Osa 1:
Drusillan painajaiset, olivat nyt pysytelleet poissa, hänen onnekseen.. Mutta katoaisivatko ne tänään lopullisesti, sitähän tyttö ei tiennyt. Eikä myöskään sitä, kuinka paljon Hermionella olisi uskallusta kertoa hänelle. Silloin, kun Drusilla viimeksi kohtasi tuon Rohkelikon tytön, hän oli uhannut vihaisena, kertoa Hermionen salaisuuden Dracon vanhemmille, ja selvästi pelästyttänyt tuon tytön sanoillaan.
Hermione, tosin kuulisi pian sen, ettei Drusilla aikonutkaan kertoa mitään. Sillä, ei hän hyötyisi kertomisesta mitään, sillä eihän Draco ollut pettänyt häntä. Pansyn kohdalla tilanne saattoi olla eri, sillä nyt se tyhmä tyttö oli ihan hyvin voinut unohtaa lupauksnsa Drusillalle, siitä ettei asiasta saanut puhua eteenpäin. Jos Lucius Malfoy, kuulisi siitä mitä hänen poikansa oli tehnyt tuon kuraverisen Rohkelikon tytön kanssa, ei tiedon kertojasta olisi epäselvyyttä Drusillalle. Siinä tilanteessa, Pansy todella tuntisi Drusillan koston ja vihan omissa nahoissaan.. Ja sen saman myös Dracolta. Mutta, Drusilla oli nyt onnellisempi, kuin koskaan aiemmin. Ja hän ei halunnut minkäänlaista varjoa, onnensa tielle.
Lounaan jälkeen, Drusilla käveli kohti kirjastoa yksin.. Syötyään tosin lounaalla harvinaisen pahaa kasviskeittoa. Hänen sisimmässään oli astetta pahempi syyllisyys siitä,että hän joutui keksimään hätäisen valheen Dracolle. Jostain kirjasta muka, joka hänen piti hakea kirjastosta.
Drusillan mielessä vieraili hetken ajan jopa kammottava ajatus siitä hetkestä, kun poika saisikin tietää hänen keskustelustaan vihollisen kanssa. Seurauksia, kiinnijäämisestä pojalle, tyttö ei halunnut ajatellakkaan mielessään. No tämän jälkeen, hän ei uhraisi enää hetkeäkään ajastaan Hermione Grangerille..
Tyttö piti silmällä luokkahuoneiden ovia ohittaessaan niitä, ja vähän ennen kirjastoa hän huomasi oven, joka ei ollut ihan täysin kiinni.
Sen täytyi olla oikea. Kun tyttö sitten raotti ovea enemmän, mennäkseen sisälle hän huomasi Hermionen.
Tuo Rohkelikko, istui yhdellä ikkunalaudalla katse suunnattuna ulos. Aivan ajatuksissaan. Sillä hän ei hievahtanutkaan, Drusillan sulkiessa oven perässään..
" Hermione" Drusilla sanoi hiljaa..
" Vihdoin sinä tulit. Minä pelkäsin niin, että tänne tulee joku ennen sinua. Miten olisin selittänyt sen, että istun täällä yksin" Hermione sanoi.. Kuulostaen helpottuneelta.
" Minä en oikeasti tiedä mistä aloittaa" Hermione jatkoi heti, vakavammalla äänellä.
" Onko jotain kamalaa tapahtunut?" Drusilla kysyi.
" Että onko?" Hermione vastasi kysymyksellä, katsoen Drusillaa..
Drusilla oli ehtinyt jo kiinnittää huomiota siihen, että tuolla Rohkelikolla ei ollut kaikki hyvin. Hermione oli paljon pelokkaampi ja arempi. Erilainen kuin aiempina vuosina, jolloin Drusilla oli kuullut Hermionen tehneen jopa uhkarohkeitakin asioita. Nyt Hermionen katse häneen oli täynnä puhdasta pelkoa. Sellaista katsetta ei aiemmin ollut näkynyt tuon tytön kasvoilla. Drusilla ei vain aikonut vastata mitään, hän aikoi antaa Hermionen puhua nyt, niin kauan kuin tämä vain halusi...
" Minun elämäni on muuttunut painajaiseksi" Hermione sanoi, tuskin kuiskausta kovemmalla äänellä.
" Minulle on tullut viimeisten viikkojen aikana, useampi nimetön kirje. Ne ovat lyhyitä, mutta silti kammottavia. Jokaisessa on selvä uhkaus joko minua tai vanhempiani kohtaan. Olen ihan totta, suuniltani pelosta. En uskalla liikkua enää yksin, missään, varsinkaan iltaisin. Ja näen lisäksi painajaisia" Hermione jatkoi.
Drusilla kuuli jo selvän särähdyksen toisen tytön äänessä. Kohta Hermione ottikin jotain hupparinsa taskusta ja antoi sen Drusillalle.
Hän otti taitellun pergamentin Hermionen kädestä. Käsiala, jolla Hermionen nimi oli kirjoitettu oli täysin vieras. Hän avasi pergamentin auki, aivan hiljaa. Mutta jo kaksi ensimmäistä lausetta luettuaan, inhottavan kylmä puistatus ravisteli hänen sisintään. Kirje oli esimerkki niistä, joista Severus kertoi hänelle. Uhkauskirje, sellainen se oli. Ja ei lievemmästä päästä. Tosin, ensimmäisen kerran elämänsä aikana, hänellä oli sellainen kädessään. Sen hänkin huomasi, että kirjeen kirjoittaja, kuka hän sitten olikin uhkasi Hermionen henkeä ihan tosissaan.
~ Minä todellakin tiedän mitä sinä olet mennyt tekemään.. Niin tiedän salaisuutesi.. Ja ihmettelen tai oikeastaan olen järkyttynyt siitä,miten sinä voitkaan olla yhä hengissä.. Sinun olisi pitänyt kuolla jo kuukausia sitten.. Sen sinä olet ansainnutkin,kuolla pois täältä. Sinä maksat virheestä jonka teit kesällä, omalla hengelläsi. Tarkkailen perhettäsi ja jos sinä pikku neiti kuraverinen,et ala pikkuhiljaa kuolla. Käyn juttelemassa vanhempiesi kanssa. Katso siis tarkkaan selkäsi taakse kun olet yksin.. Sillä koskaan ei tiedä,mistä suunnasta kuolema tulee..Ja muista. Mitä kauemmin sinä hengität tätä ilmaa,jota et ansaitse. Sitä pahemmin siihen toiseen tulee sattumaan.~
" Kuka voi kirjoittaa mitään tämän kaltaista? isä on kertonut minulle, siitä että tällaisia kirjeitä on olemassa. Mutta nyt vasta näen itse sellaisen" Drusilla sanoi.
" Onko näitä enemmänkin?" Hän kysyi.
Hermione oli miltei puhjeta kyyneliin, kuullessaan Drusillan kysymyksen. Pelko, ei ollut teeskenneltyä. Hermione, oli niin peloissaan ettei hän osannut olla itkemättä. Drusilla tiesi, etteivät hänen omatkaan tunteensa, olisi kovinkaan poikkeavat Hermionen sen hetkisistä tunteista, jos hän löytäisi omalta pöydältään samanlaisen kirjeen.
" Niitä on kymmeniä. Vanhemmillenikin on lähetetty sellainen" Hermione sanoi, ääni täristen.
" Äiti kysyi siitä minulta, viimeksi kirjoittaessaan. Minulla ei ole aavistustakaan, mistä ne tulevat saatika kirjoittajasta. Pelkään enemmän vanhempieni turvallisuuden puolesta, kuin itseni" Hermione jatkoi, ja kyyneleet kiiltelivät edelleen hänen silmissään.
" Kukaan Luihuisista ei ole tämän takana" Drusilla sanoi.
" Ei edes Draco. Ei hänkään saisi näin kammottavaa ajatusta päähänsä. Käsiala ei ole hänen. Sinulla on vihollinen jossain kauempana" Drusilla jatkoi.
Niiden sanojen takana, hän saattoi seistä. Ja vannoa sanansa todeksi, Luihuisen tuvan maineen puolesta. Kukaan Luihuinen, ei tekisi mitään näin vaarallista. Ei uhkaisi varsinkaan Hermionen vanhempia. Severus olisi jo puuttunut sellaiseen itse. Sillä Luihuisen tuvanjohtaja ei hyväksynyt pimeyden voimien harjoittamista tupansa sisällä.
" Ei siis.. Vaikka hän vihaa minua?" Hermione miltei kuiskasi.
" Draco ei koskaan tekisi mitään näin pahaa, ei hän ole murhaaja. Eikä hänestä tule koskaan sellaista. Draco ei halua kuolonsyöjäksi, niinkuin Lucius on jo." Drusilla sanoi.
Drusilla aavistikin sen jo, että Hermione epäili eniten, kirjeiden lähettäjän olevan Draco Malfoy. Mutta Drusilla, kyllä tiesi miltä hänen poikaystävänsä käsiala näytti. Kirjeessä se ei ollut sama. Mutta millä, hän saisi Hermionen uskomaan, ettei Draco ollut tuo uhkaaja.
Draco oli todella vaarassa. Ja hän vain jaksoi, uskotella Drusillalle, ettei mitään pahaa tapahtuisi koskaan. Nyt tyttö ei enää jättäisi asiaa tähän ja antaisi vain olla. Hän todellakin, saisi sen salaisuuden ulos pojasta, silläkin uhalla että joutuisi satuttamaan. Hän halusi olla selvillä kaikesta, ennenkuin jotain pahaa todella tapahtuu.
" Mitä nyt?" Hermione kysyi..
" Oletko lukenut koko kirjeen aivan sanatarkasti?" Drusilla kysyi hiljaa.
Drusillan sisimmässä pelko oli kasvanut suuremmaksi.. Joten hän ei saanut ääntään normaalille tasolle. Pelko palasi, kuin aave takaisin kotiinsa kummittelemaan..
Hermione säikähti myös, luettuaan uudelleen saamansa kirjeen. Hänen kätensä tärisivät niin, että kirje oli pudota niistä lattialle. Ja kyyneleitäkin alkoi pudota tuon Rohkelikon poskille.
" Ei voi olla totta.." Hermione sanoi hiljaa.
" Dracolle ei saa käydä niin. Kuka hän sitten ikinä onkin, jolta tämän kirjeen sain.. Täysin sydämetön, ja paha" Hermione jatkoi, hiljaa.
Drusilla oli myös siirtynyt ikkunan luo, ja seisoi nyt Hermionen oikealla puolella, katse ulos suunnattuna.. Ulkona satoi lunta, mutta tyttö ei nähnyt sitä. Hän oli liian järkyttynyt lukemastaan, samaten pelosta. Itkeminen ei ollut kaukana hänelläkään. Tyttö laittoi molemmat kätensä syvälle tumman hupparinsa taskuihin, puristaen ne sitten tiukasti nyrkkiin, niin että tunsi omien kynsiensä uppoavan miltei kämmenselän ihoon. Hän yritti rauhoittaa itsensä, muttei saanut Hermionen sanoja katoamaan. Kuka oikeasti halusi pahaa Dracolle ja miksi?
Tämä se oli pakko olla. Tai ainakin yksi niistä asioista, joita Draco Malfoy pelkäsi.. Niin paljon, ettei näyttänyt pelkoaan muille, eikä suostunut puhumaan siitä.
Tämäkö oli syy, pojan viimeöiseen yhtäkkiseen heräämiseen, niin että Drusillakin avasi silmänsä hetkeksi. Ei kai Draco vaan sittenkin liittynyt jollakin lailla näihin tappouhkauksiin, joita Hermione ja hänen perheensä saivat? eikai vaan se tehtävä joka Dracolta epäonnistui, ollut juurikin se? eii sellaisia Drusilla ei halunnut ajatella ollenkaan.. Poika, jota hän rakastaa koko sydämestään ei ole mikään murhaaja..
Eikä pojasta tulisikaan sellaista, sillä hän oli isänsä vastakohta. Draco Malfoy, ei menisi pimeälle puolelle vapaa- ehtoisesti, niinkuin Lucius Malfoy teki.
Mitään tuon uhkauksen suuntaistakaan, mitä Hermione sai osakseen, Drusilla ei ollut koskaan ajatellutkaan tekevänsä. Ei hän voisi, tappaa Hermionea.. Ei hänestäkään olisi murhaajaksi, vaikka hän olikin useasti leikkinyt ajatuksella. Mutta Dracon kanssa hänen olisi aivan pakko puhua tästä asiasta.
" Tästä Draco varoitti minua kesällä. Sanoi, etten olisi turvassa koskaan enää jos hakeutuisin tietoisesti lähelle häntä. " Hermione sanoi hiljaa.
" Draco käski, niin monta kerta, tai oikeastaan pyysi kauniisti minua katoamaan hänen elämästään, jättämään hänet rauhaan. Miksi minä en kuunnellut? miten olikaan niin tyhmä?" Hermione jatkoi hiljaa, antaen äänensä sitten särkyä.
" Ethän sinä kerro Dracolle tästä? taikka muille Luihuisille?" Hermione kuiskasi pyytävästi.
" En minä voi tällaista salailla. Ei tämä voi jäädä, vain meidän salaisuudeksi.. Dracokin liittyy tähän, tämä koskee häntäkin" Drusilla sanoi.
" Olisit kiltti. Pelkään Lucius Malfoyn kuulevan tästä myös.." Hermione sanoi.
" Siitä minä pidän huolen, ettei Lucius Malfoy kuule tästä. Dracon kanssa minun on kuitenkin puhuttava" Drusilla sanoi.
" En nimittäin jaksa uskoa sitä, että Draco todella vihaa sinua. En oikeasti. Sillä jos asia olisi niin, hän ei edes olisi yrittänytkään varoittaa sinua.. Ei Draco mitään tällaista sinulle halunnut, ei näin pahaa. Hän on ilkeä sinulle, koska haluaa vain suojella kai sinua omalla tavallaan. Minä vain uskon niin.. Ja olen luultavasti vaarassa itsekkin, kun sekaannuin tähän" Drusilla sanoi.
" Eikö Draco kertonutkaan sinulle, siitä mitä hän teki silloin kun satuin näkemään hänet?" Hermione kysyi.
" Ei sanaakaan. Mitään sen saanut irtoamaan Dracosta, vaikka yritin useamman kerran. Tiedän vain sen, mitä sinä kerroit" Drusilla sanoi.
" Minua inhottaa nyt jo valmiiksi.., Sillä minulla on paha aavistus" Hermione aloitti.
" Se mitä Draco sitten saikin tehtäväkseen, on epäonnistunut. Nyt hänen lisäkseen, myös me kaksi olemme vaarassa. Enh halua pelotella sinua, enempää. Mutta Dracon henkeä on takuulla uhattu jo, millään muulla tavalla sitä kirjeen viimeistä lausetta ei voi selittää.." Hermione jatkoi.
Hermione oli katsonut puhuessaan ulos. Ja katsoi nyt Drusillaa, posket aivan kosteina kyyneleistä. Ja uusia oli jo ilmestynyt hänen pelokkaan vakaviin ruskeisiin silmiinsä.
" Draco siis on todella kuolemanvaarassa. Ja siksi hän ei kerro minulle mitään" Drusilla sanoi hiljaa.
Ja nyt hänkin tunsi, miten kyyneleet todella polttelivat hänen omia tummia silmiään. Hän ei vain nähnyt enää syitä estellä niitä. Jos kyyneleet tipahtaisivat hänen poskilleen, hän ei pyyhkisi niitä pois, vaan antaisi niiden olla. Vaikka Luihuisen ei kuuluisi itkeä näkyvästi. Tämä tilanne oli todellinen, sellainen jolloin tuollaiset pinnallisuudet unohdettaisiin.
Hän ei keksinyt minkäänlaista sanottavaa.. Hermionen sanojen myötä, hänen omat ajatuksensa selkenivät. Se sekavuus Dracon salaisuudesta alkoi muuttua ymmärrettäväksi. Miten Draco Malfoy, voi suhtautua tällaiseen vaaralliseen tilanteeseen kuin se olisi vain vitsi. Miten Drusilla, ikinä onnistuisi saamaan, poikaystävänsä silmät auki niin, että poikakin näkisi totuuden niin ettei nauraisi sille. Draco Malfoylla oli todellakin, pahasti vinksahtanut käsitys hauskuudesta.. Taikka sitten aivan tajuttoman sairas. Jopa Severuksen outo käsitys asioista, joille hän saattoi nauraa oli Drusillalle ymmärrettävämpi. Mutta edes Severus ei vitsaillut saatika naureskellut näin vaarallisille asioille.
Drusilla ei halunnut edes ajatella sitä, että hän saattaisi todella menettää Dracon pois luotaan niin, ettei poika tulisikaan koskaan enää takaisin. Niin tyttö ei halunnut tapahtuvan, sillä hän ei voisi enää jatkaa elämäänsä ilman tuota vaaleaa poikaa. Ei koskaan. Hermione ajatteli kai jotain samankaltaista. Tyttö oli hiljaa, istui vain paikallaan katsellen lumisadetta ulkona. Hermionekin ajatteli Dracoa, sen Drusilla tiesi sisimmässään. Sen hänelle kertoivat jo, kyyneleet tuon Rohkelikon tytön poskilla. Hermionen pelko vain kasvoi koko ajan. Nyt tyttö pelkäsi vielä Draconkin takia, vaikka hänellä oli huoli jo omista vanhemmistaan.
" Mistä se ajatus tuli mieleesi?" Drusilla kysyi, koittaen hajoittaa hiljaisuutta.
" Kirje.. Se viimeinen lause" Hermione kuiskasi, pyyhkien kyyneliä kasvoiltaan hupparinsa hihaan.
" Mutta siis.. Eihän minun ja Dracon välillä, ollut mitään vakavaa.. Emme sentään" Hermione lisäsi, vielä hiljaisemmin..
Ja uusia kyyneleitä putosi hänen poskilleen.
" Ettekö?" Drusilla kysyi.
" Emme.. Ei Draco voinut tehdä sellaista.. Yhden kerran, se tosin oli lähellä. Totuus on se, että me vain suutelimme muutaman kerran. Siinä kaikki" Hermione sanoi.
" Etkai sinä todella luullut, että minä ja Draco?" Hermione kysyi, kuulostaen vähän järkyttyneeltä.
" Se tuli ihan ensimmäisenä mieleeni.." Drusilla tunnusti.
" Mutta kun sinä et kertonut.." hän jatkoi lausettaan, mutta Hermione keskeytti sanomalla.
" Minä en vain uskaltanut... Sinä olit jo niin vihainen, niin ajattelin sinun suuttuvan vain lisää. Anteeksi oikeasti, kun annoin sinun luulla sellaisia. Kaikki on muutenkin minun syytäni.. Jos olisin jättänyt, tekemättä sen mitä tein Dracon kanssa, hän ei joutuisi nyt pelkäämään nyt oman henkensä puolesta. Draco on kuolemanvaarassa minun takiani"
" Kuuntele nyt.. Se ei ole sinun syytäsi. Et sinä aiheuttanut tätä.. Et vain voinut silloin tunteillesi mitään. Sydämesi valitsi nyt vain väärin tällä kertaa,ja seurasit sitä etkä järkeäsi" Drusilla sanoi.
" Silti se oli typerää ja ajattelematonta. En voi ymmärtää itseäni. Mikä minuun meni kesällä? en anna itselleni ikinä anteeksi sitä, jos aiheutan typeryydelläni sen että Draco" Hermione sanoi, rikkoen äänensä ties kuinka monennen kerran.
Drusilla tiesi sillä sekunnilla sisimmässään mikä olisi nyt oikein tehty. Hän kääntyi, halaamaan Hermionea. Rohkelikon tyttö vastasi halaukseen, ja laski kasvonsa Luihuisen tytön olkapäätä vasten. Drusilla kuuli, kyllä Hermionen itkevän. Ja ei hänkään voinut olla enää itkemättä. Samalla hetkellä, Drusilla vannoi unohtavansa Hermionen salaisuuden, sekä antoi ääneti anteeksi hänelle.
Mutta muuten asia ei jäisi näin. Ei Drusilla voisi leikkiä enää tietämätöntä. Samassa, hän tajusi että oli sittenkin joku jolle Hermione voisi puhua luottamuksella. Miksi hän ei heti ajatellut isäänsä Severusta? Ei Severus tässä tilanteessa, tuomitsisi Hermionea. Nyt pelissä oli sekä Hermionen, että Dracon elämä. Mutta miten Drusilla tekisi ehdotuksen Hermionelle?
" Minä en näe tilanteessasi minkäänlaista ulospääsyä" Drusilla sanoi.. Hän säikähti äänensävyään, sillä se kuulosti liiankin paljon Severuksen puhetavalta.
" Ethän sinä näe sellaista, mitä en minäkään näe. Olen umpikujassa. Tie elämään on suljettu, ja paluumatkalla vaanii kuolema" Hermione sanoi.
" Ei kukaan anna sinun kuolla. Et usko tuollaiseen itsekkään" Drusilla sanoi
" Miksi en saisi puhua Dracolle? edes näyttää sen kirjeen hänelle?" Drusilla kysyi.
" Et todellakaan saa, näyttää sitä Dracolle. Mietitkö edes seurauksia, kun ehdottelet tuollaisia?" Hermione kysyi, kuulostaen uhmakkaalta.. Samalla ravistaen päätään.
Olihan Drusilla miettinyt asiaa useampanakin yönä, kun hän ei saanut unta. Taikka sitten unet, olivat vain kammottavia painajasia.
Pahin seuraus kaikesta, olisi tietenkin, Dracon kuolema, Mutta anteeksiantamattomat kiroukset, saivat myös aikaan pahaa vahinkoa, niin Severus oli tunnilla opettanut.
Se olisi totuus. Draco estäisi kaiken, jos kuulisi siitä. Vaikka poika oli useamman kerran sanonut isolla äänelläkin sen, ettei häntä liikuttanut yhtään mikään, mitä Hermionelle kävisi. Tai no kuraverinen, Hermione Dracolle oli. Drusillalle selvisi sekin nyt, että Hermionean poika taisikin ajatella aina, kun hän käänsi katseensa poispäin Drusillasta ollessaan hiljaa.
" Kiitos kun uskalsit luottaa minuun. Vaikka olen ollut sinulle ihan hirveä" Drusilla sanoi.
" Sinä olet Luihuinen.. Et voi asenteellesi mitään. Luihuisten ja Rohkelikkojen ei kuulukkaan olla ystäviä" Hermione sanoi.
" Olitko muuten ihan tosissasi aiemmin? kuulin vain, että harkitsit puhuvasi tästä Dracolle myös" Drusilla kysyi.
" Amy siis sanoi siitä." Hermione sanoi, kuulostamatta yllättyneeltä.
" Olisin tehnyt sen, jos et olisi halunnut mahdollisuutta. Toisaalta, tämähän olisi Professori Snapen alaa, mutta en taida uskaltaa puhua hänelle tästä" Hermione jatkoi.
" Severus on vaitiolovelvollinen, jos asia koskee oppilaiden turvallisuutta. Ei hän ala nauraa, tai syyttelemään sinua pelleilystä" Drusilla sanoi.
" Mutta jos yhä haluat puhua tästä Dracolle. Niin minä voin yrittää ainakin kerran, saada hänet kuuntelemaan sinua" Drusilla lisäsi vielä.
" Minä en ihan totta tiedä.. Uskallanko minä" Hermione aloitti lauseen.. jatkaen sitten..
" Saat sinä yrittää kerran. Mutta kyllähän minä tiedän, että Dracon suhtautuminen asiaan on kielteinen. Ja kuulen taas olevani kuraverinen"
" Mutta se mitä sanoit Professori Snapesta. Kuuntelisiko hän minua ihan todella?" Hermione lisäsi.
" Varmasti kuuntelee. Severus ei ole mikään hirviö sisimmässään. Minä oikeasti tunnen isäni" Drusilla sanoi.
" Jospa minä sitten uskallan, puhua Professori Snapelle. Mutta Draco... Pelottaa enemmän minua.. Kun tein sellaisen virheen, ja tavallaan mustasin hänen maineensa Luihuisena" Hermione sanoi.
" Draco on saanut aikaan pahempaakin. Hänen maineensa Luihuisena, ei ole ollut kirkas ainakaan pariin vuoteen. Malfoyiden nimeä, sinä et ole liannut. Sillä Lucius, ei saa tietoonsa salaisuuttasi" Drusilla sanoi.
" Minä en tiedä mitä nyt sanoisin. Olen oikeasti iloinen, kun et kerro salaisuuttani Dracon vanhemmille" Hermione sanoi.
" Jos minulla olisi tapana, kertoa Dracon vanhemmille, joka kerrasta kun heidän poikansa säätää jotain, jonkun muun kuin Luihuisen tupaan kuuluvan tytön kanssa, välini häneen olisivat jo poikki" Drusilla sanoi.
" Enkö siis olekkaan ainoa?" Hermione kysyi.. Ja hetken ajan hän jopa hymyili.
" Olihan Dracolla, neljännen luokan ajan, joku Korpinkynnen tyttö, jota hän tapaili Pansyn selän takana. Ja se juttu ei ollut todellakaan vain suudelmia. Minä nimittäin sain heidät miltei kiinni itseteosta yhden kerran" Drusilla sanoi.
" Kun vain kuulisitkin, kaiken sen mitä Dracosta puhutaan Luihuisen tuvassa. Ja millainen maine hänellä on" Drusilla jatkoi, ja sai miltei Hermionen nauramaan.
LUKU 18:
Drusillan omatunto, muistutteli häntä useamman hetken siitä miten ilkeä tyttöystävä hän oli kun juorusi Dracosta sillä tavoin. Mutta hän oli vain parantanut Hermionen oloa, ja nyt tuo Rohkelikon tyttö saisi kai rauhan omatunnoltaan. Sillä luultavasti Hermionen omatunto piinasi tyttöä, takuulla niistä kielletyistä suudelmista, joita Hermione vaihtoi Dracon kanssa.
Sillä juuri se, mitä Draco teki sen korpinkynnen tytön kanssa, oli pahalaatuista säätöä. Pahempaa kuin tuo Hermionen kanssa tapahtunut.
Drusilla sai Dracon miltei kiinni sen tytön kanssa.. tekemässä sellasia, mistä Lucius Malfoy saisi harmaita hiuksia päähänsä. Sillä se Korpinkynnen tyttö ei ollut puhdasverinen... Mutta ajatus Dracosta ja Hermionesta suutelemassa, oli Drusillan mielestä aika suloinen.
Nyt Drusillan olisi vain yritettävä puhua Dracon kanssa, saatava tuo Luihuinen jota hän niin rakasti, edes kerran kasvotusten Hermionen kanssa. Ilman että hän joutuisi paljastamaan, tietävänsä salaisuudesta. Hermionelle olisi tärkeää, saada puhua Dracon kanssa ilman riitaa.
Drusillalla oli muutama tunti aikaa Dracolle, kunhan poika nyt löytyisi jostain. Ja päivällisen jälkeen, helvetissä olisi taas markkinat kun hän keskustelisi rakkaan isänsä kanssa.
Onneksi Drusillan ei tarvinnut sen suuremmin alkaa etsiä Dracoa. Kun hän laskeutui portaat alas, linnan aulaan. Draco tuli juuri ovesta sisään Blaise Zabinin kanssa. Kumpikin poika oli aivan lumessa. Yhtäkkiä tyttö sai päähänsä aivan älyttömän ajatuksen Dracosta ja Blaisesta. Nyt hänen ajatuksensa olivat menossa vinoon ja pahasti. Mistä hän sai päähänsä sellaisia? Siitähän Lucius Malfoy raivostuisi viimeisen kerran. Ja sellaisia asiattomuuksia, Drusilla ei saisi ajatella poikaystävästään sillä eihän Draco Malfoy ollut edes kiinostunut pojista.
" Rakas.. Siinähän sinä olet?" Draco sanoi, kävellessään Drusillan luo. Ja poika puisteli kaiken irtolumen tytön päälle takistaan.
" Kiitos.. Rakastan lunta niin paljon" Drusilla sanoi sarkastisesti.
" Et selviä tuosta vähällä.." Drusilla sanoi.
Hän oli niin iloinen, siitä että näki Dracon niin pian. Heillä kahdella oli enemmä yhteistä aikaa nyt. Poika katsoi häntä, tosin todella syvälle silmiin, suloisesti. Drusilla ei saanut edes mieleensä mitään kamalan pahaa rangaistusta. Ennemminkin levoton, olisi oikea sana.
" Oli ikävä sinua.." Draco sanoi hiljaa, halaten tyttöä.
" Tunne oli molemminpuolinen. Minullakin oli ikävä" Drusilla sanoi.
Hänen vaatteensa kastuivat, hieman siitä syystä että pojan vaatteet olivat aivan märät. Tyttö otti, kuitenkin kiinni pojan korvasta hampaillaan, ihan hellästi nostaen samalla molemmat kätensä pojan lumesta kosteisiin niskahiuksiin.
" ei näin... Joku näkee meidät kumminkin.. Ole kiltti" Poika yritti estellä tyttöä kiusoitellen.
Mutta tyttö halusi suudelman pojalta heti.. Ja kyllähän hän sen saikin.. Ja pojan huulet tuntuivatkin, suloisen kylmiltä hänen omiaan vasten..
" Rakas.. Minulla alkaa oll sen verran kylmä, että muutun ihan pian lumiukoksi" Draco sanoi, saaden miltei Drusillan nauramaan.
" En taida ihan uskoa, tuota lumiukko juttua. " Drusilla sanoi.
" Vaihtaakseni aihetta, kumpi teistä voitti? näytti ainakin siltä, että te kaksi olitte lumisotaa äsken.." Drusilla kysyi.
Hän käveli Luihuisen tupaa kohti, miltei kiinni pojassa. Ja Draco, piti häntä vielä kiinni kädestä. Tytöllä oli aikomuksena ensin kysyä, ,mikä olikaan mahdollisesti ollut syynä poikien väliseen lumisotaan. Mutta sitten, hän sai päähänsä itsekkin, ainakin yhden syyn siihen. Mutta eivät kai Draco ja Blaise enää hänestä takiaan, aloittaneet sitä lumisotaa? ellei, sitten Draco maininnut jo Blaiselle, seurustelevansa Drusillan kanssa. Toisaalta, olihan Drusillakin kertonut jo ennenaikaisesti Amylle, suhteestaan pojan kanssa vaikkei siitä pitänyt vielä mainita kenellekkään kolmannelle osapuolelle.
" Minä sen taisin voittaa.." Draco sanoi, kuulostaen hieman ylpeältä.
" Niinkuin sinä aina teet" Drusilla sanoi, tosin vain ilmeisesti hiljaa itselleen.
No mikä ihme se olikaan? Drusilla olisi aivan hyvin voinut ennalta arvatakkin pojan vastauksen kysymykseensä. Sillä Draco ei koskaan suostunut häviämään kenellekkään, ainakaan vapaaehtoisesti. Ja jos niin kävikin, siitä seurasi useimmiten aika paha tappelu jossa vastapuoli useimmiten kärsi enemmän vahinkoa. No Blaise Zabini, ei näyttänyt kovinkaan kärsineeltä, vaikka tuo tumma poika olikin lumisempi kuin Draco Malfoy.
" Rakas.. Oletko aivan varma siitä, ettet halua tulla tänne?!!" Draco huusi Drusillalle, kysyvän kuuloisena.
Drusillan mielestä, pojan äänessä oli hieman luokse kutsuva sävykin. Ensimmäistä kertaa niin kyllä tapahtuikin, kun Draco huuteli hänelle, sillälailla vihjailevan kutsuvasti kylpyhuoneesta. Tyttö istui, pojan sängyllä nojaten tyynyihin selkänsä takana. Hetkisen ajan hän harkitsi jo suostuvana pojan kutsuun. Sillä ties miten kivaa heillä kahdella voisi olla, tuolla lukitun oven takana. Hetken ajan tyttö ajattelikin pojan täydellisen vartalon kiinni omaansa, ja veden joka lämmittäisi heitä kahta vain lisää.
Kohta ovi kolahti sen verran kuuluvasti, että tyttö havahtui ajatuksistaan pudoten miltei heti perään lattialle. Huoneeseen oli tullut Severus Snape, jälleen kerran kun Drusillakin oli samassa huoneessa.
" Tuvanjohtajamme saapui!!" Drusilla huusi Dracolle, antaen samalla kieltävän vastauksen pojan kutsuun.
" Drusilla. Jälleen, saan takiasi päänsärkyä. Missä herra Malfoy on?" Severus kysyi, katsoen hieman epäilevänä muuta huonetta.
" Suihkussa" Drusilla vastasi lyhyesti.
" Kumpaa meistä etsit tällä kertaa.. Minua vai Dracoa?" Drusilla kysyi, katsoen isäänsä ehkä hieman läpitunkevalla katseella.
" Drusilla. Sinä et hallitse lukilitistä, joten minun lävitseni näkeminen ei onnistu sinulta. Minä, tosin hallitsen sen, ja sen avulla saisin tietooni ajatuksesi, jotka liittyvät herra Malfoyihin" Severus sanoi.
" Isä.. Sellaiseen sinulla ei ole oikeuksia. Ajatukseni ovat yksityisaluettani." Drusilla sanoi samantien vastalauseen.
Draco, tulikin kohta kylpyhuoneesta, vain pyyhkeellä suojautuneena. Pojan hiukset, olivat suloisella tavalla sekaisin, ja niistä tippui vielä vesipisaroita pojan vartalolle. Drusillalla, oli sillä hetkellä todellisia vaikeuksia, pysyä siinä missä hän istui. Hän kävi taistelua sisimmässään itsensä kanssa. Sillä kaikista mieluiten, hän olisi samantien hyökännyt kiinni poikaan ja suudellut erittäin kauan. Hän, olisi antanut käsiensä, samalla liukua hitaasti alaspäin pitkin pojan täydellistä vartaloa, ja pudottanut sitten vahingossa pyyhkeen joka nyt peitti osan pojan seksikkäästä vartalosta. Joka oli niin kaunis tytön silmissä. Hän ei millään osannut olla katselematta, Dracoa täysin alastomana. Tyttö rakasti niin paljon, ihan jokaista kohtaa tuossa vaalessa pojassa, ja kun hän tiesi sen jo mitä poika nyt piilotti häneltä kuin kiusatakseen, pyyhkeen alle sai se hänet haluamaan poikaystäväänsä vieläkin enemmän. Kovemmin, kuin koskaan aiemmin.
" Herra Malfoyta asiani koski. Mutta jälleen kerran, sinä istut siinä.. Joten siirrän asiani myöhempään ajankohtaan. " Severus sanoi.
" Tämä tilanne, on mielestäni hyvinkin epäilyttävä, voisin sanoa sitä myös tuomittavaksi. Mutta, me keskustelemme myös tästä tilanteesta päivällisen jälkeen työhuoneessani" Severus jatkoi, puhuen Drusillalle.
Severus vilkaisi Dracoa vielä merkitsevästi, lähtiessään.. Drusilla huomasi, pojan katseen muuttuneen ahdistuneeksi. Hänestä tuntui siltä, että Draco Malfoy olisi syytetty jostain rikoksesta, ja syyttäjän paikalla oli Severus Snape. Tyttö tunsikin, vahvaa myötätuntoa poikaystävänsä puolesta sillä hetkellä.
" Miksi Severus haluaa taas puhutella sinua? mitä sinä olet nyt tehnyt" Drusilla kysyi, hieman huolestuneena.
" Kaikki johtuu vain sinusta. Severus, ei hyväksy edes ajatuksena, sitä että sinä mahdollisesti olisit tyttöystäväni. " Draco sanoi, hyvinkin ahdistuneen kuuloisena.
" Me emme todellakaan kerro hänelle yhtään mitään." Drusilla sanoi.
" Isä ei ole ottanut sinua pahemmin puheeksi, täällä käydessään. Joten luulisi, sinulla olevan helpompi olla. Sillä isän kuulusteluista ei kovinkaan moni helpolla selviä" Draco sanoi, kuin varoittaakseen Drusillaa.
" Severus sen sijaan alkaa olla meille pahalaatuinen ongelma" hän jatkoi..
" Niin onkin. Minun, on siis paras alkaa opetella muutama tehokas hätävalhe, jotta saan johdettua isäni harhaan" Drusilla sanoi.
" Suosittelen samaa sinulle myös. Enkä anna, sinun edes ajatella minua, kun Severus on samassa huoneessa" Drusilla sanoi, varoittavasti.
" Rakas. Se tulee olemaan vaikeata.. Häiritsit äskenkin ajatuksiani.." Draco sanoi, puhuen nyt kiusoittelevasti.
" Mitä minä muka tein?" Drusilla kysyi, esittäen viatonta. Hän teki niin aina, kiusoitellakseen poikaa.
" Sellaista, mitä en uskalla ajatellakkaan Severuksen ollessa paikalla. Hän näkisi, painajaisia jos kuulisi, millainen sinä nyt olet.." Draco sanoi, hyvin kiusoittelevasti.
" Ole kiltti ja tule tänne.. En halua enää keskustella isästäni.." Drusilla sanoi..
" Entäpä jos en, ole kiltti tällä kertaa.. En taida edes haluta olla, sillä huomasin kyllä miten katsoit minua" Draco sanoi, kuulostaen hieman jo ilkeältäkin.
Poika lähestyi samalla tyttöä, pitäen katseensa tiukasti tämän kasvoissa. Tyttö laskeutui, alemmaksi pojan sängyllä houkutellen sillä tavoin poikaa vaan lähemmäs. Kohta poika, olikin miltei tytön sylissä, tosin hän istui tyttöystävänsä syliin ottaen hänen kätensä omiinsa, kieltäen sillä tavoin koskettamisen. Samaten, poika vaiensi tytön vastalauseet suudelmalla..
Tyttö tunsi, ihan pientä kipuakin huulillaan, vastatessaan pojan suudelmaan miltei halukkaana. Samalla, hän yritti vaikka mitä, saadakseen pojan otteen irtomaan käsistään, jotta voisi upottaa sormensa pojan hiuksiin.. Mutta nyt poika ei antanut hänen tehdä niin.
Ihan pian, pojan huulet siirtyivät tytön kaulalle, ja niskaan yhtä halukkaina kuin miltä ne olivat tuntuneet hänen huulillaan aiemmin..
Tyttö sulki silmänsä, antautuen pojan suudeltavaksi..
*** ( Poistettu kohtaus)
Useampaa hetkeä myöhemmin, tyttö vain katseli poikaa.. Joka näytti aivan syötävän seksikkäältä hiukset täysin sekaisin. Poika oli noussut pois, sängystä tytön vierestä. Mutta tytöllä kyllä oli omat salaiset aseensa, siihen miten hän saisi pojan aika nopeastikkin takaisin lähelleen..
" Etkö voisi jättää hiuksiasi noin.. Näytät suloiselta" Drusilla sanoi, vain kiusatakseen poikaa.
" Näytän samalta, kuin olisin hetki sitten noussut sängystä." Draco sanoi, vilkaisten tyttöö peilin kautta, ihan pienesti mutta kiusoittelevasti hymyillen.
" Voisit kyllä sinäkin, alkaa nousta sieltä" poika jatkoi tyttöä edelleen kiusaten. Ja nyt hän jopa näytti kieltään tytölle.
" Entä jos en.. En nouse täältä enää koskaan.." Drusilla kiusoitteli edelleen poikaa, vastaten samalla hänen katseeseensa. Tyttö puraisi samalla omaa alahuultaan kutsuvasti.
Poika tulikin, miltei samantien takaisin sänkyyn tytön viereen, peittäen itsestään juuri sen parhaimman osan peitolla. Tyttö laski päänsä pojan paidatonta vartaloa vasten, yrittäen saada kätensä peiton alle muka huomaamatta. Poika kuitenkin esti, sen teon ottamalla tyttöä kiinni kädestä.
" Onko puolustuspuhe mietitty valmiiksi? sinulta loppuu aika kesken.." Draco sanoi, silitellen hellästi tyttöystävänsä kättä, omilla sormillaan.
" Mielessäni on niin kaunis, puolustus kuin vain osaan keksiä näin lyhyessä ajassa. " Drusilla sanoi.
" En aio todellakaan liioitella puheitani, etten vahingossakaan paljsta mitään.. Hallitsen hätävalheetkin" hän jatkoi.
" Yritin samalla miettiä jotakin, kielteistä sanottavaakin. Mutten yksinkertaisesti keksi sinusta mitään sellaista" Drusilla sanoi, pienen hiljaisuuden jälkeen.
" Onhan minussa vaikka mitä sellaista. Et vain itse huomaa.." Draco sanoi.
" Eihän ole. Sano yksikin.." Drusilla sanoi.
" Ainakin se nyt on, etten minä ole kiltimmästä päästä.." Draco sanoi.
" En huolisikaan mitään kilttiä poikaa. Jos asia olisi niin, ei minun kuuluisi olla Luihuisessa" Drusilla sanoi.
" Nyt ainakin valehtelet" Draco jatkoi kiusoitteluaan.
" No en todellakaan.." Drusilla sanoi, tosin jo miltei nauraen..
" Todista minulle, se ettet valehtele.. Muuten en usko sinua" Draco sanoi, miltei jo nauraen.
Tytöllä oli selvä ajatus siitä mielessään, mihin sekin turha väittely johtaisi hänen ja pojan välillä. He suutelisivat ihan pian, ja kun he kaksi nytkin olivat lähes kiinni toisissaan, se ei jäisi vain siihen. Dracon kanssa, tyttö oli jättänyt taakseen vain pelkän kädestä pitämisen ja suutelemisen.. Sellainen hempeily, ei ollut heidän kahden juttu ollenkaan.. Heidän välillään oli jo paljon enemmän.
Tyttö ei enää miettinyt seuraavaa tekoaan.. Hän siirtyi heti miltei, saman peiton alle pojan kanssa istuen tämän syliin. Samantien, tyttö tunsikin pojan kummankin käden reitensä sisäpuolella. Ja suutelikin poikaa, vielä halukkaammiin kuin aikaisemmin siirtyen vain lähemmäs pojan vartaloa..
Poika vastasi tytön suudelmaan, yhtä vahvalla halulla. Laittaen samalla kätensä tiukasti tytön vartalon ympärille, päästäen hänet syvemmälle syliinsä.
Tyttö nosti molemmat kätensä, hitaasti pojan selkää pitkin tämän niskaan asti ja upotti sormensa jälleen niihin platinanvaaleisiin hiuksiin.
*** (poistettu kohtaus)
Muutama hetki myöhemmin, tyttö kävi taistelua itsensä kanssa jotta pääsisi vihdoin ylös sängystä. Kaikista mieluiten hän olisi vain jäänyt lakanoiden väliin pojan kanssa, mutta häntä kutsuivat muut erittäin kammottavat velvollisuudet. Poika, teki kerrankin hänelle mieliksi, jättäen hiuksensa osittain pystyyn.
Saatuaan vaatteet vihdoin päälleen, tyttö käveli pojan taakse, kietoen sitten molemmat kätensä tämän vartalon ympärille.. Samalla painautuen vasten pojan vahvaa selkää..
" Oma suloinen ja vastustamaton pahikseni.." tyttö sanoi hiljaa, ja lisäsi sitten vieläkin hiljaisemmin.
" Rakastan sinua Draco."
Poika otti, hetkeksi tytön kädet omiensa sisään, ennenkuin kääntyi halaamaan tyttöä.
" Minäkin rakastan sinua Drusilla" poika kuiskasi hiljaa, ja pehmeästi tytön korvaan. Ja suuteli, sitä sitten pehmeästi, ennenkuin laski kasvonsa tytön hiuksiin..
Dracon hieman muuttunut tapa laittaa hiuksiaan, ei jäänyt muiltakaan huomaamatta.. Drusilla sai osakseen, montakin murhaavaa katsetta Pansyn jengiin kuuluvilta tytöiltä, muttei hän jaksanut välittää siitä.. Hermionella puolestaan oli vaikeuksia pysyä penkillä omassa tupapöydässään. Varsinkin kun tuo Rohkelikon tyttö näki Draco Malfoyn. Drusillan, oli pakko lähettää Hermionen suuntaan varoittava katse.. Ja hän näkikin, Hermionen ravistavan päätään vähän hymyillen.
" Drusillan idea.. Oikeastaan olikin aika muuttaa tyyliä.." Draco sanoi Blaiselle, joka jostain syystä jäi katsomaan Dracoa useammaksi sekunniksi..
Drusilla alkoi olla varma siitä, että Blaise saattoi olla edelleenkin jollain tapaa kiinostunut Dracosta. Ja tyttö toivoi, ettei vaalea poika huomaisi sitä uudelleen, taikka Blaise tekisi enää mitään harkitsematonta.. Sillä toista samanlaista reissua sairaalasiipeen, Blaise tuskin enää haluaisi osakseen.. Tyttö vilkaisikin varoittavasti tuota tummaa poikaa, vähän matkan päässä... Blaisen vastakatse hänen suuntaansa oli hieman kummallinen ja jäi vaivaamaan tyttöä.. Olikohan hän sittenkin aavistellut ja tulkinnut Blaisen katseen Draco Malfoyihin oikein.
" Teitä ei näe enää ollenkaan.. Aina sinä viet Dracon jonnekkin piiloon" Amy sanoi hiljaa Drusillalle.
" Severus käski ilmoittaa teille, jälki- istuntonne olevan huomenna illalla.." hän jatkoi, puhuen nyt myös Dracolle.
" Jotenkin osasin aavistaa tämän.. Severus laittaa tehovalvonnan päälle.." Draco sanoi..
" Tänään minä korjaan tilanteen.. Lupaan sen, että minä ja Draco olemme tänää sinun seuranasi" Drusilla sanoi Amylle.
" Tosin vain, jos Drusilla on hengissä vielä puhuttelun jälkeen" Draco sanoi.
" Älä viitsi muistuttaa.. Inhoan koko asiaa jo valmiiksi" Drusilla sanoi, kuulostaen nyt itse kärsivältä..
Se taisi näkyä hänestä ulospäinkin, sillä tyttö tunsi pian pojan käden omassaan.. Eikä tyttö oikein saanut syötyäkään mitään, vaikka hän rakastikin lihapataa.. Mutta hän oli kyllä, jo aivan täynnä Dracon rakkauttakkin, joten ei ihme ettei hänellä ollut nälkä.
Tyttö lupasi nähdä Dracon ja Amyn myöhemmin oleskeluhuoneessa, lähtiessään itse kohti Severuksen työhuonetta. Mielessään tyttö kertasi vielä puolustuspuhettaan, työntäen samalla Dracoa pois ajatuksistaan.. Mutta poika ei sitten millään halunnut kadota.. Näin ei ollut kyllä aiemmin tapahtunut..
Tyttö mietti, oliko pojan itsepäinen pysyminen hänen ajatuksissaan, vain seuraus siitä, että he kaksi olivat rakastelleet ihan vähän aikaa sitten. Poika, voisi kyllä oikeasti kadota hänen ajatuksistaan.
Tyttö ei koputtanut oveen, eikä hänen olisi tarvinnutkaan. Sillä Severus oli jättänyt oven auki tyttärelleen. Huone oli yhä samanlainen, ei se muuttuisi koskaan. Hyllyillä, oli kammottavia pulloja sekä purkkeja.. Ja peräseinällä iso hyllyllinen kirjoja, luultavasti käsittelivät pimeydenvoimia ja taikajuomia. Kunhan huominen jälki-istunto ei koskisi tuon kirjahyllyn järjestämistä, niin Drusilla uskoi selviävänsä siitä kunnialla. Niinkuin mistä tahansa Dracon kanssa.
Verhot olivat kiinni, samaten ikkunat. Mutta huonessa oli silti kolean kylmää, vaikka tuli paloikin iloisesti takassa.
Tyttö meni lähelle takkaa, ja istui mustaan nahkaiseen nojatuoliin, nostaen molemmat jalkansa käsinojan yli. Hän kyllä tiesi, tuolin olevan isänsä suosikki huoneessa, mutta nyt Severus saisi istua muualla. Mitäs varasti, tyttäreltään yhteistä aikaa Dracon kanssa.
Drusilla oli aavistuksen utelias senkin suhteen, mistä Severus haluaisikaan keskustella, mutta Dracosta tyttö kieltäytyisi puhumasta kokonaan..
Kohta ovi kolahti kuuluvana kerran. Ja Drusilla oletti Luihuisen tuvanjohtajan saapuneen..
Tyttö ei vilkaissut oven suuntaan kertakaan, koska tiesi jo kuka toinen huoneessa oli.
Mutta kun tyttö ensimmäisen kerran vilkaisi toista huoneessa olijaa.. Hän todella säikähti sisimmässään..
Sillä huoneessa ei ollutkaan Severus Snape vaan....,.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti