5.5.2011

Nimetön toistaiseksi.. Luvut 13 & 14:

LUKU 13:


Seuraavalla viikolla Drusillan huoli poikaystäväänsä kohtaan kasvoi vain enemmän. Draco Malfoy, oli muuttunut aiempaa oudommaksi. Hänelle, Draco tosin oli edelleen yhtä suloinen kuin aiemminkin.. Drusilla tosin varoi tosissaan sanomasta, poikaa enää suloiseksi, sillä hän ei enää kestänyt pojan loputonta kiusoittelua sen asian vuoksi. Olemalla suloinen, poika kai piti hänen ajatuksensa poissa, salaisuudestaan.. Sillä ei Draco halunnut edelleenkään puhua siitä, tytölle jota rakasti,
Drusilla oli aivan varma siitä, että hänen isänsä ja Draco olivat keskustelleet lauantaina huispausharjoitusten jälkeen, asiasta joka ei silläkään kertaa kuulunut hänelle ollenkaan.. Draco, olikin ollut sen illan yksin, eikä edes halunnut nähdä Drusillaa.

Mutta ei tytöllä sentään kaikki huomaamatta jäänyt. Ei ainakaan se, että Draco Malfoy ei enää osallistunut oppitunneilla oikein mihinkään, jos ei ollut mikään pakko. Useimmiten tuntien aikana, poika vajosi ajatuksiinsa ja oli hyvinkin poissaoleva. Aivan kuin koulu ei kiinostaisi häntä enää ollenkaan.. Samaten tyttö huomasi, pojan olevan tavallista väsyneempi.. Ja hänen kauniiden hopeanharmaiden silmiensä alle, oli ilmestynyt selkeät mustat varjot, aivan kuin poika nukkuisi huonosti, taikka valvoisi puolet yöstä saamatta unta.
Drusillan mieltä painoi edelleen sekin, mitä se Grangerin tyttö oli sanonut hänelle syyskuussa. Usein, hän saikin itsensä kiinni miettimästä, kuinka paljon hän uskaltaisikaan alkaa selvittää Dracon salaisuutta, joutumatta itse vaaraan, taikka jäämättä kiinni pojalle.

Sekin häiritsi tyttöä, miksi Draco Malfoyn katse oli muuttunut niin surulliseksi hänen syntymäpäivänsä iltana. Se katse oli miltei repinyt rikki tytön sydämen, joka kuului jo nyt täysin tuolle vaalealle pojalle. Kaikki salaileminen ärsytti häntä oikeasti, ja niimpä tyttö odottikin jo joululomaa kovemmin kuin aiemmin, sillä hän toivoi yhä pääsevänsä silloin puheisiin Narcissan kanssa.

Ginnyn kanssa, hän ei voinut keskustella kummastakaan mielessään pyörivästä asiasta. Eikä hän myöskään halunnut säikytellä häntä nuorempaa tyttöä turhaan. Se mitä hän kertoisi Ginnylle, saattaisi kulkeutua myös tytön kaksosveljien korviin. Ja kun sitten olisikin niin, ettei Drusillalla oliskaan mitään hengenvaaraa, silloin hän huolestuttaisi nuo kolme Weasleyta turhaan.
Mutta sen tyttö tiesi, ja tunsi sydämessää... Draco Malfoy oli todellakin vaarassa. Päivä päivältä, hän oli varmempi siitä, että Fenrir Harmaaselällä, oli osuutta asiaan. Hänen ihmissuden tassunsa olivat tässä mukana.. Tytöllä oli jo useana iltana vaikeuksia nukahtaa, kun hän mietti, millä se Azkabanista karannut sudenkuvatus, oli mahtanut pelotella Dracoa.

Harmaaselkä ilmestyi myös usein tytön uniin, tehden niistä kammottavia painajaisia, siksi tyttö alkoikin nukkua useinkin todella rauhattomasti, ja piankin huonosti nukuttu yö alkoi näkyä hänessäkin lähinnä väsymyksenä.. Sillä tummat silmänalusensa, tyttö sai piilotettua taioilla.
Muutamana yönä, tyttö heräsi hätkähtäen kammottavasta unesta, pelästyen niin paljon näkemäänsä ettei uskaltanut enää sulkea silmiään.
Hän huomasi, myös itkeneensä unissaan pelosta Dracon takia. Sillä hänen tyynynsä oli useinkin kastunut siihen valuneiden  kyynelien vuoksi, samaten hänen poskensa.
Kyllähän tyttö sen tiesi, ettei kouluun ollut mitään mahdollisuutta päästä sisälle, öiseen aikaan. Linna oli suojattu todella vahvoilla taioilla ja muilla turvatoimilla. Mutta silti, monenakin yönä hän oli miltei menossa jo poikien makuusaliin, tarkistaakseen sen että Draco oli kunnossa, eikä vaan kadonnut keskellä yötä mihinkään.

Amylle hän ei ollut uskaltanut kertoa, pelostaan Dracon vuoksi. Tytöllä oli nimittäin kammottava aavistus siitä, että jos hän kertoisi pojan salaisuudesta muille, hänen pahimmat pelkonsa voisivat käydä toteen. Ja silloin hän itse aiheuttaisi todellisen vaaran Dracolle.
Mutta Harmaaselästä, tytön olisi silti varoitettava Amya niin  ettei hän kertoisi sanallakaan yhteydestä tuon kammottavan kuolonsyöjän ja Draco Malfoyn välillä.
Sillä Amyn ei tarvitsisi enää joutua samanlaiseen vaaraan, Fenrir Harmaaselän takia. Sillä vaikka Amy, olikin puhdasverinen, ei se paha kuolonsyöjä piittaisi siitä sen suuremmin. Jos hän uhkaili jo Lucius Malfoyn poikaakin.

Dracolta tyttö peitteli parhaansa mukaan sitä, miten paljon pojan salaisuus oli vaikuttanut häneen. Sillä hänestä sekin tuntui jo lupauksen rikkomiselta, kun hän mietti näin synkkiä asioita omassa päässään. Käytännössä, tyttö ei edes harkinnut tekevänsä yhtään mitään, sillä jos hän todella olisi vaarassa, Draco pelastaisi hänet uhraamalla oman henkensä. Ja sitä tyttö ei halunnut.
Hän ei voinut edes ajatellakkaan, miten kamalaa se olisi. Jos Draco menettäisi henkensä, häntä suojellessaan. Ajatuksena jo, se itketti Drusillaa eikä hän voinut estellä kyyneleitään.. Hän ei koskaan voisi jatkaa elämäänsä eteenpäin, jos hän menettäisi Dracon luotaan kuolemalle. Ei enää koskaan.. Hän ei tulisi selviämään siitä...

Tokihan hän oli kertonut Amylle, kaiken mitä kuuli siltä kuraveriseltä. Mutta, jotenkin tytöllä oli vain tunne siitä, ettei hän ollut kuullutkaan aivan kaikkea. Saattoi olla, että kuraverinen tiesikin enemmän..
Sillä muutamana iltana, palattuaan huispausharjoituksista, hän oli nähnyt Hermionen. Vihollisen tyttö oli vilkuillut selkänsä taakse kävellessään, ja säikähti pahasti, törmättyään Severus Snapeen odottamatta.
Mutta eihän Drusillan pelko, jäänyt Amyn huomion ulkopuolelle. Sillä sinä yönä, muutama päivä ennen Luihuisen ja Rohkelikon välistä ottelua, Amy heräsi vähän Drusillan jälkeen. Tyttö oli nähnyt kammottavan painajaisen liittyen huispaukseen... Ja se ei saanut olla mikään enneuni.

" Mikä tuli.. Mikset sinä nuku?" Amy kysyi hiljaa.
" Näin kamalaa painajaista" Drusilla kuiskasi.

Kello oli puoli neljä aamulla.. Mutta silti Drusilla erotti selvästi, Amyn katsovan häntä täysin hereillä. Drusilla huomasi myös omien käsiensä tärisevän edelleen, uni oli ollut aivan liian todellinen.

" Millainen uni se oli?" Amy kysyi..
" Niinkuin jo sanoin aiemmin.. Kauhea painajainen.. Se liittyi huispaukseen ja Dracoon" Drusilla sanoi hiljaa..
" Unessani sattui onnettomuus.. Ja Draco..."

Muuta Drusilla ei sitten sanonutkaan.. Kyyneleet nousivat taas hänen silmiinsä.. Ja hän puri lujasti huultaan, ettei alkaisi taas itkeä. Hän oli itkenyt jo unensa aikana..
Mikään uni, ei ollut aiemmin säikyttänyt häntä niin kauheasti. Eivät edes ne unet Harmaaselästä, joissa tuo kuolonsyöjä vainosi Dracoa..
Ne eivät ollet tällaisia, eivät näin todellisia..

" Mitä Dracolle tapahtui. Kerro nyt jotain edes" Amy sanoi hiljaa..
"Minua alkaa pelottaa.." hän lisäsi.

Amy siirtyi istumaan Drusillan sängylle, ottaen kirkkaanvihreän tyynyn syliinsä. Amy osasi onneksi puhua kuiskaten, joten Pansy ja Millicent eivät heränneet hänen puheeseensa. Hetken ajan, Drusilla mietti miten kertoisi unesta, säikäyttämättä Amya pahemmin. Sillä Draco oli tärkeä myös Amylle.

" Unessa sattui kammottava onnettomuus kesken ottelun. Ja Draco putosi todella korkealta.." Drusilla kuiskasi.
" Kukaan ei ehtinyt tehdä mitään.. Draco oli vain siinä maassa, eikä noussut ylös, ei edes avannut silmiään" hän jatkoi hiljaa.
" Ei sellaista saa tapahtua.. Ei Dracolle" Amy kuiskasi.
" Ei niin voi edes käydä. Severus tulee katsomaan ottelua, samaten Lucius. Kumpikaan ei salli tuollaista tapahtuvan" hän jatkoi hiljaa.
" Mutta entä jos se tapahtuu huomaamatta. Ja on liian myöhäistä estää sitä.." Drusilla sanoi hiljaa.
" Olen ihan totta, oikeasti peloissani Dracon puolesta.. Etkö sinä ole huomannut mitään outoa hänessä?" Drusilla kuiskasi kysymyksensä, jo kyyneleitään pidätellen..
" Mitä minun olisi pitänyt nähdä?" Amy kysyi, hieman liian normaalilla äänellä.

Sen seurauksena Pansy tottakai heräsi.. Ja Drusilla huomasi, hänen nousevan istumaan sängyllään.. Tämä tästä vielä puuttuikin, enää tarvittaisiin merkki siitä, että kuolonsyöjät marssivat tänä yönä..

" Miksi te istutte hereillä ettekä nuku?" Pansy kysyi.
" Näin painajaisia. Niin ja kerroin Amylle. Joudun rauhoittelemaan itseäni, ennenkuin voin nukahtaa uudelleen" Drusilla sanoi.
" Voisitte silti olla vähän hiljempaa.." Pansy sanoi vielä, ennenkuin taisi nukahtaa uudelleen.

Drusilla odotti kuitenkin hetken, ennenkuin varmistui siitä ettei Pansy enää kuunnellut heitä uniensa takaa.  Sitten tyttö katsoi uudelleen Amya.

" Puhu hiljaisemmin ole kiltti. En halua tätä asiaa Pansyn tietoon" Drusilla kuiskasi.
" Sinun olisi ihan totta pitänyt huomata sama, mitä minunkin. Sinä kumminkin tunnet Dracon melkein yhtä hyvin kuin minä." Drusilla sanoi kuiskaten.
" Dracon outo käytös, ei voinut jäädä huomaamatta sinulta" hän lisäsi hiljaa..
" Miten niin outo? en minä ole vain huomannut..." Amy kuiskasi. odottaen Drusillan kertovan hänelle enemmän.
" Lupaathan, ettet kerro kenellekkään siitä mitä sanon nyt. Draco on poissaoleva, kuin ajatuksiinsa unohtunut.. Sen lisäksi hän on tavallista väsyneempi, ja hänestä näkee jo miten paljon hän pelkää.. " Drusilla kuiskasi.
" Aivan kuin hän tietäisi, jotain pahaa olevan tapahtumassa"
" Senkö takia, sinä näet painajaisia? " Amy kuiskasi..
" Se on ainoa syy niihin. Lupasin kyllä jo Dracolle, etten mieti asiaa enää. Mutta se ei vain katoa mihinkään. " Drusilla kuiskasi.
" Tämä ei ole ensimmäinen painajaiseni tällä viikolla"

" Draco on pakko saada ymmärtämään jotenkin se, miten huolissasi sinä olet. Sinähän olet hänen paras ystävänsä.." Amy sanoi hiljaa.
" Miksi hän siis salailee sinulta näin kauheita asioita" hän jatkoi.

Mielessään Drusilla tosin korjasi Amyn sanoman lauseen.. Hän oli jo Draco Malfoyn tyttöystävä, ei vain enää pelkästään ystävä. Mutta oikeassa Amy oli. Ginny ei olisi pystynyt samaan, mutta Drusilla tiesi että Ginnykin osasi ymmärtää asioita... Mutta ainoa henkilö jolle Drusilla enää puhuisi tästä Amyn lisäksi, olisi Dracon äiti Narcissa.

" Minun on pakko keskustella tästä Narcissan kanssa. Jos vain saan tilaisuuden siihen" Drusilla sanoi hiljaa.
" En muuten saa kohta enää unta öisin, ja painajaiseni pahenevat. Unissani on ollut selvästi kuolonsyöjä suden hahmossa tosin, joten tiedän sen olevan Harmaaselkä. Hänellä on osuutta Dracon salaisuudessa" Drusilla puhui edelleen hiljaa.
" Niin ja Dracolle minun on turhaa puhua tästä. Hän suhtautuu koko asiaan, liian kevyesti.." Drusilla aloitti pienen hiljaisuuden jälkeen.
" Hän ei edes välitä joutuuko vaaraan vai ei.. Minun turvassa pysymiseni on hänelle tärkeämpää. Draco sanoi jo kerran, pelastavansa minut vaarasta vaikka menettäisi oman henkensä. " Drusilla jatkoi..
" Niin ei vaan saa käydä koskaan.." hän päätti lauseensa. Tietäen huolen kuuluvan läpi äänestään.

" Puhuisit edes Severuksen kanssa" Amy sanoi hiljaa..
" Tämä on muutenkin hänen alaansa tällä hetkellä.. Severus tietäisi mitä.." Amy jatkoi..
" En ikinä puhu hänelle. Isän ei tarvitse kuulla tästä. Eikä siitä, että minä tiedän jotain Dracon tekemisistä" Drusilla sanoi hiljaa.
" Joutuisin kertomaan kaiken isälle, painajaisiani myöten. Senkin mistä kuulin tästä. Ja sen jälkeen myös Lucius kuulisi siitä, ja nimenomaan hänelle se tieto ei saa mennä. Draco ei halua isänsä sekaantuvan tekemisiinsä" Drusilla jatkoi hiljaa.

" Et sinä voi kauan enää teeskennellä  Severukselle, kaiken olevan hyvin. " Amy sanoi.
" Jos jälleen kadotat keskittymisesi, hän kyllä huomaa sen.. Varsinkin omilla tunneillaan" Amy jatkoi..
" En ajattele koko asiaa, hänen tunneillaan. En halua tämän kulkeutuvan Dracon tietoon" Drusilla miltei kuiskasi.
" Sinua on sitten niin mahdotonta ymmärtää joissain tilanteissa.. Ja samaten ajatuksiasi"  Amy sanoi hiljaa.

Severus Snapen tiistainen kaksintaistelu harjoitus, meni Drusillan osalta hyvin. Hän oli jälleen Dracon pari niillä tunneilla, ja he kaksi olivat luokan parhaiten onnistuneet oppilaat. Severus antoikin heille, vapautuksen seuraavilta tunneilta. Mielummin Drusilla olisi kyllä silloinkin mennyt tunnille, jottei olisi yksin ajatustensa kanssa.

Tyttö stresassi myös edessä olevaa huispausottelua. Tällä kertaa, Luihuinen todella voittaisi Rohkelikon. Nyt Luihuiset olivat aivan tasapisteissä Rohkelikon kanssa, mutta lauantain voitto kasvattaisi etumatkaa jälleen. Kun vihollinen olisi kaadettu, tarvittaisiin enää voitto Korpinkynnestä maaliskuussa. Ja sen jälkeen, Luihuinen todella juhlisi tupamestaruuttaan...
Päivää ennen ottelua, alkoi sataa lunta.. Aurinko ei siis enää näkyisi ottelupäivänä.
-----------------------------------------------------------

Luihuisen tuvan pojilla oli inhottava tapa kiusata tyttöjä talvella. Heillä oli keskenään menossa leikkimielinen kilpailu siitä, kuinka monta tyttöä kukin poika saisi heitettyä lumikinokseen talven aikana. Pansylle oli viime talvena käynyt inhottavasti.. Hänet oli heitetty lumikinokseen vain yöpaita yllään.. Heittäjä toimi tietenkin Draco Malfoy. Drusilla sai myös oman osansa, lumessa uimisesta, kiitokset siitä kuuluivat Dracon lisäksi, myös Blaise Zabinille.
Severus ei ollut mielissään poikien harrastuksesta vapaa- ajalla, ja joskus jopa kesken koulupäivän. Hänen mielestään, sellainen oli lapsellista, varsinkin yli kolmasluokkalaisilta.

" Kuinkahan monta lentoa lumikinokseen tulee tänä vuonna?" Drusilla sanoi Amylle kysyvästi.
" Sinä ainakin parannat ennätystäsi" Amy sanoi.
" No en todellakaan. Pysyn kaikki välitunnit sisällä, ja juoksen poikia karkuun" Drusilla sanoi.
" Ei huvita uusia sitä viime talvista. 15 kertaa on tarpeeksi, kiitos muuten sinun" Drusilla sanoi, puhuen vaihteeksi Dracolle.
" Ei se ole aiemminkaan onnistunut sinulta. Saathan aina yrittää.. Mutta minulta sinä et karkuun juokse" Draco sanoi.

Kolmikko istui taas yhdessä parhaimmilla paikoilla Luihuisen oleskeluhuoneessa. Takka oli miltei heidän edessään.. Draco töni aiemmin siinä istuneet kolmasluokkalaiset kauemmas. Amyn katse pojan suuntaan oli paheksuva, muttei hän sillä kertaa mitään sanonut.
Drusilla istui toisella sohvista, nojaten päätään Dracon jalkoihin. Kummankin jalat olivat sohvalla, vaikka Severus oli jo ehtinyt huomauttaa siitä enemmän kuin kerran sinä iltana.

" Kokeillaan huomenna ottelun jälkeen, miten nopeasti sinä juokset" Draco sanoi, kiusoitellen tyttöä, joka oli miltei hänen sylissään.
" Sovittu. Siinä tapauksessa, jos kumpikaan meistä ei putoa luudalta" Drusilla sanoi pojalle kiusoitellen.
" Jos todella teet sen, mitä aiemmin. Minä tulen kostamaan sen.." hän jatkoi, kiusotellen poikaa..
" saat nimittäin sitä inhottavan kylmää lunta, kehtaanko sanoakkaan minne.. Ja vielä vaatteiden alle" hän lisäsi..
" Uskallakkin edes yrittää sellaista... " Draco sanoi, jatkaen kiusoitteluaan.
" Minä pidän nimittäin huolen siitä, että sinä otat sen lumen pois sieltä." poika jatkoi vähän jo nauraen.
.
Se oli selkeää vihjailua, siitä mihin se tilanne johtaisi heidän kahden välillä. Ajatus alkoi houkutella tyttöä vain enemmän. Huomenna, hän saisi olla jällen niin lähellä poikaa, ettei kenelläkkään olisi mitään asiaa heidän väliinsä.

" Hävetkää.. Tuollaisia asiattomuuksia, ei saa sanoa edes leikkimielessä. Ei ainakaan ensiluokkalaisten kuullen" Amy sanoi paheksuvasti.
" Älä ota aina noin vakavasti tehtäviäsi, vaikka valvojaoppilas oletkin" Drusilla sanoi Amylle.

Drusilla siirtyi taas aavistuksen lähemmäs Dracoa, niin että hänen päänsä oli jo melkeinpä pojan sylissä. Hänkin oli ollut ehdolla valvojaoppilaaksi, mutta Drusilla oli kieltäytynyt siitä kunniasta. Jos hänestä olisi tehty valvojaoppilas, Draco olisi selvinnyt kaikista vääristä tekemisistään liian helpolla, samaten Blaise. Sillä Drusillalla, ei olisi riittänyt tahdonvoimaa määrätä rangaistuksia muille Luihuisille.

" Itseasiassa käytin asiallisinta mahdollista sanavalintaa, kun kysymys on äskeisestä keskustelustani Drusillan kanssa" Draco sanoi
" Onhan minulla tietenkin, myös samaa asiaa yksityiskohtaisemmin selventäviä sanoja pääni sisällä.." hän jatkoi.
" Kuinka moni edes tosissaan kuuntelee, sitä mistä me puhumme" Drusilla sanoi.
" Asiaa ei tarvitse selventää yhtään enempää.  Kyllä minä ymmärsin jo sen, mistä te puhutte keskenänne " Amy sanoi, pitäen silmällä ensiluokkalaisia.

" Entäpä jos, minä en haluakkaan ottaa sitä pois... siis lunta" Drusilla sanoi.
Amy katsoi sekä Drusillaa, taas jotenkin varoittavana. Mitähän hän oli edes alunperin aikonut sanoa.. ? jotain ilmeisesti Dracon vaatteista.? miten ihmeessä tämä salailu nyt jo oli näin vaikeaa..
" Minulla ei taida olla vaihtoehtoja siinä tilanteessa. Pakotan sinut sitten ottamaan ne lumet pois" Draco sanoi kiusoittelevasti.
" Jos sinä jotain, saat minun vaatteideni alle. Sinä myös otat sen sieltä poiskin" poika jatkoi kiusoitteluaan.

Drusillan sisimmässä tunne vain vahvistui. Jos he nyt vain olisivatkin nyt kahden jossain, Dracolla ei olisi enää edes vaatteita päällään.
Poika, laittoikin kohta molemmat kätensä tytön ympärille, aivan varoittamatta. Drusilla säikähti, ensin sisimmässään. Mutta muisti sitten pojan tehneen niin aiemminkin Amyn nähden joten tyttö rentoutui uudelleen. Mutta sisimmässään hän toivói jo, Amyn lähtevän muualle.
Se että, Draco otti hänet noin vain miltei syliinsä, oli selvä merkki.. Siitä että, poika halusi sillä hetkellä enemmän, kuin vain pitää häntä sylissään.
Drusilla laittoi omat kätensä, pojan käsien päälle.. Ja tunsikin pojan ottavan niistä pian kiinni, niin että heidän sormensa kietoutuivat kuin itsestään yhteen.
Tytöllä oli hyvä olla niinkin, mutta hän halusi vieläkin läehmmäksi. Mutta koska Amy, istui edelleen toisella sohvalla ei hän voinut siirtyä kiinni Dracoon, taikka laskea päätään tämän syliin.. Se tilanne johtaisi hyvin äkkiä toiseen, ja minkäänlainen suudelma ei tulisi kysymykseenkään jos joku kolmas olisi näkemässä tilanteen.

" Nyt lopetatte ihan totta.. Kiusoittelette vain toisianne, kyllä minä sen näen. " Amy sanoi..
" Otan huomenna oikeasti ihan kunnon etumatkan sinuun.. Poistun siis kentältä  juosten" Drusilla sanoi.
" Nimenomaan Luihuisen voittoon päättyneen ottelun jälkeen." Draco täydensi hänen lauseensa.
" Vaikka saisit isonkin etumatkan, et ehdi linnaan asti" Draco jatkoi kiusoitteluaan.
" Tiedän jo, etten ehdi..." Drusilla sanoi, kiusoitellen poikaa itsekkin.
" Ette aloita sitä samaa uudestaan" Amy sanoi.
" Muistatko muuten sen, mitä me sovimme harjoituksissa?" Draco kysyi...

Ne sanat olivat kai merkkinä Amylle, siitä että hän jättäisi nyt ystävänsä kaksin. Sillä huispausjoukkueen asioista Amy ei halunnut kuulla mitään. Hän katsoi kuitenkin Drusillaa ainakin kerran merkitsevästi, ennenkuin poistui oleskeluhuoneesta.

" Kannattaa alkaa puhua huispauksesta.. Ylimääräiset katoavat sillä aina.." Draco sanoi.
" Kyllä minä muistan sen.. En riko lupaustani sinulle. Ja todistan sen huomisessa ottelussa" Drusilla sanoi.

Hän siirtyi puhuessaan vielä lähemmäs Dracoa.. Se oli kuin merkki siitä, että pojalla oli nyt lupa ottaa hänet syliinsä. Ja se kävikin nopeasti, sillä kohta hän olikin jo pojan sylissä.

" Tätä minä ihan oikeasti odotin koko illan.." Drusilla sanoi.
" Ajatuksissasi, oli kyllä paljon enemmänkin. Luin kasvoiltasi nimittäin jotain sellaista, mitä en sano ääneen" Draco sanoi.
" Odotahan vain ihan kiltisti huomis iltaan asti" Drusilla sanoi, estäen Dracoa vastaamasta hänelle.

Hän nimittäin suuteli poikaa, samantien saaden vastauksen suudelmaan. Sillä hetkellä, suudelmat heidän välillään olivat jälleen ihanasti kiusoittelevia..
" Niin mitä huomisesta.. Mitä sinulla nyt on mielessäsi?" Draco kysyi kiusoittelevasti suudelmien välissä.
" Odota siihen asti, kun olemme edes hetken kahden jossain. Tulet kyllä tuntemaan sillä hetkellä sen, mitä minä nyt ajattelen" Drusilla sanoi, edelleen kiusaten... Hänestä se oli vain niin ihanaa..
" Sitä tilaisuutta en jätä käyttämättä.. Ja saamme sen aivan varmasti" Draco sanoi, suudellen jo tytön kaulaa..

Drusilla antoi, Dracolle luvan siihen. Hän ei halunnut enää estellä poikaa millään lailla. Ja hän ei todellakaan sanoisi, enää ikinä ei yhtään mihinkään sellaiseen. mitä Draco sitten halusikin tehdä hänelle.
-----------------------------------------------

Myöhemmin kävellessään makuusaliin, Drusilla kertasi mielessään huomisia huispauskuvioita ja lupastaan Dracolle. Hänen tehtävänsä oli estää Rohkelikon etsijää, kaikin mahdollisin keinoin nappaamasta sieppiä. Ja sen Drusilla kyllä tekisi enemmän kuin mielellään.. Se tyhjäpää Potter lähtee vaikka alas luudalta, jos ei muu auta.
Mutta se Weasley.. Surkein kaikista pitäjistä, joita Drusilla muisti koulun joukkueissa olleen. Hänen ohitseen, Drusilla kyllä saisi kaadon useammankin kerran erittäin helposti. Drusilla ei kuitenkaan saisi, missään tilanteessa häiritä Dracon peliä.

Sekin mietitytti häntä, kummalle puolelle Hermione Granger mahtaisikaan asettua huomenna. Parhaiden ystäviensä joukkueen, ja oman tupansa. Vaiko sittenkin, sille puolelle missä on vihollinen.. Niin ja Draco Malfoy, poika jota tuo kuraverinen ei ilmeisesti millään onnistu unohtamaan..

Drusilla oli eronnut hetki sitten Dracosta miltei vastoin tahtoaan.. Mielummin hän olisi tänäkin yönä mennyt, pojan syliin nukkumaan, tietoisena tupansa sääntöjen rikkomisesta. Mutta tänä yönä, heistä kummankin olisi nukuttava kunnolliset yöunet. Sillä muuten pelaamisesta ei tulisi yhtään mitään..
Drusillalla oli jo tosin mielessään, myös se mitä hän tekisikään Dracon kanssa, huomisiltana kun saisi olla vihdoin kahden hänen kanssaan.. Tyttö toivoikin, pojan tulevan tänä yönä uniinsa, tekemään niistä levottoman suloisia. Niin ajatellessaan, Drusilla veti samalla mustan hupparinsa päänsä yli, valmistautuessaan nukkumaan.

" Vieläkö se viime öinen painajainen vaivaa sinua?" Amy kysyi, kun Drusilla tuli makuusaliin.
" Ei niinkään paljon kuin yöllä. Mielessäni on vain huomiset huispauskuviot" Drusilla sanoi.
" Se oli vain painajainen. Ottelustressiä näet. Olen nähnyt sen tapaisia unia ennenkin, kun ottelu on lähellä..." Drusilla jatkoi puhumista.
" Useimmiten uneni ovat olleet kammottavia, koska olemme hävinneet niissä Rohkelikolle. Toivottavasti tulevana yönä, näen enneunen voitostamme. Jotta huomen iltana tuvassamme, on oikeasti isot juhlat" hän lisäsi.

" En jaksa muutenkaan edes uskoa, että huomenna sattuisikaan jotain sellaista mitä näin unessani." Drusilla sanoi vielä ohimennen, matkalla kylpyhuoneeseen.
" Rohkelikon kannalta huominen on painajaista. Ensinnäkin siksi, koska Luihuinen voittaa ottelun. Ja toiseksi, kun heidän aivoton etsijänsä putoaa luudalta alas" Amy sanoi, niin että Drusillakin kuuli.
" En minä sellaisia suunnittele." Drusilla sanoi, leikkien viatonta tullessaan takaisin makuusaliin.
" Ajattelin kyllä ihan huomaamatta tyrkkäistä Potterin väärään suuntaan, ja pysähdellä hänen lentoreitilleen.." hän lisäsi.
" Niin ja tietenkin pysyt poissa meidän etsijämme tieltä.. " Amy sanoi...
" En edes ajatellutkaan häiritseväni Dracon peliä." Drusilla sanoi.

" Kummankohan joukkueen kannattajien joukossa on huomenna oravia?" Amy mietti miltei ääneen.
" Mietin itsekkin hetki sitten ihan samaa asiaa" Drusilla sanoi.

Ajatuksissaan hän toivoi, hartaasti ettei näkisi Hermionea Luihuisen puolella ottelun aikana. Lucius Malfoy, ei olisi siinä tilanteessa ainoa joka raivostuisi ja pahasti. Draco olisi varmasti samalla tuulella ottelun jälkeen kuin isänsä, jos näkisi sen kuraverisen väärän joukkueen puolella.

" Luihuisen puolelle kentällä, ei huolita oravia. Pysykööt vaan omassa pesässään.." Pansy sanoi, matkalla kylpyhuoneeseen.. Millicent kuului myös nauravan. Drusillaa kieltämättä nauratti myös.
" Sanoit saman ääneen, mitä minä ajattelin hetki sitten.. Osaatko sinä jo lukea ajatuksia?" Drusilla kysyi Pansylta.
" Ovelaa eikö totta?" Pansy sanoi kysyvästi.
" Erittäin.. Sellaisia Luihuiset ovatkin. Miten ajattelit tehdä sen suhteen, että oravat eivät poistu pesästään vaarallisille maille" Drusilla sanoi.
" Se nyt on vain parempi estää alkuunsa. Draco ei tule hyväksymään sellaista. Toisaalta hänen yhteenottonsa sen kuraverisen pennun kanssa, olisi aika mieleenpainuvaa" Millicent sanoi vuorostaan.
" Pysyköön siis omalla puolellaan, ihan turvallisuutensa vuoksi.." Pansy sanoi..
" Sillä Luihuisen puolelle ei huolita kuraverisiä, eikä oravia.." Drusilla täydensi sen lauseen. Saaden Millicentinkin nauramaan ilkeästi.

" Osaattekin olla sitten kamalia välillä." Amy sanoi, niin että vain Drusilla kuuli hänen sanansa.
Nyt tuollainen olisi loputtava. Amy ei saisi puolustella kuraverisiä enää. Sillä kun Draco Malfoy sattuisi tajuamaan sen millainen Amy oli... Sitä Drusilla ei edes halunnut ajatellakkaan loppuun..

------------------------------------------------------------------------

Aamulla Drusilla heräsi, onneksi painajaisettoman yön jälkeen. Stressi ottelun suhteen, oli kuitenkin pahentunut.
Hän oli nähnyt huispausunien sijasta, aivan liian levottoman unen Dracosta.. Kahteen kertaan, hän oli miltei kiroamassa hiuksensa, kun ne eivät sitten millään asettuneet, nutturalle niskaan.. Aamiaiselle, hän menisi otteluvarusteissa.. Yksi vilkaisu ikkunasta ulos, kertoi hänelle sen että siellä satoi lunta. Kunhan ei vain muuttuisi lumimyrskyksi..

" Milloin te olette tuohon väriin vaihtaneet?" Amy kysyi, nähtyään ensimmäisen kerran Drusillan uuden kirkkaanvihreän peliasun.
" Huispauskauden alussa. Severus oli yhtämieltä Lucius Malfoyn kanssa siitä, että joukkue saa uudet otteluasut." Drusilla sanoi.
" Kiitos kuuluu Herra Malfoylle, siitäkin että me saimme tulisalamat" hän jatkoi.
" Rohkelikko, ei taida voida käyttää rahaa peliasujen uusimiseen. No voittajan kuuluukin erottua" Pansy sanoi.
" Ja toivottavasti Draco saa siepin kiinni ensin. Se Potterin marssiminen nenä pystyssä alkaa jo ärsyttää" hän jatkoi.
" Älä ala huolehtia... Luihuinen voittaa ottelun tänään" Drusilla sanoi.

Suureen saliin saavuttuaan, Drusilla vilkaisi vain kerran Rohkelikkoihin, nähdäkseen kummalle puolelle Hermione aikoi mennä. Ja jos, hänen silmänsä eivät valehdelleet tahallaan hänelle, tyttö taisi nähdä tuolla rohkelikon tytöllä jotain vihreää. Hermione, tekisi kyllä pahimman virheensä ikinä, jos hän vaihtaisi puolta ottelun aikana.. Parempi hänen kannaltaan olisi pysyä, oman tupansa laidalla, sillä Lucius Malfoy ei soisi tuolle kuraveriselle, yhtäkään kunnioittavaa katsetta.
Samaten tyttö vilkaisi myöskin sinne, missä opettajat istuivat.. Rehtori Dumbledore, näytti tapansa mukaan huvittuneelta.. Ja se oli Drusillasta edelleen outoa. Miten rehtori, olikin joka ikinen päivä niin iloinen.. Hän ilmeisesti, löysi jokaisesta tilanteesta jotain hauskaa.
Lucius Malfoy istui myös arvokkaan näköisenä opettajien pöydässä, ja katsoikin Drusillaa hyvin kunnioittavasti. Drusillan tervehdys kummisedälleen, oli vähän vaatimattomampi.

Tyttö menikin kohta opettajien pöydän luo, vain nopeasti siellä käydäkseen. Hän tosin toivoi, ettei Pansy Parkinson vaan juuri sillä hetkellä saapuisi suureen saliin jenginsä kanssa. Hän ei vain kestänyt enää silmissään Pansyn kauas näkyvää kateellisuutta, jonka hän tartutti aina myös omaan jengiinsä. Pansy oli jo silloin ollut miltei vihreä kateudesta, kun Drusilla näytti hänelle ja muille Luihuisen tytöille sormuksen, jonka oli saanut lahjaksi.
Dracon lahjakorua tyttö piilotteli edelleen. Pansy saattaisi hyvinkin nostaa kammottavan metelin, sen nähdessään.
Koru oli kylläkin sillä hetkellä, Drusillan matka-arkussa, sillä hän otti sen tarkoituksella pois ranteestaan. Tyttö nimittäin pelkäsi kadottavansa sen. Koru saattaisi kesken ottelun irrota häneltä huomaamatta, ja pudota jonnekkin.. Niin tai särkyä.
Mutta Malfoyiden suvun sormusta, hän piti edelleen oikean kätensä nimettömässä, eikä hän ottaisikaan sitä pois.

" Uusissa asuissa kohdataan aina vihollinen. Niin ja häviäjä" Lucius Malfoy sanoi, kuulostaen hieman ylpeältä.
" Muita vastaan pelataan vanhoilla asuilla. Tänään kuuluukin voittaa tyylillä" Drusilla sanoi.
" Uskon jälleen kerran Luihuisen voittoon, niinkuin kävi aiemminkin. Pelinne kulkekoon tänään täydellisesti ja virheettömästi" Lucius jatkoi puhettaan.
" Sinä ja Severus huolehditte siitä meidän puolestamme" Drusilla sanoi, vilkaisten isäänsä. Jonka ilme oli synkän arvoituksellinen.

Drusilla säpsähti hieman sisimmässään, kun hän huomasi Dracon tulleen suureen saliin. Sillä odottamatta, hän kuuli pojan äänen miltei korvansa vieressä.

" Mikä keskustelu teillä nyt on menossa?" Draco kysyi, katsoen ensin isäänsä ja sitten Drusillaa hieman kysyvänä.
" Yleisesti puhuimme ottelustanne" Lucius sanoi.. Katsoen poikaansa nyt, hieman varoittavasti. Draco tosin, katsoi samantien poispäin.
" Isämme huolehtivat siitä, ettei pelissämme satu suurempia virheitä" Drusilla sanoi.

" Hetken ajan olin huolestua siitä, että sinä paljastat meidän pelikuviomme isälleni" Draco sanoi.
" Miksi ihmeessä minä niistä kenellekkään kertoisin? vihollinen voi kuulla vahingossa" Drusilla sanoi.


Poika istui Drusillan viereen tupapöydässä. Tyttö tosin mietti hetken ajan, miksi Lucius oli katsonut poikaansa sillä tavoin. Ja miksi hänen oma isänsä suhtautui edelleen niin epäilevästi Dracoon. Eihän Severus millään tiennyt, tyttärensä muuttuneista tunteista Lucius Malfoyn poikaan. .
Hermione huomasi, jälleen Drusillan katseen vaikka tyttö yritti salata katseensa vihollisen suuntaan. Hänen vastakatseensa Hermionelle, tosin oli murhaavan ylimielinen. Hermione, ei enää sen jälkeen katsonutkaan tuon Luihuisen tytön suuntaan, mutta Draco Malfoyta hän katseli senkin edestä.
Sehän ei tietenkään jäänyt muiltakaan Luihuisen tytöiltä huomaamatta. Ei ainakaan Pansylta. Hän nimittäin katsoi Hermionen suuntaan miltei yhtä murhaavasti, kuin Drusillakin. Tosin Drusillan oli vaikea päättää siinä tilanteessa, hymyilisikö hän vaiko purskahtaisi nauruun. Pansyn teko, oli nimittäin aika turha.
Draco Malfoyn sydän oli nimittäin kokonaan Drusillan oma, ja samaten hänen sydämensä kuului tuolle vaalealle pojalle.

Drusilla kosketti yhä hellemmin Dracon kättä. Pojan ote hänen kädestään muuttui myös samanlaiseksi, ja hän katsoikin tyttöä kysyvästi.
Tyttö oli jo sanoa pojalle, siitä että heidän kummankin ykkösvihollinen, katseli salaa poikaa. Mutta Draco tunsi ilmeisesti itsekkin sen ylimääräisen katseen niskassaan, ja vilkaisi vain kerran taakseen katseella, joka voisi yhtä hyvin tappaa sen kohteen. Se katse oli jäätävän kylmä, täynnä puhdasta vihaa..
Drusillalla oli hieman vahingoniloinen olo. Hän olisi niin, halunnut nauraa Hermionen ilmeelle sen jälkeen, muttei hän voinut. Hänen kun ei olisi kuulunut tietääkkään, siitä mitä Dracon ja Hermionen välillä tapahtui.

LUKU 14:


Tytön hermoileminen ottelun suhteen alkoi haihtua, kun hän käveli muun joukkueen kanssa huispauskenttää kohden. Lunta ei satanut enää, joten myrskystä ei ollut minkäänlaista vaaraa.
Amyn sanomat sanat, tyttö kadotti mielestään.. Hän kyllä pelaisi niin rumasti, kuin vain uskalsi ilman rangaistuspelkoa.
Tässä ottelussa ei ollut mitään väliä, sattuisiko jotakuta pahastikkin, sillä Rohkelikko oli aina vihollinen.

Drusilla oli päässyt Luihuisen joukkueeseen kolmannella luokalla, Siitä isoin kiitos kuului edelleen Lucius Malfoylle, tytön kummisedälle. Sillä hänen pienellä avustuksellaan, tyttö oli saanut jahtaajan paikan ilman koelentoa.
Tänä vuonna hän tosin joutui, pelkästä muodollisuudesta vain todistamaan pelitaitonsa, koska ei halunnut menettää jahtaajan paikkaa jollekkin toiselle. Draco, tosin lupasi jo ennen koelentoa, tytön pysyvän joukkueessa.
Amy oli myös koittanut päästä joukkueeseen, sillä aikaisemmin hänellä ei ollut siihen mahdollisuutta.
Aikaisempina vuosina Luihuisen kapteenina, toiminut Marcus Flint, ei vaihdellut joukkueen jäseniä. Eikä niin tehnyt Draco Malfoy myöskään.
Poika ei antanut yhtä jahtaajan paikkaa Amylle, vaikka Drusillan mielestä hänen ystävänsä lentotaidossa ei ollut mitään huomautettavaa, ja kyllähän Amy tiesikin aika paljon huispauksesta. Myöhemmin Blaise tosin kertoi Drusillalle, Dracolla olevan omat syynsä, pitää hänet ainoana tyttönä joukkueessa. Ja nyt Drusillalla oli yksi syy ainakin selvillä.

Kun hän sitten seisoi kentällä, miltei Dracon takana, odottaen lupaa nousta ilmaan kaikki hermoilu ja stressi oli haihtunut. Tilalle oli tullut vain taistelutahto voitosta, joka oli kova. Draco oli sanonut joukkueelle, ennen kentälle menoa.. Ettei hän välittäisi, vaikka muu joukkue pelaisi kuinka rumasti, kunhan turhia rangaistuksia ei tulisi.
Ennen ottelun alkua, Draco taisi jo itse pitää kiinni siitä, mitä oli sanonut joukkueelle. Hän nimittäin oli vääntää Rohkelikon kapteenina olevan Potterin ranteen poikki. No mikäs ihme se edes olikaan, sillä molemmat pojat katsoivat toisiaan miltei murhaavasti.
Drusilla tosin, oli jo miltei ihmetellä ääneen sitä, miten aivokääpiö Potter edes oli Rohkelikon kapteeni, se ajatus ei tosin tullut kuuluville hänen päänsä sisältä. Hän voisi haukkua Potteria, niin paljon kuin tahtoi ottelunkin aikana. Niin ja sotkea vihollisen etsijän peliä muutenkin.
Ja tietenkin, hänen olisi kuljetettava kaato mutaman kerran ainakin, virheettömästi Weasleyn selän taakse. Niistä tehtävistä kummassakaan tyttö ei ajatellut tekevänsä virheitä, sillä hän piti aina lupauksensa Dracolle.

Ollessaan itsekkin lopulta ottelukorkeudella, tyttö vilkaisi vain kerran minne Draco oli asettautunut. Pojan oli tarkoitus olla poissa muun pelin tieltä, ja vahtia vain siepin liikkeitä. Poika, oli jälleen kerran vihollisen päädyssä, hieman korkeammalla kuin muut pelaajat. No, siitähän hänen olisikin hyvä huudella ilkeyksiä Weasleylle. Tytön ja pojan katseet kohtasivat, ihan hetken ajan.. Ennenkuin tyttö keskittyi omaan peliinsä. Hän ehtisi kyllä antaa täyden huomionsa Draco Malfoylle myöhemmi.. Niin ja samaten myös itsensä kokonaan.

Hän pelasi siinäkin ottelussa, loistavaa yhteispeliä kahden muun jahtaajan kanssa. Omalta osaltaan, tyttö antoi kaadon usein eteenpäin niin että Luihuinen sai useita onnistuneita maaleja..
Hänen ensimmäinen oma tilaisuutensa tuli parinkymmenen otteluminuutin kohdalla. Luihuinen johti sillä hetkellä Rohkelikkoa seitsemälläkymmenellä pisteellä, vastapuolen ollessa yhä nollilla. Blaise Zabinilla, kulki siis peli upeasti, ja Luihuisten puolelta kannustettiinkin Blaisea aika kuuluvastikkin.

Drusilla otti kaadon kiinni, suoraan Blaisen heitosta ja lensi samantien kohti vihollisen päätyä, ryhmyjä väistellen.. Häntä kohti niitä tulikin useampi. Muutaman kerran Goyle, taisi lentää lyömään ryhmyn poispäin hänestä. Tämä oli se hetki, jota tyttö odottikin.
Hän teki jälleen kerran, jo tutuksi tulleen harhautuksensa. ja sai Weasleyn sen avulla väärälle puolelle maalia, eli vasemmalle laidalle, heittäen itse sitten kaadon oikealta laidalta vanteen läpi. Drusilla juhli, onnistunutta maaliaan, kahdella pyörähdyksellä takaperin ennenkuin palasi vauhdilla takaisin Luihuisen päätyyn, häiritsemään Potteria...
Sadan pisteen johto alkoi olla lähellä. Kohta Draco saisi pelata tosissaan.. Tosin poika oli jo nähnyt siepin enemmän kuin kerran, ja samaten Drusilla näki tuon kultapallon jo kahdesti..

" Joillakin suvuilla, Huispaus ei kulje veressä. Drusilla Snape, ainakin pysyy luudan päällä. Ja pelaakin kauniisti.. Hänen pelitaitonsa jahtaajana on erittäin ihailtavaa.. " Amy kuului selostavan ottelua.

Luvassa olisi siis mielenkiintoisia tilannekommentteja. Niin ja myös ilkeää huomauttelua vihollisesta..

" Snape. Väistä.. "
" Sanohan yksikin uskottava syy siihen, miksi väistäisin sinua Potter" Drusilla sanoi sarkastisesti.

Potter, se ei sitten osannut pitää suutaan kiinni. Luihuisen puolelta tosin kuului naurua, Drusillan sanojen jälkeen...
Sillä kertaa, tyttö vilkaisi alas Luihuisen laidalle kentällä. Ja tietenkin hän näki Hermionen sillä puolen. Oravanpoikanen, oli lähtenyt liian kauas pesästään, jonne hänen olisi parasta mennä takaisin ja äkkiä, ennenkuin huonosti kävisi.
Se oli todella typerästi tehty.. Hermione oli tainnut unohtaa järkensä jonnekkin.. Onneksi hän ei sentään mennyt, sinne missä Luihuiset olivat.. Ja kyllähän Drusilla tiesi, sen oikean syyn miksi Hermione oli siirtynyt heidän puolelleen. Tyttö voisi nyt, aivan rauhassa katsella Luihuisten peliä, ilman että kukaan ihmettelisi sitä. Tai no, eihän Hermione katsellut ottelua  vaan ainoastaan Dracoa..
Drusilla odottikin jo sitä kammottavaa hetkeä, kun Draco Malfoy huomaisi tuon kuraverisen väärällä puolella kenttää... Siitä ei seuraisi todellakaan mitään hyvää.

Weasley näköjään huomasi myös, Hermionen paikan vaihdon. Drusilla kyllä näki, miten järkyttynyt Weasley siitä tilanteesta oli ja varsinkin Hermionen valinnasta. Hän taisi unohtaa senkin, että oli pelaamassa. Jotenka Luihuisen seuraava maali, oli liiankin helppo.
Drusillalle, ei vain tullut edes huomautusta siitä, että hän tahallisesti esti Rohkelikon etsijää pelaamasta.

" Snape. Olet edelleen tiellä.. Siirry sen luutasi kanssa jonnekkin muualle."  ne sanat Drusilla kuuli jotenkuten.

Grabbe laukaisi ryhmyn aivan varoittamatta Potteria päin.. Drusilla ehti onneksi huomaamaan sen, ja väisti äkkiä sivummalle. Hänen naurunsa ei kyllä ollut kaukana, kun hän näki, miten läheltä Potteria ryhmy meni ohi.
" Potter onnistui tällä kertaa väistämään ryhmyn. Sääli, sillä se kivulias isku olisi palauttanut järjen hänen päähänsä" Amy sanoi
" Potter!! pääsi kolisee tyhjää muutenkin.. Ihme että osaat edes lentää!" Draco huusi, erittäin ilkeästi vihjaillen..

Drusilla vilkaisi sillä kerralla ylöspäin, ja näki pojan katsovan häntä hieman ilkeästi.. Katse osui hänen silmiinsä, vaikka Drusilla tiesi sen olleen Potterille tarkoitettu.. Silti tyttö vastasi aivan samalla tavalla pojan katseeseen.. Hän ja Draco olivat aivan selvästi salaliitossa keskenään Potteria vastaan..

" Tilanne on masentava Rohkelikon kannalta.. Sillä Luihuisella on jo 110 pistettä.. Rohkelikolla edelleen puhdas nolla" Amy ilmoitti iloisesti.. Ja miltei nauraen itsekkin, saaden McGarmiwalta paheksuvan katseen.. Luihuisen laidalla, tosin nousi aivan mahdoton meteli sen tiedon jälkeen..
" Loistavaa Blaise!!! " se huuto kuului jo useammalta Luihuiselta..
" Zabini on kuningas!! Weasley on surkimus!! " joku Luihuinen huusi myös..
" Weasley pois maalista!! " sellaistakin kuului...
" Hienoa peliä.." Drusilla sanoi itsekkin Blaiselle ohimennen.. Heidän pitäjänsä, istui vain luutansa päällä maalin edessä, ja seurasi kaadon menoa koko ajan..

Grabbe ja Goyle, ottivat tässä ottelussa Dracon sanat vakavasti, pelaten koko joukkueen puolesta rumaa peliä. Jatkuvasti ryhmyt menivät kohti Rohkelikkoja.. Blaise sai aikaan huutometelin, paiskattuaan kaadon jonkun Rohkelikon kasvoihin.
Draco ei tehnyt sen suurempaa vahinkoa, jos nyt ei tyrkkinyt Rohkelikkoja pois tieltään. Mutta sehän ei Drusillalle mikään yllätys ollut.
Poika oli tehnyt niin koko viikon.

Vilkaistuaan Hermionea, hän huomasi myös sen ettei tuo vihollinen saanut sitten millään silmiään irtoamaan Dracosta..
No, Draco näyttikin entistä paremmalta nyt kun hänen puhtaanvaaleat hiuksensa olivat vain enemmän sekaisin tuulen takia.. Drusilla oli itsekkin tipahtaa luudalta, katsoessaan poikaystäväänsä hetken kauemmin. Draco vilkaisi häntä tosin, varoittavasti muttei silti voinut olla hymyilemättä vähän.. Se hymy, aiheutti sen, että tytön sydän kääntyi melkein nurinpäin.. Joten tyttökään ei voinut olla hymyilemättä pojalle, ennenkuin käänsi katseensa toiseen suuntaan.

Tunneillakin Draco oli töninyt Rohkelikkoja, ja ilkeillyt heille.. Aina kun keksi huomautettavaa, varsinkin Hermionelle.
Perjantaina taikajuoma tunnilla, poika matki Hermionen tapaa olla tunnilla. Hän hyppi paikallaan, aivan tahallaan aina kun Hermione nosti kätensä ylös. Melkein kaikki Luihuiset nauroivat sille esitykselle. Hermione, pahoitti tosin mielensä jälleen kerran, ja miltei itki.
No menneiden vuosien aikana, Drusillan silmät olivat todistaneet pahempiakin tilanteita. Joissa Dracon aloittama riita, oli johtanut pahaankin tappeluun...
Suurin osa Draco Malfoyn jälki- istunnoista, olikin seurausta tappelemisesta.. Niin ja toisella luokalla tunnin häiritsemisestä.

Draco väisteli itsekkin ryhmyjä, taitavasti... Kuten myös vihollisen pelaajia.. Drusilla näki hänen vaihtavan paikkaa, laidalta toiselle.
Draco pysyi kuitenkin Rohkelikon päädyssä. Ja syy selvisi pian Drusillalle, sillä yksi Rohkelikon jahtaajatytöistä häiritsi heidän etsijänsä peliä. Drusillassa, syttyi hetkeksi aikaa mustasukkaisuus. Jos tuo tyttö koskisikaan Dracoon, hän katuisi sitä ottelun jälkeen..
Drusilla ei nimittäin pelännyt tappelemista.

Kerran Drusilla pelästyi todella pahasti.. Ja hänen hengityksensäkkin miltei katkesi hetkeksi. Joku Rohkelikko, tyrkkäsi Dracoa aika voimalla.. Ja hetken ajan tilanne näytti jo siltä, että Luihuisen etsijä putoaisi luudalta. Sellaista Drusilla, ei odottanut koskaan näkevänsä.
Pudotusta oli liiankin paljon, sillä nyt jos Draco putoaisi... Pojalle kävisi todella pahasti.. Mutta onneksi, Drusilla tiesi heidän etsijänsä miltei syntyneen lentämään, ja samaten myös pelaamaan huispausta.
Sillä poika säilytti hienosti tasapainonsa.. Katsomassa, olleista Luihuisista miltei kaikki tytöt peittivät kasvonsa, ja Lucius Malfoy näytti myös hieman huolestuneelta. Kunnes se paha tilanne oli vihdoin ohi. Hermionekin näytti, pitäneen käsiään kasvojensa edessä.
Jos Draco todella olisi pudonnut, ja loukkaantunut pahasti.. Drusilla olisi syyttänyt tilanteesta vain ja ainoastaan Hermione Grangeria.

Antaakseen merkin, siitä että oli täysin kunnossa.. Draco teki näyttävän väistöliikkeen, estäen samalla uuden pudottamisyrityksen..
Poika teki, näyttävän ja taitavan voltin takaperin ilmassa... Luihuisen laidalta tulikin muutama ihastunut huuto sen perään.. Tuvan tytöt ilmeisesti, Drusilla ajatteli.. Mutta hän vain hymyili, katsoessaan poikaystävänsä ihailtavaa lentoa. Draco lensi samantien turvaan Luihuisen laidalle kentällä, nauraen jo itsekkin.
Äskeinen tilanne taisi mennä Dracolta äkkiä ohi.. Poika nyt ei välittänyt siitä sattuiko häneen vai ei..

" Tyhjäpää Potter.. Olet väärässä paikassa.. Minä en mene mihinkään.." Drusilla huomautti taas ilkeästi.
" Snape, sitten lähdet tuonne maahan.. Ellet väistä" Potter selvästi uhkasi nyt häntä.
" Uskallakkin edes yrittää.." Drusilla sihahti.
Se olisi kyllä Potterin viimeinen virhe, jos hän edes yrittäisikään sellaisia. Se kumpi luudalta alas putoaisi, olisi Potter eikä Drusilla.

" Aivan kuin aiemminkin, useassa ottelussa. Tälläkin kertaa Draco Malfoyn perässä roikkuu joku tyttö" Amy sanoi..
" Eikä ole Luihuinen.. Luihuisen etsijä, tosin on varattu.. Joten eipä ole tuota vihollista, hyvin kasvatettu kotona" hän jatkoi ilkeästi.

Ilmeisesti Drusilla saisi sittenkin tapella ottelun jälkeen.
Hänen olisi vain pakko muistuttaa, vihollisen tyttöä siitä, mitä tapahtuu kun hänen poikaystäväänsä lähentelee joku.
Ei ole näköjään Rohkelikoille, opetettu sellaista sääntöä ettei varattuihin kosketa..
Drusilla vilkaisi jälleen Dracon suuntaan.. Ja tilanne näytti huolestuttavalta. Sillä pojasta näki selvästi, sen että hän suunnitteli luudalta pudottamista. Ja alas maahan lähtisi tuo häntä häirinnyt tyttö. Mutta siitä tulisi pahimmassa tapauksessa poisto ottelusta kokonaan.. Ja se ei nyt sopinut, sillä Luihuinen juhlisi tänään voittoa.

" Drusilla Snapella on tilanne menossa Potterin kanssa.. Sääli sinäänsä, kun toinen vain omistaa aivot" Amy sanoi.
" Mutta Drusilla Snape tekee kaiken, vain Luihuisen eduksi.. Sillä tuon tytön ohi ei mennä, jos hän niin päättää" Amy jatkoi ilkeästi.

Amy ei ollut todellakaan puolueeton.. Ei tänään.. Hän oli koko sydämestään Luihuisen puolella, ja sai kommenteillaan jopa Lucius Malfoyn hymyilemään. Rohkelikolle ilkeileminen oli Amysta vaan hauskaa..
.
" Jos sinulla olisikin ne aivot, olisit jo ohittanut minut Potter" Drusilla sanoi.
" Sääli ettei niitä annettu sinulle syntyessäsi. Mutta senhän ymmärtää, kun äitisikin kerran oli kuraverinen" Drusilla ilkeili edelleen.
Ja sai, Dracon nauramaan.. Luihuisen laidalla repesi muutenkin nauru.. Ainoastaan Severus ei nauranut... Ja Drusilla tiesi kyllä miksi.. Ainoa syy, oli hänen ilkeä huomautuksensa Lily Potterista.

" Tilanne on Luihuinen 140  -  Rohkelikko 90... " Amy sanoi..

Draco lähti samantien paikaltaan aika vauhdilla alaspäin.. Poika ilmeisesti näki siepin koko ajan.. Drusilla antoi Potterinkin, mennä hakemaan sieppiä. Ottelu ratkeaisi muutenkin etsijöiden välillä. Dracolla oli kyllä iso etumatka jo. Ja Drusilla, oli melko varma Luihuisen voitosta, muttei juhlia kannattanut aloittaa ennenkuin sieppi olisi Draco Malfoylla.
Hetken ajan oli epäselvyyttä siitä, kumpi pojista sai siepin.. Sillä Draco ja Potter aloittivat alhalla pahannäköisen tappelun.. Kumpikin töni toista, ja taisi jopa lyödäkkin..

" Kummalla on sieppi.." Drusilla kysyi Blaiselta laskeuduttuaan..
" Dracolla toivottavasti.. Hänellä oli kumminkin etumatkaan Potteriin." Blaise sanoi.
" Hienosti pelattu.. Jälleen kerran." hän sanoi..
" Itselläsi meni peli myös upeasti. " Drusilla sanoi Blaisea kehuen.

Severus Snape oli mennyt selvittelemään poikien tappelua, ja tietenkin myös McGarmiwan akka.
Kohta, Draco Malfoy nosti vasemman kätensä ylös, ja siellä sieppi oli.. Luihuinen oli voittanut, Rohkelikon..
Ja kammottavan kova meteli nousi taas Luihuisten keskuudessa..

" Oliko pakko tapella. Ei kannata tehdä niin tuon aivokääpiön kanssa" Drusilla sanoi, halaten Dracoa.

Poika ei vastannut heti mitään.. Hän vastasi Drusillan halaukseen, halaamalla tyttöä oikein tiukasti. He kaksi olivatkin siinä hetken ajan, vain toistensa sylissä. Nyrkkitappelu se selvästi kyllä oli, sillä Dracon vasemman silmän vieressä oli aika nätti mustelma.. Tytön teki mieli mennä lyömään Potteria samantien, mutta Draco oli tehnyt jo niin.. Potterin nenä näytti olevan vinossa vasemmalle..
" NÄTTI NENÄ POTTER!!" Drusilla huusi ilkeästi.

" Potter aloitti taas kuuluisan draamateatterinsa. Niinkuin aina, joka paikassa missä hän on." Draco sanoi, kuulostaen ilkeältä.
" No ylivoimainen häviäminen meille, ottaa varmasti häntäkin päähän.. Vaikka siellä kolisee vain tyhjyys" hän jatkoi vahingoniloisena.
" Olen ylpeä sinusta rakas... Häiritsit Potteria hienosti" poika sanoi hiljaa tytön korvaan, antaen samalla suukon.
" Itse pelasit hienosti. En tosin nähnyt kun otit siepin kiinni. Mutta uskon sen olleen hienoa" Drusilla sanoi.

Dracon katse tytön silmiin, muuttui hieman pyytäväksi. Drusilla kyllä tiesi, mitä poika nyt odotti saavansa häneltä. Hän oli ajatellutkin antavansa, suukon pojalle, tosin vain poskelle.. Mutta poika käänsi päänsä tietoisesti samaan aikaan hänen kanssaan, ja sai ilmeisesti odottamansa suudelman. Vastaten siihen varoen itsekkin.
Sen jälkeen he kaksi irroittautuivat toisistaan.. Heidän suhteensa ei ollut ihan vielä valmis julkaistavaksi.
Pansy Parkinson, tekikin sitten perässä saman kuin Drusilla.. Draco tosin katsoi tyttöä todella anteeksipyytävästi, eikä näyttänyt vastaavaan kovinkaan innostuneesti Pansyn onnittelusuudelmaan.
Drusilla tosin kävi jo kovaa tappelua Pansyn kanssa mielessään. Lähettäen tuota Luihuisen tyttöä kohti vain murhaavia katseita.
Ihme kun Hermione ei sentään juossut halaamaan Dracoa.. No siitä ei kyllä olisi tullut yhtään mitään.

Mutta Draco saisi myöhemmin illalla paremman palkinnon, hienosta pelistä. Kunhan Drusilla saisi olla kahdestaan pojan kanssa, hän antaisi itsestään jokaisen kohdan Dracolle.
Kohta Drusilla menikin, sen Rohkelikon tytön luo, jonka hän näki ottelun aikana ahdistelevan Dracoa. Hän tönäisi tyttöä selkään kaikilla voimillaan, välittämättä siitä satuttiko vai ei.

" Sinulle ei ole opetettu kotona, ettei varattuihin poikiin kosketa" Drusilla sanoi ilkeän sarkastisesti. Tönäisten tyttöä uudelleen vain kovemmin.
" Minä en edes koskenutkaan häneen.. Ajatuskin sellaisesta kun kohde on Malfoy, inhottaa" tyttö sanoi.
" Älä viitsi teeskennellä. Minä kyllä näin kaiken.. Dracoon sinä et koske toiste" Drusilla sihahti, lähes jäätävästi.
" Ja minuahan sinä et lyö.." Drusilla sanoi, tajuttuaan tytön yrittävän jo lyödä häntä..

Enempää ajattelematta hän iski toisen nyrkkinsä suoraan vihollisen kasvoihin. Kohta, hän oli saada jo vastaiskun omiin kasvoíhinsa.
Mutta koska Drusilla oli opetellut tappelemaan Luihuisen tuvan poikien kanssa, hän ei pieniä mustelmia säikkynyt. Hän taisi itse lyödä enemmän kuin yhden kerran, ja töniä vielä ainakin kerran itseään lyhyempää ja vasta neljäsluokkalaista tyttöä.

" Pitikö sinunkin alkaa tapella" Severus sanoi, puuttuen tilanteeseen..
" Edes kerran sain tilaisuuden siihen." Drusilla sanoi.
" Minä en pidä sellaista hyväksyttävänä, niin hauskaa kuin se sinusta olisikin.. Nyt riittää" Severus sanoi..

Kerran Drusilla katsoi murhaavasti tuota vihollisen tyttöä ja lähti sitten takaisin Dracon luo.

" Kaksi jälki- istuntoa tappelusta" Draco sanoi ylpeästi.
" Sain itsekkin jälki - istunnon äsken.. Samasta syystä.. Eivät vaan taida olla samaan aikaan" Drusilla sanoi.
" Olisit heti vain näyttänyt sen siepin. Mutta taas vaan tappelit Potterin kanssa" Drusilla sanoi.
" Itse se lahopää sen aloitti. Yritti viedä siepin kädestäni. Kerroin jo Severukselle.. " Draco sanoi..
" Potterilla on edessä hänen puhuttelunsa. Mutta ei helvetti, se McGarmiwan akka.. Minulla meni hermot häneen, jo useampi vuosi sitten.. Saa nähdä, mitä ilkeätä sanon hänen puhuttelussaan.." poika jatkoi.
" Kunhan selviän kentältä linnaan asti" hän jatkoi.

" Mutta Potter ei selviä Severuksen puhuttelusta helpolla.. Uskotko, että kun ajattelenkaan sitä tilannetta niin" Draco sanoi, kuulostaen samalta, kuin nauttisi salaa, pelkästään kun ajattelikin Potteria Severuksen puhuttelussa.
" Taidan olla Potterille joku pakkomielle muutenkin.. Onneksi hän ei sentään ole samanlainen, kuin Blaise viime vuonna" Draco jatkoi..
" Älä edes sano mitään tuollaista, minua alkaa oksettaa... Kaikki Rohkelikot ovat vain asenneongelmaisia.." Drusilla sanoi.

" Mikähän tilanne sinulla sitten oli?" Draco kysyi...
" Palautin vain erään tyhmän tytön maanpinnalle. Ja kerroin hänelle, tosin nyrkkieni avustuksella sen, ettei varattuihin poikiin kosketa" Drusilla sanoi.
" Minun takiani, sinun ei olisi tarvinnut hankkia jälki- istuntoa" Draco sanoi, hieman sarkastisesti.
" Miten se tyhjäpäinen tyttö muuten olisi sen tajunnut.. " Drusilla sanoi.

Luihuinen juhlisi siis aamuyölle asti.. Ja isosti.. Severus kyllä antaisi Luihuisten juhlia tätä voittoa enemmän kuin mielellään.. Ja Drusilla kuuli selvästi Blaisen jo suunnittelevan tuliviskin hakureissua Tylyahoon.. Ja samaten kermakaljan myös.. Joku tonttu koulusta olisi ollut parempi laittaa asialle..
Drusillan oli nyt vain paettava Dracolta.. Jotta hän ehtisi linnaan sisälle asti, ennenkuin poika muistaisi heidän eilisen sopimuksensa.

Mutta ei tyttö kauas ehtinyt.. Ennenkuin hän ehti huomatakkaan, poika otti hänet syliinsä takaapäin, ja heitti varoittamatta syvimpään lähellä olevaan lumikasaan.  Mutta tyttö kyllä halusi kostonsa, ja hänen oli pakko yrittää sitä... Onnistuisi se sitten tai ei.

" Lopeta.." Draco sanoi selvästi nauraan pidätellen.
" Minähän sanoin kostavani. Etkä sinä selviä helpolla" Drusilla sanoi myös nauraen..

Hän oli onnistunut tönäisemään pojan lumeen, ja istuin hänen päällään siirtymättä minnekkään. Poika tosin yritti töniä häntä pois, tosin ei ilmeisesti tosissaan.. Mikään ei saanut Drusillaa pysymään vakavana, jos Draco nauroi.. Sillä hänen naurunsa oli aika tarttuvaa..
Se oli tosin vain merkki siitä, että poika oli sillä hetkellä onnellinen..

" Vaatteiden alle et lunta laita.. Ole kiltti" Draco sanoi pyytävästi..
" Ja miksi en? minähän sen poiskin sieltä otan" tyttö sanoi kiusaten poikaa.

Tytön suunitelma ei kyllä ihan täysin toteutunut, sillä kumpikin alkoi heitellä lunta toisen päälle...  Ja välillä he vain suutelivat toisiaan lumesta välittämättä. Kerran tyttö, onnistui saamaan lunta pojan niskaan vaatteiden alle asti. Ja hän tunsi, miten poika värähti kun kylmä lumi osui hänen ihoaan vasten.
Draco tosin kosti samantien, ja tyttö tunsi myös kylmää lunta vaatteidensa alla.. Ja hän värähti myös.. Sillä kylmä lumi, ottelussa lämmennyttä ihoa vasten, oli lähes jäätävää.
Poika tosin näytti aivan vastustamattomalta lumisena.. Sellaiselta, että tyttö olisi voinut syödä hänet samantien.
Draco Malfoyn, vaaleissa hiuksissa oli myös lunta, hän oli tytön ikioma lumiukko.

He kaksi kävelivät loppumatkan linnaan, käsikädessä puistellen lunta toistensa päältä.
Luihuisen tupaan menevässä käytävässä, he pysähtyivät hetkeksi suutelemaan toisiaan, vaikka olikin kiinnijäämisen vaara olemassa.


" Missä te olitte?" Pansy kysyi...  Hän näytti epäilevältä, nähtyään Dracon ja Drusillan lumiset vaatteet...
" Oli vähän erimielisyyksiä siitä,saako ottelun jälkeen tapella..." Drusilla sanoi..
" Joten ratkaisimme asian omalla tavallamme" Draco sanoi.
" Lumisotaa kahdestaan ilmeisesti.. Ja keskellä pihaa vielä" Blaise sanoi.
" Ei muuten oltu keskellä pihaa,.." Draco sanoi..
" Ei se mikään sellainen paikka ollut, johon linnasta näkee.." Drusilla sanoi.

Hän nauroi mielessään katseelle, jonka Draco suuntasi Blaisen suuntaan..
Näinköhän Blaise vielä lentäisi lumikinokseen, tai pahimmassa tapauksessa saisi nyrkistä kasvoihinsa. Näytti siltä, että Draco alkoi myös kyllästyä Blalse Zabinin vihjailuihin..

" Mikähän se teidän kahden tilanne oikeasti oli siellä ulkona" Amy sanoi epäilevästi.
" Mitähän itse ajattelet päässäsi? täysin normaali lumisota..." Drusilla sanoi.

Tytöt olivat kahdestaan makuusalissa sillä hetkellä,  Drusilla kun halusi äkkiä kuumaan suihkuun.
Hän katsoi Amya odottavasti, kuivatessaan hiuksiaan..

" Teitkö sinä niin, mitä sanoit eilen? ja keskellä pihaa?" Amy kysyi hieman järkyttyneenä.
" Edellenkään en ollut Dracon kanssa, keskellä pihaa.. Ja en tehnyt niinkuin sanoin.." Drusilla sanoi.
" Draco esti minua sen verran, ja minulla ei ole voimia tapella häntä vastaan" Drusilla sanoi.

" Sen minä haluan nähdä, kun Blaise lentää itse lumikinokseeen.. Dracon katse häneen kertoi selvästi sen.." Drusilla sanoi.
" Siis niin käy, jos Blaise ei lopeta vihjailujaan minusta ja Dracosta" Drusilla jatkoi.
" Ja toivottavasti se uhkaus toteutuukin.. " hän lisäsi...



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti