3. heinäkuuta 2011

Are You The One:

Osa 1:


LUKU 25:



Sinä vuonna joululoma tuntui lähenevän aiempaa nopeammin. Drusillaa tosin ahdisti jouluaatto ihan muista syistä.
Jouluaatto aamuna, tytön askeleet kulkisivat jälleen äidin haudalle, ja samaten erään toisen.. Nimittäin Cedricin, hänen ensimmäisen poikaystävänsä, joka menehtyi kammottavalla tavalla puolitoista vuotta aiemmin.
Ennemmin, tyttö olisi halannut äitiään jouluaamuna, niinkuin hän teki aina pikku tyttönä heti herättyään. Nykyään tyttö halasi vain isäänsä, aattoaamuna. Hän oli vain jättänyt sen kauniiksi tavaksi, lapsuudestaan.
Tosin joulua enemmän tyttö odotti uudenvuoden aattoa, ja juhlia Malfoyilla. Sillä se uusivuosi, olisi hänen ja Dracon ensimmäinen yhteinen nyt kun he kaksi seurustelivat. Ja siihen mennessä, he olisivat olleet yhdessä jo kaksi kuukautta, eli siis pienen ikuisuuden Drusillan mielestä.

Severus Snape muistutti tytärtään siitä, ettei hänen ollut minkäälainen pakko keksiä keskustelun aihetta Bellatrixin kanssa.
Olisi kuitenkin kohteliasta, se että Drusilla edes tervehtisi Dracon tätiä. Drusilla oli kyllä koittanut miettiä, miksi hän edelleen vältteli joutumasta kahdenkesken mihinkään Bellatrixin kanssa. Pikkutyttönä, hän oli pelännyt ihan aiheesta tuota sekopäistä, kuolonsyöjäksi paljastunutta naista, joka vieläpä suorastaan palvoi pimeyden ruhtinasta. Siis olihan Drusillalla nytkin omat syynsä inhota Bellatrixia. Sillä jos se hullu nainen, olikin yksi niistä, jotka uhkasivat Dracon henkeä. Ei, Drusilla ei enää pelännyt.. Hän ennemminkin vihasi Bellatrixia, muttei antanut sen näkyä ulospäin.

Drusilla oli luvannut Ginnylle, käyvänsä myös tämän luona hautausmaalta palatessaan. Hän oli jo hankkinut joululahjatkin kolmelle Weasleyista, niille siis joista hän eniten piti. Fredille&Georgelle.. Niin ja Ginnylle. Mutta entäpä miten asian laita olisikaan ensi jouluna? olisiko Drusilla enää tervetullut silloin Weasleyille?.
Drusilla oli jo tehnyt päätöksensä, siitä että hän kertoisi jouluna Ginnylle, seurustelevansa Draco Malfoyn kanssa..
Mutta hänellä ei tosin ollut aavistustakaan siitä, mitä Ginny ajattelisi. Ja suhtautuisi häneen sen jälkeen. Olisivatko Drusilla ja Ginny sitten enää ystäviä.
Juuri Ginnyltä Drusilla oli saanut useinkin kuulla siitä, miten Lucius Malfoy saattoi Herra Weasleyn ongelmiin, vain siksi että Ginnyn isällä sattui olemaan jästeihin liittyvä harrastus. Herra Malfoy kun tuomitsi sen kovinkin jyrkästi. Lucius, oli sitä mieltä että Ginnyn isä harrastus oli merkki, puhtaan velhoveren tahraamisesta. Drusilla, tosin ei edelleenkään osannut nähdä siinä mitään väärää, vaikkei sanonutkaan ääneen kummisedälleen, mitä ajatteli.

Koulussakin, kaikki tuntui olevan huomattavasti rennompaa, lähenevän loman vuoksi. Hermione oli myös muuttunut iloisemmaksi, eikä säikkynyt enää niin paljon. Ainakin Drusilla huomasi sen, aina kun hän satunnaisesti näki tuota Rohkelikon tyttöä. Ilmeisesti, keskustelu Severus Snapen kanssa, oli auttanut Hermionea. Drusilla toivoi edelleen mielessään, saavansa samanlaisen tilaisuuden keskustella Narcissa n kanssa, sillä hänen mieleensä ei vaan tullut ketään toista, jolle hän voisi puhua avoimesti pelostaan Dracon takia. Ei, vaikka hän olikin puhunut pelostaan jo Amylle.. Niin ja myös Hermionelle.

Tyttö oli harkinnut mielessään, myös Ginnyn kanssa keskustelemista. Hän oli useampaan otteeseen, jo harjoitellutkin yksin ollessaan peilin edessä. Mutta millä sanoilla, hän voisi aloittaa niin vakavan keskustelun. Yksin, ajatuksissa keskustelu oli helppoa ja mutkatonta. Mutta kun, tyttö sitten sattumalta kohtasi Ginnyn, hänellä olikin mielessään muuta puhuttavaa.

Luihuisen tyttö kun ei voinut millään aavistaa ennalta, miten sellainen  kammottava asia saattaisi vaikuttaa Ginnyyn. Sillä Rohkelikon tyttö oli kuitenkin vuoden nuorempi, ja Drusilla kyllä muisti edelleen millaisen lupauksen hän oli antanut Fredille ja Georgelle, siitä ettei hän ikinä aiheuttaisi mitään pahaa kaksosten ainoalle siskolle.

Sitäkin tyttö mietti iltaisin mielessään, miten hän jaksaisi olla muutaman päivän erossa Dracosta. Päivät siis jouluaaton aatosta uudenvuoden iltaan. Ollessaan kotona hän ei missään nimessä näyttäisi isälleen, miten paljon hän ikävöi poikaa. Severus ei nimittäin missään nimessä saisi huomata sitä. Mutta nämä muutamat päivät joita oli jäljellä ennen lomaa, tyttö vannoi viettävänsä Dracon kanssa. Hän nauttisi täysillä pojan lähellä olosta, niin koulussa kuin junassa matkalla Lontooseen.

Opettajat tosin olivat toista mieltä siitä, että loma olisi vain hauskanpitoon tarkoitettu. McGarmiwan akka ainakin, antoi lomaksi inhottavan vaikeita läksyjä. Eikä Severus Snape, jäänyt kovinkaan paljon huonommaksi. Läksyksi tullut ihmissusi aine, oli varmasti lähtöisin Lucius Malfoylta, niin Drusilla ainakin ajatteli mielesssän.

Vuoden viimeisen pimeydenvoimilta suojautumisen tunnin jälkeen, Drusilla kuulikin useamman Rohkelikon keskustelevan läksyistä.
Tunnilla kukaan heistä, ei tosin uskaltanut väittää vastaan Severukselle. Mutta tunnin jälkeen Rohkelikot kokoontuivat ryhmäksi käytävälle, keskustelemaan läksyn laillisuudesta.. Mutta Severus Snape, oli määrännyt sen, eikä Herra Malfoy.
Jos Rohkelikot jättäisivät mieltä osoittaakseen läksyn tekemättä, he saisivat koulun alkaessa tammikuussa, kestääkseen opettajansa puheen vetelehtimisestä.

Onneksi Drusilla, ehti tavata Hermionen pikaisesti, ennen loman alkua. Aiemmin he eivät saaneet tilaisuutta keskusteluun, sillä Drusilla oli miltei kaiken aikaa Draco Malfoyn seurassa, eikä Hermionella ollut uskallusta tulla puhumaan Drusillalle. Tyttö kyllä tiesi sen selvästi, ettei Draco edelleenkään suvainnut Hermionea lähelläkään itseään.. Vaikkei poika, enää oikeastaan ilkeillyt tuolle Rohkelikon tytölle. No eipä siinä mitään, sillä Dracon kiinostus oppitunteihin tuntui myös kadonneen, kokonaan. Sillä Drusilla näki pojan useammin kuin kerran, joulukuun aikana tunneilla täysin ajatuksiinsa vajonneena.
Tyttö mietti yhä päänsä sisällä, jonkilaista tapaa auttaa poikaa. Muttei sellaista, mikä aiheuttaisi vaaraa hänelle itselleen. Mutta, ei hän tietenkään voisi edes yrittää mitään. Sillä Draco Malfoy, halusi selvästi olla yksin edelleen salaisuutensa kanssa.

Viimeisenä koulupäivänä ennen lomaa, Dracon hermot taisivat todella pettää.. Eikä Drusilla nähnyt poikaa edes päivällisellä.
Sillä hetkellä, tyttö ymmärsi Dracon kadonneen taas jonnekkin, mistä tyttö ei häntä löytäisi.
Drusilla tosin huomasi muutoksen pojassa, jo muodonmuutosten tunnilla. Draco Malfoy ei ollut todellakaan oma itsensä silloin.
Tunnin aihe, ei kiinostanut poikaa, vaan Draco istui paikoillaan hiljaa nojaten vaaleaa päätään toiseen käteensä. Se tuttu kiusoittelukin oli pojalta unohtunut, jota Drusilla useinkin sai kestää tunneilla muuten.

" Mikä Dracolla on..?" Amy kuiskasi.
" En minä vaan tiedä.." Drusilla kuiskasi vastauksena, vilkaisten taakseen..

Tyttö tiesi kyllä sen, että Draco aivan varmasti tunsi hänen katseensa, mutta poika ei silti katsonut häneen, tutulla tavalla kiusoittelevasti. Vaalea poika, katsoi ikkunasta ulos, kuin siellä olisi jotain paljon kiinostavampaa. Mutta Dracon silmät, niiden katse näyttivät vierailta, säikähtäneiltä. Kuin poika, vain katsoisi eteensä mitään näkemättä.

" Draco on selvästi pelästynyt.. Ei ollenkaan sen näköinen, kuin häntä pitkästyttäisi" Drusilla kuiskasi Amylle
" Joko sinä tiedät, Dracon uhkailijan nimen?" Amy kuiskasi.
" No en tiedä.  Mutta isä varmasti tietää. Mutta miksi, hän vaivautuisi kertomaan minulle?" Drusilla kuiskasi.
" Vaikka olen hänen ainoa tyttärensä." hän lisäsi.
" Sitäpaitsi. Draco sulkeutuu enemmän vain sisäänpäin, jos mainitsen asian hänelle." tyttö päätti kuiskailunsa.

Drusilla huomasi, huolen myös Amyn kasvoilla, mutta tuolla vaalealla Luihuisen tytöllä ei sentään ollut mustia varjoja silmien alla. Toisin kun hänellä ja Hermionella. Amy oli tainnut onnekseen säästyä painajaisilta. Mutta sillä kertaa myös McGarmiwa huomasi, Drusillan vilkuilevan Dracoa.

" Nti Snape. Keskittymisesi tunnin aiheeseen harhailee muualla.." McGarmiwa sanoi kuuluvasti.
" Ja tunnilla kuiskiminen saa nyt riittää.." hän lisäsi, viitaten Drusillaan ja Amyyn.

Draco vilkaisi kerran Drusillan suuntaan, eikä tyttö ehtinyt katsoa poispäin. Pojan katse oli selvästi varoittava.. Tyttö kuitenkin huomasi pojan normaalisti hopeanhohtoisten harmaiden silmien, saaneen jälleen sen tummanharmaan kylmän sävyn..

Myöhemmin illalla Drusilla oli ulkona Hermionen kanssa. Tytöt kävelivät linnan mailla olevan lammen rannalla. Luihuisen tyttö tosin oli ajatustensa suhteen aivan muualla. Hän mietti vain sitä, missä Draco Malfoy oli. Koko illan aikana, hänen katseensa ei vain tavoittanut vaaleaa Luihuisen poikaa.. Ei oleskeluhuonessa eikä muuallakaan. Eikä poika, ollut edes etsinyt häntä. Päivällisen jälkeen, Drusilla oli käväissy poikien makuusalissa, kuin todeten ettei Draco ollut sielläkään. Blaisella ei ollut minkäänlaista aavistustakaan siitä,  minne Draco olisi saattanut mennä, no miksipä Draco muille liikkeistään kertoisikaan. Ensimmäisen kerran miltei kolmeen kuukauteen, Draco Malfoy oli omilla teillään, kadonnut merkkiäkään jättämättä.

Drusilla asetteli kaulahuiviaan paremmin suojaamaan kasvojaan, sillä joulukuinen pakkanen oli todella purevaa, ja tunkeutui huivinkin läpi iholle saakka.

" Professori Snapen kanssa keskusteleminen auttoi minua." Hermione sanoi
" Olen nyt nukkunut paremmin, kun tiedän olevani turvassa täällä. Mutta entä huomenna" tyttö jatkoi, vähemmän huolettomana.
" Et vain liiku nyt missään yksin iltaisin" Drusilla sanoi..

Hän tosin vilkuili, salaa ympärilleen toivoen huomaavansa Dracon. Mutta se tuntui turhalta.

" Minun on silti kerrottava sinulle, jotain mikä saattaa olla vaarallista. Sillä minulla on inhottava tunne sisimmässäni" Drusilla aloitti.
" Siis tunne siitä, että Harmaaselkä vainoaa sinua" hän jatkoi.
" Minä osasin aavistaa, kuulevani sen sinulta. Tiedän Harmaaselän olevan vaarallinen minunlaisilleni" Hermione sanoi.
" Olet siis kuullut, siitä mitä Harmaaselkä on tehnyt?" Drusilla sanoi kysyvästi.
" Kyllähän sinä tiedät, ettei koulun käytävillä välty kuulemasta, Luihuisten puheita" Hermione sanoi.
" Mutta kuule. Kaikki mitä olet kuullut, on totta. Luihuisen tuvassa liikkuu toinen toistaan, pelottavampia juttuja siitä kuolonsyöjästä" Drusilla sanoi.

Drusillan sanat, saivat Hermionen pysähtymään. Luihuisen tyttö tiesi, ajatelleensa liian vähän ennenkuin sanoi sellaista noinkin suoraan. Mutta, kun hän nyt vain oli Luihuinen, ja suoraan sanominen joskus jopa sarkastisesti oli hänelle paha tapa. Samaten ajoittainen ilkeys. Tosin hänen kylmä asenteensa, taisi jäädä taka-alalle siksi, koska joskus tyttö vain unohti Hermionen olevan vihollisen tuvasta.

" Se on siis totta. Se susi on kuolonsyöjä" Hermione sanoi.
" Niin asia on" Drusilla sanoi.
" Joko Lucius ehti sanoa sinulle jotain? näytät hieman pelästyneeltä" Drusilla kysyi.
" Niin voisin uskaltaa sanoa. Herra Malfoy puhutteli minua lyhyesti" Hermione sanoi arasti.
" Ei kai hän?" Drusilla kysyi, miltei heti ajattelematta sen enempää.

Hetki hetkeltä, koko tilanne tuntui vain vastenmielisemmältä Luihuisen tytön pään sisällä. Ei näin olisi edes kuulunut käydä. Ei Drusillan olisi ikinä edes pitänyt puhua ystävälliseen sävyyn tuon kuraverisen kanssa. Viisi aiempaa vuotta, Drusilla oli muistanut sen, miksi hän nyt teki virheen ja unohti sen että Rohkelikko on Luihuisen vihollinen. Joten miksi, hän seisoi nyt siinä, mustaamassa mainettaan Luihuisena. Sikäli kun hänen, maineensa oli aiemmin yhtä puhdas, niinkuin hopeinen käärme Luihuisen tupatunnuksessa.

Luihuisen tuvan seinällä, oleskeluhuoneessa oli erään koulun jo lopettaneen Luihuisen tekemä, hieno tummanvihreä kangas. Sille kankaalle oli tehty, Luihuisen käärme, joka aivan selvästi murhasi kammottavalla tavalla Rohkelikon leijonan. Yhtäkkiä, kuva tuosta upeasta taideteoksesta oli kirkkaana Drusillan mielessä. Aivan kuin kangas, olisi hänen kasvojensa edessä sillä hetkellä. Samalla tavalla, tytön synkän kammotravat ajatuksetkin, Hermionen murhaamisesta palasivat hänen mieleensä. Palasivatko, ne vain siksi että tyttö oli koko sydäntään myöten huolissaan Draco Malfoysta. Vai siksi, että hänkin piti tietoisesti Hermionea syyllisenä siitä tilanteesta, missä Draco nyt oli.

" Ei mitään sellaista, mistä täytyisi olla huolissaan. Herra Malfoy, kylläkin oli raivoissaan muttei silti satuttanut minua" Hermione sanoi.
" Mutta sen sijaan hän sanoi selvästi jotain.." tyttö jatkoi.
" Niin mitä Lucius sanoi?" Drusilla kysyi.
" Herra Malfoy, teki erittäin tarkasti selväksi sen, että jos hän kuuleekaan minun vielä edes puhuneen hänen poikansa kanssa.. Minun olevan sen jälkeen pahemmassa vaarassa kuin mitä nyt edes olen.." Hermione sanoi.
" Harmaaselkä." Drusilla sanoi, yhtään edes ajattelematta.
" Tarkoitan siis sitä, että sinulla ja Dracolla on sama vihollinen. Joka on leppymätön, iso paha susi" tyttö jatkoi lausettaan.

Drusilla ei osannut edes ajatella muuta. Hänen mielessään, ei ollut mitään muuta niin kamnmottavaa, jolla Lucius Malfoy olisi voinut uhata Hermionea, Jos Harmaaselkä todella oli mukana jutussa, niin siinä tapauksessa helvetissä olisi todelliset markkinat, joissa kuolosyöjät juhlisivat.

" Sinä pelotat minua oikeasti.." Hermione sanoi, selvästi säikähtäneenä.
" Niin asia vain on. En edes saisi ketään muuta mieleeni. Varoitin Dracoa myös tästä. Ja tällä kertaa, hän taisi uskoa minua." Drusilla sanoi.
" Ja ensimmäisen kerran Draco säikähti pahasti.. " hän jatkoi lausettaan.
" Minä en tarkoittanut sitä niin. Siis, että pelottelisin ketään. " Hermione aloitti, ääni miltei täristen.
" Mutta minä ajattelin.. Ettet sinä uskoisi minua, jos en näyttäisi sinulle sitä kirjettä. Nyt tunnen tehneeni ison virheen" hän jatkoi, edelleen ääni täristen.
" Mutten ihan totta halunnut pelotella. En sinua, enkä Dracoa" hän lisäsi.
" Vaikka Draco on vaarassa, se ei voi olla sinun syysi. " Drusilla aloitti.
" Draco asetti itsensä itse vaaraan, kun ei onnistunut tehtävässä, jonka hän sai ilmeisesti kuolonsyöjiltä." Drusilla jatkoi..

Mutta mitä useammin Drusilla Snape sanoi poikaystävänsä nimen ääneen, sitä enemmän hän oli huolissaan. Draco Malfoy kun saattoi olla ihan missä vaan sillä hetkellä. Mutta sitä tyttö ei kertoisi Hermionelle, ei hän voisi sanoa pojan kadonneen. Sillä sehän ei oikeastaan kuulunut mennä edes enää tuon vihollistuvan tytön tietoon. Mitä enemmän, Drusilla tästä eteenpäin selvittäisikään Dracon salaisuudesta, hän ei kertoisi muille kuin vain Amylle. Ties, mitä kammottavaa tyttö kuuliskaan Dracon äidiltä Narcissalta.

" Et sinä voi tietää taikka edes kuvitellakkaan sitä, kuinka paljon minua pelottaa lähteä lomalle. " Hermione sanoi hiljaisesti.
" Varsinkin kun, Dracon tilanne on pahempi kuin omani."
" Niin en tiedä. en todellakaan.." Drusilla sanoi.

Drusilla tosin oli yhä pettyneempi itseensä. Oikeastaan hän jo nimitteli itseään sisimmässään. Viime vuonna, kaikki oli eri tavalla, silloin hän ei olisi mistään hinnasta suostunut edes puhumaan Hermionelle. Jokin muuttui hänessä hetkellisesti, eikä tyttö voinut sietää itseltään sellaista. Hän halusi olla hetki hetkeltä samanlainen kuin mitä hän oli viime vuonna samoihin aikoihin. Olla Luihuinen, ilkeällä tavalla kylmä ja sarkastinen. Mielessään Drusilla kiitti Luciusta, siitä että hänen kummisetänsä muistutti tärkeästä asiasta. Luihuisen ei kuulunut olla tekemisissä vihollisen kanssa, jota Rohkelikko oli. Drusilla lupasi itselleen, ettei hän puhuisi sanaakaan Hermionelle enää joululoman jälkeen.

" Minun on vaikeaa asettua sinun asemaasi. Oma olonikaan ei ole turvallinen" Drusilla aloitti.
" Se sama pahuus, joka seuraa varjona Dracoa, niin ja sinuakin. On ehkä jo minunkin perässäni koska selvittelen yhä Dracon salaisuutta itsekseni" Drusilla jatkoi hiljaa.
" Yhä edelleenkö?" Hermione kysyi miltei kuiskaten.
" Sinäkin saatat joutua vaaraan. Olethan jo kertonut Dracolle siitä mitä teet?" Hermione jatkoi, hieman huolestuneena.
" En. Enkä aio kertoa. Lupasin Dracolle etten enää mieti asiaa. Mutta se mitä kuulin sinulta, sai minut miettimään kaikkea uudelleen" Drusilla sanoi.

Palattuaan hetkeä myöhemmin Luihuisen oleskeluhuoneeseen, Drusilla menikin miltei heti Amyn luo. Hänen ystävättärensä istui lähellä takkaa, olevalla sohvalla. Takkatulen suloinen lämpö, pisteli hetkisen ajan Drusillan kasvoja, kun hän riisui tupahuivinsa. Heitettyään takkinsa sohvan selkänojalle, tyttö istui nojatuoliin Amyn oikealle puolelle ja nosti samantien jalkansa pöydälle. Sinä iltana, oleskeluhuone oli tosin harvinaisen täynnä. No olihan viimeinen ilta ennen lomaa. Drusillan katse haki hetkisen ajan, epätoivoisesti vaaleaa poikaa muiden Luihuisten joukosta, mutta hänen katseensa ei tavoittanut kohdetta edelleenkään. Draco Malfoy oli siis edelleen jossain, mistä tytöllä ei ollut aavistustakaan.


" Keskustelin hetki sitten kuraverisen kanssa." Drusilla sanoi.
" Mistä te puhuitte?" Amy kysyi hiljaa.
" Ai niin. Draco etsi sinua iha äsken. Ihmettelen kovasti sitä, kun sinä et törmännyt häneen tullessasi" Amy sanoi.
" Draco oli ihan selvästi menossa ulos."
" Onko Draco ulkona? yksin?" Drusilla kysyi. Ja tunsi samassa inhottavan kylmän aallon kulkevan lävitseen.
" Etkö sinä?" Amy kysyi.
" En minä nähnyt Dracoa. En käytävällä, enkä ulkona" Drusilla sanoi.
" Minne hän sitten meni? luulin Dracon etsivän sinua.." Amy sanoi, kuulostaen pelästyneeltä.
" En minä tiedä.." Drusilla sanoi, vain sen yhden lauseen.

" BLAISE!!" Drusilla oli säikyttää Amyn huudollaan..
" Mitä nyt?" Blaise kysyi, tullessaan tyttöjen luo.
" Sattuisitko millään tietämään missä Draco on? taikka minne hän meni?" Drusilla kysyi.
" Ei aavistustakaan. Ei Draco minulle raportoi menemisistään. " Blaise sanoi pahoittelevasti.
" No siis ensin kyllä ajattelin, että Draco tapaa sinut jossain. Sillä hän lähti aika kiireellä oleskeluhuoneesta" Blaise sanoi, jättäen lauseensa kesken huomattuaan Drusillan huolestuneen katseen.
" Sinulla ei sittenkään ollut tekemistä asian kanssa. Sinäkään et siis tiedä minne..." Blaise sanoi.
" En tiedä, Minulla ei ollut mitään sovittuna Dracon kanssa. Paitsi se, että näen hänet myöhemmin.. Siis jo näen" Drusilla sanoi.

Niinpä niin.  Blaisesta ei sillä kertaa ollut apua Drusillalle. Mutta tyttö ehti huomata, miten kauas Amy siirtyi, kun Blaise istui miltei Drusillan ystävättären viereen. Yhtäkkiä, kuin joku olisi kuullut hänen toiveensa, Drusilla huomasi Severuksen oleskeluhuoneessa. Draco Malfoy, tosin loisti edelleen poissaolollaan, vaikka kello läheni jo puolta yhtätoista illalla. Luvallinen ulkona oleskelu, oli päättynyt jo pari tuntia sitten.

" ISÄ!!!" Drusilla huusi kohta uudelleen, saaden Amyn nostamaan kätensä korvilleen.
" Mitä sinä oikein huudat täällä? ja ne jalat pois pöydältä." Severus sanoi, tultuaan lähemmäksi Drusillaa ja Amya.
" Onhan Draco jo palannut takaisin tupaamme?" Drusilla kysyi, kuulostaen kai jo huolestuneelta.
" Drusilla, sinun jokapäiväinen huolehtimisesi herra Malfoyn suhteen, alkaa ylittää ymmärrykseni" Severus sanoi.

Mutta Drusilla ei voinut olla huomaamatta sitä, että Severus Snape taisi myös panna merkille sen, että Draco ei ollut oleskeluhuoneessa sillä hetkellä. Sillä, oliko Luihuisen tuvassa toista vaaleaa poikaa, niinkuin Draco Malfoy.. Ei ollut. Poika, oli siis edelleen jossain omilla retkillään, eikä selviäisi siitä ilman vaikeuksia. Mutta silti Drusilla odotti jo näkevänsä poikaystävänsä.

" Näyttää epäilyttävästi siltä, että herra Malfoy on luvattomilla teillä. Ties kuinka monennen kerran. " Severus sanoi.
" Tästä seuraa rangaistus.." Severus jatkoi, äänensävy astetta synkempänä.

Drusilla kuuli selvästi mitä Severus sanoi. Millä tavoin Dracon poissaolo oli luvatonta? ja moneskohan kerta tämä jo oli? ne kaksi kysymystä todella häiritsivät Drusilla Snapea.
Kohta Drusilla tosin huomasi Amyn katsovan häntä varoittavasti, sillä samalla hetkellä oleskeluhuoneen ovi kolahti. Drusillan ei edes tarvinnut katsoakkaan ovelle, sillä hän tiesi kuka tulija oli. Aivan varmasti Draco Malfoy.

Draco tosin oli aivan ajatuksissaan, puistellessaan lunta mustasta takistaan. Drusillasta poika, näytti tosin aivan ylipääsemättömän suloiselta.Tyttö hakikin pojalta heti katsetta, nii ettei Luihuisen tuvanjohtaja huomaisi sitä. Ja Dracon katse tavoittikin pian hänen katsensa, muuttuen hetkeksi aikaa kiusoittelevaksi.
Poika tulikin miltei heti sinne. missä tytöt olivat puistellen edelleen lunta pois takiltaan. Drusilla päätteli mielessään niin, että poika olisi joutunut yllättäen heitetyksi lumikinokseen, mutta kenen toimesta? ja miksi?..

" Missä sinä olit?" Drusilla kysyi hiljaa.
" Puhutaanko myöhemmin siitä?" Draco miltei kuiskasi.

Välittämättä siitä, että Luihuisen tuvanjohtaja oli paikalla, Draco nosti kättään koskettaakseen nopeasti Drusillan kasvoja. Tytön lävitse vaelsi useamman sekunnin ajan, kunnollinen värähdys. Sillä pojan käden kosketus tuntui lähes jääkylmältä hänen poskeaan vasten.. Mieluusti tyttö olisi, ottanut kiinni vaalean pojan kädestä, ja vetänyt hänet syliinsä.. Muttei niin voinut tehdä tuvanjohtajan ollessa paikalla. Kuitenkin tyttö kosketti pojan kättä omallaan.
Hetkeä myöhemmin Draco Malfoy lähti oleskeluhuoneesta, viedäkseen takkinsa makuusaliin. Drusillakin tosin oli miltei samantien lähdössä pojan perään, sillä hän kaipaisi kaikista eniten sitä, kun saisi olla taas pojan sylissä. Ja sitäkin enemmän suudelmaa heidän välillään. Ja oliko sellainen kaipaus, edes mikään ihme kun ajatellaan niin, ettei Drusilla ollut nähnyt rakkaintaan koko iltana.

" Älä mene sinne vielä. Tuvanjohtajamme on siellä" Amy sanoi varoittavasti.
" ei helvetti isä" Drusilla sanoi.
" Ensimmäistä kertaa kuulen omin korvin, sinun puhuvan noin epäkunnioittavasti tuvanjohtajastamme" Blaise sanoi, kuulostaen hieman Lucius Malfoylta. Drusilla kai säpsähtikin hieman juuri siksi.
" Severus Snape.. Jälleen kerran väärässä paikassa" Drusilla sanoi tuskastuneena, istuessaan takaisin nojatuoliin.
" Joudun odottamaan siihen asti, kun tuvanjohtajamme suvaitsee laahustaa pois tuvasta" hän puuskahti.
" Severus Snape, ei pitäisi tuosta, tavasta jolla puhut hänestä" Blaise sanoi.
" ÄÄH.. Pää kiinni" Drusilla sanoi huokaisten.

Drusillaa ei nyt voinut kiinostaa vähääkään puhua isästään. Silti tyttö katseli odottavana siihen suuntaan, mistä Luihuisen tuvassa mentiin makuusaleihin. Hän vain odotti Severus Snapen poistuvan sieltä. Se tuntuikin pieneltä ikuisuudelta, ennenkuin Luihuisen tuvanjohtaja suvaitsi poistua, ilmoittaen tietenkin tarkistavansa oleskeluhuoneen yhden aikaan yöllä. Ja samaten sen, että jokainen Luihuinen olisi omassa makuusalissaan. Heti kun tuvan ovi kolahti, Drusilla nousi ylös. Sillä hän todella halusi vain Dracon luo. Sillä ties miten levottomana hänen poikaystävänsä jo odotti häntä.

" Amy.. Keskustellaan sitten kun tulen makuusaliin." Drusilla sanoi.
" Muista tulla ennen yhtä. Muuten jäät kiinni tuvanjohtajallemme" Amy muistutti.


Draco Malfoy käänsi samantien katseensa tyttöystäväänsä, kun tämä tuli sisälle poikien makuusaliin. Poika, istui omalla sängyllään rennosti nojaten tyynyihin selkänsä takana. Hetken aikaa tyttö ja poika, katsoivatkin ääneti toisiaan. Draco tosin hymyili vielä, ihan vähän mutta kutsuvasti tytölle jota rakasti. Drusillalle se oli merkki siitä, että poikaa sai lähestyä.

" Mistä meidän nyt on puhuttava" Drusilla aloitti kysyvästi.
" Halusit tietää syyn, miksi olin ulkona. No, etsin sinua sieltä.." Draco sanoi..
" Rakas, ethän sinä vaan ajatellut että minä?" poika sanoi kysyvästi, ja katsoi tyttöä epäuskoisena.

Drusilla tiesi kyllä sen, mitä Draco tarkoitti. Hänen mielessään oli ollut ihan pienen hetken vastenmielinen ajatus pojasta ulkona toisen tytön kanssa. Mutta ei sellainen voinut olla totta. Ei Draco tekisi niin hänelle.

" Sellainen ajatus käväisi ihan hetkisen ajan mielessäni." Drusilla sanoi.
" Mutta sehän on mahdotonta. Sillä, ethän sinä pettäisi minua.." hän jatkoi kiusaten selvästi poikaa.
" En edes unissani" Draco sanoi, kiusoitellen tyttöä samointavoin. Poika jopa, puraisi alahuultaan vihjaavasti.
" Etkö ihan todella?" Drusilla jatkoi kiusoitteluaan.
" No oikeastaan.. Ihan vähäsen voisinkin, ehkä unissani" Draco sanoi, miltei nauraen.
" Sitähän minäkin ajattelin" Drusilla sanoi, itsekkin miltei nauraen.

Drusilla oli koko keskustelun ajan lähestynyt Dracoa. Hänen katseensa tosin oli vaellellut miltei vihjailevasti pojan vartalolla. Ja huomaamattaan tyttö olikin kohta jo pojan sylissä.

" Olipa taas vaikeata lukea ajatuksiasi. Siitä miten saamme tämän illan kulumaan"  Drusilla sanoi.
" Sinun kohdallasi se oli liiankin helppoa. " Draco sanoi.
" Katseesi jäi koko ajan, ihan muualle kuin kasvoihini." poika jatkoi tyttöä kiusaten.

Mutta sen enempää tyttö ei saanut selittää katseitaan sanallisesti. Sillä Draco suuteli häntä niin pitkään ja aika halukkaastikkin, ettei Drusilla halunnut muuta kuin vastata pojan suudelmaan samalla tavalla.

Sen kertaisella, rakastavaisten hyvin tunteellisella ja läheisellä hetkellä oli seurauksiakin. Johtuen ehkä siitä, että he kaksi keskittyivät aivan täysin toisiinsa ja kadottivat luultavammin paikankin missä olivat. Joten, se sängystä lattialle tipahtaminen ei sentään tainnut kuulua suunitelmiin. Kumpikaan, ei tietenkään voinut olla nauramatta, koska putoamista seurasi aikamoisen kova kolahdus ja se aivan varmasti kuului muuallekkin.

" Emme tainneet ihan suunitella tätä" Draco sanoi, hyvin vaikeasti naurun seasta.
" En minä tässä mitään huonoakaan näe" Drusilla sanoi, myös todella vaikeasti. Hänen vatsaansa nauraminen nimittäin jo sattui.
" Ei ainakaan minun kannaltani. Sinä nimittäin olet, nyt siinä mihin kuulutkin" Draco sanoi, kiusoittelevasti.
" Noinko sinä minusta ajatteletkin" Drusilla sanoi, alkaen leikillään töniä poikaa pois päältään.
" Minä en siirry mihinkään.." Draco sanoi, jo miltei uudelleen nauraen.

Poika, otti tyttöä molemmista käsistä kiinni, estäen sillä tönimisen. Ja siirtyikin sitten lähemmäksi..
Tyttö tunsikin pian, pojan lähes täydellisen vartalon omaansa vasten. Tyttö tosin uskoi, ihonsa olevan jo miltei tulessa, mutta salaa hän silti toivoi sulavansa kiinni poikaan, niin ettei heitä saisi enää irroitettua toisistaan.


" Näin voisi ajatella tekevänsä uudelleen.. " Draco sanoi, useampaa hetkeä myöhemmin.
" Niin voisi.. Useamman kerran.. Loputtomasti, ilman sitä putoamista" Drusilla sanoi.

Rakastuneet Luihuiset olivat edelleen sängyllä sylikkäin. Tosin vaatteet, olivat jo löytyneet heidän päälleen. Drusilla tosin oli jo useamman minuutin, vain suudellut Dracon kaulaa.. Eikä millään halunnut keskeyttää sitä, vain siksi että sanoi muutaman sanan vastatakseen pojalle. Drusilla siirsikin uudelleen kasvonsa, vasten pojan kaulaa ja suuteli sitten ihoa vain kovemmin. Miten pojan iho voikaan tuntua niin hyvältä, ja lämpimältä. Niin ja tuoksuikin vielä houkuttelevalta.

" Paras on vaan jättää se putoaminen pois. Ties mihin tuokin kuului äsken.." Draco sanoi.
" Ihme ettei tuvanjohtajamme tullut tänne selvittämään asiaa" poika jatkoi, puhuen tosin hieman vaikeasti.
" Onneksi ei. Isä olisi järkyttynyt siitä" Drusilla sanoi.
" Severus Snape kun on niin harvoin järkyttynyt" Draco sanoi..

Tyttö kyllä tiesi selvästi pojan vaikeasta tavasta puhua, sen että hänen tapansa suudella pojan kaulaa, sai aikaan sen. Mutta tyttökin joutui irroittamaan huulensa vastentahtoisesti pois pojan kaulasta, sillä naurunpuuska läheni jälleen. Dracollakin, oli selviä vaikeuksia olla nauramatta, joten tyttö ja poika taisivat ajatella samaa asiaa.  Nimenomaan Luihuisen tuvanjohtajan reagointia, siihen mitä ihan hetki sitten tapahtui. Siis jos heidän tuvanjohtajansa olisi nähnyt sen, mikä aiheutti kolahduksen.
Mutta kohta, he kaksi, unohtuivat jälleen suutelemaan toisiaan.. Useampi minuutti kului ja niin jälleen paikka missä he sillä hetkellä olivat katosi täysin. Vasta oven kolahdus sai heidät irroittautumaan toisistaan.

" BLAISE!! ulos täältä!!" kumpikin taisi, sanoa sen samaan aikaan...
Draco tosin paljon ilkeämmällä äänensävyllä. Drusilla, sentään hillitsi itsensä.. Vaikka häntäkin Blaise Zabini otti päähän sillä hetkellä.

" Drusilla.. Olet siis edelleen täällä"  Blaise sanoi, kuin vastahuomattuaan tytön Dracon vieressä.
" Minulla on aikaa vielä.." Drusilla sanoi, rehellisesti.
" Tarkalleen sanottuna miltei tunti." Draco päätti Drusillan lauseen.

Draco Malfoyn katse Blaiseen oli vähän liiankin myrkyllinen. Se kertoi, selvästi mustasukkaisuudesta. Edelleen siis Blaise oli kilpailija pojalle, vaikka  Drusilla ainakin oli huomannut Blaisen ihan selkeästi kiinostuneen Amysta. Mutta hei, olihan Drusillakin samanlainen Pansylle aikaisemmin. Tosin hän ei sentään näyttänyt mustasukkaisuuden tunnettaan, noin selvästi silloin.

Drusilla Snape, kun ei vain sitten millään osannut olla mustasukkainen poikaystävästään. Tai jos hän olikin, se ei kyllä näkynyt hänestä mihinkään. Sillä tyttö kyllä osasi pitää sellaiset tunteet omana tietonaan. Ja mitä tuli Blaise Zabiniin.. Drusilla, ei ollut koskaan tuntenut sitä poikaa kohtaan samalla tavoin, kuin miten asia oli Dracon kohdalla. Ainoa poika, jota Drusilla oli todella rakastanut ennen Draco Malfoyta, oli Cedric Diggory. Mutta tytön nykyiset tunteet Dracoa kohtaan, olivat monta kertaa syvempiä kuin ne mitä hän tunsi silloin Cedriciä kohtaan.
Draco tiesi siitä, että Cedric oli Drusillan aiempi poikaystävä, sekä myös sen miten raskas ja vaikea viides vuosi koulussa oli tytölle. Ilman Dracon tukea, ja sitä että poika oli lähellä Drusillaa, silloin kun tyttö tarvitsi kuuntelijaa, ei Drusilla olisi selvinnyt Cedricin odottamattomasta kuolemasta. Joten, ei tyttö ollenkaan ihmetellyt enää, miksi hän rakastui Dracoon.
Drusilla muisti kyllä senkin, millainen painajainen hänen ja Cedricin seurustelun paljastuminen oli ollut Severus Snapelle.
Siksi, juuri koska Cedric sattui kuulumaan Puuskupuhin tupaan ja sen lisäksi, poika oli Drusillaa vielä vuoden vanhempi.. Tyttö muisti edelleen sanantarkasti, sen tilanteen kun hän joutui isänsä puhutteluun. Ja tiesi varmasti, sen saman seuraavan nyt kun hän kertoisi isälleen seurustelevansa Dracon kanssa.
Severus Snape tosin hyväksyi Cedricin tyttärensä poikaystäväksi. Tosin sen hyväksyntä oli todella lyhytkatseinen, eikä Luihuisen tuvanjohtaja, halunnut olla todistamassa mitään tuon parin välillä..

Vielä joskus ollessaan ihan yksin, Drusilla jäi miettimän Cedriciä. ja sitä kauheutta mitä tapahtui. Se oli kuin painajaista.. Cedric oli juuri ennen kuolemaansa voittanut kolmivelho turnajaiset, hän oli koko koulun sankari. Ja sitten.. ei Drusilla saisi edes enää miettiä sitä, sillä hän ei todellakaan halunnut masentua uudestaan samalla tavalla, kuin viime vuoden tilanne oli.

" Mietitkö taas Cedriciä?" Draco kysymys yllätti Drusillan täysin...
" Älä vaan aloita mitään.." Drusilla sanoi miltei heti..
" Se Puuskupuhin tuvan nätti poika, taisi todella olla rakas sinulle" Draco sanoi, hieman ilkeästi.
" Lopeta tuo kokonaan.." Drusilla sanoi, tönäisten pojan kauemmaksi itsestään.
" Olin siis oikeassa. Sinä ajatteli Cedriciä" Draco sanoi, hieman loukatun kuuloisena.

Kyllähän Drusilla huomasi selvästi sen, miten murhaava ja miltei kylmä pojan katse edelleen oli. Voisiko sellainen edes olla tottakaan?
Ei Draco millään voisi pitää Cedriciä minkäänlaisena uhkana.. Sellainen tuntui jo ajatuksena Drusillasta inhottavalta, sillä häneen sattui yhä edelleen kun hän muisteli Cedriciä.
Sillä hetkellä Drusillasta tuntui myös siltä, että Draco Malfoy olisikin oikeasti inhonnut Cedriciä, vaikkakin oli sanonut tytölle ihan muuta. Olikohan pojalla tunteita Drusillaa kohtaan jo silloin, kun tyttö seurusteli toisen kanssa? no sitä tyttö ei kyllä saisi selvitettyä koskaan. Sillä Draco ei varmasti suostuisi puhumaan hänelle, yli vuoden takaisista tunteistaan.

Drusilla tiesi kyllä itsekkin sen, ettei hän nyt tehnyt oikein. Ei hän saisi muistella entistä poikaystäväänsä, silloin kun oli Dracon kanssa.
Varsinkin, nyt kun poika oli ihan hänen vieressään. Sillä eihän sellainen ollut oikein. Ja Draco loukkaantui kyllä sillä kertaa, ihan oikeasta syystä..
Mutta seuraavat sanat sanoessaan, Drusilla huomasi itsessään muutoksen.. Hän oli päässyt yli Cedricin kuolemasta.. Muttei silti tulisi koskaan antamaan anteeksi, sitä että juuri pimeyden Lordin kirous Avada Kevadra oli tappanut hänen ensirakkautensa. Sitä virhettä Drusilla ei tekisi ikinä.

" Annettaisiinko asian olla.. Cedric ei tule takaisin sieltä, missä hän on nyt" Drusilla aloitti.
" Minä se väärin tein. En olisi saanut alkaa muistella häntä" tyttö jatkoi.
" Rakas. En minä tarkoittanut sitä, mitä sanoin.." Dracokin alkoi korjailla sanojaan..
" En tarkoittanut sitä niin, että Cedric sai sen mitä ansaitsikin" poika sanoi katuvan kuuloisena.
" Minä tiedän sen. " Drusilla sanoi hiljaa..
" Cedric on nyt paremmassa paikassa, siellä missä minun äitinikin on. Mikään kirous, ei enää osu heihin" tyttö miltei kuiskasi.
" Et sinä väärin tehnyt.. Minä tein, kun olin turhasta mustasukkainen" Draco sanoi myös hiljaa.

Hetkisen ajan Drusilla katseli poispäin poikaystävästään.. Hän katsoi ikkunasta ulos, täyspimeään joulukuiseen yöhön..
Sirpin muotoinen kuu oli täysin pilvettömällä mustalla taivaalla ja sen vieressä tyttö näki pienen tähden muita kirkkaampana. Siellä Cedric oli ihan varmasti sillä hetkellä.
Drusillan ollessa pikkutyttö, arviolta nelivuotias hänen äitinsä kertoi oman ajatuksensa kuoleman jälkeisestä ajasta.
Beatrice Snape kertoi tyttärelleen, mitä tapahtuu kun rakas ihminen kuolee.. Rakkaan ihmisen muuttaessa taivaaseen,  hänen muistokseen syttyy uusi tähti taivaalle, aiempia kirkkaampi. Drusilla katseli hetken ajan hiljaa tähteä, ja tunsi kyynelten polttelevan silmissään, tosin ei näkyvinä.

Kohta Drusilla tunsi, miten Dracon molemmat kädet asettuivat kuin itsestään hänen ympärilleen. Tyttö ei sanonut mitään, vaikka kuuli selvästi pojan kuiskaavan jotain hänelle. Hän kääntyi vain halaamaan poikaa, jota hän eniten rakasti..

" Rakas.. Antaisit anteeksi.. Minä tiedän kyllä, miten rakas Cedric sinulle oli" Draco sanoi hiljaa.
" Mutta nyt minä rakastan sinua paljon paljon enemmän" tyttö kuiskasi.
" Ei hän ansainnut sellaista päätöstä elämälleen. Ei niin saa käydä kenellekkään" poika jatkoi hiljaa.
" Ei niin. Cedric ei koskaan tehnyt pahaa kenellekkään.. Ei edes sanonut pahasti" Drusilla aloitti hiljaa..
" Hän oli vain väärässä paikassa juuri silloin kun.." tyttö päätti lauseensa.
" Sillä tavoin.. En koskaan halua menettää sinua.." tyttö lisäsi vielä miltei kuiskaten..
" Rakas.. Niin ei tapahdu.. Lupaan sen sinulle.." poika kuiskasi.

Niihin sanoihin Drusilla ei vain uskaltanut luottaa.. Sillä se paha, lähes tuskaa aiheuttava pelko Draco Malfoyn takia, ei ollut kadonnut.
Se oli edelleen kuin tummana varjona heidän kahden yläpuolella. Ja se ei katoaisi, ennenkuin tytölle selviäisi syyllinen niiden uhkausten takaa.. Kunhan silloin ei vain olisi liian myöhäistä.

Omaan makuusaliin lähtiessään, Drusilla pelkäsi koko ajan sitä, että Severus ilmestyisi jonkun nurkan takaa.. Mutta tytön onneksi hän välttyi silläkin kertaa kohtaamasta isäänsä. Kello tosin oli, vasta kymmentä vailla yksi yöllä...
Edelleen tyttöä silti mietitytti yksi asia.. Miten Draco Malfoy oli niin luminen, ulkoa tullessaan? sitä, tyttö ei uskonut, ei sitten millään että Draco hyppäisi lumikinokseen huvikseen. Poika oli ulkona jonkun muun kanssa, mutta kenen ja miksi?



" Kertoiko Draco missä oli aiemmin?" Amy kysyi, kun Drusilla tuli ovesta huoneeseen.
" Niinkuin sinä aavistelitkin.. Draco etsi minua.. Emme vain osuneet toistemme tielle" Drusilla sanoi.
" Dru.. Näytät hieman kummalliselta. Tapahtuiko äsken jotain?" Pansy Parkinson kysyi.

Yhtäkkiä Drusilla kuuli selvästi myös Pansy Parkinsonin sanovan hänen nimensä.. Ja sitä hän ihmetteli, sillä viimeksihän hän itse oli syyttänyt Pansya luottamuspetoksesta. Muutenkin, Pansyn kysymys oli sellainen, joka sai tytön miettimään hetken.. Haluaisiko hän tosiaan puhua Cedricistä muillekkin.. Kertoa miltä hänestä tuntui silloin, kun hänen ensirakkautensa menehtyi, ja miten raskasta hänellä oli koko viime vuosi.. Pansy ei saattaisi ymmärtää häntä, niinkuin Draco ja Amy olivat ymmärtäneet. Niin ja Ginny. Sillä ei Pansy luultavammin koskaan, ollut kokenut sellaista menetystä kuin Drusilla.. Muutenkin Dracolle ja Amylle oli ollut ihan toista puhua, sillä Drusilla luotti ystäviinsä.. Mutta Pansy olikin ihan toinen juttu..

" Tuli puhetta Cedricistä.." Drusilla sanoi lyhyesti.
" Se mitä Cedricille silloin tapahtui" Pansy aloitti.
" Tiedän.. Se oli kammottavaa.. Moni muukin on sanonut samaa minulle" Drusilla keskeytti Pansyn..
" Olen kokenut saman kahteen kertaan.. " Drusilla aloitti uudelleen.
" Ensimmäisen kerran, ollessani kuusivuotias pieni tyttö. Äiti kuoli silloin." tyttö jatkoi..
" Ja nyt sitten, Cedric poikaystäväni.. Puolitoista vuotta sitten"
" Ei kenellekkään saisi käydä niin. " Pansy aloitti..
" Sinulle ei ainakaan enää. Olet kokenut sen karmeuden jo kahdesti. Pahinta maailmassa on menettää joku läheinen" Pansy jatkoi.
" Avada Kedavra aiheutti kummankin kuoleman. Äidin kuolemaan tosin voi liittyä muutakin" Drusilla sanoi.

Mutta Harmaaselästä Drusilla vaikeni. Amy kyllä takuulla tiesi, keneen hän viittasi puheessan. Muttei Amy silläkään kertaa mitään sanonut. Dracon salaisuudesta kun ei saisi puhua muiden Luihuisen tyttöjen kuullen..

" Se on oikeasti hirveää. En osannut uskoa, että kokisin sen saman uudelleen äidin kuoleman jälkeen.. " Drusilla sanoi.
" Kyllähän sinä tiedät, miksi sinuun sattuu yhä puhua Cedricistä.." Amy sanoi..
" Ensirakkaus ei unohdu koskaan.." Drusilla täydensi Amyn lauseen.

Draco oli sanonut aivan saman lauseen Drusillalle viime vuonna. Ja tyttö muisti sen hetken yhä, koska se tapahtui. Ja hän vannoi ettei unohtaisikaan sitä koskaan.. Sillä se oli yksi hänen rakkaimmista muistoistaan yhdessä pojan kanssa. Sinä iltana, oli ollut todella lähellä ettei Draco suudellut häntä. Mutta niin ei käynyt, vaikka he kaksi istuivat silloinkin miltei toistensa sylissä. Tyttö oli onnellinen siitä, että hänen ensimmäinen suudelmansa tapahtuikin vasta tänä vuonna, ja täysin odottamatta.  Drusilla tunsi sydämessään nyt sen, että Draco Malfoy oli ollut oikeassa, tuona iltana sanoessaan ne tärkeät sanat hänelle.

" Näettekö te, tuon muita kirkkaimman pienen tähden kuun vieressä?" Drusilla kysyi.

Amy siirtyi parhaan ystävänsä viereen, ilmeisesti huomaten heti mitä Drusilla tarkoitti.. Pansy ja Millicent tulivat myös molemmat lähemmäksi Drusillaa ja Amya..

" Minä uskon yhä edelleen sydämessäni, Cedricin olevan juuri siinä missä tuo tähti on" Drusilla aloitti.
" Kun olin pieni tyttö, äiti kertoi minulle mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Hän sanoi, että kun rakkaamme muuttavat luotamme taivaaseen, heidän muistokseen syttyy aina uusi kirkas tähti taivaalle" hän jatkoi.
" Kauniisti kerrottu. Beatrice oli hyväsydäminen noita.. " Amy sanoi.
" Niin oli.. Isä ainakin kertoi minulle niin.. " Drusilla sanoi hiljaa..
" ja kaikista paras äiti maailmassa.." hän kuiskasi...

Hetkeksi aikaa Drusillan katse jäi tiettyyn kuvaan hänen pöydällään.. Kuvassa, Beatrice katsoi tytärtään hymyilevänä kuten myös Severus hänen vieressään. Niin ja Drusilla oli kuvassa myös, tosin aivan pikkuisena vauvana äitinsä sylissä.

Vanhempiensa kuvasta Drusillan katse siirtyi kuvaan, jossa Cedric oli.. Poika katsoi häntä hymyillen, huispausvarusteissa. Nyt tyttö katsoi poikaa kuvassa, niitä kasvoja ja sitä hymyä jota hän niin rakasti silloin. Draco Malfoy oli kyllä oikeassa siinä, kun sanoi Cedricin olleen nättikasvoinen. Mutta nyt Draco oli kyllä tytölle monenkertaisesti rakkaampi.
Drusilla huomasi myös yhden yhtäläisen tekijän poikaystäviensä välillä. Cedric oli myös pelannut tupansa joukkueessa etsijänä, niinkuin Draco. Jokin siis veti Drusillaa puoleensa huispauksessa.. Kun siis etsijöistä oli puhe..

" Kerrothan terveisiä, kun käyt Cedricin haudalla jouluaattona" Amy sanoi hiljaa..
" Kerron.. " Drusilla lupasi.

Luihuisen tuvanjohtajan odottamaton ilmestyminen ovelle, säikytti tytöt. Sillä Severus Snape oli sillä kertaa tavanomaista hiljaisempi liikkeissään. Drusilla oli nyt entistä varmempi siinä, että hänen isänsä hiiviskeli ympäriinsä salakuuntelemassa keskusteluja.

" Mitä minä havaitsenkaan.. Yksikään teistä ei ole nukkumassa. Huolestuakko tässä nyt pitäisi" Severus aloitti.
" Ja mitä ihmeen meteliä täällä pidettii aiemmin illalla.. Kuului selvästi poikien puolelta" Severus jatkoi..
" Mikä meteli? Milloin? en minä mitään kuullut.." Drusilla kysyi.
" Sen ajattelin itsekkin selvittää tietooni.. " Severus sanoi epäilevästi.
" Minä en sitä aiheuttanut... " Drusilla sanoi.

Mutta tyttö tiesi sen, ettei hänen isänsä uskoisi kuitenkaan.. Mutta totuuttakaan Drusilla ei aikonut paljastaa.. Ei sitä, miten hän putosi sängystä ja vielä veti Dracon syliinsä. Juuri tällehän, hän oli nauranut pojan kanssa aikaisemmin. No, huomenna Drusilla puhuisi tästä poikaystävänsä kanssa. Sillä hetkellä Drusilla tosin toivoi, Dracon keksivän pelastavan selityksen tilanteelle, jos Severus nyt saisi päähänsä mennä kysymään siitä pojalta..  Ja vielä sellaisen, että Luihuisen tuvanjohtaja myös sen uskoo..

" Sinun selityksesi vain huononevat joka kerta" Amy sanoi hiljaa.
" En minä tottakaan voinut puhua.. " Drusilla sanoi yhtä hiljaa.
" Mitä siellä oikeasti tapahtui? kuulin sen kolahduksen tänne asti.." Amy kysyi miltei kuiskaten.
" Yksinkertaisesti.. Minä ja Draco tipahdettiin sängyltä" Drusilla sanoi hiljaa.
" En haluakkaan kuulla enempää. " Amy sanoi hiljaa..
" No en aikonutkaan kertoa mitään.. " Drusilla sanoi.

" Severus sai lisää vahvistusta epäilyksilleen.. " Amy kuiskasi...
" Milloin te kaksi aiotte kertoa hänelle? Niin ja Dracon vanhemmille.."
" Joulomalla mitä luultavammin.." Drusilla kuiskasi..
" Onhan minun kerrottava tilanteen muutos myös Ginnylle.. Niin ja kaksosille.." Drusilla jatkoi, lisäten vielä..
" Pelkään kyllä jo heidän sanojaan.. En niinkään Ginnyn.."
" Vaan Fredin ja Georgen" Amy täydensi Drusillan lauseen.
" Parasta onkin, kertoa itse.. Kuin että  Ginny kuulee sen koulussa.." Drusilla sanoi.

Drusilla hiljensi tarkoituksella tapaansa puhua.. Sillä hänellä oli muutakin kerrottavaa Amylle.  Tytöt olivat tosin jo omissa sängyissään, ja se olikin hyvä.. Sillä Pansyn ja Millicentin ei kuulunut kuulla tätä.. Eikä varsinkaan Severus Snapen, jos hän vielä vilkaisisi tyttöjen makuusaliin.

" Minulla oli muutakin kerrottavaa.. " Drusilla sanoi hiljaa.
" Siitä kun puhuit vihollisen kanssa" Amy sanoi hiljaa.
" Varoitin vihollista viimeisen kerran Harmaaselästä. Mutta hän olikin osannut aavistella asian itsekkin" Drusilla sanoi hiljaa.
" Onko vihollinen peloissaan?" Amy kysyi hiljaa, ja nyt Drusilla kuuli sarkasmia ystävänsä äänessä.
" Pelkää.. Uskoo, jonkun vaanivan häntä portilla huomenna." Drusilla sanoi hiljaa..
" Mutten usko, kuolonsyöjien hyökkäävän keskellä päivää.." hän jatkoin hiljaa, sarkastisesti tosin.

Drusilla jätti tosin kertomatta siitä, että Lucius Malfoy oli puhutellut Hermionea. Sen Drusilla tosin tekisi mahdollisimman pian selväksi, ettei hän enää olisi tekemisissä vihollisen kanssa, kun palaisi kouluun tammikuussa.  Hän keskittyisi vain suojelemaan Dracoa, ja toivoi edelleen kuulevansa jotain tärkeää Narcissalta. Oli se tieto sitten kuinka kammottava tahansa.

" Mietit edelleen mielessäsi sitä, mitä Draco ihan oikeasti teki ulkona" Amy sanoi hiljaa..
" Niin mietin. Draco oli niin luminenkin, eikä ulkona satanut lunta.. " Drusilla kuiskasi.
" Olen ihan varma siitä, ettei Draco ollut ulkona yksin"
" Minä mietin ihan samaa.. Kun sanoit, ettet ollut ulkona Dracon kanssa.. " Amy puhui hiljaa..
" Ja olet oikeassa.. Hän oli epäilyttävän luminen.."
" Arvaatko, mitä ensin epäilin?" Drusilla kysyi hiljaa.
" Dracon olleen ulkona toisen tytön kanssa." Amy sanoi hiljaa.

Drusilla huokaisi hiljaa.. Ja katsoi hetken ajan ikkunasta ulos.. Ulkona tosin oli aivan täysi pimeys, sillä kuu oli mennyt pilven taa.. Tosin linnan pihalyhdyt valaisivat muutaman metrin ikkunoilta pihamaalle päin. Tyttö huomasi kohta jonkin muunkin kuin vain tuulen liikkuvan ulkona, ja hänelle tuli kammottava tunne siitä, että joku kuolonsyöjä hiippali linnan pihalla. Mutta tietenkään ulkona olija, ei ollut tarpeeksi valossa.. Tosin Drusillalla oli inhottava tunne sisimmässään toisestakin syystä, ja se muuttui todeksi ihan pian..

" Mitä nyt?" Amy kysyi kuiskaten, kun Drusilla nousi uudestaan istumaan.
" Ulkona on joku" Drusilla kuiskasi, siirtyessään lähemmäksi ikkunaa.
" Mitä Draco tekee ulkona?" Amy kuiskasi.
" Sen koitan saada itsekkin selville.." Drusilla kuiskasi.
" Mutta sen tiedän.. Jos Draco jää tästä kiinni, hän on pahoissa vaikeuksissa" Drusilla lisäsi hiljaa.
" Miten Draco voi edes olla ulkona.. " Amy kuiskasi.
" Samoin keinoin, kuin eilen.. " Drusilla kuiskasi, irroittamatta katsettaan ikkunasta..

Tämän Drusilla kyllä selvittäisi ilman mitään mainintaa Dracolle. Ja nukkumaan hän ei menisi, ei ennenkuin kuulisi pojan askeleet käytävältä.. Eniten häntä ärsytti se, ettei kuullut sanakaan siitä mitä Draco puhui ulkona. Ja sekin, ettei hän nähnyt vilaustakaan siitä toisesta jolle poika puhui. Siksi, Drusilla epäilikin edelleen sen toisen ulkonaolijan olevan tyttö.

" Koko tilanne on minusta inhottava" Amy kuiskasi, lähemmäs ikkunaa nojautuen.
" Haluaisin niin kuulla sen, mitä Draco puhuu.. Mutten vaan voi avata ikkunaa" Drusilla sanoi hiljaa.
" Pelkäät jääväsi uudelleen kiinni salakuuntelusta.." Amy kuiskasi.
" En sitä nyt niinkään. Mutta ikkunoitahan ei saa avata yöllä." Drusilla kuiskasi.
" Mutta hei.. Teinhän minä niin silloinkin, kun päästin Dracon huuhkajan tänne.." hän kuiskasi.
" Niin mutta, se tapahtui ennen keskiyötä. Kello on nyt lähempänä kolmea " Amy kuiskasi.

Drusillan oli nyt luotettava siihen, mitä hänen silmänsä näkivät. Sillä yhtäkään sanaa tai lausetta, hänen korvansa eivät kuulisi. Draco katosi useammankin kerran hänen katseensa ulkopuolelle. Mutta, pian Drusillan paha aavístus muuttui todeksi, sillä Draco Malfoyn kanssa ulkona, todella oli toinen tyttö. Jonka henkilöllisyydestä Drusillalla ei ollut aavistustakaan. Ei, tyttö ei ollut samassa koulussa, sillä kyllähän Drusilla olisi hänet muuten tunnistanut. Joten, tyttö oli takuulla vanhempi kuin hän tai Amy.

Kohta Drusilla tosin teki pahan virheliikkeen, nojautuessaan vielä vähän lähemmäs ikkunaa.. Sillä hetkellä, Draco nimittäin oli miltei ikkunan alla. Mutta samassa hän löi päänsä ikkunalasiin. Tytölle tuli kiire, kadota ikkunasta.. Sillä nyt oli vain sekunneista kiinni se, että Draco katsoisi ikkunaan, ja huomaisi hänet ja Amyn.


" Pää alas"  Drusilla sihahti Amylle.
" Mitähän tuo nyt oli? ja kuka se tyttö oli.." Amy kysyi hiljaa.

Drusilla ei vastannut mitään. Vaíkka hän kuulikin nyt selvästi Dracon hiljaiset askeleet käytävästä. Mutta sen hän tiesi, ettei voisi vastata kumpaankaan Amyn kysymykseen, sillä hänellä itselläänkään ei ollut koko asiasta mitään aavistustakaan..

Aamulla Drusilla heräsi aikaisin, pienestä väsymyksestä huolimatta. Mutta kun pakkaamiseen ei ollut aikaa kuin aamupäivä. Juna Lontooseen lähtisi yhden aikaan päivällä. Sinä aamuna, tyttöjen makuusalissa vallitsi kamala kaaos. Sillä lomalle lähtö ja pakkaaminen oli jokaisella tytöllä se ensimmäinen ajatus. Drusillakin penkoi oman vaatekaappinsa miltei ylösalaisin, etsiessään vaatteita uudenvuoden illalle. Ei hän millään voisi mennä Dracon vanhempien juhliin, samanlaisissa vaatteissa kuin Halloweenina. Lopulta tyttö löysi kaapistaan, tummanvihreän olkaimettoman mekon, joka tosin ulottui helmasta polven yläpuolelle reilusti. Mutta kun hän ei vain omistanut, täysipitkää mekkoa taikka hametta.

" Me muuten näemme uutenavuotena" Amy ilmoitti iloisesti.
" Saitko kutsun Narcissalta" Drusilla sanoi, iloisena itsekkin.
" Sain eilen. Ihanaa päästä Malfoyille.." Amy sanoi.

Mutta Amylla oli myös edessään samanlainen ongelma kuin Drusillalla. Juuri siinä, miten pukeutua Malfoyille. Drusilla ei oikeastaan tiennyt kuinka auttaa ystäväänsä. Sillä hän ei voisi lainata omia mekkojaan Amylle, sillä hänen parhaan ystävänsä mielestä kaikki mekot taikka hameet joita Drusilla omisti, olivat liian lyhyitä. Drusilla meni kuitenkin auttamaan Amya, ja useamman hetken päästä Amyn valinta oli mustavalkoinen polvipituinen mekko.

" Hauskaa joulua.." Drusilla sanoi, halaten Amya.
" Samaten.. Hauskaa joulua" Amy sanoi iloisesti, vastaten halaukseen..
" Avaan sen vasta huomenna" tytöt sanoivat toisilleen, vaihtaessaan joululahjoja keskenään.
" Hauskaa joulua kummallekkin" Pansy sanoi iloisesti, taistellen samalla matka- arkkunsa kanssa.
" Hauskaa joulua Pansy.." Amy ja Drusilla sanoivat taas yhtäaikaa.

Kaikkein eniten Drusillaa inhotti pakkaaminen ja ero muista Luihuisista. Oli hänellä toki lahjansa myös Dracolle ja Blaiselle.
Joten tyttö suunittelikin pikavierailua poikien makuusalissa, ennenkuin Severus Snape ilmaantuisi sinne. Amy lähti toki Drusillan mukaan, antaakseen oman lahjansa Dracolle.

" Olisit ostanut jotain Blaiselle.. Hän niin yrittää olla kiva sinulle" Drusilla sanoi.
" En olisi osannut ostaa mitään.. Mutta olet oikeassa.. " Amy sanoi.
" Olen ollut aivan liian itsekäs, kun sillälailla välttelen Blaisea. Oikeastaan hän on ihan kiva" Amy sanoi, hieman hiljaisemmin.
" Korjaan tilanteen kun palataan kouluun. Ja ostan Blaiselle, jotain vähän myöhässä" hän lupasi.
" Ai on Blaise sittenkin kiva" Drusilla sanoi.
" on on. Ole jo hiljaa" Amy sanoi.
" Toivottavasti pojat ovat jo hereillä.." Amy sanoi..
" No jos eivät ole.. Niin Draco ainakin saa suloisen herätyksen" Drusilla sanoi..

" Huomenta tytöt" Goyle sanoi, tullessaan vastaan käytävällä.
" Hyvää joulua" Drusilla sanoi, halaten nopeasti.
" Hyvää joulua tytöt" Goyle sanoi, halaten myös Amya.
" Draco ilmeisesti nukkuu vielä" hän lisäsi.

Goyle näytti Drusillan mielestä harvinaisen virkeältä. Joten Dracon yöllinen hiippailu takaisin makuusaliin, ei ilmeisesti herättänytkään muita. Se tosin vaivasi edelleen Drusillaa, mutta siitä asiasta hän keskustelisi Narcissan kanssa.. Ei Dracon.
Drusilla ei tosin ihmetellyt sitä, miksi Draco nukkui vielä. Olihan poika ollutkin miltei puolet yöstä ulkona. Annettuaan oman lahjansa Blaiselle, unohtamatta halausta Drusilla meni herättelemään rakastaan. Vaikka hänen silmissään, poika oli lähes sydämensärkevän suloinen nukkuessaan. Dracon toinen käsi, oli hänen päänsä alla. Ja poika näytti siltä, kuin hymyilisi unissaan ainakin vähän. Mutta tyttö ei vain voinut antaa pojan nukkua enää.  Hän siirtyi varoen lähemmäs poikaystäväänsä.. Kun heidän kahden huulet sitten koskettivat toisiaan, vastasi poika heti tytön suudelmaan.. Ja niin tyttö olikin kohta pojan sylissä.

" Huomenta rakas.. Olikin aika herätä" Drusilla sanoi kiusoittelevasti.
" Hyvää joulua rakas.." Draco sanoi hiljaa, antaen uuden suudelman tytön huulille.
" Sitä samaa rakas.. Hyvää joulua" Drusilla sanoi, vastattuaan suudelmaan.
" Odotatko ihan pienen hetken, niin saat lahjasi.." Draco sanoi.


Poika nousi samantien istumaan, ja laittoi valkoisen paidan päälleen. Ilmeisesti, hän huomasi Amyn huoneessa myös. Drusilla tosin siirtyi lähes vastoin tahtoaan pois poikaystävänsä sylistä. Siihen hän olisi jäänyt mielellään ainakin hetkeksi.

" on minulla sinullekkin lahja. Hyvää joulua Amy" Draco sanoi, halaten tyttöä.
" Hyvää joulua Draco" Amy sanoi, vastaten pojan halaukseen..
" Ole hyvä rakas.. Toivottavasti pidät siitä" Draco sanoi, antaen oman lahjansa Amyn jälkeen Drusillalle. Unohtamatta suukkoa.
" Aivan varmasti rakastun siihenkin.. " Drusilla sanoi, antaen oman lahjansa pojalle.
" Minulla oli muuten kahdenkeskistä asiaakin.. " poika sanoi..
" Jään ihan vähäksi aikaa.. Tulen kuitenkín pakkaamaan ajoissa." Drusilla sanoi Amylle.

Mutta eihän mistään keskustelemisesta ollut silläkään kertaa kysymys.. Sillä he kaksi, päätyivät uudelleen sängylle toísiaan suudelleen.
Ja se oli aivan harkitsematonta jälleen kerran.. Sillä Drusilla sai molemmat kätensä silläkin kertaa, liian helposti Dracon paidan alle. Sama taisi olla pojallakin mielessä, sillä hänenkin kätensä olivat jo hetken päästä Drusillan paidan alla. Tyttö oli muutenkin pojan sylissä niin, että poika oli hänen allaan sänkyä vasten.

" Ei meillä sitten ollutkaan mitään puhuttavaa" Drusilla sanoi sen ainoan lauseen vaikeasti.

Sillä Dracon loppumattomat suudelmat hänen kaulallaan, alkoivat jo sekoittaa pään. Kohta tyttö ei saisi mitään viisasta edes sanottua.
Sillä kertaa tilanne ei sentään mennyt suudelmia pidemmälle, sillä ovi kolahti kohta. Drusilla ehti onneksi nousta pois pojan sylistä, sillä Blaisen perässä ovesta tuli Severus.

" Drusillan pitäisi olla pakkaamassa.. Ja herra Malfoy, ei ole edes aloittanut" Severus sanoi.
" Jatketaanko myöhemmin, kun ollaan kahdestaan" Draco sanoi hiljaa..
" Sopii minulle. Nähdään myöhemmin rakas" Drusilla kuiskasi.

Dracon katse Drusillan silmiin oli ollut anteeksipyytävä. Mutta eihän poika mitään väärin tehnyt. Severus oli ilonpilaaja. Drusilla vilkaisikin isäänsä suunnilleen murhaavasti, ennenkuin lähti takaisin omaan makuusaliinsa. Ihan ensimmäiseksi Drusilla suuntasikin kylpyhuoneeseen hakemaan sen, mitä saattaisi kotona tarvita sanomatta sanaakaan.

" Miten sinä nyt jo tulit.. " Amy sanoi.
" Ilonpilaaja Severus saapui paikalle" Drusilla sanoi.
" Minulla ja Dracolla oli uskomattoman ihana hetki menossa. Ja samassa Severus tulee ovesta.." hän puuskahti.
" Inhoan isääni joskus niin paljon.."
" Siinä on lisäsyy siihen, miksi sinun ja Dracon kannattaisi seurustella ihan julkisesti" Amy sanoi.
" Olet oikeassa. Salailusta tulee vain ongelmia.." Drusilla sanoi.

Junamatka Lontooseen sujui mukavasti.. Drusilla ja Draco eivät vähää välittäneet siitä, katseltiinko heitä vai ei. Tai huomaisiko joku muu Luihuinen heidän olevan yhdessä. Draco oikeastaan olikin miltei koko matkan Drusillan sylissä. Ja se ei haitannut tyttöä. Poika olikin tavallista väsyneemmän oloinen, vaikka siltikin jaksoi kiusoitella Drusillaa.

" Kävikö arvon tuvanjohtajamme myös teidän makuusalissanne eilen" Drusilla kysyi.
" Kävi kyllä. Kysyi siitä meidän aiheuttamastamme kolahduksesta.. " Draco sanoi.
" Mutta minkäs me voimme sille, että tappelimme leikillämme" poika jatkoi.
" Miten selitit sen kolahduksen? Isän mielestä se oli meteliä.." Drusilla sanoi kysyvästi.
" Sanoin pudonneeni sängystä" poika sanoi.
" Ja isä uskoi.. " Drusilla sanoi.
" No en kai nyt totuutta kertoisi.. Siitä miten putosit ja vedit minut syliisi.." Draco sanoi.
" Silloin isä olisi epäillyt vain enemmän.." Drusilla sanoi.

" Olisi parempi, kertoa vanhemmillemme mahdollisimman pian.. Ennenkuin oikeasti jäämme kiinni heille" Draco sanoi.
" Kerrotaan uutena vuotena. Molempien vanhemmat, ovat samassa paikassa kuin me" Drusilla sanoi.

Draco tuntui haluavan enemmän kuin mitään muuta sillä hetkellä, vain suudella tyttöystäväänsä. Ainakin poika nousi hieman ylemmäs tytön sylissä, siitä asennosta missä hän oli ollut jo puolet matkasta. Drusilla antautui enemmän kuin mielellään pojan suudeltavaksi.. Se oli nopea kiusoitteleva suudelma. Tyttö tosin olisi, halunnut pidentää sitä, sillä he olivat ihan kahden sillä hetkellä. Niin se tahtoi mennä aina kun he kaksi suutelivat, suudelmaa ei vain voinut lopettaa kesken. Jälleen kerran Luihuisen tyttö olisi halunnut osata pysäyttää ajan taikka ainakin hallita sitä oman mielensä mukaan. Sillä hän näkisi, Draco Malfoyn seuraavan kerran vasta uudenvuoden iltana kun poistuisi junasta. Ja asemalla, he kaksi eivät voisi enää suudella toisiaan.
Suudelma toisensa jälkeen kesti vain kauemmin.. Ja näytti siltä, että Dracokin olisi halunnut tehdä paljonkin enemmän kuin vain suudella tyttöystäväänsä. Drusillaakin se ajatus houkutteli, mutta tilanteen liian pitkälle vieminen ei olisi sopivaa käytöstä..

" Pidetään nyt kiinni sopimuksestamme.. Kerrotaan yhdessäolostamme sopivalla hetkellä" Draco sanoi.
" Aion kertoa äidille huomenna, kun käyn hänen haudallaan aamulla" Drusilla sanoi.
" Ajattelin itse ihan samaa. Kerron äidille meistä illalla." Draco sanoi..
" Mutta pyydän, äitiä olemaan kertomatta isälle vielä.."
" Minä en kyllä tiedä, miten kestän olla erossa sinusta. Odottamine tulee olemaan sietämätöntä" Drusilla sanoi.

Nuo kaksi Luihuista olivat vaihtaneet sanattomalla sopimuksella paikkoja loppumatkan ajaksi. Drusilla oli nyt poikaystävänsä sylissä. Hän nojasi päätään, Dracon vartaloa vasten, ja tunsi pojan hellän kosketuksen selässään. Ja suudelmat hiuksillaan. Drusilla rakasti niin paljon vaaleaa Luihuisen poikaa, ja tunne kasvoi hänessä koko ajan suuremmaksi.
Tyttö nosti katseensa, etsiäkseen pojan katseen.. Ja niin kävikin.. Drusillan lähes mustat silmät, kohtasivatkin pian pojan hopeanhohtoiset harmaat silmät, joissa nyt näkyi taas vähän sinistä.

" Ei ole minulla sen helpompaa.. Näen ihan varmasti levottomia unia sinusta, jokaisena yönä"  Draco sanoi kiusoittelevasti.
" Mutta jos onni on puolellamme, näemme jo ennen uutta vuotta" poika lisäsi vielä.
" Jos vain saamme tilaisuuden. Sitä en kyllä aio jättää käyttämättä.. Rakastan sinua" Drusilla sanoi hiljaa..
" Taas sanoit sen ennen minua.." Draco sanoi, ollen hetkisen ajan muka loukkaantunut.. Lisäten sitten hiljaa..
" Minäkin rakastan sinua"

Niiden sanojen jälkeen, rakastuneet Luihuiset suutelivat taas toisiaan.. Välittämättä siitä enää ollenkaan, näkiskö joku muukin Luihuinen sen suudelman.

LUKU 26:


Drusillasta se oli kummallista.. Ei sittenkään, ennemminkin omituista.. No eipäs, kun ahdistavaakin hiukan.. Siis olla sinä iltana kotona vain isän kanssa.. Hänellä oli jo nyt, aivan liian ikävä takaisin kouluun. Takaisin linnaan ja kahden oloa Dracon kanssa. Ero tuntui nyt jo niin kamalalta, että tyttö luultavammin hyppisi seinille ennen uuttavuotta. Hän tunsi itsensä muutenkin vain joka hetki enemmän levottomammaksi, ilman Dracoa.

Seuraava aamukin, hieman ahdisti häntä. Ja varsinkin kahden rakkaan, taivaaseen muuttaneen haudalla käyminen. Sitä Drusilla ei edelleenkään tiennyt, kumman kohdalla se olisi enemmän sydäntärepivää.. Äidin vai Cedricin.
Mutta sen Drusilla tiesi, ettei yksin oleminen olisi nyt hyväksi hänelle. Eikä se, että hän istuisi koko illan sillä tavoin huoneessaan yksin, poikaystäväänsä ikävöiden. Sellainen tekisi hänet vain levottomammaksi. Mutta kyllähän tyttö myönsi siinä huoneen hiljaisuudessa itselleen sen, että hän kyllä olisi nyt paljon mielummin Dracon luona, kuin kotona isänsä kanssa.

Tyttö päättikin lähteä alakertaan, missä Severuskin oli. Hänellä oli hitaasti kasvava kammo jo, heidän uutta kotipalvelijaansa kohtaan.
Useamman kerran kuluneen kesän aikana, Drusilla sai Peterin kiinni kurkistelemasta avaimenreiästä hänen huoneeseensa, taikka ovensuusta jos ovi sattui jäämään auki.
Jo useamman kerran, Drusilla oli mietiskellyt kertoisiko hän isälleen, millaisen perverssin tämä oli ottanut heille palvelijaksi. Sen lisäksi tyttö aikoi pyytää lupaa siihen, että saisi lukita huoneensa oven yöksi.

Matkalla alakertaan, Drusilla kuuli liian tutuksi käyneen äänen olohuoneesta. Lucius Malfoy, oli tullut vierailulle. Jostakin kummallisesta syystä tyttö pysähtyi portaissa, kuin olisi törmännyt näkymättömissä olevaan esteeseen. Aiemmin näin ei ollut, silloin hän oli vain mennyt olohuoneeseen. Sillä, kyllähän hänellä oli lupa istua siellä kuuntelemassa keskusteluja, sillä omassa kodissa hän sai tehdä mitä halusi. Miksi siis hän seisahtui salakuuntelemaan? jopa Severus Snapea, omaa isäänsä. Niin ja Lucius Malfoyta, kummisetäänsä?

Mutta kun Drusilla kuuli, mistä hänen ja Dracon isät keskustelivat. Hän ymmärsi samantien, että keskustelun aiheena olivatkin hän ja Draco. Se yllätti hänet, sillä ilmeisesti hän oli olettanut kuulevansa jotain salaiseksi luokiteltua. Mutta tämä meni nyt kertakaikkiaan yli tytön ymmärryksen. Seläntakana puhuminen ei nimittäin  ollut hänestä, kovinkaan suotavaa..

" Olen ilmaissut sinulle huoleni tästä aiemminkin.. Ja se senkun kasvaa vaan" Severus kuului sanovan.
" Mitä enemmän tyttäreni viettää aikaa sinun poikasi kanssa" Severus jatkoi.
" Draco ja Drusilla ovat aina olleet läheisiä. Erottamattomia, sanoisinko siitä asti kun aloittivat koulun" Lucius Malfoy puhui vuorostaan kirkkaalla äänellä.
" viime viikkoina tosin, minunkin poikani mainitsee tyttäresi kovin harvoin.. Aivan kuin hän välttelisi puhumasta hänestä, keskustellessaan minun kanssani" Lucius Malfoy jatkoi epäilevästi.

Tullessaan olohuoneeseen Drusilla ei näyttänyt yllättyvän ollenkaan, huomattuaan myös kaksi viinilasia sohvapöydällä. Hän meni vain istumaan mustalle sohvalle ikkunan alle, nostaen jalkansa samantien sohvapöydälle. Saaden isältään tietenkin paheksuvan katseen..
Mutta niinhän Drusilla teki koulussakin aina sopivan tilaisuuden tullen. Tosin viime aikoina tytön jalat olivat useinkin, Dracon sylissä eivätkä sohvapöydällä, tosin vain silloin kun Severus Snape oli poissa Luihuisen oleskeluhuoneesta.

" Drusilla liityit sitten seuraamme" Severus sanoi.
" Kuulin teidän keskutelevan minusta.. Ette sitten ole oppineet vieläkään miten rumaa seläntakana keskusteleminen on." Drusilla sanoi.
" Saanko minäkin lasin viiniä?" tyttö jatkoi kysyvästi.

Severus Snape ei tosin hyväksynyt sitäkään, että Drusilla joi viiniä alaikäisenä. Sillä tyttö oli jo kerran jäänyt kiinni, viinihumalassa olemisesta. Kun hän kerran Malfoyilla ollessaan, joi Dracon kanssa puoliksi pullon arvokasta viiniä.. Ja se pullo oli vielä lähtöisin Lucius Malfoyn viinikellarista.

" Saanen ilmaista huoleni myös sinulle, tyttäreni. Onko sinun ja Dracon välillä tapahtumassa jotain?" Lucius Malfoy puhui nyt suoraan Drusillalle.
" Älkää olko kumpikaan huolissanne.. Kaikki on kunnossa" Drusilla sanoi.

Drusillaa tosin hieman puistatti, tapa millä Lucius katsoi häntä. Niiden tummanharmaiden silmien katse, miltei tunkeutui tytön läpi. Onnekseen tyttö sai haihdutettua Dracon kauas mielestään, sillä nyt ei ollut hyvä hetki kaivata omaa poikaystävää. Kohta tyttö vilkaisi myös isäänsä odottavasti kulmiensa alta, ja sai lasin viiniä käteensä. Edelleen hän vain onnistui, puhumaan Severuksen ympäri joissakin asioissa, saaden sitten tahtonsa läpi. Kannatti siis olla vielä hetken ajan ainakin isän pikku prinsessa, edes tekaistusti. Drusilla tajusi onneksi myös puhuessaan muuttaa sanamuodon. Hän oli miltei sanoa, kaiken olevan enemmän kuin hyvin. Sellaiset sanat, ääneen sanottuna olisivat kasvattaneet sekä hänen että Dracon isän epäilyksiä.

" Onhan asia todella niinkuin sinä sanot" Severus puhui nyt tyttärelleen.
" Isä. Älä huolestu turhaan, kaikki on aivan niinkuin sanoin" Drusilla sanoi isälleen.

Drusilla näki kyllä epäilyn varjon häivähtävän häiritsevästi isänsä tummissa silmissä. jollaiset hänellä itselläänkin oli. Lucius Malfoy näytti myös epäilevältä. Aivan kuin Drusillan kummisedän silmät olisivat nyt, vieläkin tummemman harmaat. No uudenvuoden iltana kumpikin saisi vahvistuksen epäilylleen..

Vielä seuraavana aamunakin, edellisen illan keskustelu häiritsi Drusillan ajatuksia. Erityisesti sitä häiriötä aiheutti Lucius Malfoy, ja tämän katse joka puistatti tyttöä edelleen. Mutta eihän herra Malfoy tiennyt muuttuneesta tilanteesta mitään. Kuka hänelle edes kertoisi..  Draco ei todellakaan, mainitsisi sanallakaan suhteestaan Drusillan kanssa, eikä Amy myöskään kertoisi. Kukaan muu ei tosin tiennytkään asiasta.
Sillä kertaa. Drusilla oli lähdössä hautausmaalle aiemmin, kuin edellisenä jouluna. Ja sieltä, hän poikkeaisi Weasleyille ennen kotiin tuloa. Aiempina jouluina, tytöllä oli ollut sama tapa, jo kolmen vuoden ajan.

" Drusilla.. Haluan muistuttaa sinua vielä kerran siitä, ettei suhteesi Weasleyihin saa kantautua Lucius Malfoyn korviin" Severus sanoi.
" Mitkä herra Malfoyn ajatukset sitten ikinä ovatkaan, minä en ymmärrä." Drusilla sanoi isälleen, laittaessaan huivia kaulaansa.
" Tietääkseni Weasleyt ovat puhdasverisiä.." tyttö lisäsi.
" En siis todellakaan halua, tuhota ystävyyttäni Ginnyn kanssa, vain siksi ettei kummisetäni sitä hyväksy" tyttö lisäsi vielä.

Drusilla oli helpottunut siitä, etteivät hänen keskustelunsa kuraverisen kanssa,olleet kulkeutuneet Lucius Malfoyn korviin. Muutenkin sellainen pelleily oli takanapäin tytön elämässä. Se oli jo tarpeeksi paha juttu, kuinka raivoissaan Lucius olikaan kuultuaan sen kuraverisen sekaantuneen poikaansa. Kuraverinen kyllä ansaitsi, teoillaan kaiken mahdollisen vihan niskoilleen, niin Drusillla ainakin itse ajatteli.

Kävellessään hautausmaalle, tyttö  mietti mielessään miten kertoisikaan äidilleen Dracosta, sillä äiti ei voisi keskustella enää sanallisesti tyttärensä kanssa. Vaikkakin kuulisi kyllä, sen mitä tytöllä oli sanottavana.
Drusilla tosin toivoi hartaasti sitä, että hänen äitinsä hyväksyisi Dracon ja sen, että Drusilla nyt seurusteli juuri tuon pojan kanssa. Sillä Severukselle, asiasta kertominen olisi vaikeampaa. Välistä, Drusillasta tuntui siltä, että hänen oma isänsä epäili jo liikaakin hänen tekemisiään ja piti niitä jopa arveluttavina. Eikä tytöllä ollut minkäänlaista aavistustakaan siitä, miten Severus suhtautuisi uutiseen siitä, että Draco Malfoy, oli nyt hänen ainoan tyttärensä poikaystävä.

Hautausmaalle saavuttuaan, tyttö suuntasi portilta suoraan Cedricin haudalle, sillä hauta sijaitsi lähempänä. Jälleen kerran, lyhyt muutaman metrin kävely oli tytölle uskomattoman vaikea, ja hän oli miltei pudottaa matkalla sylistään toisen joulutähden. Haudalla tyttö seisahtui ensin hiljaisena paikalleen ja katseli vain nimeä mustassa kivessä lumen keskellä. Mielessään hän mietti jo, oikeita sanoja siihen miten kertoa Cedricille siitä, että hän oli jatkanut eteenpäin elämässään, niin ja löytänyt jo uuden rakkauden.

" Hei Cedric.  Niin ja rauhaisaa joulua. Amy lähetti terveisiä" Drusilla sanoi hiljaa.
" Ajattelen sinua edelleen, mutta paljon vähemmän kuin viime vuonna. Olen nimittäin, siirtynyt jo eteenpäin. Muistat varmasti Draco Malfoyn, parhaimman ystäväni.. No minä seurustelen hänen kanssaan" tyttö jatkoi hiljaa.

Miten helppoa se olikaan, sanoa ne sanat. Drusilla oli kuvitellut, koko tilanteen mielessään paljon vaikeammaksi.

" Mutta vaikkakin seurustelen nyt Dracon kanssa.. Ei, se ei tarkoita sitä että en haluaisi muistella sinua. Sillä sinä, todella jatkat edelleen elämääsi sydämessäni, kauniina muistona. Enkä ikinä, edes voisi unohtaa yhteisiä muistoiksi jääneitä hetkiämme" tyttö jatkoi pienen hiljaisuuden jälkeen.
" En olisi millään selvinnyt vuodesta poismenosi jälkeen, ilman Dracoa. Joten voisitkohan tehdä pienen palveluksen minulle? Sinä olet nyt enkeli, joten voisitkohan auttaa minua ihan vähän. Katsoisitko puolestani Dracon perään, ettet hänelle tapahdu mitään pahaa. Minä en millään voi tehdä samoin, sillä saattaisin joutua itse vaaraan. "

Drusilla esitti niillä sanoilla hiljaisen pyynnön nostaen katseensa kohti taivasta. Sydämessään hän toivoi hartaasti, Cedricin kuulevan hänen sanansa. Sillä kyllähän tyttö tiesi sen, että hänen äidillään oli taivaassa jo liikaakin tekemistä. Senkin lisäksi että, Beatrice Snape suojeli häntä ja Severusta. Niitä kahta, joita Beatrice oli eniten elämänsä aikana rakastanut.

Käveltyään Cedricin haudalta pienen matkan hautausmaan poikki vievää polkua, Drusilla laski valkoisen joulutähden äitinsä haudalle kiven viereen. Hän seisoi, siinäkin aivan ääneti muistellen äitiään ja niitä korvaamattomia hetkiä jotka hän sai olla pienenä tyttönä kummankin kanssa vanhemmistaan. Drusillan muistot äidistä, alkoivat olla selkeämpiä päivä päivältä.

" Hei äiti rakas.. Ja rauhallista joulua" Drusilla sanoi ensin hiljaa.
" Olisin kyllä edelleen mielummin, halannut sinua tänä aamuna. Niinkuin pienenä tyttönä aina tein. Rakastan ja kaipaan sinua jokaisena päivänä, niinkuin isäkin tekee"
" Äiti. En ole kertonut tästä isälle vielä. Mutta, seurustelen Narcissan pojan kanssa. Rakastan Draco koko sydämestäni ja joka hetki enemmän. Toivoisin, niin ettet tuomitsisi valintaani. Isälle, joudun kertomaan varmasti vaikeamman tien kautta." Drusilla sanoi pienen hiljausuuden jälkeen.

Drusilla oli aina ollut mielessään sitä mieltä, että äidille puhuminen oli helpompaa. Vaikkei äiti, enää koskaan voisikaan vastata hänelle.

" Isä tulee käymään myöhemmin. Hän ei vain halunnut, tulla samaa matkaa kanssani, joten uskon hänellä olevan jotain sydämellään mitä hän ei halunnut minun kuulevan" Drusilla sanoi, lähtiessään haudalta.

Ginny Weasley juoksi, puutarhan poikki Drusillaa vastaan.. Tyttö oli varmasti nähnyt ikkunasta, hänen olevan tulossa.

" Heiiii!! Hyvää joulua! Ginny sanoi iloisesti, halatessaan ystäväänsä.
" Hyvää joulua" Drusilla sanoi, halaten myös..
" Fred ja George tulivat ihan hetki sitten, ja he ilahtuivat oikeasti kun kerroin sinun olevan tulossa. Hermione saapui meille eilen" Ginny kertoi, tyttöjen kävellessä ison ja lumen peittämän puutarhan poikki.
" Olisipa meilläkin tällainen piha. Olisi ihanaa laittaa sitä kauniiksi, samoin kuin äiti teki aina" Drusilla sanoi hiljaa huokaisten.
" Kyllä sinä, teidänkin puutarhasta kauniin saat. Opettelet lisää taikoja, niiden lisäksi jotka Professori Verso on opettanut." Ginny sanoi.
" Äiti auttaisi sinua niissä taioissa varmasti mielellään" Ginny jatkoi.

Edelleen Drusilla muisti kyllä myös sen erittäin painavan syyn, miksi hän oli tullut Weasleyille. Hänen olisi kerrottava muuttuneesta tilanteestaan kaksosille ja Ginnylle, toista tilaisuutta ei luultavasti edes tulisi enää. Sillä tyttö ei ollut ollenkaan varma, olisiko hän enää kesällä yhtä tervetullut Weasleyille kylään. Mutta oli parempi niin, että hän kertoisi itse tilanteesta, ettei Ginny kuulisi siitä ensimmäisenä ohimennen joltain muulta Luihuiselta, kun koulu jatkuisi tammikuussa. Ja sitten, kertoisi ominsanoin kuulemansa isoveljilleen.

Drusilla ja Draco olivat tehneet jo nyt, yhteisen sopimuksensa siitä että he kertoisivat seurustelustaan muille Luihuisille tammikuussa.
Salailua ei enää silloin tarvittaisi, sillä kummankin vanhemmat olisivat tilanteen tasalla jo uudenvuoden iltana. Ja julkinen yhdessäolo olisi muutenkin parempi juttu kuin se salailu ja se piilopaikkojen etsiminen välitunneilla, vain kahdenkeskisiä hetkiä varten.

" Äiti!! Drusilla tuli!" Ginny huusi, heti ovella.

Ginnyn äiti, tulikin Drusillaa vastaan lämpimästi tyttöä halaten. Niin oli tapahtunut aina, kun tyttö kävi kotikolossa. Drusilla tosin ihmetteli yhä edelleen mielessään, sitä miten hän olikaan niin tervetullut aina. Vaikka hänen tupansa oli Luiihuinen.

" Mukava nähdä sinua. Oikein hyvää joulua"  rouva Weasley sanoi.
" Hyvää joulua Molly" Drusilla sanoi iloisesti, vastaten halaukseen.

Hän ei sitten millään vaan osannut kutsua Ginnyn äitiä, rouva Weasleyksi, vaikkakin se olisi aluksi hänen isänsä mielestä kohteliaampi tapa. Drusilla tiesi näet, olevansa jo tuttu Ginnyn vanhemmille, joten miksei hän muka saisi kutsua heitä etunimillä jos haluaisi.
Siitä Drusilla ei ollut ollenkaan innoissaan, kun hän näki Hermione Grangerin ilmestyneen keittiöön. Tyttö oli mielessään jopa vähäsen pettynytkin, huomattuaan ettei vihollistuvan tytössä näkynyt merkkiäkään pahoista teoista. Ja enemmän ehkä, siitä että Hermione oli yhä elävien kirjoissa. Mutta Drusilla Snape, peitti pettymyksensä kylmänviileän jo lähes jäisen ylpeytensä alle.

" Drusilla" Hermione sanoi ilahtuneena.
" Selvisit sitten tänne.. " Drusilla sanoi hiljaa.
" Minua kyllä pelotti koko matkan ajan, mutta onnekseni mitään ei tapahtunut" Hermione puhui myös hiljaa.
" Sääli ettei" Drusilla sanoi, ne sanat tosin hiljaisesti lähinnä itselleen.

Ginny ei näyttänyt yhtään pettyneeltä, saadessaan joululahjansa. Niinkuin ei aikaisempina vuosinakaan ollut käynyt. Drusilla tiesi ainakin yhden asian joka yhdisti häntä ja Ginnyä. He olivat molemmat tottuneet lähes vaatimattomiin lahjoihin. Tai no, jos sitä ei lasketa mukaan mitä Drusilla sai kummisedältään. Drusilla oli hetken päästä jo kysymässä, missä ne kuuluisiksi tulleet kaksoset luuhasivat, kun hän miltei samalla hetkellä kuuli jo Fredin äänen portaista. Ja ihan pian, Fred tulikin keittiöön..

" Hyvää joulua" Fred sanoi liioitellun iloisesti, halaten Drusillaa. Tyttö oli miltei jo purskahtaa nauruun.
" Erittäin hyvää joulua" George sanoi, veljensä selän takaa halaten myös Drusillaa.
" Hyvää joulua molemmille" Drusilla sanoi, antaessaan lahjansa kaksosille.

Drusillalla oli silläkin kertaa vaikeuksia lopettaa nauramista. Näin kävi aina, sillä Fred ja George todella olivat ne pojat, jotka omilla keinoillaan onnistuivat naurattamaan tyttöä. Siksi Drusilla pitikin kaksosista niin paljon. Ja ajatuskin, siitä että hän saattaisi menettää ystävyyssuhteensa kaksosiin tänään, ahdisti häntä. Ja lahjoja antaessan, tyttö ei erehtynyt sillä hän vain osasi erottaa Fredin ja Georgen ja tiesi aina kumpi oli kumpi.. Samassa Drusilla muisti, mitä hänellä oli kerrottavana ja vilkaisi samantien varoittavasti Hermionea jottei hän sanoisi mitään.


" Minulla olisi kerrottavaa teille.. Niin ja Ginnylle" Drusilla sanoi.
" Mennäänkö olohuoneseen." Ginny ehdotti miltei heti.
" Mitä mielessäsi mahtaakaan likkua näin aikaisin jouluaattona?" Fred kysyi..

Kun nelikko oli asettautunut olohuoneessa mukavasti nojatuoleihin. Drusilla huomasi heti sen, ettei Ginny näyttänyt ollenkaan yllättyneeltä.

" Drusilla. Se mitä sinä aiot kertoa meille. Liittyykö, se erääseen poikaan teidän tuvasta?" Ginny kysyi.
" Kyllä.. Niin ja minuunkin" Drusilla aloitti.

Tyttö  huomasi samassa kaksosten kasvojen ilmeen synkentyneen hieman. Jälleen kerran Ginny tosin keskeytti Drusillan ennenkuin tyttö ehti jatkaa. Ginnyn ruskeiden silmien katse, oli Drusillasta jotenkin ahdistava, ja niin pistävä, ettei hän ollut ikinä aiemmin nähnyt sellaista katsetta ystävänsä silmissä. Aivan kuin hän olisi pettänyt Ginnyn.
Ja Ginnyn äänensävykin seuraavassa lauseessa, paljasti syvän inhon Drusillan poikaystävää kohtaan. Samaten senkin, että Ginny puhui Dracosta sukunimellä. Nyt Drusilla arvasi kaiken. No tietenkin, Hermionen puheet olivat selittäneet Ginnylle kaiken. Voi miksi, se kaikentietävä oravanpentu ei pitänyt asiaa omana tietonaan.

" Sinä seurustelet Malfoyn pojan kanssa. Eikö asia vain olekkin niin?" Ginny kysyi.
" Niin seurustelen" Drusilla sanoi.
" Osasin odottaa jotain sellaista.." Fred sanoi, syvä inho äänessään.
" Mitä muutakaan olisi tapahtunut.. Drusilla on Luihuinen" George täydensi veljensä lauseen.
" Senkin me tiedämme, että Drusilla on lämpimissä väleissä myöskin vanhemman Malfoyn kanssa. Ei se jäänyt meiltä huomaamatta niinä aikoina kun olimme itsekkin vielä koulussa" George jatkoi.
" Olitpa ihastuttavan rehellinen, kun kerroit itse tästä meille.." Fred sanoi.

" Miksi ihmeessä olisin halunnut salailla sitä?" Drusilla kysyi, katsoen nyt jokaista Weasleyta vuorotellen.
" En uskonutkaan koskaan sinusta sellaista" Ginny sanoi.
" Mutta. Miten meidän ystävyytemme nyt käy?" tyttö kysyi.. Ja olisi varmasti jatkanutkin, ellei Fred olisi keskeyttänyt.
" Sinä päivänä kun Drusilla menee naimisiin, ystävyytenne menee takuulla katkolle"
" Nimenomaan.. Silloin välit katkeavat. Hääkutsuja ei kannata odotella" George aloitti.
" Koska, Drusillahan ei halua hermostuttaa tulevaa appiukkoaan" Fred täydensi veljensä lauseen.
" Mutta toivon silti, että olet onnellinen.. Siis kaikesta huolimatta" Fred sanoi.
" Minä taas olen oikeasti iloinen sinun puolestasi" Ginny sanoi.
" Kiitos Ginny" Drusilla sanoi, miltei uskoen ystävänsä sanat.

Niin kävikin. kuten Drusilla pelkäsi. Ginny sentään yritti ymmärtää häntä. Mutta kaksoset, olivat kääntyneet vastustamaan koko asiaa edes ajatuksena. Ihan turhaa se olisi, jos Drusilla nyt kertoisi tietävänsä varmasti ettei Draco Malfoysta tulisi kuolonsyöjää. Eivät kaksoset uskoisi sitä. Fredin, viimeisempien sanojen tarkoituksena oli kai ollut saada Drusilla edes hymyilemään, mutta ei se ollut hyväksyntä. Drusillaa ahdistivat erityisesti sanat kaikesta huolimatta Fredin lauseessa. Ikinä aiemmin, edes sekään ei häirinnyt kaksosia, että Drusilla kuului Luihuisen tupaan kun taas kaikki Weasleyt olivat Rohkelikkoja. Nyt tupajuttukin, nousi kai seinäksi kolmikon väliin.

Myöhemmin illalla, Drusilla mietti aikaisempaa tilannetta uudelleen, omassa huoneessaan. Kukaan kolmesta Weasleysta ei ilahtunut hänen uutisistaan. Ginny tosin peitti pettymyksensä hyvin. Siinä George tosin oli oikeassa, ettei Drusilla voisi kutsua ketään Weasleyista omiin häihinsä. Mutta eihän tyttö tiennyt vielä itsekkään sitä, meniskö hän edes naimisiinb Dracon kanssa? sillä ei hän osannut katsoa tulevaan. Se ajatus Drusillaa inhotti jo nyt, kun hän mietti kuinka paljon Lucius Malfoy hermostuisikaan, jos hän näkisi Ginny Weasleyn Drusillan häissä. Siitä Lucius ei pitäisi.

Drusilla huokaisi hiljaa. Sillä näytti siltä että hänen olisi haudattava ystävyytensä Weasleyihin. Kaksoset, eivät olisi enää missään tekemisissä hänen kanssaan. Ginnyn mielipiteestä ja suhtautumisesta koko asiaan Drusilla ei ollut niinkään varma, nutta hän tiesi kyllä Ginnyn kuuntelevan tässä tilanteessa ennemmin veljiään kuin Drusillaa. Joten tytön olisi täysin turhaa, puhua edes Ginnylle Dracon puolesta. Sekin tuntui pahalta tytöstä, kun Draco ei nyt ollut hänen luonaan. Sillä nyt hän todella kaipasi poikaa, eikä olisi halunnut olla yksin.

Drusilla muisti yhtäkkiä, unohtaneensa pojan lahjan kokonaan. Kaikki muut hän oli avannut ennen hautausmaalle lähtöään. Miten hän saattoikaa unohtaa tärkeimmän. Tyttö aavisteli tosin sitä että, Dracon lahja saattoi olla jotain yhteensopivaa rannekorun kanssa. Ja ei hän erehtynyt. Sillä Dracon lahja oli käärmekuvioiset korvakorut, jälleen hopeaa ja smaragdisilmillä.
Miten Draco Malfoy sitten osasikaan ostaa niin kauniita lahjoja. Drusillan muistin mukaan Pansy Parkinson, ei saanut koskaan mitään näin kaunista ja arvokasta lahjaa pojalta. Ei kyllä edes kukkiakaan. Se oli yksi varma merkki lisää Drusillalle siitä, että Draco ei koskaan ollut tosissaan Pansyn kanssa..
Drusillan olisi nyt keksittävä joku hienompi lahja pojalle heinäkuussa, kun tämä täyttäisi 17. mutta mitä hän ostaisikaan, kun hän saisi kuitenkin taas jotain pojalta ystävänpäivänä.

Drusilla oli ilmeisesti, silläkin hetkellä todella syvällä ajatuksissaan, sillä hän ei edes kuullut jonkun koputtavan huoneensa oveen. Mutta kylläpä hän havahtui nopeasti, siis nopeammin kuin salama iskisi ukkosella, kun hän huomasi Peterin ovella.

" Katoa kauaksi huoneestani.. Sinä " Drusilla aloitti lauseensa, hieman ilkeästi.
" Neiti Snape, olette harvinaisen pahalla tuulella. Mutta teille tuli vieras" Peter sanoi, liikahtamatta mihinkään suuntaan.

Aivan kuin Peter todella oletti, saavansa jäädä ovelle salakuuntelemaan. Mutta sen tyttö oli oppinut jo isältään, ettei Peterin kuullen kannattanut keskustella mistään salaisesta. Yhtäkkiä tytön sisimmässä alkoi väreillä lämpöisesti, sillä hänen vieraansa saattoi hyvinkin olla Draco.

" Se mitä äsken sanoit, ei tainnut koskettaa minua" Draco sanoi sarkastisesti tullessaan ovesta.
" No ei.. Olet tervetullut. Peter katoa silmistäni ja kauas ovestani ennenkuin todella suutun" Drusilla sanoi alentavasti.
" Piditkö lahjastani?" Draco kysyi, riisuttuaan pitkän mustan takkinsa. Sen poika heitti sohvan selkänojalle.

Drusilla oli Peterin suuntaan vielä lähes jääkylmän katseen, ettei mennyt kauankaan kun hän oli vihdoin kahden poikaystävänsä kanssa.
Tosin hän lähetti sanomattoman taian oven suuntaan paljastaakseen salakuuntelijat..

Juuri sen saman sohvan, jolle Draco oli heittänyt takkinsa Drusilla oli pelastanut huoneeseeensa hävitysuhan alta. Hän nimittäin rakasti tuota mustaa sohvaa joka oli vielä pehmeää nahkaa. Ja niin hyvässä kunnossa, että hän miltei ihmetteli miksi Severus niin kovasti halusi tuhota sen. Draco oli nukkunut myös useammankin yön sillä sohvalla ollessaan aikaisemmin tytön luona.

Siihen Severus oli tosin esittänyt kielteisen mielipiteensä, kun Drusilla otti puheeksi nukkumisjärjestelyt. Mutta tyttö sai kuin ihmeen kautta tahtonsa läpi, tosin aikamoisen sanasodan jälkeen. Mutta joka kerta, Severus oli tarkistanut nukkumaanmennessään sen, että Draco todella nukkui sohvalla, eikä suunitellut menoa Drusillan sänkyyn. Silloin Drusilla oli nauranut koko asialle. Mutta nykyään tilanne oli toinen, eikä Drusilla missään nimessä aikonut sallia isältään samaa enää, Siinä oli jo tarpeeksi, että Severus vahti hänen tekemisiään koulussa.
Muutenkin Drusilla halusi saada huoneensa oven lukkoon yöksi. Ihan Peterinkin takia jo. Mutta sopivaa tilaisuutta siitä kertomiseen ei ollut tullut. Tänään hän kertoisi, jotta saisi luvan. Tyttö kammosi sitä jo ajatuksena, että Peter hiippailisi huoneessa hänen nukkuessaan.

" Tietenkin pidin. Lahjasi oli lähes yhtä kaunis, kuin syntymäpäivänäni. " Drusilla aloitti.
" Mutta, minä en kai koskaan voisi antaa sinulle yhtä hienoa lahjaa" tyttö lisäsi, huomaten kuitenkin lahjakorunsa pojan ranteessa.
" Sillä, miten hieno lahjasi ikinä olisikaan, ei ole merkitystä minulle." Draco sanoi, keskeyttäen tyttöystävänsä.
" Sillä vain on, että saan sen juuri sinulta, tytöltä jota rakastan eniten tässä maailmassa.. Ja juuri siltä, joka on Luihuisen tuvan kaunein"
" Sinä oikeastaan olet paras lahja minulle.." poika päätti lauseensa. Hän, seisoi tytön takana ja laittoi molemmat kätensä tytön vartalon ympärille.
" Sinua parempaa lahjaa en voisi koskaan saada" Drusilla sanoi hiljaa.
" Rakastan sinua joka hetki vain enemmän" tyttö miltei kuiskasi, ja kääntyi halaamaan poikaa.

Koko edellisen yön, Drusilla oli kaivannut Dracoa lähelleen, samaten edellisen illan. Hänestä tuntui niin hyvältä olla nyt  vain siinä halattavana, vaikkakin sisimmässään hän halusi vielä lähemmäs poikaa.

" Severus ilmaantui meille pari tuntia sitten. Kuin merkkinä minulle, siitä että olisi paras paeta tänne sinun luoksesi" Draco sanoi.
" Isä oli jo ihan tarpeeksi omituinen tänään, joten minusta ei tuntunut miellyttävältä ajatus joutumisesta kummankin katseen alle" poika jatkoi, ravistaen päätään niin, että hänen hiuksensa hipaisivat Drusillan kasvoja.
" Ja kun vielä huomasin, ettet sinä tullut Severuksen kanssa..  Niinkuin aina aiemmin" Poika lisäsi.
" Oikeasti.. Taisin juuri saada tämän joulun parhaimman lahjan.." Drusilla sanoi hiljaa.
" Saamme olla aivan kahden. Ja nyt on vielä jouluaatto ilta. " Draco täydensi tytön lauseen.

Drusilla oli jälleen osunut oikeaan aavituksissaan siitä, missä hänen isänsä oli.. No tietenkin, Severus oli suunnannut Malfoyille. Ilmoittamatta mitään menemisistään tyttärelleen. Jättämättä, edes viestiä siitä, koska aikoisi palata. No oikeastaan, oli hyväkin asia, että Severus oli poissa kotoa, sillä Drusilla sai olla kahden poikaystävänsä kanssa. Kukaan ei häiritsisi heitä nyt väärällä hetkellä.
Drusilla huomasi Dracon kasvoilla, hetken ajan sen saman tutuksi käyneen ylisuloisen katseen, joka miltei vei häneltä jalat alta miltei kaksi kuukautta sitten.

" Isä lähti sitten taas omille reissuilleen.. Ja tietenkin hän päätyi teille" Drusilla sanoi.
" Mitä ihmettä isä oikein salailee? sellaisia joista minun ei kuulu tietää ilmeisesti.." tyttö lisäsi.
" Severuksen pimeydenvoimien salaisuuksia, sinä siis mietit aiemmin" Draco sanoi.

Poika ei kuulostanut kovinkaan huolestuneelta, tytön korvissa. Mutta ei hän silti voinut kertoa Dracolle, sitä mitä ihan oikeasti ajatteli hetki sitten. Sillä poika ei takuulla pitäisi kuulemastaan, jos tyttö kertoisi olleensa Weasleyilla aiemmin ja kertoneensa seurustelustaan Ginnylle ja kaksosille.

" Kerroin äidille meistä, käydessäni hänen haudallaan aamulla" Drusilla vaihtoi puheen aihetta..
" Minä kerroin myös omalle äidilleni, eilen illalla. Mutta äiti haluaisi mielellään puhua myös sinun kanssasi" Draco sanoi.
" Eihän Lucius?" Drusilla kysyi jo huolestuneena.
" Ei isä tiedä. Äiti antoi lupauksen, olla kertomatta. Se on hänen mielestään meidän velvollisuutemme kertoa" Draco sanoi.
" Mitä Narcissa sitten sanoi?" Drusilla kysyi.
" No. Äidille ei ollut mikään yllätys, se mitä kerroin sinusta" Draco sanoi.
" Hän on vain iloinen siitä, kun valitsin sinut tyttöystäväkseni" poika lisäsi.
" Minä uskoisin, oman äitini olevan aivan samaa mieltä Narcissan kanssa, jos hän vielä olisi täällä." Drusilla sanoi
" Sillä en usko sitä, että äidilläni olisi jotain sinua vastaan" tyttö lisäsi.

" Mutta kertominen, meistä kummankin isälle tulee olemaan hankalaa. Kuulin nimittäin heidän puhuvan eilen illalla, juuri meistä olohuoneessa" Drusilla aloitti uudelleen.
" Mutta en minä kuullut paljoakaan. Sillä kun itse tulin olohuoneeseen, keskustelu katkesi. Kummankin katse oli kyllä pelottavan epäilevä" tyttö jatkoi, miltei inhoavasti.
" Siinä taitaa olla selitys, sille miksi isä oli niin omituinen. Severus on saanut hänetkin epäilemään" Draco sanoi.

Draco, istui nyt Drusillan sängyllä ja odotti selvästi tyttöä sinne vierelleen. Drusilla ei mistään syystä, olisi edes halunnut jättää menemättä joten hän nousi ylös tuolilta, ja meni Dracon luo. Tosin hän ei istunut pojan viereen, vaan hänen syliinsä. Se ei tosin häirinnyt Dracoa ollenkaan, vaan poika taisi odottaa tytön tekevän niin. Drusilla tosin halusi jo nyt pojan täyden huomion itseensä, jotta keskustelun voisi luontevasti lopettaa.

" Lucius, puhui jotain siitä  että sinä välttelet puhumasta hänelle.. Jos on kysymys minusta" Drusilla sanoi kiusoitellen.
" En ihmettele enää ollenkaan sitä, että Luciuskin epäilee meitä. Minä nyt, en tosin puhu myöskään sinusta isälleni " tyttö jatkoi.
" En minä tahallani. Isällä vaan on tapana valita sanansa, niin ahdistavalla tavalla. " Draco sanoi, kuin puolustautuen.
" Ja isä kyselee myös sellaisia, mitä en kertoisi hänelle edes unissani" poika jatkoi.
" Sellainenhan Lucius on aina ollut. Mutta miksi kertoisimmekaan? ilmoitamme vaan seurustelustamme" Drusilla sanoi, lisäten.
" Poikkeamatta ollenkaan yksityiskohtiin."
" Uudenvuoden iltana totuus selviää uteliaille isillemme" Draco päätti oman lauseensa.
" Sinulla on selvästi jo muuta mielessäsi, joten jatketaanko keskustelemista myöhemmin" poika sanoi, tuntiessaan Drusillan molemmat kädet jo niskahiuksissaan.
"Odotinkin jo sinun sanovan noin.." Drusilla sanoi.

Tyttö tunsi itsekkin, ihan selvästi pojan kädet paitansa alla vasten selkää. Häntä alkoi vain enemmän houkutella Draco ja vähemmän puhuminen. Varsinkin, kun poika ei vain pitänyt käsiään paikoillaan, vasten tytön selkää. Draco, silitteli häntä hellästi kyljestä alhaalta ylös asti, ja myös liikutteli sormiaan hitaasti pitkin tytön selkää. Ja hetkeä myöhemmin he suutelivat, erittäin syvästi toisiaan. Ja Drusilla pujotti sormensa pojan niskahiuksiin, siirtyen vain syvemmälle tämän sylissä.

Draco aloittikin pian, Drusillalle jo niin tutuksi käyneen kiusoittelun. Hänen huulensa katosivat tytön huulilta, poskea pitkin hitaasti kaulalle, ja siitä korvan kautta niskaan. Ja tuntuivat tytöstä helliltä ja kiusoittelevilta. Silläkään kertaa Draco ei unohtanut käyttää kieltään, vaan leikitteli sillä piinaavan pitkään ensin kaulan iholla, ja sitten tytön korvassa. Drusilla liikahtikin useamman kerran pojan sylissä, ja tunsi myös niiden lämpimien väristysten palanneen selkäänsä. Nyt niitä, meni useampia kokonaan tytön lävitse, jaloista päähän asti ja takaisin jalkoihin.

Tyttö tunsi myös, useita kiusoittelevia mutta helliä puraisuja niskassaan suudelmien välissä. Ja nyt hänellä alkoi olla vaikeuksia pysyä hiljaa. Sillä tyttö tunsi myös sen, miten suloisen lämmin pojan iho oli kun hän sai omat kätensä pojan paidan alle. Tyttö aloitti miltei heti, myös oman tutun kiusoittelunsa. Ja kosketti oikein piinaavan hellästi Dracon selkää sormenpäillään vain, siirtyen selkärankaa pitkin ylöspäin unohtamatta koskettaa yhtäkään luuta. Poika liikahtikin tytön alla, useammin kuin kerran. Mutta tytöllä ei ollut kiire edetä mihinkään suuntaan, sillä nyt hän halusi nauttia rauhassa ihan joka sekunnista Dracon lähellä, sillä pojallakaan ei näyttänyt olevan kiire.

Drusilla tunsi pian, Dracon suloisen lämpimät huulet omillaan.. Hän raottikin omia huuliaan kutsuvasti, ja saikin kohta hyvinkin kiusoittelevan kielen suuhunsa. Tietenkin tyttö liikutteli omaa kieltään myös, kiusoittelevasti pojan suussa. Suudelmat olivat viivytteleviä ja pitkiä. He kaksi vain nauttivat toisistaan juuri sillä tavoin eniten.
Pojalla ei ilmeisesti edes käväissyt mielessä, tönäistä tyttöä pois sylistään. No mihinkä tyttö olisikaan halunnut siitä mennä. Hänellä oli hyvä olla pojan sylissä, varsinkin kun hän tunsi pojan entistä levottomammat liikahdukset allaan.

Ihan hetkeksi aikaa Draco tsisin tönäisi tytön pois sylistään jotta saisi paitansa pois. Drusillan sydän tosin oli vaarassa jättää taas yhden lyönnin väliin, kun hänen katseensa eksyi pojan paidattomaan vartaloon. Vaikkakin tyttö oli jo useamman kerran todistanut omilla silmillään Draco Malfoyn lihaksikkaan vartalon kauneuden, niin silti tyttö teki niin jälleen kerran. Tytön mielestä oli sillä hetkellä oikein tasata tilanne myös hänen omien vaatteidensa osalta. Niimpä hänkin riisui oman paitansa, ja päätyi samantien takaisin pojan syliin..
Pojan syli, olikin sillä hetkellä erittäin vastaanottavainen hänelle. Samantien kun heidän kahden huulet taas löysivät toisensa, tyttö ja poika painautuivat toisiaan vasten niin tiukasti, että heidän monta astetta jo lämmenneet vartalonsa, jäivät miltei toisiinsa kiinni.

Drusilla laittoi molemmat kätensä uudelleen, Dracon niskaan, upottaen nyt sormensa platinanvaaleiden hiusten sekaan, toivoen pääsevänsä sillä tavoin lähemmäs poikaa. Dracon suudelmat, muuttuivat vain syvemmiksi, silloinkin kun pojan huulet eksyivät tytön kaulalle. Drusillan ihoa, ne suudelmat lähestulkoon polttelivat jo, joten hänkin alkoi suudella pojan kaulaa, unohtamatta välillä helliä puraisuja.
Joka hetki vain enemmän, tyttö halusi vain riisua loputkin vaatteet pojan päältä.. Sillä kyllähän tunsi, siinä pojan sylissä istuessaan miten poika koveni yhdestä kohdin, hetki hetkeltä enemmän..

Niimpä tyttö irroittikin, pojan kädet vartaloltaan vaikkakin poika vastusteli sitä tekoa.. Siirtyen sitten pois myös, pojan sylistä kauemmas sängyllään. Samalla, tyttö alkoi riisua hamettaan kiusoitellen poikaa, tai no ainakin hän yritti, ehtimättä tuskin alkua pidemmälle suunitelmassaan, sillä poika oli suunitellut ilmeisesti omassa mielessään tilanteen kulun toisin. Draco ottikin tyttöä, molemmista ranteista kiinni satuttamatta kuitenkaan.

" Rakas.. Meillä ei ole kiire mihinkään" Draco kuiskasi, aika kiltillä äänensävyllä tytön korvaan..
" Tiedänhän minä sen rakas" Drusilla sanoi hiljaa, tuntien pian pojan hellän näykkäisyn korvassaan.

Miten tytön olikaan niin vaikeaa nyt, sanoa yksinkertaisinkin muutaman sanan mittainen lause. No, koskas hänellä olisi puhuminen muutenkaan onnistunut, kun hän tunsi pojan suudelmat kaulallaan. Kohta, tyttö ei kyllä takuulla sanoisikaan mitään järkevän kuuloista enää..
Lopulta sekin läheinen hetki rakastavaistemme välillä, alkoi edetän nopeammin.. Kummankin, sekä tytön että pojan vaatteet saivat siirtyä huoneen lattialle, suudelmien ja kosketusten tieltä. Ja lopultakin, Drusilla tunsi Dracon vartalon painautuvan omaansa vasten.. Sillä hetkellä kun hän tunsi, pojan sisällään tyttö vannoi koskettaneensa taivasta.

Mutta niinkuin kerran aiemminkin, sekin läheinen hetki sai samanlaisen lopun. Draco Malfoy, onnistui jonkin ihmeen kautta putomaan taas sängyltä, ja nyt sillä oli ikävämpi seuraus. Poika, nimittäin löi vasemman silmäkulmansa, Drusillan jo useampaan kertaan kiroamaan yöpöytään sängyn vieressä. Mutta, tyttöhän oli satuttanut myös oman kätensä samaan pöytään edellisenä yönä, nähtyään hieman liiankin levottoman unen Dracosta.
Tyttö alkoi olla tosin hieman huolissaan, kun Draco ei heti noussut ylös lattialta. Ja kun poika vielä, piti toista kättään kasvojensa edessä.

" - Eihän sinuun sattunut? sano nyt jotain rakas" Drusilla sanoi, hieman huolestuneen kuuloisena.
" Siihen tulee mustelma, hei rauhoitu nyt. Olenhan aiemminkin lyönyt kasvoni johonkin" Draco sanoi, rauhoitellen tyttöä.
" Näyttää pahemmalta, kuin mitä oikeasti edes on." Drusilla sanoi, nauruaan pidätellen.."

Draco oli näytellyt niin hyvin kovissa tuskissa olevaa. ettei tyttö osannut olla nauramatta kun poika tuli takaisin hänen viereensä. Tyttö houkutteli liiankin helposti pojan takaisin lähelleen, miltei kiinni itseensä ja antoi sitten suukon pojan silmäkulmaan. Sillä hetkellä hän taisi kuulla pienen huokaisunkin pojan huulilta, ja se oli mitään epäilemättä onnellinen.

"  Nythän se paranee todella nopeasti.. Kiitos rakas" Draco sanoi hiljaa, koskettaen huulillaan tyttöystävänsä otsaa.
" Uskotko sen, että olen halunnut useamman kerran jo heittää tuon pöydän ikkunasta alas." Drusilla sanoi..
" Löin oman käteni siihen myös viime yönä. Mutta se oli ihan oma syyni, kun nukuin niin levottomasti" tyttö jatkoi.
" Millainen uni se sitten oli?" Draco kysyi, kuulostaen taas hieman kiusoittelevalta.
" Ei nyt puhuta siitä. Kerron sitten myöhemmin." Drusilla sanoi, punastuen samalla hennosti.
" Näin sen unen sinusta. Joten osaat kai jo itsekkin ajatella, millainen uni se mahdollisesti oli" tyttö jatkoi kiusoittelevasti.

Drusilla ottikin, pian hellästi kiinni hampaillaan Dracon korvasta, koskettaen sitä myös kielellään kiusoitellen. Ennenkuin tyttö siirsi huulensa hitaasti pojan korvalta alemmaksi kaulan iholle, hengittäen hetkisen ajan houkuttelevaa tuoksua pojan iholta. Hetken päästä tyttö aloittikin hellän kiusoittelevat suudelmat, antaen huuliensa vain vaellella pojan kaulalla, niskaan asti. Sillä Drusillan mielessä oli jo uusinta, siitä mitä he kaksi tekivät hetki sitten.

" Hetki sitten unesi taisi muuttua todeksi.. " Draco sanoi, suudellen myös suloisesti tyttöystävänsä kaulaa.
" Sinä teit siitä totta. Mutta, se mitä tapahtui oli parempaa kuin uneni" Drusilla sanoi hiljaa.
" On siinä jotain hyvääkin, että löin itseni tuohon pöytään. Sillä nyt et saa aihetta. sanoa minua suloiseksi" poika jatkoi kiusoitellen, näykkien samalla hellästi tytön niskaa hampaillaan.
" Miksi edes haluaisin sanoa niin.. Sinä olet minulle niin paljon enemmän kuin vain suloinen.. " tyttö sanoi, myös kiusoittelevasti.

Drusilla siirsi samaan aikaan toista kättään hitaasti viivytellen, pojan vartaloa pitkin alaspäin, tuntien kosketustensa myötä pojan liikahtavan, aivan kuin tämä haluaisi paeta hänen kosketustaan. Hetken ajan, tyttö harkitsikin mielessään vaihtavansa kosketukset suudelmiksi, ja hän suutelisikin pitkään, kiusoitellen Dracon miltei täydellistä vartaloa.. Draco esti kuitenkin tytön suunitelmat, ottamalla tämän käden omaansa, ennenkuin se olisi liian alhallaa, nyt miltei kosketusarassa paikassa.

" Kerro.. Millainen minä olen ajatuksissasi?" Draco jatkoi tytön kiusoittelua.
" No.. Voisin ihan minä hetkenä vaan syödä sinut.. Sillä olet juuri nyt niin houkutteleva" Drusilla jatkoi pojan kiusoittelua, kääntämättä katsettaan pois pojan hopeanharmaista silmistä.
" Minä ajattelin tehdä sen ensin.. " Draco sanoi, kuin vastaten tytön sanoihin.

Pian Drusilla olikin, ties kuinka monennetta kertaa Dracon ja sängyn välissä. Mutta, ei hän edes ajatuksissaan halunnut tönäistä poikaa pois sylistään.. Tyttö ja poika olivatkin useamman hetken ääneti, vain lähekkäin. Poika tytön sylissä, ihan kiinni hänen ihossaan.. Tyttökin vain silitteli kiusoittelevasti pojan niskaa. Ja tytön toinen käsi oli pojan kädessä.

" Voisin jäädä tähän ihan koko yöksi" Draco sanoi miltei kuiskaten.
" Kerro minulle yksikin hyvä selitys sille, mikset haluaisi jäädä. En nimittäin anna sinun mennä" Drusilla kuiskasi, suudellen merkiksi pojan kaulaa.. Ja ne eivät olleet viattomia suudelmia.
" ei minulla sellasia syitä ole.. Haluan jäädä tähän, missä nyt olen" Draco kuiskasi.

Samalla herkellä ulko- ovi kolahti kiinni kuuluvasti, kuin ilmoittaen että talon isäntä oli palannut. Drusillalla oli vaikeuksia olla nauramatta ja ilmeisesti myös Dracolla. Kumpikin varoi hetkisen ajan katsomasta toista.

" Minun on ihan pakko käydä alakerrassa. Ellen mene, isä tulee vilkaisemaan täältä olenko minä kotona" Drusilla sanoi.
" Oletko ihan varma, ettei se kotirotta kerro meistä?" Draco sanoi kysyvästi.
" Jos hän uskaltaakin.. Niin kerron itse hänestä jotain isälleni" Drusilla sanoi.

Drusilla oli oikeasti purskahtaa nauruun pojan sanat kuultuaan.. Nimittäin parempaa nimitystä hän, ei ollut kuullut Peteristä aiemmin.
Drusillan ilme muuttui aavistuksen synkemmäksi, kun hän mietti miten kertoisi isälleen Peteristä. Draco huomasi, sen ilmeisesti myös joten tyttö päätti jakaa epäilyksensä myös poikaystävänsä kanssa.

" Olen useamman kerran jo, saanut rpttamme kiinni kurkistelemassa huoneeseeni. Erityisesti, kun minulta sattuu jäämään ovi auki. Se ahdistaa minua.. Kuten myös se, että se rotta salakuuntelee ovien takana" Drusilla sanoi.
" Vai sellainen se rotta onkin" Draco sanoi..

Drusilla huomasi, pojan hopeanharmaiden silmien muuttuneen jo aavistuksen verran jäätävän harmaiksi. Se oli merkki vaarasta, jonka Peter välttäisi pysymällä kaukana Draco Malfoysta. Ja pojan seuraavat sanat, olivat kuin miltei uhkaus. Poika ei ollut mustasukkainen, ennemminkin jäätävän vihainen..

" Jos se rotta uskaltaakaan ilmestyä minun silmieni eteen" Draco sanoi.
" Rauhoitu, ole kiltti. En antaisi todellakaan sen pervon koskea minuun." Drusilla sanoi.
" ja huoneeseeni kurkistelukin loppuu, kun isä kuulee tästä.. Ei hän salli sellaista omassa talossaan" tyttö jatkoi.
" Jos se rotta, edes hipaiseekaan sinuun. Minä todella näytän hänelle, mitä tapahtuu kun joku muu koskee tyttöystävääni" Draco sanoi, puhuen edelleen jäätävällä sävyllä.

Drusillan oli miltei pakko suudella poikaa, jotta tämä vaikenisi. Suudelmalle tosin, ei tahtonut loppua näkyä ja tytön olikin pakko tönäistä poika pois sylistään. Drusilla alkoikin, miltei heti etsiä omia vaatteitaan, vaikka kaikista mieluiten hän olisi vain laittanut Dracon paidan lattialta päälleen. Mutta, koska poika käytti samaa paitaa useinkin koulussa kaavun alla, Severus saattaisi tunnistaa sen..

" Käyn vain alhaalla, enkä jää tahallani viivyttelemään sinne" Drusilla sanoi, antaen miltei lupauksen Dracolle.
" Siksi et viivytelle, koska pelkäät minun katoavan.." Draco sanoi kiusoittelevasti.
" Sen jos menet tekemään, tunnet sen nahoissasi kun näen sinut seuraavan kerran.." Drusilla sanoi kiusoittelevasti.
" Rakas.. En aio mennä minnekkän. Odotan sinua täällä, jotta voimme jatkaa siitä mihin jäimme" Draco sanoi, myös kiusoitellen.

Drusillan ei olisi pitänyt, katsoa Dracoa, ennenkuin hän lähti huoneesta. Draco nimittäin nojautui sängyllä tyynyihin, peittelemättä ollenkaan seksikästä vartaloaan. Tyttö, oli sisimmässään aivan rauhaton ja hän tunsi jopa pientä poltteluakin.. Kuin hänen verensä olisi liekeissä sillä hetkellä.
Miksi hän teki niin? katsoi tuota vaaleaa poikaa joka vielä kiusoitteli lisää, näyttämällä kieltään hänelle. Ja miksi miksi tytön katse kulkeutui useammaksi minuutiksi, ihan muualle kuin pojan kasvoihin taikka silmiin. Tyttö oli katsellut ennemminkin pojan alastonta vartaloa.

Sen Drusilla tiesi, että tuollainen kiusoittelu oli Draco Malfoylta aivan tahallista. Ja siitä seurauksena, tyttö ei saanut sitten millään yhtäkään kohtaa poikaystävänsä kauniista alastomasta vartalosta katoamaan mielestään. Eikä myöskään sitä,että vaalea poika todella odotti häntä. Laskeutuessaan portaita, tyttö tunsi pojan edelleen häiritsemässä ajatuksiaan ja se teki tytöstä vain entistä levottomamman.
Ja se mitä tyttö ajatteli, oli jotain sellaista mitä hän ei koskaan ikinä sanoisi ääneen, kenellekkään..

Jos Severus Snape, kuulisi sen mitä hänen tyttärensä pään sisällä liikkui.. Kasvaisi sen jälkeen vain harmaita hiuksia, yömustien tilalla Luihuisen tuvanjohtajan päässä.
Drusillan ajatukset olivat hypänneet jo ohi, keskustelusta isän kanssa siihen hetkeen kun hän palaisi takaisin Dracon syliin. Siitä tyttö oli jo aika varma, ettei nukkumisesta sinä yönä tule yhtään mitään. No ei hän kyllä halunnutkaan nukkua. Mutta miten muu kuin nukkuminen voisikaan onnistua? voisivatko tyttö ja poika, nauttia toisistaan uudelleen samalla tavoin kuin aiemmin? tosin pitäisi olla aivan hiljaa, eikä se tahtonut onnistua aiemminkaan. Drusilla päätti sillä hetkellä olla päästämättä yhtään kuiskausta kovempaa ääntä, ja saman hän aikoi sanoa Dracollekkin.

Kun Drusilla sitten tuli olohuoneeseen, hän näki miltein suuren helpotuksen isänsä katseessa. Mutta jotain kummallistakin Severuksen katseessa oli, ja Drusilla miettikin hetken sitä, oliko hänessä sittenkin jotain omituista.

" Olethan sinä kotona.." Severus sanoi tyttärelleen.
" Olen ollu jo useamman tunnin. Et vain ollut kotona, kun tulin Weasleyilta" Drusilla sanoi.
" Käväisin pikaisesti Malfoyilla" Severuksen vastaus tyttärelleen oli lyhyt.
" Ja ilmeisesti jälleen kerran keskustelit Lucius Malfoyn kanssa. Nimenomaan huolestasi minua kohtaan." Drusilla sanoi.
" Onko teillä enää edes muuta puheenaihetta, kuin vain minä tai Draco? Te kaksi olette pahempia, kuin ne kuraveriset juoruakat" Drusilla jatkoi.
" Tuollaista sävyä, sinä et kotona puhuessasi käytä.." Severus sanoi..

Drusilla istui nojatuoliin, ja heitti jalkansa rennosti käsinojan yli.. Saaden paheksuvan katseen isältään. Mielessään tyttö huokaisi hiljaa aika syvään. Edes kotonakaan hän ei saanut istua sillätavoin kuin halusi. Jalkoja ei saanut pitää pöydillä, eikä nojatuolin käsinojalla. Myöskin nojatuolin selkänojalla ja tuolilla keikkuminen syödessä olivat kiellettyjä. Koulussa tilanne oli tosin toinen, sillä useinkin tylsän aineen tunnilla Drusilla nosti jalkansa pöydälle, ja istui välitunneillakin ihan siellä missä halusi.

Ai niin.. Drusilla oli unohtanut miltei sen, että Lily oli kuraverinen. Hänen isänsä, oli ollut kouluaikanaan ihastunut, ellei sitten jopa salaa rakastunutkin sen aivokääpiö Potterin äitiin.  Ja edelleen Severus Snape piti hyvinkin loukkaavana, Lilyä kohtaan sitä että Drusilla sanoi sanan kuraverinen milloin tahtoi. Mutta Drusillahan oli kunnollinen Luihuinen, eikä hän halunnut aiheuttaa harmaita hiuksia ennenaikojaan kummisedälleen Lucius Malfoylle vain sillä, että alkaisi haikailla jonkun Rohkelikon pojan perään. Niin taikka jonkun kuraverisen. Niinkuin Severus aikoinaan oli tehnyt.

" Minä puhun ihan miten haluan, missä haluan ja milloin haluan. Anteeksi nyt vain kamalasti jos loukkasin suurimman nuoruuden rakkautesi muistoa" Drusilla sanoi, miltei sarkastisesti.
" Mutta minäpä kerron jotain.. Josta sinä huolestut. Enemmän, kuin minun puheestani kuraverisistä. " Drusilla aloitti seuraavan lauseensa.
" Minä haluaisin pitää tästä illasta eteenpäin, oman huoneeni oven lukossa öisin. En halua kotirottaamme hiippailemaan huoneeseeni" Drusilla jatkoi, istuen nyt kokonaan nojatuolin käsinojalla.
" Mistä sinä olet tuonkin oppinut.. Tarkoitan muiden syyttelemistä aiheetta" Severus sanoi, hieman epäilevänä.
" Sinusta on tulossa aivan mahdoton.." Severus lisäsi.
" Isä.. Minä olen Luihuinen.. Ja en puolusta alempiarvoisia" Drusilla sanoi, sen lähinnä itselleen hiljaa ääneen.

" Sanon niin, koska minulla on siihen aihetta. Se rotta on häiriintynyt. Miksi hän muuten kurkistelisi huoneeseeni. Ja tänään aiemmin illalla, hän tuli koputtamatta huoneeseeni. Enkä minä kuvittele mitään, koska kaikki alkoi jo kesällä" Drusilla aloitti uudelleen.
" Nimitteleminen loppuu nyt tämän katon alla. Hänellä on nimikin.." Severus sanoi.
" Rotta hän minulle on" Drusilla sähähti..

Tyttö ei aikonut, viipyä enää sen pidempään olohuoneessa. Hän halusi jo takaisin omaan huoneeseensa poikaystävänsä luo. Ja useampaa hetkeä aiemmin, tyttö olisikin jo juossut sinne.. Jos hänen isänsä olisi ollut kuka tahansa muu, eikä Severus Snape. Eikö hänen isänsä tosiaan huomannut mitään outoa Peterissä? sitä Drusilla ei halunnut taikka osannut ymmärtää.

" Drusilla nyt saa riittää. Minä en tuollaisia puheita enää kuuntele" Severus sanoi, hieman pelottavalta kuulostaen.

Drusilla ei uskaltanut liikahtaa paikaltaan, vaan hän istahti takaisin käsinojalle. Mielessään tyttö suuntasi ehkä liiankin kauniin anteeksipyynnön Dracolle, kun poika joutui edelleen odottamaan häntä. Ties miten levottomana.
Drusilla olisi itsekkin mielummin jo poikaystävänsä sylissä, antautuneena hänen suudelmilleen. Kun tyttö ajattelikin vaalean pojan suutelemista, levottomuus kasvoi hänen sisimmässän..

" Minulla on tunne siitä.. Hyvin vahva sellainen.. Ettei sinulle tee ollenkaan hyvää, olla herra Malfoyn seurassa" Severus sanoi.
" Sinähän et sitä päätä. On minun oma asiani, kenen kanssa olen, missä olen ja milloin.. Niin ja kuinka kauan.." Drusilla esitti vastalauseensa isälleen.
" Seläntakana puhuminen on muutenkin niin rumaa.. Mitähän Draco mahtaisi ajatella, jos kuulisi tästä keskustelusta" Drusilla jatkoi
" Tänä iltana, minä en kuuntele, kun sinä puolustat Draco Malfoyta. Saat luvan pitää huoneesi oven lukittuna, mutta vain öisin. Jos sillä tavoin uskot saavasi olla rauhassa. Minä keskustelen Peterin kanssa." Severus sanoi.
" Saan todellakin rauhaa, kun se pervo ei pääse huoneeseeni.." Drusilla sanoi.
" Nyt saa riittää. Sanoin, mielestäni selkeän mielipiteeni tuosta nimittelemisestä aiemmin.." Severus sanoi.

" Kauniita unia Drusilla" Severus sanoi, rauhallisemmalla äänellä kun Drusilla oli poistumassa huoneesta.
" Hyvää yötä isukki" Drusilla sanoi, vilkaisten isäänsä portaista, ennenkuin jatkoi matkaa yläkertaan..
" Isä ei ollut riemuissaan.. " Drusilla sanoi, huoneeseensa palattuaan ja lukittuaan oven selkänsä takana.
" Severus ei tule ilahtumaa siitäkään, kun hänelle selviää meidän seurustelumme" Draco sanoi, hieman sarkastisesti.
" No, emmehän me nyt sentään yksityiskohtia paljasta" Drusilla sanoi..
" Isä muuten veti sinutkin, mukaan äskeiseen keskusteluumme. Olen hänen mielestään liian paljon sinun seurassasi ja se ei ole hyväksi minulle.. Ainakaan isän mielestä." Drusilla jatkoi.
" Osasin aavistaa tuon itsekkin.." Draco sanoi, ravistaen päätään.. Drusillasta se näytti suloiselta..
" No mitä mieltä olet itse? teetkö niinkuin Severus käskee, muutut taas hänen pikku prinsessakseen ja vähennät samalla yhdessä oloasi minun kanssani?" Draco kysyi hieman kiusoittelevana.
" En.. Olen enemmän vain sinun kanssasi" Drusilla sanoi.

Ne sanat sanottuaan, tyttö meni takaisin sänkyyn lähelle vaaleaa poikaa. Yhtään sanaa, tyttö ei ehtinyt sanoa, kun pojan huulet tavoittivat jo hänen omansa. Eikä tyttö halunnut olla vastaamatta siihen suudelmaan. Sillä se oli juuri sellainen, kiusoitteleva ja hellä jonka kaltaisia suudelmia tyttö useinkin sai pojalta. Ja se, miten poika liikutteli kieltään tytön suussa, ihan joka kohdan etsien, välillä toki myös tytön huuliakin hellästi hipaisten, sai tytön haluamaan pojan lähemmäs. Niin lähelle, ettei heidän väliinsä pääsisi kukaan.

" Meidän on yritettävä olla nyt mahdollisimman hiljaa" Drusilla kuiskasi todella vaikeasti.

Sillä eihän tyttö enää kyennyt hillitsemään itseään, se oli vielä vaikeampaa kuin puhuminen. Draco kun oli jälleen, aloittanut sen liiankin tutun leikkinsä. Tyttö tunsi jo pojan kielen korvansa kohdilla kiusoittelevana. Ja hieman suloisesti kutittelevana. Tyttö liikahtikin useammankin kerran levottomana, ja hänen huuliltaan karkasi useamman kerran peräkkäin hiljainen äänähdys. Poika siirsi huulensa tytön korvalta, viivytellen kaulan iholle ja sitä pitkin niskaan, eikä poika millään unohtanut kielellä leikkimistä.
Niskansa iholla, tyttö tunsi useamman hellän näykkäisyn. Eikä tyttö halunnut kieltää poikaa. Tosin hän mietti mielessään jo sitä, montako selvää punaista puraisujälkeä hänessä olisikaan aamulla.

Draco riisui, kysymättä lupaa tytön paidan kääntäen hänet hetkeksi aikaa vatsalleen.. Suudellen sitten kiusoittelevan pitkään tyttöystävänsä selkää niskasta alas lantiolle asti. Liikutellen kieltään piinaavan hitaasti tytön selän luita pitkin, unohtamatta niistä yhtäkään. Tyttö ei levottomuudeltaan, osannut olla enää paikallaan ja hän miltei jo kiemurteli pojan alla, saaden tämän jo miltei nauramaan hiljaa. Kun pojan huulet sitten saavuttivat tytön alaselän, poika miltei unohtui suutelemaan juuri sitä kohtaan kiusoittelevasti, unohtamatta leikitellä kielellään siinä hyvinkin herkässä kohdassa.
Drusilla yritti ihan turhaan olla hiljaa.. Ja yritti hän myös kääntyä pojan alla, tiedostaen senkin teon aivan turhaksi. Hän halusi vain niin kovasti, itsekkin koskettaa poikaa.. Ei, hän halusikin pojan syliinsä. niin että tuo kaunis ja lähes virheetön vartalo sulaisi kiinni hänen omaansa. Ja vihdoin Drusilla onnistui kääntymään nii, että hänen katseensa tavoitti pojan hopeanhohtoiset silmät, joissa tosin nyt sininen  väri oli huomattavasti lisääntynyt.

" Et sinä voi olla tosissasi, siinä mitä sanoit aiemmin. Tietoisestikko minä kertoisin Severukselle olevani täällä" Draco sanoi hiljaa.
" Hulluhan minä olisin jos niin tekisin. Tällaisessa tilanteessa, seurauksia ei voisi ennustaa etukäteen" poika jatkoi hiljaa.
" Oli minulla jo äsken vaikeuksia, kun keskustelin isän kanssa. Kiitos kuuluu sinulle, kun häiritsit ajatuksiani" Drusilla kuiskasi.
" Mitä minä tein?" Draco kysyi, leikkien taitavasti viatonta.
" Aika lähelle sen, mitä teit äsken" Drusilla sanoi, pidätellen miltei nauruaan.
" Oikeastaan näen miltei mielessäni sen, miten vaikeaa sinulla oli. Kun minä olin lakkaamatta ajatuksissasi" Draco sanoi, hellästi kiusoitellen.
" Sama se olisi ollut itselläsikin. Jos minä, olisin sinun sängylläsi aivan ilman vaatteita, ja vielä olisit katsonut minuun ennen kuin keskustelet isäsi kanssa" Drusilla kuiskasi pojan korvaan kiusoitellen.

Mutta se kiusoittelu loppui tytöltä lyhyeen. Draco vaiensi hänet suudelmalla, joka sekoitti tytön pään täysin. Ja miltei heti tyttö tunsi pojan vartalon omaansa vasten.. Ja pojan hetkeä myöhemmin sisällään kokonaan. Ja kyllä, tyttö ja poika olivat miltei täysin ääneti. No, jos ihan hiljaisia huokaisuja ei lasketa. Mutta, suurimmaksi osaksi, he kaksi suutelivat toisiaan lakkaamatta. Ja tyttö vannoi, nähneensä kaikki taivaan tähdet jo toistamiseen, ja jopa kuunkin.

Hetkeä myöhemmin, he kaksi nukahtivat ihan kiinni toisiinsa.. Vaalea kaunis poika, ja tumma tyttö. Niinkuin yö ja päivä.. Vartalot tiukasti toisiinsa kietoutuneena. Ja niin lähekkäin he olivat herätessäänkin. Tyttö tosin heräsi aikaisemmin kuin poika, yrittäen useamman hetken herätellä rakastaan.. Useampi suudelma siihen meni, ilman vastausta. Poika ei millään halunnut herätä, avata silmiään. Mutta tyttö kyllä tiesi, pojan tunteneen jokaisen suudelman, sekä kosketuksen kun tyttö siirsi kättään alaspäin pojan selkää pitkin.  Ja kun tytön hampaat sitten koskettivat pojan korvanlehteä,  avasi hän vihdoin silmänsä.

" Huomenta rakas" Draco sanoi, suloisesti. Suudellen sen jälkeen samalla tavoin tyttöystävänsä huulia.
" Huomenta rakkain.." Drusilla sanoi hellästi, vastaten pojan suudelmaan.

Siinä kuluikin useampi hetki, sillä tavoin suloisia suudelmia vaihdellen. Tyttö muisti sillä hetkellä sen, miten viaton heidän kahden suhde oli alussa ollut. No yli kuukausi sitten, heillä kahdella oli kyllä vaatteet päällä, eikä lattialla niinkuin nyt. Draco katsoi kaunista tyttöä hetken ajan vierellään täysin ääneti, kulmiensa alta. Poika tiesi tytön rakastavan sitä katsetta. Ja pojan kasvoille ilmestyikin, ihan itsestään ihan pieni hymykin kun tyttö vastasi hänen katseeseensa hymyillen.

" Mitähän isän päässä liikkuu tällä hetkellä, kun hän varmasti huomasi minun olleen yön muualla" Draco sanoi.
" Äiti tosin ei taida olla huolissaan. Hän tietää varmasti, meidän olevan nyt yhdessä" poika jatkoi.
" Mitä aiot sanoa Luciukselle?" Drusilla kysyi.
" Kyllähän minä keksin selityksen, jonka isä uskoo." Draco sanoi.
" Ei sinun tarvitse pelätä sitä, että isä marssii tänne kuulustelemaan sinua viime yöstä" poika jatkoi.
" Sillä en ajatellut sanoa sanaakaan, elämäni parhaimmasta yöstä" poika lisäsi luvaten.
" Viime yö, oli kaikista parhain niistä jotka olemme nyt jakaneet yhdessä" Drusilla sanoi.
" Ja en unohda sitä koskaan.." tyttö lisäsi.
" En minäkään unohda. " Poika sanoi, kuulostaen niin suloiselta ettei tyttö voinut olla suutelematta häntä.
" Mutta nyt minun on pakko mennä suihkuun" Drusilla sanoi, nousten samalla istumaan.
" Kunhan et ikuisesti viivy siellä.. nii annan sinun mennä" Draco sanoi.

Mutta.. Eipä tyttö kauankaan ehtinyt olla yksin kylpyhuoneesaaan, ennenkuin hän sai sinne odottamattaan seuraa. Hän tunsi, liiankin tutut ja vahvat kädet lantionsa ympärillä, ja samaten lämpöiset huulet niskansa iholla. Tyttö laski omat kätensä pojan käsien päälle, sulkien samalla silmänsä. Poika, siirtyi lähemmäs tyttöä. ottaen kiinni hänen käsistään hellästi omillaan. Samassa, tyttö tunsi jo pojan suudelmat kaulallaan kiusoittelevina jälleen.

Tyttö ei saanut silmiään auki millään, ja hiljaa oleminen oli taistelua tuskaista sellaista. Miten ihmeessä olikin niin vaikeaa vain kääntää pää, niin että hän voisi suudella poikaa, kertoa sen, että hän halusi poikaa. Jälleen kerran, pojan suudelmat sekoittivat tytön pään täysin, ja jos poika ei olisi pitänyt häntä sylissään, olisivat tytön jalat jo pettäneet ajat sitten.

Lopultakin, kovan taistelun jälkeen tyttö kääntyi poikaan päin. Ja niin heidän huulensa löysivät jälleen toisensa. Heti, odottamatta poika raotti  tytön huulia omillaan, ja sai kielensä tytön suun sisäpuolelle. Se tuntui tytöstä nyt tutkiskelevalta kiusoittelumielessä tosin. Ja se sekoitti vain lisää tytön päätä.
Tyttö laittoi omat kätensä tiukemmin pojan vartalon ympärille, saadakseen pojan lähemmäksi suudelmaan keskeyttämättä. Ja pian tyttökin onnistui, saamaan oman kielensä pojan suuhun. Tosin ihan hetken ajan heidän kummankin kielet, kohtasivat ja siitä seurauksena oli hieman kiusoittelua. Ennenkuin suudelman syveni. He suutelivat toisiaan, lähekkäin veden valuessa kummankin päälle lämpimänä. Kastellen heidät.

Pojan kädet, liikahtivat hitaasti pitkin tytön selkää alemmas, eikä tyttökään unohtanut tehdä samoin.
Tyttö halusi nyt tuota vaaleaa kaunista poikaa, enemmän jopa kuin mitä oli yöllä halunnut. Poika nostikin tytön syliinsä, hänen ja seinän väliin. Tyttö tosin värähti hieman, kun viileä laattaseinä osui hänen lämmintä ihoaan vasten. Tyttöä tosin pelotti, putoaminen pojan sylistä kesken kaiken. Sillä veden ansiosta, heidän kummankin vartalo oli aika petollisen liukas. Niimpä tyttö laittoikin molemmat jalkansa pojan vartalon ympärille ja nosti kätensä pojan niskaan, pujottaen sormensa vaaleiden nyt kosteiden hiusten sekaan..
Ja sillä hetkellä kun tyttö tunsi pojan sisällään, ensin vain vähän ja kohta kokonaan.. Hänellä oli suunnaton vaikeus olla hiljaa.. Ei ollut kaukanakaan ettei, tyttö puraissut poikaa kielestä. Sillä se kerta lähekkäin pojan kanssa, oli hänestä miltei taivaalllinen..

******** Poistettua tekstiä...

Tytön omat jalat, eivät millään tahtoneet kantaa häntä pois kylpyhuoneesta, miltei pari tuntia kestäneen läheisen hetken jälkeen. Useamman minuutin tyttö vain seisoi paikoillaan, pitäen tiukasti kiinni poikaystävästään.

" Rakas.. Olethan sinä kunnossa?" Draco kysyi hiljaa.
" Olen minä. Menee hetki, ennenkuin pysyn pystyssä. Ei mitään hätää kulta" Drusilla sanoi, avaten silmänsä.
" Huolestuin vain kun olit niin hiljaa." Draco sanoi pehmeästi suudellen tytön otsaa.
" En osannut sanoa mitään. Se mitä tapahtui oli niin.." Drusilla sanoi.

Heti kun tytön katse löysi ne hopeanharmaat silmät, joita hän niin paljon rakasti, hän tiesi tasapainonsa palanneen takaisin.
Tyttö nosti, kätensä aivan varovasti pojan niskaan, jotta hän saisi pojan laskemaan kasvojaan alemmas. Yhä edelleen, tyttö vain halusi suudella, eikä hänen tarvinnut kauaa odottaa, kunnes hän sai haluamansa. Sillä kun tytön kosketus saavutti vaalean pojan niskan ihon, pojan huulet koskettivat hellästi jo tytön huulia. Se oli suloinen ja herkkä hetki. Mutta oli se silti suudelma.

" Millaisia ajatuksa mielessäsi liikkuu? " Draco kysyi.
" Vai ovatko aivosi jo ylikierroksilla, kun mietit miten saat minut Severuksen ohi?" poika jatkoi.
" Kehittelen jotain ihan koko ajan. Kunhan lupaat olla hiljaa, niin emme jää kiinni" Drusilla sanoi.

Drusilla ei voinut millään hillitä seuraavaa tekoaan, vaan hän tönäisi oikein hellästi vieressään olevaa vaaleaa poikaa..
Draco nosti tyttöystävänsä varoen syliinsä. Kummallakaan ei ollut edelleenkään vaatteita päällä, ainoastaan pyyhe peitti kummankin vartalon. Tytön olkapäille tippui vesipisaroita, kosteista hiuksista, ja siinä ne kimalsivat vaalealla iholla kuin pienet lasihelmet.
Poika, näytti edelleen vastustamattomalta tytön silmissä, platinanvaaleat hiukset aivan sekaisin ja aavistuksen jopa pystyssä. Sellaisina tyttö rakasti Draco Malfoyn hiuksia, mutta sellaiset ne olivat hyvin harvoin. Ja nyt, tyttö ei halunnut jättää tilaisuutta taaskaan käyttämättä. Vielä kerran, tyttö suuteli poikaa painautuen tämän vartaloa vasten.. Poika vastasi suudelmaan hiljaisesti huokaisten.

Mutta tilanne ei enää edennyt siitä pidemmälle. Ja kun tyttö ajatteli asiaa mielessään, se oli hänestä parempi ettei. Sillä hän olisi luultavasti menettänyt tajuntansa oikeasti, jos toinen niin täydellinen hetki lähekkäin olisi seurannut niin pian, kylpyhuoneessa vietetyn täydellisen läheisyyden jälkeen. Tai  no siinä taisi mennä ennemminkin tunteja kuin hetki.

" Näin muuten tehdään meilläkin" Draco sanoi, kiusoitellen
" Ai se mitä tapahtui.. Tuolla noin?" Drusilla kiusoitteli myös, vilkaisten kylpyhuoneensa avonaiseen oveen.
" Sitä minä ajattelin. Ja samaten viime yötä" Poika jatkoi kiusoitteluaan, leikitellen samalla sormillaan tytön hiuksissa ja niskassa.
" Et saa kiusata. Lopeta ole kiltti. Minulla on muutenkin ongelmia saada ajatukseni järjestettyä." Drusilla sanoi.
" Hyvä on.. Lopetan nyt, mutta vannon kiusaavani sinua vain enemmän uudenvuoden iltana" Draco sanoi.
" Silloin saat tehdä ihan mitä ikinä haluat.. En varmasti kiellä sinua kertaakaan" Drusilla lupasi pojalle.
" Rakas. Pidän mielessäni lupauksesi.. Siitä tulee unohtumatonta.." Draco sanoi, kuulostaen tytöstä siltä että poika todella pitäisi sanansa.

" Jos me vain saamme olla yön yhdessä. Sinun vanhemmillasi voi olla painava sanansa sanottavana siitä" Drusilla sanoi, hieman huolestueena.
" Jos emme saa heiltä lupaa siihen, niin kyllä me varmasti jotain keksimme" Draco sanoi, keskeyttäen tytön huolehtimisen.

Rakastavaisilla oli miltei salaliitto menossa, kun he livahtivat ulos talosta ihan hiljaa. Ilman että, Severus edes aavisti mitään. Kohta kumpikin oli ulkona.. He seisoivat pihatiellä kahdestaan..

" Vain viisi päivää enää.. Uskon kestäväni sen" Drusilla sanoi.
" Onnekseni Amy tulee jo huomenna, ja on minun seuranani uuteenvuoteen asti" tyttö lisäsi.
" Kerro terveisiä" Draco sanoi.

Ennenkuin Drusilla ehti edes vastata, poika suuteli häntä niin pitkään että se tuntui miltei ikuisuudelta.. Suudelman aikana poika laittoi molemmat kätensä tytön lantion ympärille. Tyttö teki aivan samoin, otti pojasta kiinni tiukasti molemmin käsin.. Kuin salaa toivoen, että Draco jäisikin hänen luokseen, eikä olisi lähdössä pois. Tyttö tietenkin vastasi heti pojan suudelmaan.

" Rakastan sinua " kumpikin sanoi toiselle miltei samaan aikaan, ja he kaksi suutelivat vielä uudelleen.. Suudelman jälkeen tyttö ja poika jäivät pitkäksi aikaa sylikkäin vain toisiaan halaten.

" Kerron terveisiä Amylle.. Kerro sinäkin Narcissalle" Drusilla pyysi.
" Lupaan kertoa terveisesi äidille. Älä vaan unohda minua ajatustesi ulkopuolelle" Draco sanoi.
" Ja sitä rottaa et päästä huoneeseesi tai minä.." poika jatkoi hieman ilkeästi.

Drusilla tiesi sillä hetkellä sen, että heidän kotirottansa taisi saada ikuisen vihollisen Draco Malfoysta itselleen.

" En edes unissani, anna sen perverssiin tulla yksityiselle alueelleni. " Drusilla sanoi inhoavasti.
" Ja olet muutenkin ainoa, joka edes ansaitsee paikan ajatuksissani" tyttö lisäsi.
" Rakkain, lupaa ettet unohda ajatella minua.." tyttö lisäsi vielä.
" Rakas.. Olet aina ajatuksissani.. Mutta et silloin, kun isä on paikalla. Silloin en uskalla, edes ajatella sinua" Draco sanoi hiljaa.
" Mutta uudenvuoden iltana näemme. Ikävä tulee kuitenkin" poika lisäsi, antaen vielä yhden suukon tytölle.
" Minullekkin tulee ikävä sinua, rakas" Drusilla sanoi hiljaa, antaen myös suukon pojalle.

Drusilla päästi Dracon lähtemään pois miltei vastoin tahtoaan, eikä hän liikahtanut mihinkään sen jälkeen. Hän seisoi yksin kotinsa pihatiellä niin kauan, kunnes oli varma siitä ettei nähnyt poikaystäväänsä enää. Lunta alkoi sataa sillä aikaa ja lumihiutaleet tanssivat hetken ajan tytön tummilla hiuksilla. Sydämessään tyttö toivoi enemmän kuin mitään muuta, ettei mitään kamalaa tapahtuisi. Sillä jos Cedric todella oli kuullut Drusillan hiljaisen toiveen, hän ainoastaan voisi nyt suojella Draco Malfoyta niin, että poika pääsisi turvallisesti kotiin asti..






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Goodbye Draco:

  Goodbye Draco:💔 -- Osittainen Dramione FanFiction:--   OSA 1:   Luku 9:  Hermione pov: ' En enää välitä vähääkään siitä vaikka oletki...