Are You the One:

 💚 Are You the One: 💚

Osa 1:

Luku 33:

Drusilla Snape yritti jälleen lähestyä Dracoa muka huomaamattomasti, edelleen tietoisena siitä ettei tulisi onnistumaan. Ja miten se olisi edes mahdollistakaan kun Draco oli ollut viimeisten viikkojen aikana koko ajan varuillaan.. 

Eikä Drusilla onnistunut silläkään kertaa, pääsemään niin lähelle Dracoa kuin halusi, ennenkuin poika teki jälleen jotain niin nopeasti, että ennenkuin Drusilla huomasikaan hän oli jälleen poikaystävänsä sylissä. Juuri siinä mihin hän kuuluikin, ja myös siinä hän ei koskaan haluaisi lähteä minnekkään. Juuri Dracon syliin, Drusilla voisi jäädä vaikka koko loppuelämäkseen, varsinkin kun Dracon kauniiden hopeanharmaiden silmien katse kohtasi melkein heti hänen katseensa.

Drusilla ei vain edelleenkään pystynyt käsittämään sitä, miten ihmeessä juuri hänelle oli tapahtunut jotain näin hyvää? viimeiset kaksi kuukautta olivat olleet Drusillan kuusitoista vuotta kestäneen elämän onnellisimmat. Ja tunsi olevansa onnekkain tyttö maailmassa, koska Luihuisen tuvan ja koko koulun ehdottomasti komein poika oli hänen poikaystävänsä sekä myös edelleen hänen paras ystävänsä. Vaikka silti yhä edelleen, Drusillasta tuntui siltä kuin tämä kaikki olisi vain jotain ihanaa unta, josta hän pian heräisi. 

Siitä ettei hän nähnyt unta, Drusilla sai pian ihanan muistutuksen. Draco halusi Drusillan huomion kokonaan itselleen ja otti hampaillaan kiinni tyttöystävänsä korvasta, ihan vain hellästi näykkäisten. Se teko pojalta havahdutti Drusillan kokonaan pois ajatuksistaan, takaisin todellisuuteen. Todellisuuteen joka oli monta kertaa parempi ja myös suloisempi kuin mitä hänen ajatuksensa olivat. 

Drusilla ei edclleenkään irroittanut katsettaan Dracon silmistä. Eikä hän edes halunnutkaan. Ei nyt, kun hän oli monen tunnin odotuksen jälkeen, vihdoin kahden Dracon kanssa. Ja kun hän oli Dracon sylissä Drusilla tiesi ettei tätä katsetta heidän välillään rikkoisi mikään muu kuin vain suudelma.

Miksi mitään ei kuitenkaan tapatunut? 

Drusilla ei ajatellut tämän illan menevän näin? hän rakasti olla poikaystävänsä sylissä, ja se olikin hänen lempipaikkansa maailmassa. Sen lisäksi Drusilla myös rakasti näitä hiljaisia hetkiä, hänen ja Dracon välillä. Mutta viime aikoina, niitä oli ollut hieman liian usein kun kumpikin tai toinen heistä oli yhtäkkiä vain unohtunut ajattelemaan jotain. Dracosta oli tullut enemmän poissa olevampi kuin mitä poika oli aikaisemmin ollut. Draco saattoi kadota omiin ajatuksiinsa kesken oppitunninkin, niinkuin ennen joulua oli useammin kuin  kerran käynytkin.

Drusilla havahtui nopeasti pois ajatuksistaan, kun Draco otti jo toistamiseen ensin kiinni hänen korvastaan, näykkäisten sitä hellästi, ennenkuin Dracon huulet liikahtivat tytön korvasta alas kaulalle. Ja kun tyttö tunsi, ne näykkäisyt myös kaulassaan, hänellä oli ensimmäisen kerran koko illan aikana vaikeuksia pysyä hiljaa. Drusilla sulkikin silmänsä, sillä se mitä hänen poikaystävänsä nyt teki tuntui aivan liian hyvältä. Drusilla tunsi myös, Dracon kummankin käden liikahtavan hänen selkäänsä pitkin alemmaksi, ja samalla hetkellä pojan näykkäisyt hänen ihollaan vaihtuivat kuin itsestään suudelmiin. Drusilla upotti jälleen molemmat kätensä Dracon hiusten sekaan, antautuen jälleen täysin niille suudelmillle. 

Drusilla kumartui itsekkin hieman alaspäin, voidakseen suudella myös Dracon kaulaa samalla tavoin. Ihan pienen hetkisen ajan, Drusillan mielessä kävi ajatus siitä, että hän jättäiis ihan pienen jäljen Dracon kaulaan, ihan vain merkiksi muille tytöille siitä että Draco Malfoy oloi vain hänen omansa, jos ei sitä joku tyttö jo koulussa tiennyt.

Dracoa se tuskin häiritsisi lainkaan. Sillä, Drusilla oli näiden vuosien aikana nähnyt useamman kuin vain yhden mustelman Dracon kaulassa, vaikka poika oli yrittänyt piilotella niitä loitsuilla, sekä myös paidan kaulusten alle. Drusillan mielestä se oli söpöä, mutta ei silloin sanonut siitä sanaakaan ääneen Dracolle. Drusilla oli yhä edelleen aika varma siitä, että Dracolla taisi olla oikeasti jotain vakavaakin meneillään kolmantena vuonna sen Korpinkynnen tytön kanssa.

Drusilla päätti kokeilla onneaan. Sillä, jos se Korpinkynnen tyttökin sai noin vain tehdä niin Dracolle, niin miksei Drusillakin saisi? Luihuisen tyttö päätti kuitenkin olla varovainen, ettei hän vain vahingossakaan satuttaisi Dracoa. Hän oli jo useamman minuutin suudellut pojan kaulaa ihan vain kiusoitellakseen, mutta nyt Drusilla ottikin Dracosta mallia ja alkoi suudella pojan kaulaa vähän syvemmin. Ja samalla hetkellä, Drusilla tunsi kuinka poika liikahti levottomasti hänen allaan. 

'Arvasinhan minä. Sinä tykkäät tästä.' Drusilla ajatteli mielessään, yrittäen jälleen hillitä hymyään kun hän tunsi pojan liikahtavan jo ties kuinka monennen kerran hänen allaan. Dracon levottomat liikahdukset saivat myös Drusillan tuntemaan olonsa hetki hetkeltä levottomammaksi. Näin kävi, ihan jokaikinen kerta, kun he kaksi olivat näin lähekkäin.

Ja yhtäkkiä, Draco teki sen taas. Poika oli vain tehnyt itsekkäästi päätöksen siitä, että se mitä Drusilla teki, sai riittää. Draco ottikin sormillaan, kiinni Drusillan leuasta saadakseen tytön irroittamaan huulensa kaulastaan, ja kun Drusilla teki niin, ei kulunut edes sekuntiaakan kun hän tunsi Dracon huulet jälleen omillaan. Siihenkään suudelmaan Drusilla ei jättänyt vastaamatta, ja upotti samantien sormensa myös pojan hiuksiin. 

He kaksi uppoutuivatkin useamman minuutin ajaksi suudelmiin, jotka olivat toinen toistaan syvempiä, kuumempia sekä myös täynnä aivan puhdasta rakkautta, sekä myös sitä mitä he nyt kaikkein eniten halusivatkaan tehdä toisilleen. 

Dracolla ei ollut silläkään kertaa, minkäänlaisia vaikeuksia, saada käsiään tyttöystävänsä paidan alle. Pojan kädet vain kulkeutuivat sinne, ja kun Drusilla tunsi pojan sormien kosketuksen jälleen ihollaan se niin tuttu, ihanasti kutitteleva väristys vaelsi jälleen pitkin hänen vartaloaan. Aivan samoin, kuin hän tunsi joka ikinen kerta, kun poika kosketti häntä. Silläkin kertaa, Dracolla tuntui olevan mielessään vain tyttöystävänsä kiusoittelu. Sillä, pojan sormien kosketus, tuntui vain pieniltä hipaisuilta.

Aivan kuin vain pojan sormenpäät, olisivat koskettaneet tytön ihoa. Tytöllä oli jälleen vaikeuksia pysyä paikoillaan pojan sylissä. Dracokin tunsi aivan varmasti Drusillan levottomat liikahdukset sillä tyttö tunsi selvästi muutaman lyhyen sekunnin ajan, pojan hymyilevän hänen huuliaan vasten ennenkuin poika jatkoi hänen kiusoitteluaan niillä toinen toistaan ihanimmilla suudelmilla, ja sitäkin ihanimmilla kosketuksilla. 

Drusillakin oli jo useamman minuutin  ajan yrittänyt saada omia käsiään, Dracon paidan alle. Se tuntui lähes mahdottomalta yritykseltä, sillä Dracon selkä oli ihan kiinni sängyssä, jossa poika edelleen oli tytön ja sängyn välissä. Drusilla huomasi yhtäkkiä salaa nauttivansa tästä tilanteesta, sillä tämänkaltaiset tilanteet olivat harvinaisia. Tyttö ei kuitenkaan luovuttanut, sillä hän oli tottunut saamaan tahtonsa läpi silloin kun halusi ihan oikeasti tehdä jotain. Nyt, jos Draco liikahtaisi edes vähän... 

Dracolla ei ollut aikomustakaan liikahtaa mihinkään suuntaan. Hän oli selvästi tehnyt päätöksen, olla antamatta tyttöystävänsä koskettaa häntä. Ottamatta, edelleenkään omia käsiään pois tytön paidan alta. Drusilla tunsi sen, miten pojan kädet liikahtivat jälleen ylemmäksi hänen selkäänsä pitkin, ja myös ne ihanat väristykset vain tiheytyivät hänen ihollaan. 

"Mikset sinä anna minun koskettaa. Luulin että nautit siitä kun minun käteni ovat sinun paitasi alla. " 

Drusilla sanoi, keskeytettyään suudelman.

"Sinä tiedät sen jo, kuinka paljon rakastan sitä, kun sinä kosketat minua." Drusilla kuuli pojan sanovan hiljaa. Poika näytti muutenkin niin suloiselta, silmät ihan vähän auki vain. Ja se sai Drusillan sydämen melkein sulamaan. 

Miten ihmeessä hänen poikaystävänsä osasikin välillä olla niin tajuttoman suloinen, varsinkin kun pojan kasvoilla näkyi ihan muutaman sekunnin ajan, se kaikista suloisin hymy jota Drusilla vain niin rakasti. 

"Varsinkin silloin rakastan kosketuksiasi kaikista eniten, kun kosketat minua täysin odottamatta, ilman ettet edes varoita. " Dracon kiusoittelevat sanat, saivat tytön miltei punastumaan.

"Sinähän se pahempi olet. Minä en sentään edes yritä saada käsiäni sinun paitasi alle kesken tunnin, niinkuin sinä teet"

Drusilla sanoi, kiusoitellen vuorostaan poikaa nousten samalla istumaan pojan sylissä, suoraan pojan lantion päälle. Unohtamatta liikahtaa ihan vähän vain. Drusillalla oli vaikeuksia jälleen yrittää salata hymyään kun hän tunsi Dracon liikahtavan allaan. Drusilla, päätti jatkaa samalla tavalla ja liikahti uudelleen. Tyttö myös onnistui vihdoin yrityksessään saada kätensä pojan paidan alle, ja kun hän kosketti pojan vatsalihaksia ihan vain kiusoittelevasti sormenpäillään, hän tunsi pojan liikahtavan jälleen nyt vain se liikahdus oli paljon aikaisempaa levottomampi.

".. Kiusaaja." 

Drusillan korviin se sana kuulosti vain hiljaiselta huokaisulta. Drusilla huomasi myös Dracon sulkeneen silmänsä kokonaan uudelleen ja nyt poika myös puri selvästi huultaan. Sen huokaisun kuuleminen sai Drusillan tuntemaan olonsa  vain aiempaan levottomammaksi, eikä se helpottanut hänen oloaan lainkaan, kun hän tunsi edelleen pojan aiempaa levottomammat liikahdukset allaan. Drusilla nojautuikin aavistuksen verran alaspäin, varomatta tarkasti liikahtamatta pois siitä kohdin missä nyt istui, kun hän tunsi Dracon kosketuksen alaselässään, joka oli yksi herkimmistä kohdista tytön vartalolla. Drusilla vain halusi vain vaihtaa viattomat kosketuksensa poikaystävänsä vartalolla suudelmiksi ja samalla myös riisua pojan paidan kokonaan pois. 

Drusilla ei silläkään kertaa ehtinyt toteuttaa suunnitelmaansa. Draco vain oli silläkin kertaa nopeampi ja ennenkuin Drusilla huomasikaan hän oli jälleen selkä sänkyä vasten pojan alla. Ja tunsikin ihan pian poikaystävänsä lihaksikkaan ja paidattoman vartalon omaansa vasten sekä myös ne ihanasti häntä aina kiusoittelevat huulet jälleen omillaan, ties kuinka monennen kerran sen illan aikana. Tyttö sulkikin silmänsä, antautuen jälleen aivan täysin niille suudelmille, unohtamatta itsekkään kiusoitella poikaa omilla suudelmillaan..

Pikkuhiljaa vaatteet vähenivät kummankin päältä kosketusten ja suudelmien tieltä ja päätyivät jonnekkin päin pojan huoneen lattiaa, mistä ne onneksi olisi etsittävä vasta aamulla. Heidän kummankin vartalot sulautuivat jälleen tiukasti kiinni toisiinsa ja he kumpikin täyttyivät sen myötä jälleen toistensa rakkaudesta.. 

*** Poistettu kohtaus. ( Liian kaunista kirjoitettavaksi sanoin)

****

"Aion sanoa omat sanottavani, sille kuraveriselle. Heti kun saan tilaisuuden siihen, enkä enää välitä siitä vaikka joku muukin kuulisi." 

Drusilla sanoi hiljaa, kun hän useamman kymmenen minuutin kuluttua makasi edelleen sängyssä Dracon sylissä. Drusilla nojasi päätään, Dracon lihaksikasta vartaloa vasten ja kuunteli pojan sydämen lyöntejä korvansa alla. 

"Anna minun hoitaa tämä omalla tavallani. " Draco sanoi hiljaa.

"Sinä olet sekaantunut tähän jo ihan tarpeeksi." 

"Miten minusta tuntuu siltä, etten sittenkään tiedä kaikkea." Drusilla sanoi.

"Milloin sinä olet alkanut epäillä minua tai sanojani? en ikinä edes unissani tekisi mitään oksettavaa sen kirotun kuraverisen kanssa. Pelkästään jo se mitä tein, oksettaa minua." 

Draco kuulosti selvästi loukkaantuneelta, tai sen sävyn Drusilla oli erottavinaan pojan hiljaisessa äänessä. Eihän, hän tietenkään edelleenkään epäillyt Dracoa yhtään mistään.. 

"Sinä tiedät sen etten koskaan epäilisi sinua." Drusilla aloitti uudelleen.

"Sen kuraverisen käytös sensijaan on epäilyttävää, jos teidän välillänne ei tapahtunut sen enempää. "

"Sillä kuraverisellä on joku sairas pakkomielle minusta. Ei hän muuten käyttäytyisi noin, ja seuraisi minua jokapaikkaan." Draco sanoi selvästi ärsyntyneen kuuloisena. 

Drusillan myötätunto oli aivan täysin hänen poikaystävänsä puolella. Hän oli jo ennen joululomaa koulussa huomannut sen, miten ahdistunut Draco oli, jokaikisellä tunnilla jotka heillä oli yhdessä Rohkelikon kanssa. Ja ihan vain koska se kuraverinen oli samassa huoneessa. Drusilla oli joutunut useammalla kuin yhdellä tunnilla, ihan oikeasti rauhoittelemaan Dracoa, ettei poika vain sanoisi mitään ilkeää kesken tunnin, tai ettei poika olisi vain yhtäkkiä olisi kironnut sitä kuraveristä, jollakin niistä pimeyden voimien loitsuista jotka Drusilla oli salaa opettanut hänelle. Niistä jokainen olisi aiheuttanut pahaa vahinkoa osuessaan Hermioneen. Ja mistään sellaisesta teosta, Drusilla ei olisi halunnut ottaa minkäänlaista vastuuta itselleen. 

"Aion pitää itse huolen siitä, ettei se kuraverinen orava, lähesty sinua enää ikinä. Ja jos uskaltaakin edes yrittää hän saa vastata siitä minulle." Drusilla sanoi hiljaa.

"En nimittäin ole niin kiltti kun.. "

"Sen minä haluan nähdä omilla silmilläni kun sinä hermostut sille kuraveriselle.." Draco sanoi myös hiljaa.

"Ehkä näetkin, jo seuraavan kerran kun meillä on harjoitukset." Drusilla sanoi, kohottaen katsettaan samalla hieman ylöspäin, samalla etsien katseellaan Dracon katsetta. Ja kun Drusillan tummat silmät kohtasivat pojan kauniit hopeanhohtoiset harmaat silmät tyttö huokaisi hiljaa mielessään...

Tänä iltana/yönä hänen ei tarvitsisi olla huolissaan siitä että hänen poikaystävänsä katoaisi jälleen omiin ajatuksiinsa.. Drusilla näki muutenkin pelkästään jo Dracon silmistä sen, kuinka onnellinen poika oli. Ja hän ei edes muistanut oliko hän koskaan aiemmin edes nähnyt parasta ystäväänsä niin onnellisena.. 

*****

" Minne sinä nyt olet menossa? " 

Dtusilla kuiskasi, kun Draco yhtäkkiä, ja antamatta minkäänlaista varoitusta tönäisi hänet vain hellästi pois sylistään, nousten samalla istumaan sängyllä. Draco heitti ensin paitansa Drusillalle, ja heti perään tyttö sai pojan mustan hupparin syliinsä. 

"Et kyllä mene ulos noin, hulluko sinä olet? " Drusilla kuiskasi uudelleen, uskaltamatta yhtään korottaa ääntää ettei hän vain vahingossa herättäisi Dracon vanhempia. Hän ei sitten millään  voinut ymmärtää sitä, miten ihmeessä hänen lunta ja kylmää ilmaa selkeästi inhova poikaystävänsä oli yhtäkkiä päättänyt mennä ulos parvekkelle, ilman ettei laittanut edes paitaa päälleen. 

"Minä saan tehdä omalla parvekkeellani mitä haluan. Kestän kyllä muutaman minuutin, tuolla ulkona, ei siellä niin kylmä ole." 

Drusillan teki mieli ravistaa päätään kuultuaan sen mitä hänen poikaystävänsä sanoi. 

'Sinä et kestä siellä edes kahta minuuttia, ennenkuin alat valittaa siitä että sinulla on kylmä. Minulla on edelleen muistissa samanlainen tilanne kolmannelta vuodelta' Drusilla ajatteli mielessään. Sitä valitusta tyttö ei ihan mielellään kuuntelisi toista kertaa. 

Se edellinen kerta, tapahtui silloin kun Draco tipahti harjoituksissa tasanpainonsa menetettyään luudalta suoraan lumikinokseen.. Siitä tilanteesta johtui myös pojan inho lumeen, ja muutenkin kaikkeen kylmään siis vain jos se osui hänen ihoonsa. 

Drusilla ei kuitenkaan aikonut palelluttaa itseään, vaan hän veti ylleen Dracon mustan lämpimän hupparin. Kylmä puistatus kulki silti läpi tytön vartalon, kun hän muisti kuinka kylmä ulkona oli aikaisemmin ollut. Draco, kuitenkin oli jo ulkona parvekkeella, joten Drusillan käveli sinne pojan perässä. Ja kun Drusilla oli tarpeeksi lähellä, hän laittoi kummankin kätensä Dracon edelleen paidattoman vartalon ympärille, painautuen ihan pieneksi hetkeksi vain vasten pojan selkää. Dracon iho tuntui edelleen lämpimältä, Drusillan kasvojen ihoa vasten. Ja poika otti myös melkein heti kiinni hänen käsistään, ihan hellästi vain. Jos Dracolla nyt olikin kylmä, poika kätki senkin tunteen jälleen taitavasti näyttämättä sitä lainkaan ulospäin.

"Miksi sinä edes jäit sinne? tule tänne. " Dracon hiljainen kuiskaus oli selvä merkki Drusillalle. 

Drusilla irrottautui poikaystävästään ja käveli vielä lähemmäs, jolloin Draco otti hänet syliinsä. Drusilla tiesi olevansa jälleen turvassa, niinkuin aina kun hän oli ihan missä vain poikaystävänsä sylissä. Painaessaan päänsä nojaamaan poikaystävänsä edelleen paidatonta vartaloa vasten, Drusilla kohotti samalla katsettaan hieman ylöspäin. Ja mitä hän näkikään suoraan yläpuolellaan; kauneimman täysin kirkkaan taivaan täynnä tähtiä, jonka hän oli koskaan nähnyt. 

'Tämänkö takia Draco ihan oikeasti tuli tänne ulos.' Drusilla ajatteli hetkisen itsekseen, mutta hän karkotti sen ajatuksen nopeasti mielestään. Sillä, hän oli enemmän kuin mielellään ulkona kahdestaan poikaystävänsä kanssa näin kauniina talvi-iltana. Ainoa huoli, Drusillalla oli vain se ettei hänen poikaystävänsä vain palelluta itseään tämän takia. Ja samalla hetkellä hän näki sen:

Se oli tähdenlento, ei vaan niitä oli useampia kuin vain yksi. Ja ne eivät vain ilmestyneet taivaalle niin, että Drusilla epäilisi poikaystävänsä tehneen taas sanattomia taikoja. Ne olivat ihan oikeita tähdenlentoja, joita Drusilla ei edes muistanut nähneensä yhtäkään pitkään aikaan, vaikka hän oli jokaikinen talvi yrittänytkin etsiä niitä taivaalta. 

Ja yhtäkkiä Drusilla vain tiesi mitä hän toivoi tähdenlennolta, joten hän esitti hiljaisen äänettömän toiveensa tähdelle. Ja toivoi koko sydämestään sen myös toteutuvan.. 

".. Toivoitko jotain?" Drusilla kuuli Dracon hiljaisen kuiskauksen korvansa vieressä. 

" .. Tietenkin. Vain typerys jättäisi toivomatta mitään." Drusilla kuiskasi. 

".. Toivoitko sinä jotain?" Drusilla kuiskasi.

".. Toivoin.. Sinulta ei jää se huomaamatta, jos se toteutuu." Draco kuiskaisi.

Muutaman sekunnin ajan Drusilla mietti, toivoivatko he samaa asiaa. Vai oliko hänen poikaystävänsä toive jotain muuta, mutta hän karkotti senkin ajatuksen pois mielestään. Ei se voinut olla mitää sellaista, sillä ei Draco oliis muuten sanonut noin. Kenenkään toiveita ei vain koskaan saanut kysellä, sillä silloin ne eivät toteudu. Eivät ainakaan nämä äänettömästi esitetyt. Sen, Drusilla oli myös oppinut pienenä tyttönä omalta äidiltään. Drusillasta tuntui siltä, että hän osasi tai ainakin tiesi jo pienenä tyttönä paljonkin sellaisia asioita mitä hän ei näiden vuosien aikana ollut oppinut koulussa lainkaan, ja lisää hän oli myös lukenut äitinsä Beatricen päiväkirjasta. 

'Sitten kun saan vihdoin mahdollisuuden keskustella jossain kahden Narcissan kanssa, niin kysyn silloin häneltä myös millainen minun äitini hänen mielestään oli ja kuinka hyvin hän tunsi minun äitini. Minun on vain pidettävä tarkkaan huolta siitä, ettei se missään nimessä kulkeudu Dracon tietoon. Minulle, riittää se yksi kerta kun näin Dracon vihaisena, ja ei en halua kokea sitä enää uudestaan..' 

Drusilla ajatteli muutaman sekunnin ajan hiljaa itsekseen, ennenkuin työnsi nekin ajatukset kauas pois  mielestään. Nyt, ei olisi yhtään hyvä juttu jos Draco yhtäkkiä arvasikin mitä Drusilla ajatteli. Niin tuntui vain käyvän joskus, ja Drusillaa itseasiassa hieman ärsyttikin se että hänen poikaystävänsä osasi jotain sellaista, mitä hän ei osannut. Ja siltikään, Draco ei edelleenkään  suostunut opettamaan sitä Drusillalle. 

Aivan varmasti, Lucius oli opettanut sen pojalleen ja kieltänyt sitten Dracoa, opettamasta sitä eteenpäin kenellekkään muulle, ei edes Drusillalle. Sillä, ei Drusilla ei uskonut sitä että sen tasoisia loitsuja pystyi edes opettelemaan itse kirjasta lukemalla. Drusillan isä osasi myös lukea ajatuksia, tai oikeastaan nähdä muiden pään sisään. Mutta, ei. Severus ei suostunut opettamaan sitä Drusillalle, sillä se oli liian voimakasta pimeyden taikuutta. Sen vastaloitsun, eli ajatuksiin tunkeutumisen eston Severus oli kuitenkin jo opettanut tyttärelleen, kesällä ennenkuin viides vuosi alkoi. Ja sen, Drusilla oli opettanut eteenpäin myös Dracolle..

"Mennään nyt kuitenkin takaisin sisälle. Täällä alkaa olla kylmä." 

Draco oli ihan oikeassa kuiskatessaan ne sanat. Vaikkakin Drusillalla oli enemmän vaatteita päällään kuin pojalla, silti hänelläkin alkoi olla kylmä. Joten vilkaistuaan vielä kerran ylöspäin kauniille kirkkaalle tähtitaivaalle ja toivotettuaan äänettömästi hyvää uutta vuotta äidilleen ja Cedricille, Drusilla kääntyi mennäkseen poikaystävänsä perässä takaisin sisälle..

Luku 34:

Drusilla ei edes muistanut missä vaiheessa yötä hän oli nukahtanut, sen jälkeen kun he olivat tulleet ulkoa takaisin sisälle. Drusilla ei vain olisi halunnut herätä millään, sillä hän näki jälleen aivan ihanan ja niin todentuntuisen unen Dracosta. Se olikin ihanaa vaihtelua, niiden toinen toistaan karmeimpien ja synkimpien painajaisten jälkeen joita Drusilla oli nähnyt ennen viime yötä. Ehkä hän näkikin painajaisia vain silloin kun hän ei saanut mahdollisuutta nukkua poikaystävänsä vieressä, tai no oikeastaan poikaystävänsä sylissä. 

Sinä aamuna, Drusilla ei kuitenkaan voisi nukkua yhtään sen pidempään. Ei, vaikka hän kuinka yritti teeskennellä nukkuvaa, Dracon toinen toistaan ihanimmat yritykset saada hänet hereille, häiritsivät häntä. Jos Drusilla nyt vahingossakaan avaisi silmänsä, hän ei saisi niitä kiinni uudelleen, eikä nukahtamisesta uudelleen myöskään tulisi enää yhtään mitään. Joten hän päättikin olla vain avaamatta silmiään niin kauan kuin vain pystyisi siihen. 

Draco ei kuitenkaan luovuttanut, vaan poika oli selkeästi ottanut sinä aamuna tavoitteekseen saada tyttöystävänsä heräämään, enemmän tai vähemmän asiattomalla kiusoittelullaan. Drusillasta tosin tuntui hetki hetkeltä enemmän siltä, ettei hänen poikaystävänsä pitänyt kiirettä lainkaan tavoitteensa saavuttamiseksi. vaan poika tuntui vain nauttivan itsekkin siitä mitä hänen ei niin viaton kiusoittelunsa saikaan aikaan. 

'Kunhan vain saan tilaisuuden, kostan tämän aivan varmasti. Enkä edes välitä siitä, missä me olemme sillä hetkellä. Tästä sinä et selviä vähällä et ainakaan ilman että myös tunnet sen nahoissasi, Draco Malfoy' 

Drusilla ajatteli itsekseen, yrittäen edelleen vain teeskennellä nukkuvaa. Hän, ei saisi nyt vahingossakaan liikahtaa, ei päästää ääntäkään vaikka se mitä Draco keksisikin tehdä tuntuisi kuinka hyvältä, eikä hän saisi vahingossakaan edes purra huultaan. Jos hän vahingossakaan tekisi mitään noista edellä mainituista, poika arvasi heti hänen vain teeskentelevän. Ja sen jälkeen pojalla ei olisi minkäänlaisia vaikeuksia saada häntä heräämään.. Tosin jo nyt, Dracon enemmän tai vähemmän kiusoittelevat suudelmat tytön kaulalla, ja niskassa tuntuivat aivan kuin suloiselta kidutukselta, eikä sitä tunnetta helpottanut lainkaan se, että tyttö tunsi pojan liikuttavan kumpaakin kättään hitaasti alemmas pitkin selkäänsä, koskettamatta kuitenkaan hänen ihoaan, muuten kuin vain sormenpäillään.. 

Drusilla tunsi myös Dracon hopeanharmaiden silmien katseen koko ajan vartalossaan, ilman ettei hän edelleenkään avannut silmiään.. 

" Et sinä edes nuku enää. " 

Drusilla kuuli, Dracon hiljaisen kiusoittelevan kuiskauksen ihan korvansa vieressä, ennenkuin poika otti ihan varovasti hampaillaan kiinni tytön korvasta. Ja sai sillä teolla, Drusillan vihdoin avaamaan silmänsä.. 

" Sinä tiedät sen jo, kuinka paljon minä inhoan tuota." 

Drusilla sanoi. Ja oli lähellä purskahtaa nauruun, kuullessaan Dracon vastaavan sanoihinsa, erittäin hyvin viatonta sillä kertaa leikkien.

" Huomenta vain sinullekkin rakas."

" Olisin halunnut sanoa sen ensin. " Drusilla sanoi huokaisten, ennenkuin jatkoi.

" Huomenta rakkain." 

Drusilla kääntyi vielä vähän enemmän Dracoon päin, ja yritti liikahtaa muka huomaamattomasti lähemmäksi poikaystäväänsä. Sillä kertaa se yritys meni valitettavasti pieleen, mutta seuraukset siitä olivat sitäkin mukavammat. Sillä, Drusilla huomasi pian olevansa Dracon sylissä, niin lähellä että pojan lihaksikas ja Drusillan silmissä edelleen niin kaunis vartalo oli kokonaan kinni hänen omassaan.. Drusilla kohottikin samantien Dracon kasvoihin, etsien vain pojan katsetta. Ja melkein heti hänen tummanharmaat silmänsä kohtasivat pojan kauniit hopeanharmaat silmät ja se teki tytön vain onnellisemmaksi, kun hän näki myös sen kauniin sinisen häivähdyksen pojan silmissä...

Niin paljon kuin Drusilla olisikin vain halunnut hukuttautua niihin kauniisiin silmiin, hän halusi sillä hetkellä jotakin muuta paljon enemmän. Eikä hänen tarvinnut silläkään kertaa odottaa muutamaa sekuntia enempåä, kun hän tunsikin jo pojan ihanasti kiusoittelevat huulet jälleen omillaan... 

****

Sinä aamuna, heidän kahden välillä ei tapahtunut mitään, niitä suloisia kiusoittelevia suudelmia ja sitäkin enemmän kiusoittelevia kosketuksia enempää. Aivan kuin he kaksi olisivatkin ihan yhtäkkiä siirtyneet taaksepäin ajassa, siihen hetkeen kun kaikki oli oikeasti vielä näin viatonta heidän kahden välillä. Drusillaa se ei häirinnyt ollenkaan, sillä hän oli itseasiassa jo kaivannut juuri näitä hetkiä Dracon kanssa, kun he olivat näin lähekkäin..

Drusilla vain päätti jättää kostonsa myöhemmäksi.. Hän ehtisi kiusoitella Dracoa ihan milloin vain, sillä heillä kahdella oli rajattomasti aikaa olla yhdessä, tai siltä se ainakin nyt tuntui. Drusillan mielessä oli kuitenkin edelleen pieni pelko, siitä että jotain pahaa tapahtuisi. Ja se pelko ei vain jättänyt häntä rauhaan, vaikka Drusilla yrittikin olla nyt ajattelematta sitä.. Silti, se pelko tuntui vain seuraavan häntä jokaikiseen paikkaan missä hän vain oli Dracon kanssa. Drusilla tiesi sen erittäin hyvin, mistä se pelko johtui; ihan vain ja ainoastaan siitä että hänen poikaystävänsä oli edelleen vaarassa.. 

Siksi Drusillaa ärsyttikin se, ettei hänen isänsä voinut kertoa hänelle edes sitä, kuka uhkasi sitä kuraveristä lähettämällä niitä kirjeitä. Jos Drusilla saisi edes sen tietoonsa, hän kertoisi sen myös Dracolle. Sillä Drusilla oli aivan varma siitä, että se uhkaaja oli sama ja mitä enemmän hän mietti asiaa sitä varmempi hän oli siitä, että sillä oudolla huppupäällä saattoi olla jotain tekemistä niiden kirjeiden kanssa. 

Mutta tietenkään, Drusilla ei aikonut kertoa Dracolle mitään epäilyksistään ennenkuin hän oli varma siitä että oli osunut oikeaan.. 

"Rakastan sinua. "

Kuullessaan ne ihanat hiljaa kuiskatut sanat ihan korvansa vieressä, ja tuntiessaan sen jälkeen useamman kuin vain yhden ihanan, suloisen mutta kiusoittelevan suudelman korvansa alla, Drusilla sulki silmänsä hetkeksi, ennenkuin edes sanoi mitään. Se oli ehdottomasti yksi suloisimmista tavoista, joilla Draco kertoi sen hänelle. Drusilla käänsikin omat kasvonsa vasten pojan kaulaa, suudellen ihoa ihan pienillä suudelmilla, aina pojan korvan viereen asti, ennenkuin kuiskasi niin hiljaa kuin vain osasi..

"Minäkin rakastan sinua"

Niitä suloisia rakkauden tunnustuksia, seurasi vain lisää suudelmia ja ei niin varovaisia kosketuksia.

*****

"Sinä et ole tosissasi.. " Drusilla kuiskasi, kuullessaan Dracon hiljaiset sanat..

'Kuulinkohan nyt aivan varmasti oikein? vai kuvittelinko vain?? no, jos en kuvitellut niin se mitä kuulin, on tässä tilanteessa huonoin mahdollinen idea'  Se ajatus oli yhä edelleen selkeästi Drusillan mielessä, kun hän kuuli Dracon kuiskaavan sen saman lauseen uudelleen ihan korvansa vieressä. Vaikka pojan ääni olikin hiljainen, tyttö erotti kuitenkin sen tutun jostain erittäin kielletystä vihjailevan sävyn niiden sanojen takana:

"Olen tosissani. Haluatko siis mennä yksin suihkuun, vain mennäänkö yhdessä?"

"Oletko sinä taas lyönyt pääsi?? tuo on erittäin huono ajatus.." Drusilla kuiskasi.

"Ajattelitko ollenkaan, mitä siitä seuraa jos.."

Drusilla ei sillä kertaa ehtinyt jatkaa lausettaan pidemmälle, kun Draco keskeytti hänet.

"Milloin sinä olet alkanut pelätä kiinni jäämistä? luulin, sinun olevan se tyttö joka tekee ensin ja miettii vasta sitten seurauksia. Vai ajattelitko muuttua taas kiltiksi tytöksi?"

"No en ajatellut. " Drusilla sanoi hiljaa. 

"Olen ollut kiltti tyttö viimeksi silloin, kun olin kaksitoista vuotias. En, edes osaisi enää olla sellainen, vaikka kuinka yrittäisinkin." 

"No todista se sitten, ettet pidä ehdotustani huonona. Mutta, muista etten odottele sinua koko aamua"

Drusilla kuuli pojan sanovan hiljaa, ennenkuin Draco tönäisi hänet hellästi pois sylistään, nousten samalla itse pois sängystä, tytön vierestä. Drusillan teki ihan muutaman sekunnin ajan oikeasti mieli vain pyöritellä silmiään pojan sanoille. Sillä, yhä edelleen se mitä Draco oli hiljaisin sanoin ehdottanut tuntui hänestä aivan liian vaaralliselta, riskin ottamiselta. Toisaalta, se myös houkutteli Drusillaa sillä toisella tavalla:

Kun Drusilla edes muistelikaan sitä, kuinka kivaa heillä kahdella olikaan silloin, kun he edellisen kerran olivat samassa tilantessa. Silloin, Drusilla ei itse ehdottanut sitä, eikä hänen tarvinnutkaan.. Silloin kiinni jäämisen riski oli aivan yhtä iso kuin nytkin, tai oikeastaan vieläkin suurempi. Drusillan isä, Severus Snape olisi ollut silloin kaikkea muuta kuin iloinen, jos hän olisi saanut ainoan tyttärensä kiinni tekemästä sellaisia asiattomuuksia Dracon kanssa.

Yhtäkkiä Drusilla tunsi sen tutun kylmän puistatuksen jälleen sisimmässään. Jos, hän olisi jäänyt kiinni isälleen siinä tilanteessa.. Seuraukset siitä eivät olisi olleet mukavia heille kummallekkaan, ja sitäkin vähemmän mukavia Dracolle. Severus Snape, kun oli jo ilmaissut erittäin selkeästi sen, mitä mieltä hän olikaan siitä kun hänen edelleen alaikäinen tyttärensä oli jossakin kahdestaan nimenomaan Draco Malfoyn kanssa. Severus Snape oli tuominnut sen täysin, oman tyttärensä mielipidettä asiaan edes kysymättä jo siitä hetkestä saakka, kun Drusilla ja Draco joutuivat ensimmäisen kerran vaikeuksiin seikkailtuaan luvattomasti ulkona kahdestaan, ja vielä keskellä yötä. 

Se tapahtui, toisen kouluvuoden lopulla, vain muutama päivä ennen kesäloman alkua. Drusillalla ei ollut edelleenkään aavistuskaan siitä, kuinka ja Draco edes jäivätkään kiinni silloin, kun senkin jälkeen he kaksi olivat livahtaneet useinkin salaa ulos, jäämättä kiinni siitä enää kertaakaan. 

'Milloin minä edes olen välittänyt siitä, mitä minun isäni ajattelee? Isä olisi tuominnut senkin tilanteen, mitä minun ja Dracon välillä tapahtui sen jälkeen kun heräsin, ja myös kaiken sen mitä eilis iltana tapahtui sen jälkeen kun isä lähti täältä, Ja varsinkin sen viime öisen.. ' 

Drusilla haihdutti ne ajatukset yhtä nopeasti pois mielestään, kuin hän yhtäkkiä nousi ylös sängystä pukeutuen vain Dracon paitaan, jonka hän kumartui ottamaan pojan huoneen lattialta. Hemmetti, Drusilla tekisi sen nyt uudelleen.. Sillä, ehei. Hän ei todellakaan uskonut Dracon jättävän äänten vaimennus loitsua tekemättä tässä tilanteessa...

Drusilla seisahtui hetkeksi paikoilleen kylpyhuoneen ovelle, ihan vain katsellakseen salaa poikaystäväänsä ihan pienen hetken vain. Draco aivan varmasti tunsi, tytön katseet mutta ilmeisesti poika oli päättänyt itsekkäästi, jättää ne huomioimatta kokonaan, eikä edes vilkaissutkaan selkänsä taakse. Ihan, kuin Drusillalla ei muutenkin olisi jo vaikeuksia irroittaa katsettaan Dracosta, sillä poika näytti nyt vain aiempaa seksikkäämmältä hiukset kosteina. Ja ne vesipisarat pojan lihaksikkaalla vartalolla.. Niiden näkeminenkin, sai tytön tuntemaan olonsa hetki hetkeltä vain levottomammaksi..

Drusilla siirtyikin hiljaisin askelin lähemmäksi Dracoa, riisuen samalla paidan pois päältään. Tyttö tosin rukoili hiljaa mielessään, pojan oikeasti tehneen ne kaksi tarvittavaa loitsua. Sillä, ehei. tämä tilanne ei saisi missään tapauksessa kantautua Dracon vanhempien tietoon. Ei siltikään. vaikka Drusilla saikin olla koko viime yön samassa huoneessa kahden Dracon kanssa, ja nukkua vielä samassa sängyssä. Siitä hetkestä asti siis, kun tyttö viimein nukahti pojan syliin. Tästä tilanteesta kiinni jäämisestä, voisi kuitenkin seurata ainakin puhuttelu heille molemmille, sillä ehei. Drusilla oli aivan varma siitä, ettei Lucius Malfoy, aivan kaikkea kuitenkaan hyväksyisi, mitä hänen poikansa teki tyttöystävänsä kanssa. Ja vieläpä vanhemman herra Malfoyn omistaman kartanon, katon alla. 

Drusilla käveli hiljaisin askelin yhä lähemmäs Dracoa, täysin tietoisena siitä että poika aivan varmasti tiesi hänen olevan selkänsä takana. Siltikään, Draco ei edelleenkään kääntynyt, poika ei edes vilkaissut taakseen. Se sopikin Drusillalle paremmin kuin hyvin, sillä jos hän kerrankin onnistuisi siinä mitä hän oli jo useamman minuutin ajan suunnitellut tekevänsä kunhan pääsisi ensin tarpeeksi lähelle Dracoa, 

hän tulisi nauttimaan siitä tilanteesta itsekkin. Tosin, se tilanne tulisi olemaan vielä nautinnollisempi Dracolle. 

******

Drusillan oli vain vaikeampaa salata hymyään, ja hän tunsi myös hieman ylpeyttä itsestään huomatessaan aika nätin näköisen, ja myös aika nätisti sinertävän mustelman pojan kaulassa juuri siinä kohdin jota Drusilla oli eilis iltana, kiusoittelevasti suudellut. Tosin se oli paljon pienempi, kuin ne mustelmat joita Drusilla oli nähnyt enemmän tai vähemmän Dracon kaulassa, kolmannelta luokalta eteenpäin. Joten, Drusilla olikin omasta mielestään ollutkin aika kiltti, eilen illalla. No, hänen tarkoituksensa olikin tehdä teollaan vain selväksi muille tytöille ( ja erityisesti sille kuraveriselle) Draco Malfoyn olevan nyt ihan oikeasti varattu. 

Drusilla ottikin poikaystävänsä syliinsä takaapäin, päästyään kosketus etäisyydelle. Koskettaen jälleen vain sormenpäillään Dracon vatsalihaksia, painautuen samalla ihan kiinni pojan vahvaan selkään. Unohtamatta kuitenkaan suudella, kosteata ihoa. Drusilla antoi myös toisen kätensä, liikahtaa hitaasti ja kiusoittelevasti alaspäin, edelleen vain sormenpäillään ihoa hipaisten. Drusilla tunsi omaa vartaloaan vasten, pojan jokaikisen levottoman liikahduksen. Ja kohottaessaan hieman katsettaan, hän näki Dracon jälleen puraisevan huultaan. Dracolla oli selvästi vaikeuksia pysyä hiljaa, tai sitten poika ei vain halunnut näyttää ulospäin sitä, kuinka paljon hän ihan oikeasti nautti tyttöystävänsä ei - nin - viattomasta kosketuksesta. 

Drusilla sai siitä vain lisää rohkeutta, ja antoi kätensä liikahtaa vieläkin alemmaksi. Salaa, edelleen mielessään rukoillen ettei Draco nyt vain yhtäkkiä ottaisi kiinni hänen kädestään ja estäisi häntä koskettamasta. Sillä kertaa rukoukset kuitenkin olivat tytön puolella, sillä kun hän sai kätensä vihdoin sille kohdalle poikaystävän vartalossa, jota hän halusikin lähes epätoivoisesti koskettaa, tytön kosketuksesta katosi se, teeskennelty viattomuus kokonaan. Ja samalla hetkellä, Drusillalla oli oikeasti vaikeuksia, estää hymyä nousemasta kasvoilleen...

" .. kiusaaja." 

Drusillan vartalon läpi kulki jälleen voimakas värähdys, kun hän kuuli sen yhden ainoan hiljaisen sanan. Miten Draco Malfoy saikaan yhden pienen hiljaa kuiskatun sanan, kuulostamaan niin hemmetin seksikkäältä.. 

" Taidan aavistaa jo, mitä sinulla on mielessäsi. " 

Uusi kylmä väristys, aiempaa voimakkaampi kulki hitaasti pitkin tytön vartaloa, kun hän kuuli sen tutun kiusoittelevan sävyn Dracon hiljaisten sanojen takana.. Ja se sai tytön myös koventamaan kosketustaan hieman, ihan vähän vain. Ja tyttö kuulikin pojan huokaisevan hiljaa, useammin kuin vain kerran. Pojan vartalon liikahduksetkin, olivat aiempaa levottomampia...

" Entä jos oletkin väärässä." Drusilla kuiskasi, itsekkin poikaa hieman vihjailevasti kiusoitellen.

Drusilla katui samantien sanojaan, sillä Draco otti häntä kiinni kädestä ja juuri niinkuin tyttö oli aiemminkiin epäillyt tapahtuvan, hän joutui vasten tahtoaan luovuttamaan... Tyttö tiesi kuitenkin sen ettei tämä paremmin kuin hyvin alkanut tilanne, heidän kahden välillä päättyisi tähän. Ehei, se tulisi jatkumaan vielä...

" En usko olevani väärässä tälläkään kertaa. "

Drusilla kuuli Dracon kuiskaavan, samalla kun poika otti tiukemmin kiinni hänen kädestään. Se oli selkeä merkki Drusillalle. Hän halusikin, jo lähemmäs Dracoa sillä pojan äskeisten levottomien liikahduksien tunteminen omalla vartalollaan, oli saanut tytön vain aiempaa levottomammaksi..  Drusilla irroittautuikin Dracosta, antaen huuliensa hipaista vielä kerran pojan selän kosteata ihoa, sekä kuljetti sormiaan vielä kerran hitaasti ja viivytellen pojan vatsalihaksia pitkin, ennenkuin siirtyi pois pojan selän takaa, antaakseen katseensa vihdoin kohdata pojan katseen.. 

" Sinä se et osaa lopettaa kiusoittelemista." Drusilla kuuli Dracon kuiskaavan.

" En edes halua tehdä niin, kun poikaystäväni on noin.. " 

Drusilla oli aikeissa jatkaa lausettaan sanoilla hemmetin seksikäs. Muttei ehtinyt saada lausettaan loppuun, ennenkuin Draco hiljensi hänet jälleen suudelmalla joka oli sekoittaa Drusillan pään samantien. Se ei ollut lähelläkään, niitä viattomia suudelmia joita Drusilla oli saanut Dracolta koko aamun, ehei se suudelma oli täysin päinvastainen.. Ja silläkään kertaa, Drusilla ei jättänyt vastaamatta siihen suudelmaan, vaan suuteli Dracoa aivan samalla tavalla takaisin, nostaen samalla kummankin kätensä pojan niskaan, samalla upottaen sormensa jälleen pojan kosteisiin hiuksiin... 

Drusilla oli jälleen niin valmis vain antautumaan täysin niiden ihanien, kiusoittelevien suudelmien vietäväksi. Ja samalla, myös antaa äänettömästi Dracolle luvan tehdä ihan mitä vain poika ikinä halusikaan tehdä nyt hänelle.. Drusilla upottikin sormensa vain syvemmälle Dracon hiuksiin, samalla siirtyen vain lähemmäksi. Drusilla halusi sillä hetkellä, tuntea vain pojan lihaksikkaan lähes silmiä särkevän kauniin vartalon painautuneena tiukasti omaansa vasten, niin tiukasti ettei heidän kahden väliin olisi kenelläkään mitään asiaa. 

Ja kun Drusilla yhtäkkiä tunsi poikaystävänsä ihanalla tavalla häntä edelleen kiusoittelevien sormien kosketuksen, yhä vain alempana vartalollaan, tytöllä oli jälleen vaikeuksia pysyä hiljaa paikoillaan liikahtamatta. Sillä, Drusilla ei osannut edes kuvitellakkaan mitään muuta, mikä tuntuisi niin hyvältä kuin hänen Dracon ei- edelleenkään viaton kosketus. Dracolla ei ollut aikomustakaan lopettaa tyttöystävmsä kiusoittelua. Yhtäkkiä, Dracon huulet erkanivat Drusillan huulilta, tytön vastustelusta huolimatta, mutta poika jatkoi vain kiusoitteluaan painamalla ihan pieniä ja liioitellun viattomia, suudelmia, useamman peräkkäin vain hipaisten varovasti huulillaan ensin tytön posken ihoa, ja edeten siitä hitaasti alaspäin, aina kaulalle asti. 

"Sinä se kiusaaja olet.." 

Drusilla kuiskasi hiljaa, ja voihkaisi melkein heti hiljaa sanojensa perään tuntiessaan jälleen ne, kiusoittelevat näykkäisyt, niiden suudelmien välissä joita hän nyt sai kaulalleen. 

"Jumalauta Draco.."

 Drusilla voihkaisi uudelleen kovemmin kuin oli tarkoitus, ja tunsi selvästi poikaystävänsä hymyilevän vasten jo, monta astetta lämmennyttä ihoaan vasten. Ja kun Drusilla tunsi samanaikaisesti, poikaystävänsä sormien kiusoittelevat hipaisut jo alaselässään, joka oli edelleen yksi herkimmistä kohdista hänen vartalollaan, se sai aikaan useamman kylmän väristyksen vaelluksen jälleen pitkin tytön jo monta astetta lämmennyttä vartaloa.. Ja niiden tunteminen, sai tytön vartalon myös liikahtamaan useamman kerran. Draco, aivan varmasti tunsi ne liikahdukset myös sillä pojan lihaksikas vartalo oli jo melkein kiinni tytön vartalossa.  Drusilla upottikin sormensa syvemmälle, Dracon hiuksiin ottaen niistä samalla tiukemmin kiinni.. 

Dracon kiusoittelevat huulet katosivat samantien tytön kaulan iholta, johon aivan varmasti ilmestyisi useampi kuin vain yksi, pahasti sinertävä mustelma. ( Niiden piiloon saamiseksi, Drusillan olisi käytettävä jälleen niitä taikoja, jotka hän oli opetellut ulkoa äitinsä päiväkirjan sivuilta.. Drusilla ei nimittäin halunnut järkyttää Dracon äitiä, yhtään enempää! menemällä alakertaan, toinen puoli kaulastaan mustelmia täynnä).. 

Drusilla avasi silmänsä hitaasti, ihan pieneksi hetkeksi vain. Hänen tummanharmaat silmänsä kohtasivat samantien, Dracon kauniiden hopeanharmaiden silmien katseen, joissa yhä edelleen näkyi se kaunis sinisen häivähdys. Drusillan kasvot olivat niin lähellä pojan kasvoja, että heidän nenänsä melkein hipaisivat toisiaan. Se katse ei kestänyt kuin muutaman sekunnin vain mutta Drusilla ehti silti viestittää Dracolle, pelkällä katseellaan sen mitä hän sillä hetkellä halusi..

Ja kun Drusilla tunsi jälleen, Dracon kiusoittelevat huulet omillaan. Tyttö sulki silmänsä, ja antautui täysin niille suudelmille ja samaten myös kosketuksille tuntiessaan poikaystävänsä lihaksikkaan vartalon painautuvan jälleen tiukasti omaansa vasten... 

*** Poistettu kohtaus ***

Liian kaunista jälleen, sanoilla kuvailtavaksi.

*****

Useamman enemmän tai vähemmän asiattoman, kylpyhuoneessa kahdestaan poikaystävänsä kanssa viettämänsä hetken jälkeen, Drusilla etsi vaatteita sille päivälle matka-arkustaan. Samalla tyttö vilkaisi myös äitinsä päiväkirjasta, mitkä ne taika sanat olivatkaan jolla hän saisi mustelman nopeasti katoamaan niiltä kohdin, joissa ne eivät missään nimessä saisi näkyä.. Dracolla ei ollut samaa ongelmaa kuin tyttöystävällään, sillä poika sai piilotettua helposti tytön tekemän mustelman mustan paitansa kauluksen alle. 

Drusilla löysikin pian etsimänsä sanat, sekä myös etsimänsä vaatteet matka-arkustaan.  Tyttö pukeutui nopeasti, ja kääntyi sitten peilin eteen. Drusilla lausui äänettömästi ne muutamat sanat, heilauttaen samalla taikasauvaansa, ja samantien ne mustelmat katosivat näkyvistä joita tyttö ei saanut piiloon vaatteidensa alle. Harjattuaan vielä hiuksensa, Drusilla oli valmis menemään aamiaiselle alakertaan. 

Drusillan silmissä, Draco Malfoy oli sinäkin aamuna lähes häiritsevän komea, hiukset edelleen kosteina ja niin jumalaisen seksikkällä tavalla sekaisin. Drusilla tiesi, Dracon jättäneen hiuksensa sillä tavoin vain miellyttääkseen häntä, ja Drusillalla oli oikeasti vaikeuksia hillitä itseään kun hån ajattelikaan edes sitä, ettei voisi koskettaa poikaystäväänsä miten halusi, sen jälkeen kun he kaksi lähtisivät alakertaan.

 Mutta, ei Drusilla nytkään voinut tuosta noin vain, hyökätä kiinni poikaystäväänsä, sillä jos hän niin tekisi he kaksi eivät pääsisi tästä huoneesta ulos ollenkaan. 

"- Oletko valmis teeskentelemään, ettei sitä mitä äsken tapahtui, tapahtunut koskaan" 

Drusilla kuuli jälleen, Dracon hiljaisen kuiskauksen korvansa vieressä, kun hänen edelleen jumalaisen seksikäs poikaystävänsä otti hänet syliinsä takaapäin. 

"- Olen. Vaikka se tulee olemaan hemmetin vaikeata. " Drusilla kuiskasi.

"- Ja ihan vain koska, poikaystäväni on tänä aamuna niin hemmetin seksikäs."

Drusilla kuiskasi ne sanat vain kiusoitellakseen poikaystäväänsä. Ja tunsikin pian tutun näykkäisyn korvassaan.. Ja se sai tytön huokaisemaan hiljaa, samalla kuin ihan pienen pieni kylmä värähdys kulki jälleen nopeasti hänen vartalonsa läpi. Se oli selkeä varoitus Dracolta, ettei Drusillalla ollut nyt minkäänlaista lupaa tehdä mitään asiattomuuksia.

Drusilla käänsi päätään ihan vähän sivulle päin, etsiäkseen katseellaan poikaystävänsä katseen. Ja kun Drusillan tummanharmaat silmät kohtasivat, ihan pieneksi hetkeksi vain Dracon kauniit hopeanharmaat silmät, Drusilla viestitti äänettömästi pojalle katseellaan sen, mitä hän toivoi mielessään.

Drusilla halusi vain yhden ihan pienen suudelman, ennenkuin hänen olisi teeskenneltävä taas kilttiä tyttöä, joka ei koskaan edes ajattelisikaan tekevänsä mitään asiattomuuksia. Ja silläkin kertaa, Drusillan toive toteutui, kun hän tunsi muutaman lyhyen sekunnin ajan poikaystävänsä huulet jälleen omillaan. Draco, suuteli tyttöystäväänsä ihan nopeasti vain mutta silläkään kertaa Drusilla ei jättänyt vastaamatta siihen hellään, ja niin viattomaan suudelmaan. 

"- Rakastan sinua Draco." Drusilla kuiskasi suudelman päätyttyä.

"- Minäkin rakastan sinua Drusilla."  

kuullessaan jälleen ne hiljaisella äänellä kuiskatut, kauneimmat kolme sanaa, Drusilla huokaisi jälleen hiljaa mielessään. Hän toivoikin hiljaa mielessään saavansa kuulla ne kauniit sanat jokaikinen päivä koko loppuelämänsä ajan.. 

****

Kävellessään yläkerran käytävällä ja vielä portaissa matkalla alakertaan, Drusilla kävi kaksintaistelua päänsä sisällä, levottomia ajatuksiaan vastaan jotka eivät sitten millään, suostuneet haihtumaan pois hänen mielestään. Ja tilannetta ei helpottanut laisinkaan se, että hänen edelleen niin jumalaisen seksikäs poikaystävänsä, käveli hänen oikealla puolellaan ihan melkein kiinni tytön kyljessä, ja tytön käsi oli vielä pojan kädessä. Drusilla tunsi, pientä suloista polttelua siinä kohdin ihollaan, jota pojan sormet nyt koskettivat, kun hän yhä edelleen muisti, ne ei - niin viattomat - kosketukset, joita hän oli tuntenut joka puolella vartaloaan useamman kerran eilis iltana, viime yönä ja myös tänä aamuna. 

"Draco rakas. Voisitko millään mennä muualle, häiritsemästä ajatuksiani' 

Drusilla ajatteli hiljaa mielessään, ja varoi sillä hetkellä tarkasti vilkaisematta kertaakaan poikaystäväänsä. Sillä, jos Lucius Malfoy saisi Drusillan kiinni, ajattelemasta sellaisia asiattomuuksia joihin oli osallisena enemmän tai vähemmän hänen poikansa. Drusilla ei edes halunnut ajatellakkaan sitä, mitä mieltä Dracon isä siitä mahtaisikaan olla. Tai, olisiko hänelläkin edessään samanlainen kiusallinen keskustelu, kummisetänsä kanssa johon myös Pansy Parkinson joutui viime vuonna. 

Drusilla onneksi ne kaikki levottomuudet katosivat samantien kun hän astui viimeiseltä portaalta alas eteiseen. Drusilla huokaisikin helpotuksesta hiljaa mielessään, sillä nyt hänen olisi huomattavasti helpompaa näytellä taas sitä kilttiä tyttöä, joka hän oli eilis iltanakin ollut.. Sitä samaa kilttiä tyttöä, joka hän oli jo monta kertaa aikaisemmin ollut, istuessaan samassa aamias pöydässä Dracon vanhempien seurassa... 

****

"- Ehkä meidän ei tarvitsekkaan istua vanhempieni seuraan, jos jäämme vain kahdestaan keittiöön" 

kun Drusilla kuuli Dracon sanovan niin, hänestä se tuntui heti paremmalta idealta. Sillä, Drusilla ei ollut laisinkaan varma siitä menisikö hänen "esitän kilttiä tyttöä" näytelmänsä sinä aamuna, täysin uskottavasti läpi Dracon isälle... (Drusilla oli aikaisemminkin Dracon luona ollessaan, syönyt aamiaisen kahdestaan keittiössä pojan kanssa, sillä he kaksi nyt sattuivat aikaisempina vuosina heräämään ihan miten sattuu, jopa joskus (erittäin harvoin) ennen Dracon vanhempia)..

"Kai sinä varmasti muistit tehdä..." Drusilla aloitti uudelleen..

"Oletko sinä vuorostasi ihan sekaisin päästäsi?" Draco sanoi kysyvästi.

"En ikinä unohtaisi tehdä niin. Minua ei ihan oikeasti huvita jäädä kiinni vanhemmilleni."

"En minä niin ajatellutkaan." Drusilla sanoi hiljaa.

"En itsekkään unohtanut tehdä niin, silloin kun sinä olit meillä, niin ettei isälläni ollut pienintäkään aavistusta siitä. "

Yhtäkkiä, Drusillalla oli jälleen vaikeuksia estää hymyä ilmestymästä kasvoilleen, kun hän muisti sen hetken, kun hän oli sinä aamuna keittiöön tullessaan, nähnyt isänsä istumassa siellä pilossa päivän profeetan takana.. 

"Mikä sinua yhtäkkiä sai hymyilemään itseksesi?' 

Drusilla kuuli jälleen Dracon hiljaisen kysymyksen ihan korvansa vieressä. Poika oli jälleen lähestynyt tyttöä ilman ettei tyttö taaskaan huomannut mitään...

"Muistin yhtäkkiä vain sen, kun löysin isäni istumassa keittiössä lehden takana piilossa, kun menin keittiöön, sinä aamuna vähän sen jälkeen kun sinä olit lähtenyt" Drusilla sanoi hiljaa. 

"Se koko tilanne oli vain niin huvittava, koska tiesin silloin sen ettei isälläni ollut edes pienintäkään aavistusta siitä, mitä minä olin tehnyt sinun kanssasi. "

"- Minun isäni kohdalla, se ei tule onnistumaan noin helposti. Joten ole oikeasti varovainen, mirä ajattelet siinä tilanteesssa kun isä istuu toisella puolella pöytää. Siis jos edes nyt menemme vanhempieni seuraan"

Draco puhui edelleen hiljaisilla sanoilla, ottaen samalla tyttöystävänsä jälleen syliinsä takaapäin, niin lähelle että pojan lihaksikas vartalo oli kiinni tytön selässä. Drusillan mielestä, se oli ensin erittäin huono tilanne, niin lähekkäin olemiseen. Mutta, kun hän muisti pojan tehneen samoin useammankin kerran eilis iltana, jopa niin että myös pojan kummitäti Bellatrix ( jota Drusilla edelleen inhosi koko sydämestään, ihan vain koska kyseinen nainen aivan selkeästi palvoi -- häntä jonka nimeä Drusilla ei edes halunnut lausua ääneen -- ), oli todistanut sen omilla silmillään, se tuntuikin yhtäkkiä Drusillasta vain hyvältä mitä poika teki nyt.

"Olen jo oppinut aikoja sitten, varomaan tarkasti mitä ajattelen silloin kun sinun isäsi on samassa huoneessa. Joten, se mitä meidän välillämme tapahtui tänä eilen illalla/viime yönä ja myös tänä aamuna, pysyy edelleen meidän kahden salaisuutena. " Drusilla kuiskasi, nojautuen itsekkin lähemmäs Dracoa.

-- Drusilla oli pitänyt poikaystävänsä syliä, omana turvapaikkanaan niin kauan kuin vain jaksoi muistaa. Se taisi olla  jo silloin kun he kaksi olivat vasta kaksitoista vuotiaita, kun Drusilla hakeutui turvaan parhaan ystävänsä syliin. Drusilla ei tosin muistanut enää tarkkaan mistä syystä, mutta ilmeisemmin siksi että hän pelästyi jotain. Se oli ensimmäisiä kertoja muutenkin kuin Drusilla halasi Dracoa, sillä aikaisemmin hän oli ottanut Dracoa kiinni kädestä, säikähtäessään jotain. Tyttö muisti yhä sen, miten poika oli ravistellut tytön käden irti omasta kädestään, kun tyttö oli ihan ensimmäisen kerran (ensimmäisenä vuonna koulussa) säikähtäessään vain tarttunut kiinni pojan käteen. Mutta, sen kerran jälkeen Draco ei enää tehnyt niin, vaan otti itsekkin kiinni Drusillan kädestä. 

Drusilla muisti edelleen tarkalleen myös sen kerran, kun hän oli ihan oikeasti halannut Dracoa, ensimmäöisen kerran. Se oli toisena vuonna koulussa, sen huispaus ottelussa tapahtuneen hirveön tilanteen vuoksi, johon Draco silloin valitettavasti joutui. Draco oli silloin niin lähellä saada siepin kiinni, ja olisi saanutkin ellein se tyhjäpää arpinaama Potter olisi tönäissyt Dracoa. Sen tönäisyn seurauksena Draco putosi luudalta, ensimmäisen ja viimeisen kerran ottelun aikana ja sen todistaminen omilla silmillä, säikäytti silloin vasta kaksitoista vuotiaan Luihuisen tytön pahasti. Drusilla muisti edelleen, olleensa silloiin kentälle parhaan ystävänsä luo juostessaan niin vihainen sille arpinaama Potterille, ettei osannut edelleenkään kuvailla sitä tunnetta sanolilla., jos joku erehtyisi sitä häneltä nyt vuosienkin päästä kysymään. Niin vihainen, että Drusilla olisi silloiin enemmän kuin mielellään potkaissut sitä ylimielistä arpinaamaa, jos olisi vain saanut mahdollisuuden siihen. 

Drusilla, oli vain silloin Dracon luo päästyään, sen enempää miettimättä heittöäytynyt suoraan maassa jo istumaan nousseen pojan syliin, vain halaten parasta ystäväänsä. Ja yllättynyt, huomatessaan ettei poika tönäissytkään häntä pois sylistään. Niinkuin poika myöhemmin teki, kun Pansy Parkinson yritti tehdä saman kuin Drusilla.. Sen sijaan Drusillan halaukseen, Draco oli silloin vastannut ottamalla tytön hetkeksi sy,liinsä. -- 

"Muistatko vielä sen tilanteen kun halasin sinua ihan ensimmäisen kerran ikinä?" 

Drusilla kuiskasi, ottaen samalla ihan varovasti kiinni Dracon käsistä jotka olivat yhä edelleen hänen vartalonsa ympärillä, eikä tytön tarvinnut odottaa edes yhtäkään pientä sekuntia ennenkuin hänen takanaan seisova poika teki samoin, Drusilla myös tunsi jälleen, useamman kuin vain yhden ihan pienen ja niin viattoman suloisen suudelman suoraan korvansa alapuolella.. Ja se sai tytön huokaisemaan hiljaa, tosin vain mielessään. 

" Muistan minä, vaikka se yllättikin minut ensin" Draco kuiskasi.

" En osannut edes odottaa, sinun tekevän jotain sellaista, mutta uskotko kun sanon sen tuntuneen jo sillon hyvältä. Ei tosin ihan niin hyvältä kuin nyt, mutta kuitenkin."

"Uskon minä nyt. mutta jos olisit sanonut noin silloin.." Drusilla kuiskasi.

"Olisin ajatellut sinun lyöneen pääsi pudotessasi. Sitä olisi ollut silloin, niin vaikeaa uskoa kun muistan millainen sinä silloin muuten olit." 

*****

" Millainen minä sitten olin? " 

Draco jatkoi vain hiljaista kuiskailuaan, ottaen nyt tutulla tavallaan hampaillaan kiinni Drusillan korvasta, unohtamatta myöskään puraista ihan hellästi vain. 

"Silloin sinä vain olit sellainen, paha poika. Piilotit herkimmät tunteesi aina, niin syvälle jonnekkin sisimpääsi ettei niitä voinut nähdä kukaan, en edes minä. " Drusilla sanoi hiljaa.. 

"Sinä olit niin kaukana kiltistä ja viattomasta jo silloin, vaikka hallitsitkin erittäin hyvin  "Mitä minä muka tein?" esityksesi, aina kun olit jäämässä kiinni jostakin" 

"Lakkaa kiusaamasta. Et itsekkään ollut mikään kiltti ja viaton silloin, vaikka kukapa mitään muuta sinusta silloin uskoikaan, kun olit niin kiltin näköinen kaksitoista vuotiaana" 

Dracon äänestä kuului nyt läpi, selvää kiusoittelua pojan kuiskatessa ne sanat.  Ja niihinkin sanoihin Drusillalla olisi ollut vastalause valmiina, ellei poika olisi yhtäkkiä ottanut tyttöä leuasta kiinni sormillaan, kääntänyt tytön päätään ihan vähäsen vain sivulle päin ja hiljentänyt kaikki tytön vastalauseet suudelmalla... 

.