25.3.2017

Nimetön toistaiseksi: luvut 29&30

Luku 29:

"Mitä ihmettä sinä olet tehnyt huoneellesi?" Drusilla kysyi heti ovella.. Sillä Dracon huoneessa oli tapahtunut todella iso muutos sen jälkeen kun hän oli käynyt siellä viimeksi.. Ensinnäkin se musta väri, joka silloin oli hallinnut huonetta oli kadonnut lähes kokonaan( lukuunottamatta huonekaluja jotka olivat edelleen mustia.. Niin ja se sohva oli edelleen siellä josta Drusillalla oli todella hyviä muistoja aikaisemmilta kerroilta, jolloin hän oli käynyt Dracon luona..) Huoneessa oli päävärinä valkoinen ja vihreä.. Niin ja sen lisäksi myös kaikki verhot olivat auki..
"Yllätyitkö näkemästäsi.." Drusilla kuuli Dracon äänen selkänsä takaa.. Poika oli ilmeisesti seisahtunut ovelle..
" Minä en ihan oikeasti uskonut näkeväni näin isoa muutosta.. Luulin että.. " Drusilla aloitti mutta sillä kertaa Draco keskeytti hänet.. 
"Se muutos on ihan sinun ansiotasi.. Sinä sait minut ymmärtämään sen ettei minun kannata pilata elämääni ja seurata isääni sinne missä hän on.. " Draco sanoi.. 
"Minusta sinä teit oikein.. " Drusilla sanoi.. "Vaikka tiedämme molemmat sen ettei Lucius tule ilahtumaan siitä kun hän kuulee mitä sinä olet päättänyt tehdä koulun päätyttyä.." hän lisäsi..
"Isä ei todellakaan ilahdu.. " Draco sanoi hiljaa.. Eikä Dracon edes tarvinnut jatkaa lausettaan, sillä Drusilla tiesi kyllä, miten se tulisi jatkumaan.. 

"Mutta mitä sinä halusitkaan näyttää minulle?" Drusilla esitti kysymyksen vain koska hän halusi vaihtaa puheenaihetta.. Hän ei ollut tullut tänne vain puhuakseen kummisedästään.. 
"Se liittyy isääni.. Ja tavallaan myös sinun isääsi.." Draco aloitti.. "Muistatko sen yhden kirjan mikä isälläsi on työhuoneessaan..?" Draco jatkoi kysyvästi..
Tietenkin Drusilla muisti sen kirjan.. Draco tarkoitti aivan varmasti sitä valkoista isoa kammottavaa kirjaa jonka kannessa oli kai vampyyri? tai jos se ei ollut vampyyri, niin sitten se oli luultavasti jokin muu kammottava pimeyden olento.. Yhtäkkiä Drusilla tunsi miten kylmä puistatus kulki läpi hänen vartalonsa.. 
"Sinä tiedät varsin hyvin, etten halua nähdä sitä kirjaa enää.. Oikeasti se on aiheuttanut kammottavia painajaisia minulle.." Drusilla sanoi peittelemättä inhon puistatusta äänessään.. 
"Rauhoitu rakas.. Ei sinun ole pakko katsoa sitä uudelleen.." Draco sanoi hiljaa.. 

Drusilla kuuli pojan äänen melkein korvansa vieressä, joten hän tiesi Dracon seisovan nyt hänen takanaan.. Ja samasa hän ymmärsi kaiken.. Draco oli käyttänyt kirjaa vain tekosyynä, jotta hän saisi olla edes hetken kahdestaan tyttöystävänsä kanssa.. Mutta se sopi Drusillalle paremmin kuin hyvin.. Sillä tätä hän oli salaa odottanutkin koko illan.. 
"Minusta tuntuu siltä että sinulla oli aivan jotain muuta mielessäsi kuin se kirja.." Drusilla sanoi.. 
"Mitä jos oletkin väärässä.." Draco sanoi hiljaa yrittäen kuulostaa viattomalta.. Mutta se ei ollut tehonnut Drusillaan enää pitkään aikaan.. 
"Tuo ei enää tehoa minuun..." Drusilla sanoi jatkaen hieman vihjailevasti.. "Sillä olen huomannut jo aikoja sitten sen, että sinusta on viattomuus kaukana.." 
"Minä olen edelleen sitä mieltä, että sinä olet väärässä.." Draco jatkoi viatonta teeskentelyään.. Mutta Drusilla tiesi, että poika yritti selvästi vain kiusoitella häntä.. No, tähän ansaan hän ei suostuisi lankeamaan ainakaan vielä.. Sillä juuri tätä peliä Drusilla todellakin osasi pelata Dracon kanssa.. 
"Minä en edelleenkään usko olevani väärässä.." Drusilla yritti vielä yhden kerran vaikka hän kyllä selvästi tiesi mihin suuntaan tämä koko tilanne oli menossa heidän kahden välillä.. Ajatuksissaan hän tosin oli jo kääntynyt ympäri, ottanut kiinni tuo vaalean lähes syötävän seksikkään poikaystävänsä kasvoista ja suudellut häntä.. 

Hetki hetkeltä tuon tumman Luihuisen tytön ajatukset muuttuivat vain levottomimmiksi hänen päänsä sisällä.. Ja kun hän vihdoin käänsi päätään hieman oikealle hän tunsi vihdoin tuon vaalean pojan lämpöiset ja sitäkin kutsuvammat huulet omillaan.. Sillä hetkellä Drusilla unohti täysin sen missä hän oli.. Sillä suudelma jonka hän sai oli kaukana viattomuudesta.. Mutta sehän ei ollut Drusillalle mikään yllätys.. Sillä olivathan he kaksi olleet erossa toisistaan melkein pienen ikuisuuden..
Silläkään kertaa suudelma heidän välillään ei tahtonut nähdä loppuaan.. Ja pian nuo kaksi Luihuista päätyivät Dracon sängylle.. Drusilla oli nostanut toisen kätensä kuin huomaamatta Dracon niskaan ja hän upottikin nyt sormensa pojan hiuksiin.. 
"Rakastan sinua niin paljon.." Drusilla kuuli pojan kuiskaavan hiljaa ennenkuin hän tunsi pojan pehmeät ja lämpöiset huulet kaulallaan.. Ja sillä hetkellä tyttö yritti lähes epätoivoisesti pysyä hiljaa vaikka hän kyllä tiesi että se oli aiemminkin ollut lähes mahdotonta..
"Minäkin rakastan sinua.." Drusilla huokaisi hiljaa.. Hän oli jo sulkenut silmänsä ja oli jo melkein valmis antautumaan täysin tuon vaalean pojan suudelmien ja kosketusten vietäväksi.. Tyttö kyllä tiesi mihin suuntaan tilanne oli jälleen kerran menossa heidän kahden välillä mutta sillä hetkellä hänellä ei todellakaan ollut mitään sitä vastaan..

"Ehkä on parempi että jatkamme tästä myöhemmin.. " Draco kuiskasi.. Ja Drusilla kuuli jälleen sen tutun kiusoittelevan sävyn pojan äänessä.. "Sillä muuten emme pääse tästä pois koko iltana missä nyt olemme.." hän jatkoi..
"Ja siitähän minun isäni riemastuu kun huomaa että olen taas kadonnut jonnekkin sinun kanssasi.." Drusilla sanoi.. Eikä häntä naurattanut ollenkaan kun hän ajattelikaan sitä miten pahasti Severus hermostuisi jos hän saisi tietää Drusillan olleen koko ajan kahdestaan Dracon kanssa ja vieläpä pojan huoneessa.. 
"Isäsi ei tule pitämään siitä jos hän kuulee meidän olleen taas kahdestaan jossain.. Meidän on siis parempi olla kiltisti siihen asti kunnes olemme kertoneet hänelle.." Pojan ei tarvinnut edes päättää lausettaan sillä Drusilla tiesi kyllä mitä hän aikoi sanoa.. 
"Mutta mitä jos isä ei pidä koko ajatuksesta.." Drusilla sanoi.. "Näin nimittäin yhtenä yönä jo painajaisen jossa hän kielsi minua olemasta missään tekemissä sinun kanssasi.." hän lisäsi.. 
"Toivottavasti se oli vain unta.." Drusilla kuuli pojan sanovan....
"Minä toivon samaa.. Sillä jos onkin totta niin vannon etten tottele isääni enää sekuntiakaan sen jälkeen.. Ei hän yksinkertaisesti vain voi kieltää minua olemasta sinun kanssasi.." Drusilla sanoi.. Ja sillä hetkellä hän todella tarkoitti sitä mitä sanoi.. Sillä edes hänen isänsä ei voisi erottaa häntä Dracosta..

"Ehkä meidän on parasta palata juhliin ennenkuin he alkavat tosissaan etsiä meitä.." Draco sanoi ottaen Drusillan vielä hetkeksi syliinsä..
"Minä jäisin mielummin tänne sinun kanssasi.." Drusilla kuiskasi..
"Usko minua.. Se oli vain painajainen jonka näit koska olet huolissasi siitä miten isäsi suhtautuu siihen että me olemme yhdessä.." Draco sanoi ennenkuin hän irroittautui tyttöystävänsä halauksesta ja nousi seisomaan..
"Haluaisin uskoa sinua.. Mutta tiedäthän sinä millainen isä on.." Drusilla sanoi..
"Tiedätkö mitä.. Vaikka Severus sanoisi mitä en silti aio pysyä erossa sinusta.." Draco sanoi..
"Sinä sanoit juuri ne sanat mitä aion sanoa sinulle.." Drusilla sanoi ja nyt hän jo uskalsi hymyillä.. Sillä sisimmässään hän tiesi ettei edes hänen isänsä voisi erottaa häntä Dracosta..

"Siinähän te olette.." Amy sanoi kun Drusilla tuli takaisin alakertaan..
"Dracolla oli yksi juttu yläkerrassa jonka hän halusi aivan välttämättä näyttää minulle.." Drusilla sanoi hiljaa..
"Mikä se ikinä olikin, en usko että haluan tietää siitä mitään.." Amy sanoi..
"Amy etkai sinä vaan pelkää pimeyden voimien juttuja..?" Draco sanoi kysyvästi, ja Drusilla kuuli myös pientä ilkeyttä poikaystävänsä äänessä joten hänen oli pakko tönäistä poikaa..
"Älä viitsi puhua niistä kammotuksista.." Drusilla sähähti, sillä hän näki aivan selvästi miten Amya puistatti pelkkä sen sanan kuuleminenkin.. "Amy ei pidä mistään mikä liittyy siihen mitä meidän isämme tekevät keskenään ja en pidä minäkään.." hän lisäsi.. 'Halusin vain unohtaa sen millaisessa kammottavassa vaarassa sinä olet edes yhdeksi illaksi.. Ja sitten sinä muistutit siitä tahallasi..'  se lause pyöri Drusillan mielessä, mutta tällä kertaa hän ei sanonut sitä ääneen..
 
Drusilla ei saanut tilaisuutta puhua Narcissan kanssa ennen illallista.. Ja tietenkin hän joutui istumaan pöydässä vastapäätä Dracon kammottavaa tätiä Bellatrixia.. Mutta kun hän tunsi Dracon käden koskettavan kättään, tyttö otti samantien siitä kiinni.. Ja nyt Drusilla tiesi selviävänsä mistä tahansa, kunhan vain Draco olisi hänen vieressään.. Pojan käsi tuntui turvalliselta ja lämpimältä hänen kädessään ja pojan kosketus kertoi myös siitä että Drusilla olisi aina turvassa hänen lähellään.. Drusilla päätti silti olla puhumatta Dracon tädille sen enempää kuin oli pakko.. Hän oli jo tervehtinyt joten miksi hänen täytyisi väkisin yrittää keskustella tuon kammottavan naisen kanssa..
"Milloin kerromme heille? vai kerrommeko ollenkaan.." Drusilla sanoi niin hiljaa, että vain poika hänen vieressään kuuli mitä hän sanoi..
"Kerrotaan sitten kun täällä ei ole enää muita kuin vain minun vanhempani ja sinun isäsi.." Drusilla kuuli pojan vastaavan lähes yhtä hiljaa.. "Mutta se mitä olemme suunnitelleet tekevämme koulun jälkeen saa pysyä salaisuutena toistaiseksi.." Draco lisäsi.. Ja Drusilla ymmärsi täysin miksi poika sanoi niin..
"Minä odotinkin sinun sanovan noin.." Drusilla kuiskasi.. " Ja tiedätkö.. Olen täysin samaa mieltä sinun kanssasi siitä.. Meidän tulevaisuuden suunnitelmamme eivät taida olla ihan vielä valmiita julkaistaviksi.." hän lisäsi jälleen kuiskaten..

Luku 30:

"Meillä on teille jotain kerrottavaa.." Drusilla aloitti kun hän istui olohuoneessa Dracon, pojan vanhempien ja isänsä kanssa.. Tyttö näki jälleen kerran sen jo niin tutuksi tulleen epäilyksen häivähdyksen isänsä kasvoilla, mutta nyt hän ei aikonut enää perääntyä.. tai muuttaa mieltään..
"Ja isä.. Se mitä aion sanoa nyt ei tule muuttumaan vaikka sinä sanoisit mitä.. " Drusilla jatkoi lisäten vielä..
"Miten minusta tuntuu siltä että pahimmat epäilykseni teistä kahdesta muuttuivat todeksi tänä iltana.." Drusilla kuuli isänsä sanovan jälleen ne sanat jotka hän oli kuullut edellisen kerran silloin kun Severus oli kuullut tyttärensä seurustelevan Cedric Diggoryn kanssa.. Ja se ilta oli ollut kuin painajainen.. Ei pelkästään Drusillalle vaan myös Cedricille.. Ja kun Drusilla nyt muisti millaisen puhuttelun Severus oli pitänyt Cedricille silloin, hän tiesi että se sama tilanne olisi myös Dracolla edessä myöhemmin..
"Isä.. Mitä tahansa sinä epäiletkin.. Se ei ole maailmanloppu.." Drusilla aloitti mutta yhtäkkiä hän kuuli Narcissan puhuvan..
"Severus.. En usko että se mitä tyttäresi haluaa kertoa sinulle on sellainen asia, mistä sinun on syytä hermostua.." Narcissa sanoi.. "Tiedän sen että sinä haluat suojella tytärtäsi mutta joistakin asioista sinun täytyy antaa hänen päättää itse.." Narcissa jatkoi.. Ja katsoi sitten Drusillaa, hymyillen samalla rohkaisevasti.. Ja se auttoi Drusillaa vihdoin sanomaan ne sanat joiden sanomista hän oli odottanut jo yli kaksi kuukautta..

"Isä.." Drusilla aloitti ja nosti sitten katseensa vielä kerran niihin kasvoihin kuuluivat hänen isälleen.. Ja niihin tummiin silmiin jotka näyttivät nyt hieman huolestuneilta.. Drusillalla ei ollut sillä hetkellä aavistustakaan siitä millaisia ajatuksia hänen isänsä päässä mahtoikaan liikkua sillä hetkellä ja kuinka monta harmaata hiusta ilmestyisikään noiden tummien lähes yönmustien hiusten sekaan kun Severus Snape kohta kuulisi mitä hänen tyttärensä aikoi kertoa hänelle..
"Minä ja Draco olemme nykyään yhdessä... Olen seurustellut hänen kanssaan viimeiset kaksi kuukautta.." ne sanat vain tulivat Drusillan suusta ja yhtäkkiä hän tunsi miten se raskas kivi vierähti pois hänen sydämeltään.. Ja samassa suuri helpotuksen tunne täytti Drusillan kun hän huomasi ettei hänen isänsä näyttänyt ollenkaan vihaiselta.. Mutta sen sijaan ilme Severus Snapen kasvoilla oli edelleen hyvin hyvin huolestunut..

"Isä sano nyt jotain.." Drusilla aloitti uudelleen sillä hiljaisuus joka leijui heidän ympärillään oli Drusillan mielestä lähes kammottavaa.. Drusilla oli jo aivan varma siitä että tämä hiljaisuus enteili sitä että Draco oli nyt pahoissa vaikeuksissa.. Sillä tilanne oli ollut lähestulkoon samanlainen silloinkin kun Drusilla oli kertonut isälleen seurustelevansa Cedricin kanssa.. Vaikkakin Drusillan mielestä tilanne ei ollut lähellekkään samanlainen.. Ensinnäkin: Drusilla seurusteli nyt pojan kanssa joka oli Luihuinen niinkuin Drusillakin oli ja toiseksi: Draco ja Drusilla olivat samanikäisiä..

"En ole ollenkaan huolissani siitä mitä sinä kerroit minulle.. " Severus rikkoi vihdoin sen lähes aaveimaisen hiljaisuuden joka oli leijunut huoneessa jo useamman kymmenen minuutin ajan.. Ne sanat saivat Drusillan huokaisemaan helpotuksesta syvällä sisimmässään.. Severus Snapella ei ollut sittenkään mitään sitä vastaan että hänen ainoa tyttärensä seurusteli Lucius Malfoyn pojan kanssa..
Mutta silti.. Drusilla huomasi ja pystyi myös lukemaan helposti isänsä kasvoista sen, että Severus Snape oli kuitenkin huolissaan jostakin.. Ja syvällä sisimmässän Drusilla tiesikin jo, mistä hänen isänsä huolestunut ilme johtui.. Severus Snape tiesi aivan varmasti täysin saman asian Dracosta minkä Drusillakin tiesi.. Ja kukapa muukaan sen olisi Drusillan isälle kertonut kuin Hermione Granger..

Miksi se kirottu kuraverinen ei vaan voinut pitää kaikkia pelkoja omana tietonaan.. Vaan kertoa niistä Drusillan isälle.. No kenelleppä muullekkaan se kuraverinen olisi voinutkaan kertoa peloistaan. Sillä Drusilla tiesi sen ettei Draco olisi missään nimessä eikä missään tilantessa kuunnellut hetkekään mitä se kuraverinen olisi halunnut hänelle sanoa... Drusilla kyllä tunsi poikaystävänsä ja samalla parhaan ystävänsä paremmin kuin kukaan muu.. Tai ainakin oli luullut tuntevansa, tähän kouluvuoteen asti.. Mutta viimeisten kuluneiden kuukausien aikana tuosta Luihuisen tytöstä tuntui siltä että hän luisui vain hetki hetkeltä kauemmaksi parhaasta ystävästään ja samalla pojasta jota hän rakasti enemmän kuin omaa elämäänsä.. Ja syynä oli vain se synkkä ja kammottava salaisuus jota Draco Malfoy kantoi yhä edelleen sisimmässään yksin, suostumatta edelleenkään kertomaan siitä sanaakaan Drusillalle...

'Jos se kuraverinen on mennyt kertomaan jotain isälleni... Hän tulee katumaan sitä..' Drusilla lupasi sen itselleen ja samalla vannoi kostavansa.. Ja hänen kostonsa tulisi olemaan jotain niin hirveää ettei se kuraverinen oravanpoikanen tulisi koskaan unohtamaan sitä, vaan muistaisi sen koko lopun elämänsä...

Drusilla Snape, oli todella todella todella yrittänyt unohtaa sen kaiken mitä hän oli kuullut siltä kuraveriseltä.. Ja samoin myös kaiken muun mikä liittyi vähänkään Dracon kammottavaan salaisuuteen.. Vain koska Drusilla olisi halunnut viettää edes yhden onnellisen illan uhraamatta yhtäkään ajatusta niille kaikille kammottaville asioille jotka pyörivät hänen mielessään lakkaamatta.. Sillä joka ikinen kerta kun tuo hän ajattelikaan koko asiaa, se sai hänet tuntemaan olonsa ahdistuneeksi, surulliseksi ja myös pelokkaaksi.. Ei vaan Dracon takia vaan myös oman itsensä..
Siksi juuri Drusillan mielestä ei ollut ollenkaan hyvä juttu jos hänen Severus Snape tiesi myös sen mitä Drusilla ajatteli silloin, kun hän käänsi yhtäkkiä katseensa poispäin isästään.. Tai silloin kun Severus Snapen ainoa tytär vaikutti hiljaiselta ja poissaolevalta myös oppitunneilla..

Drusilla halusi tietään totuuden siitä miksi ilme hänen isänsä kasvoilla oli edelleen niin huolestunut että sen kuului myös Severus Snapen äänestä kun hän puhui tyttärelleen.. Mutta Druslla ei tiennyt miten esittää asiansa isälleen.. Hän ei vain löytänyt oikeita sanoja sillä nyt se tuntui lähes mahdottomalta tehtävältä.. Vaikka mielessään Drusilla oli käynyt tämän saman keskustelun jo useamman kerran isänsä kanssa..

"Mistä sinä sitten olet niin huolissasi, isä.." yhtäkkiä Drusilla vain sanat, miettimättä lainkaan sitä mitä seurauksia hänen sanoillaan voisi olla.. Drusillan sanoista voisi seurata kaksikin asiaa.. Ensimmäinen olisi se ettei hänen isänsä kertoisi hänelle taaskaan totuutta siitä mistä hän oli oikeasti huolissaan, sillä eihän Severus Snapella ollut tapana kertoa tyttärelleen mitään sellaista mikä sattaisi huolestuttaa tai pelästyttää hänet.. Tai sitten tilanne menisi juuri niinkuin Drusilla toivoi sisimässään.. Hän nimittäin toivoi enemmän kuin mitään muuta, hänen isänsä edes tämän kerran kertovan tyttärelleen totuuden siitä mistä hän olikaan niin huolissaan...
"Olen huolissani siitä että sinä valitsit juuri tämän ajankohdan kertoa minulle muuttuneesta suhteestasi Dracon kanssa.." Severus Snapen sanat saivat kylmän puistatuksen juoksemaan yhtäkkiä Drusillan lävitse..

Se tuntui samalta kuin samassa huoneessa olisi yhtäkkiä ollut yksi tai useampi ankeuttaja ja ne kaikki päättivät vain lipua yhtä aikaa Drusillan ohitse.. Nyt Drusilla oli vain entistä varmempi siitä että se kuraveri Granger oli kertonut peloistaan hänen isälleen.. Ja pelkkä ajatuskin siitä sai veren miltei kiehumaan jälleen Drusillan pään sisällä..  Tarkoittiko tämä nyt sitä että se kuraverinen yritti yhä edelleen pilata Drusillan onnellisen suhteen Dracon kanssa.. Oliko se kuraverinen todella niin kateellinen Drusillalle tai jopa mustasukkainen Dracosta.. Hyi yäk.. Jälkimmäinen ajatus, sai Drusillan miltei voimaan pahoin... Miksi ihmeessä hän edes ajatteli mitään sellaisia sillä hän tiesi tasan tarkkaan sen mitä Draco Malfoy oikeasti ajatteli siitä kuraverisestä...

"Mikä sinulle tuli.." Drusilla kuuli yhtäkkiä Dracon hiljaisen kuiskauksen korvansa vieressä ja tunsi myös miten poika ote hänen kädestään tiukentui hieman..
"Minulle tuli vain yhtäkkiä inhottava tunne, mikä ei jätä minua rauhaan.." Drusilla kuiskasi..
Mutta nyt hän ei todellakaan sanoisi ääneen sitä mikä aiheutti sen inhottavan ja lähes oksettavan tunteen myllerryksen hänen sisimmässän.. Ei, Drusilla kertoisi sen poikaystävälleen vasta sitten kun olisi varma siitä ettei huoneessa olisi ylimääräisiä korvia kuuntelemassa...
"Puhutaan siitä myöhemmin.. Nyt ei ole sopiva hetki.." Drusilla kuiskasi uudelleen, vaikka näkikin epäilyksen varjon häivähtävän hetken ajan Draco Malfoyn kasvoilla.

Lucius Malfoy tuntui suhtautuvan koko asiaan paljon rennommin kuin Severus.. Sillä kun Drusilla vilkaisi kummisetäänsä, hän näki heti ettei Lucius ollut lainkaan huolissaan kuulemastaan.. Ja sillä hetkellä Drusilla oli aivan varma.. Lucius Malfoy oli tiennyt tästä koko ajan.. Ja antanut jo ajat sitten hiljaisen hyväksyntänsä Drusillalle ja Dracolle.. Se ajatus sai toisenkin raskaan painon vierähtämään pois Drusillan hartioilta, sillä hänen ei ilmeisesti tarvinnutkaan pelätä joutuvansa samanlaiseen inhottavaan tilanteeseen jossa Pansy Parkinson oli aikaisemmin ollut..

"Minun isäni ainakin näyttää hyväksyvän tämän tilanteen.. Toisin kun Severus.." Draco kuiskasi jälleen niin hiljaa että vain Drusilla kuuli sen..
"Osaisin miltei aavistaakkin sen että isällä olisi jotain tätä vastaan.." Drusilla kuiskasi..
"Mutta tuo mitä hän sanoi oli kyllä naurettavin ja läpinäkyvin tekosyy.. Isä olisi voinut edes tämän kerran puhua suoraan, eikä keksiä tuollaisia onnettomia selityksiä.." Drusilla sanoi hiljaa..
"Välillä oikeasti toivon sitä ettei Severus Snape olisikaan isäni.." hän lisäsi vieläkin hiljaisemmin varmistaen sillä sen ettei hänen isänsä taikka Lucius Malfoy vahingossakaan kuulisi hänen sanojaan..
"En usko sitä että Severuksella on jotain tätä vastaan.. Tai jos onkin, hän ei ainkaan paljasta sitä meille.. " Draco puhui hiljaa kuin varmistaakseen sen ettei kukaan muu kuin vain Drusilla kuullut sitä..

"Ja kohta isä kieltää minua jäämästä tänne yöksi.. Sillä hän ei millään voi hyväksyä sitä että minä nukkuisin edes samassa huoneessa sinun kanssasi.." Drusilla kuiskasi selvästi pettyneellä äänellä.. Sillä hän oli aivan varma siitä että hänen isänsä, nykyään hieman liian ylihuolehtiva sellainen pilaisi aivan varmasti senkin ilon tyttäreltään..
"Vaikka Severus ei sallisikaan sitä että me nukumme samassa huonessa, niin ei se estä minua hiippailemasta sinun huoneeseesi sen jälkeen kun vanhempani ovat jo menneet nukkumaan.. Tai ainahan sinä voit hiippailla minun huoneeseeni, jos ei yksin nukkuminen houkuttele.." Draco kuiskasi nyt Drusillan korvaan... Ja pojan kuiskaus sai jälleen aikaan sen että se sama tuttu ihanasti kutitteleva kylmä väristys kulki jälkeen hetken ajan pitkin Drusillan selkää..  No juuri tuollaisia sanoja hän oli osannut odottaakkin kuulevansa..

"En todellakaan nuku ensi yönä eri huoneessa.. Nytkin odotan vain sitä hetkeä kun saan olla vihdoin kahdestaan sinun kanssasi.." Drusilla kuiskasi hieman kiusoittelevasti..
"Minä aion pitää huolen siitä ettet sinä nuku ensi yönä sekuntiakaan.. " Dracon vastakuiskaus kuulosti Drusillan korviin kaikkea muuta kuin viattomalta.. Ja jos hän ei olisi sillä hetkellä istunut olohuoneessa suoraan Severus Snapen silmien alla, hän olisi jo tehnyt jotain mitä hän ei uskaltanut nyt edes ajatella..
"Entäpä jos minä teen sen ensin. " Drusilla jatkoi edelleen kiusoittelevaa kuiskailuaan.. Ja kuin tehosteeksi sanoilleen hän otti hampaillaan kiinni vieressään istuvan pojan korvasta ihan pieneksi hetkeksi vain.. Drusillan teko sai kuitenkin Dracon liikahtamaan hieman mutta sitä ei nyt näyttänyt huomaavan kukaan muu kuin vain Drusilla..
"Siitä sinä saat nähdä unta.." Dracon kuiskaus oli kiusoitteleva mutta myös samalla vaarallinen.. Ja pojan äänensävy sai aikaan sen, että uusi aikaisempaa voimakkaampi kylmä väristys vaelsi jälleen pitkin tumman Luihuistytön selkää..

Drusilla sai kuitenkin vain pienen hetken nauttia siitä ihanasta tunteesta, jonka Dracon kuiskaus oli hänessä aiheuttanut.. Sillä kun hän näki isänsä nousevan ylös, Drusilla tiesi sen että hänenkin olisi noustava... Severus Snape oli selvästi lähdössä joten Drusillan olisi lähdettävä myös, vaikkei hän halunnutkaan tehdä sitä.. Sisimmässän Drusilla suunnitteli jo nousevansa ylös vain vastustaakseen isäänsä ensimmäisen kerran 16 vuotta kestäneen elämänsä aikana sillä Drusilla ei missään nimessä halunnut lähteä kotiin..
Drusilla ei voinut millään ymmärtää sitä, miksi hänen isänsä rikkoi lupauksensa hänelle siitä että hän saisi jäädä Malfoyille, ja lähteä täältä aamulla yhtä matkaa kouluun Dracon kanssa.. Se oli ollut hänen aikaisempi suunnitelmansa, ja vielä eilen Severus Snapella ei ollut mitään sitä vastaan.. Oliko Drusillan isä nyt sittenkin muuttanut mielensä vain koska oli kuullut tyttärensä seurustelevan Dracon kanssa.. Koko asia harmitti Drusilllaa niin paljon, ettei hän olisi osannut selittää sitä sanoilla kenellekkään mitä tunsi nyt sisimmässän, jos joku erehtyisi kysymään sitä häneltä...

"Drusilla, ei sinun tarvitse nousta.. " Severus Snape sanoi ne sanat juuri samalla hetkellä kun Drusilla oli nousemassa ylös... Ja ennenkuin Drusilla ehti sanoa mitään hän kuuli isänsä sanovan vielä..
"Sinä voit jäädä tänne huomiseen asti.. Mutta jos minä kuulenkaan mitään siitä, että te kaksi olette olleet samassa huoneessa koko yön.."

Siinä se tuli.. Juuri ne sanat joita Drusilla oli odottanutkin kuulevansa.. Se ei tosin ollut uutta Drusillalle, sillä näinhän se oli aina ollut siitä asti kun Drusilla oli tutustunut Dracoon ensimmäisellä luokalla.. Severus Snape ei edelleenkään hyväksynyt/ sallinut sitä että hänen ainoa tyttärensä viettäisi yhdenkään kokonaisen yön samassa huoneessa Dracon kanssa, niin ettei hän voisi itse mennä tarkistamaan tilannetta.. Drusilla kyllä tiesi miksi.. Severus Snape ei edelleenkään luottanut Dracoon, missään asiassa mikä koski hänen ainoaa tytärtään..

'Isä tulee vielä muuttamaan mielensä..' Drusilla vannoi mielessään.. Sillä Drusilla kyllä tekisi kaikkensa sen eteen, että hän saisi isänsä luottamaan Dracoon.. Tapahtuisi sitten mitä tahansa... Sillä Drusilla aikoi heti kouluun palattuaan selvittää ihan itse syyn siihen, miksi Severus Snape ei luottanut hänen poikaystäväänsä.. Ja tällä kertaa Drusilla ei kysyisi isältään yhtään mitään.. Sillä Drusilla ei todellakaan halunnut tai toivonut sitä että Draco joutuisi enää kertaakaan ikävään tilanteeseen hänen isänsä kanssa...









































 







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti