Are you the One:

 

💚 Are You the One:  💚

Osa 1: 

Luku 35:

Silläkään kertaa Drusilla ei vain jättänyt vastaamatta siihen suudelmaan, ei siltikään vaikka tyttö tiesi olevansa yhä edelleen Dracon kodin keittiössä. Sekä myöskin sen, että ihan kumpi vain pojan vanhemmista voisi koska tahansa tulla keittiöön. 

Jos niin kävisi, Drusilla toivoi jo sillä hetkellä mielessään sen keittiöön tulijan olevan Dracon äiti. Sillä, Narcissa oli pienempi paha, tilannetta ajatellen kuin Dracon isä, Lucius.

Drusilla nostikin, Dracon kädestä nyt vapautuneen kätensä sen enempää tekoaan harkitsematta noin vain pojan niskaan, upottaakseen sormensa ihan pieneksi hetkeksi vain pojan hiuksiin. Drusilla ei silläkään kertaa, unohtanut kiusoitella poikaystäväänsä ihan viattomasti vain, hipaisemalla pojan niskaa sormillaan. Drusilla vain tiesi Dracon edelleen rakastavan, sekä myös nauttivan siitä eniten kun tyttö ihan vain vahingossakin hipaisi pojan niskaa sormillaan.. 

Siksipä Drusilla ei unohtanutkaan kiusoitella poikaa, silloin kun vain sai tilaisuuden koskettaa. Tyttö teki välillä niin kesken oppituntienkin.. 

-- Niiin Drusilla oli tehnytkin myös viimeisellä taikajuomien tunnilla ennen joululoman alkua. Tyttö oli vain mukamas ihan vahingossa hipaissut Dracon niskaa sormillaan, kun Draco oli nojautunut ottamaan jotakin pöydältä tytön vasemmalta puolelta. Drusilla olisi, niin mielellään antanut silloin, kosketuksensa kulkeutua pojan niskasta vielä alemmaksi, pojan paidan kauluksen alle. Mutta, hän ei vain kehdannut tehdä niin, ei kesken tunnin. Draco tunsi silloin, ihan selvästi tytön ihan viattoman kosketuksen, eikä edes ottanut tytön kättä pois niskastaan. Siitä viattomasta kosketuksesta seurauksena, he kumpikin olivat melkein myähästyneet seuraavalta tunnilta... ( Se jääköön ihan lukijan oman tulkinnan varaan, miksi..) --

Draco tunsi aivan varmasti nytkin, tyttöystävänsä ihan viattoman kosketuksen niskassaan. Drusilla nimittäin tunsi liiankin selvästi, pojan vartalon liikahtavan ihan vähän vain omaa vartaloaan vasten. Nyt, tytöllä ei kuitenkaan ollut aikomustakaan, ei edes ajatuksissaan siirtää kättään, alemmaksi pojan niskassa, edes niin että hän saisi sormensa pojan paidan kauluksen alle. Ehei, Drusillalla ei ollut laisinkaan mitään niin levotonta mielessään, sillä sellaiset asiattomuudet oli nyt vain unohdettava. 

Kun, eihän Dracokaan edes yrittänytkään saada toista kättään tytön paidan alle..

Dracon ei edes tarvinnut tehdä niin. Draco osasi jo muutenkin kiusoitella tyttöystäväänsä taitavasti, ihan vain niillä ihanilla suudelmilla, jotka eivät olleet lähellekkään niin viattomia kuin miltä ne ehkä näyttivätkin sivusta katselijan silmissä. Sillä jo se, millä tavoin poika leikitteli nyt kielellään tyttöystävänsä kielen kanssa, oli kaikkea muuta kuin viatonta.

****

Drusilla ei edes harkinnut laisinkaan sitä. mitä hän teki seuraavaksi. Se ajatus, ei - niin - viattomasta kiusoittelusta sai vain yhtäkkiä otteen tytöstä ( siis ihan vain hänen ajatuksissaan, jotka alkoivat jälleen vaarallisella tavalla harhailla ihan väärään suuntaan). Tyttö antoikin kätensä liikahtaa hitaasti ihan vähän vain alaspäin, Dracon niskassa. Drusilla, hipaisi pojan ihoa edelleen vain sormenpäillään, mutta sekin kosketus tuntui ilmeisesti liian hyvältä, sillä Dracon vartalo liikahti jälleen tytön vartaloa vasten. Ja jumalauta! se liikahdus, tuntui tytöstä niin hyvältä! 

Aivan liian pian, Draco vain keskeytti itsekkäästi sen jo lähes pieneltä ikuisuudelta ja sitäkin suloisemmalta kidutukselta tuntuneen suudelman. Drusilla huokaisi ihan hiljaa vain sisimmässään, avaten sitten silmänsä täysin vasten omaa tahtoaan, antaakseen tummanharmaiden silmiensä kohdata jälleen niiden kauniiden hopeanharmaiden silmien katseen, joita tyttö niin paljon rakasti.

Se suudelma tytön ja pojan välillä, ei keskeytynyt hetkeäkään liian aikaisin. Sillä, ihan vain muutaman lyhyen sekunnin kuluttua Narcissa Malfoyn heleä ja kirkas ääni, kantautui heidän kummankin korviin ruokailu salista. 

" He ovat vain valvoneet taas liian myöhään. Minun on vain paras mennä herättelemään heitä, etteivät he myöhästy junasta."

" Äiti on taas tuolla tuulella."  Draco sanoi hiljaisella äänellä.

Drusilla tiesi mitä Draco tarkoitti sanoillaan, sanomatta mitään itse edes ääneen. Narcissa Malfoy oli jo eilis iltana käyttäytynyt ehkä hieman liiankin huolehtivasti ainoaa poikaansa kohtaan. Drusilla tiesi sen jo, kuinka paljon se ylitse menevä huolehtiminen ahdisti Dracoa, vaikka poika rakastikin äitiään paljon enemmän kuin isäänsä. Siis, melkein yhtä paljon kuin Narcissa rakasti omaa poikaansa. Tosin tässä tilanteessa, Drusilla ymmärsi aivan täysin sen miksi Narcissa käytös oli muuttunut.. 

Drusilla oli nimittäin huomannut, 

sen hänelle itselleenkin jo liiankin tutuksi tulleen

pelon ja huolen häivähdyksen,

Dracon äidin harmaissa silmissä. 

" Ymmärrän aivan täysin mitä tarkoitat." Drusilla kuiskasi.

" Siksi meidän on paras mennä tuonne, ennenkuin äiti tulee tänne." Draco kuittasi tytön sanat.

" Olisin paljon mielummin, vain jäänyt tänne kahdestaan sinun kanssasi." Drusilla kuiskasi.

" Muistat vain olla, niinkuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Siis ennenkuin me tulimme alakertaan."

' Saat kyllä luvan korvata sen kaiken minulle, Draco. Ja ihan heti kun olemme taas jossain kahdestaan' 

Drusilla ajatteli hiljaan itsekseen kuultuaan Dracon hiljaisen vastauksen sanoilleen. Siitä, mitä tyttö itsekseen ajatteli hän myös pitäisi itse huolen. Tytöllä olikin jo mielessään, useampikin ajatus siitä mitä hän voisikaan haluta korvaukseksi Dracolta, siitä erittäin epämiellyttävästä tilanteesta johon hän kohta aivan vasten omaa tahtoaan joutuisi. 

****

Kun Drusilla käveli sisään Dracon kodin suureen ja valoisaan ruoka saliin, tytön huomio kiinnittyi ihan ensimmäisenä siihen samaan asiaan, jota tyttö ei vain millään voinut jättää huomioimatta Dracon kotona ollessaan. Nimittäin kotitonttuihin! ja nimeomaan siihen, kuinka tälläkin kertaa ne pienet ressukat olivat joutuneet heräämään töihin ties kuinka aikaisin. Ja vain aamiaisen takia! silläkään kertaa, Drusilla ei kuitenkaan sanonut sanaakaan siitä, mitä mieltä hän siitä oli. Vaan tyttö tyyntyi vain paheksumaan asiaa hiljaa mielessään. 

Drusilla Snape ei vain ollut tottunut siihen, että häntä palveltiin. Ehei, tytön kotona ei ollut yhtäkään kotitonttua. Tai jos olikin, ei Drusilla muistanut nähneensä siitä tontusta edes varjoakaan. Siitäkin syystä, Drusilla olikin säikähtänyt ( ihan ensimmäistä kertaa Dracon kotona ollessaan, ensimmäisen koulu vuoden jälkeisenä kesänä) hiippaillessaan hiljaa silloin, vain hakemaan vettä keittiöstä. Drusilla vain muisti yhä kuinka hän oli silloin pienenä yksitoista vuotiaana tyttönä, säikähtänyt sitä pientä ja söpöä kotitonttua, joka vain oli ilmestynyt keittiöön, ihan täysin tytön huomaamatta.

Siitä hetkestä lähtien Drusilla oli ollut sitä mieltä, ettei hänen omaan kotiinsa tulisi koskaan yhtäkään tonttua, silloin kun hän olisi aikuinen ja asuisi jo omillaan. Ei edes silloinkaan kun tyttö jatkaisi opiskeluaan, jos siis aurori opiston ovet vain aukeavat hänellekkin. Sitä, Drusilla ei vain tiennyt, miten hän kertoisi sitten mielipiteestään Dracolle. No, onneksi tytöllä oli edelleen yli vuosi aikaa miettiä, sillä eihän hänen tarvinnut kertoa sitä vielä tänään. 

Sinä tammikuisena aamuna, Drusilla istui alas pöytään Dracon viereen. Tyttö tunsikin, melkein heti pojan käden koskettavan kättään pöydän alla, ihan varovasti vain. Drusilla muisti pojan tehneen niin aikaisemminkin, useammankin kerran kun tyttö oli ollut pojan kotona. Silloin aikaisemmin, Drusilla oli aina ottanutkin kiinni ihan varovasti pojan kädestä, sen enempää asiaa miettimättä.  Mutta nyt, Drusillakin vain kosketti Dracon kättä varovasti. 

" Huomenta. " Drusilla sanoi kohteliaasti Dracon vanhemmille.

" Huomenta, Drusilla." Narcissa Malfoy, vastasi tytön sanoihin lämpimästi.

Drusilla oli lähellä tönäistä Dracoa, huomatessaan ettei poika taaskaan sanonut sanaakaan vanhemmilleen. Sen aivan samankaltaisen tilanteen, Drusilla oli todistanut useamman kerran aikaisemminkin näiden viimeisen kuluneen kahden vuoden aikana. Drusilla, kuuli kyllä pojan sanovan huomenta, ainakin äidilleen. Isäänsä, Draco ei edes vilkaissutkaan vaan oli kuin vanhempi herra Malfoy ei olisi edes ollutkaan samassa huoneessa.

" Huomenta Drusilla, Draco."

Drusilla kuuli kummisetänsä rauhallisen äänen päivän profeetan takaa, jota Lucius istui lukemassa omalla paikallaan pöydän toisella puolella. Drusilla yritti, parhaan taitonsa mukaan pitää kasvojensa ilmeen vakavana, sillä Lucius Malfoy lukemassa lehteä, ja samalla juomassa aamukahviaan, palautti tytön mieleen selvästi samanlaisen tilanteen, joka tytöllä oli muutamaa päivää aiemmin oman isänsä kanssa, oman kotinsa keittiössä.

Tässä tilanteessa ei kuitenkaan ollut mitään hauskaa.. Draco ei tietenkään, taaskaan vastannut sanallakaan isälleen. Draco oli aivan kuin ei olisi kuullutkaan mitä hänen isänsä sanoi.

" Drusilla, sattuisitko sinä tietämään mikä minun poikaani oikein vaivaa tänään?"

" Ei aavistustakaan." 

Drusilla vastasi yhtäkkiä hätäisesti vain, kuultuaan kummisetänsä edelleen rauhallisella äänellä esittämän kysymyksen. Drusilla olisi tietenkin sanonut enemmänkin kuin vain ne kaksi sanaa, tai ainakin valinnut ne sanansa uudelleen ellei Draco olisi yhtäkkiä vilkaissut tyttöä varoittavasti katseella joka tarkoitti:

Älä edes uskallakkaan sanoa yhtään mitään,

tai tulet katumaan sanojasi.

Drusillan teki jälleen, niin mieli tönäistä vieressään edelleen istuvaa poikaa ( ajatuksissaan tyttö olikin jo tehnyt niin), mutta oikeasti sen sijaan tyttö ottikin ihan muutaman sekunnin ajaksi vain vähän tiukemmin kiinni pojan kädestä. Kun Draco vilkaisi Drusillaa kysyvästi, unohtamatta kohottaa kulmakarvojaan tyttö vastasi pojan katseeseen, vasta katseella joka tarkoitti sanallisesti: 

Älä enää koskaan, ikinä.

Edes unissasikaan kuvittele, uhkailevasi minua.

Edes katseellasi..

Silläkään kertaa, tytön katseella ei ollut minkäänlaista merkitystä. Draco ei edes näytellyt säikähtäneensä, vaikka aivan varmasti poika oli tulkinnut tytön katseen oikein. Draco vain kohotti uudelleen kulmakarvojaan tytölle, ja Drusilla näki selvästi jo pojan hopeanharmaista silmistä sen, että koko tilanne heidän kahden välillä oli vain erittäin huvittava Dracon mielestä. 

Noh, eihän Drusillakaan ihan oikeasti säikähtänyt Dracon varoittavaa katsetta. Ehei, sen sijaan tyttöä vain ärsytti se että poika teki niin aivan tahallaan, sen sijaan että olisi vain sanonut ne sanat hiljaa tytölle.

-- Tämähän ei olluit laisinkaan ensimmäinen kerta, ( eikä varmasti olisi se viimeinenkään) kun Draco Malfoy teki näin. Siis noin vain, varoitteli Drusillaa muka niin vaarallisella katsellaan, kertomasta mitään siitä, mitä tyttö oli oikeasti ajatellut sanoa. Kuluneen kuudennen vuoden aikana, Drusilla oli nähnyt sen saman katseen Dracon hopeanharmaissa silmissä jo useamman kerran. 

Ihan ensimmäisen kerran kaksi vuotta sitten ( neljännen kouluvuoden syksynä) Drusilla oli ihan oikeasti säikähtänyt nähtyään sen varoiittavan ja hieman uhkailevan katseen Dracon silmissä, vaikka silloinkin tyttö oli taitavasti kätkenyt senkin säikähdyksen noin vain syvälle sisimpäänsä piiloon. Se tapahtui, silloin kun Drusilla oli uhannut kertoa Hailielle ( joka neljäntenä vuonna oli Dracon tyttöystävä) kuulleensa Dracon pettäneen Hailieta oman tupansa tytön kanssa. -

Vielä yli kahden vuoden jälkeenkin, Drusillasta vain tuntui edelleen pahalta Hailien takia, ja tytön omatunto muistutteli yhä edelleen, aika piikittelevään sävyyn siitä, että Drusillan olisi pitänyt vain kertoa Hailielle siitä mitä hän oli kuullut, siis siltikin vaikka Draco olisikin toteuttanut silloisen uhkauksensa. 

****

" En olisi kertonut yhdelläkään sanalla siitä, mitä meidän välillämme tapahtui tänä aamuna, viime yönä ja eilen illalla, tuolla noin." Drusilla kuiskasi, vilkaisten samalla nopeasti vain kattoa kohden.

" En minä sitä tarkoittanut." Drusilla kuuli, Dracon kuiskaavan yhä varoittavasti.

" Tarkoitin sanoillani, ettet sinä kerro yhtään mitään isälleni, siitäkään mistä tiedät.."

" Tiedän jo mitä tarkoitat. En oliskaan kertonut, joten voit lakata uhkailemasta minua katseillasi." 

kuiskatessaan ne sanat, Drusilla osasi jo varautua siihen mitä niistä saattaisi seurata. Drusilla nimittäin sai, jälleen ihan muutaman lyhyen sekunnin kestävän aiempaa vaarallisemman, mutta edelleen vain varoittavan katseen Dracolta. Drusilla ottikin, ihan tekaistusti vain säikähtäneen ilmeen kasvoilleen, vilkaistessaan vieressään edelleen istuvaa poikaa. Se oli vain puhdasta kiusoittelua tytöltä, mutta silti seurauksena siitä, Drusilla tunsi Dracon otteen tiukentuvan kädessään.

' Tämän minä osasin jo arvatakkin. Sinä se et vain kestä edes pienen pientä kiusoittelua. Tietäisitpä vain sen mitä tuo sinun vaarallinen ja muka uhkaileva katseesi saakaan aikaan minussa. Jumalauta! jos emme olisi nyt samassa huoneessa vanhempiesi kanssa, sinä olisit jo pahoissa vaikeuksissa minun kanssani, Draco Malfoy..'

Drusillan oli pakko torua itseään jälleen hiljaa mielessään, kun hän sai itsensä jo toistamiseen kiinni ajattelemasta sellaisia. Ei ei ei, mitään sen kaltaistakaan mitä hän äsken ajatteli, hänellä ei ollut laisinkaan lupaa ajatellakkaan nyt. Hänen piti jättää ne ajatukset yläkertaan eikä ottaa niitä mukaansa! joten tyttö karistikin äskeiset ajatuksensa kokonaan pois mielestään. Drusilla ei vain voinut antaa ajatuksilleen lupaa harhailla sillä tavoin, luvattomille poluille. 

Drusilla tiesi sen erittäin hyvin, että edelleen häntä vastapäätä pöydässä istuva Lucius Malfoy, hallitsi ihan yhtä hyvin sen loitsun jolla pääsi tunkeutumaan toisen pään sisään, ellei jopa taitavammin kuin Drusillan oma isä Severus. Lucius Malfoy, saisi tietoonsa kaiken mitä hänen kummityttönäs päässä mahdollisesti liikkui, ihan vain lausumalla sen yhden sanomattoman loitsun. Drusilla oli jo nimeomaan luvannut Dracolle, olla laisinkaan ajattelematta mitään sellaisia ajatuksia, jotka saattaisivat aiheuttaa heille kahdelle kiinni jäämisen riskin,  nimeomaan siitä tilanteesta joka heidän kahden välillä tapahtui aikaisemmin aamulla. Unohtamatta myös eilistä iltaa ja viime yötä. 

Jos siis Lucius Malfoy halusi saada tietoonsa sen kaiken, mitä hänen ainoa poikansa oikeasti salaili. Niin, miksi Lucius edes vaivautui kysymään mitään siitä Drusillalta, kun vanhemmalla herra Malfoylla oli siihen omatkin keinonsa, jolla hän saisi sen kaiken tietoonsa. Mutta jos, Draco olikin jo opetellut itsekseen sitä loitsua, jolla nimenomaan pystyi kätkemään kaikki ne ajatuksensa niin ettei kukaan koskaan saisi niitä selville. Ei siis, edes sillä nimeltä nyt mainitsemattomalla loitsulla jolla pääsi tunkeutumaan kenen tahansa pään sisään, jos siis vain sen loitsun oikein hallitsi. 

Jos, Draco Malfoy ihan oikeasti hallitsi sen loitsun ( joka oli vahvaa pimeyden taikuutta) sen poika saisi luvan opettaa myös Drusillalle.

****

" Onneksi minulla on omat keinoni, selvittää tämäkin asia."

Drusilla ihan oikeasti säikähti, onneksi sillä kertaa vain sisimmässään kuultuaan sen mitä Lucius Malfoy seuraavaksi sanoi, edelleen sillä rauhallisella äänellään. Drusilla pani merkille, myös Dracon kääntäneen nyt katseensa kokonaan poispäin isästään. Draco Malfoy katsoi keskittyneesti suoraan ulos ruoka salin miltein seinän kokoisesta ikkunasta, aivan kuin ulkona ihan todella oli jotakin mikä sai nyt pojan huomion kokonaan. Drusilla oli aivan varma siitä, että Draco teki niin vain tyhjentääkseen rauhassa sanattomalla loitsulla päänsä kokonaan niistä ajatuksista, joiden poika ei halunnut päätyvän isänsä tietoon. 

Ihan muutaman sekunnin kuluttua, poika käänsikin katseensa ikkunasta suoraan kohti edelleen pöydän toisella puolella istuvaa isäänsä. Ja ensimmäistä kertaa moneen viikkoon, Drusilla ihan oikeasti säikähti nähdessään omin silmin kuinka paljon, Dracon silmät olivat tummuneet. Se kaunis hopeanharmaa sävy oli kadonnut niistä kokonaan. 

" Minun ajatukseni ovat edelleen vain minun omiani. Minun yksityis aluettani. Sinulla ei ole minkäänlaisia oikeuksia tunkeutua minun pääni sisälle. "

Dracon äänensävy oli.. Se oli lähes jäätävän kylmä. Ei laisinkaan uhkaava, vaan lähes kylmän rauhallinen. Drusilla kuitenkin tunnisti sen sävyn. Ja hän tiesi, Dracon olevan nyt todella pahasti ärsyyntynyt. Ellei sitten poika jo taistellut itsensä kanssa, ettei ärähtäisi isälleen.. Silläkin kertaa, niinkuin aikaisemminkin Draco Malfoy hillitsi ne tunteet ihailtavan hyvin, ja se mitä poika ihan oikeasti tunsi näkyi vain pojan nyt tummanharmaista silmistä. 

Draco Malfoy oli ensimmäistä kertaa koskaan ( niin, että Drusillakin todisti sen omilla silmillään) noussut vastustamaan omaa isäänsä. Tosin sanallisesti vain, mutta silti Drusilla oli sisimmässään samalla hetkellä, enemmänkin kuin vain ylpeä Dracosta. 

Drusillaa tosin pelotti saman aikaisesti se, mitä tästä tilanteesta seuraisi Dracolle. Lucius Malfoy ei tietenkään järjestäisi mitään sellaista kohtausta, ei milloinkaan kun Drusilla oli samassa huoneessa. Vilkaistessaan ihan varovasti kummisetäänsä, Drusilla kuitenkin näki heti selvästi myös Lucius Malfoyn tummanharmaista silmistä sen. ( niistä silmistä, jotka olivat nyt yhtä tummat kuin Draconkin silmät) ettei Lucius Malfoy ollut laisinkaan mielissään siitä, että hänen oma poikansa vastusti hänen sanojaan. 

Lucius oli aivan selvästi raivoissaan kuulemastaan. Silläkin kertaa, niinkuin aikaisemminkin se oli vain hillittyä raivoa, joka näkyi ulospäin vain vanhemman herra Malfoyn silmistä.

Tämäkin tilanne saattaisi tosin muuttua koska tahansa, eikä siitä seuraisi laisinkaan mitään hyvää Dracolle. Drusilla päättikin, olla edes nousematta pöydästä ennenkuin Draco nousisi ensin..

Vilkaistuaan nopeasti siihen suuntaan missä Dracon äiti edelleen istui, Drusilla huomasi Narcissan kasvojen ilmeen muuttuneen myös huolestuneeksi. Ja se johtui vain tästä muuttuneesta tilanteesta, hänen miehensä ja poikansa välillä. Narcissa Malfoy oli yhtälailla valmis asettumaan poikansa puolelle, samoin tavoin kuin Drusillakin. Ja myös valmiina, puolustamaan Dracoa, jos tilanne muuttuisi pahemmaksi pojan kannalta. 

" Tiedän sinun olevan yhä edelleen vihainen isällesi." Drusilla aloitti hiljaa, osoittaen sanansa Dracolle.

" Älä silti alennu samaan kuin hän."

" Älä sinä nyt puutu tähän." Draco sanoi, ääntään edelleenkään korottamatta.

" Ellet ole jo huomannut, tämä tilanne on täysin hallinnassani."

****

" Drusilla, mitä sinä tarkoitit kun sanoit tuon?"

kuullessaan Narcissa Malfoyn kysymyksen, Drusilla vain tiesi puhuneensa jälleen liikaa. Eikö Narcissa tiennytkään siitä mitään? no jos ei tiennyt, ei Drusillakaan nyt voisi kertoa siitä sen enempää. Sillä, samalla tyttö paljastasi ihan tahtomattaan juuri sen asian, jonka Draco nimeomaan halusi ihan oikeasti unohtaa. Toisaalta, Drusillasta tuntui myös oikealta kertoa myös Narcissalle siitä, mitä Lucius olikaan (taas) tehnyt saadessaan sen saman asian tietoonsa. Mutta sitten taas toisaalta, Drusilla ei myöskään halunnut suututtaa Dracoa yhtään enempää, ja hän tiesi tekevänsä niin aivan varmasti jos hän nyt kertoisi sen myös Narcissalle. 

" Sitä voit kysyä isältä." Draco ärähti, ennenkuin Drusilla ehti sanoa mitään.

" Isä kertoo varmasti mielellään itse sen syyn, miksi hän ei taaskaan pystynyt hillitsemään raivostumistaan. Ja yllättäen, se olin taas minä joka joutui kärsimään ne ei mukavat seuraukset. Eihän se tietenkään ensimmäinen kerta ollut, eikä varmasti tule olemaan myöskään se viimeinen kerta, kun sain/tulen saamaan nyrkistä kasvoihin. No, onneksi sentään säästyin muulta sillä kertaa."

" Nyt riittää Draco!" Lucius Malfoyn, jäätävän kylmä selkeästi raivostunut ääni kaikui huoneessa.

" Ja teet mitä jos nyt jatkan. Saanko ehkä taas nyrkistä, vai liikkuuko mielessäsi jotain pahempaakin."

" Draco, ole kiltti ja älä tee sitä." Narcissa Malfoy ehti sanoa ne sanat ensin.

" Älä ärsytä isääsi, tahallasi yhtään enempää." 

"Mikä helvetti sinuakin vaivaa" Narcissa sanoi, osoittaen sanansa nyt suoraan miehelleen.

"Minä en aio enää vain seistä hiljaa paikallani. En enään yhdessäkään tilanteessa, vain todistamassa kun sinä pahoinpitelet omaa poikaasi." 

Drusilla ei halunnut edes kuvitellakkaan mielessään, Dracon äidin sanat kuultuaan sitä, kuinka monta ääneen nyt mainitsemaansa tilannetta Narcissa Malfoy oli jo hiljaa todistanut uskaltamatta lainkaan mennä itse väliin. Drusilla ei myöskään halunnut kysyä yhtään mitään, Narcissalta..

Drusillalle riitti aivan hyvin vain se, mitä hän oli jo kuullut niistä muutamista ei - niin - hyvin päättyneistä tilanteista, joista Draco oli jo hänelle kertonut. Nekin olivat olleet tilanteita, joissa Draco oli ollut eri mieltä tai vain noussut vastustamaan isäänsä. 

Erityisesti se yli kaksi vuotta sitten tapahtunut tilanne, Dracon ja pojan isän välillä oli niin hirveä, että se kummitteli yhä edelleen välillä Drusillan mielessä. Onnekseen, tyttö ei enään painajaisia siitäkin, sillä tytön nykyisetkin painajaiset olivat aivan tarpeeksi pahoja muutenkin. Sillä, olihan tyttö jo useammin kuin vain kerran nähnyt painajaisen, jossa hän oli omin silmin todistanut Dracon kuoleman, ilman ettei voinut estää sitä itse. 

Luku 36:

" Mikä hemmetti sinuakin vaivaa.. " 

Drusilla sanoi, jäätyään hetkeksi aikaa ruokasaliin kahden Dracon kanssa. Narcissa Malfoy, ei ilmeisesti halunnut kertoa sillä kertaa, mitä mieltä nainen ihan oikeasti oli kuultuaan itsekkin siitä mitä hänen aviomiehensä olikaan ( taas) tehnyt, Drusillan ja Dracon kuullen. Drusilla oli helpottunut, ettei hänen tarvinnut sillä kertaa kuunnella Dracon vanhempien keskustelua, sillä ylensäkkään ne eivät sujuneet kovinkaan hyvin.

Mistäs Drusilla sen tiesi? noh, tyttö oli kuullut useammankin enemmän tai vähemmän ääntä korottaen käyden keskustelun, johon yleensä liittyi kova pamahdus kun jotain iskettiin päin pöytää tai pahimmassa tapauksessa lasin särkymistä. Ja niitäkin tyttö oli kuullut vahingossa, tai vähemmän vahingossa. Ehei, Drusilla ei koskaan ( sala) kunnellut Dracon vanhempia tahallaan, toisin kun isäänsä silloin kun tytön isällä sattui olemaan joku vieras ( siis muukin kuin Dracon isä), ja Drusilla sattui itsekkin olemaan kotona silloin. 

" Hetken ajan jo luulin." 

Drusilla hiljeni taas, kun olohuoneesta kuului selkeä pamaus. Lucius oli siis ( taas) ilmeisesti iskenyt nyrkkinsä pöytään. Muuta ääntä huoneesta ei kuulunut, joten Narcissa oli ilmesesti käyttänyt äänen vaimennus loitsua. 

" Rauhoitu nyt. Äiti hermostui jo isälle, se riittää tässä tilanteessa."

" En menisi vannomaan, tuosta pamauksesta päätellen." Drusilla sanoi hiljaa, vastauksena Dracolle.

" Minä en kuitenkaan ollut tosissani, kun sanoin ne sanat. Ja parempi vain antaa vanhempieni selvittää tämä asia keskenään, niin ettei meidän tarvitse osallistua siihen tai olla edes samassa huoneessa."

" En edes haluaisikaan olla olohuoneessa juuri nyt. " Drusilla sanoi hiljaa.

" En varsinkaan nyt kun isäsi on tuolla tuulella."

Drusilla sanoi ne sanat vain koska, uusi aiempaa kovempi pamaus kantautui olohuoneesta hänen korviinsa. Ja ihan varmasti Dracokin kuuli sen, sillä poika vilkaisikin pari kertaa huolestuneen näköisenä siihen suuntaan missä olohuone oli. Draco oli vain ja ainoastaan huolissaan äidistään, kyllähän Drusilla sen tiesi.

" Eikö Narcissa siis ihan oikeasti tiennyt siitä mitään, ennenkuin." Drusilla aloitti uudelleen.

" Ei ilmeisesti. Isä jätti taas jotain kertomatta äidille." Draco sanoi.

" No, seuraavan kerran jos/kun joudun taas tahtomattani ikävään tilanteeseen isän kanssa, en aio piilottaa yhtäkään mustelmaa ennenkuin äiti on nähnyt ne."

Yhtäkkiä se vain tapahtui taas..

Drusilla vain tunsi sen sisimmässään mylläneen ahdistuksen vain voimistuvan kun hän kuuli sen mitä Draco sanoi. Se vain palasi ( taas) Drusillan mieleen, kuinka vähästä se silloin ( jo yli kaksi vuotta sitten) jäikään kiinni ettei Draco kuollut. Siitä menetyksestä, Drusilla ei olisi toipunut luultavasti ollenkaan, tai jos olisikin niin ei yhtä hyvin kuin tyttö yritti selvitä koko viidennen kouluvuoden ajan Cedricin ihan odottamatta tapahtuneesta kuolemasta. Viides vuosi koulussa, oli ollut ihan helvetin raskas tytölle, ja kun Drusilla edes nyt edes ajattelikaan asiaa niin, että entäs jos Draco ei oliskaan enää ollut tukemassa häntä, samoin tavoin kuin poika oli ollut tytön tukena koko viime vuoden, Cedricin hautajaisista lähtien, vaan sen sijaan poika olisikin kuollut jo vuotta aikaisemmin kuin Cedric. 

Sitä ajatellessaan, Drusilla puraisi yhtäkkiä huulensa sisäpintaa niin kovaa, että maistoi jo melkein veren suussaan. Drusilla teki niin, vain estääkseen kyyneliä nousemasta silmiinsä. Tyttö ei vain halunnut Dracon arvaavan, sitä mitä hän ajattelikaan itsekseen. Drusilla ei halunnut enää, edes puhua siitä mitä kolmannen vuoden keväänä tapahtui. Mutta valitettavasti joillakin asioilla/ tilanteilla oli ikävä tapansa muistuttaa tyttöä siitä,

Jos Draco olisikin kuollut silloin ( vasta kolmetoista vuotiaana, ja vuotta aikaisemmin kuin Cedric), olisiko Drusilla sitten vain käynyt viidennen vuoden aikana, ja Cedricin hautajaistenkin jälkeen, vain puhumassa Cedricin odottamatta tulleesta kuolemaasta ja siitä miltä hänestä silloin tuntui, vain parhaan ystävänsä haudalla, samoin tavoin kuin Drusilla teki viime vuonna käydessään äitinsä Beatricen haudalla.

" Älä ikinä enää edes sano ääneen mitään tuollaista." Drusilla sanoi, keskeyttäen Dracon.

" En ole unohtanut sitä, kuinka pahalta sinä näytit viimeksi kun isäsi taas hermostui."

" Tuo oli lievästi sanottu. " Draco sanoi.

" Isä ei vain hermostunut. Muistat varmasti mitä sanoin silloin."

Tietenkin Drusilla muisti. Siksipä hän ei halunnutkaan jatkaa lausettaan pidemmälle. Se riitti jo tytölle kun hän yhä edelleen ( ihan tahtomattaan) muisti, kuinka pahalta ne mustelmat silloin näyttivätkään Dracon kasvoissa. 

" Onneksi sillä kertaa ei käynyt pahemmin."  

Drusilla sanoi, kävellessään puhuessaan sen suuren koko seinän kokoisen ikkunan luokse, noustuaan ensin pois pöydästä fossa oli istunut. 

***

Drusilla seisahtui hetkeksi ihan hiljaa paikoilleen, katsellen vain ikkunasta ulos Malfoyiden suurelle nyt lumen peittämälle takapihalle, jossa edelleen kukkivat ainakin talviruusut ja jokin muu kukka jonka nimeä Drusilla ei vain  saanut päähänsä. Siinä ihan hiljaa paikoillaan seistessään, Drusilla ajatukset palasivat kuin itsestään ( ja aivan vastoin tytön tahtoa) takaisin siihen, mitä silloin keväällä, yli kaksi vuotta sitten olikaan tapahtunut:

-- Draco Malfoy ei kuitenkaan silloinkaan näyttänyt lähellekkään niin pahalta kuin sen kolmannen kouluvuoden keväänä tapahtuneen yhteenoton jälkeen isänsä kanssa. Dracolla oli silloin puolet kasvoista kokonaan mustelmilla, pojan vartalosta oli useammasta kohtaa luita poikki, ja niitä pahan näköisiä mustelmia oli silloin muuallakin kuin vain pojan kasvoissa. Drusilla valvoi silloin kokonaan sitä hirveää päivää seuranneen yön uskaltamatta sulkea hetkeksikään silmiään ihan yksin Dracon vierellä sairaala siivessä ihan hiljaa mielessään vain rukoillen sitä, ettei hänen paras ystävänsä vain jättäisi häntä yksin vaan avaisi vielä ne kauniit hopeanharmaat silmänsä. Draco ei silloin avannut silmiään vielä sen yön jälkeisenä aamuna, eikä koko päivänäkään, vaan vasta illalla juuri ennen auringonlaskua. Sinä elämänsä hirveimpänä yönä, yksin hereillä ollessaan ja Dracon sängyn vierellä vain hiljaa paikoillaan istuessaan, uskaltamatta liikahtaa siitä mihinkään, silloin vasta kolmetoista vuotias tyttö, vannoi mielessään ettei hän koskaan ikinä milloinkaan antaisi anteeksi Dracon isälle, Lucius Malfoylle ( ei siltikään vaikka sama mies, oli myös tytön kummisetä jota tyttö oli pitänyt siihen saaakka kaikista parhaimpana kummisetänä maailmassa) sitä niin julmaa ja väkivaltaista tekoa, jonka kohteeksi tytön paras ystävä silloin joutui. Sen julman ja vökivaltaisen teon vuoksi silloin siinä sängyllä ihan hiljaa ja liikkumatta paikoillaan maannut poika, kävi sinä yönä ja myös sitåä yötä seuranneen pitkän päivän aina iltaan saakka kovaa taistelua vain pysyäkseen edelleen hengissä.Draco ei silloin (onneksi) luovuttanut, ekä Drusilla osannut edelleenkään edes kuvitella mielessäänkään sitä kuinka hirveän paljon Dracoon silloin sattuikaan ja kuinka hirveän tuskallinen se taistelu kuolemaa vastaan olikaan pojalle silloin. Onneksi, Draco taisi olla silloin suuremman osan ajasta tiedottomassa tilassa ( lukuun ottamatta niitä, silloin tällöin kuuluneita enemmän tai vähemmän tuskaisia voihkaisuja, jotka särkivät silloin melkein tytön sydämen ja saivat kyyneleet tipahtamaan hänen poskilleen kun hän ainoana kuuli ne). Poika ei edes reagoinut mitenkään siihen kun Drusilla otti silloin heti sairaala siipeen tultuaan kiinni parhaan ystävänsä kädestä. Miksi Dracolle edes kävi silloin niin pahasti? no koska poika oli ( taas) kerran tehnyt jotakin, mistä vanhempi herra Malfoy ei ollutkaan samaa mieltä. No kertokaapa te viisaammat se, milloin Lucius Malfoy oli edes jostakin samaa mieltä poikansa kanssa? No ei koskaan, edes helvetissäkään! ja se mitä Draco silloin, taas kerran väärin, ei edes ollut väärin tehty! ei rakastuminen ole mikään rikos josta rangaistaan!!

Drusilla ei myöskään koskaan voisi antaa anteeksi omalle isälleen sitäkään, ettei Severus Snape silloin vain ilmiantanut Lucius Malfoyta. Ei ilmiantanut siltikään, vaikka Lucius aivan selkeästi pahoinpiteli omaa poikaansa silloin ihan oman mielensä mukaan ilmeisesti laisinkaan välittämättä siitä, että aiheutti melkein teollaan ainoan poikansa kuoleman. Draco Malfoy olisikin kuollut silloin ellei häntä olisi löydetty ajoissa --

Drusilla oli yhä edelleen ( yli kahden vuoden jälkeenkin) koko sydämestään kiitollinen sille, joka löysi Dracon silloin. Jos Drusilla saisi sen joskus selville kuka se oli, hän menisi sanomaan ihan oikeasti kiitos sille, silloin hänen parhaan ystävänsä hengen pelastaneelle. Ja myös tarkoittaisi sitä täydestä sydämestään. 

Siihen päivään saakka, kunnes se hirveys tapahtui Dracolle ( silloin vasta kolmetoista vuotias) Drusilla oli uskonut siihen ettei hänen isänsä Severus hyväksynyt minkäänlaista väkivaltaa. No, ilmeisesti Drusilla erehtyi siinä asiassa pahasti. Ja mikäs ihme se edes olikaan, kun tytön isäkin oli kuolonsyöjä.

" Rakas ole kiltti ja lakkaa miettimästä sitä, mitä minulle tapahtui kaksi vuotta sitten."

Draco sanoi vain hiljaa.  Poika oli jälleen vain lähestynyt tyttöä hiljaisin askelin, huomattuaan tytön vajonneen jälleen omiin ajatuksiinsa. Draco arvasi myös aivan täysin oikein sen mitä Drusilla sillä hetkellä ajatteli, ei poika kai muuten olisi sanonutkaan niitåä sanoja.

" Kerro sinä se minulle, Draco. Miten voin koskaan edes unohtaa sen hirveyden? olin silloin niin lähellä menettää sinutkin kuolemalle. En ihan oikeasti olisi silloin tiennyt, mitä olisin tehnyt, tai miten olisin edes selvinnyt siitä silloin jos sinua ei olisikaan löydetty ajoissa tai jos et oliskaan enää avannut silmiäsi"

Drusilla ei vain silläkään kertaa kyennyt jatkamaan lausettaan loppuun. Tytön oli pakko myöntää ihan vain itselleen myös se, että tänäänkin hän oli ihan oikeasti ( ja myös pahasti) pelästynyt todistaessaan omilla silmillään jälleen yhtä aika pahaa tilannetta Dracon ja Luciuksen välillä. Drusilla ei uskaltanut edes ajatellakkaan mitä tässä samassa huonessa olisikaan saattanut tapahtua ( taas) jos tyttö ei olisi ollutkaan samassa huoneessa. Ja myöskin se, mitä tämän kartanon katon alla oli tapahtunut, ja mistä Draco ei suostunut kertomaan mitään edes yhdelläkään sanalla, kauhistutti myös Drusillaa. 

" Rakas, kuuntele minua. Mitään niin pahaa, ei tapahdu enää koskaan." Draco aloitti uudelleen.

" Isä katuu niitä tekojaan itsekkin. Isä sanoi, sen menneen silloin aivan liian pitkälle. Ja myös sen, ettei hän olisi voinut elää yhtäkään päivää sen jälkeen itsensä kanssa jos minä olisi kuollut."

" Sanoiko isäsi ihan todella niin." Drusilla sanoi hiljaa, hieman epäuskoisesti.

" Sanoi. Äitikin kuuli sen silloin." Draco sanoi.

" Isä yrittää ihan tosissaan hillitä raivostumistaan, sen sinä näit tänään itsekkin."

" Niin näin." Drusilla sanoi hiljaa.

****

" Siitäkin huolimatta, sinä olit lähellä kuolla silloin. Vai etkö muista sitä lainkaan? "

 Drusilla sanoi, vaihtaen vain puheenaihetta.

" Minä olin silloin koko sen yön aamuun asti sinun vierelläsi. Olin myös sinun vierelläsi koko seuraavan päivän, siihen hetkeen asti kun sinä vihdoin avasit silmäsi. En uskaltanut sulkea silmiäni silloin, koko aikana edes pieneksi sekunniksikaan, enkä myöskään poistunut minnekkään sinun viereltäsi. Se oli kaikkein hirveintä, kuulla ne enemmän tai vähemmän tuskaiset voihkaisusi, siinä hijaisuudessa. Jokaisen niistä kuuleminen sai minut itkemään uudelleen ja uudelleen, niin peloissani olin sinun puolestasi. En päästänyt silloin kertaakaan irti kädestäsi, ja välillä minun oli ihan oikeasti tarkistettava silloin että sinun sydämesi varmasti löi edelleen. En voi edes kuvitellakaan miten hirveän tuskallista se sinulle oli, ensin käydä se pitkä taistelu kuolemaa vastaan ja sen jälkeen vielä sen tuskan tunteminen, kun kaikki poikki menneet luut sinun vartalossasi korjaantuivat. Pahin pelkoni sillloin oli, ettet sinä avaisi silmiäsi enää koskaan. Se oli oikeasti hirvein asia mitö minulle oli siihen saakka kestäneessä elämässäni koskaan tapahtunut. Paljon hirveämpää, kuin se tilanne samalta vuodelta kun se vaarallinen hevoskotka hyökkäsi yhtäkkiä sinun päällesi. Ihna varmasti sekin hirviömäinen otus yritti vain tappaa sinut."

Drusillalla ei ollut aavistustakaan siitä, kuinka hän edes pystyikään lausumaan ne kaikki sanat ääneen niin vakaalla ja rauhallisella äänellä. Tytön ääni ei vapissut laisinkaan, vaikka tyttö oli jo useamman minuutin ajan pidätellyt vain hiljaa itsekseen, edelleen niitä näkymättömissä olevia kyyneliään.

Drusilla ei ehtinyt edes huomata sitä itsekkään mitä seuraavaksi tapahtui. Sillä, yhtäkkiä Drusilla vain huomasi olevansa jälleen Dracon sylissä. 

Kumpikaan heistä kahdesta ei sanonut sanaakaan. Useampi kymmenen minuuttia vain kului siinä hiljaisuudessa. Drusilla oli vain painanut kasvonsa ihan kiinni Dracon kaulaa, ja hengitteli pojan ihon tuoksua jota hän niin paljon rakasti. Niinkuin tyttö rakasti myös sitäkin, kun hän tunsi jälleen Dracon suloiset suudelmat, ensin otsallaan ja sitten hiuksissaan. 

*****

" Haluatko kuulla rehellisen vastauksen?" Draco kuiskasi ihan hiljaa tytön korvaan.

Ne hiljaa kuiskatut sanat kuullessaan, Drusilla ei sanonut sanaakaan. Hän ei vain uskonut siihen että hänen edes tarvitsisi sanoa mitään. Silläkin kertaa, Drusilla oli oikeassa sillä hän kuuli Dracon jatkavan lausettaan edelleen hiljaisella äänellä.

" En itse asiassa muista siitä yöstä oikeastaan mitään, paitsi sen välillä tuntuneen ihan helvetin kovan kivun, joka puolella vartalossani. Se tuntui samalta kuin moninkertainen kidutu kirous, olisi langetettu päälleni. Älä edes kysy mistä tiedän miltä se tuntuu. "

Draco sanoi, keskeyttäen ihan hetkeksi lauseensa ennenkuin jatkoi.

" En muista sitä seuranneesta päivästäkään oikeastaan mitään. Muistan vain sen mitä kerroin sinulle jo silloin, lukuunottamatta tuota minkä nyt muistin."

" Miten niin et muista? jätitkö sinä taas minulle jotai kertomatta?" Drusilla kuiskasi epäuskoisesti.

" Ja ei kai sinun isäsi ihan tosissaan ole.." 

" Arvasit oikein. " Draco sanoi hiljaa ennenkuin jatkoi.

" Voi jumalauta! anna yksikin hyvä syy, etten mene nyt tuonne olohuoneeseen ja.."

Drusilla oli järkyttynyt.. Ei hän oli enemmän kuin järkyttynyt.. Drusilla oli aivan helvetin vihainen, kuullessaan sen mitä Draco sanoi. Tai no ei suoraan sanonut, vain Drusilla arvasi sen itse.. Jumalauta! millainen isä tekee tuollaista??? langettaa kidutu kirouksen tuosta vain, omaan poikaansa?? Drusilla ei halunnut edes ajatellakkaan, mitä Draco oli silloin muka ( taas) tehnyt tai sanonut väärin ansaitakseen sen? eikä Drusilla aikonut kysyä siitä Dracoltakaan. Ei, hän ei ihan oikeasti halunnut tietää.

" Et saa nyt suuttua isälle uudestaan. Et vaikka olisit kuinka vihainen kun kuulet.." Draco aloitti.

" Sinä suutuit silloin jo tarpeeksi. Ei se hyödytä mitään, jos nyt menet tuonne toiseen huoneeseen vaikka oletkin vihainen. Isä sanoi jo, ansainneensa sen sinulta silloin. Ihan vain koska, isä satutti sillä teollaan sinuakin."

Drusilla tiesi sen, mitä Draco niillä sanoillaan tarkoitti. Tyttö tiesi, kummisetänsä ihan oikeasti katuvan sitä mitä hän silloin teki pojallee. Lucius oli pyytänyt sitä anteeksi Drusillalta seuraavana kesänä, kun tyttö oli tullut Dracon luo lähteäkseen myös huispauksen MM-kisoihin. Drusilla ei ollut osannut silloin vain, sanoa yhtäkään sanaa kummisedälleen, eikä hän osannut sanoa oikein vieläkään. Drusilla ei vain edelleenkään tiennyt kuinka hän osaisi edes selittää sanoilla sen, miten paljon hänen kummisetänsä silloinen teko, olikaan oikeasti satuttanut häntäkin, ja ei edes sitäkään kuinka helvetin paljon hän silloin pelkäsi parhaan ystävänsä ihan oikeasti kuolevan.

" Lupaan olla suuttumatta uudelleen. Vaikka taidan tehdä sen vasten tahtoani. " Drusilla sanoi.

" Isäsi teko oli silloin siitäkin huolimatta vaikka hän kuinka nyt katuukin sitä, anteeksi antamaton." 

" Rakas. Taisin silloin kun se tapahtui, lyödä pääni pahasti, koska kaikki vain pimeni yhtäkkiä. Seuraava muistikuvani siitä oli,  kun heräsin seuraavana iltana sairaalasiivessä ja sinä olit silloin edelleen siinä sänkyni vieressä. Mitään muuta en siltä väliltä muista, paitsi sen helvetin kovan kivun josta jo kerroinkin. Kaikki muu on minulle vain pelkkää mustaa."

Draco sanoi ne sanat hiljaisella, ja niin rauhallisella äänellä. Siitäkin huolimatta, Drusilla ei vain kestänyt kuunnella enempää. Hän oli jo mielessään päätellyt pojan sanoista sen, mitä ehkä oli saattanut tapahtua. Ja siitä syystä siis, Draco oli lyönyt päänsä osuessaan silloin...  Niiden sanojen kuuleminen, Dracon sanomana oli vain sillä kertaa ihan liikaa tytölle. Drusilla painoikin kasvonsa vain tiukemmin vasten Dracon kaulaa, kun ne ensimmäiset pidätellyt kyyneleet tipahtivat jo hänen kalpeille poskilleen. Drusilla ei vain jaksanut enää taistella niitä vastaan. 

Ja samalla hetkellä Drusilla tiesi aivan varmasti kaksi asiaa:

Ensiksi..

Drusilla ei ehkä koskaan voisi antaa anteeksi sitä julmaa tekoa kummisedälleen, joka melkein aiheutti Dracon kuoleman. Ei enää, kun hänellå oli nyt tiedossa enemmän tai ainakin hän aavisti tietävänsä hieman lisää siitä, mitä sinä tytön elämän hirveimpänä kevät päivänä tapahtui. Eihän Drusilla tietenkään ihan varma siitä ollut, osuiko hänen epäilyksensä edes oikeaan mutta hän ei halunnut kysellä siitä enempää Dracoltakaan. Ja miten hän edes olisi voinutkaan kun poika ei itsekkään muistanut siitä mitään.

Ja toiseksi..

Drusilla oli sisimmässään enemmän kuin vain onnellinen siitä, että hänen paras ystävänsä ja myös se poika jota hän kaikista eniten rakasti, rakasti enemmän kuin omaa elämäänsä. Rakasti niin paljon että se välillä sattui häneen. Se poika oli yhä edelleen tässä, hänen lähellään ja piti häntä sylissään, antaen hänen vain vain itkeä sylissään, jo ties kuinka monennen kerran. Drusilla oli niin helpottunut siitäkin, että Draco Malfoy oli yhä edelleen siinä, yhä edelleen hänen elämässään eikä lähtisi enää koskaan pois..

****

" Meidän olisi parempi puhua tästä asiasta lisää myöhemmin. En ihan hirveän mielelläni puhuisi tästä vanhempieni kuullen. Äiti alkaa kuitenkin vain huolehtia lisää ja kysellä, jos hän näkee sinut noin huolestuneena." 

kuullessan jälleen ne hiljaisella äänellä lausutut sanat ihan korvansa vieressä, Drusilla tiesi mitä Draco tarkoitti, ilman ettei poika sanonut sen enempää. Draco vain oli oikeassa ( taas) ja yhtäkkiä Drusillastakaan ei tuntunut enää laisinkaan hyvältä puhua tästä asiasta. Sehän oli nimeomaan juuri se, jonka tyttö halusi ehdottomasti unohtaa. 

" Onko tässä asiassa kuitenkin edelleen jotakin, minkä sinä jätät ihan tarkoituksellisesti vain kertomatta minulle? Draco, en minä mene rikki, vaikka kertoisitkin. Ne ovat kuitenkin vain sanoja, eivätkä ne voi mitenkään satuttaa minua."

Drusilla sanoi ne sanat ihan hiljaa kohottamatta edes katsettaan Dracon kasvoihin. Drusillasta vain tuntui siltä ettei hän pystyisi nyt kohtaamaan omalla katseellaan niiden hopeanharmaiden silmien katsetta. Tyttö sanoi silti ne sanat hiljaa ääneen, vaikka tiesikin ettei ehkä kuulisi laisinkaan vastausta niihin. Ei ainakaan sellaista vastausta jonka tyttö toivoi kuulevansa. 

" Rakas, antaisit sinäkin sen vain jo olla. En aio puhua siitä enää. yhdelläkään sanalla." Draco sanoi.

" Vanhempani saattavat tulla koska tahansa takaisin tähän huoneeseen."

" Sinä tiedät sen etten voi antaa olla. En mitenkään, kun tiedän jo sen ettet sinä ole kertonut kaikkea minulle"  Drusilla yritti vielä uudelleen.

" Sinä tiedät jo kaiken siitä mitä silloin tapahtui. Jos olisinkin jättänyt jotakin kertomatta, kerroin jo silloin koko totuuden sinulle, niin hyvin kuin itse sen muistan."

' Taas se vain tapahtui..' Drusilla huomasi ajattelevansa, kuultuaan Dracon vastauksen.

' Draco näytti sen ( taas) ettei hän edelleenkään luota minuun. Ei tässä asiassa, niinkuin ei siinä toisessakaan jota hän yhä edelleen salailee minulta. Jumalauta, Draco! milloin sinäkin ymmärrät sen etten minä mene rikki! Selvisin silloinkin särkymättä palasiksi ( mutten ilman kyyneliä) kun melkein menetin sinut ensimmäisen ja ( toivottavasti) viimeisen kerran kuolemalle! selvisin myös aivan samoin tavoin, ihan yhtä vahvana Cedricin odottamatta tapahtuneesta kuolemasta! Jumalauta, mikset sinä vain usko minuun, ja luota minuun taas samoin tavoin kuin aikaisemminkin teit!'

Drusillan teki niin mieli vain huutaa ne kaikki sanat päänsä sisältä suoraan päin Dracon kasvoja. Drusilla ei kuitenkaan tehnyt niin, ei siltikään vaikka se olikin vasten hänen omaa tahtoaan. Drusilla ei vain jaksanut nyt aloittaa ( taas) uutta riitaa ihan turhaan Dracon kanssa. Sillä sekään riita heidän kahden välillä ei kuitenkaan johtaisi yhtään mihinkään. Ei ainakaan siihen tulokseen johon tyttö haluaisi sen johtavan.

 

***

" Eihän tämä se ensimmäinen kerta edes ole, kun sinä et kerro mitään minulle." tyttö puuskahti.

" Sinusta on tullut niin taitava salailemaan asioita, Draco. Joten odotinkin sinun vastaavan noin."

tyttö jatkoi puhumistaan, irroittauten samalla pojasta. Tyttö otti myös muutaman askeleen kauemmaksi pojasta kääntäen samalla katseensa uudelleen ikkunaa kohti.

" Rakas, älä edes viitsi aloittaa tuota." Draco sanoi, keskeyttäen Drusillan.

" Sinähän sen taas ihan itse aloitit." Drusilla kuittasi Dracon sanat, edelleen pojan katsetta vältellen.

" Näytit sen ihan selvästi jälleen kerran, kuinka hemmetin vaikeaa sinun on luottaa minuun. Viime vuonna tähän samaan aikaan, kaikki oli aivan toisin."

***

" Viime vuonna koko tilanne oli ihan toisin päin. Sinähän se vain halusit puhua Cedricistä. Ja minä kuuntelin." Draco sanoi, seisahtuen itsekkin Drusillan viereen.

" Taas sinä sanoit hänen nimensä tuohon sävyyn. Voisit lakata, olemasta ilkeä hänelle edes nyt kun hän ei voi enää puolustautua." Drusilla puuskahti, jälleen tahtomattaan

Ne sanat vain tulivat ulos tytön suusta, ilman ettei tyttö edes harkinnut sanojaan. Drusilla kuuli vain sen sävyn selkeästi Dracon äänessä, jota tyttö ei uskonut koskaan enää kuulevansa. Sillä samalla hetkellä, Drusilla tiesi olleensa ihan koko ajan oikeassa ainakin yhdessä asiassa. Aiemmin se oli oikeastaan ollut vain epäilys joka tytön mielessä heräsi jo neljätenä vuonna koulussa. Silloin siis kun tyttö vielä seurusteli Cedricin kanssa, oli onnellinen ja kaikki oli muutenkin vielä hyvin. 

Draco Malfoy oli siis sittenkin koko sen neljännen vuoden ajan ihan oikeasti mustasukkainen Drusillasta. Poika ei siis lainkaan hyväksynyt silloin, edes ajatuksenakaan sitä että Drusilla seurusteli silloin Puuskupuhin tuvan pojan kanssa. Ei siltikään, vaikka Draco seurusteli silloin itsekkin Korpinkynnen tupaan kuuluvan tytön kanssa..

Drusilla oli tulkinnut ne kaikki enemmän tai vähemmän murhaavat katseet, joita Cedric sai osakseen silloin Dracolta sekä myöskin ne kaikki ilkeän sävyiset kuittailut aivan täysin oikein.. Draco Malfoy oli aivan selvästi valehdellut silloin Drusillalle päin kasvoja, siitä ettei pojalla muka ollut minkäänlaista syytä edes olla mustasukkainen tytöstä. Drusilla oli kuvitellut sen silloin omassa päässään, ainakin Dracon sanojen mukaan silloin.. 

" Olin niin oikeassa koko neljännen vuoden ajan. Sinä, olit silloin pahasti mustasukkainen minusta. Älä edes uskallakkaan väittää vastaan tai kiistää sitä.  Sinä jäit jo kiinni Draco, sinun äänensävysi paljasti sen minulle." ¨

" Entäs sitten jos olikin." Draco kuittasi tytön sanat, ääntään laisinkaan korottamatta.

" Se tilanne silloin ei olisi muuttunut miksikään, vaikka olisin sen silloin sinulle kertonut. Et sinä olisi kuitenkaan jättänyt sitä.."

" Uskallakkin sanoa edes yksikään inhottava sana hänestä. Ja lakkaa nimittelemästä häntä edes ajatuksissasi. Tuo oli niin lapsellista käytöstä jo silloin, ja on edelleen Draco. " Drusilla sanoi. 

" Jos olisin tiennyt tuon jo silloin, mitä sinä sanot vasta nyt." 

" Ja olisit tehnyt mitä? siis jos olisit tiennyt.." Draco sanoi kysyvästi, aiempaa hiljaisemmin.

" En luultavasti olisi edes alkanut seurustella hänen kanssaan. Siis jos olisin jo silloin tiennyt, sinun tunteistasi minua kohtaan." Drusilla sanoi, puhuen itsekkin hiljaisemmin.

Ja ihan yhtäkkiä, Drusillasta vain tuntui ( taas) ihan helvetin pahalta! Ei siis pelkästään se, ettei hän jo silloin neljäntenä vuonna koulussa tiennyt yhtään mitään Dracon tunteista häntä kohtaan. Se helvetin paha tunne, ei johtunut siitäkään ettei myöskään Drusilla, typerys kun oli edes vaivautunut edes ottamaan selvää niistä tunteista, kysymällä suoraan Dracolta. Ehkä se johtui siitä, ettei Drusilla kehdannut ( tai edes halunnut) kysyä niistä tunteista silloin Dracolta, koska poika seurusteli koko neljännen vuoden Hailien kanssa. Tiesiköhän Hailie silloin edes siitä, että Dracolla oli tunteita myös oman tupansa tyttöä kohtaan ( joka oli myös pojan paras ystävä)? Ei, Hailie ei aivan varmasti tiennyt, sillä Draco oli jo silloin ( ja on edelleen) niin taitava salailemaan tunteitaan joita poika ei silloin halunnut muiden saavan tietoonsa. Drusillasta tuntui ihan oikeasti paljon pahemmalta se, ettei hän kertonut laisinkaan omista tunteistaan Dracolle jo kolmantena vuonna, ei vaikka tytön olisi jo silloin pitänyt tehdä niin, eikä vain jäädä silloin odottelemaan sitä parempaa tilaisuutta jota ei silloin koskaan tullutkaan. Ja vain koska, Hailie teki jotain ensin silloin, ja sillä teolla varasti Dracon sydämen ja samalla myös pojan kokonaan itselleen, niin ettei Drusilla edes ehtinyt huomata sitä ennenkuin kaikki oli liian myöhäistä hänelle..

Drusilla ei edes muistanut toista asiaa, 

jonka kertomatta jättämistä,

hän olisi katunut niin paljon, 

kuin sitä ettei hän 

kertonut silloin omista 

tunteistaan Dracolle,

kun hänellä vielä 

oli tilaisuus 

siihen. 

' Dracon olisi jo silloin kuulunut saada tietoonsa totuus minun tunteistani. Miksi edes olin sellainen typerys silloin ja myös käyttäydyin niin etten edes kertonut hänelle. Eikö Draco ihan oikeasti muka huomannut mitään outoa minussa tai käytöksessäni kolmantena vuonna koulussa??minähän olin silloin jo niin toivottoman ihastunut häneen, että tein jotain ihan typerääkin jotta saisin hänen huomionsa edes vain hetkeksi. Ja onnistuinkin. vaikkakin nyt jos näkisin uudelleen kolmetoista vuotiaan itseni, vajoaisin samantien maan alle enkä tulisi ikinä pois sieltä!! Mitä ihmettä minä ihan oikeasti pelkäsin silloin? sitäkö, että paras ystäväni olisi torjunut minut tai vain nauranut minulle? no, toisena vuonna koulussa Draco olisi saattanut tehdäkkin niin, mutta ei enää kolmantena vuonna. Jos vain olisin uskaltanut, kertoa tunteistani niin sitä hirveää ja painajaismaista melkein Dracon kuolemaan johtanutta tilannetta ei olisi koskaan tapahtunut. Olisin voinut muuttaa ihan kaiken toiseksi, kolmannen vuoden keväänä jos olisin vain avannut suuni ja kertonut. En edes ymmärrä enää, miksi se oli silloin niin vaikeaa??'

Drusilla sai vain jälleen itsensä kiinni ajattelemasta, täysin tietoisena itsekkin siitä että ne ajatukset olivat totta. Draco ei ollutkaan ainoa, joka noin vain oli salaillut jotakin omista tunteistaan. Drusillakin oli tehnyt niin, mutta voisiko tyttö edes kertoa oikeaa totuuttaa pojalle?? tietenkin voisi, ja tyttö kertoisikin. Mutta ei nyt, kun koko tilanne siihen oli aivan täysin väärä. Nimenomaan tätä tunnustusta, Drusilla ei halunnut Dracon vanhempien kuulevan.

Tämä oli muutenkin vain Drusillan ja Dracon välinen asia. Se oli sitä siltikin, vaikka Drusilla olikin kertonut jo kolmantena vuonna, Amelialle tunteistaan Dracoa kohtaan. Sekä myöskin epäilyksistään, Dracon mustasukkaisuudesta häntä kohtaan, neljäntenä vuonna. 

***

" Olisitko sinä sitten jättänyt Hailien silloin? kertonut noin vain hänelle tunteistasi minua kohtaan, ja siitä miten mustasukkainen olitkaan? ja.." 

Drusilla kysyi ihan hiljaa. Hänen oli nyt vain aivan pakko saada tietää se oikea totuus. Ei hän muuten voisi koskaan kertoa totuutta omista aiemmista tunteistaan Dracolle.

" ja särkenyt silloin noin vain Hailien sydämen." Dracokin puhui hiljaa hiukan piikittelevästi.

" tuo ei ollut mikään vastaus Draco. " 

Drusilla puhui myös edelleen hiljaa, kääntäen samalla hetkellä katseensa uudelleen siihen suuntaan mistä tyttö kuuli nyt pojan äänen. Draco seisoi edelleen tytön oikealla puolella, mutta poika katseli edelleen ulos ikkunasta, selvästi vältellen kohtaamasta tytön katsetta. 

" Et vastannut itsekkään, olisitko noin vain jättänyt sen.. "

" Tiedän jo mitä aioit sanoa, joten voit lopettaa tuon.. " Drusilla sanoi, keskeyttäen Dracon.

" Jos olisin tiennyt silloin, sinun tunteistasi minua kohtaan. En olisi edes alkanut seurustella Cedricin kanssa, niinkuin jo sanoin. Mutta kun en tiennyt, koska sinä kiertelit totuutta, niin. " 

" Jos sinullakin olisi ollut silloin, tunteita minua kohtaan samalla tavoin, kuin nyt on. En olisi itsekkään seurustellut silloin, yhtäkään päivää Hailien kanssa." Draco sanoi, puhuen edelleen hiljaa.

" Ilmeisesti, se tunne ei vain ollut molemmin puolinen silloin.  Joten rehellisesti sanoen, en olisi jättänyt Hailieta silloin. En oikeasti olisi huvikseni vain särkenyt sen tytön sydäntä, jota ihan oikeasti rakastin silloin."

Drusilla tiesi niidenkin sanojen olevan totta, jotka hän kuuli Dracon sanovan. Drusilla ei edes epäillyt hetkeäkään niiden sanojen aitoutta. Draco oli ihan oikeasti rakastanut Hailieta koko neljännen vuoden ajan. Ja se rakkaus, oli ollut molemminpuolista. Sillä, Hailiekin oli ollut silloin koko sydämestään rakastunut Dracoon. Eikä Korpinkynnen tyttö silloin epäröinyt hetkeäkään myös todistaa rakkauttaan Dracolle, myös niin että muutkin sen silloin näkivät. Ja sama tapahtui myös toisinkin päin.. 

Drusillan ei vain olisi pitänyt luovuttaa ja antaa periksi niin helposti. Eikä myöskään tukahduttaa niitä

tunteitaan Dracoa kohtaan noin vain kolmantena vuonna. Ei siltikään, vaikka poika ei tainnut huomata mitään outoa Drusillassa, vaikka tyttö nolasikin itsensä useammin kuin vain kerran sinä samana vuonna, ja vain koska hän halusi saada pojan huomion itselleen, muulloinkin kuin silloin kun he kaksi olivat kahdestaan jossakin.  

-- Niinkuin toisena vuonnakin koulussa, juuri sinä samana kesäkuisena iltana kun Drusilla oli ensimmmäisen kerran koskaan livahtanut salaa ulos linnasta, kahdestaan Dracon kanssa. Ja kun he kaksi silloin istuivat lammen rannalla kahdestaan, ja Draco oli vain ihan yhtäkkiä laskenut päänsä nojamaan Drusillan olkapäätä vasten, ja ottanut vielä tyttöä kiinni kädestä, vasta toista kertaa koskaan. Sillä hetkellä, silloin kaksitoista vuotias tyttö, oli ollut ensimmäistä kertaa ihan oikeasti onnellinen. Ja silloin, hän oli toivonut ettei se hetki päättyisi koskaan, eikä Draco ikinä enää menisi pois hänen läbeltään, vaan pysyisi siinä ikuisesti missä poika silloin oli. -- 

Drusilla muisti senkin yhä. miten mielellään hän olisikaan jo silloin koskettanut Dracoa, muutenkin kuin vain pitänyt kiinni pojan kädestä. Mutta ei hän silloin, kaksitoista vuotiaana tyttönä uskaltanut tehdä mitään sellaista, ja oikeastaan hyvä ettei hän edes yrittänytkään. Draco olisi kuitenkin vain torjunut hänet, ja se olisi saattanut pahimmassa tapauksessa särkeä tytön sydämen.. 

- Mutta silloin kolmantena vuonna, kun Drusilla näki Dracon ensimmäisen kerran yhdessä Hailien kanssa, se tuntui jo silloin tytöstä aivan helvetin pahalta. Ja se satutti myös tyttöä, nähdä se toinen tyttö Dracon sylissä. Satutti silti, vaikka Drusilla ei ehtinyt ( omaksi onnekseen) silloin vielä rakastua Dracoon.. Silloin Draco sentään meni aina jonnekkin piiloon Hailien kanssa, eikä jäänyt mihinkään näkyvälle paikalle pussailemaan tytön kanssa ( niinkuin poika teki, neljäntenä vuonna), ja sillä teolla satuttanut vain Drusillaa lisää. Siitä tyttö, oli yhä edelleen kiitollinen parhaalle ystävälleen. 

Yhtäkkiä Drusilla vain havahtui pois ajatuksistaan, kuullessaan jälleen Dracon hiljaisen äänen ihan melkein korvansa vieressä. Pojan hiljaiset sanat, saivatkin Drusillan (taas) melkein säpsähtämään:

" Miten minusta nyt tuntuukaan siltä, etten ole ainoa joka salailee jotain."

" Itseasiassa, minullakin olisi jotain tunnustettavaa sinulle, Draco."

 

Sillä kertaa Drusilla ei ehtinyt sanoa enempää, sillä hän kuuli selvästi lähestyvät askeleet. Dracokin kuuli ne, sillä poika vilkaisi hieman varoittavasti Drusillaa, ennenkuin siirtyi hiukan kauemmas tytöstä. Drusilla, tosin kirosi jälleen ihan hiljaa mielessään ja vain koska toinen pojan vanhemmista oli ( tai sitten molemmat olivat) jälleen pilanneet tytöltä yhden mahdollisuuden kertoa jotakin mistä Drusilla olisi halunnut kertoa Dracolle jo ajat sitten.

" Jätänkin kertomisen sinulle myöhemmäksi." Drusilla sanoi hiljaa Dracolle.

" Se on jotakin, mitä en halua sinun vanhempiesi kuulevan."

" Miten minusta vain tuntuu siltä, että se on jotakin mitä en ehkä halua.." Draco sanoi hiljaa.

" Usko pois, tämän sinä haluat saada tietoosi." Drusilla sanoi, ihan vähän kiusoittelevasti.

" En edes malta odottaa sitä hetkeä, kun näen sinun ilmeesi kun kuulet sen." 

" Jos sinä olet taas salaillut jotain tärkeää minulta." Draco kuiskasi hiljaa.. 

" Pidän tarkkaan huolen siitä, ettei siitä seuraa mitään hyvää.. Sinulle." 

poika lisäsi vielä, sillä jostain selkeästi varoittavalla äänellä, ennenkuin istui uudelleen alas pöytään, pöydässä jo istuvan tytön viereen. Drusilla vilkaisi Dracoa, ihan oikeasti varoittavasti ja nojautui lähemmäksi kuiskatakseen.

" .. lakkaa uhkailemasta minua edes leikilläsi. Tai kärsit seuraukset siitä heti kun.." 

" .. Sen minä haluan nähdä omilla silmilläsi, kun sinä edes yrität." Draco kuiskasi. 

***

" Ehkä teenkin sen uudelleen, mitä tein aikaisemmin tänään.. Tuolla noin.." 

Drusilla kuiskasi, edelleen kiusoittelevasti vilkaisten samalla jo toisen kerran saman aamupäivän aikana merkitsevästi katon suuntaan.  Tyttö laski samalla toisen kätensä, selkästi edelleen jostain vihjaillen pöydän alla, pojan oikean jalan päälle, ihan hiukan vain pojan polven yläpuolelle. Vilkaisematta silti kertakaan, pojan silmiin. Tyttö ei vain uskaltanut, antaa omien tummanharmaiden silmiensä, kohdata pojan hopeanharmaiden silmien katsetta. Ei siltikään, vaikka mielessään tyttö aivan selkeästi nautti jo tästä tilanteesta.

Sillä, ensimmäisen kerran koskaan Drusilla oli noin vain tehnyt oman siirtonsa ensin. Ja ehei, hän ei aikonut ottaa kättään pois.. Vaan siirtää sitä, vain ylemmäksi pojan jalkaa pitkin, hitaasti ja viivytellen. Tyttö halusi nähdä sen, kuinka pitkälle hän voisi tilanteen viedä, ennenkuin poika estäisi häntä jatkamasta pidemmälle. 

****

Drusilla ei ottanut kättään pois siitä missä se oli, edes silloinkaan kun Lucius Malfoy istui jälleen alas pöytään suoraan kummityttöään vastapäätä. Hän ihmetteli itsekkin hiljaa mielessään, mistä ihmeestä hän saikaan niin paljon rohkeutta, jatkaa sellaista ei- niin viatonta peliään pöydän alla, suoraan vanhemman herra Malfoyn, useinkin aivan kaiken huomaavien harmaiden silmien ( jotka muistuttivat vain etäisesti Dracon silmiä) katseen alla. Drusilla, siirsikin kättään ihan hitaasti, aavistuksen ylemmäksi Dracon jalan päällä, pitäen tarkkaan huolen siitä, että hänen oikealla puolellaan istuva poika myös tunsi sen. 

Drusillalla oli jälleen vaikeuksia, pitää kasvojensa ilme vakavana kun tyttö tunsi ihan pienen liikahduksen kätensä alla. Drusilla uskalsi samalla hetkellä vilkaista Dracoa, joka ihan selvästi yritti olla kuin ei tuntisikaan tytön kiusoittelevaa kosketusta. Drusilla kuitenkin näki, pojan jälleen puraisevan huultaan, ja se antoi tytölle vain lisää rohkeutta jatkaa..  Varsinkin kun tyttö tunsi, uuden liikahduksen kätensä alla, ja muutenkin kun tytöllä oli jo mielessään selkeä tavoite siinä, mille kohdille pojan vartalosta hän halusikaan kätensä saada...

Ja sitten yhtäkkiä, sekin hetki oli pilalla. Juuri samalla hetkellä kun Drusilla oli miltein saavuttamassa tavoitteensa, hän kuuli Narcissan äänen pöydän toiselta puolelta...

" Drusilla, ehtisikö jutella hetken minun kanssani. "

" Toki, syön vain ensin aamiaiseni loppuun." Drusilla sanoi.

" Ensimmäistä kertaa olen ihan oikeasti iloinen siitä, että äiti keskeytti sinut. " 

Draco kuiskasi ihan selvästi kiusoitellen tyttöä. Tyttö myös tunsi, pojan kosketuksen kätensä päällä pöydän alla.. Tyttökin kosketti pojan kättä omalla kädellään, ihan viattomasti vain..

" Enpä usko sitä, Draco." Drusilla kuiskasi.

" Sen minkä aloitin, aion myös lopettaa. " tyttö kuiskasi uudelleen..

Se tosin jäi silläkin kertaa yritykseksi. Draco otti tiukemmin kiinni tytön kädestä, juuri ennenkuin tyttö ehti tehdä oman siirtonsa. Ja kun Drusilla vilkaisi poikaa, hän sai vastaukseksi vain varoittavan katseen jonka saattoi helposti tulkita sanoilla:

Sinä et tee sitä nyt, kun minun isäni edelleen istuu toisella puolella pöytää.

Drusillalla oli jälleen vaikeuksia pitää kasvojensa ilme vakavana, mutta eihän hän nyt vain yhtäkkiä voinut alkaa hymyillä ilman mitään syytä. Ne sanat joilla Drusilla sillä kertaa tulkitsi Dracon varoittavan katseen, saivat tytön sillä kertaa luovuttamaan. Mutta, tyttö vannoi kuitenkin hiljaa mielessään tekevänsä tämän vielä uudelleen, ja sillä kertaa hän myös tekisi sen loppuun asti.. 

Ja toisaalta, Lucius Malfoylle kiinni jääminen tämän kaltaisesta tilanteesta ei hirveämmin houkutellut Drusillaakaan. Ei nyt, kun hän ja Draco olivat jo kerran välttyneet jo kiinni jäämiseltä tämän saman päivän aikana... Drusillaa tosin, hieman puistatti kun hän vilkaisi edelleen pöydän toisella puolella istuvaa kummisetäänsä. Sillä, Lucius Malfoyn harmaissa silmissä oli ihan pieni epäilyksen häivähdys kun Drusillan tummanharmaat silmät kohtasivat ne harmaat silmät. 

Drusilla otti kuitenkin oman kätensä, hitaasti ja aivan tahallaan viivytellen,  pois siltä kohdin mihin se oli pysähtynyt. Pitäen tarkasti huolen, että Draco tunsi myös sen kosketuksen. Tyttö keskittyi samalla syömään loppuun edessään pöydällä olevan hedelmä salattinsa, varoen tarkasti kohottamatta katsettaan suoraan eteenpäin, sekä myöskin vilkaisematta kertaakaan vieressään edelleen istuvaa poikaa. Ihan pienen pieni hymy, ilmestyi ihan muutaman sekunnin ajaksi tytön kasvoille, kun hän tunsi vielä yhden ihan pienen liikahduksen kätensä alla, ennenkuin tyttö antoi kätensä jäädä pojan käteen.

Syötyään vihdoin loppuun aamiaisensa, Drusilla nousi melkein heti seisomaan. Hän oli yhtäaikaa, utelias mutta myös hieman pelokaskin, kuulemaan sen mitä sanottavaa Dracon äidillä mahdollisesti oliskaan hänelle... 

-- Toinen osa, tulossa pian !! --

Are You the One:

 💚 Are You the One: 💚

Osa 1:

Luku 33:

Drusilla Snape yritti jälleen lähestyä Dracoa muka huomaamattomasti, edelleen tietoisena siitä ettei tulisi onnistumaan. Ja miten se olisi edes mahdollistakaan kun Draco oli ollut viimeisten viikkojen aikana koko ajan varuillaan.. 

Eikä Drusilla onnistunut silläkään kertaa, pääsemään niin lähelle Dracoa kuin halusi, ennenkuin poika teki jälleen jotain niin nopeasti, että ennenkuin Drusilla huomasikaan hän oli jälleen poikaystävänsä sylissä. Juuri siinä mihin hän kuuluikin, ja myös siinä hän ei koskaan haluaisi lähteä minnekkään. Juuri Dracon syliin, Drusilla voisi jäädä vaikka koko loppuelämäkseen, varsinkin kun Dracon kauniiden hopeanharmaiden silmien katse kohtasi melkein heti hänen katseensa.

Drusilla ei vain edelleenkään pystynyt käsittämään sitä, miten ihmeessä juuri hänelle oli tapahtunut jotain näin hyvää? viimeiset kaksi kuukautta olivat olleet Drusillan kuusitoista vuotta kestäneen elämän onnellisimmat. Ja tunsi olevansa onnekkain tyttö maailmassa, koska Luihuisen tuvan ja koko koulun ehdottomasti komein poika oli hänen poikaystävänsä sekä myös edelleen hänen paras ystävänsä. Vaikka silti yhä edelleen, Drusillasta tuntui siltä kuin tämä kaikki olisi vain jotain ihanaa unta, josta hän pian heräisi. 

Siitä ettei hän nähnyt unta, Drusilla sai pian ihanan muistutuksen. Draco halusi Drusillan huomion kokonaan itselleen ja otti hampaillaan kiinni tyttöystävänsä korvasta, ihan vain hellästi näykkäisten. Se teko pojalta havahdutti Drusillan kokonaan pois ajatuksistaan, takaisin todellisuuteen. Todellisuuteen joka oli monta kertaa parempi ja myös suloisempi kuin mitä hänen ajatuksensa olivat. 

Drusilla ei edclleenkään irroittanut katsettaan Dracon silmistä. Eikä hän edes halunnutkaan. Ei nyt, kun hän oli monen tunnin odotuksen jälkeen, vihdoin kahden Dracon kanssa. Ja kun hän oli Dracon sylissä Drusilla tiesi ettei tätä katsetta heidän välillään rikkoisi mikään muu kuin vain suudelma.

Miksi mitään ei kuitenkaan tapatunut? 

Drusilla ei ajatellut tämän illan menevän näin? hän rakasti olla poikaystävänsä sylissä, ja se olikin hänen lempipaikkansa maailmassa. Sen lisäksi Drusilla myös rakasti näitä hiljaisia hetkiä, hänen ja Dracon välillä. Mutta viime aikoina, niitä oli ollut hieman liian usein kun kumpikin tai toinen heistä oli yhtäkkiä vain unohtunut ajattelemaan jotain. Dracosta oli tullut enemmän poissa olevampi kuin mitä poika oli aikaisemmin ollut. Draco saattoi kadota omiin ajatuksiinsa kesken oppitunninkin, niinkuin ennen joulua oli useammin kuin  kerran käynytkin.

Drusilla havahtui nopeasti pois ajatuksistaan, kun Draco otti jo toistamiseen ensin kiinni hänen korvastaan, näykkäisten sitä hellästi, ennenkuin Dracon huulet liikahtivat tytön korvasta alas kaulalle. Ja kun tyttö tunsi, ne näykkäisyt myös kaulassaan, hänellä oli ensimmäisen kerran koko illan aikana vaikeuksia pysyä hiljaa. Drusilla sulkikin silmänsä, sillä se mitä hänen poikaystävänsä nyt teki tuntui aivan liian hyvältä. Drusilla tunsi myös, Dracon kummankin käden liikahtavan hänen selkäänsä pitkin alemmaksi, ja samalla hetkellä pojan näykkäisyt hänen ihollaan vaihtuivat kuin itsestään suudelmiin. Drusilla upotti jälleen molemmat kätensä Dracon hiusten sekaan, antautuen jälleen täysin niille suudelmillle. 

Drusilla kumartui itsekkin hieman alaspäin, voidakseen suudella myös Dracon kaulaa samalla tavoin. Ihan pienen hetkisen ajan, Drusillan mielessä kävi ajatus siitä, että hän jättäiis ihan pienen jäljen Dracon kaulaan, ihan vain merkiksi muille tytöille siitä että Draco Malfoy oloi vain hänen omansa, jos ei sitä joku tyttö jo koulussa tiennyt.

Dracoa se tuskin häiritsisi lainkaan. Sillä, Drusilla oli näiden vuosien aikana nähnyt useamman kuin vain yhden mustelman Dracon kaulassa, vaikka poika oli yrittänyt piilotella niitä loitsuilla, sekä myös paidan kaulusten alle. Drusillan mielestä se oli söpöä, mutta ei silloin sanonut siitä sanaakaan ääneen Dracolle. Drusilla oli yhä edelleen aika varma siitä, että Dracolla taisi olla oikeasti jotain vakavaakin meneillään kolmantena vuonna sen Korpinkynnen tytön kanssa.

Drusilla päätti kokeilla onneaan. Sillä, jos se Korpinkynnen tyttökin sai noin vain tehdä niin Dracolle, niin miksei Drusillakin saisi? Luihuisen tyttö päätti kuitenkin olla varovainen, ettei hän vain vahingossakaan satuttaisi Dracoa. Hän oli jo useamman minuutin suudellut pojan kaulaa ihan vain kiusoitellakseen, mutta nyt Drusilla ottikin Dracosta mallia ja alkoi suudella pojan kaulaa vähän syvemmin. Ja samalla hetkellä, Drusilla tunsi kuinka poika liikahti levottomasti hänen allaan. 

'Arvasinhan minä. Sinä tykkäät tästä.' Drusilla ajatteli mielessään, yrittäen jälleen hillitä hymyään kun hän tunsi pojan liikahtavan jo ties kuinka monennen kerran hänen allaan. Dracon levottomat liikahdukset saivat myös Drusillan tuntemaan olonsa hetki hetkeltä levottomammaksi. Näin kävi, ihan jokaikinen kerta, kun he kaksi olivat näin lähekkäin.

Ja yhtäkkiä, Draco teki sen taas. Poika oli vain tehnyt itsekkäästi päätöksen siitä, että se mitä Drusilla teki, sai riittää. Draco ottikin sormillaan, kiinni Drusillan leuasta saadakseen tytön irroittamaan huulensa kaulastaan, ja kun Drusilla teki niin, ei kulunut edes sekuntiaakan kun hän tunsi Dracon huulet jälleen omillaan. Siihenkään suudelmaan Drusilla ei jättänyt vastaamatta, ja upotti samantien sormensa myös pojan hiuksiin. 

He kaksi uppoutuivatkin useamman minuutin ajaksi suudelmiin, jotka olivat toinen toistaan syvempiä, kuumempia sekä myös täynnä aivan puhdasta rakkautta, sekä myös sitä mitä he nyt kaikkein eniten halusivatkaan tehdä toisilleen. 

Dracolla ei ollut silläkään kertaa, minkäänlaisia vaikeuksia, saada käsiään tyttöystävänsä paidan alle. Pojan kädet vain kulkeutuivat sinne, ja kun Drusilla tunsi pojan sormien kosketuksen jälleen ihollaan se niin tuttu, ihanasti kutitteleva väristys vaelsi jälleen pitkin hänen vartaloaan. Aivan samoin, kuin hän tunsi joka ikinen kerta, kun poika kosketti häntä. Silläkin kertaa, Dracolla tuntui olevan mielessään vain tyttöystävänsä kiusoittelu. Sillä, pojan sormien kosketus, tuntui vain pieniltä hipaisuilta.

Aivan kuin vain pojan sormenpäät, olisivat koskettaneet tytön ihoa. Tytöllä oli jälleen vaikeuksia pysyä paikoillaan pojan sylissä. Dracokin tunsi aivan varmasti Drusillan levottomat liikahdukset sillä tyttö tunsi selvästi muutaman lyhyen sekunnin ajan, pojan hymyilevän hänen huuliaan vasten ennenkuin poika jatkoi hänen kiusoitteluaan niillä toinen toistaan ihanimmilla suudelmilla, ja sitäkin ihanimmilla kosketuksilla. 

Drusillakin oli jo useamman minuutin  ajan yrittänyt saada omia käsiään, Dracon paidan alle. Se tuntui lähes mahdottomalta yritykseltä, sillä Dracon selkä oli ihan kiinni sängyssä, jossa poika edelleen oli tytön ja sängyn välissä. Drusilla huomasi yhtäkkiä salaa nauttivansa tästä tilanteesta, sillä tämänkaltaiset tilanteet olivat harvinaisia. Tyttö ei kuitenkaan luovuttanut, sillä hän oli tottunut saamaan tahtonsa läpi silloin kun halusi ihan oikeasti tehdä jotain. Nyt, jos Draco liikahtaisi edes vähän... 

Dracolla ei ollut aikomustakaan liikahtaa mihinkään suuntaan. Hän oli selvästi tehnyt päätöksen, olla antamatta tyttöystävänsä koskettaa häntä. Ottamatta, edelleenkään omia käsiään pois tytön paidan alta. Drusilla tunsi sen, miten pojan kädet liikahtivat jälleen ylemmäksi hänen selkäänsä pitkin, ja myös ne ihanat väristykset vain tiheytyivät hänen ihollaan. 

"Mikset sinä anna minun koskettaa. Luulin että nautit siitä kun minun käteni ovat sinun paitasi alla. " 

Drusilla sanoi, keskeytettyään suudelman.

"Sinä tiedät sen jo, kuinka paljon rakastan sitä, kun sinä kosketat minua." Drusilla kuuli pojan sanovan hiljaa. Poika näytti muutenkin niin suloiselta, silmät ihan vähän auki vain. Ja se sai Drusillan sydämen melkein sulamaan. 

Miten ihmeessä hänen poikaystävänsä osasikin välillä olla niin tajuttoman suloinen, varsinkin kun pojan kasvoilla näkyi ihan muutaman sekunnin ajan, se kaikista suloisin hymy jota Drusilla vain niin rakasti. 

"Varsinkin silloin rakastan kosketuksiasi kaikista eniten, kun kosketat minua täysin odottamatta, ilman ettet edes varoita. " Dracon kiusoittelevat sanat, saivat tytön miltei punastumaan.

"Sinähän se pahempi olet. Minä en sentään edes yritä saada käsiäni sinun paitasi alle kesken tunnin, niinkuin sinä teet"

Drusilla sanoi, kiusoitellen vuorostaan poikaa nousten samalla istumaan pojan sylissä, suoraan pojan lantion päälle. Unohtamatta liikahtaa ihan vähän vain. Drusillalla oli vaikeuksia jälleen yrittää salata hymyään kun hän tunsi Dracon liikahtavan allaan. Drusilla, päätti jatkaa samalla tavalla ja liikahti uudelleen. Tyttö myös onnistui vihdoin yrityksessään saada kätensä pojan paidan alle, ja kun hän kosketti pojan vatsalihaksia ihan vain kiusoittelevasti sormenpäillään, hän tunsi pojan liikahtavan jälleen nyt vain se liikahdus oli paljon aikaisempaa levottomampi.

".. Kiusaaja." 

Drusillan korviin se sana kuulosti vain hiljaiselta huokaisulta. Drusilla huomasi myös Dracon sulkeneen silmänsä kokonaan uudelleen ja nyt poika myös puri selvästi huultaan. Sen huokaisun kuuleminen sai Drusillan tuntemaan olonsa  vain aiempaan levottomammaksi, eikä se helpottanut hänen oloaan lainkaan, kun hän tunsi edelleen pojan aiempaa levottomammat liikahdukset allaan. Drusilla nojautuikin aavistuksen verran alaspäin, varomatta tarkasti liikahtamatta pois siitä kohdin missä nyt istui, kun hän tunsi Dracon kosketuksen alaselässään, joka oli yksi herkimmistä kohdista tytön vartalolla. Drusilla vain halusi vain vaihtaa viattomat kosketuksensa poikaystävänsä vartalolla suudelmiksi ja samalla myös riisua pojan paidan kokonaan pois. 

Drusilla ei silläkään kertaa ehtinyt toteuttaa suunnitelmaansa. Draco vain oli silläkin kertaa nopeampi ja ennenkuin Drusilla huomasikaan hän oli jälleen selkä sänkyä vasten pojan alla. Ja tunsikin ihan pian poikaystävänsä lihaksikkaan ja paidattoman vartalon omaansa vasten sekä myös ne ihanasti häntä aina kiusoittelevat huulet jälleen omillaan, ties kuinka monennen kerran sen illan aikana. Tyttö sulkikin silmänsä, antautuen jälleen aivan täysin niille suudelmille, unohtamatta itsekkään kiusoitella poikaa omilla suudelmillaan..

Pikkuhiljaa vaatteet vähenivät kummankin päältä kosketusten ja suudelmien tieltä ja päätyivät jonnekkin päin pojan huoneen lattiaa, mistä ne onneksi olisi etsittävä vasta aamulla. Heidän kummankin vartalot sulautuivat jälleen tiukasti kiinni toisiinsa ja he kumpikin täyttyivät sen myötä jälleen toistensa rakkaudesta.. 

*** Poistettu kohtaus. ( Liian kaunista kirjoitettavaksi sanoin)

****

"Aion sanoa omat sanottavani, sille kuraveriselle. Heti kun saan tilaisuuden siihen, enkä enää välitä siitä vaikka joku muukin kuulisi." 

Drusilla sanoi hiljaa, kun hän useamman kymmenen minuutin kuluttua makasi edelleen sängyssä Dracon sylissä. Drusilla nojasi päätään, Dracon lihaksikasta vartaloa vasten ja kuunteli pojan sydämen lyöntejä korvansa alla. 

"Anna minun hoitaa tämä omalla tavallani. " Draco sanoi hiljaa.

"Sinä olet sekaantunut tähän jo ihan tarpeeksi." 

"Miten minusta tuntuu siltä, etten sittenkään tiedä kaikkea." Drusilla sanoi.

"Milloin sinä olet alkanut epäillä minua tai sanojani? en ikinä edes unissani tekisi mitään oksettavaa sen kirotun kuraverisen kanssa. Pelkästään jo se mitä tein, oksettaa minua." 

Draco kuulosti selvästi loukkaantuneelta, tai sen sävyn Drusilla oli erottavinaan pojan hiljaisessa äänessä. Eihän, hän tietenkään edelleenkään epäillyt Dracoa yhtään mistään.. 

"Sinä tiedät sen etten koskaan epäilisi sinua." Drusilla aloitti uudelleen.

"Sen kuraverisen käytös sensijaan on epäilyttävää, jos teidän välillänne ei tapahtunut sen enempää. "

"Sillä kuraverisellä on joku sairas pakkomielle minusta. Ei hän muuten käyttäytyisi noin, ja seuraisi minua jokapaikkaan." Draco sanoi selvästi ärsyntyneen kuuloisena. 

Drusillan myötätunto oli aivan täysin hänen poikaystävänsä puolella. Hän oli jo ennen joululomaa koulussa huomannut sen, miten ahdistunut Draco oli, jokaikisellä tunnilla jotka heillä oli yhdessä Rohkelikon kanssa. Ja ihan vain koska se kuraverinen oli samassa huoneessa. Drusilla oli joutunut useammalla kuin yhdellä tunnilla, ihan oikeasti rauhoittelemaan Dracoa, ettei poika vain sanoisi mitään ilkeää kesken tunnin, tai ettei poika olisi vain yhtäkkiä olisi kironnut sitä kuraveristä, jollakin niistä pimeyden voimien loitsuista jotka Drusilla oli salaa opettanut hänelle. Niistä jokainen olisi aiheuttanut pahaa vahinkoa osuessaan Hermioneen. Ja mistään sellaisesta teosta, Drusilla ei olisi halunnut ottaa minkäänlaista vastuuta itselleen. 

"Aion pitää itse huolen siitä, ettei se kuraverinen orava, lähesty sinua enää ikinä. Ja jos uskaltaakin edes yrittää hän saa vastata siitä minulle." Drusilla sanoi hiljaa.

"En nimittäin ole niin kiltti kun.. "

"Sen minä haluan nähdä omilla silmilläni kun sinä hermostut sille kuraveriselle.." Draco sanoi myös hiljaa.

"Ehkä näetkin, jo seuraavan kerran kun meillä on harjoitukset." Drusilla sanoi, kohottaen katsettaan samalla hieman ylöspäin, samalla etsien katseellaan Dracon katsetta. Ja kun Drusillan tummat silmät kohtasivat pojan kauniit hopeanhohtoiset harmaat silmät tyttö huokaisi hiljaa mielessään...

Tänä iltana/yönä hänen ei tarvitsisi olla huolissaan siitä että hänen poikaystävänsä katoaisi jälleen omiin ajatuksiinsa.. Drusilla näki muutenkin pelkästään jo Dracon silmistä sen, kuinka onnellinen poika oli. Ja hän ei edes muistanut oliko hän koskaan aiemmin edes nähnyt parasta ystäväänsä niin onnellisena.. 

*****

" Minne sinä nyt olet menossa? " 

Dtusilla kuiskasi, kun Draco yhtäkkiä, ja antamatta minkäänlaista varoitusta tönäisi hänet vain hellästi pois sylistään, nousten samalla istumaan sängyllä. Draco heitti ensin paitansa Drusillalle, ja heti perään tyttö sai pojan mustan hupparin syliinsä. 

"Et kyllä mene ulos noin, hulluko sinä olet? " Drusilla kuiskasi uudelleen, uskaltamatta yhtään korottaa ääntää ettei hän vain vahingossa herättäisi Dracon vanhempia. Hän ei sitten millään  voinut ymmärtää sitä, miten ihmeessä hänen lunta ja kylmää ilmaa selkeästi inhova poikaystävänsä oli yhtäkkiä päättänyt mennä ulos parvekkelle, ilman ettei laittanut edes paitaa päälleen. 

"Minä saan tehdä omalla parvekkeellani mitä haluan. Kestän kyllä muutaman minuutin, tuolla ulkona, ei siellä niin kylmä ole." 

Drusillan teki mieli ravistaa päätään kuultuaan sen mitä hänen poikaystävänsä sanoi. 

'Sinä et kestä siellä edes kahta minuuttia, ennenkuin alat valittaa siitä että sinulla on kylmä. Minulla on edelleen muistissa samanlainen tilanne kolmannelta vuodelta' Drusilla ajatteli mielessään. Sitä valitusta tyttö ei ihan mielellään kuuntelisi toista kertaa. 

Se edellinen kerta, tapahtui silloin kun Draco tipahti harjoituksissa tasanpainonsa menetettyään luudalta suoraan lumikinokseen.. Siitä tilanteesta johtui myös pojan inho lumeen, ja muutenkin kaikkeen kylmään siis vain jos se osui hänen ihoonsa. 

Drusilla ei kuitenkaan aikonut palelluttaa itseään, vaan hän veti ylleen Dracon mustan lämpimän hupparin. Kylmä puistatus kulki silti läpi tytön vartalon, kun hän muisti kuinka kylmä ulkona oli aikaisemmin ollut. Draco, kuitenkin oli jo ulkona parvekkeella, joten Drusillan käveli sinne pojan perässä. Ja kun Drusilla oli tarpeeksi lähellä, hän laittoi kummankin kätensä Dracon edelleen paidattoman vartalon ympärille, painautuen ihan pieneksi hetkeksi vain vasten pojan selkää. Dracon iho tuntui edelleen lämpimältä, Drusillan kasvojen ihoa vasten. Ja poika otti myös melkein heti kiinni hänen käsistään, ihan hellästi vain. Jos Dracolla nyt olikin kylmä, poika kätki senkin tunteen jälleen taitavasti näyttämättä sitä lainkaan ulospäin.

"Miksi sinä edes jäit sinne? tule tänne. " Dracon hiljainen kuiskaus oli selvä merkki Drusillalle. 

Drusilla irrottautui poikaystävästään ja käveli vielä lähemmäs, jolloin Draco otti hänet syliinsä. Drusilla tiesi olevansa jälleen turvassa, niinkuin aina kun hän oli ihan missä vain poikaystävänsä sylissä. Painaessaan päänsä nojaamaan poikaystävänsä edelleen paidatonta vartaloa vasten, Drusilla kohotti samalla katsettaan hieman ylöspäin. Ja mitä hän näkikään suoraan yläpuolellaan; kauneimman täysin kirkkaan taivaan täynnä tähtiä, jonka hän oli koskaan nähnyt. 

'Tämänkö takia Draco ihan oikeasti tuli tänne ulos.' Drusilla ajatteli hetkisen itsekseen, mutta hän karkotti sen ajatuksen nopeasti mielestään. Sillä, hän oli enemmän kuin mielellään ulkona kahdestaan poikaystävänsä kanssa näin kauniina talvi-iltana. Ainoa huoli, Drusillalla oli vain se ettei hänen poikaystävänsä vain palelluta itseään tämän takia. Ja samalla hetkellä hän näki sen:

Se oli tähdenlento, ei vaan niitä oli useampia kuin vain yksi. Ja ne eivät vain ilmestyneet taivaalle niin, että Drusilla epäilisi poikaystävänsä tehneen taas sanattomia taikoja. Ne olivat ihan oikeita tähdenlentoja, joita Drusilla ei edes muistanut nähneensä yhtäkään pitkään aikaan, vaikka hän oli jokaikinen talvi yrittänytkin etsiä niitä taivaalta. 

Ja yhtäkkiä Drusilla vain tiesi mitä hän toivoi tähdenlennolta, joten hän esitti hiljaisen äänettömän toiveensa tähdelle. Ja toivoi koko sydämestään sen myös toteutuvan.. 

".. Toivoitko jotain?" Drusilla kuuli Dracon hiljaisen kuiskauksen korvansa vieressä. 

" .. Tietenkin. Vain typerys jättäisi toivomatta mitään." Drusilla kuiskasi. 

".. Toivoitko sinä jotain?" Drusilla kuiskasi.

".. Toivoin.. Sinulta ei jää se huomaamatta, jos se toteutuu." Draco kuiskaisi.

Muutaman sekunnin ajan Drusilla mietti, toivoivatko he samaa asiaa. Vai oliko hänen poikaystävänsä toive jotain muuta, mutta hän karkotti senkin ajatuksen pois mielestään. Ei se voinut olla mitää sellaista, sillä ei Draco oliis muuten sanonut noin. Kenenkään toiveita ei vain koskaan saanut kysellä, sillä silloin ne eivät toteudu. Eivät ainakaan nämä äänettömästi esitetyt. Sen, Drusilla oli myös oppinut pienenä tyttönä omalta äidiltään. Drusillasta tuntui siltä, että hän osasi tai ainakin tiesi jo pienenä tyttönä paljonkin sellaisia asioita mitä hän ei näiden vuosien aikana ollut oppinut koulussa lainkaan, ja lisää hän oli myös lukenut äitinsä Beatricen päiväkirjasta. 

'Sitten kun saan vihdoin mahdollisuuden keskustella jossain kahden Narcissan kanssa, niin kysyn silloin häneltä myös millainen minun äitini hänen mielestään oli ja kuinka hyvin hän tunsi minun äitini. Minun on vain pidettävä tarkkaan huolta siitä, ettei se missään nimessä kulkeudu Dracon tietoon. Minulle, riittää se yksi kerta kun näin Dracon vihaisena, ja ei en halua kokea sitä enää uudestaan..' 

Drusilla ajatteli muutaman sekunnin ajan hiljaa itsekseen, ennenkuin työnsi nekin ajatukset kauas pois  mielestään. Nyt, ei olisi yhtään hyvä juttu jos Draco yhtäkkiä arvasikin mitä Drusilla ajatteli. Niin tuntui vain käyvän joskus, ja Drusillaa itseasiassa hieman ärsyttikin se että hänen poikaystävänsä osasi jotain sellaista, mitä hän ei osannut. Ja siltikään, Draco ei edelleenkään  suostunut opettamaan sitä Drusillalle. 

Aivan varmasti, Lucius oli opettanut sen pojalleen ja kieltänyt sitten Dracoa, opettamasta sitä eteenpäin kenellekkään muulle, ei edes Drusillalle. Sillä, ei Drusilla ei uskonut sitä että sen tasoisia loitsuja pystyi edes opettelemaan itse kirjasta lukemalla. Drusillan isä osasi myös lukea ajatuksia, tai oikeastaan nähdä muiden pään sisään. Mutta, ei. Severus ei suostunut opettamaan sitä Drusillalle, sillä se oli liian voimakasta pimeyden taikuutta. Sen vastaloitsun, eli ajatuksiin tunkeutumisen eston Severus oli kuitenkin jo opettanut tyttärelleen, kesällä ennenkuin viides vuosi alkoi. Ja sen, Drusilla oli opettanut eteenpäin myös Dracolle..

"Mennään nyt kuitenkin takaisin sisälle. Täällä alkaa olla kylmä." 

Draco oli ihan oikeassa kuiskatessaan ne sanat. Vaikkakin Drusillalla oli enemmän vaatteita päällään kuin pojalla, silti hänelläkin alkoi olla kylmä. Joten vilkaistuaan vielä kerran ylöspäin kauniille kirkkaalle tähtitaivaalle ja toivotettuaan äänettömästi hyvää uutta vuotta äidilleen ja Cedricille, Drusilla kääntyi mennäkseen poikaystävänsä perässä takaisin sisälle..

Luku 34:

Drusilla ei edes muistanut missä vaiheessa yötä hän oli nukahtanut, sen jälkeen kun he olivat tulleet ulkoa takaisin sisälle. Drusilla ei vain olisi halunnut herätä millään, sillä hän näki jälleen aivan ihanan ja niin todentuntuisen unen Dracosta. Se olikin ihanaa vaihtelua, niiden toinen toistaan karmeimpien ja synkimpien painajaisten jälkeen joita Drusilla oli nähnyt ennen viime yötä. Ehkä hän näkikin painajaisia vain silloin kun hän ei saanut mahdollisuutta nukkua poikaystävänsä vieressä, tai no oikeastaan poikaystävänsä sylissä. 

Sinä aamuna, Drusilla ei kuitenkaan voisi nukkua yhtään sen pidempään. Ei, vaikka hän kuinka yritti teeskennellä nukkuvaa, Dracon toinen toistaan ihanimmat yritykset saada hänet hereille, häiritsivät häntä. Jos Drusilla nyt vahingossakaan avaisi silmänsä, hän ei saisi niitä kiinni uudelleen, eikä nukahtamisesta uudelleen myöskään tulisi enää yhtään mitään. Joten hän päättikin olla vain avaamatta silmiään niin kauan kuin vain pystyisi siihen. 

Draco ei kuitenkaan luovuttanut, vaan poika oli selkeästi ottanut sinä aamuna tavoitteekseen saada tyttöystävänsä heräämään, enemmän tai vähemmän asiattomalla kiusoittelullaan. Drusillasta tosin tuntui hetki hetkeltä enemmän siltä, ettei hänen poikaystävänsä pitänyt kiirettä lainkaan tavoitteensa saavuttamiseksi. vaan poika tuntui vain nauttivan itsekkin siitä mitä hänen ei niin viaton kiusoittelunsa saikaan aikaan. 

'Kunhan vain saan tilaisuuden, kostan tämän aivan varmasti. Enkä edes välitä siitä, missä me olemme sillä hetkellä. Tästä sinä et selviä vähällä et ainakaan ilman että myös tunnet sen nahoissasi, Draco Malfoy' 

Drusilla ajatteli itsekseen, yrittäen edelleen vain teeskennellä nukkuvaa. Hän, ei saisi nyt vahingossakaan liikahtaa, ei päästää ääntäkään vaikka se mitä Draco keksisikin tehdä tuntuisi kuinka hyvältä, eikä hän saisi vahingossakaan edes purra huultaan. Jos hän vahingossakaan tekisi mitään noista edellä mainituista, poika arvasi heti hänen vain teeskentelevän. Ja sen jälkeen pojalla ei olisi minkäänlaisia vaikeuksia saada häntä heräämään.. Tosin jo nyt, Dracon enemmän tai vähemmän kiusoittelevat suudelmat tytön kaulalla, ja niskassa tuntuivat aivan kuin suloiselta kidutukselta, eikä sitä tunnetta helpottanut lainkaan se, että tyttö tunsi pojan liikuttavan kumpaakin kättään hitaasti alemmas pitkin selkäänsä, koskettamatta kuitenkaan hänen ihoaan, muuten kuin vain sormenpäillään.. 

Drusilla tunsi myös Dracon hopeanharmaiden silmien katseen koko ajan vartalossaan, ilman ettei hän edelleenkään avannut silmiään.. 

" Et sinä edes nuku enää. " 

Drusilla kuuli, Dracon hiljaisen kiusoittelevan kuiskauksen ihan korvansa vieressä, ennenkuin poika otti ihan varovasti hampaillaan kiinni tytön korvasta. Ja sai sillä teolla, Drusillan vihdoin avaamaan silmänsä.. 

" Sinä tiedät sen jo, kuinka paljon minä inhoan tuota." 

Drusilla sanoi. Ja oli lähellä purskahtaa nauruun, kuullessaan Dracon vastaavan sanoihinsa, erittäin hyvin viatonta sillä kertaa leikkien.

" Huomenta vain sinullekkin rakas."

" Olisin halunnut sanoa sen ensin. " Drusilla sanoi huokaisten, ennenkuin jatkoi.

" Huomenta rakkain." 

Drusilla kääntyi vielä vähän enemmän Dracoon päin, ja yritti liikahtaa muka huomaamattomasti lähemmäksi poikaystäväänsä. Sillä kertaa se yritys meni valitettavasti pieleen, mutta seuraukset siitä olivat sitäkin mukavammat. Sillä, Drusilla huomasi pian olevansa Dracon sylissä, niin lähellä että pojan lihaksikas ja Drusillan silmissä edelleen niin kaunis vartalo oli kokonaan kinni hänen omassaan.. Drusilla kohottikin samantien Dracon kasvoihin, etsien vain pojan katsetta. Ja melkein heti hänen tummanharmaat silmänsä kohtasivat pojan kauniit hopeanharmaat silmät ja se teki tytön vain onnellisemmaksi, kun hän näki myös sen kauniin sinisen häivähdyksen pojan silmissä...

Niin paljon kuin Drusilla olisikin vain halunnut hukuttautua niihin kauniisiin silmiin, hän halusi sillä hetkellä jotakin muuta paljon enemmän. Eikä hänen tarvinnut silläkään kertaa odottaa muutamaa sekuntia enempåä, kun hän tunsikin jo pojan ihanasti kiusoittelevat huulet jälleen omillaan... 

****

Sinä aamuna, heidän kahden välillä ei tapahtunut mitään, niitä suloisia kiusoittelevia suudelmia ja sitäkin enemmän kiusoittelevia kosketuksia enempää. Aivan kuin he kaksi olisivatkin ihan yhtäkkiä siirtyneet taaksepäin ajassa, siihen hetkeen kun kaikki oli oikeasti vielä näin viatonta heidän kahden välillä. Drusillaa se ei häirinnyt ollenkaan, sillä hän oli itseasiassa jo kaivannut juuri näitä hetkiä Dracon kanssa, kun he olivat näin lähekkäin..

Drusilla vain päätti jättää kostonsa myöhemmäksi.. Hän ehtisi kiusoitella Dracoa ihan milloin vain, sillä heillä kahdella oli rajattomasti aikaa olla yhdessä, tai siltä se ainakin nyt tuntui. Drusillan mielessä oli kuitenkin edelleen pieni pelko, siitä että jotain pahaa tapahtuisi. Ja se pelko ei vain jättänyt häntä rauhaan, vaikka Drusilla yrittikin olla nyt ajattelematta sitä.. Silti, se pelko tuntui vain seuraavan häntä jokaikiseen paikkaan missä hän vain oli Dracon kanssa. Drusilla tiesi sen erittäin hyvin, mistä se pelko johtui; ihan vain ja ainoastaan siitä että hänen poikaystävänsä oli edelleen vaarassa.. 

Siksi Drusillaa ärsyttikin se, ettei hänen isänsä voinut kertoa hänelle edes sitä, kuka uhkasi sitä kuraveristä lähettämällä niitä kirjeitä. Jos Drusilla saisi edes sen tietoonsa, hän kertoisi sen myös Dracolle. Sillä Drusilla oli aivan varma siitä, että se uhkaaja oli sama ja mitä enemmän hän mietti asiaa sitä varmempi hän oli siitä, että sillä oudolla huppupäällä saattoi olla jotain tekemistä niiden kirjeiden kanssa. 

Mutta tietenkään, Drusilla ei aikonut kertoa Dracolle mitään epäilyksistään ennenkuin hän oli varma siitä että oli osunut oikeaan.. 

"Rakastan sinua. "

Kuullessaan ne ihanat hiljaa kuiskatut sanat ihan korvansa vieressä, ja tuntiessaan sen jälkeen useamman kuin vain yhden ihanan, suloisen mutta kiusoittelevan suudelman korvansa alla, Drusilla sulki silmänsä hetkeksi, ennenkuin edes sanoi mitään. Se oli ehdottomasti yksi suloisimmista tavoista, joilla Draco kertoi sen hänelle. Drusilla käänsikin omat kasvonsa vasten pojan kaulaa, suudellen ihoa ihan pienillä suudelmilla, aina pojan korvan viereen asti, ennenkuin kuiskasi niin hiljaa kuin vain osasi..

"Minäkin rakastan sinua"

Niitä suloisia rakkauden tunnustuksia, seurasi vain lisää suudelmia ja ei niin varovaisia kosketuksia.

*****

"Sinä et ole tosissasi.. " Drusilla kuiskasi, kuullessaan Dracon hiljaiset sanat..

'Kuulinkohan nyt aivan varmasti oikein? vai kuvittelinko vain?? no, jos en kuvitellut niin se mitä kuulin, on tässä tilanteessa huonoin mahdollinen idea'  Se ajatus oli yhä edelleen selkeästi Drusillan mielessä, kun hän kuuli Dracon kuiskaavan sen saman lauseen uudelleen ihan korvansa vieressä. Vaikka pojan ääni olikin hiljainen, tyttö erotti kuitenkin sen tutun jostain erittäin kielletystä vihjailevan sävyn niiden sanojen takana:

"Olen tosissani. Haluatko siis mennä yksin suihkuun, vain mennäänkö yhdessä?"

"Oletko sinä taas lyönyt pääsi?? tuo on erittäin huono ajatus.." Drusilla kuiskasi.

"Ajattelitko ollenkaan, mitä siitä seuraa jos.."

Drusilla ei sillä kertaa ehtinyt jatkaa lausettaan pidemmälle, kun Draco keskeytti hänet.

"Milloin sinä olet alkanut pelätä kiinni jäämistä? luulin, sinun olevan se tyttö joka tekee ensin ja miettii vasta sitten seurauksia. Vai ajattelitko muuttua taas kiltiksi tytöksi?"

"No en ajatellut. " Drusilla sanoi hiljaa. 

"Olen ollut kiltti tyttö viimeksi silloin, kun olin kaksitoista vuotias. En, edes osaisi enää olla sellainen, vaikka kuinka yrittäisinkin." 

"No todista se sitten, ettet pidä ehdotustani huonona. Mutta, muista etten odottele sinua koko aamua"

Drusilla kuuli pojan sanovan hiljaa, ennenkuin Draco tönäisi hänet hellästi pois sylistään, nousten samalla itse pois sängystä, tytön vierestä. Drusillan teki ihan muutaman sekunnin ajan oikeasti mieli vain pyöritellä silmiään pojan sanoille. Sillä, yhä edelleen se mitä Draco oli hiljaisin sanoin ehdottanut tuntui hänestä aivan liian vaaralliselta, riskin ottamiselta. Toisaalta, se myös houkutteli Drusillaa sillä toisella tavalla:

Kun Drusilla edes muistelikaan sitä, kuinka kivaa heillä kahdella olikaan silloin, kun he edellisen kerran olivat samassa tilantessa. Silloin, Drusilla ei itse ehdottanut sitä, eikä hänen tarvinnutkaan.. Silloin kiinni jäämisen riski oli aivan yhtä iso kuin nytkin, tai oikeastaan vieläkin suurempi. Drusillan isä, Severus Snape olisi ollut silloin kaikkea muuta kuin iloinen, jos hän olisi saanut ainoan tyttärensä kiinni tekemästä sellaisia asiattomuuksia Dracon kanssa.

Yhtäkkiä Drusilla tunsi sen tutun kylmän puistatuksen jälleen sisimmässään. Jos, hän olisi jäänyt kiinni isälleen siinä tilanteessa.. Seuraukset siitä eivät olisi olleet mukavia heille kummallekkaan, ja sitäkin vähemmän mukavia Dracolle. Severus Snape, kun oli jo ilmaissut erittäin selkeästi sen, mitä mieltä hän olikaan siitä kun hänen edelleen alaikäinen tyttärensä oli jossakin kahdestaan nimenomaan Draco Malfoyn kanssa. Severus Snape oli tuominnut sen täysin, oman tyttärensä mielipidettä asiaan edes kysymättä jo siitä hetkestä saakka, kun Drusilla ja Draco joutuivat ensimmäisen kerran vaikeuksiin seikkailtuaan luvattomasti ulkona kahdestaan, ja vielä keskellä yötä. 

Se tapahtui, toisen kouluvuoden lopulla, vain muutama päivä ennen kesäloman alkua. Drusillalla ei ollut edelleenkään aavistuskaan siitä, kuinka ja Draco edes jäivätkään kiinni silloin, kun senkin jälkeen he kaksi olivat livahtaneet useinkin salaa ulos, jäämättä kiinni siitä enää kertaakaan. 

'Milloin minä edes olen välittänyt siitä, mitä minun isäni ajattelee? Isä olisi tuominnut senkin tilanteen, mitä minun ja Dracon välillä tapahtui sen jälkeen kun heräsin, ja myös kaiken sen mitä eilis iltana tapahtui sen jälkeen kun isä lähti täältä, Ja varsinkin sen viime öisen.. ' 

Drusilla haihdutti ne ajatukset yhtä nopeasti pois mielestään, kuin hän yhtäkkiä nousi ylös sängystä pukeutuen vain Dracon paitaan, jonka hän kumartui ottamaan pojan huoneen lattialta. Hemmetti, Drusilla tekisi sen nyt uudelleen.. Sillä, ehei. Hän ei todellakaan uskonut Dracon jättävän äänten vaimennus loitsua tekemättä tässä tilanteessa...

Drusilla seisahtui hetkeksi paikoilleen kylpyhuoneen ovelle, ihan vain katsellakseen salaa poikaystäväänsä ihan pienen hetken vain. Draco aivan varmasti tunsi, tytön katseet mutta ilmeisesti poika oli päättänyt itsekkäästi, jättää ne huomioimatta kokonaan, eikä edes vilkaissutkaan selkänsä taakse. Ihan, kuin Drusillalla ei muutenkin olisi jo vaikeuksia irroittaa katsettaan Dracosta, sillä poika näytti nyt vain aiempaa seksikkäämmältä hiukset kosteina. Ja ne vesipisarat pojan lihaksikkaalla vartalolla.. Niiden näkeminenkin, sai tytön tuntemaan olonsa hetki hetkeltä vain levottomammaksi..

Drusilla siirtyikin hiljaisin askelin lähemmäksi Dracoa, riisuen samalla paidan pois päältään. Tyttö tosin rukoili hiljaa mielessään, pojan oikeasti tehneen ne kaksi tarvittavaa loitsua. Sillä, ehei. tämä tilanne ei saisi missään tapauksessa kantautua Dracon vanhempien tietoon. Ei siltikään. vaikka Drusilla saikin olla koko viime yön samassa huoneessa kahden Dracon kanssa, ja nukkua vielä samassa sängyssä. Siitä hetkestä asti siis, kun tyttö viimein nukahti pojan syliin. Tästä tilanteesta kiinni jäämisestä, voisi kuitenkin seurata ainakin puhuttelu heille molemmille, sillä ehei. Drusilla oli aivan varma siitä, ettei Lucius Malfoy, aivan kaikkea kuitenkaan hyväksyisi, mitä hänen poikansa teki tyttöystävänsä kanssa. Ja vieläpä vanhemman herra Malfoyn omistaman kartanon, katon alla. 

Drusilla käveli hiljaisin askelin yhä lähemmäs Dracoa, täysin tietoisena siitä että poika aivan varmasti tiesi hänen olevan selkänsä takana. Siltikään, Draco ei edelleenkään kääntynyt, poika ei edes vilkaissut taakseen. Se sopikin Drusillalle paremmin kuin hyvin, sillä jos hän kerrankin onnistuisi siinä mitä hän oli jo useamman minuutin ajan suunnitellut tekevänsä kunhan pääsisi ensin tarpeeksi lähelle Dracoa, 

hän tulisi nauttimaan siitä tilanteesta itsekkin. Tosin, se tilanne tulisi olemaan vielä nautinnollisempi Dracolle. 

******

Drusillan oli vain vaikeampaa salata hymyään, ja hän tunsi myös hieman ylpeyttä itsestään huomatessaan aika nätin näköisen, ja myös aika nätisti sinertävän mustelman pojan kaulassa juuri siinä kohdin jota Drusilla oli eilis iltana, kiusoittelevasti suudellut. Tosin se oli paljon pienempi, kuin ne mustelmat joita Drusilla oli nähnyt enemmän tai vähemmän Dracon kaulassa, kolmannelta luokalta eteenpäin. Joten, Drusilla olikin omasta mielestään ollutkin aika kiltti, eilen illalla. No, hänen tarkoituksensa olikin tehdä teollaan vain selväksi muille tytöille ( ja erityisesti sille kuraveriselle) Draco Malfoyn olevan nyt ihan oikeasti varattu. 

Drusilla ottikin poikaystävänsä syliinsä takaapäin, päästyään kosketus etäisyydelle. Koskettaen jälleen vain sormenpäillään Dracon vatsalihaksia, painautuen samalla ihan kiinni pojan vahvaan selkään. Unohtamatta kuitenkaan suudella, kosteata ihoa. Drusilla antoi myös toisen kätensä, liikahtaa hitaasti ja kiusoittelevasti alaspäin, edelleen vain sormenpäillään ihoa hipaisten. Drusilla tunsi omaa vartaloaan vasten, pojan jokaikisen levottoman liikahduksen. Ja kohottaessaan hieman katsettaan, hän näki Dracon jälleen puraisevan huultaan. Dracolla oli selvästi vaikeuksia pysyä hiljaa, tai sitten poika ei vain halunnut näyttää ulospäin sitä, kuinka paljon hän ihan oikeasti nautti tyttöystävänsä ei - nin - viattomasta kosketuksesta. 

Drusilla sai siitä vain lisää rohkeutta, ja antoi kätensä liikahtaa vieläkin alemmaksi. Salaa, edelleen mielessään rukoillen ettei Draco nyt vain yhtäkkiä ottaisi kiinni hänen kädestään ja estäisi häntä koskettamasta. Sillä kertaa rukoukset kuitenkin olivat tytön puolella, sillä kun hän sai kätensä vihdoin sille kohdalle poikaystävän vartalossa, jota hän halusikin lähes epätoivoisesti koskettaa, tytön kosketuksesta katosi se, teeskennelty viattomuus kokonaan. Ja samalla hetkellä, Drusillalla oli oikeasti vaikeuksia, estää hymyä nousemasta kasvoilleen...

" .. kiusaaja." 

Drusillan vartalon läpi kulki jälleen voimakas värähdys, kun hän kuuli sen yhden ainoan hiljaisen sanan. Miten Draco Malfoy saikaan yhden pienen hiljaa kuiskatun sanan, kuulostamaan niin hemmetin seksikkäältä.. 

" Taidan aavistaa jo, mitä sinulla on mielessäsi. " 

Uusi kylmä väristys, aiempaa voimakkaampi kulki hitaasti pitkin tytön vartaloa, kun hän kuuli sen tutun kiusoittelevan sävyn Dracon hiljaisten sanojen takana.. Ja se sai tytön myös koventamaan kosketustaan hieman, ihan vähän vain. Ja tyttö kuulikin pojan huokaisevan hiljaa, useammin kuin vain kerran. Pojan vartalon liikahduksetkin, olivat aiempaa levottomampia...

" Entä jos oletkin väärässä." Drusilla kuiskasi, itsekkin poikaa hieman vihjailevasti kiusoitellen.

Drusilla katui samantien sanojaan, sillä Draco otti häntä kiinni kädestä ja juuri niinkuin tyttö oli aiemminkiin epäillyt tapahtuvan, hän joutui vasten tahtoaan luovuttamaan... Tyttö tiesi kuitenkin sen ettei tämä paremmin kuin hyvin alkanut tilanne, heidän kahden välillä päättyisi tähän. Ehei, se tulisi jatkumaan vielä...

" En usko olevani väärässä tälläkään kertaa. "

Drusilla kuuli Dracon kuiskaavan, samalla kun poika otti tiukemmin kiinni hänen kädestään. Se oli selkeä merkki Drusillalle. Hän halusikin, jo lähemmäs Dracoa sillä pojan äskeisten levottomien liikahduksien tunteminen omalla vartalollaan, oli saanut tytön vain aiempaa levottomammaksi..  Drusilla irroittautuikin Dracosta, antaen huuliensa hipaista vielä kerran pojan selän kosteata ihoa, sekä kuljetti sormiaan vielä kerran hitaasti ja viivytellen pojan vatsalihaksia pitkin, ennenkuin siirtyi pois pojan selän takaa, antaakseen katseensa vihdoin kohdata pojan katseen.. 

" Sinä se et osaa lopettaa kiusoittelemista." Drusilla kuuli Dracon kuiskaavan.

" En edes halua tehdä niin, kun poikaystäväni on noin.. " 

Drusilla oli aikeissa jatkaa lausettaan sanoilla hemmetin seksikäs. Muttei ehtinyt saada lausettaan loppuun, ennenkuin Draco hiljensi hänet jälleen suudelmalla joka oli sekoittaa Drusillan pään samantien. Se ei ollut lähelläkään, niitä viattomia suudelmia joita Drusilla oli saanut Dracolta koko aamun, ehei se suudelma oli täysin päinvastainen.. Ja silläkään kertaa, Drusilla ei jättänyt vastaamatta siihen suudelmaan, vaan suuteli Dracoa aivan samalla tavalla takaisin, nostaen samalla kummankin kätensä pojan niskaan, samalla upottaen sormensa jälleen pojan kosteisiin hiuksiin... 

Drusilla oli jälleen niin valmis vain antautumaan täysin niiden ihanien, kiusoittelevien suudelmien vietäväksi. Ja samalla, myös antaa äänettömästi Dracolle luvan tehdä ihan mitä vain poika ikinä halusikaan tehdä nyt hänelle.. Drusilla upottikin sormensa vain syvemmälle Dracon hiuksiin, samalla siirtyen vain lähemmäksi. Drusilla halusi sillä hetkellä, tuntea vain pojan lihaksikkaan lähes silmiä särkevän kauniin vartalon painautuneena tiukasti omaansa vasten, niin tiukasti ettei heidän kahden väliin olisi kenelläkään mitään asiaa. 

Ja kun Drusilla yhtäkkiä tunsi poikaystävänsä ihanalla tavalla häntä edelleen kiusoittelevien sormien kosketuksen, yhä vain alempana vartalollaan, tytöllä oli jälleen vaikeuksia pysyä hiljaa paikoillaan liikahtamatta. Sillä, Drusilla ei osannut edes kuvitellakkaan mitään muuta, mikä tuntuisi niin hyvältä kuin hänen Dracon ei- edelleenkään viaton kosketus. Dracolla ei ollut aikomustakaan lopettaa tyttöystävmsä kiusoittelua. Yhtäkkiä, Dracon huulet erkanivat Drusillan huulilta, tytön vastustelusta huolimatta, mutta poika jatkoi vain kiusoitteluaan painamalla ihan pieniä ja liioitellun viattomia, suudelmia, useamman peräkkäin vain hipaisten varovasti huulillaan ensin tytön posken ihoa, ja edeten siitä hitaasti alaspäin, aina kaulalle asti. 

"Sinä se kiusaaja olet.." 

Drusilla kuiskasi hiljaa, ja voihkaisi melkein heti hiljaa sanojensa perään tuntiessaan jälleen ne, kiusoittelevat näykkäisyt, niiden suudelmien välissä joita hän nyt sai kaulalleen. 

"Jumalauta Draco.."

 Drusilla voihkaisi uudelleen kovemmin kuin oli tarkoitus, ja tunsi selvästi poikaystävänsä hymyilevän vasten jo, monta astetta lämmennyttä ihoaan vasten. Ja kun Drusilla tunsi samanaikaisesti, poikaystävänsä sormien kiusoittelevat hipaisut jo alaselässään, joka oli edelleen yksi herkimmistä kohdista hänen vartalollaan, se sai aikaan useamman kylmän väristyksen vaelluksen jälleen pitkin tytön jo monta astetta lämmennyttä vartaloa.. Ja niiden tunteminen, sai tytön vartalon myös liikahtamaan useamman kerran. Draco, aivan varmasti tunsi ne liikahdukset myös sillä pojan lihaksikas vartalo oli jo melkein kiinni tytön vartalossa.  Drusilla upottikin sormensa syvemmälle, Dracon hiuksiin ottaen niistä samalla tiukemmin kiinni.. 

Dracon kiusoittelevat huulet katosivat samantien tytön kaulan iholta, johon aivan varmasti ilmestyisi useampi kuin vain yksi, pahasti sinertävä mustelma. ( Niiden piiloon saamiseksi, Drusillan olisi käytettävä jälleen niitä taikoja, jotka hän oli opetellut ulkoa äitinsä päiväkirjan sivuilta.. Drusilla ei nimittäin halunnut järkyttää Dracon äitiä, yhtään enempää! menemällä alakertaan, toinen puoli kaulastaan mustelmia täynnä).. 

Drusilla avasi silmänsä hitaasti, ihan pieneksi hetkeksi vain. Hänen tummanharmaat silmänsä kohtasivat samantien, Dracon kauniiden hopeanharmaiden silmien katseen, joissa yhä edelleen näkyi se kaunis sinisen häivähdys. Drusillan kasvot olivat niin lähellä pojan kasvoja, että heidän nenänsä melkein hipaisivat toisiaan. Se katse ei kestänyt kuin muutaman sekunnin vain mutta Drusilla ehti silti viestittää Dracolle, pelkällä katseellaan sen mitä hän sillä hetkellä halusi..

Ja kun Drusilla tunsi jälleen, Dracon kiusoittelevat huulet omillaan. Tyttö sulki silmänsä, ja antautui täysin niille suudelmille ja samaten myös kosketuksille tuntiessaan poikaystävänsä lihaksikkaan vartalon painautuvan jälleen tiukasti omaansa vasten... 

*** Poistettu kohtaus ***

Liian kaunista jälleen, sanoilla kuvailtavaksi.

*****

Useamman enemmän tai vähemmän asiattoman, kylpyhuoneessa kahdestaan poikaystävänsä kanssa viettämänsä hetken jälkeen, Drusilla etsi vaatteita sille päivälle matka-arkustaan. Samalla tyttö vilkaisi myös äitinsä päiväkirjasta, mitkä ne taika sanat olivatkaan jolla hän saisi mustelman nopeasti katoamaan niiltä kohdin, joissa ne eivät missään nimessä saisi näkyä.. Dracolla ei ollut samaa ongelmaa kuin tyttöystävällään, sillä poika sai piilotettua helposti tytön tekemän mustelman mustan paitansa kauluksen alle. 

Drusilla löysikin pian etsimänsä sanat, sekä myös etsimänsä vaatteet matka-arkustaan.  Tyttö pukeutui nopeasti, ja kääntyi sitten peilin eteen. Drusilla lausui äänettömästi ne muutamat sanat, heilauttaen samalla taikasauvaansa, ja samantien ne mustelmat katosivat näkyvistä joita tyttö ei saanut piiloon vaatteidensa alle. Harjattuaan vielä hiuksensa, Drusilla oli valmis menemään aamiaiselle alakertaan. 

Drusillan silmissä, Draco Malfoy oli sinäkin aamuna lähes häiritsevän komea, hiukset edelleen kosteina ja niin jumalaisen seksikkällä tavalla sekaisin. Drusilla tiesi, Dracon jättäneen hiuksensa sillä tavoin vain miellyttääkseen häntä, ja Drusillalla oli oikeasti vaikeuksia hillitä itseään kun hån ajattelikaan edes sitä, ettei voisi koskettaa poikaystäväänsä miten halusi, sen jälkeen kun he kaksi lähtisivät alakertaan.

 Mutta, ei Drusilla nytkään voinut tuosta noin vain, hyökätä kiinni poikaystäväänsä, sillä jos hän niin tekisi he kaksi eivät pääsisi tästä huoneesta ulos ollenkaan. 

"- Oletko valmis teeskentelemään, ettei sitä mitä äsken tapahtui, tapahtunut koskaan" 

Drusilla kuuli jälleen, Dracon hiljaisen kuiskauksen korvansa vieressä, kun hänen edelleen jumalaisen seksikäs poikaystävänsä otti hänet syliinsä takaapäin. 

"- Olen. Vaikka se tulee olemaan hemmetin vaikeata. " Drusilla kuiskasi.

"- Ja ihan vain koska, poikaystäväni on tänä aamuna niin hemmetin seksikäs."

Drusilla kuiskasi ne sanat vain kiusoitellakseen poikaystäväänsä. Ja tunsikin pian tutun näykkäisyn korvassaan.. Ja se sai tytön huokaisemaan hiljaa, samalla kuin ihan pienen pieni kylmä värähdys kulki jälleen nopeasti hänen vartalonsa läpi. Se oli selkeä varoitus Dracolta, ettei Drusillalla ollut nyt minkäänlaista lupaa tehdä mitään asiattomuuksia.

Drusilla käänsi päätään ihan vähän sivulle päin, etsiäkseen katseellaan poikaystävänsä katseen. Ja kun Drusillan tummanharmaat silmät kohtasivat, ihan pieneksi hetkeksi vain Dracon kauniit hopeanharmaat silmät, Drusilla viestitti äänettömästi pojalle katseellaan sen, mitä hän toivoi mielessään.

Drusilla halusi vain yhden ihan pienen suudelman, ennenkuin hänen olisi teeskenneltävä taas kilttiä tyttöä, joka ei koskaan edes ajattelisikaan tekevänsä mitään asiattomuuksia. Ja silläkin kertaa, Drusillan toive toteutui, kun hän tunsi muutaman lyhyen sekunnin ajan poikaystävänsä huulet jälleen omillaan. Draco, suuteli tyttöystäväänsä ihan nopeasti vain mutta silläkään kertaa Drusilla ei jättänyt vastaamatta siihen hellään, ja niin viattomaan suudelmaan. 

"- Rakastan sinua Draco." Drusilla kuiskasi suudelman päätyttyä.

"- Minäkin rakastan sinua Drusilla."  

kuullessaan jälleen ne hiljaisella äänellä kuiskatut, kauneimmat kolme sanaa, Drusilla huokaisi jälleen hiljaa mielessään. Hän toivoikin hiljaa mielessään saavansa kuulla ne kauniit sanat jokaikinen päivä koko loppuelämänsä ajan.. 

****

Kävellessään yläkerran käytävällä ja vielä portaissa matkalla alakertaan, Drusilla kävi kaksintaistelua päänsä sisällä, levottomia ajatuksiaan vastaan jotka eivät sitten millään, suostuneet haihtumaan pois hänen mielestään. Ja tilannetta ei helpottanut laisinkaan se, että hänen edelleen niin jumalaisen seksikäs poikaystävänsä, käveli hänen oikealla puolellaan ihan melkein kiinni tytön kyljessä, ja tytön käsi oli vielä pojan kädessä. Drusilla tunsi, pientä suloista polttelua siinä kohdin ihollaan, jota pojan sormet nyt koskettivat, kun hän yhä edelleen muisti, ne ei - niin viattomat - kosketukset, joita hän oli tuntenut joka puolella vartaloaan useamman kerran eilis iltana, viime yönä ja myös tänä aamuna. 

"Draco rakas. Voisitko millään mennä muualle, häiritsemästä ajatuksiani' 

Drusilla ajatteli hiljaa mielessään, ja varoi sillä hetkellä tarkasti vilkaisematta kertaakaan poikaystäväänsä. Sillä, jos Lucius Malfoy saisi Drusillan kiinni, ajattelemasta sellaisia asiattomuuksia joihin oli osallisena enemmän tai vähemmän hänen poikansa. Drusilla ei edes halunnut ajatellakkaan sitä, mitä mieltä Dracon isä siitä mahtaisikaan olla. Tai, olisiko hänelläkin edessään samanlainen kiusallinen keskustelu, kummisetänsä kanssa johon myös Pansy Parkinson joutui viime vuonna. 

Drusilla onneksi ne kaikki levottomuudet katosivat samantien kun hän astui viimeiseltä portaalta alas eteiseen. Drusilla huokaisikin helpotuksesta hiljaa mielessään, sillä nyt hänen olisi huomattavasti helpompaa näytellä taas sitä kilttiä tyttöä, joka hän oli eilis iltanakin ollut.. Sitä samaa kilttiä tyttöä, joka hän oli jo monta kertaa aikaisemmin ollut, istuessaan samassa aamias pöydässä Dracon vanhempien seurassa... 

****

"- Ehkä meidän ei tarvitsekkaan istua vanhempieni seuraan, jos jäämme vain kahdestaan keittiöön" 

kun Drusilla kuuli Dracon sanovan niin, hänestä se tuntui heti paremmalta idealta. Sillä, Drusilla ei ollut laisinkaan varma siitä menisikö hänen "esitän kilttiä tyttöä" näytelmänsä sinä aamuna, täysin uskottavasti läpi Dracon isälle... (Drusilla oli aikaisemminkin Dracon luona ollessaan, syönyt aamiaisen kahdestaan keittiössä pojan kanssa, sillä he kaksi nyt sattuivat aikaisempina vuosina heräämään ihan miten sattuu, jopa joskus (erittäin harvoin) ennen Dracon vanhempia)..

"Kai sinä varmasti muistit tehdä..." Drusilla aloitti uudelleen..

"Oletko sinä vuorostasi ihan sekaisin päästäsi?" Draco sanoi kysyvästi.

"En ikinä unohtaisi tehdä niin. Minua ei ihan oikeasti huvita jäädä kiinni vanhemmilleni."

"En minä niin ajatellutkaan." Drusilla sanoi hiljaa.

"En itsekkään unohtanut tehdä niin, silloin kun sinä olit meillä, niin ettei isälläni ollut pienintäkään aavistusta siitä. "

Yhtäkkiä, Drusillalla oli jälleen vaikeuksia estää hymyä ilmestymästä kasvoilleen, kun hän muisti sen hetken, kun hän oli sinä aamuna keittiöön tullessaan, nähnyt isänsä istumassa siellä pilossa päivän profeetan takana.. 

"Mikä sinua yhtäkkiä sai hymyilemään itseksesi?' 

Drusilla kuuli jälleen Dracon hiljaisen kysymyksen ihan korvansa vieressä. Poika oli jälleen lähestynyt tyttöä ilman ettei tyttö taaskaan huomannut mitään...

"Muistin yhtäkkiä vain sen, kun löysin isäni istumassa keittiössä lehden takana piilossa, kun menin keittiöön, sinä aamuna vähän sen jälkeen kun sinä olit lähtenyt" Drusilla sanoi hiljaa. 

"Se koko tilanne oli vain niin huvittava, koska tiesin silloin sen ettei isälläni ollut edes pienintäkään aavistusta siitä, mitä minä olin tehnyt sinun kanssasi. "

"- Minun isäni kohdalla, se ei tule onnistumaan noin helposti. Joten ole oikeasti varovainen, mirä ajattelet siinä tilanteesssa kun isä istuu toisella puolella pöytää. Siis jos edes nyt menemme vanhempieni seuraan"

Draco puhui edelleen hiljaisilla sanoilla, ottaen samalla tyttöystävänsä jälleen syliinsä takaapäin, niin lähelle että pojan lihaksikas vartalo oli kiinni tytön selässä. Drusillan mielestä, se oli ensin erittäin huono tilanne, niin lähekkäin olemiseen. Mutta, kun hän muisti pojan tehneen samoin useammankin kerran eilis iltana, jopa niin että myös pojan kummitäti Bellatrix ( jota Drusilla edelleen inhosi koko sydämestään, ihan vain koska kyseinen nainen aivan selkeästi palvoi -- häntä jonka nimeä Drusilla ei edes halunnut lausua ääneen -- ), oli todistanut sen omilla silmillään, se tuntuikin yhtäkkiä Drusillasta vain hyvältä mitä poika teki nyt.

"Olen jo oppinut aikoja sitten, varomaan tarkasti mitä ajattelen silloin kun sinun isäsi on samassa huoneessa. Joten, se mitä meidän välillämme tapahtui tänä eilen illalla/viime yönä ja myös tänä aamuna, pysyy edelleen meidän kahden salaisuutena. " Drusilla kuiskasi, nojautuen itsekkin lähemmäs Dracoa.

-- Drusilla oli pitänyt poikaystävänsä syliä, omana turvapaikkanaan niin kauan kuin vain jaksoi muistaa. Se taisi olla  jo silloin kun he kaksi olivat vasta kaksitoista vuotiaita, kun Drusilla hakeutui turvaan parhaan ystävänsä syliin. Drusilla ei tosin muistanut enää tarkkaan mistä syystä, mutta ilmeisemmin siksi että hän pelästyi jotain. Se oli ensimmäisiä kertoja muutenkin kuin Drusilla halasi Dracoa, sillä aikaisemmin hän oli ottanut Dracoa kiinni kädestä, säikähtäessään jotain. Tyttö muisti yhä sen, miten poika oli ravistellut tytön käden irti omasta kädestään, kun tyttö oli ihan ensimmäisen kerran (ensimmäisenä vuonna koulussa) säikähtäessään vain tarttunut kiinni pojan käteen. Mutta, sen kerran jälkeen Draco ei enää tehnyt niin, vaan otti itsekkin kiinni Drusillan kädestä. 

Drusilla muisti edelleen tarkalleen myös sen kerran, kun hän oli ihan oikeasti halannut Dracoa, ensimmäöisen kerran. Se oli toisena vuonna koulussa, sen huispaus ottelussa tapahtuneen hirveön tilanteen vuoksi, johon Draco silloin valitettavasti joutui. Draco oli silloin niin lähellä saada siepin kiinni, ja olisi saanutkin ellein se tyhjäpää arpinaama Potter olisi tönäissyt Dracoa. Sen tönäisyn seurauksena Draco putosi luudalta, ensimmäisen ja viimeisen kerran ottelun aikana ja sen todistaminen omilla silmillä, säikäytti silloin vasta kaksitoista vuotiaan Luihuisen tytön pahasti. Drusilla muisti edelleen, olleensa silloiin kentälle parhaan ystävänsä luo juostessaan niin vihainen sille arpinaama Potterille, ettei osannut edelleenkään kuvailla sitä tunnetta sanolilla., jos joku erehtyisi sitä häneltä nyt vuosienkin päästä kysymään. Niin vihainen, että Drusilla olisi silloiin enemmän kuin mielellään potkaissut sitä ylimielistä arpinaamaa, jos olisi vain saanut mahdollisuuden siihen. 

Drusilla, oli vain silloin Dracon luo päästyään, sen enempää miettimättä heittöäytynyt suoraan maassa jo istumaan nousseen pojan syliin, vain halaten parasta ystäväänsä. Ja yllättynyt, huomatessaan ettei poika tönäissytkään häntä pois sylistään. Niinkuin poika myöhemmin teki, kun Pansy Parkinson yritti tehdä saman kuin Drusilla.. Sen sijaan Drusillan halaukseen, Draco oli silloin vastannut ottamalla tytön hetkeksi sy,liinsä. -- 

"Muistatko vielä sen tilanteen kun halasin sinua ihan ensimmäisen kerran ikinä?" 

Drusilla kuiskasi, ottaen samalla ihan varovasti kiinni Dracon käsistä jotka olivat yhä edelleen hänen vartalonsa ympärillä, eikä tytön tarvinnut odottaa edes yhtäkään pientä sekuntia ennenkuin hänen takanaan seisova poika teki samoin, Drusilla myös tunsi jälleen, useamman kuin vain yhden ihan pienen ja niin viattoman suloisen suudelman suoraan korvansa alapuolella.. Ja se sai tytön huokaisemaan hiljaa, tosin vain mielessään. 

" Muistan minä, vaikka se yllättikin minut ensin" Draco kuiskasi.

" En osannut edes odottaa, sinun tekevän jotain sellaista, mutta uskotko kun sanon sen tuntuneen jo sillon hyvältä. Ei tosin ihan niin hyvältä kuin nyt, mutta kuitenkin."

"Uskon minä nyt. mutta jos olisit sanonut noin silloin.." Drusilla kuiskasi.

"Olisin ajatellut sinun lyöneen pääsi pudotessasi. Sitä olisi ollut silloin, niin vaikeaa uskoa kun muistan millainen sinä silloin muuten olit." 

*****

" Millainen minä sitten olin? " 

Draco jatkoi vain hiljaista kuiskailuaan, ottaen nyt tutulla tavallaan hampaillaan kiinni Drusillan korvasta, unohtamatta myöskään puraista ihan hellästi vain. 

"Silloin sinä vain olit sellainen, paha poika. Piilotit herkimmät tunteesi aina, niin syvälle jonnekkin sisimpääsi ettei niitä voinut nähdä kukaan, en edes minä. " Drusilla sanoi hiljaa.. 

"Sinä olit niin kaukana kiltistä ja viattomasta jo silloin, vaikka hallitsitkin erittäin hyvin  "Mitä minä muka tein?" esityksesi, aina kun olit jäämässä kiinni jostakin" 

"Lakkaa kiusaamasta. Et itsekkään ollut mikään kiltti ja viaton silloin, vaikka kukapa mitään muuta sinusta silloin uskoikaan, kun olit niin kiltin näköinen kaksitoista vuotiaana" 

Dracon äänestä kuului nyt läpi, selvää kiusoittelua pojan kuiskatessa ne sanat.  Ja niihinkin sanoihin Drusillalla olisi ollut vastalause valmiina, ellei poika olisi yhtäkkiä ottanut tyttöä leuasta kiinni sormillaan, kääntänyt tytön päätään ihan vähäsen vain sivulle päin ja hiljentänyt kaikki tytön vastalauseet suudelmalla... 

.