Osa 1:
Drusilla huomasi heti huoneeseen tultuaan, jotain olevan pahasti pielessä. Sillä huoneessa, ei ollut oikeastaan yhtään valoa.. Ainoastaan muutama kynttilä paloi pöydillä. Tytön mielestä, koko tilanne oli kammottava sillä Draco Malfoy ei ollut näyttänyt hänelle koko päivänä minkäänlaista merkkiäkään, siitä että hän saattaisi olla romanttisella tuulella tänä iltana.. Muutenkaan, poika ei katsonut tyttöön päinkään, vaikka tiesi kyllä hänen olevan samassa huoneessa.
" Rakas.. Minä en oikein pidä tästä tilanteesta.." Drusilla sanoi.
" En uskonutkaan kuulevani, sinun olevan innoissasi tästä.. " Draco sanoi hiljaa..
" Mitä nyt on tapahtunut?" Drusilla kysyi, mennessään pojan luokse..
Mutta Drusillan korvat kyllä kuulivat pojan äänessä muutakin. Aivan kuin, poika kuulostaisi jotenkin surulliselta. Kuin hänelle olisi hetki sitten tapahtunut jotain inhottavaa, sellaista mikä myös satutti häntä. Tyttö istui aivan hiljaa, pojan viereen sängylle, miettien uskaltaisiko hän koskettaa poikaa, vaiko ei.. Häntä hieman ahdisti sekin, että poika oli edelleen selin häneen. Sillä normaalisti, Draco kyllä miltei heti kääntyi halaamaan tyttöystäväänsä. Mutta nyt poika pysyi hiljaa, ja oli ilmeisesti enemmän kiinostunut, ulkona olevasta pimeydestä.
" Sanoisit edes jotain.. Minua alkaa pelottaa tämä hiljaisuus.." Drusilla sanoi..
" Muistatko sen, mistä me eilen puhuimme, aika vakavasti..." Draco sanoi, melkoisen hiljaa..
" Isä on kuullut siitä.. Hän tietää kesällä tapahtuneesta" poika lisäsi.
" Oliko Lucius täällä..? " Drusilla kysyi, ja oli samantien miltei ottaa sanansa takaisin itselleen..
" Mistä arvasitkaan sen rakas?" Draco kysyi, kääntyen nyt katsomaan tyttöystäväänsä, tosin vain toisen olkapäänsä yli..
Nyt Drusilla ymmärsi, miksi poika oli katsonut poispäin hänestä. Pojan silmät näyttivät aivan siltä, kuin hän olisi itkenyt hetki sitten.. Ilmankos Blaise oli saanutkin, niin nopean lähdön ulos huoneesta.. Draco Malfoylla kun ei ollut tapana näyttää niitä ihan herkimpiä tunteitaan muiden Luihuisten ollessa paikalla, eikä myöskään sitä jos häneen sattui.. Kukaan Luihuinen, ei Drusillan tiedon mukaan ollut koskaan nähnyt Draco Malfoyta surullisena taikka kuullut pojan itkevän. Drusilla, oli jo ensin huokaista helpotuksesta, sillä hänen mielestään poika näytti ensin olevan ihan kunnossa. Mutta sitten hän huomasi muutakin, kuin pojan silmien surullisen katseen..
Draco Malfoyn kasvoista, vasemmalta puolelta tyttö erotti selvästi, siinäkin vähässä valossa, kaksikin aika pahan näköistä mustelmaa..
Ne olivat molemmat pojan vasemman silmän vieressä, ja yksi näytti olevan alempana... Tytöllä ei ollut minkäänlaista epäilystäkään siitä mistä ne mustelmat olivat tulleet pojan kasvoihin.. Lucius Malfoy, tytön kummisetä oli takuulla niiden takana...
" Miten Lucius sattoi tehdä jotain tuollaista? lyödä sinua" Drusilla sanoi hiljaa..
" Isä oli vihainen, kuulemastaan.. Hän meni liian pitkälle.." Draco sanoi, yllättävän rauhallisesti.
" Näin on käynyt kerran aiemminkin.. Mutten nytkään osannut olla varuillani" poika jatkoi.
" Miten niin aiemminkin..?" Drusilla, kysyi ajattelematta ollenkaan, sitä että asia ei ehkä edes kuulunut hänen tietoonsa.
" Kerran aiemmin... Isällä on ongelmia välillä vihatunteiden hillitsemisen kanssa" poika sanoi, selittämättä enempää..
" Mutta yksi hyvä puoli tässäkin on.. En näytä suloiselta.. Jota en todellakaa ole.." Poika sanoi, kuulostaen hieman sarkastiselta..
Drusilla ei sanonut hetkeen mitään, sillä hän ei vain löytänyt oikeanlaisia sanoja.. Mielessään hän tosin tuomitsi Lucius Malfoyn, teon aivan täysin.. Ja hetken ajan tyttö sai päähänsä ajatuksen, jota hän ei kyllä voisi koskaan muuttaa todeksi, ilman pahoja seurauksia.. Ei hän noin, vain voisi mennä ja lyödä kummisetäänsä päin kasvoja.. Vaikka sen hän kyllä halusi tehdä, niin mielellään Dracon puolesta..
Drusilla, siirtyi vain vähän lähemmäs, jotta voisi halata poikaa jota hän niin rakasti.. Ja samantien tyttö tunsikin, pojan kädet tiukemmin oman vartalonsa ympärillä. Poika, silitteli häntä myös hellästi selästä, ja antoi jopa suudelman hänen hiuksiinsa, tutulla tavalla.
Tyttö nosti toisen kätensä, pojan niskaan voidakseen koskettaa noita pehmeitä platinavaaleita hiuksia, ja samalla hän tunsi pojan haluavan vain lähemmäs häntä.. Joten tyttö ottikin pojan ihan kokonaan syliinsä..
" Miksi Lucius edes tekisi jotain sellaista.. Sinähän olet hänelle tärkeintä kaikessa" Drusilla sanoi, silitellen yhä pojan niskahiuksia.
" Isä tuomitsi kesällä, tapahtuneen omalla tavallaan.. " Draco sanoi..
" Ja et ikinä arvaa kuka isälle kertoi.. Pansy.. Hänkin oli saanut kamalan virheeni tietoonsa jostain. Minulla tosin ei ole minkäänlaista ajatustakaan mistä.." poika jatkoi.
" No kuraverinen ei ainakaan ole kertonut sitä hänelle.. Eihän hän edes puhu koskaan mitään Pansylle" Drusilla sanoi.
" En minäkään ihan oikeasti, usko sitä kuraverisestä.. Mutta miten ihmeessä Pansy sitten tietää?" Draco sanoi kysyvästi.
" Minä pidin asian omana tietonani.. Miksi edes puhuisin kenellekkään sellaisesta, mikä satutti minuakin" Drusilla vastasi pojalle..
" Sinusta minä en koskaan uskoisikaan sellaista. Sinä inhoat Pansya muutenkin. " Draco sanoi, jatkaen miltei heti.
" En usko sitäkään, että sinä kovin mielelläsi edes halusit kuullakkaan kesällä tapahtuneesta. En osaa edes ajatella mielessäni, miltä sinusta sillä hetkellä tuntui"
Drusilla tunsi, niiden sanojen jälkeen pojan käden hellän kosketuksen omilla kasvoillaan.. Ja ei miettinyt oikeastaan hetkeäkään, laittaessaan oman kätensä pojan käden päälle. Poika otti tyttöä hellästi kiinni kädestä ja tyttö nojautui lähemmäs häntä...
" Et sinä edes haluaisi tietää siitä. Sillä se ilta oli kuin painajaista minulle" Drusilla sanoi.
" Mutta onneksi se, muuttui paremmaksi myöhemmin yöllä.." tyttö jatkoi hiljaa..
" Minä tein sinusta niin onnellisen silloin.." poika miltei kuiskasi.
Draco Malfoy, kuulosti sillä hetkellä puhuessaan hiljaa, aivan sydämensärkevän suloiselta.. Drusilla alkoi etsiä, pojan katsetta omallaan aivan vaistomaisesti. Ja kun hänen miltei mustat silmänsä, huoneen pimeyden huomioiden kohtasivat vihdoin pojan miltei hopeanhohtoiset harmaat silmät, tyttö tiesi, ettei sitä tuttua katseyhteyttä rikkoisi mikään muu kuin vain suudelma.. Mutta olisiko sellaiselle aikaa, sillä sen iltainen jälki- istunto Severus Snapen vahtivien silmien alla kummitteli koko ajan vain lähempänä..
" Kertoisit vain, miltä sinusta tuntui silloin.. Ansaitsen kuulla totuuden.." Draco sanoi hiljaa.
" Minä se satutin sinua, kun en itse kertonut kesällä tapahtuneesta vaikka minulla oli kuinka monta tilaisuutta.."
" Minä en tiedä mistä aloittaa " Drusilla sanoi..
" No se tuntui, ihan kamalalta.. Miltei kuin sydämeni olisi lävistänyt jo näkymätön terävä esine.. Kuin, se olisi uponnut sydämeeni ja repinyt sen rikki.. " tyttö jatkoi.
" Niin pahalta.. ?" Draco kysyi vain hiljaa.. Ja tyttö tunsi, pojan halaavan häntä vain tiukemmin..
" Pahemmalta minusta on tuntunut vain silloin, kun kuulin äitini kuolleen..." tyttö sanoi hiljaa..
Drusilla ihmetteli itsekseen mielessään hetken sitä, miten helppoa hänen oli nyt puhua äitinsä kuolemasta.. Aiemmin hän ei pystynyt siihen millään ilman kyyneliä. Hänestä oli täytynyt kasvaa todella vahva, koulussa vietettyjen vuosien aikana. Tai ehkä tyttö oli oppinut jotain Dracolta, siitä että ulkoapäin kuului näyttää kovemmalta, kuin mitä sitten oikeasti oli sisimmässään.. Jälleen kerran tyttö kiitti salaa mielessään sitä, että hänestä oli tullut Luihuinen ja että hän oli saanut tutustua Draco Malfoyihin.. Hän oli muutenkin ainoa tyttö koko Luihuisen tuvassa, joka tunsi tuon vaalean pojan miltei täydellisesti.
" En ihan totta olisi halunnut tehdä sinulle niin. En pettää luottamustasi.." poika kuiskasi hiljaa..
" Ethän sinä voinut aavistaa ennalta sitä, että minä saattaisin kuulla siitä" tyttö sanoi.
" Uskothan sen rakas, etten koskaan enää satuta sinua sillä tavoin" poika sanoi hiljaa.
" Uskon minä.." tyttö kuiskasi..
Tytön ja pojan katseen rikkoi vain se, että äsken vaihdetut sanat johtivat suudelmaan.. Todella hellään sellaiseen, ja sitä seurasi toinen ja kolmas, yhä vain hellempi.. Tytön mielestä, ne suudelmat olivat parhaimmat, siihen asti tapahtuneista ja hetken aikaa hänestä tuntui siltä, että se viattomuus oli palannut heidän välilleen.. Tyttö olisi mielellään jäänyt siihen pojan lähelle koko loppuillaksi, ja ehkäpä myös seuraavaksi yöksikin, mutta inhottava velvollisuus oli suoritettavana vielä samana iltana.. Miksi Severus Snape olikaan, määrännyt juuri tämän illan jälki- istunto illaksi.. Juuri kun tytön ja pojan olisi hyvä olla vain kahdestaan..
" Ei mennä jälki- istuntoon ollenkaan.. Jäädään vain tänne kahdestaan" Draco sanoi hiljaa..
" Ei me niin voida tehdä.. Isä tulee takuulla tänne, kun meitä ei näy" Drusilla sanoi..
" Minua ei todellakaan houkuttele, kertoa seurustelustamme hänelle vielä.." tyttö lisäsi..
" Severus laittaa takuulla, tehotarkkailun päälle tänä iltana. eikä jätä meitä hetkeksikään kahdestaan" poika muistutti tyttöä.
" En ihmettelisi sitä ollenkaan.. Isästä on muutenkin tullut kammottava vahtikoira viime aikoina." tyttö vastasi pojalle..
Poika ei antanut tytön puhua enempää, vaan vaiensi hänet vielä kerran suloisen hellällä suudelmalla.. Eikä tyttö voinut olla vastaamatta siihen..
Hetkeä myöhemmin, he kaksi lähtivätkin kohti Luihuisen tuvanjohtajan työhuonetta. Draco tosin oli laittanut tumman paitansa hupun päähänsä, ja katsoikin alaspäin, peittääkseen kasvojaan muilta Luihuisilta.. Vain tyttö hänen vieressään tiesi syyn, miksi poika piileskeli sillä tavoin.. Tyttö tunsi jälleen, Pansy Parkinsonin jengin murhaavat katseet niskassaan, ja syytkin niihin hän tiesi.. Tytöt siinä jengissä suunittelivat kostoa hänelle, koska hän oli vienyt Draco Malfoyn Pansylta. Mutta itseppä Pansy tällä kertaa sotki kaiken..
" Pansy on nähtävästi puheillaan saanut jenginsä kääntymään minua vastaan" Drusilla sanoi, hieman sarkastisesti.
" Älä välitä heistä.. Ovat vain kateellisia sinulle.." Draco sanoi, ottaen tyttöä kädestä..
" Olen aivan varma siitä, että sen kammottavan kirjahyllyn järjestäminen on meidän tehtävämme tänään.. Ainoastaan meille, isä keksisi jotain niin inhottavaa" Drusilla sanoi..
" No saamme ainakin, silmäillä hänen salaisia kirjavarastojaan samalla.. " Draco sanoi, jälleen hieman sarkastisesti.
" Ties mitä kauheuksia tuvanjohtajallamme on hyllyssään piilossa.." poika jatkoi, kuuluislla sarkasmillaan..
Tietenkin Drusillan aavistukset rangaistuksesta osuivat oikeaan.. Tottakai, se kirotun suuri kirjahylly oli hänen ja Dracon työmaana sinä iltana. Ties kuinka kauan siinäkin menisi.. Tyttö oli kieltämättä kirota, oman isänsä ja samalla Luihuisen tuvanjohtajan helvettiin, vain siksi että tämä antoi sellaisen paljon aikaa vievän tehtävän. Severus siis ilmeisesti halusi viedä tyttäreltään kaiken yhteisen ajan Dracon kanssa sen illan osalta.. Tyttö ei todennäköisesti saisi olla hetkeäkään kahden pojan kanssa, mikäli se olisi Luihuisen tuvanjohtajan päätettävissä.
" Oletan, täällä tapahtuvan nopeaa edistymistä. En hyväksy minkäänlaista vetelehtimistä saatika ylimääräistä keskustelua.. Jos minä kuulenkaan, tästä huoneesta, muuta puhetta kuin tehtävään liittyvää" Severus aloitti puheenvuoronsa.
" Blaise oli oikeassa.. Sinusta on tullut hirviö, rangaistusten suhteen" Drusilla aloitti puolustuksensa, puhuen tosin aika hiljaa"
" Ylimääräiset mutinat loppuvat nyt.. Minä en hyväksy, oman tupani oppilailta turhia tappeluita.. Itseppä olette rangaistuksenne hankkineet, lähes Luihuisen tuvan mainetta alentavalla käyttäytymisellä.. " Severus jatkoi, keskeyttäen Drusillan puolustuksen..
" Tulen tunnin kuluttua tarkistamaan tilanteen.. Jos ette edisty, saattatte viettää täällä koko ensi yön" Severus lisäsi vielä. lähtiessään työhuoneestaan.
Drusilla huokaisi hiljaa syvään.. Severus Snapelle oli aivan turhaa sanoa, vastaan yhtään mitään kun kysymys oli hänen pitämästään jälki- istunnosta.. Tyttö meni, omalle laidalleen suurta kirjahyllyä aloittaakseen tehtävän, joka ei miellyttänyt häntä ollenkaan.. Heti tikkaat hyllyn ylälaidalle kiivettyään, tyttö sai niskaansa kasan pölyä, vain ottaessaan ensimmäisen kirjan käteensä.. Milloinkahan Severus oli itse vaivaantunut tarkistamaan hyllyn kunnon. Ei kai koskaan, ja hetken ajan tyttö sääli niitä pieniä linnassa työskenteleviä tonttuja, joiden tehtävä tämä todennäköisesti muuten oli.
Tyttö vilkaisi Dracon suuntaan ainakin kerran, ja oli saada pahan naurunpuuskan, nähtyään pojan aivan pölyn peitossa.. Draco Malfoyn kasvoilla, ei tosin ollut sitä tavanomaista ylimielistä ilmettä. Poika, näytti ennemminkin yhtä vittuuntuneelta tehtävään, kuin tyttökin..,
Onneksi Dracolla ei sillä kertaa sentään ollut valkoisia vaatteita yllään,. niinkuin tavallisesti.. Mutta silti, poika ei pitänyt siitä, että hänen vaatteensa likaantuivat turhasta syystä..
Draco, heitteli muutenkin sen enempää ajattelematta kirjoja hyllystä alas kivilattialle. Tyttö alkoi tehdä samoin, miettimättä sen enempää mitä Severus ajattelisikaan, jos näkisi rakkaita kirjojaan kohdeltavan sillä tavoin..
Yksikään kirja, ei kylläkään tuonut Drusillan mieleen mitään, sellaista mistä hän tietäisi jotain.. Kaikki vaikuttivat olevan sisällöltään pimeyden voimiin taikka taikajuomiin liittyviä. Ja sellaisia vielä, joita kuka tahansa ei saisi käsiinsä Viistokujalta. Tai no ehkä saisi yhdestä paikasta sieltä, mutta sinne ei kuka vaan kelvannutkaan asiakkaaksi.
Kyllähän Drusilla sen tiesi, että Severus Snape oli kuolonsyöjä. Ja luultavasti sen tiesi myös Dracokin. Mutta, kukaan muu koulussa sitä ei luultavammin tiennyt, eikä Drusilla halunnutkaan isänsä salaisuuden kulkeutuvan mihinkään..
Kohta Drusilla laskeutuikin, alas tikkailta puhdistaakseen pudottamansa kirjat.. Draco, tuli kohta myös hänen luokseen, aloittaakseen saman tehtävän. Mutta kumpikaan ei puhunut yhtäkään sanaa toiselle. Drusillaa tosin alkoi ahdistaa hiljaisuus heidän välillään ja hän nostikin katseensa isosta mustasta kirjasta, etsiäkseen pojan katseen.. Poika, vastasikin tytön katseeseen, sanomatta kuitenkaan edelleen mitään...
" Hei ihan totta. Älä viitsi leikkiä mykkää minulle.. Ei tämä ole minun syytäni.." Drusilla sanoi, rikkoen hiljaisuutta..
" Ottaa päähän vain tällainen turha ja aikaa vievä tehtävä.. Emme taida ehtiä olla enää kahden tänään" Draco sanoi..
" Minullakin katosi mielenkiinto tämän suhteen.. Yksikään kirja, tähän mennessä ei herätä mielenkiintoani" Drusilla sanoi..
" Tai jos herättääkin, emme saa niistä mitään selkoa.. Koska meille ei opeteta tunneilla mitään hyödyllistä" poika sanoi, viitaten pimeydenvoimilta suojautumiseen aivan selvästi.
" Isä on takuulla hankkinut kaikki nämä kirjat, laittomasti.. Sillä kirjastossa ei ole yhtäkään, edes sillä osastolla minne oppilailla ei ole asiaa ilman lupaa.." tyttö sanoi.
" Kuolonsyöjillä kuuluukin olla omat yksityiset varastonsa.. " poika täydensi tytön lauseen, kuulostaen jälleen sarkastiselta..
Drusilla vilkaisi kädessään olevan mustan ison kirjan kantta.. Hän oli ollut ensin varma, siitä että kirjan kannen torahampainen olento oli vampyyri, mutta ei se kai sitten ollutkaan. Pimeyden puolella oli siis sittenkin enemmän sellaisia olentoja joista tytöllä ei ollut aavistustakaan.. Huokaisten hiljaa syvään, tyttö nousi nojatuolista jossa oli istunut mennäkseen laittamaan puhdistamansa kirjat takaisin hyllyyn.. Ohimennen hänen oma kätensä hipaisi viereisellä sohvalla istuvan vaalean pojan kättä. Poika, otti tyttöä kädestä niin äkkiä kiinni, että ennenkuin tyttö huomaisikaan hän oli jo pojan sylissä.. Oikeastaan, se teko pojalta osuikin oikeaan hetkeen ja tyttö asettautui samantien paremmin pojan syliin.
" En ajatellutkaan meneväni vielä mihinkään.. " Drusilla sanoi, hieman sarkastisesti..
" Mikä kiire meillä on. Isäsi tulee vasta puolen tunnin päästä tarkistamaan mitä me olemme saaneet aikaan.." Draco sanoi...
" Oliko tuo jokin vihje mahdollisesti siitä, miten ajan saisi kulumaan paremmin" Drusilla sanoi, hieman kiusoitellen poikaa..
" Saattaisi hyvinkin olla.. Neiti Snape, osaatte jo lukea ajatuksiani.." Draco sanoi, itsekkin tyttöä kiusoitellen..
" Herra Malfoyn, olisi parempi jos te pitäisitte suunne kiinni.. " Drusilla sanoi..
Tarkentaakseen sanomaansa, tyttö suuteli vaaleaa poikaa miltei heti.. Ja poika tietenkin vastasi tytön suudelmaan.. Kumpikin taisi unohtaa hetkeksi aikaa, sen missä he sillä hetkellä olivat. Suudelma toisensa jälkeen oli syvempi edellisestä.. Ja tyttö huomasikin pian, sen miten vaikeaa hänen olikaan irroittautua pojasta.. Toisaalta hän ei olisi edes halunnut tehdä sitä. Mutta nyt ei kannattanut riskeerata mitään, sillä Severus saattaisi palata koska tahansa..
Kun Luihuisen tuvanjohtaja sitten saapui tarkastamaan tilannetta, kumpikin sekä tyttö että poika, oli täysin keskittynyt annettuun tehtävään pölystä välittämättä.. Ja olivathan he edenneet tunnissa jopa kaksi yhden hyllyrivin kumpainenkin eteenpäin, vaikka pitivätkin luvattoman lyhyen tauon..
" Edistymistä on havaittavissa.. Tosin ei ihan sellaisella tahdilla kuin minä odotin, sen tapahtuvan" Severus sanoi, tutulla koleahkon synkällä äänenpainolla..
" Kirjasi ovat niin outoja, etteivät nekään herätä mielenkiintoani" Drusilla sanoi hiljaa.. Tai ainakin hän ajatteli sanoneensa niin..
" Minä en ymmärtääkseni, antanut tehtävää siksi, että te selaisitte kirjojani.. Siivoamaan minä teidät käskin" Severus kuittasi Drusillan sanat.. Saaden Dracolta, miltei murhaavan katseen, tosin huomaamattaan..
Drusillalla oli vaikeuksia hillitä nauruaan jälleen kerran.. Tämä jälki- istunto, oli ehkä parhain siihen mennessä.. Aikaisemmista yhdenkään aikana, häntä ei pahemmin naurattanut.. Vaikka niistäkin useammat, hän oli kuluttanut Dracon kanssa.. Samassa Drusilla huomasi jotain myös kirjahyllyssä. Tytön silmiin nimittäin osui, tavallista pienempi mutta sitäkin paksumpi kirja, joka oli kuin piilossa kahden isomman välissä.. Kirja ei näyttänyt ulkoapäinkään mistään ostetulta. Se näytti enemmänkin jonkun päiväkirjalta.. Olisiko, se mahdollisesti jonkun edesmenneen kuolonsyöjän omaisuutta? vaiko täynnä Severuksen salaisia muistiinpanoja.. Ellei sitten jotain paljon henkilökohtaisempaa vielä. Tyttö päätti vilkaista tuota pientä kirjaa vähän tarkemmin.. Jos se osoittautuisi jonkun kuolonsyöjän omaisuudeksi, hän vaikka salakuljettaisi kirjan omaan makuusaliinsa ja näyttäisi sen myöhemmin myös Dracolle.
Tyttö otti kirjan varoen syliinsä, kahden muun isomman kirjan kanssa, ja laskeutui sitten tikkaat alas.. Aiemmat kirjat hän oli pudottanut vain tylysti hyllyltä lattialle, saman oli tehnyt Dracokin.. Mutta nyt kumpikaan ei heitellyt kirjoja alas,kun Luihuisen tuvanjohtaja sattui olemaan paikalla. Ties minkä kohtauksen Severus saisikaan, nähdessään sen, miten hänen rakkaita kirjojaan oikein kohdeltiin..
Tyttö jätti tarkoituksella, sen pienen kirjan viimeiseksi.. Severuksen poistuttua huoneesta, tyttö alkoi selailla sylissään olevaa valkoista kirjaa.. Sulkien sen samantien, niin että pölyä lensi hänen kasvoilleen.. Kirjassa oli jotain, sellaista mitä tyttö ei olisi halunnut nähdä..
Hän vilkaisi varoen poikaa vieressään, ja sai samantien hieman huolestuneen vastakatseen..
" Mikä siellä kirjassa oli noin hirveää..?" Poika kysyi hieman huolestuneena..
" Siellä vain.. Selitettiin anteeksiantamattomia kirouksia, liiankin selkeästi.. Miten isä on saanut tällaisia käsiinsä?" tyttö sanoi...
" Sinun kätesikin vapisevat.. Ei se kirja aiheuta meille mitään pahaa" poika sanoi, ottaen tyttöä käsistä kiinni..
" Olet oikeassa, ei se voisikaan.. " tyttö sanoi...
" Mutta on tuo silti kammottava. Toivottavasti tuollaisia ei löydy edes Salaisten kirjojen osastolta, kirjastossa.." tyttö jatkoi..
" Haluan sen kauaksi minusta.. " tyttö lisäsi vielä, katsoen ehkä hieman pelästyneenä valkoista kirjaa pöydällä
" Sinähän halusit osata ne kiroukset.." poika muistutti tyttöä..
" Niin haluaisin edelleen.. Mutta en tuolla tavoin.. Tuskimpa sinun isäsi, antaa niiden hyppiä silmilleni noin" tyttö sanoi..
" Muistutan isää velvollisuudesta sinua kohtaan, mahdollisimman pian.. " poika sanoi..
Tyttö päätti viedä tuon ison valkoisen kirjan mahdollisimman pian takaisin hyllylle.. Jottei hän näkisi painajaisia siitä.. Hänen mieleensä kyllä hiipi väkisinkin ajatus siitä, mitä Lucius saattaisi tehdä törmätessään Hermioneen.. Olisko se jotain noin kammottavaa, mitä tyttö sattui näkemään kirjassa.. Menisikö hänen kummisetänsä niin pitkälle, vihan vallassa.. Vai hillitsisikö vanhempi Herra Malfoy itsensä, arvokaalla tavallaan, vaikka kuolonsyöjä olikin? Drusillaa hieman oksetti, kuitenkin ajatus siitä että hän oli noin vain mennyt varoittamaan vihollista. Ei hänen oikeastaan kuuluisi tehdä niin, sillä hän oli Luihuinen.
Laittaessaan kirjoja takaisin hyllyyn, tyttö vilkaisi sitä hänen mielenkiintonsa herättänyttä pienempää kirjaa samalla. Mutta hän huomasi miltei heti. sen olevan Severus Snapen henkilökohtainen kirja kouluajoilta.. Ja siellä tuntui olevan liikaakin merkintöjä eräästä kuraverisestä tytöstä ( nimittäin Potterin jo kuolleesta äidistä Lilystä). Jos Drusilla näyttäisikään kirjaa, Draco Malfoylle, poikakin saisi selville kunnioittamansa opettajan karmean salaisuuden.. Ja Drusilla ei tosiaankaan halunnut kenenkään tietävän siitäkään, ei sen enempää kuin siitä että hänen isänsä sattui olemaan kuolonsyöjä. Drusilla.ei itsekkään voinut millään muotoa ymmärtää isäänsä ja sitä miten Luihuiseen kuuluva poika, on voinut olla niin rakastunut rohkelikon tyttöön.. Drusilla tuomitsi sellaisen jopa isältään.. Muttei aikonut sanoa ääneen, tietävänsä siitä.. Eikä hänellä muutenkaan tainnut olla lupaa urkkia isänsä muistoja saatika kysellä niistä.. Eihän hänkään halunnut Severuksen kuulevan omia salaisimpia ajatuksiaan, eikä varsinkaan niistä tunteista jotka tytöllä kohdistuivat Draco Malfoyihin..
Severus Snape vapautti kaksikon tehtävästä vain tuntia ennen keskiyötä.. Ja parin onneksi, Luihuisen tuvanjohtaja ei tullut heidän perässään oleskeluhuoneeseen.. Joten he kaksi saattoivat kävellä käsikädessä takaisin Luihuisen tupaan.. Tosin, he pysähtelivät tarpeettoman usein matkalla, vain suudellakseen tosiaan.. Ja puistellakseen pölyä pois toistensa vaatteista..
" Amy.. Tätä sinä et ikinä tule uskomaan.. " Drusilla sanoi tullessaan sisälle makuusaliin..
" Miten jälki- istunto sujui?" Amy kysyi, katsoen parasta ystäväänsä..
" Ilmeisesti inhottavalla tavalla.. Hui kauhea miten pölyinen sinä olet, hiuksissasikin on sitä.." tyttö jatkoi.
" Severus, laittoi meidät siivoamaan sen kammottavan hyllyn työhuoneestaan.. Niinpä sain sitten kirjoista pölyä päälleni.. Samaten Draco.." Drusilla sanoi..
" Mitä sinä olet tällä kertaa saanut tietoosi?" Amy kysyi... Muttei ehtinyt jatkaa pidemmälle, sillä Drusilla huomasi Pansy Parkinsonin.
" Sinä senkin ajattelematon idiootti. " Drusilla aloitti puheensa Pansylle...
" Mitä päässäsi mahtoikaan liikkua, kun menit tekemään sellaisia.." hän jatkoi kysyvänä, kuulostaen myrkylliseltä.
" Mistä ihmeestä sinä puhut?" Pansy aloitti..
" Älä viitsi esittää tyhmää... Tai olla kuin, et tietäisi, mistä minä puhun.. " Drusilla jatkoi...
" Se on siis kulkeutunut sinunkin tietoosi?" Pansy aloitti uudelleen, kuulostaen Drusillan korviin vain tyhmemmältä..
" Millä oikeudella menit kertomaan Lucius Malfoylle, sen mitä kuulit minulta aiemmin? tajuatko, että petit nyt minun luottamukseni ensimmäisen ja viimeisen kerran.. " tyttö sanoi, katkaisten tylysti Pansyn aloittaman puolustuksen.
Pansy näyttikin hieman säikähtäneeltä, katsoessaan Drusillaa.. Drusilla tiesi, jo siitä sen että hänen silmänsä olivat muuttuneet jälleen miltei mustiksi, samointavoin kuin hänen isällään, kun tämä oli raivoisaaan.. Drusilla kuitenkin hillitsi suuttumustaan Pansya kohtaan sen verran, ettei alkanut huutaa isolla äänellä. Pansyn puheet ja varsinkin ne tyhmyydestä kertovat kysymykset, alkoivat suunnilleen naurattaa tyttöä. Muttei hän silti nauranut ääneen, sillä tämä oli sen verran vakava asia.. Tyttö mietti jälleen kerran sitä, kuka olikaan mahtanut neuvoa sitä vanhaa hattua tekemään Pansy Parkinsonista Luihuisen. Sitä asiaa, ei Drusilla Snape ollut osannut ymmärtää viimeisen viiden vuoden aikana ollenkaan..
" Kuuntelisit nyt.. Minulla ei ollut muutakaan vaihtoehtoa.." Pansy aloitti jo kolmannen kerran..
" Lucius, tiesi minun vahingoittaneen Dracoa.. Olisi ollut hullua alkaa valehdella hänelle. " hän jatkoi.
" Aivan niin.. Lucius ansaitsi kuulla totuuden, siitä miksi vahingoitit hänen poikaansa minulta varastamallasi loitsulla" Drusilla sanoi.
" Ihan totta.. Minulla ei alunperin ollut aikomustakaan, varastaa sinulta mitään. Mutta sillä hetkellä..." Pansy jatkoi..
" Vaikka olitkin miten vihainen.. Se ei oikeuttanut varastamaan minulta.. Minä en hyväksy sellaista tekoa ollenkaan.. Ja se lukee jo Luihuisen tuvan säännöissä, ettei kukaan saa varastaa toiselta mitään.. Edes tuvanjohtajamme ei hyväksy sellaista käytöstä" Drusilla sanoi, keskeyttäen jälleen Pansyn, miltei sarkastisesti.
" Ajattelitko ollenkaan, millaisen vahingon se loitsu olisi saattanut aiheuttaa, jos se olisi osunut muuhun kohtaan Dracoa.? No sinun onneksesi suuremmalta vahingolta vältyttiin.." hän jatkoi.. Unohtamatta edelleenkään sarkasmia..
" Onko se loitsu todella vaarallinen?" Pansy kysyi niin tyhmän kysymyksen, ettei Drusilla miltei voinut olla enää nauramatta.
" Pimeyden voimien loitsuja.. Oikeasti hengenvaarallinen osaamattoman käsissä" Drusilla sanoi, hieman rauhallisemmin.
" Mutta nyt ei ollut kysymys tästä. Vaan luottamuksen pettämisestä. Ja sen sinä teit, nyt viimeisen kerran sekä minulle että myös
Dracolle" Drusilla sanoi, hetken päästä.
" En tehnyt niin siksi, että halusin pettää luottamuksesi. Mutta, Lucius olisi takuulla huomannut minun valehtelevan.. " Pansy aloitti.
" Ja en voinut, jättää kertomatta todellista syytä siihen miksi aivan tietoisesti vahingoitin Dracoa." tyttö jatkoi.
" Saan kuitenkin, kiittää sinua siitä että itse jouduin inhottavaan tilanteeseen Herra Malfoyn kanssa.. Ja samoin myös Draco" Drusilla sanoi, jälleen sarkastisesti.. Sydämessään hän ei todellakaan ollut kiitollinen Pansylle, ei oikeasti.
" Ymmärrät varmasti sen, etten voi enää ehkä koskaan luottaa sinuun, eikä voi kyllä Dracokaan.." hän lisäsi...
" Mitä sinä sanoitkaan Dracosta? " Pansy kysyi.
Miten tuo idiootti, saattoi vielä edes puhua Draco Malfoysta etunimellä.. Drusillan teki sillä hetkellä mieli, suunnattomasti vain sanoa totuus päin noita mopsimaisia kasvoja.. Kertoa ylpeästi, se että hän oli nyt Dracon tyttöystävä. Mutta kun sitä salaisuutta ei saanut vielä kertoa julki, tyttö piti sen sisällään... Mielessään hän kyllä osasi miltei kuvitella sen, mikä tilanne mahdollisesti olisi, kun Pansy kuulisi totuuden.. Sen, mitä tuon mopsinaama tytön jengiläiset varmasti jo aavistelivatkin.. Eivät ne tytöt, muuten suunittelisi kostoa Drusillalle. Pansy oli kai jo kertoillut omia kuvitelmiaan heille, tietämättään miten oikeassa oli..
" Kerron sinulle vain sen mitä itse tiedän.. Lucius raivostui todella pahasti, Dracolle siitä mitä kuuli sinulta. Mutta älä ole huolissasi, nyt asia on hänenkin tiedossaan.. Eli Draco kyllä tietää, sinun kertoneen hänen isälleen.." Drusilla sanoi, vilkaisten samalla varoittavasti Amya.
" Tekikö Lucius jotain pahaa Dracolle? kerro, jos kerran tiedät.." Amy kysyi..
" Et sinä usko tätä, vaikka minä sen kerronkin.. Mutta Lucius löi Dracoa.. " Drusilla sanoi.
" Mitä?" hän kuuli Amyn ja Pansyn sanovan suunilleen samaan aikaan..
" Ei sellainen voi olla totta.. Ei Lucius koskaan tekisi sellaista.. Draco on aina ollut hänelle, etusijalla kaikessa" Amy sanoi.
" Kyllä voi.. Jos ei hallitse vihaansa.. " Drusilla sanoi, hieman ahdistuneen kuuloisena..
" Ette siis varmasti enää ihmettele sitäkään, ettei Draco näyttäytynyt oleskeluhuoneessa tänään. No, jos toinen puoli kasvoista on mustelmilla, niin eipä silloin kannata" tyttö jatkoi...
" Ja sehän ei ollut ensimmäinen kerta.. Mutta toivon todella sen olleen viimeinen.." tyttö lisäsi vielä.
" Onko Herra Malfoy siis aiemminkin?" Pansy kysyi..
" Johan minä niin sanoin.. Kuuntelisit kerrankin kun puhun.. " Drusilla sanoi, alkaen ärsyyntyä jo Pansyn tyhmistä kysymyksistä.
Pansy Parkinson näytti Drusillan silmissä hetken aikaa. katuvalta ja hieman järkyttyneeltä.. Amy tosin oli enemmän järkyttynyt.. Drusillan parhaan ystävättären silmät putoaisivat takuulla hänen päästään, jos joku nyt saisi idean tönäistä vaaleaa tyttöä. Myöskin Pansyn äänensävy, kertoi kyllä hänelle sen, tuon Luihuisen katuvan tekoaan ja puheitaan. Mutta vaikka kävisikin, sellainen ihme että Pansy ottaisi tekonsa ja sanomansa sanat takaisin itselleen, ei tapahtunutta voisi muttaa toiseksi. Siitä Drusilla oli aivan varma, ettei Draco Malfoy enää sanoisi sanaakaan Pansylle, saatika kuuntelisi tuon tytön anteeksipyyntöjä..
" Se koko tilanne oli minusta niin kammottava.. Ja näin jälkikäteen ajateltuna olisi ollut parempi, että Lucius olisi vain huutanut minulle, päin kasvoja.. Näyttänyt sen miten vihainen hän oli.." Pansy sanoi..
" Mutta ei.. Herra Malfoy, oli ennemminkin jäätävän rauhallinen.. Ainoastaan hänen silmistään, näin sen raivon mikä riehui hänessä. " hän lisäsi.
" Se että vahingoitit Dracoa tietoisesti, oli ajattelematon teko. Lucius ei koskaan katso hyvällä, ketään joka tietoisesti vahingoittaa hänen poikaansa.. " Drusilla sanoi..
" Se ei ole minustakaan hyväksyttävää.. Sillä, sellaista kohtelua en suo parhaalle ystävälleni koskaan.." hän päätti lauseensa..
Myöhemmin samana yönä, Drusilla Snape tosin heräsi jälleen kerran painajaisen vuoksi.. Kello näytti olevan puoli viisi aamuyöllä. Ja muut makuusalissa näyttivät nukkuvan rauhallisesti nähden kivoja unia painajaisten sijaan. Tyttö nousi istumaan sängyllään ja katsoi hetken hiljaa ulos, talviseen marraskuun yöhön.. Hän oli taas nähnyt unta Harmaaselästä, tosin ihmissutena.. Mutta nyt hänen unensa oli erilainen.. Draco ei sillä kertaa, ollut mukana tytön painajaisessa, vaan Hermione. Ilmeisesti, unessa Drusillan olisi pitänyt suojella tuota kuraveristä, vihollista Harmaaselältä. Mutta hän ei vain onnistunut tehtävässään, vaikka käyttikin unessa myös niitä pimeyden puolen loitsuja, jotka hän oli oppinut isältään. Uni oli siinäkin mielessä kammottava. Unen täytyi, kertoa siitä, että Drusillan kuuluisi varoittaa Hermionea uhkaavasta vaarasta.. Mutta kuuluiko Luihuisen edes tehdä niin Rohkelikolle, viholliselle?
Drusilla tosin, oli alkanut ymmärtää lisää siitä mitä Hermione kertoi hänelle, tuon painajaisen nähtyään. Siitä hän oli nyt jo melko varma, että Fenrir Harmaaselkä oli yksi niistä, jotka uhkasivat Hermionen henkeä.. Se kuolonsyöjä, taisi olla jopa sudentassujaan myöten mukana tässä kammottavassa asiassa. Mutta uhkakirjeitä Harmaaselkä ei lähettänyt...
Kirjeet olivat nimittäin naisen käsialaa selvästi. Kukaan mies, ei kirjoittaisi niin siististi. Mutta kuka nainen?
Ja sillä hetkellä yksi ajatus nousi muita kirkkaampana Drusillan mieleen.. No tietenkin.. Bellatrix Lestrange.. Miksei hän heti keksinyt sitä.. Bellahan oli myös kuolonsyöjä, ja ei Drusillan kuuleman mukaan sietänyt kuraverisiä silmissään.. Joihinkin puoliverisiin Bella suhtautui myös, aika kielteisesti.. No Drusillan isä Severus, taisi kuitenkin olla poikkeustapaus, vaikkakin puoliverinen olikin...
Mutta miten ihmeessä Drusilla voisikaan edes varoittaa Hermionea.. Kertoa, tuolle vihollistuvan tytölle epäilyksistään.. Ennen joululomaan sen olisi kuitenkin tapahduttava.. Sillä joulun jälkeen saattaisi olla jo myöhäistä.. Sillä jos Hermione ei palaisikaan kouluun enää tammikuussa, ja sitten rehtori Dumbledore kertoisi hänen menehtyneen joululomalla..
" Näitkö sinä taas painajaista.. Vai miksi istut hereillä?" Amy kuiskasi..
" Sinnepäin.. Mutta.. Nyt uni ei liittynyt Dracoon vaan Hermioneen.." Drusilla sanoi hiljaa..
" Hei nyt muistankin.. Sinun piti kertoa minulle eilen jotain.." Amy kuiskasi..
" Niin tosiaan piti.. Asiani on hyvin yksinkertainen.. Hermionea on uhkaillut joku" Drusilla aloitti hiljaa..
" Miten sellainen on mahdollista? onko se joku meidän tuvasta?" Amy kuiskasi..
" Ei ole kukaan Luihuinen.. Tuvanjohtajamme lopettaisi sellaisen touhun alkuunsa, jos joku Luihuisista edes leikillään harjoittaisi sellaista" Drusilla vastasi hetkeäkään miettimättä.
" Hermione on saanut kirjeitä koulun ulkopuolelta. Hän näytti minulle yhden sellaisen.." tyttö lisäsi kuiskaten..
" Kuka niitä sitten lähettää? kuolonsyöjätkö?" Amy kysyi...
Drusilla ei osannut vastata Amyn kysymykseen.. Vaikka hänellekkään ei tullut mitään muuta mieleen kuin, se mitä hänen paras ystävättärensä sanoi.. Kuolonsyöjät olivat aivan varmasti asialla.. Ja Bella, se joka kirjoitti kirjeet.. Niin Drusilla itse ajatteli, vaikka ei sanonutkaan epäilyksiään ääneen.. Hänellä ei ollut, vielä vedenpitävää todistetta Bellatrixin syylisyydestä, joten hän ei voinut alkaa syytellä tuota naista ääneen.. Bella oli kuitenkin Narcissan, Dracon äidin sisko..
" Voldemort on käskenyt alaisiaan uhkaamaan Hermionea" Amy kuiskasi, ilmeisesti harkitsemattomasti..
" Hulluko sinä olet? älä lausu hänen nimeään turhaan.." Drusilla kuiskasi, hätkähtäen hieman..
" Ei hätää. Minähän en ole kuolonsyöjä.. " Amy sanoi, pahoittelevasti..
" Tiedänhän minä sen.. " Drusilla aloitti hiljaa, jatkaen sitten..
" Kuulin myös lisää, siitä Dracon toisesta salaisuudesta jonka hän yrittää piilotella minulta. Draco, oli ilmeisesti saanut jonkinlaisen tehtävän joka nyt on sitten mennyt pieleen. Ja siksipä juuri, hän pelkääkin nyt oman henkensä puolesta niin paljon, ettei siksi puhu siitä"
" Sillä siinä kirjeessä, oli yksi lause.. Joka selvästi viittasi Dracon suuntaan.. Ja se oli selvä uhkaus" tyttö lisäsi kuiskaten..
" Kauheata.. En osaa edes kuvitella, miten kauhealta sinusta tuntuu nyt sisimmässäi" Amy sanoi hiljaa..
" Siksi minä saatan ollakkin välillä ihan muualla.. Ajatukseni vain siirtyvät itsestään Dracoon .. Kun yritän keksiä, miten voisin suojella häntä joutumatta itse vaaraan.. Sillä olen varma siitä, että Harmaaselkä on uhannut myös Dracoa.." Drusilla kuiskasi..
" Harmaaselkä?? " Amy sanoi hiljaa.. Näyttäen aiempaa pelästyneemmältä.
" Se kuolonsyöjä on minun vahvin epäiltyni tässä jutussa.. " Drusilla sanoi hiljaa, kuulostaen itsekkin järkyttyneeltä.
" Millainen sinun painajaisesi oli, vai haluatko edes kertoa siitä?" Amy kysyi hiljaa.
" No.. Unessa, minun oli kai tarkoitus suojella Hermionea, Harmaaselältä.. Mutta vaikka tein, minkälaisia loitsuja, silti en vain onnistunut" Drusilla kuiskasi.
" Syy siihen on selvä, miksi Harmaaselkä vainoaa Hermionea.. Niin hän tekee, kaikkien jästisyntyisten kohdalla" Amy kuiskasi, kuin täydentäen ystävänsä lauseen.
" Olen nimittäin kuullut, muiden Luihuisten puhuvan kammottavia juttuja keskenään.. Juuri mainitsemastasi kuolonsyöjästä" hän lisäsi.
" Minä olen kuullut ne samat, tarinat myös isältäni. Tosin ne eivät ole tarinoita, vaan aivan täyttä totta" Drusilla sanoi hiljaa, ja tunsi samalla kylmän puistatuksen juoksevan lävitseen.
" Mitä siis ajattelit tehdä, vai annatko vain asian olla?" Amy kysyi, miltei äänettömästi aivan kuin hänen sijastaan aave olisi kuiskaillut makuusalissa.
" Yritän nyt, edes saada tilaisuuden varoittaa vihollista.. Sillä ei ole hyvä, että hän liikkuu yksin jossain iltapimeällä."Drusilla sanoi hiljaa.
" Minä en epäile, ollenkaan sitä että Hermione kuuntelisi sinua.. Hän, on muutenkin auttanut sinua saamaan lisää selvyyttä Dracon salaisuuteen liittyen" Amy sanoi hiljaa..
" Sen lisäksi minun olisi mahdollisimman pian puhuttava myös isäni kanssa. Lähinnä vihollisen puolesta. Ja saatava isä uskomaan, se että kyse on todellisesta vaarasta, eikä mistään pelleilystä" Drusilla sanoi.
" Ja aion todella saada isän uskomaan puheitani.." tyttö lisäsi, niin hiljaa että uskoi puhuneensa vain itselleen..
Luku 24:
Aamulla ensimmäisellä tunnilla, loitsujen vieläpä.. Drusilla tunsi itsensä kammottavan väsyneeksi.. Ensimmäisen kerran, hän oli mennyt tunnille todella huonosti nukutun yön jälkeen.. Ja tytöllä olikin suunnattomia vaikeuksia, pitää silmänsä auki ja keskittyä tunnilla opiskeluun kun hän paljon mielummin olisi vain jäänyt nukkumaan omaan sänkyynsä.. Draco Malfoy, joutui niiden tuntien aikana useammankin kerran tönimään tyttöystäväänsä hereille. Sillä Drusillan silmät, tahtoivat mennä omatahtoisesti kiinni, vaikka tyttö kävikin sisimmässään lujaa taistelua nukahtamista vastaan. Tyttö olisi niin halunnut, kertoa näkemästään unesta vieressään istuvalle pojalle, mutta hän muisti yhä miten kielteisesti Hermione Granger oli suhtautunut asiasta kertomiseen.. Ja Drusilla itsekkin, tiesi millainen pojan reagointi saattaisi olla asioihin, jos tämä kuulisikaan miten vaarallisiksi ne olivat menneet.
Drusilla vilkaisi varoen Hermionea, joka istui niillä tunneilla viistosti oikealla hänen takanaan.. Rohkelikon tyttö, lähetti Luihuisen tytölle useammankin varoittavan katseen. Mutta silti, Drusilla huomasi miltei mustat varjot tuon Rohkelikon ruskeiden silmien alla. Hermionekin taisi nukkua öitään huonosti, vain painajasia nähden...
Tyttö mietti sitäkin, miten hän saisi sanan Hermionelle, ilman että Draco Malfoyn huomio kiinnittyisi koko asiaan. Kolmatta kertaa, tyttöä ei houkutellut jäädä kiinni keskustelusta vihollisen kanssa.. Sillä viimeksikin Draco oli suuttunut todenteolla ja pahasti.
" Joillekkin meistä, nukkuminen taitaisi olla miellyttävämpää kuin opiskelu" Professori Lipetitin ääni kaikui huoneessa..
Drusilla oli samantien täysin hereillä.. Hänen tapaistaan ei muutenkaan ollut ollenkaan se, että hän nukkui tärkeillä tunneilla. Nyt hänen olisi oikeasti ryhdistäydyttävä ja edes jotenkin oltava mukana tunnilla. Severus Snape, ei tykkäisi hyvää siitä, kun kuulisi tyttärensä nukahtaneen kesken tunnin. Hermione Granger tosin oli ilmeisesti jo nukahtanut, sillä tyttö säikähti Lipetitin ääntä niin paljon, että miltei tipahti tuoliltaan..
" Rakas. Yrittäisit nyt pysyä hereillä.." Draco sanoi hiljaa, kiusoittelevasti.. Ja tönäisi tyttöä hellästi..
" En minä nuku.." tyttö vastasi hiljaa pojalle..
" Eipä kyllä näytä siltä.. Et tainnut nähdä prinsessalle kuuluvia kauneusunia yöllä" poika jatkoi hiljaa, selvästi kiusoitellen.
" Minähän en ole mikään prinsessa. Olin sellainen viimeksi seitsemänvuotiaana" tyttö sanoi hiljaa..
" Sehän on aivan selvää.. Drusilla Snape ei ole Luihuisen prinsessa.." Blaise Zabini puuttui taas keskusteluun...
" Ole sinä hiljaa.. " tyttö sihahti, tönäisten edessään istuvaa Luihuisen poikaa.. Ajatuksissaan tyttö oli tosin taas lyönyt samaista poikaa kirjallaan..
" Kuraverisellä on selvästi mielessään vain nukkuminen.. " Draco jatkoi, hieman ilkeästi..
" Oravanpoikasella, ei taida olla turvapaikkaa edes omassa pesässä" Blaise täydensi Dracon sanoman lauseen..
" Ei ole ei. Sillä iso paha susi, saalistaa mielellään oravia " Draco jatkoi ilkeästi..
Drusillan läpi meni niiden sanojen jälkeen jääkylmä puistatus.. Aivan kuin ankeuttaja olisi juuri liukunut hänen ohitseen.. Blaise ja Draco olivat kyllä vaarallisen lähellä totuutta.. Hermionekin säikähti tosissaan Dracon sanoja...
" Kehtaatkin puhua tuolla sävyllä Harmaaselästä.. Minua ei ainakaan naurata ollenkaan" Drusilla sihahti.
" Sudet ovat luonnostaankin oravien vihollisia.. En edes puhunut siitä kuolonsyöjästä" poika sanoi, näyttäen säikähtäneeltä.
" Silti sinun susivitsisi oli huono.. Jos se nyt edes oli sellainen.. " tyttö sanoi..
Luihuisen tyttö ja poika, etsivät jälleen välitunnilla paikan, jossa he saisivat olla aivan kahden.. Ja ehkä myös osoittaa toisilleen muilta Luihuisilta salattuja tunteita.. Tosin kaksikko oli jälleen paikassa, jossa ei kyllä saisi oleskella muutenkaan.. Mutta millonkas, he olivat koulun säännöistä välittäneet.
" Minä en taida pitää tästä tilanteesta... Salailet taas minulta jotain" Draco sanoi.
" Mutta kun lupasin kuraveriselle, etten kerro." Drusilla aloitti.
" Mikä voi todella olla niin salaista, etten saisi sitä selville omilla keinollani?" Draco sanoi kysyvästi, kuulostaen hieman uhkaavalta.
" Et sinä nyt saa tehdä niin..Mennä jälleen uhkaamaan häntä" Drusilla sanoi.
" Ja miksiköhän en? uskallakkin yrittää estää.. Kadut tekoasi itse.." Draco sanoi, ilkeästi.. Se sävy ei millään haihtunut pojan puheesta.
" Sen kyllä teen, vaikka se jäisi viimeiseksi teokseni" Drusilla sanoi...
" Nyt en vaan millään voi rikkoa lupaustani olla kertomatta..
Mielessään Drusilla tosin haukkui itsensä, ja ajattelemattomuutensa.. Miksi hän meni edes sanomaan niin pienenkin asian, siitä mistä Hermione oli nimenomaan kieltänyt mainitsemasta Draco Malfoylle sanallakaan.. Draco ihan varmasti, tekisi mitä tahansa selvittääkseen kuraverisen salaisuuden, ja Drusilla ei halunnut ajatellakaan sitä, mitä tilanteesta saattaisi seurata..
Jos Draco kuuliskaan siitä, että joku koulun ulkopuolelta uhkasi Hermionea.. Tai no, halusi tappaa sen rohkelikon kuraverisen tytön. Ja sen, että Drusillakin tiesi siitä. Ja jos, Hermionen uhkaajalla, olisi yhteys jollain tavalla Dracon salaamaan asiaan, poika saisi selville myös sen ettei Drusilla sittenkään lopettanut asian ajattelemista. Siitä tyttö ei halunnut jäädä kiinni poikaystävälleen..
" Kerro siitä sitten itse..." Draco sanoi, ja nyt pojan katsekkin oli muuttunut vaarallisen ilkeäksi.
" No en muuten kerro.." Drusilla sanoi ilkeästi..
" Ja ihan varmasti kerrot.. " Draco sanoi, ottaen tyttöä kädestä.. Ja ote oli tiukka..
" Haluatko tehdä sen uudestaan.. Satuttaa minua ja sen vuoksi myöhästyä taikajuomista... ? Minä en salli sitä.." Drusilla sanoi.
" Kun et kerran kerro totuutta vapaaehtoisesti hyvällä, niin sitten kerrot sen toisella tavalla.." Draco sanoi,
" Sitä ei tule tapahtumaan.. " Drusilla sanoi..
Drusilla huomasi jälleen, olevansa tekonsa kanssa jäljessä ajatuksistaan.. Hänen olisi pitänyt samantien sanojensa myötä siirtyä kauemmas pojasta.. Mutta tietenkin, se ajatus tuli liian myöhään hänen päähänsä.. Johtuiko se liiasta väsymyksestä, ilmeisesti asia oli niin.. Tyttö hieman vihasi itseään, kun antoi painajaisten häiritä nukkumistaan joka yö... Hän huolehti liikaa Dracosta, joka kuitenkin oli ollut viimeisimmän kahden kuukauden aikana, ihan turvassa, kaikelta pahalta, eikä ollut kadonnut mhinkään..
Tyttö olisi myös voinut puolustautua, jollakin ihan vähän satuttavalla loitsulla, joita hän osaisi peräti kolme.. Kiitoksen niistä, tyttö antoikin hiljaa isälleen.. Mutta loitsuista ei sillä kertaa, ollut mitään hyötyä, sillä Draco Malfoy oli jo napannut tyttöystävänsä taikasauvan omiin käsiinsä, jälleen huomaamattomasti sanattomalla loitsulla. Tyttö kirosi hiljaa mielessään, sitä ettei itse vieläkään hallinut niitä yhtä hyvin kuin poika..
" Vaistosin yrityksesi satuttaa minua. No, nyt et saa sitä asetta käyttöösi, sillä en salli niin tapahtuvan toista kertaa.." Draco sanoi.
" Olet ihan samanlainen nykyään kuin Lucius.. Mikä sinussa on muuttunut?" Drusilla kysyi, ja lievä järkytys kuului varmasti hänen kysymyksessään..
" Päästä irti minusta.. " tyttö jatkoi...
" Miksi ihmeessä päästäisin? kun kerran itsekkin juonittelet taas jotain sen kuraverisen kanssa" Draco sanoi.
" Se ei ole mikään juoni.. En koskaan tekisi sinulle niin.. En vain saa puhua siitä.." Drusilla sanoi.
Dracon ote, sattui hieman Drusillaan.. Hänen selkänsä, ei nimittäin ollut ihan täysin kunnossa.. Vaikkakin, Pomfreyn antama lääkejuoma, olikin miltei parantanut mustelmat siitä kokonaan. Mutta tyttö ei todellakaan, toivonut samanlaista kohtaloa uudelleen.. Sillä hän sai jo tarpeekseen, yhdestä huonosti nukutusta yöstä, selän mustelmien takia.
" Päästä irti.. Minuun sattuu oikeasti.." Drusilla sanoi, miltei pyytävästi..
" selkäni ei ole vielä kunnossa, eikä varmasti kestä toista samanlaista tilannetta.." tyttö jatkoi..
" Missähän välissä, minä sanoin satuttavani sinua.. Minulla oli muuta mielessäni.. " Draco sanoi.
" Ja sen tehtyäni, voisin vaikka vannnoa, sen että sinä kerrot minulle kaiken mitä tiedät.." poika jatkoi, kuulostaen ilkeältä.
" Älä edelleenkään edes kuvittele unissasikaan mitään sellaista.. " Drusilla sanoi..
Mutta kun tytön tummanharmaat silmät, kohtasivat pojan nyt lähes syvänharmaiden silmien katseen, hän tiesi jo siitä pojan olevan täysin tosissaan sanojensa kanssa. Nyt tytön olisi jälleen oltava se vahva Luihuinen, mitä hän useimmiten oli, kestääkseen kaiken.. Hän tekisi nyt ihan mitä vaan suojellakseen Hermionen salaisuutta..
Mutta pojan seuraavilla sanoilla, oli tyttöön sellainen vaikutus, jota tyttökään ei osannut odottaa.. Drusilla,. ei vain edelleenkään jaksanut ymmärtää miksi, Draco ihan tahallaan vitsaili kuolemalla. Tyttö ei tiennyt, kuinka kauan enää kestäisi sellaista..
" Sinähän pidät pahoista pojista.. Ja minä osaan olla sellainen, eikä se ole tähänkään päivään mennessä tappanut minua" Draco sanoi.
Drusilla uskoi niin, että jos hän ei olisi nyt niin vahva kuin mitä oli, hän olisi saattanut romahtaa samantien.. Vuotta aiemmin niin olisi todellakin käynyt, jos tyttö olisi kuullut sellaiset sanat Draco Malfoyn suusta.. Sillä viides vuosi oli ollut Drusillalle muutenkin raskas..
Tyttö pelkäsi todella nyt sitä, että hänen kaikki karmeimmat painajaisensa toteutuisivat.. Ja sitä hän ei todellakaan halunnut, ei hän halunnut koskaan menettää Dracoa kuolemalle.. ei ikinä..
Draco huomasi, aika pian sen miten hiljaiseksi Drusilla oli mennyt hänen sanojensa jälkeen, tyttö jopa käänsi katseensa poispäin hänestä.
Mutta poika, ehti kyllä nähdä tytön silmien katseen muuttuneen surullisemmaksi..
" Rakas.. En minä sitä niin tarkoittanut.." Draco aloitti hiljaa..
" Ymmärrätkö sinä ollenkaan sitä, millaisessa vaarassa olet?" Drusilla kysyi miltei yhtä hiljaa, katsomatta poikaa..
" Mitä sinä sanoit?" poika kysyi..
" Aion ihan totta kertoa sen, mitä kuulin kuraveriseltä.. En millään enää pysty pitämään sitä sisälläni" tyttö aloitti hiljaa.
" Rakas.. Sinua on ihan oikeasti, todella uhkailtu. En tiedä kuka, mutta sama henkilö on uhannut myös kuraveristä" tyttö jatkoi.
Muuta tyttö ei pystynyt sillä hetkellä sanomaan.. Vaikka hänen päänsä sisällä oli montakin lausetta sanottavaksi, hän ei saanut niitä ulos suustaan.. Koko asia, oli niin kammottava, ettei tyttö toivonut mitään muuta niin paljon, kuin saavansa sen kaiken kauas pois mielestään..
Ettei se palaisi enää yhtenäkään yönä, muuttamaan hänen uniaan Dracosta painajaisiksi..
" Mikset ole kertonut mitään? et saisi salailla minulta mitään tuollaista" Draco aloitti..
" Sinä et kertonut minulle mitään, vaikka halusin ihan oikeasti tietää.." Drusilla sanoi, keskeyttäen pojan.
" Kuinka paljon sinä sitten tiedät? onko joku jo uhannut tappaa minut?" poika kysyi hiljaa..
" Ei sentään tappaa.. Mutta ainakin satuttaa pahasti. Joku muukin tietää, sinun ja kuraverisen salaisuuden" tyttö sanoi.
" Ja minä en todellakaan anna sen tapahtua.." tyttö päätti lauseensa, miltei kuiskaten.
Tyttö oli tajunnut sen, että Draco saattoi kuulla asiasta häneltä ensimmäisen kerran.. Vaalea poika näytti miltei pelästyneeltä.. Mutta tyttö ei katunut sanojaan, sillä oli oikein saada tämä pojan tietoon. Tyttö ei sanonut hetkeen mitään muuta, vaan halasi vaaleaa poikaa niin tiukasti kuin vain uskalsi, ja vannoi mielessään ettei koskaan enää antaisi pojan kadota mihinkään, ilman että hän itse tietäisi missä poika oli. Ei ollut kaukana sekään, ettei tyttö itkenyt, sillä hän tunsi jo kyynelten polttelevan silmissään.. Dracon vastahalaus tytölle oli ihan samanlainen.. Tosin hieman hellempi, sillä poika taisi ihan tosissaan varoa nyt tytön selkää..
" Minäkään en salli sinulle tapahtuvan sellaista.. Kukaan ei koskaan satuta sinua." tyttö kuuli pojan hiljaisen lupauksen.
" Rakastan sinua niin paljon, etten kestä ajatustakaan elämästä ilman sinua.." poika lisäsi hiljaa.
" Minäkin rakastan sinua, aivan yhtä paljon. Ja elämäni ei oikeasti olisi mitään ilman sinua.." tyttö kuiskasi hiljaa..
" En kestä ajatustakaan siitä, etten koskaan enää näkisi sinua, tai voisi koskettaa.." tyttö kuiskasi vielä..
Mutta sitten Drusilla ei enää jaksanut pidätellä kyyneliä.. Hän oli useat kerrat aiemmin itkenyt Dracon nähden.. Joten miksi hän nyt ei voisi tehdä niin.. Tyttö laski päänsä pojan hartiaa vasten.. Ja ensimmäistä kertaa hän oli varma siitä ettei ollut ainoa sillä hetkellä joka itki.. Draco taisi säikähtää ensimmäisen kerran elämänsä aikana todella pahasti.
" Rakas.. Puhutaan tästä myöhemmin.. Kun olemme kahdestaan jossain.. " Draco sanoi, hetken hiljaisuuden jälkeen..
" Ei tämän takia kannattaisi myöhästyä tunnilta"
" Emmekö ole vieläkään myöhässä?" Drusilla kysyi..
" Olemme itseasiassa varmasti viiden minuutin kuluttua.. Välitunnit kun ovat täällä joskus niin pitkiä" poika sanoi hieman sarkastisesti.
Ne sanat, ja Dracon sarkasmi, saivatkin hymyn palaamaan Drusillan kasvoille. Hän nosti katseensa rakastamansa Luihuisen kasvoihin, ja kun hänen katseensa kohtasi pojan katseen, tuttu ja lämmin hopeinen sävy näkyi niissä..Poika laski kasvonsa samantien, lähelle tytön kasvoja. jotta hän voisi suudella rakastamaansa tyttöä. Suudelma oli niin hellä, ettei tyttö voinut olla vastaamatta siihen.. Tyttö oli selvästi nähnyt, pojan silmien hieman kiiltelevänkin.. Joten siitä hän tiesi, pojan itkeneen hetki sitten.. Mutta, tyttö ei sanonut mitään siitä mitä huomasi, sillä hän tiesi miten kielteisesti Draco Malfoy suhtautui herkimmistä tunteista puhumiseen.. Mutta ihan hetki sitten Luihuisen tyttö ja poika olivat antaneet toisilleen hiljaisen lupauksen siitä, että he suojelisivat toisiaan kaikelta pahalta..
Draco, siirsi kasvonsa vielä lähemmäs tytön kasvoja ja puhalsi hellästi pois, kyyneleen joka oli ehtinyt pudota tytön poskelle..
Samantien, poika otti tytön vielä hetkeksi syliinsä... Luokan eteen, Luihuiset kävelivät sillä kertaa käsikädessä, katseista välittämättä.
Ja luokan eteen seisahtuessaan, he pitivät yhä toisiaan kädestä.. Tyttö nojautui lähemmäs poikaa, eikä poika siirtynyt kaummas.. Tosin pojan ote tytön kädestä tiukentui ihan vähän.
" Pyydän koko sydäntäni myöten anteeksi.. Miltei satutin sinua taas, kun en tiennyt miten kamalaa asiaa pidit sisälläsi" Draco kuiskasi hiljaa..
" Hyväksyn anteeksipyyntösi.. Kunhan lupaat, ettet enää koskaan satuta minua.. " Drusilla kuiskasi myös hiljaa.
" Lupaan rakas.." Draco kuiskasi... Ja antoi sitten suudelman tytön tummiin, lähes mustiin mutta pehmeisiin hiuksiin..
Drusilla huomasi Hermionen katselevan häntä ja Dracoa kauempaa.. Tosin hieman salaperäisesti vilkuillen, ettei kiinittäisi ilmeisesti Weasleyn huomiota siihen mitä oli tekemässä. Mutta Hermionen kasvoilla näkyi selvästi, iloinen hymy.. Drusilla arvasi siitä sen, että Hermione oli päätellyt mielessään hänen seurustelevan Dracon kanssa.
Ja luokkaan mennessään Drusilla saikin varmuuden asiasta.. Sillä Hermione kuiskasi, hiljaa ohittaessan hänet..
" Onnea Drusilla"..
Ja sillä hetkellä Luihuisen tyttö tiesi, tuon Rohkelikon tytön tarkoittavan sanojaan..
Drusilla huomasi, niiden taikajuoma tuntien aikana, Dracon myös vilkaisevan Hermionea useamman kerran.. Poika, tosin yritti kaikin mahdollisin tavoin, tehdä sen niin,ettei tyttö hänen vieressään huomaisi mitään. Rohkelikon tyttö tosin väisteli ensin, Luihuisen pojan katseita, mutta ensimmäisen tunnin loppupuolella, Hermione alkoi vastata niihin katseisiin.. Ensin tosin varoen. Drusillasta, se oli jollain tapaa suloistakin, mutta sitä hän ei todellakaan sanoisi ääneen ainakaan Dracon kuullen. Ties millainen meteli siitäkin nousisi.
Yhdessä välissä tuntia, Drusilla näki selvästi miten se Weasley tönäisi Hermionea, jotta tämä muistais millä tunnilla oli. Hermione tosin säpsähti niin rajusti, että oli kaataa noidankattilansa.. Ja samalla pudota tuolilta.. Sillä hetkellä Drusilla oli jo kääntämässä katseensa poispäin, keskittyäkseen omaan taikajuomaansa, mutta hän näki Hermionen vastaavan katseeseensa hyvinkin salaperäisesti. Ja tuo Rohkelikko miltei löi Weasleyta kirjallaan.. Drusillalla oli vaikeuksia olla purskahtamatta nauruun, sillä nyt Hermionekin oli ilmeisesti tajunnut, millainen aivokääpiö Weasley on..
Drusillan oma taikajuoma, oli menossa jälleen pieleen lähes katastrofaalisesti. Mutta onneksi yksi, hänen isänsä parhaimmista taikajuoman pelastus vinkeistä tuli sillä hetkellä tytön mieleen. Joten kohtalokas virhe, ohittui sillä. Joten, Drusilla Snape oli jälleen tunnin paras, muttei Hermione ollut paljonkaan huonompi. Tosin taikajuomat oli se aine, jossa Drusilla ei uskaltanut tehdä tahallisia virheitä.. Jos hän, halusi kerran välttää Severus Snapen mielipahan, epäonnistumisensa vuoksi.
Drusilla onnistui niiden tuntien aikana, myös antamaan viestilappusen Hermionelle, Dracon huomaamatta. Sellaisen, jossa hän pyysi mahdollisuutta keskusteluun vielä kerran. Ja kun tyttö, sitten oli poistumassa luokasta heti Dracon jälkeen antoi Hermione hänelle vastauksensa salamyhkäisesti, ennenkuin lähti Weasleyn ja Potterin perään.
Drusilla tosin päätti lukea sen myöhemmin. Sillä Severus Snapella, oli tapana takavarikoida ylimääräiset lappuset itselleen, jos hän huomasi sellaisia tunnillaan luettavan. Ja tuntien jälkeen, Drusillan olisi puhuttava lyhyesti isänsä kanssa. Ja nyt Severuksen olisi kuunneltava tytärtään, vaikkakin Hermione Granger ei kuulunut hänen suosikkioppilaisiinsa.
Severus Snape jatkoi ensimmäisellä tunnillaan opetustaan anteeksiantamattomista kirouksista, kammottavalla mutta rauhallisella äänellään. Ja heti tunnin alussa tuli puhe läksyistä, jotka luokka oli edellisellä tunnilla saanut. Kovinkaan monen suoritukseen Professori Snape ei sillä kertaa ollut tyytyväinen.
" Muutamassa läksyssä, oli lähes naurettavan typeriä vastauksia. Olen suorastaan tyrmistynyt, siitä millainen tämän luokan taso on..
Jotkut tästä luokasta, eivät kyllä selviä elämässä eteenpäin koulun päätyttyä" Severus puhui kammottavasti
" Weasley.. Mikähän tämä on olevinaan..? " hän jatkoi, miltei myrkyllisesti..
Drusilla nosti katseensa omasta läksypergamentistaan, jossa oli arvosanana jälleen kerran U, kuullessaan Severuksen sanat. Hän yritti turhaan kurkotella, takapulpetista sinne missä Weasley istui Potterin kanssa. Mutta matkaa oli liian paljon, jotta hän voisi saada selville Weasleyn saaman arvosanan. Drusilla oli melko varma siitä, että Weasley oli saanut H:n.. Ainakin Severuksen ilme näytti olevan lähes myrkyllisen paheksuva, ja äänesävykin kieli siitä, aivan kuin Weasley olisi pitänyt läksyä jonain vitsinä.
Drusilla puolestaan oli käyttänyt ekstramäärän aikaa, läksyä tehdessään.. Ja kirjoittanut vastauksensa yhteen tehtävään käyttään painajaisuntaan pohjana..
" Onko tämä todella sinun näkemyksesi vaarallisimmista kirouksista mitä on olemassa? 0liko sinulla kenties hauskaakin tätä tehdessäsi?" Severus jatkoi.. Antamatta Weasleylle edes puheenvuoroa..
" Avasitko kirjaa kertaakaan tätä tehdessäsi? luitko muistiinpanosi? etkö edes kuunnellut minun opetustani tunnilla.. Olen hyvin hyvin pettynyt tämänkaltaiseen pelleilyyn"
" Tiedostan nyt muillekkin tässä luokassa, sen että minä en katso hyvällä vetelehtimistä. Oletan, teidän kaikkien hallitsevan aiemmin opetetut asiat.. Tosin, nekin on opetettu yleisen tason alareunaa lähes hipoen..Minä olisin opettanut ne toisella tavalla" Severus sanoi, puhuen nyt koko luokalle, saaden muutaman Luihuisen miltei nauramaan.
" Välitunnin jälkeen palaamme kertaamaan ihmissusia.. Oletan, Weasleyn olevan myös tarkkana" Severus sanoi, miltei alentavasti,
Drusilla vietti välitunnin ulkona kahdestaan Dracon kanssa.. Luihuiset heittelivät toisiaan lumipalloilla, samalla kun keskustelivat..
" Onpa se ihmissusi aihe nyt ajankohtainen.. " Drusilla sanoi..
" Minua kiinostaisi nyt lähinnä Weasleyn arvosana.." Draco sanoi hieman huvittuneesti..
" Toisaalta. se ei voi olla mikään muu kuin H.. " poika lisäsi..
" Tuskin isä sentään antoi hänelle P:n.. Mutta miksei.. Sillä eihän Weasley useinkaan keskity tunneilla.." Drusilla sanoi..
" Hah.. Peikko, olisikin osuva arvosana Weasleylle.." Draco sanoi, miltei sarkastisesti.. Vaikka pojan äänessä kuului aavistus nauruakin.
Drusilla oli myös lähellä alkaa nauraa.. Sillä hänen kouluaikanaan kukaan ei ollut tainnut saada, P:a arvosanakseen.. Mutta ehkä kerta olisi ensimmäinen tänään.. Kohta tyttö tosin säpsähti niin, että hänen niskakarvansa nousivat miltei pystyyn, sillä Draco matki samalla hetkellä komeasti ihmissutta, säikyttäen samalla lähistöllä olevat toisluokkalaiset Korpinkynnen tytöt. Luihuisen poika, katsoi kyllä samantien tyttöjen ryhmää vähän anteeksipyytävästi.. Mutta tytöt siirtyivät huomattavasti kauemmaksi, näyttäen pelästyneiltä..
" Oliko ihan pakko.." Drusilla sanoi, nauruaan pidätellen..
" No heille ainakin on selvää, mikä meidän seuraavan tunnin aihe on.." Draco sanoi..
Kaksikko oli palaamassa sisälle, ja toiselle pimeydenvoimilta suojautumisen tunnille. Draco, tosin yritti ottaa lunta pois niskastaan vaatteiden alta.. Drusillasta yritys näytti aika epätoivoiselta.. Ja hän olisi mielellään auttanut poikaa, ja ehkä myös suudellut tuota niin seksikästä niskaa.. Mutta nythän se ei käynyt päinsä, sillä hänen olisi kiltisti odotettava koulun loppumista..
Sillä tunnilla, Hermione havahtui myös siitä lähestulkoon patsasmaisesta horrostilastaan, jollaisessa hän useinkin oli Severus Snapen tunneilla, sillä Severus oli ainoa opettaja, joka ei huomioinut Hermionen tuntiin osallistumista millän tavalla, oikeastaan koskaan. Tai jos huomioikin, se oli useimmiten ilkeä huomautus, vastauksen kopioimisesta sanatarkasti suoraan kirjasta. Siksipä Hermione ei vaivautunut enää edes nostamaan kättään Severus Snapen oppitunneilla ollessaan. Hermione istui, nyt muutenkin tavallista suoremmassa. Tunnin aihe taisi olla sellainen, joka kerrankin kiinosti häntä, ja Drusillan mielessä olikin aavistus siitä, että Hermionekin halusi itselleen kaiken mahdollisen tiedon noista yöpedoista.
" Minulla tosin, ei ole henkilökohtaista kokemusta, näistä vaarallisiksi luokitelluista yöpedoista, jotka tosin eivät ole nähneetkään koiraa." Severus aloitti tutulla kammottavalla tavallaan..
" Sen sijaan, eräällä ystävälläni on, ilmeisesti myös omakohtaista kokemusta. Niimpä pyysin hänet, tänne tänään saamaan nämä tiedot, myös luokan tyhmempien päähän.." Severus jatkoi..
Drusillalle ei tullut sillä hetkellä ketään muuta mieleen, kuin Lucius Malfoy. Hän ei osannut edes ajatella ketään toista, jonka hänen isänsä sattaisi pyytää paikalle.. Herra Malfoy tuskin tulisi opettamaan, mutta hänellä voisi olla tietoja, jotka saattaisivat auttaa Drusillaakin, jos tyttö joskus kohtaisi ihmissuden.. Tosin tyttö oli jo kerran katsellut sellaista kasvoihin tietämättään kolmannella luokalla. Ennenkuin hänelle myöhemmin koulun loputtua paljastui, Professori Lupinin olleen ihmissusi
" Se on isä ihan varmasti.. Kuka muukaan" Draco sanoi tytölle hiljaa.
" Niin minäkin ajattelin" Drusilla puhui myös hiljaa pojalle.
" Kenen muunkaan isä pyytäisi tänne, kuin sinun isäsi.." hän lisäsi vielä niin hiljaa, että vain poika kuuli.
" Kuolonsyöjät pitävät yhtä ilmeisesti joka asiassa.." Draco sanoi hiljaa..
Niihin sanoihin Drusilla ei vastannut, vaikka olikin miltei täysin samaa mieltä Dracon kanssa.. Hän mietti hetken mielessään, oliko hänen isällään nytkin jotain yhteisiä suunitelmia Lucius Malfoyn kanssa, liittyen pimeyden voimiin.. Toisin sanoen siis kuolonsyöjien juttuja.
Drusilla tosin ihaili salaa isänsä taitoa, pysytellä sekä rehtori Dumbledoren, että Voldemortin puolella, paljastumatta.. Hänen isänsä taisi olla taitavampi huijaamaan muita, kuin tyttö uskoikaan. Kuinkahan moni luokassa jättäisi tulematta tunneille, jos heille selviäisi tieto siitä että Professori Snape on kuolonsyöjä.. Sitä Drusilla ei halunnut edes ajatellakkaan.
Sillä kertaa Drusilla Snape ei erehtynyt aavistuksessaan, luokkaan saapuvasta isänsä ystävästä. Kohta ovi avautuikin ja luokkaan saapui Lucius Malfoy, silläkin kertaa hyvin arvokkaasti. Herra Malfoy tervehti kohteliaasti luokassa olevia Luihuisia, jättäen tosin Pansy Parkinsonin kokonaan huomiotta.
Hermione näytti tosin hetken ajan, aavistuksen säikähtäneeltä.. Ja sitähän Drusilla ei ollenkaan ihmetellyt. Sillä kun, herra Malfoyn tummanharmaiden silmien lähes jäätävä katse osui Hermioneen, Luihuisen tyttö tunsi myös kylmän puistatuksen vaeltavan lävitseen..
" Kuulin Severukselta, jotain hyvinkin huolestuttavaa.. Varsinkin, teistä joidenkin tavasta opiskella tätä arvokasta ainetta. Kun nyt katseeni kiertää tätä luokkaa, olen itsekkin myös tyrmistynyt.." Lucius Malfoy aloitti.
"Minun mielestäni, joidenkin teistä ei edes kuuluisi olla tässä luokassa tänään. Heidän osaltaan V.I.P arvosanat kuuluisi tarkistaa uudemman kerran.." Lucius jatkoi, vilkaisten lähes jäätävästi Weasleyn suuntaan..
" Mutta omaksi pahakseni, en ole oikeutettu puuttumaan arvosanoihinne. Olen täällä siksi, että suurimmalla osalla teistä on ala- rajaa hipovat tiedot ihmissusista.. Kirjassa jota luette on ilmeisesti, muutama hyvinkin huolestuttava virhe.." Lucius, aloitti lyhyen hiljaisuuden jälkeen..
Drusilla, tunsi Dracon hipaisevan kättään, ja otti poikaa kädestä kiinni.. Luihuiset vaihtoivat keskenään miltei salatun katseen, jonka merkityksen vain he kaksi tiesivät.. Drusilla huomasi, myös sen että Rohkelikot, alkoivat kuiskailla keskenään.. Se oli tytön mielestä kyllä miltei vaarallista Severus Snapen pitämällä tunnilla. Monen Rohkelikon kasvoilla. mukaan lukien Hermione näkyi myös hieman tyrmistynyt katsekkin hetken aikaa.. Rohkelikot, ilmeisesti ajattelivat mielessään, oliko tämänkaltainen tilanne edes laillinen.. Mutta kukaan ei esittänyt vastalauseita.. Ja Drusilla uskoikin niin, ettei kukaan Rohkelikko edes uskaltaisi tehdä niin, väittää vastaan herra Malfoylle.
" Ensinnäkin se, mistä ihmissuden tunnistaa parhaiten.. " Lucius Malfoy aloitti puheen, ravistamalla samalla päätään.
" Siinä kohdin, oppikirjanne kertoo kohtalokkaan valheen. Ihmissudet eivät ole sukua koirille.. Sellaista vastausta, ei tulla hyväksymään kokeissa tänä vuonna.." hän jatkoi..
Sen Drusilla kyllä tiesi, jo ilman että Lucius edes mainitsi asiasta.. Vaikka tyttö ei ollutkaan kohdannut koskaan ihmissusia kasvotusten, hän kyllä tiesi, niiden olevan kaukana koirista. Miten heidän oppikirjassaan saattoikaan olla niin virheellinen tieto. Monta muutakin, uutta tietoa, selvisi sillä tunnilla noista vaarallisimmista yöpedoista.. Jotkut niistä, olivat jopa kammottaviakin, ja Drusillasta oli ihastuttavaa se, että hänen kummisetänsä otti ne asiat kuitenkin puheeksi.. Sillä Drusilla tarvitsi kaiken mahdollisen tiedon, siltä varalta jos hän joskus joutuisikin kohtaamaan Fenrir Harmaaselän.
Kukaan oppilas ei sen tunnin aikana päästänyt ääntäkään luokassa, taikka esittänyt vastalauseita.
Drusilla kuulikin monen Rohkelikon puhuvan keskenään poistuessan luokasta..
" en tiennyt sitä, että herra Malfoy osaa opettaa"
Drusilla pyysi Dracoa, jäämään odottamaan häntä luokan ulkopuolelle. Sillä hänestä, nyt oli oikea hetki puhua Severuksen kanssa.
" Isä.. Voisimmeko keskustella hetken ajan kahdenkesken.. Minulla on tärkeää asiaa" Drusilla sanoi, miltei odottavasti.
" Kerrohan tyttäreni, mikä mietityttää.. Jäikö tunnilla jokin epäselväksi?" Severus kysyi, odottavasti.
" Ei jäänyt. Herra Malfoy on loistava opettaja. Asiani, tosin koskee erästä toista, ei minua.." Drusilla aloitti.
" Nimittäin Hermione Grangeria. Kuulin nimittäin häneltä jotain lauantaina" tyttö jatkoi.
" Mitä se nirppanokka, nyt on keksinyt. Ja miksi sinä ylipäänsä puhut hänelle?" Severus kysyi.
" Ei hän ole keksinyt tätä omasta päästään.. Isä.. Hermionea on uhkailtu" Drusilla sanoi.
" Mistä sinä oikein puhut? aloitahan koko asia alusta.." Severus keskeytti tyttärensä epäuskoisen kuuloisena..
Tiesihän Drusilla sen, ettei Severus Snape, uskoisi asiaa heti.. Ei vaikka, kuuli sen omalta rehelliseltä tyttäreltään. Mutta onneksi, hänellä oli se yksi uhkakirje mukanaan, jonka hän sai Hermionelta sanojensa todisteeksi.
Drusilla antoi pergamentin isälleen, jatkaen puhumistaan..
" Minulla on todiste mukanani, siitä että sekä minä että Hermione puhumme totta. Ja pyyntö tuli häneltä itseltään siitä, että minä keskustelisin sinun kanssasi ensin."
" Mistä nti Granger sai tämän?" Severus kysyi, näyttäen vakavalta.
" Se on tullut koulun ulkopuolelta. Ja niitä on lisääkin. Hermionella ei ole aavistustakaan lähettäjästä." Drusilla sanoi.
" Joten nti Granger, oletti sinun puhuvan minun kanssani tästä. No kerrankin se tyttö, teki jotain rehellisesti eikä alkanut vehkeillä selän takana." Severus sanoi.
" Minä keskustelisin tästä oikein mielelläni mahdollisimman pian.. Veisitkö sanan nti Grangerille, jotta hän tietää saapua työhuoneeseeni päivällisen jälkeen" Severus jatkoi.
" Viestisi menee perille. Kiitos isä.. " Drusilla sanoi.
" Mikä nyt oli niin tärkeää, että sinä annoit Severuksen mennä minun ohitseni" Draco sanoi.
" Puhuin vain hänelle, kuraverisen puolesta. Koska se neiti tärkeilijä ei itse uskalla." Drusilla vastasi sarkastisesti.
" Isä alkaa selvitellä niiden uhkakirjeiden lähettäjää. Jätin yhden sellaisen hänelle." tyttö jatkoi.
" Mitä tuvanjohtajamme oli mieltä asiasta?" poika kysyi.
" Isä ottaa asian puheeksi kuraverisen kanssa. Kunhan ensin saan viestin perille, viholliselle" tyttö vastasi pojalle.
Drusilla oli oikeastaan aika helpottunut, saavuttuaan muodonmuutosten luokan eteen.. Sillä Hermione oli jo siellä. Luihuisen tyttö menikin samantien hänen luokseen, välittämättä ollenkaan Potterista ja Weasleysta, joiden kanssa Hermione keskusteli.
" Granger.. Professori Snape, käski sinut välittömästi työhuoneeseensa päivällisen jälkeen." Drusilla sanoi.
" Hän haluaa ilmeisesti keskustella läksyistäsi"
Onneksi Hermione tuntui ymmärtävän Drusillan sanojen oikean merkityksen. Muttei vastannut Luihuisen tytölle mitään, kohauttaen vain olkapäitään. Potter tosin mulkoili Drusillaa jälleen kerran, inhoavasti.
Drusilla ei tosin alentunut riitelemään tyhjäpäisen Rohkelikon pojan kanssa sillä kertaa. Vaan palasi takasin Dracon luo..
Sen päivän oppituntien jälkeen, Drusilla Snape tunsi olonsa miltei helpottuneeksi. Vaikkei hän saisikaan Draco Malfoyta koskaan puhumaan enempää, siitä vaarallisesta salaisuudesta joka pojalla oli, tyttö tunsi silti päässeensä lähemmäs poikaa, asian suhteen ja onnistui jopa varoittamaan vaarasta. Ja kerrankin, Draco Malfoy oli suhtautunut siihen, vakavasti eikä vähätellyt asiaa..
" Mietitkö vieläkin sitä, mitä kuulit minulta aamupäivällä?" Drusilla kysyi..
Hän oli kahdestaan Dracon kanssa poikien makuusalissa, ja vaalea poika oli sillä hetkellä hänen sylissään..
" Mietin.. Erityisesti sitä, kuka saattaisi olla uhkauksen takana.." Draco sanoi,
Drusillasta tuntui siltä, kuin poika olisi esittänyt kysymyksen suoraan hänelle. Mutta eihän tyttö tiennyt uhkaajasta sen enempää kuin poikakaan. Ja ei hän voinut sanoa, epäilevänsä Bellatrixia kirjeiden kirjoittajaksi, koska todisteet siitä puuttuivat edelleen. Drusilla oli tosin miettinyt jo useamman hetken mielessään aivan samaa asiaa.. Löytämättä kuitenkaan vastausta.
" Jospa isä saisi sen selville.." Drusilla sanoi, laskien päätään alemmas, jotta hänen leukansa kosketti pojan otsaa.
" kerrothan minulle, jos saat jotain tietoosi?" Draco kysyi, nostaen katseensa tytön kasvoihin.
" En koskaan voisi olla kertomatta. Mutta ehkä en saa itsekkään tietää koskaan.." tyttö sanoi.
" Ei isä kerro minulle niin vaarallisista asioista mitään.. " hän lisäsi huokaisten, tietäen olevansa aivan oikeassa..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti