Are You The One:

Osa 1:

LUKU 15:


Drusilla antoi sillä kertaa, Amylle luvan laittaa Dracon antaman korun takaisin ranteeseensa. Kenellekkään muulle, tyttö ei edes antaisi lupaa koskea koruun. Se oli nimittäin hänelle, korvaamaton. Rahallista arvoa, tyttö ei edes nimennyt lahjaksi saamalleen korulle. Narcissalle, hän kuitenkin ajatteli näyttää korun. Sillä olihan rouva Malfoylla, oikeutensa tietää se, mihin hänen ainoa poikansa tuhlasi rahojaan.
Severus Snape, vaivasi tyttöä edelleen. Ja hän ihmettelikin, miksi juuri hänen isänsä, oli määrännyt jälki- istunnon tyttärelleen samalle illalle Dracon kanssa. Severus siis sittenkin halusi vahtia heitä kahta itse, edes yhden illan ajan. Oliko Severus, sittenkin huomannut tyttärensä lähentyneen Draco Malfoyn kanssa.. Ja jos oli, niin miksi hän ei maininnut Drusillalle sanallakkaan asiasta.

" Se on niin kaunis.." Amy sanoi, osoittaen puhdasta ihailua hopeista käärmekorua kohtaan.
" Paras lahja, kaikista mitä koskaan olen Dracolta saanut" Drusilla sanoi.
Hänkin oli jo miltei rakastunut, käärmekoruun ranteessaan. Mutta muodollisesti vain, sillä kaikki rakkaus hänen sydämestään, kuten myös hänen koko sydämensä, kuuluivat kokonaan Draco Malfoylle.

" Joko Pansy jengeineen on nähnyt tuon korun?" Amy kysyi.
" Ei vielä. Olen onnistunut piilottelemaan sitä. Mutta tänään, muutkin Luihuisen tytöt huomaavat sen.." Drusilla sanoi.
" Miksi minä enää edes piilottelisin näin kaunista lahjaa" hän lisäsi.

Drusilla laittoi samalla ylleen, myrkynvihreän tiukan, olkapäät näkyviin jättävän topin. Se sopi loistavasti yhteen, erittäin lyhyen mustan hameen kanssa. Joka oli reilusti lyhyempi, kuin se mitä tyttö käytti syntymäpäivänään. Ne vaatteet, tyttö oli valinnut vain saadakseen kiusata Dracoa enemmän. Hän suorastaan rakasti niitä tilanteita, kun pojan katse hakeutui hänen vartalolleen, jääden siihen kiinni vielä..
Tyttö miettikin mielessään, kuinka kauan vaatteet mahdollisesti olisivat hänen päällään tänä iltana..

" Huomasitko muuten, oravanpoikasia väärällä puolella kenttää ottelun aikana?" Drusilla kysyi.
" Ihan tottako? vaihtoiko Hermione todella Luihuisen puolelle?" Amy sanoi, todella vähän yllättyneenä.
" Oli hän siellä,. Siinä vaiheessa, kun johdimme miltei sadalla pisteellä. Ja miksi se oravanpentu siellä oli? no tietenkin, jotta voisi rauhassa katsella meidän etsijäämme.." Drusilla sanoi.
" Näkikö Draco hänet siellä?" Amy kysyi..
" Pansy ja Millicent huomasivat ainakin.. Ja Blaise maalilta..." hän jatkoi.
" En ole ihan varma.. Mutta voin kysyä Dracolta" Drusilla sanoi.

Tyttö oli kyllä ihan varma siitä, kysymättäkin että Draco Malfoy huomasi Hermionen Luihuisen laidalla.
Tai no ainakin poika tunsi itsessään ne häiritsevät katseet. Pojalla, oli varmasti ollut ahdistunut olo koko ottelun ajan. Ja luultavasti hän olisi mennyt ottelun jälkeen haastamaan riitaa myös Hermionen kanssa, ellei Drusilla olisi varastanut pojan huomiota itselleen.
Drusillalla oli edelleen sellainen olo sisimmässään, että hänen olisi miltei pakko saada puhua Hermionelle. Sillä tuolla tytöllä olisi varmasti vielä lisää kerrottavaa hänelle, koskien Dracon salaisuutta. Hermione ei kai uskaltanut sanoa aiemmin kaikkea.

" Mietit taas jotain, niin ajatuksiisi vajonneena" Amy sanoi.
" Niin mietinkin, sitä kuraveristä" Drusilla sanoi.
" Minulla vain on edelleen tunne, siitä että häntä on peloteltu... Eikä se pelottelija ole Draco" hän jatkoi.
" Kuka sitten? Joku kuolonsyöjistä?" Amy kysyi..
" Ainoastaan kuraverinen luultavasti itse tietää. " Drusilla sanoi.
" Hän ei vain enää. uskalla puhua minun kanssani. Olin hänelle viimeksi niin, ilkeä" hän jatkoi.
" Jospa minä yrittäisin vuorollani. Ja kertoisin hänelle, sinun huolestumisestasi" Amy sanoi..

" Saathan sinä aina yrittää.. Mutta saattaa olla, ettei kuraverinen puhu sinunkaan kanssasi. " Drusilla sanoi.
" Ihan vain siksi koska satut olemaan Luihuinen"
Harjattuaan hiuksensa mahdollisimman suoriksi, tyttö vilkaisi enää vain kerran peiliin.. Ja piti sillä näkemällä itseään nättinä.
" Joko mennään juhliin.. Haluaisin saada osani tuliviskistä" Drusilla sanoi.
" Sitä on tarjolla vain, jos Blaise onnistui käymään Tylyahossa huomaamatta.." Amy sanoi.

Drusillalla oli tosin muutenkin kiire oleskeluhuoneeseen.. Ei vain tuliviskin takia. Sillä hän halusi, enemmän Draco Malfoyn seuraan kuin vain juomaan.. Hänelle, jo muutaman kymmenen minuutin ero pojasta, alkoi olla sietämätöntä.
Mutta Amy seisahtui vielä hetkiseksi, makuusalin ovelle.. Kuin hänellä olisi vielä jotain sanottavaa Drusillalle.

" Miksen onnistuisi keskustelussa Hermionen kanssa?" Amy kysyi,
" Enhän minä oikeastaan ole sen ilkeämmin nimitellytkään häntä.." hän jatkoi.
" Et niin.. Paitsi kaikkitietäväksi niin ja oravanpoikaseksi" Drusilla sanoi.
" Vai etkö haluakkaan, minun puhuvan hänelle? eikö hänen pelkonsa kiinostakkaan?" Amy kysyi.
" Kyllä minä haluaisin, ja toivoisinkin kuulevani oikean syyn siihen.. Enkä kieltänyt sinua yrittämästä" Drusilla sanoi.
" Mennään nyt kumminkin juhliin. Alat muuten hyppiä seinille, kun et pääse juomaan.." Amy sanoi sarkastisesti.
" Vai odotatko sittenkin enemmän Dracon näkemistä. Ihmettelen sitä, sillä tehän olette vain ystäviä keskenänne" hän lisäsi.

Niihin Amyn viimeisempiin sanoihin, Drusilla ei vastannut. Hän kuitenkin tönäisi Amya, ennen oleskeluhuoneeseen saapumista.
Blaise Zabini, toi tytöille samantien kermakaljat käteen...
" Tuliaisia tylyahosta.. Vahvempia juodaan myöhemmin.." Blaise ilmoitti salaperäisesti.
" Onnistuit siis reissullasi.." Amy sanoi...
" Kyllä vain.. useamman kymmentä kermakaljaa ja neljä pulloa tuliviskiä tuliaisina.. Saa nähdä kuka on pahiten humalassa tänään" Blaise sanoi.
" En minä ainakaan.. Mutta haluaisin silti maistaa sitä viskiä" Drusilla sanoi Blaiselle..
" Laitan yhden pullon piiloon siltä varalta, jos sinä ja Draco taas häviätte jonnekkin" Blaise sanoi, selvästi vihjaten jostain..

Drusilla etsi katseellaan Dracoa, samaan aikaan kun puhui Blaiselle. Ja lopulta hän näki pojan... Ilmeisesti McGarmiwan akan puhuttelu olikin ollut harvinaisen lyhyt... Tytöllä kesti kyllä useampi minuutti siinä että hän pääsi pojan luo. Mutta kun hän vihdoin, oli lähellä poikaa, hän ei aikonutkaan mennä mihinkään koko iltana. Pansy Parkinsonin, oli aika huomata se miten asiat todella olivat ja herätä unelmistaan joilta Drusilla veti jo totuuden pois, kuin maton tuon mopsinaama tytön jalkojen alta.
Draco Malfoy ei sitten millään halunnut salaillaa tunteitaan, vieressään olevaa tyttöä kohtaan.. Sillä poika, nosti toisen kätensä tytön seän taakse, asettaen sen hänen lantiolleen. Tyttö siirtyi heti lähemmäksi poikaa ihan kiinni häneen..

" Tulithan sinä vihdoin.." Draco sanoi.
" Nytkö vasta huomasit minut. " Drusilla sanoi hiljaa kiusaten.
" Onneksi tulit.. Ennenkuin ehti tulla ikävä" Draco sanoi yhtä hiljaa, mutta kiusaten silti tyttöä.
" Olisiko huono ajatus, jos olisimme ensi yönkin yhdessä?" Draco puhui hiljaa, uskoen vain Drusillan kuulevan.
" Ei ole. Se olisi erittäin houkuttelevaa, niinkuin olet muuten sinäkin" Drusilla jatkoi yhä hiljaista kiusoitteluaan..
" Saman voisin sanoa sinusta.. " Draco puhui edelleen hiljaa, mutta vaarallisella tavalla kiusoitellen..

Drusilla ei sanonut hetkeen mitään.. Vaan vilkaisi poikaa vieressään.. Draco, oli sinä iltana täysin valkoisissa vaatteissa... Ja väri, tuntui vain syventävän hänen hopeanharmaiden silmiensä hopeista hohdetta. Drusillalle, selvisi sillä hetkellä kuin itsestään se, että pojan lempiväri oli ilmeisesti valkoinen, eikä vihreä niinkuin Pansy oli kertonut. Sillä Drusilla oli muistinsa mukaan nähnyt pojalla useinkin valkoisia vaatteita.

" Emme saisi silti olla kahdestaan" Drusilla muistutti poikaa.
" Ei anneta niin pienen asian, häiritä meitä" poika sanoi tytölle hiljaa, antaen nopeasti suukon tytölle.
" Toisaalta, eihän meidän tarvitsisi, edes olla koko iltaa juhlissa. Blaise sanoi, piilottavansa yhden tuliviski pullon meitä varten" Drusilla sanoi.
" Sillä minä en usko ainakaan sitä, että kukaan kaipaisi meitä, kun olisimme hetken ajan poissa täältä" hän jatko hiljaa.
" Odotinkin jo sinun sanovan noin. Minua houkutteleekin enemmän, olla sinun kanssasi kahden" Draco sanoi..
" Enemmin niin, kuin että seison tässä, ja tunnen selässäni ties kenen katseet" poika jatkoi, kuulostaen ihan siltä että Drusilla olisi juuri pelastanut illan.

Tyttö vilkaisi pojan sanojen jälkeen kerran taakseen.. Ja hän ymmärsi samantien, sen mitä Draco tarkoitti. Sillä kaksi, ilmeisesti vasta kolmasluokkalaista tyttöä, katselivat Dracoa eikä niitä katseita voinut erehtyä luulemaan muuksi. Yhä nuoremmat tytöt Luihuisessa siis menettivät sydämensä Luihuisen pahalle pojalle.. Joka Draco Malfoy oli. No Drusillan mielestä, kuka tahansa saisi vapaasti katsella Dracoa, kunhan vain varoi koskemasta...

Eihän se Drusillalle uutta ollut. Sillä yli puolet Luihuisen tuvat tytöistä, olivat myöntäneet olleensa jossain välissä ihastuneita juuri Draco Malfoyhin.. Mutta poika, tuntui sanovan useinkin liian suoraan sen,ettei ollut kiinostunut. Siksi hänellä olikin, pahiksen maineensa lisäksi myös erittäin vahva sydäntenrikkojan maine. Tai niin ainakin monet Luihuisen tytöt puhuivat keskenään. Dracoa, se ei varmasti haittaisi ollenkaan, jos hän sattuisi kuulemaan uuden lempinimensä. Vaalea poika, oli ollut Luihuisen tuvan suosituin kolmannesta luokasta asti. Ja vaikka Draco tuntui nauttivan siitä, että hän sai Luihuisen tytöiltä huomiota osakseen, hän ei silti käyttänyt sitä omaksi edukseen.
Drusilla tunsi kuitenkin olevansa erilaisessa asemassa. Draco, oli vastannut hänen tunteisiinsa.. Ja tyttö tiesi, pojan todella rakastavan häntä. Ilman minkäänlaista teeskentelyä. Pansy Parkinson, alkoi jo vähän säälittää tyttöä. Sillä ehkä jo tämän illan aikana, tuo tyttö siirtyisi niiden joukkoon, joiden sydämen Draco särkisi.

Drusilla oli aivan varma siitä, että Draco todella jättäisi Pansyn tänä iltana.. Mutta eihän sitä mopsikasvoista tyttöä edes näkynyt...
Luulisi nyt Pansynkin olevan paikalla näissä juhlissa, ja pysyttelevän lähellä Dracoa.

Draco ei tulisi antamaan anteeksi, sitä mitä Pansy teki hänelle. Sen näki jo pojan muuttuneesta suhtautumisesta tyttöön, vaikkei poika koskaan sitä Drusillalle ääneen sanonut.
Drusillakaan ei ollut antamassa Pansylle anteeksi. Ei ehkä koskaan.. (sillä loitsu jota Pansy silloin käytti, oli varastettu Drusillan salaisista muistiinpanoista. Ja se olisi ollut hengenvarallinen, jos Pansy olisi osunut sillä muualle kuin Dracon kasvoihin).
.-------------------------------------7

" Blaise ajatteli meitä taas.. Tuliviski nouseekin paremmin päähän.." Draco sanoi..
" Ei silti juoda koko pulloa puoliksi... Muuten meidän yöstämme yhdessä ei tule mitään" Drusilla sanoi.

" Mitä Lucius muuten sanoi siitä, kun kuuli Pansyn tekosista sinulle?" Drusilla kysyi, vaihtaen puheenaihetta.
" Isä ei ainakaan ilahtunut.. Näithän itsekkin miten vihainen hän oli?" Draco sanoi, katsoen tyttöä kysyvästi.

He kaksi olivat vihdoin kahdestaan poikien makuusalissa. Ja rauhaakin heillä oli... Drusilla oli kyllä huomannut, miten jäätävästi Lucius katsoi Pansya.. Aivan kuin Luciuksen silmät olisivat muuttuneet puhtaaksi myrkyksi. Mutta koko asiasta, hän ei aikonut kysyäkkään Pansylta, varsinkaan jos se tyttö todella joutui puheisiin Lucius Malfoyn kanssa. Pansy tuskin haluaisi tehdä mitään muuta, kuin vain unohtaa koko asian.

" Minä en halua koskaan samanlaiseen tilanteeseen" Drusilla sanoi.
" Et sinä onnistu suututtamaan isääni. Isä on sinun kummisetäsi.. Ennemmin Severus raivostuu minulle.." Draco sanoi.
" Isä nimittäin pitää sinusta paljon.. Uskothan rakas" Draco jatkoi.
" Saman voin sanoa itsekkin... En halua nähdä uniakaan, siitä että suututtaisin Lucius Malfoyn." Drusilla sanoi.
" Mutta mitähän Herra Malfoy ajattelee kun kuulee meidän seurustelevan keskenämme" hän jatkoi.
" Herra Snape, ei ainakaan ilahdu.. Hän oli tänäänkin oma synkkä itsensä..." Draco sanoi.

" Nyt mainitsen viimeisen kerran entisen tyttöystäväni nimen.. Ja en enää puhu hänestä" Draco sanoi.
" Sillä minun ja Pansyn välillä on kaikki sellainen nyt ohi, mitä sinulla ja minulla taas on liikaakin. Olit nimittäin oikeassa, kun sanoit minun tuhlaavan aikaani Pansyyn. Mikset millään voinut sanoa sitä aiemmin?"  Draco kysyi.
" Olisin oikeasti ollut senkin ajan sinun kanssasi.." poika jatkoi.
" Mietin kyllä aiemmin jo, että kertoisin sinulle mitä ajattelen.. Mutta minulla nyt oli sellainen käsitys, että sinä halusit todella olla Pansyn kanssa" Drusilla sanoi.

Draco ei hetkeen vastannut, mitään Drusillan sanoihin, mutta tyttö ei silti huolestunut hiljaisuudesta heidän välillään. Vaikka sisimmässään, hän tunsikin lievää ahdistusta. Sitä tyttö ei sentään suostunut uskomaan, että Draco edelleen ajattelisi Hermionea.. Se oli täysin naurettava ajatus.. Jonka Drusillan olisi mahdollisimman pian unohdettava ja samaten se mitä Dracon ja Hermionen välillä oli kesällä ollut.
Mutta Dracon synkimmästä salaisuudesta, tytölle oli muodostumassa jo painajainen. Hän ei tiennyt siitä edelleenkään yhtään mitään.
Syvällä sisimmässään, tyttö toivoikin sitä, että Amy onnistuisi puhumaan Hermionen kanssa, sillä hän halusi tietää syyn siihen mistä tuon rohkelikon tytön pelko johtui. Jos se olikin heillä molemmilla aivan sama asia.. Tai entä jos, Hermionen pelkäämä asia, liittyisikin jotenkin kammottavasti Dracon salaisuuteen..

" Ei tuhlata nyt aikaa puhumalla menneistä.. Annetaan niiden olla" Draco sanoi, rikkoen hiljaisuuden.
" Olen samaa mieltä, meidän on parempi keskittyä nyt siihen mitä meillä on. Ja nauttia, siitä kahdenkeskisestä rauhasta, jonka saamme pitää niin kauan, kunnes kerromme muille suhteestamme" Drusilla sanoi, kuin päättäen Dracon lauseen..

Hän katsoi hetken ajan poikaa, joka nyt nojasi päätään hänen vatsaansa vasten. Poika katsoi häntä silmiin, todella suloisen näköisenä.
Ja siirtyi sitten hitaasti, lähemmäksi tytön kasvoja, suudellen samalla hänen vatsaansa. Ja pian, sanat vaihtuivat suudelmiksi, kun heidän huulensa löysivät toisensa. Drusilla unohti sillä hetkellä, kaikki kammottavat ajatuksensa..
Jokainen, suudelma oli edellistä syvempi.. Ja kiusoittelevampi.. Ja tyttö tunsi, itsensä hetki hetkeltä onnellisemmaksi.
Hänestä tuntui nyt siltä, ettei hän ehkä ollutkaan aiemmin, tuntenut sitä aitoa rakkautta ja onnellisuutta..

Dracon kosketukset, hänen niskassaan, suudelmat kaulalla ja muualla vartalolla.. Niin ja ne suloiset näykkäisyt niskan iholla, ja korvassa..
Niiden myötä, tyttö rakasti tuota vaaleaa poikaa vain enemmän.. Ja hän vannoi mielessään, ettei koskaan tappaisi tunteitaan...
Sekin läheinen hetki, heidän kahden välillä, ei ollut vain suudelmia ja halauksia.. Taikka sylikkäin oloa.. Se oli paljon enemmän.
He tekivät sen uudelleen, mitä tapahtui jo Drusillan syntymäpäivänä. Mutta nyt siinä, taisi olla jo enemmän tunnetta mukana, sillä se oli paljon hellempää ja aavistuksen liian intohimoistakin..

Mutta koko tilanteesta, oli jälkeenpäin tulla painajainen.. Sellainen, joka oli lähellä johtaa kiinnijäämiseen...
Drusilla jäi, jälleen kerran Dracon syliin, ihan kiinni poikaan. Eikä hän sitten millään halunnut, nousta pois siitä missä oli. Vaikka tiesikin palaavansa takaisin siihen  koko seuraavaksi yöksi.
Tyttö kuunteli miten pojan sydän löi rauhallisena hänen toisen korvansa alla, ja tunsi pojan sormien silittelevän hellästi hänen selkäänsä. ylhäältä alas asti, ihan jokaisesta kohdasta.. Mukavalta tuntuvia, pieniä väristyksiä kulki edelleen tauotta tytön selkää pitkin..

" Kun vain voisin nyt jäädä tähän.. Ja nousta pois vasta aamulla" Drusilla sanoi.
" Minä en haluaisi sinun lähtevän koskaan pois sylistäni.. Haluaisin sinun jäävän siihen ikuisesti" Draco sanoi hiljaa..
" Niin minä jäänkin.. Olen turvassa sinun lähelläsi" Drusilla sanoi.
" Rakastan sinua.." Molemmat taisivat sanoa sen samaan aikaan, hiljaa toisilleen..

Tyttö nosti katseensa pojan kasvoihin. Ja hänen tummat, miltei yönmustat silmänsä kohtasivat heti, nuo kauniit hopeanharmaat silmät, joista tyttö erotti sillä hetkellä myös sen sinisen sävyn. Sitä katsetta ei mikään muu rikkoisi kuin vain suudelma..

Tyttö säpsähti tosin hetki myöhemmin, niin että poikakin tunsi sen.. Sillä, liiankin tutun kuuloiset askeleet erottuivat oven takaa..
Severus Snape, oli käytävässä, ihan miltei oven takana. Tyttö jähmettyi miltei paikalleen, ja etsi samantien pojan kättä, ottaakseen siitä kiinni. Poika ottikin tytön käden omaansa..
Poika katsoi tyttöä myös varoittavasti, joten hän päätti olla hiljaa.. Muttei saanut säikähdystä heti mielestään pois.

" en osannut aavistaa tätä ennalta.." Draco sanoi hiljaa..
" Eihän isä tule tänne.." Drusilla sanoi myös, miltei kuiskaten.
" Ollaan molemmat hiljaa.. Ei Severus tule tänne, jos ei kuule täältä mitään.." Draco sanoi.
" No ihan varmasti tulee. Ihan varmasti hän etsii meitä" Drusilla sanoi.

" Oli muuten todella lähellä.." Draco sanoi, puhuen normaalilla äänensävyllä, kun askeleet katosivat oven takaa.
" Pelottavaa se oli. Vahdin ovea ihan koko ajan.." Drusilla sanoi.. Huokaisten syvään helpotuksesta.

Kuin yhteisestä päätöksestä, molemmat nousivat pois peittojen alta.. Vaatteiden etsimiseen, meni hetki ainakin Drusillalla.. Ennenkuin hän löysi oman toppinsa, yllättäen Goylen sängyn alta..
Tyttö mietti edelleen, miksi Severus Snape oli ollut miltei oven takana? etsikö hän todellakin Drusillaa ja Dracoa, vaiko salakuunteli taas?


" Miten se siellä asti oli?" Draco kysyi, leikkien viatonta..
" Sinä sen taisit heittää sinne.." Drusilla sanoi, hieman sarkastisesti.
" Vieläkö mietit äskeistä?" Draco kysyi..
" Mietin sitä, miksi isä tuli tuonne käytävään. Tämä alkaa olla jo omituista häneltäkin" Drusilla sanoi.
" Severuksella, saattaa olla monta sataa syytä olla siellä. Emme me kaksi ole ainoa syy" Draco sanoi.

Tyttö otti kiinni uudelleen pojan kädestä, ja poika veti hänet takaisin syliinsä sängylle. Pojan molemmat kädet, asettuivat itsestään tytön ympärille, niin että tytön pää nojautui samantien , pojan vartaloa vasten..
Hetken päästä, ovi todella kolahti.. Ja huoneeseen tuli Goyle..  Nyt Drusillalla ei ollut nauru enää kaukana, sillä hän muisti kyllä sen mistä hän oli hakenut toppinsa hetkeä aiemmin. Draco näytti myös pidättelevän nauruaan.

" Tuvanjohtajamme etsi sinua Drusilla." Goyle sanoi...
" Miksi? " Drusilla kysyi.. siirtyen pois Dracon sylistä, jottei Goyle huomaisi mitään..
" Ei hän sanonut. Mutta sinun asemassasi, puhuisin tuvanjohtajallemme mahdollisimman pian" Goyle sanoi.
" Niin teenkin.." Drusilla sanoi.

Drusillan olisi päästävä puhumaan myös Amyn kanssa.. Sillä häntä, kiinosti tietää onnistuiko hänen ystävättärensä puhumaan Hermionen kanssa.
Tietenkin hänen ajatuksensa olivat jo myös tulevassa yössä, jonka hän saisi olla Dracon kanssa. Välittämättä jälleen, vähääkään tupasäännöistä. He kaksihan voisivat olla ihan yhtä lähekkäin kuin äsken, sillä hiljaisuus ei ollut heidän välillään ongelma.

" Miksi Severus olisi niin epäoikeudenmukainen.. Varsinkaan nyt, kun juhlimme voittoa Rohkelikosta.." Draco sanoi.
" Tupamme juhlat jatkuvat kumminkin aamuyölle, ellei jonkun muun tuvanjohtaja käske lopettaa juhlia" hän jatkoi.
" Ei Severuksesta tiedä koskaan. Varsinkin jos hän haluaa huolehtia minusta. " Drusilla sanoi.
" Onneksi minun isäni ei sentään jäänyt koululle.. En olisi silloin voinut pitää lupaustani" Draco sanoi.
" Rakas isäni on siis pienempi ongelma kuin Lucius. Jos ajatellaan niin, että jäämme kiinni yöllä" Drusilla sanoi.
" Siinä tilanteessa meidän molempien isät olisivat ongelma meille.. Yhtä paha sellainen" Draco sanoi.

" Siinähän sinä olet... Ja Draco.." Amy sanoi..
" Tapahtuiko täällä jotain, mitä meidän olisi pitänyt nähdä?" Drusilla kysyi.
" Ei mitään mainittavaa.. Sinä taisit olla jossain Dracon kanssa?" Amy sanoi kysyvästi..
" Minulla oli kahdenkeskistä asiaa Drulle, joten olimme vähän syrjemässä" Draco sanoi, koittaen pelastaa tilanteen.
" Niin oli.." Drusilla sanoi, myötäillen pojan sanoja.. Ja samalla yrittäen kuulostaa uskottavalta.
" Minulla on myös, kahdenkeskistä puhuttavaa Drun kanssa. Joten lainaan häntä hetken ajan" Amy sanoi.
" Tulen pian takaisin.. " Drusilla sanoi, miltei lupaavasti Dracolle, samalla varoittaen poikaa katseellaan Pansysta.

Amy odotti niin kauan, kunnes tytöt olivat kahdestaan heidän makuusalissaan.. Tietenkin tuo vaalea tyttö, varmisti ensin ettei heitä salakuunnellut kukaan, missään piilossa huoneessa.. Drusilla oli aivan varma siitä, että Amyn asia, hänelle koskisi Hermionea.. Joten hän odotti jo miltein malttamattomana, sitä mitä Amylla olisi kerrottavana.

" Keskustelin tänään lyhyesti vihollisen kanssa." Amy sanoi.
" No mitä vihollinen miettii, kerro jo?" Drusilla sanoi kysyvästi.
" Ennenkuin aion kertoa yhtään mitään. Haluaisin kuulla totuuden, siitä mitä sinun ja Dracon välillä todella on?" Amy sanoi kysyvästi.
" Minä en nimittäin usko, sinun selityksiäsi siitä, että te kaksi olette vain ystäviä.. En enää" hän lisäsi.

Drusilla yritti väistellä ystävänsä katsetta, josta näki selvästi sen että totuus olisi kerrottava.. Oliko Hermione paljastanut jotain Amylle? jos olikin, niin se kuraverinen, teki siinä tapauksessa viimeisen virheensä..

" Et saa kertoa kenellekkään siitä, mitä kuulet. Sillä, en ole ainoa joka suuttuu sinulle siinä tapauksessa. Draco, on luottanut tähän asti, siihen etten minä kerro totuutta kenellekkään.. Ja en halua, pettää hänen luottamustaan.. Ja sitä et tee sinäkään" Drusilla sanoi.
" Olenko minä koskaan, edes kertonut mitään salaista? " Amy kysyi hieman loukkaantuneena.
" Et ole. Sinä oletkin ainoa tyttö, johon minä luotan Luihuisen tuvassa. Ainoastaan Draco, menee ohitsesi, mutta hän onkin poika" Drusilla sanoi.

" Mutta siis.. Minun ja Dracon välit ovat todellakin muuttuneet. Me nimittäin olemme yhdessä, mutta aikomuksemme ei ole kertoa siitä vielä muille Luihuisille." Drusilla jatkoi.
" Osasin odottaa jotain tämän suuntaista uutista.. Ja toivoinkin, teistä kahdesta paria" Amy sanoi.
" Noin iloisen salaisuuden, säilytän todellakin. Olen niin iloinen sinun puolestasi, kun olet nyt Dracon tyttöystävä" Amy jatkoi, halaten sitten Drusillaa.
" Mutta palatakseni viholliseen..." Amy aloitti, kuulostaen vakavammalta.

Drusilla aavisti jo pahinta.. Amy ei sittenkään tainnut onnistua.. Hermione, ei luottanut ilmeisesti häneenkään.. Ja oliko se ihmekkään, koska Amy sattui olemaan myös Luihuinen eli vihollinen Hermionelle.

" Keskustelin siis vihollisen kanssa, tänään aiemmin hyvin lyhyesti. Mutta sain hänet ilmeisesti ymmärtämään sen, että sinä olet huolissasi hänestä. Vihollisella todellakin, on lisää kerrottavaa sinulle" Amy jatkoi.
" Ihan oikeastikko? Milloin?" Drusilla kysyi.
" Huomenna lounaan jälkeen. Siinä luokassa, mikä on kirjaston lähellä" Amy sanoi.
" Kiitos oikeasti avusta.." Drusilla sanoi.
" Hermione, uskoo sinulle puhumisen auttavan häntä. " Amy sanoi..
" Arvaa mitä hän aikoi aikaisemmin? no mennä puhumaan Dracolle" Amy jatkoi.
" Onko hän oikeasti seonnut? Draco vihaa häntä.. siitä keskustelusta ei olisi tullut mitään.." Drusilla sanoi kysyvästi.
" Sitä minäkin sanoin hänelle..." Amy sanoi..
" Ei se olisi hyödyttänyt vähääkään. Draco olisi vain haukkunut, sen vihollisen ja käskenyt hänet kauas itsestään.." Drusilla sanoi.

" Sinuna pitäisin välimatkaa Pansyyn.." Amy sanoi..
" Varoitin jo Dracoa samasta asiasta.. Tosin vain katseellani.." Drusilla sanoi.

Kun tytöt palasivat oleskeluhuoneeseen.. Drusilla alkoi etsiä Dracoa katseellaan.. Mutta hänen ei tarvinnut tehdä niin kauankaan, kun poika palasikin hänen luokseen. Laittaen molemmat kätensä heti, tytön ympärille..

" Pansy ei ole ihastuttavin itsensä tänään.." Draco sanoi, kuulostaen hieman ahdistuneelta.
" Amy varoitti jo minua.. Lucius taisi puhutella Pansya tänään. " Drusilla sanoi, ottaen kiinni Dracon käsistä omillaan..
" Mutta siitähän Pansyn on turha syyttää minua, itse hän aiheutti tilanteensa.." hän jatkoi.
" Minä lopetin suhteeni häneen, ihan hetki sitten.." Draco sanoi hiljaa.. Hipaisten varoen huulillaan tytön korvaa..
" Vihdoin teit sen.." Drusilla sanoi..
" Mutta niinkuin sanoin.. Pansy ei suhtautunut ero päätökseeni, kovinkaan hyvin.. Hän on aika raivona, sinulle." Draco sanoi hiljaa.
" Taisi arvata sen, että sinä olet uusi tyttöystäväni. Vaikken sanonut mitään hänelle" Draco jatkoi hiljaa.
" No, nyt hän palasi maanpinnalle pilvistä.." Drusilla sanoi, aavistuksen liian ilkeästi.

" Amy.. Minä en tule makuusaliimme yöksi.. Menen parempaan paikkaan, jossa olen turvassa Pansylta" Drusilla sanoi..
" Ja rikot taas tuvan sääntöjä. Et siis pelkää, tuvanjohtajan puhuttelua" Amy sanoi, hieman sarkastisesti.
" Severus, tuskin on riemuissaan kun löytää sinut ja Dracon samasta huoneesta.." hän jatkoi.

Drusilla oli aikonut sanoa taas tutun lauseensa, siitä että säännöt on tehty rikottaviksi aina. Häntä hieman nauratti se, että miten vaikeaa hänen olikaan nyt noudattaa Luihuisen tuvan sääntöjä. Aiemmin sellaista ongelmaa ei ollut, ainakaan hänellä.  No milloin hän olisikaan ollut kunniallinen Luihuinen? kiltin tytön mainetta, hän ei koskaan edes haluaisi.. Eikä hän ollut sitä, koskaan ollutkaan.. Severus, oli muistuttanut tosin tytärtään miltei sata kertaa siitä, ettei poikien puolella saanut olla yöllä. Ja siellä oleminen, joka ikisenä iltana ei myöskään ollut suotavaa. Pansy Parkinson, tosin ei saanut Severus Snapelta samanlaista tuomiota koskaan, vaikka se mopsinaama tyttö oli ollut miltei koko ajan Dracon luona.
Poikien oleskelu tyttöjen puolella sitä vastoin, oli ehdottomasti kielletty.. Draco Malfoy, tosin oli kiertänyt sen säännön jo muutaman kerran.. Aivan kuin se ei koskisi häntä ollenkaan..

" Säännöt on tehty rikottaviksi.. Hyväksyisit sen jo" Drusilla sanoi.
" Ja tuvanjohtajamme ei tee kierrostaan tänään. Hän antaa Luihuisten juhlia aamuyölle." hän jatkoi.
" Severus haluaa muutenkin keskustella kanssasi. Jo huomenna" Amy sanoi.
" Mitä minä nyt olen tehnyt?" Drusilla kysyi, kuulostaen epäuskoiselta.

Sitä Severus Snape ei millään voinut tietää, että hänen tyttärensä seurusteli Lucius Malfoyn pojan kanssa.. Eikä Drusilla ollut sählännyt tunneillakaan.. Luihuinen oli myös kerrankin kiinni tupamestaruudessa, ja se tieto takuulla miellytti Severusta. Amyn sanat kuulostivatkin Drusillan korviin omituisilta.
No hänellä olisi ainakin mielenkiintoinen sunnuntai.. Ensin hän keskustelisi jälleen kerran vihollisen kanssa, vakavasta asiasta. Ja myöhemmin isänsä kanssa. Niin ja vielä sen lisäksi, hänen olisi ehdittävä viettää aikaa myös Dracon kanssa.. Miten hän selviäisi huomisesta päivästä..

LUKU 16:


Myöhemmin yöllä, Drusilla oli todella lähellä Dracoa.. Tai oikeastaan hän oli, miltei pojan sylissä.. Heidän välissään ei ollut muuta kuin vain ohut peitto.. Viimeisten minuuttien aikana, hän oli lähes turhaan yrittänyt estellä poikaa. Draco ei ollut tehnyt mitään, muuta kuin vain suudellut lähes tauotta hänen kaulaansa.

" Severus on saanut silmänsä auki totuudelle. Sinä kun et ole enää hänen pieni prinsessansa" Draco sanoi, hiljaa kiusoitellen suudelmien välissä.
" Ei se ole ainoa syy.. Jotain muutakin on oltava" Drusilla sanoi hiljaa.. Hänen oli jo nyt vaikeaa, ajatella selkeästi.

Dracon tapa suudella, vaikutti Drusillaan juuri niinkuin hän salaa toivoikin. Mutta nyt ei silti, voinut antaa tunteiden vain viedä.
Drusilla tosin yritti, todella miettiä mistä hänen isänsä halusikaan keskustella. Useinkaan, Severus ei maininnut asiasta mitään etukäteen, joten Drusillan oli aika turhaa miettiä puolutustaan valmiiksi.

" Sinuun se liittyy kuitenkin..," Drusilla sanoi hiljaa.
" En kyllä ole ollutkaan mikään isän pikku prinsessa, enää muutamaan päivään" hän jatkoi.

Drusilla ei kyllä ajatellut itseään prinsessana koskaan.. Ei ollut ajatellut sen jälkeen, kun hän aloitti koulun. Ja nyt se, mitä tapahtui hänen syntymäpäivänään ja aiemmin tänään.. Kolmas kerta, olisiko se edessä aamulla?`
Mutta sen toisen keskustelun, tyttö vannoi mielessään salaavansa Dracolta. Poika todella suuttuisi, jos kuulisi hänen taas keskustelleen vihollisen kanssa. Mutta tällä kertaa, Drusilla halusi kuulla mitä vihollinen pelkäsi, sillä sehän saattaisi liittyä Dracoon. Jollain kammottavalla tavalla tosin.
Isän kanssa keskustellessaan, Drusilla vaikka valehtelisi. Sillä nyt ei Severus Snape, ollut se jolle kuului tieto Drusillan suhteesta Dracoon.

Tytön pään sisällä, liikkui tosin myös melkoisen levottomiakin ajatuksia. Sillä hän oli, ajatuksissaan riisunut ne vähätkin vaatteet Dracon päältä ja samaten siirtynyt saman peiton alle, ihan kiinni poikaan..
Dracolla taisi liikkua ihan samanlaisia ajatuksia, mielessään.. Sillä pojan kädet tahtoivat kulkeutua itsestään tytön topin alle..
Tyttö joutuikin useamman kerran, siirtämään pojan kädet, siihen kohdalle missä toppi peitti hänen ihonsa. Vaikka poika selvästi vastusti hänen tekoaan.
Edelleen pojan kosketus poltteli hellästi hänen ihoaan, aivan kuin tuli olisi suudellut sitä.. Ja se tunne ei kadonnut..

" Minä otan siitä kunnian itselleni.. Siis siitä, ettei sinua voi sanoa pikku prinsessaksi" Draco jatkoi kiusoitteluaan hiljaa.
" En ole ollutkaan mikään prinsessa. En edes käyttäydy sillä tavoin.." Drusilla sanoi.
" Sellainen olin, ennenkuin aloitin koulun..  Ja sinähän et ole mikään Luihuisen prinssi, niinkuin Pansy sanoo" Drusilla jatkoi, kiusoitellen Dracoa hiljaa.
" Älä viitsi muistuttaa minua hänestä. Kun kuulenkin sen nimen. minua alkaa oksettaa" Draco sanoi.. Näyttäen kärsivältä..
" Anteeksi rakas.. En puhu hänestä enää.." Drusilla sanoi.

Dracon äänessä oli kuulunut hieman ylpeyttäkin sen kiusoittelun takaa.. Poika, tunsi niin kai siksi, koska sai olla tytön ensimmäinen.
Drusilla oli luvannut itselleen, ettei suostuisi niin läheisiin tekemisiin, kenenkään muun pojan kanssa koskaan.. Ainoastaan Draco pääsisi niin lähelle häntä.

" Minä olen onnellinen siitä, että tein sen juuri sinun kanssasi" Drusilla kuiskasi hellästi..
" Sanon samaa itsekkin. Tarkoittaen sitä" Draco sanoi, hiljaa todella suloisesti.

Tyttö nosti kätensä, varoen lähelle pojan kasvoja.. Hipaisten hellästi sormenpäillään tämän poskea. Poika otti, miltei heti hellästi kiinni tytön kädestä, samantien heidän kahden sormet kietoutuivat kiinni toisiinsa.. Pian he suutelivatkin, ties kuinka monennen kerran sen yön aikana. Se suudelma oli syvä, hellä ja aika intohimoinenkin, kertoen voimakkaasta halusta jota tyttö ja poika tunsivat toisiaan kohtaan voimatta silti päästää sitä vapauteen.
Tyttö kääntyi poikaan päin, lopettamatta suudelmaa. Hän halusi vain aiempaa lähemmäksi. Poika nosti, vapaan kätensä tytön selän taakse, vetäen hänet samalla hellästi kiinni itseensä.. Tytön käsi, etsiytyi myös kuin itsekseen pojan selän taakse. Pojan iho, tuntui tytön käden alla, lähes polttelevan lämpimältä.

Tyttö irroitti kätensä pojan kädestä, saadakseen sen pojan niskan taakse, pujottaakseen sormensa jälleen niihin pehmeisiin hiuksiin..
Pojan käsi, löysi myös paikkansa yllätten tytön hiuksista. Lähemmäksi, ei kannattanut siirtyäkkään, vaikka poika olisi enemmän kuin mielellään ottanut tytön syliinsä.
Tyttö kyllä tunsi sen, mitä pojalla todella oli mielessään.. Sillä pojan kosketukset hänen selkänsä iholla, eivät olleet varovaisia.. No ei tyttö itsekkään, ollut kiltillä tuulella, koskettaessaan poikaa...
Samaten pojan huuletkin, eksyivät suudelmien välissä tytön kaulalle, ja siitä korvan kautta niskaan ja takaisin kaulaan.. Eikä poika unohtanut niitä helliä näykkäisyjään, saavuttaessaan tytön niskan ihon, viivyttelevästi ensin leikkien kielellään, tytön korvassa. Mutta ne suudelmat, olivat syviä ja kiusoittelevia... Tyttö puri tosissaan huultaan, ettei vahingossakaan päästäisi ääntäkään..

Hetki hetkeltä, tyttö halusi poikaa vain enemmän.. Hän halusi tuntea sen taas, kun pojan miltei syötävän seksikäs vartalo olisi tiukasti hänen omaansa vasten.. Ja sen miltä tuntui, kun hän täyttyisi tuon vaalean pojan rakkaudesta, saadessaan tuntea pojan kokonaan sisällään.. Miksei heille annettu edes tänä yönä tilaisuutta olla kahdestaan..

----------------------------------------------------------

Drusilla ei halunnut millään avata silmiään.. Vaikka hän tunsikin, Dracon kiusoittelevan suloiset suudelmat kasvoillaan, huulillaan ja kaulallaan.. Draco herätteli häntä, omalla suloisella tavallaan.. Ja nyt poika, jo aloitti sen tutuksi tulleen leikkimisensä hänen korvansa kanssa.. Se sai tytön avaamaan silmänsä, ja huomaamaan yön menneen jo. Hän oli nukahtanut pojan syliin, ja ollut siinä ilmeisesti koko yön.

" Ajatuksesi eivät olisi voineet olla selkeämpiä yöllä" Draco sanoi.
" Omat ajatuksesi, olivat miltei samanlaisia" Drusilla sanoi.. Laittaen molemmat kätensä tiukasti pojan vartalon ympärille.
" Meillä olisi nyt hetki aikaa, viedä loppuun asti se minkä aloitimme yöllä" Draco sanoi.

Tyttö huomasi, heidän olevan kahden.. Ja pojan hieman ilkeästi kiusoitteleva puhetapa, kertoi selkeästi sen mitä poika tarkoitti.
Tytön sanallinen kiusoitteleva vastaus, tosin jäi sanomatta sillä hän tunsikin pian pojan huulet omillaan. Ne olivat suloisesti lämpöiset ja kiusoittelevat.. Ja tyttö olisi ollut sekaisin päästään, jos hän nyt olisi torjunut pojan.
Poika otti miltei heti tytön syliinsä, niin että heidän vartalonsa olivat aivan toisissaan kiinni, ottaen samalla kiinni tytöstä.
Suudelmat heidän välillään olivat lähes loputtomia, piinavasti kiusoittelevia...
Hetken päästä tyttö nousi, istumaan pojan syliin.. Ja tunsi tämän piankin kokonaan sisällään...
Se oli merkki siitä, että tytön oma salainen taivas odotti häntä, jonne hän saattoi päästä vain tuon vaalean pojan kanssa.

**** ( Poistettu kohtaus)

" Rakas.. Voit sinä täälläkin mennä suihkuun. " Draco sanoi..
" Et voisi olla lähtemättä vielä" hän jatkoi kuulostaen lähes pyytävältä.
" En halua, edes leikkiä ajatuksella, siitä että tänne tulee joku muu pojista kun olen suihkussa" Drusilla sanoi.
" Suutelet kyllä, ennenkuin lähdet" Draco sanoi, nyt miltei vaativasti.
" Suutelen sinua, enemmän kuin mielelläni.." Drusilla sanoi.
" Olisi kyllä toivottavaa, sekin että Herra Malfoy nousisi myös sängystä" Drusilla sanoi, miltei käskien Dracoa tekemään niin. Ja siirtyi sitten lähemmäs voidakseen, suudella poikaa huulille vielä kerran. Saaden pojalta vastauksen suudelmaan.

" Nähdään aamiaisella rakas" Drusilla lisäsi..
" Hetken päästä.. Sinä olet rakkaampi.." Draco sanoi.

Matkalla omaan makuusaliinsa, tyttö mietti jo ihan muuta. Sitä esimerkkinä, joutuisiko hän nyt Pansyn räjähdyspuuskan tielle, vai myöhemmin.

" Se kuraverinen orava eksyi liian kauas turvapaikastaan.. Ja teki ison virheen" Pansy kuului jo puhuvan inhoavasti makuusalissa.
" Huomenta" Drusilla sanoi tullessaan ovesta..
" Oliko kiva aamulenkki?" Amy kysyi..
" Oli.. Aivan mahtavaa.. Pakko mennä suihkuun.." Drusilla sanoi livahtaen kylpyhuoneeseen samantien.

Amyn kysymys viittasi siihen, että puhe olisi jossain muualla kuin Drusillan viimeöisessä nukkumapaikassa. Se tosin nauratti jo Drusillaa.. Sillä olihan hän tavallaan, harrastanutkin liikkumista jo sinä aamuna.. Tosin aika lähekkäin Dracon kanssa.
Tosin suihkussa ollessaan, Drusilla mietti Dracon aiempaa ehdotusta.. Jos hän olisikin ottanut riskin, ja mennyt suihkuun poikien makuusalissa, hän olisi saanut aivan varmasti Dracosta seuraa sinne. Ja ajatuskin, sellaisesta läheisestä hetkestä, sai tytön uudelleen hieman levottomaksi. Sillä se olisi voinut olla vaikka kuinka mukavaa..

" Onko minussa taas jokin hassusti?" Drusilla kysyi palattuaan suihkusta.
" Oliko ihan oikeasti kiva yö?" Amy kysyi.. Pansy oli tainnut jo lähteä makuusalista.
" Oli oli.. Enempää en kerro" Drusilla sanoi, kuivatessaan hiuksiaan.
" Sitä paitsi.. Tuollainen kyseleminen ei ole edes oikeutettua" hän lisäsi.
" Kerro edes jotain" Amy sanoi.. Hän seurasi Drusillaa kylpyhuoneesen, jonne tyttö meni harjaamaan hampaitaan.
" Sinä olet oikeasti pahempi kuin Blaise.. Kaksimielinen pervo.. Ihan kamala.. En todellakaan kerro sinulle mitään" Drusilla sanoi.
" Te siis" Amy sanoi.
" Se oli jo kolmas kerta.. Ensimmäinen tapahtui Halloweenina. Lakkaa utelemasta..." Drusilla sanoi.

Drusilla meni vaatekaapilleen, etsiäkseen sopivan paidan mustien housujensa kanssa...  Samalla hän mietti hetken Hermionea.
Ja sitä, mitkä olisivatkaan ne oikeat sanat..
Useinkin viimeisten viikkojen aikana, hän oli nähnyt usealla tunnilla kyynelten välkehtivän miltei koko ajan Hermionen silmissä. Aivan kuin se vihollis tuvan tyttö, olisi miltei jatkuvasti alkaa itkeä. Severus Snapen tunneilla, tilanne tosin oli toinen. Silloin Hermione  nieli pahan olonsa ja samaten pelon, pitäen kasvonsa ilmeettöminä.. Ottaen salaa mallia Luihuisista, olemalla kuin patsas.
Mutta ne kaikki miltei itkukohtaukset, eivät takuulla olleet enää Blaise Zabinin ja Draco Malfoyn aiheuttamia..

Draco satutti Hermionea eniten, olemalla kylmä ja ilkeä.. Ja juuri Dracon ilkeilyt isolla äänellä, itkettivät eniten tuota Rohkelikon tyttöä, sen Drusilla tiesi jo.
Hermionen sydän oli takuulla aivan palasina, ja sen rikkoja oli Draco.
Drusilla ei vain millään osannut asettua samaan asemaan Hermionen kanssa, sillä hänen kohdallaan tilanne ei kai koskaan olisi sama.
Hän ei joutuisi kokemaan samaa, sitä miltä tuntuu kun Draco todella särkee sydämen ja pakottaa unohtamaan.
Siinä kävikin niin, että Rohkelikon eli vihollisen tyttö, rakastui vahingossa Luihuisen tuvan poikaan. Joka ei ollut se kiltein mahdollinen...
Sitähän Drusilla ei tiennyt miksi, Hermione rakastui juuri Draco Malfoyihin? sillä Luihuisessa oli muitakin poikia.

" Mitä Pansy metelöi täällä aikaisemmin?" Drusilla kysyi..
" Eilisestä. Siitä kun vihollinen oli meidän puolella ottelun ajan. Ja ihmetteli, minne sinä katosit" Amy sanoi.
" Onneksi se puhe minun ulkona olostani toimi" Drusilla sanoi. Laittaen samalla valkoisen paidan ylleen..
" Ajattelin vihollistakin äsken. Päätin antaa hänen puhua ensin.. " hän jatkoi.
" Siis niin kauan kuin hän haluaa, ennenkuin itse sanon mitään.." Drusilla lisäsi vielä.
" Viisaasti ajateltu.. Sinä olet huolestunut.. Ei Hermione" Amy sanoi.
" Toivon, että sinulle selviää edes jotain Dracon salaisuudesta..." hän lisäsi.
" Itsekkin toivoisin samaa, jotta pääsisin eroon painajaisistani.." Drusilla täydensi Amyn lauseen..