssa. Mutta nyt Hermione, katsoi Drusillan suuntaan läpitunkevalla katseella, ja se aiheutti Luihuisen tytössä inhonpuistatuksen. Jotain erilaista oli myös tuon rohkelikon tytön silmissä, aivan kuin hän olisi juuri nähnyt jotain suuresti järkyttävää.
Toista kertaa Hermione ei katsonut Drusillaa, mutta hän katsoi Dracon suuntaan usemman kerran, samalla tavalla.
Draco Malfoy tosin ei välittänyt tippaakaan siitä, miten Hermione häntä katsoi. Mutta, vastakatse Dracolta oli tuttuun tapaan kylmä ja ylimielinen.. Aavistuksen ilkeäkin. Se tosin viipyi vain sen hetken pojan kasvoilla, ja muuttui samantien toiseksi kun poika katsoi Drusillaa..

Sillä kertaa Drusilla ja Hermione taistelivat pisteistä taikajuomatunnilla. Aihe oli kerrankin sellainen, mikä kiinosti myös Drusillaa.
Hän hankkisi tiedoillaan lisäpisteitä, Luihuisen etumatkaa Rohkelikkoon ajatellen. Se tulisi tosin tuplaantumaan ensi lauantaina, kun Luihuinen voittaisi Rohkelikon huispauksessa.

" Sinä et sentään hypi penkillä.. Niinkuin Granger" Draco sanoi.
Poika selvästi nauroi ilkeästi, kun Drusilla nousi kolmatta kertaa seisomaan käsi pystyssä. Hetkisen ajan, tyttö jo harkitsi alkavansa hyppiä paikallaan. Mutta Draco teki sen jo.. Drusilla yritti aivan tosissaan olla nauramatta, sillä poika vain loukkasi Hermionea matkimalla tätä.
Sen kertaisen vastauksen kanssa, Drusillalla ei ollut kiire.. Hän kyllä tiesi, sen aivan oikein...

" Se on erittäin salakavala ja petollinen.. Tietenkin myös hengenvaarallinen. Sitä et voi haistaa ennalta, sillä kun ei ole ominaista tuoksua.  Se ei maistu miltään, on siis kuin ilmaa.. Väri ei paljasta myöskään mitään, se on kuin vettä.. Mutta kun juot sitä.." Drusilla hiljeni kohtalokkaasti, ennenkuin sanoi.
" Jäädyt kuoliaaksi.. Myrkky jäädyttää veren suonissasi.."
Vastauksellaan Drusilla ansaitsi kymmenen lisäpistettä Luihuiselle.
" Tuollaista ei lue kirjassa" Blaise sanoi, kun Drusilla istui takaisin alas.
" Isän yksityistunneille kiitos tästäkin" Drusilla paljasti hiljaa.
" Kerron kyllä teille mielelläni lisääkin. Sillä, joistakin asioista mitä isä kertoi, saattaa olla hyötyä varsinkin kokeita ajatellen" Drusilla puhui edelleen hiljaa vain pojille.

" Tämä tunti, on kyllä ainoa, tänä vuonna jolloin opiskeltava aihe kiinostaa minua" Drusilla sanoi
" Tilanne olisi aivan toinen, jos minun isäni opettaisi edelleen tätäkin ainetta. Olisi ainakin mielenkiintoisempaa" hän jatkoi.
" Severus voisi, todellakin opettaa molempia aineita.. " Amy sanoi, puuttuen keskusteluun.
" Silloin tässä luokassa. ei olisi lähellekkään näin montaa rohkelikkoa. Ja oravaneiti, joutaisi häipyä täältä. Muistelen todellakin lämmöllä, tälläkin hetkellä Severus Snapen taikajuomatunteja" hän jatkoi.
" Hän saisi kyllä häipyä muutenkin" Drusilla sanoi.

" Kuka oikeasti haluaisikaan näille tunneille kuraverisiä. Miksi hän edes opettelee turhaan asioita, joista ei ole hänelle mitään hyötyä. Jos jotain oikeasti pahaa tulee tapahtumaan, tuo kuraverinen on yksi kuolleista. Minä olen jo nyt valmis, lyömään vedon sen puolesta, milloin oravanpoikaset kuolevat" Draco sanoi, korotetulla ilkeällä äänellä.

Poika ei näyttänyt kiinostavan vähääkään se, satuttiko hän puheillaan Hermionea vai ei. Drusilla oli sillä hetkellä täysin samaa mieltä Dracon kanssa.

" Sattuisiko sinulla olemaan tietoa jostain myrkystä, jolla voisi nopeasti tappaa oravia?" Draco kysyi, ilmeisesti suoraan Drusillalta. Nostaen taas äänenvoimakkuutta tahallaan.

Tyttö ei enää voinut olla nauramatta. Draco Malfoy pelasti taas tunnin, ilkeillä huomautuksillaan. Drusilla vilkaisi, kuin salaa Hermionea, miettien vielä jotain oikein ilkeää sanottavaa. Mutta ei hänen enää, tarvinnutkaan sanoa mitään.  Ei ainakaan näillä tunneilla.
Draco, satutti jo Hermionea.. Tuolla rohkelikon tytöllä, taisi olla vaikeuksia unohtaa Luihuisen ilkeä poika. No kenelläpä ei olisi?
Drusilla tosin, ei miettinyt sellaisia ollenkaan, sillä hänen ei todennäköisesti tarvitsisi koskaan tehdä niin.. Sillä Drusilla uskoi niin, että Draco Malfoy ei jättäisi häntä.
Hermione puolestaan näytti aivan siltä, kuin hän purskahtaisi itkuun millä minuutilla tahansa. Ja siitä tyttö päätti kertoa heti sopivassa tilantessa myös Dracolle, ja ehkä Blaiselle myös. Kumpikaan poika, ei tainnut huomata sitä, minkä Drusilla näki. Blaise tosin kertoisi, tiedon eteenpäin luultavasti kaikille Luihuisille, mutta sehän ei Drusillaa liikuttanut ollenkaan. Sillä tyttö ei säälinyt kuraverisiä millään tavalla.

McGarmiwan akalla oli ilmeisesti jotain keskusteltavaa Drusillan kanssa, juuri sinä päivänä tuntiensa jälkeen. Drusilla olisi mielummin mennyt valmistautumaan illan juhliin. Niihin, tyttö menisi Dracon kanssa. Poika oli tosin yrittänyt kiistää kaikin keinoin, sen että tytön saama ruusu muka olisi häneltä. Uskalsipa poika sanoa senkin, että ruusun oli tuonut joku toinen Luihuinen. Mutta tyttö ei sitten millään uskonut sitä, ja lopulta Draco tunnusti kiusoitelleensa tyttöä. Ruusu nimittäin todella oli Dracolta.
Mutta miten tyttö ei herännyt sillä hetkellä, kun poika laittoi ruusun hänen tyynylleen. No, ehkäpä hän oli sillä hetkellä todella syvässä unessa.
Draco tosin sanoi, tytön näyttäneen aivan vastustamattoman suloiselta, kun tämä nukkui. Drusilla ei tosin uskonut sitä.

Tyttö lupasi etsiä pojan, heti kun pääsisi pois McGarmiwan akan puhuttelusta. Hänen mielessään oli tosin, sarkastisia kommentteja valmiina tuolle opettajalle, joka oli vieläpä vihollisen tuvanjohtaja. Mutta mitään loukkaavaa tyttö ei aikonut sanoa, sillä häntä ei houkutellut ollenkaan joutuminen vielä Luihuisen tuvanjohtajan puhutteluun samana päivänä.  No, eipä se ensimmäinen kerta olisikaan kun tyttö olisi puhuttelussa opettajille ilkeilystä.
McGarmiwa kehuikin Drusillaa puhuttelun sijasta. Siitä erityisesti, miten paljon tyttö oli edistynyt hänen tunneillaan. Ja myös siitä, että tyttö oli paljon rauhallisempi, kuin aiempina vuosina. Drusillan sanoikin, sen johtuvan ihan aineen opettajasta itsestään, sillä McGarmiwa oli koulun tiukin opettaja. Siksi Drusilla ei uskaltanutkaan pelleillä hänen tunneillaan.

Drusilla suuntasi muodonmuutosten luokasta kohti suurta salia, mennäkseen ensin syömään. Ja sitten valmistautumaan juhliin.
Mutta tietenkin hän onnistui törmäämään matkalla Hermioneen, oikeastaan heti kun poistui luokasta.
Ensimmäisenä hänelle tuli mieleen se, että tuo rohkelikon tyttö vakoili hänen tekemisiään, sillä muuta selitystä hän ei saanut mieleensä.
Muutenhan Hermione oli ollut kaukana hänestä, koko koulupäivän.

" Seuraatko sinä minua kuraverinen.. Niinkuin teit Dracolle kesällä?" Drusilla kysyi...
" Eikö se riitä sinulle, että työnnät nenäsi asioihin, jotka eivät kuulu sinulle" hän jatkoi ilkeästi..
" Sinäkin teet niin.. Puhut minusta loukkaavasti. No tottakai sinä puhut, koska olet Luihuinen.. Te kaikki, siinä tuvassa olette olevinanne muiden yläpuolella" Hermione sanoi.

Drusilla ei välittänyt vähääkään siitä, loukkaantuisiko Hermione Granger vaiko ei.. Ja tuo vastakommentti häneltä, oli naurettava. Luulisi vihollisen pystyvän parempaankin.. Vai eikö tuo rohkelikko uskaltanutkaan tapella Luihuisen kanssa..

" En minä ole sinulle mitään luvannut, ainakaan sellaisesta että olisimme paremmissa tekemisissä. Minulla ei ole aiemminkaan ollut tapana, sietää kuraverisiä." Drusilla sanoi, jatkaen samantien..
" Minulla on muutenkin parempaa tekemistä, kuin seistä tässä tuhlaamassa aikaa sinuun. Pysy kaukana minusta"
" Minä tiedän sinusta ja Dracosta" Hermione sanoi... Se sai, Drusillan pysähtymään hetkeksi.

Eihän se voinut olla mahdollista... Drusilla ja Draco eivät edes näyttäneet muille yhdessä oloaan. Oliko tuo rohkelikko, vakoillut heitä? sekö oli syynä hänen omituisuuteensa..

" Nyt teit todella pahan virheen.. Ja se oli sinun viimeisesi.." Drusilla sanoi.. Ei ollut kaukana, ettei hän suuttuisi todella.

Mutta silloin hän muisti.. Hän tiesi, edelleen pienen osan Hermionen salaisuudesta. Eipä tuo rohkelikon tyttö ollutkaan niin viaton, kuin mitä muut rohkelikot ehkä ajattelivat. Mitähän he sanoisivat, kun kuulisivat totuuden Hermione Grangerin kesälomasta.  Erityisesti mitä sanottavaa olisi Potterilla? Weasleylla? Ginnyllä?

" Mitä minä teenkin ikinä Dracon kanssa ei kuulu sinulle. Ei sitten millän tapaa. " Drusilla sanoi.
" Mutta eihän sillä ole suurempaa merkitystä, kuin sillä mitä minä tiedän sinun kesälomastasi.. " hän jatkoi.

Taas hänestä tuntui samalta, kuin ankeuttaja olisi hipaissut häneen. Inhottavan kylmältä. Koko juttu tosin oksetti Drusillaa edelleen, mutta miksi hän valehtelisi kun kerran tiesi jo totuuden.

" Et voi mitenkään tietää siitä.." Hermione sanoi, kuulostaen nyt säikähtäneeltä.
" Ymmärrätkö sinä ollenkaan, mitä olet mennyt tekemään?" Drusilla kysyi..
" Eikö muka niin fiksu pääsi toiminutkaan silloin? etkö saanutkaan yhtään viisasta ajatusta päähäsi? Ajatustakaan siis siitä, että olisi kannattanut lopettaa koko juttu, eikä heittäytyä sen viemäksi. Jättää Draco rauhaan." hän jatkoi...
" Ajattelitko ollenkaan, mitä mieltä Dracon vanhemmat saattaisivat olla siitä, mitä sinä teit heidän pojalleen?" Drusilla lisäsi vielä.

" Ethän sinä kertoisi koskaan Dracon vanhemmille" Hermione sanoi, enemmän vain pelästyneenä.
" Draco olisi sen jälkeen vaikeuksissa, koska enhän minä ainoa syyllinen ole. Sellaiseen tarvitaan aina kaksi" Hermione aloitti.
" Ja sinä et koskaan tekisi sellaista parhaalle ystävällesi... Mutta hetkinen. Draco on sinulle nyt enemmän kuin ystävä. Se suudelma, jonka minä näin kertoi ihan tarpeeksi. Lucius Malfoy, ei taida tietää teidän suhteestanne" Hermione jatkoi.''

" Sinä olet oppinut vastaamaan ilkeästi, sääli sillä muut aseet puuttuvat sinulta. Minulla on niitä useampiakin, esimerkkinä nyt ilkeät pimeyden loitsut ja taiat, joista sinä et ole kuullutkaan. Koska niitä ei voi opetella kirjojen avulla" Drusilla sanoi.
" Kuunteles nyt kuraverinen. Tiedän sinusta ja Dracosta, sillä kuulin keskustelustanne osan toissa iltana. Draco taisi tehdä jo selväksi sinulle sen, että haluaa sinun muka kaikentietävän suusi pysyvän kiinni. Ja samaten, sinut kauas elämästään ja itsestään myös " Drusilla jatkoi..
" Ja ai niin.. Draco Malfoy vihaa sinua, se tunne tulee suoraan hänen sydämestään"  Drusilla lisäsi kuin olisi unohtanut jotain tärkeää.

" Ethän sinä silti kerro Dracolle siitä mitä kuulit?" Hermione kuulosti sen kysyessään miltei pyytävältä. Hän selvästi tuntui pelkäävän Dracon kostavan hänelle.
" En edes halua kertoa. Miksi tietoisena, muistuttaisin häntä sinusta. " Drusilla sanoi..
" Tai no virhehän sinä olitkin. Virhe, joka tällä hetkellä oksettaa Dracoa. Mutta katsokkin, että pidät sen näkemäsi suudelman omana tietonasi. Sillä jos minä kuulenkaan sinun puhuneen siitä jonkun kanssa.." Drusilla piti lyhyen tauon.. Ennenkuin sanoi ilkeästi.
" niin mikään ei siinä tilanteessa, estä minua keskustelemasta Dracon vanhempien kanssa.. Nimenomaan sinun salaisuudestasi"

" En aikonutkaan kertoa kenellekkään siitä mitä näin. Mutten olisi uskonut sitä sinusta.." Hermione sanoi.
" Olet ihan samanlainen kuin muutkin tytöt Luihuisessa. Esitit Pansyn ystävää, kunnes voitit hänen luottamuksensa. Ja sitten, veit Dracon häneltä.. Se on selkäänpuukottamista" Hermione jatkoi.
" Niiden kahden suhde, oli matkalla tuhoon muutenkin. Pansy ei ansaitse Dracoa... Ja osa syy heidän suhteensa kariintumiseen, oli sinun pikku temppusi kesällä. En voi edes ymmärtää miten sinä sen teit" Drusilla sanoi.
" En kyllä haluaisi kuullakkaan enempää. On muutenkin tärkeämpää tekemistä" hän jatkoi.

Tönäisten sitten Hermionen pois tieltään, välittämättä siitä sattuiko tuohon toiseen tyttöön. Drusilla jatkoi samantien matkaansa suureen saliin.

" Minne sinä jäit... Huolestuin jo.." Draco kysyi, kun tyttö istui hänen viereensä Luihuisen pöydässä.
Tyttö laski samantien kätensä pojan käteen, ja poika otti siitä kiinni hellästi...
" Kyllähän sinä opettajat tiedät. Varsinkin McGarmiwan akan" Drusilla sanoi.
" Joko odotat iltaa?" Draco kysyi salaperäisen kuuloisena, ja jälleen kerran tyttö tunsi hänen huuliensa hipaisevan korvaansa.
" Enemmän kuin mitään muuta" Drusilla vastasi pojalle.

LUKU 12:


Myöhemmin Drusilla oli makuusalissa valmistautumassa juhliin Amyn kanssa.. Hänen isoin ongelmansa oli sillä hetkellä, yllättäen omat hiukset. Hän kokeili useampaakin taikaa,saadakseen hiuksensa asettumaan kauniisti.. Mutta mikään ei tuntunut kelpaavan hänelle..
Lopulta Drusilla päätyi, kampaukseen jossa hänen hiuksensa olivat latvoista loivasti kiharoilla... Drusilla oli yrittänyt, urkkia Amylta ihan pientä vihjettä siitä, mikä Dracon yllätys olisi hänelle.. Mutta hänen paras ystävättärensä ei suostunut kertomaan mitään.


" En osaa edelleenkään edes aavistaa mitään.. Draco yllättää minut tänään täydellisesti" Drusilla sanoi.
" Parempi se onkin, ettet sinä tiedä mitään.." Amy sanoi.
" Eihän tämä nyt vain ole liian lyhyt?" Drusilla kysyi, pyörähtäen kerran vielä peilin edessä..
" Ai hame vai? no ei ainakaan Dracoa haittaa ollenkaan. Siitä sinun ei tarvitse huolehtia.. Mutta Severus voi olla toista mieltä" Amy sanoi.
" Isä saa kyllä hyväksyä sen.. Minä en ole mikään pikku prinsessa enää" Drusilla sanoi.
" Ja ajattelinkin lähinnä Dracoa, kun pukeuduin tähän.." hän jatkoi.
" Kuulit kai jo sen, että menen juhliin Dracon kanssa." Drusilla sanoi kysyvästi.
" Ei se yllätys onnistuisikaan, jos te kaksi ette menisi yhdessä.." Amy sanoi.

Kumpikin Luihuisen tyttö oli sinä iltana erityisen nätti. Drusilla lainasi Amylle, yhden hienoimmista hameistaan.. Vihreämusta ruudullisen, jonka helma oli vähän polven yläpuolella. Drusillan oma musta hame, oli siitä kyllä vieläkin lyhyempi. Amylla oli hameen päällä hopeinen vyö, kun taas Drusillan hametta koristivat hopeiset soljet. Kummallakin tytöllä oli valkoinen kauluspaita.. Ja sen alla olkaimettomat topit, Drusillalla kirkkaan vihreä ja Amylla musta. Kumpikin tyttö edusti siis sinä iltana Luihuisen tupaa, pukeutumisellaan.

" Mikähän pikku oravallamme oli?" Amy kysyi...
" Hän näytti suuressa salissa samalta, kuin häntä olisi peloteltu. Ethän sinä vaan ollut asialla?" Amy kysyi toisenkin kysymyksen.

Granger on kuraverinen.. Ja vihollinen. Uskoisi jo... Drusilla ajatteli, jälleen vilkaistessaan Amya. Samalla hän mietti, keinoa puhua itsensä pois tilanteesta.. Sillä ei hän voinut sanoa suudelleensa Dracon kanssa, juuri kun Hermione näki kaiken.

" Oli jo aikakin näpäyttää sitä kuraveristä. Tein sen kyllä ihan aiheestakin. Kuraverinen, vakoili minua ja Dracoa" Drusilla sanoi.
" Mitä sinä nyt puhut?" Amy kysyi.
" Keksi sinä se. Minä kun en saa kertoa mitään. Lupasin Dracolle, etten puhu muille" Drusilla sanoi.
" Mutta kuitenkin. Kuraverinen orava, oli väärässä paikassa.. Ja toivottavasti niin kävi nyt viimeisen kerran" hän lisäsi.

" Joten sinä joko teit tai sanoit jotain, millä säikytit hänet" Amy sanoi.
" Käskin häntä vain unohtamaan sen, mitä hän sattui kuulemaan. Jos Kuraverinen oravamme, mainitsee sanallakaan kuulemastaan muille, minä kerron hänen pikku salaisuutensa Narcissalle.. Ja Lucius saattaa myös kuulla siitä vahingossa" Drusilla sanoi.
" Ethän sinä voi niin tehdä. Silloin et ajattelisi Dracoa ollenkaan.. Ties mitä kamalaa siitä seuraisi, kun hänen vanhempansa kuulevat kesällä tapahtuneesta.. Varsinkin jos Lucius..." Amy sanoi.
" Siksi puhunkin ennemmin Narcissan kanssa. Hän on ymmärtäväisempi, monessakin asiassa jotka koskettavat hänen poikaansa. " Drusilla sanoi.
" Mutta sitä kesällä tapahtunutta, edes Narcissan ei tarvitse ymmärtää. Mutten kerro yhtään mitään, jos kuraverinen vaikenee" hän lisäsi.

Drusillaa odottamassa oli ollut, hyvin kaunis kimppu punaisista ja valkoisista orkideoista. Vilkaisemattakaan korttia ensin, tyttö oli tiennyt kukkien tulleen Narcissa Malfoylta. Kortin mukana, oli myös kaunis kutsu, jossa Drusillan toivottiin saapuvan uudenvuoden illan juhliin Malfoyille. Drusilla oli samantien vastannut kutsuun, saapuvansa mielellään. Sillä uusi vuosi, yhdessä Dracon kanssa, tulisi olemaan hänestä niin ikimuistoisen ihanaa.
Kutsusta juhliin Drusilla ei maininnut Amylle sanallakaan. Sillä hänellä oli jälleen inhottava tunne sisimmässään siitä, että Amy jäisi jälleen ilman kutsua. Vaikka Narcissa tunsikin Amyn äidin..

-----------------------------------------------

Pansy oli taas aiheuttaa metelin oleskeluhuoneessa, kun Drusilla meni sinne Amyn kanssa. Pansy, oli siis sittenkin kuullut joltain muulta Luihuisen tytöltä, Dracon olevan varattu tänä iltana, Drusillalle. Draco oli pyytänyt Drusillaa juhliin, ohimennen taikajuomien tunnin jälkeen, ja tietenkin tyttö suostui.

" Pyysin jo Drusillaa.. Olen siitä pahoillani, mutta minulla kun ei ole tapana mennä juhliin kahden seuralaisen kanssa" Draco sanoi..
Poika ei kylläkään näyttänyt ollenkaan pahoittelevalta, ennemminkin helpottuneelta kun pääsi eroon Pansysta.
" Joko mennään..? vai onko riitanne vieläkään ohi" Drusilla kysyi, seisahtuessaan pojan viereen..

Pansy katsoi Drusillaa lähes jäätävästi, huomattuaan tämän. Drusilla tosin ei siitä välittänyt.

" Eiköhän tämä ollut tässä. Lähden Drusillan kanssa, eikä riiteleminen muuta tilannetta" Draco sanoi Pansylle.
" On sinullakin syyt haastaa riitaa" Drusillan kommentti Pansylle oli lähes sarkastinen.
" Ja sinulla, tapana olla oikeassa paikassa väärällä hetkellä" Pansy sanoi, pettyneenä.. Sen hän tosin yritti peittää huonolla sarkasmilla.
" Olen huomannut saman useasti aiemminkin" Drusilla sanoi.

Dracon katse, jäi miltei kiinni Drusillaan. Ja kun tyttö katsoi poikaa, hän näki tämän silmissä nyt lähes vaarallista kiusoittelua. Drusilla toivoi, ettei Amy taikka Pansy huomasi, miten Draco katsoi häntä.. Pojan kiinnostus tyttöä kohtaan, oli selvästi heräämässä. Ja tyttö tunsi saman tunteen sisimmässään katsoessaan poikaa.. Dracolla, oli valkoinen kauluspaita päällään, josta oli kai tarkoituksella jätetty kolme ylintä nappia auki. Niin ja tummat, suhtkoht kireät housut.. Drusillan mielestä, poika näytti todella houkuttelevalta.. Ja hän alkoi tuntea itsensä hetki hetkeltä levottomammaksi, siinä pojan vierellä seisoessaan.

" Drusilla on tänään nätti... " Grabbe sanoi, ohittaessaan heidät.
" Kiitos.. Tiedän olevani!" Drusilla huusi hänen peräänsä.
" Joko mennään?" Draco kysyi tytöiltä..
" Ehdottomasti.." kumpikin tyttö vastasi hänelle, suunnilleen samaan aikaan. Sillä molemmat tytöt halusivat jo juhliin.

Severus Snape, katsoi tyttärensä vaatteita hieman kummallisesti. Mutta vaikkakin, hän ei mitään tyttärelleen sanonut, Drusilla osasi kyllä tulkita isänsä katseen..  Ja hän tiesi kyllä olevansa, edelleen isänsä pikku prinsessa. Severus näkyi ravistavan päätään, useammankin kerran koska Drusilla oli tullut juhliin Dracon kanssa.

" Isä ei ole oikein innoissaan siitä, että me tulimme yhdessä" Drusilla sanoi.
" Sanoiko Severus niin..?" Draco kysyi, vilkaisten sinne missä Luihuisen tuvanjohtaja seisoi.
" No ei ainakaan vielä..No niin, nyt se kuullaan häneltä itseltään.. Isä tulee tänne" Drusilla sanoi.

Drusilla ei kaivannut isänsä puhuttelua.. Hän oli ajatellut viettävänsä unohtumattoman illan Dracon kanssa. Nyt Severus pilaisi sen takuulla, tulemalla puhuttelemaan Dracoa. Severus käskisi pojan kauas tyttärestään, ja samalla Drusillan makuusaliin vaihtamaan toisen hameen. Onneksi Lucius Malfoy ei sentään jäänyt juhliin, siinä tapauksessa Drusilla olisi jo paennut maanalle ja vetänyt Dracon sinne mukanaan.

" Drusilla.. Ja Draco..." Aina kun Severus puhutteli etunimellä, siitä ei seurannut mitään hyvää.
" Iltaa Severus.." Draco sanoi, kohteliaasti.
" Isä.." Drusilla aloitti oman puheenvuoronsa. Hän mietti jo puhetta, puolustaakseen vaatteitaan...
" Drusilla. Et sitten etsinyt mitään muuta vaatekaapista yllesi.." Severus sanoi.
" Mikä vika tässä nyt muka on.. Isä.. Minä saan laittaa päälleni mitä haluan" Drusilla sanoi.
" Asussasi ei ole mitään vikaa.. Mutta olisit hieman ajatellut, niitäkin jotka eivät tunne sinua vielä. " Severus sanoi.
" Tuossa asussa, sinusta voi saada väärän kuvan... Kumpa olisit edes laittanut vähän pidemmän hameen.." hän lisäsi.

Siinä se oli.. Drusillan hame oli liian lyhyt... Ja Drusillaa pidettäisiin sen vuoksi, jotenkin alemmassa asemassa olevana, kuin missä hän nyt oli. Vain siksi, että tyttö laittoi sen koulun juhliin.. Severus pelkäsi siis jälleen tyttärensä maineen puolesta.

" Draco. Muistelisin sanoneeni, pitäväni sinua silmällä. Ja nyt minulla on aihetta siihen.. Kun tyttärenikin pukeutuu tuolla lailla" Severus aloitti.
" Samaten viimeisen viikon ajan, olen kiinnittänyt huomioni tavallista enemmän sinuun ja tyttäreeni. Tilanne alkaa olla huolestuttava" Severus jatkoi.
" En ole unohtanut sanojanne Severus.. Enkä halua aiheuttaa enempää huolta. " Draco sanoi.
" Mutta tänä iltana annan lupauksen siitä. että Drusilla on minun seurassani turvassa, mitään pahaa ei tapahdu" Draco jatkoi.

Nyt Drusilla toivoi vain sitä, että Severus todella uskoisi Dracoa. Sillä ilta ei muute sujuisi, niinkuin poika oli suunitellut. Ei varsinkaan jos Severus vahtisi jossain katse- etäisyydellä.

" Minulla on silti omat epäilykseni siitä, että jotain tulee tapahtumaan" Severus sanoi Dracolle.
" Parempi olisi, jos emme keskustelisi siitä Drusillan kuullen..." Draco sanoi.
" Luotan sinuun Draco.. Ja uskon tyttäreni olevan turvassa sinun kanssasi, En häiritse teitä enää tänään.." Severus sanoi.
" Mutta Draco, siitä toisesta asiasta keskustelemme myöhemmin" Severus lisäsi vielä.

Drusillaa se jäi hetkisen ajaksi mietityttämään. Mistä Severus ja Draco puhuivat? jostain sellaisesta, mitä Drusillan ei kuulunut tietää. Mutta nyt sekään ei saisi pilata Drusillan synttäri-iltaa.

" Sano nyt sinäkin se, että olen täällä väärin pukeutuneena" Drusilla sanoi...
" Et todellakaan ole.. Päinvastoin, näytät uskomattoman kauniilta" Draco sanoi..
" Sinä taas näytät.." Drusilla aloitti lauseensa, muttei ehtinyt sanoa sitä loppuun, sillä Draco antoi hänelle ensimmäisen suudelman sinä iltana.
" Tiedän kyllä miltä näytän.." Draco sanoi, kuulostaen hieman kiusoittelevalta..
" Etkä sinäkään näytä vain kauniilta.. " poika jätti lauseen aivan tahallaan kesken..

" Kertoisit nyt edes vähän siitä yllätyksestäsi" Drusilla sanoi..
" Se edellyttä poistumista koulun alueelta" Draco sanoi hiljaa, ottaen samalla kiinni tytön korvasta hampaillaan.
" Kuulostaa erittäin houkuttelevalta.. Niinkuin aivan kaikki, kielletty tekeminen sinun kanssasi" Drusilla sanoi myös hiljaa.

Draco otti Drusillaa jo uudelleen kiinni korvasta hampaillaan, ja antoi sitten useamman suukon tytön kaulalle. Ne alkoivat olla selkeitä vihjeitä tytölle, siitä mitä saattaisi tapahtua myöhemmin. Drusilla tiesi olevansa  valmis siihen.. Sillä hänellä oli mielessään, vain levottomampia ajatuksia, siitä miten hän kuluttaisi kahdenkeskisen ajan pojan kanssa. Se olisi takuulla enemmän nyt, kuin vain lähekkäin suutelemista.

" Ihan vielä ei kuitenkaan kannata kadota. Jos me nyt lähdemme, ei mene montakaan minuuttia siihen kun meitä etsitään." Draco sanoi.
" Emme pahimmassa tapauksessa, ehdi edes pois koulun alueelta, ennen kiinnijäämistä" poika jatkoi hiljaa.
" Eli vielä hetkisen ajan, olemme näissä tylsissä juhlissa" Drusilla sanoi myös hiljaa.

Tytön ajatukset olivat tosin siirtyneet jo eteenpäin, siihen hetkeen kun hän olisi vihdoinkin kahden Dracon kanssa. Hänen olisi tosin opeteltava, hillitsemään ajatteluaan.. Sillä se ei ollut sopivaa hänenlaiselleen, miltei puhdasveriselle 16 vuotiaalle.
Mutta minkä hän sille voi, kun joutui odottamaan edelleen, katoamishetkeä..

Yhtäkkiä Drusilla huomasi, Hermionen katselevan muka salaa häntä ja Dracoa.. Jopa häiritsevästi.
Drusilla katsoi Hermionen suuntaan useammankin kerran hyvinkin jäätävän ilkeästi. Juuri tuolle rohkelikolle, hän halusi tehdä selväksi sen, että Draco Malfoy todella oli hänen omansa. Eikä Hermionella, olisi enää minkäänlaisia mahdollisuuksia pojam suhteen.

" Ai niin.. Unohdin tämän ihan kokonaan.. " Drusilla aloitti..
" Taikajuomien tunnilla tänään, huomasin kuraverisen miltei itkevän. Sen vuoksi, kun sinä huomauttelit hänestä niin ilkeästi. Ehkä hän on tajunnut vihdoin, miksi me kaksi kutsumme häntä oravaksi" hän jatkoi.
" Et sitten sanonut minulle mitään. Lupasit kertoa aina.." Draco sanoi, esittäen loukkaantunutta, liiankin suloisesti.

Drusilla teki, ehkä liiankin kovasti, mieli suudella poikaa heti ja oikein kauan.. Mutta hän hillitsi sen mieluisen tekonsa, ja sen sijaan hän vain kosketti hellästi pojan toista poskea, näytellen lohduttavaa tyttöystävää. Silmäkulmastaan, hän näki kuitenkin Hermionen koko ajan. Ja nyt tuo rohkelikon tyttö, katsoi häntä sen näköisenä kuin olisi juuri ottanut jotain myrkkyä.. Sen myrkyn seuraus, tosin taisi olla äänenmenetys.

" Lupasinko...?" Drusilla kysyi, kiusaten Dracoa.
" Lupasit kertovasi, aina kun huomaat jotain.. Taikka saat jonkun viisaan ajatuksen päähäsi" Draco sanoi, loukkaantunutta edelleen näytellen.
" Minä ihan totta unohdin. Valmistauduin juhliin.. Ja muistin sen vasta nyt" Drusilla sanoi.
" Mutta se mitä sanoit sille kuraveriselle, oli hänelle aivan oikein. Minä en vain ole niin hyvä taikajuomissa vielä.. Aion kyllä opetella valmistamaan myrkyn, joka tappaa ainakin oravia." Drusilla sanoi, mietittyään hetken.
" Mutta. Jos en vakavasti harkitsisi aurorin ammattia koulun jälkeen. Niin toinen hyvä idea ammattia ajatellen, voisi olla jatkaa samalla uralla missä isä on" hän lisäsi.
" Miksiköhän kuraverinen yhtäkkiä niin surulliseksi muuttui" Draco taisi vain ajatella ääneen.
" Miksi sinä edes mietit sellaisia?" Drusilla kysyi.

Drusilla ei nimittäin uskonut sen olleen hänelle tarkoitettu. Mutta hän kuuli sen, ja näkikin pojan vilkaisevan siihen suuntaan missä Hermione oli. Hermione, tietenkin vastasi samantien Dracon katseeseen, sen näköisenä kuin olisi juuri rikkonut sydämensä. Draco käänsikin äkkiä katseensa uudelleen Drusillaan.
Tyttöä alkoi muutenkin ärsyttää suunnattomasti koko tilanne.. Miksi Hermionen piti juuri nyt asettautua, niin lähelle häntä ja Dracoa.
Varsinkin kun hän tiesi, siitä mitä Hermionen ja Dracon välillä oli tapahtunut. Miksi hän edes ajatteli koko asiaa, parempi vaihtoehto olisi vain unohtaa..

" Se vain tuli jostain mieleeni.. Oikeastaan, on kyllä naurettavaa ajatella sellasia." Draco sanoi.
" Sinun kuuluisi olla ainoa tyttö, joka täyttää ajatukseni koko ajan. Silloinkin kun nukun" Poika jatkoi.
" Sinä olet kyllä ajatuksissani miltei aina. Et tosin silloin, kun pelaan huispausta taikka keskityn tunneilla.. Etkä tietenkään häiritse silloin kun luen kokeisiin.. Mutta muuten olet siellä " Drusilla sanoi.
" Olet vain niin vastustamaton.. Siksi en voi olla ajattelematta sinua" hän lisäsi.

Poika ei irroittanut katsettaan, tytön kasvoista. Eikä tyttökään tehnyt sitä, kääntynyt katsomaan poispäin pojan hopeanhohtoisista silmistä. Sitä katsetta, ei muutenkaan saisi kukaan rikkoa. Poika, katsoi tyttöä samalla tavalla, yhtä suloisesti kuin silloin, kun sama katse oli viedä tytöltä jalat alta.. Silloin kun tyttö ei ollut vielä varma tunteistaan poikaa kohtaan. Nyt kaikki tosin oli hänelle selvää.
Tyttö siirtyi pian lähemmäs vaaleaa poikaa, saadakseen jälleen suudella tätä.. Tosin vain nopeasti, mutta silti poika vastasi hänen suudelmaansa.

" Nyt alkaa olla hyvä hetki, siihen että me katoamme täältä. Ja siirrymme omiin juhliimme" Draco sanoi.

Se oli selvä merkki Drusillalle.. Tylsät juhlat jäisivät nyt taakse, ja muualla odottaisivat ne paremmat. Paikassa, jossa heitä kahta ei häiritse kukaan. Hän antoi Dracolle, ihan vähän etumatkaa, koska yhtäaikaa poistuminen juhlista olisi epäilyttävää.
" Minne sinä olet menossa?"Amy kysyi, kun Drusilla oli poistumassa suuresta salista.
" Muualle Dracon kanssa. Sinä et sitten tiedä missä me olemme.." Drusilla sanoi
" Pidä hauskaa Dracon kanssa" Amy sanoi.
----------------------------------------

" Ensi vuonna olemme molemmat täysi- ikäisiä. Joten miksemme juhli vähän paremmin tänään" Draco sanoi.
" Mutta. kumpaankaan noista me emme mene tänään.." poika jatkoi, tarkoittaen Kolmea luudanvartta ja Sianpäätä.

Aivan niinkuin Drusilla oli jo pari päivää ajatuksissaan ajatellutkin. Heidän kahden tie vei Tylyahoon. Ja hän oli arvannut oikein senkin, etteivät he kaksi menisi kumpaankaan pojan viittaamaan paikkaan.. Jos heidät nähtäisiin kummassakaan, siihen aikaan illalla koulussakin olisi pian tieto siitä. Niin iso virhe, ei edes ollut pojan suunitelmissa. Missä muualla, yllätys odottaisikaan häntä, kuin Tylyahon kuuluisassa kummitustalossa.

" Ei kai vaan pelota" Draco sanoi kiusoittelevasti, kun he kaksi lähestyivät mäenpäällä olevaa rakennusta.
" Miksi minua pelottaisi? ei siellä edes kummittele oikeasti.." Drusilla sanoi.

Yllätys oli isompi, kuin Drusilla oli osannut aavistaakkaan.
Draco oli tehnyt yhdestä huoneesta, sellaisen missä tyttö voisi hyvin kuvitella myös nukkuvansa useamman yön.
Huone oli aivan erilainen, kuin silloin kun tyttö itse kävi siellä viikko sitten..
Joka puolella huoneessa oli, tummanpunaisia ruusuja ja samaten hänen lempikukkiaan punaisia orkideoita. Huone oli valaistu loihdituilla kynttilöillä, joista osa jopa leijui ilmassa, ihan varmasti taian avulla.Lattialla oli tyynyjä, ja ikkunoiden edessä näkyvyyden peittävät verhot...
Huonessa oli aivan liian kaunista, ihan vain tytön syntymäpäivän takia. Hän ei keksinyt, minkäänlaisia sanoja joilla kiittäisi poikaa. Toisaalta, ainahan hän voisi näyttää kiitollisuutensa toisella tavalla.

" Ole hyvä.." Draco sanoi hiljaisesti.
Hän seisoi Drusillan takana, ja laittoi molemmat kätensä tytön ympärille hellästi, ottaen hänet syliinsä. Samalla, tyttö sai viinilasin käteensä.
Drusilla otti, vapaaksi jääneellä kädellän, kiinni pojan kädestä nojautuen hieman taaksepäin, niin hän oli vain enemmän pojan sylissä.
Kahdestikkin, Draco yritti jo suudella hänen kaulaansa, eikä hän estellyt poikaa ollenkaan. Lasi, oli kyllä vaarassa pudota samantien, ennenkuin hän ehti edes maistaa siinä olevaa viiniä.. Sillä Dracon suudelmat hänen kaulallaan, olivat todella kaukana viattomuudesta.
Tyttö maistoi varoen viiniä lasissaan. Se ei ollut sitä halpaa tonttuviiniä, jota Severuksella kotona oli. Syvä verenpunainen värikin kertoi siitä. Se oli jotain kalliimpaa, ehkäpä yhtä niistä joita tyttö oli enemmän kuin kerran salaa maistellut Malfoyilla ollessaan.

" Tämä huonekkin muuttuu paljon, kun osaa oikeita taikoja. Ja kun joku toinen vähän auttaa. Yksin en olisi onnistunut tässä" Draco sanoi.
" Auttoiko Amy mahdollisesti sinua?" Drusilla kysyi.
" Paras ystäväsi, antoi tytön näkökulman.. Sillä en oikeasti tiennyt, mitä kaikkea sinä pidät kauniina" Draco sanoi.

Niin Drusilla oli ajatellutkin. Amy oli ollut mukana suunittelemassa tätä, vaikka ajatus oli varmasti alunperin Dracon.
Amy olikin paras mahdollinen apu pojalle, sillä hän jos kuka tiesi mistä kaikesta Drusilla piti.
Amy ansaitsi todella ison kiitoksen tämän illan jälkeen, sillä hän oli omalta osaltaan tehnyt Drusillan syntymäpäivästä unohtumattoman.
Drusilla joi varovasti lisää viiniä, liikahtamatta pois Dracon sylistä. Hän huomasi, että verhot päästivät osittain täydenkuun valon sisään huoneeseen, muttei ulkoa nähnyt sisälle silti.

" Aikaa meillä on miltei puoleen yöhön. Kukaan ei tule keskeyttämään meitä, saamme olla rauhassa. Pidätkö lahjastani?" Draco kysyi.
" Tämän on aivan uskomaton.. Niin täydellinen.. Kiitos" Drusilla sanoi.
" Tästä paikasta tekee täydellisen, se että sinä olet täällä minun kanssani" Draco sanoi.

Drusilla käänsi, kasvonsa lähemmäs pojan kasvoja, sillä hän halusi suudella Dracoa, ihan oikeasti.. Suudelma ei tosin kestänyt kuin ihan pienen hetken, muttei ollut mikään viaton silti.
Tytöstä tuntui hetki hetkeltä vain enemmän siltä, että he kaksi tuhlasivat vain aikaa keskustellessaan.. Sitä he voisivat tehdä muulloinkin.
Huone oli nimittäin aivan täydellinen ihan muuhunkin, paljon läheisempään kuin viinin juomiseen ja keskusteluun. Aikaakin oli tarpeeksi.

" Mikä vain paikka on minusta täydellinen, kun me olemme siellä yhdessä" Drusilla sanoi.
" Niinkö sinä ajattelet?" Draco kysyi.
" En vain ajattele niin, tunnen myös niin sisimmässäni. Olen onnellisin silloin, kun me olemme kahden." Drusilla sanoi.

Hän etsi samalla pojan katsetta, mutta huomasi pojan katseessa taas jotain outoa. Ja vielä niin täydellisenä iltana.
Jos hänen omat tummat silmänsä, eivät nyt täysin huijanneet häntä, poika näytti hänestä vähän surulliselta. Drusillan mieleen nousi taas inhottava tunne, siitä mitä poika mahdollisesti ajatteli. Ja se oli Severus Snapen syytä, sillä hän meni mainitsemaan jostain kamalasta asiasta aiemmin Dracolle.  Ja se sai, taas pojan salaisuuden tytön mieleen, vaikka hän miltei oli unohtanut sen.
Nyt häntä pelotti hetken ajan taas. Kun hän näki, niin surulliseksi muuttunen katseen niissä hopeanharmaissa silmissä, joita hän eniten rakasti..
Draco pelkäsi ihan todella jotain. Johtuiko se siitä, että Drusilla joutuisikin vaaraan jonain päivänä, sellaiseen missä poika saattaisi menettää hänet lopullisesti. He kaksi taisivat ajatella samalla tavalla. Drusilla itsekkin pelkäsi eniten pojan menettämistä kuolemalle.
Hänen olisi nyt vain saatava pojan ajatukset muualle. Drusilla tiesi olevansa aivan täysin turvassa, niin Draco oli Severukselle sanonut ja tyttö uskoi itsekkin siihen.
Siitä Drusilla ei kyllä sanoisi mitään ääneen, mitä ajatteli hetki sitten. Eikä mainitsisi, huomaneensa muutoksen pojassa.
Hän oli luvannut jo Dracolle, lopettavansa tämän salaisuuden miettimisen. Hän ei saisi minkäänlaisia vastauksia mistään kysymyksiinsä, ja yksin hänen ei kannattanut selvitellä sitä. Narcissan kanssa, hän kyllä keskustelisi joululomalla, jos vain saisi tilaisuuden.

Lucius Malfoyn tietoon Drusilla ei halunnut koko asiaa..
Sillä hänen kummisetänsä kertoisi aivan varmasti Severukselle, tämän tyttären selvittelevän vaarallisia juttuja.
Eikä Drusilla aiheuttaa isälleen, harmaita hiuksia päähän ennenaikojaan, vain siksi että hän ajatteli vaarallisia asioita.

" Mitä nyt?" Draco kysyi rikkoen hiljaisuuden.
" Ei mitään.. Unohduin katselemaan sinua" Drusilla sanoi.
" Eiköhän tämä riitä jo. Se, että vain katselemme toisiamme silmiin, on yhteisen aikamme tuhlausta" Draco sanoi.

Hän katsoi Drusillaa nyt silmiin, vieläkin suloisemmin.. Houkutellen tyttöä katseellaan lähemmäs. Se katse tehosi kyllä tyttöön nopeasti, ja hän unohti samantien turhan puhumisen lähestyessään poikaa.
Hetki myöhemmin, he kaksi olivat jo tyynyjen päällä toisissaan aivan kiinni. Ja suutelivat toisiaan aivan lakkaamatta.
Drusillan sisimmässä, vahvistui hetki hetkeltä tunne siitä, että he kaksi tekisivät tänä iltana muutakin, kuin vain suutelisivat sylikkäin.
Hän oli valmis menemään, ihan loppuun asti pojan kanssa.

" Oletko ihan varma siitä mitä olet nyt tekemässä?" Draco kysyi ihan odottamatta.
" Olen aivan varma. Minä todella haluan tätä" Drusilla sanoi, hiljentäen pojan samantien.

Drusilla oli useamman hetken jo tuntenut pojan kädet oman paitansa alla. Hän oli kyllä hetken ajan, avannut pojan paidan nappeja. Ei tietenkään kiireellä. Hänen suudelmansa pojan kanssa, olivat olleet enemmän tai vähemmän kiusoittelevia. Ja lopulta hänkin sai, omat kätensä Dracon ihoa vasten, saatuaan pojan paidan auki. Hän siirsi kiusoittelevasti käsiään pojan selkää pitkin, kohti niskaa..
Hän huomasi kyllä aika pian sen,ettei tämä ollut ensimmäinen kerta Dracolle. Drusillalle se oli..
Draco, riisui Drusillalta vaatteen kerrallan kiirettä pitämättä, ja hänen suudelmansa alkoivat vaikuttaa tyttöön vain vahvemmin.
Ne tuntuivat Drusillasta suloisilta, ja hieman polttelevilta hänen kaulallaan ja muualla vartalossa. Selässäkin, taisi mennä useampi lämmin värähdys...
Drusilla suuteli itsekkin pojan kaulaa, tosin unohtaen hellyyden sillä kertaa kokonaan. Dracon ote hänestä kovenikin vähän, mutta silti poika ei satuttanut tyttöä.
Useamman hetken jälkeen, pojan  lämmin vartalo painautui tiukasti kiinni tytön omaan.. Ja hetki myöhemmin tyttö tunsi, pojan sisällään ensimmäisen kerran. Ensin aivan vähän.. Ja sitten kokonaan, samalla hetkellä Dracon huulet siirtyivät uudelleen tytön huulille, kuin hiljentäen hänet.
Tyttö oli aivan varma siitä, että he kaksi olivat lähes sulautuneet toisiinsa kiinni.. Ja se mitä tapahtui heidän välillään oli, juuri sellaista kuin hän oli ajatellut. Häneen ei sattunut ollenkaan, ei kertaakaan.

''***** ( Poistettu kohtaus)

Useaa hetkeä myöhemmin Drusilla oli vain Dracon sylissä, ja kuunteli pojan sydämen lyövän korvaansa vasten..  Dracon molemmat kädet olivat hänen vartalonsa ympärillä, hellästi tosin..

" Sain aivan täydellisen päätöksen syntymäpäivälleni" Drusilla sanoi.
" Sait kýllä enemmän, kuin ensin ajattelin antavani sinulle lahjaksi." Draco sanoi hiljaa, painaen suudelman tytön hiuksiin.
" Rakastan sinua.." Drusilla sanoi, sen ensimmäisen kerran sinä iltana..
" Minäkin rakastan sinua" Dracon vastaus oli juuri se, mitä tyttö oli salaa odottanut..

Tyttö nosti kasvojaan iha vähän ylemmäs voidakseen suudella poikaa vielä kerran.. Ja niin kävikin, että he kaksi unohtuivat useammaksi hetkeksi vain suutelemaan toisiaan.

Siitä seurauksena, takaisin kouluun palaamisessa alkoi tulla kiire.
Kumpikin unohti täysin sen, miten nopeasti aika saattoi kulua, kun keskittyi täysin toiseen.
Kiinnijääminen ja sitä seuraavat rangaistukset eivät nyt oikein houkutelleet.
Sillä kertaa, heillä oli onnea. Sillä he olivat takaisin linnassa, juuri ennen juhlien päättymistä.
Molemmat taisivat huokaista samaan aikaan helpotuksesta, sillä heidän kahden puuttumista ei ilmeisesti huomattu.
Toista olisi ollut, jos kukaan ei olisi nähnyt heistä kumpaakaan koko illan aikana.

" Oliko hauskaa? " Amy kysyi myöhemmin nukkumaan mennessään.
" Oli.. Ihana yllätys.. Kiitos kun autoit Dracoa" Drusilla sanoi.
" Siellä oli oikeasti niin kaunista.. Ei se voinut mitenkään olla sama huone, jossa kävimme viime viikolla" hän lisäsi.
" Dracon lahja se oli..  Annoin vain tytön näkökulman siihen.. Draco ansaitsee kiitokset sinulta, en minä" Amy sanoi.
" Ja saikin jo" Drusilla sanoi, tosin hiljaa itselleen.
" Nämä olivat oikeasti parhaimmat synttärini.." Drusilla sanoi vielä ennen nukahtamistaan.

Drusilla tiesi, sen että Amy olisi halunnut kuulla enemmän hänen illastaan Dracon kanssa. Mutta tyttö ei voinut sillä hetkellä kertoa enempää. Hän kertoisi vasta sitten, kun saisi Dracolta luvan..
Mutta se jäisi todella salaisuudeksi, mitä hänen ja Dracon välillä tapahtui. Drusilla ei ollut enää, isänsä pikkuprinsessa..
Sillä se mitä hän, teki Draco Malfoyn kanssa, muutti jotain hänessä pysyvästi.. Poika otti häneltä pois sellaista, mitä hän ei saisi enää koskaan takaisin.. Ja sitä, osaa mitä Drusillalla ei ollut enää itsessään, hän kutsui hiljaa mielessään viattomuudeksi..

.





















Ei kommentteja:

Lähetä kommentti