28.4.2011

Nimetön toistaiseksi.. Luvut 1 & 2

LUKU 1: 

"- Sanoitko äsken jotain? vai kuulinko sittenkin väärin?" Drusilla kysyi parhaalta ystävältään Amylta..
Se mitä tuo vaalea Luihuisen tyttö ja Drusillan paras ystävä äsken sanoi, meni nyt kyllä pahasti ohi hänen useimmiten kaiken kuulevien korviensa. Drusilla kuuli, joskus vahingossa sellaistakin, mitä hänen ei olisi muutenkaan tarkoitus kuulla taikka ylipäänsä tietää.
Eikä Drusilla, kovinkaan usein jättänyt Amyn sanomia asioita kuulematta.

Sinä sateisena syyskuisena tiistaina, kaikki taisi vain olla toisin. Luihuisen pöydässä istuvan tumman tytön päässä, ei liikkunut oikeastaan ajatustakaan. Hän vain istui ääneti, omalla paikallaan kuin unohtaen olevansa siinä. Ja aika tuntui jääneen kuin taiottuna paikalleen. Tai jos se liikkuikin, niin Drusilla ei ainakaan liikkunut sen mukana.
Hänelle, aika oli ollut pysähdyksissä edellisestä viikosta asti, kun kuudes vuosi koulussa alkoi. Ja ties miten pitkään, se aikapysähdys mahdollisesti jatkuisikaan.
Luihuisen pöydässä oli yhä edelleen yksi tyhjä paikka, jo toista viikkoa. Se paikka kuului edelleen Draco Malfoylle, mutta poika vain jatkoi poissaoloaan koulusta.
Kaikki Luihuisen tuvassa tuntuivat puhuvan vain siitä. Kaikilla oli omia ajatuksiaan siitä, missä Draco Malfoy mahdollisesti saattaisi olla sillä hetkellä, koska hän ei tullut kouluun niinkuin kaikki muut.

Eniten Dracon poissaolo oli vaikuttanut Pansy Parkinsoniin, joka ei sinäkään aamuna ilmeisesti aikonut ilmaantua oppitunneille.
Pansy oli jättäytynyt edellisen viikon torstaina, kokonaan pois tunneilta, ja pysytteli makuusalissa, Drusillan mielestä vain sairasta teeskennellen.. Drusilla kyllä tiesi, miksei Pansya kiinostanut oppitunneille tuleminen ollenkaan.. Syynä siihen oli Draco.
Se ihmetytti Drusillaa, ettei Pansy tiennyt missä Draco oli, sillä tyttöhän oli jo kolmatta vuotta tuon vaalean pojan tyttöystävä. Luulisi Dracon nyt kertoneen edes Pansylle, miksi hän yhtäkkiä päätti lopettaa koulun..

Drusillakin olisi halunnut tietää syyn siihen, muttei hän ollut kuullut Dracosta mitään koko kesänä. Tyttö ei saanut yhtäkään kirjettä pojalta, joka oli hänen paras ystävänsä.. Tai ainakin viime kesään asti oli ollut. Eikä edes kutsua Malfoyille kuulunut, niinkuin aikaisempina kesinä. Oliko Draco Malfoy tosiaan muuttunut kesän aikana niin paljon, että unohti ystävänsäkkin? Amy ei myöskään ollut kuullut, pojasta mitään koko kesänä. Niimpä Drusilla uskoi, hänellä ja Amylla olevan sama yhteinen huoli..
Koskaan aiemmin Draco ei ollut tehnyt näin.. Ei rikkonut lupaustaan Drusillalle.
Eikä hän jaksanut uskoakkaan, pojan keskeyttäneen kouluaan.. Ei enää nyt, kun toiseksi viimeinen vuosi oli alkanut. Draco olisi keskeyttänyt paljon aiemmin, jos koulu ei olisi kiinostanut häntä.

Sen lisäksi Luihuisen joukkue, joutuisi päättämään uuden huispauskapteenin ja etsimään jopa uuden etsijänkin.. Jos Draco ei pikkuhiljaa palaisi kouluun.. Ensimmäinen ottelu olisi jo lokakuun alussa Puuskupuhia vastaan, eikä Luihuinen voisi pelata vajaalla miehityksellä.¨
Drusillan mielessä oli edelleen Dracon lupaus siitä, että poika kyllä palaisi kouluun syksyllä. Mutta sekin lupaus oli kai häneltä unohtunut, sillä ei Drusilla nähnyt hänestä vilaustakaan edes asemalla.

"- Sanoin vain jo kuinka monennen kerran sen, miten onnekas sinä olet" Amy sanoi.
"- Ihan vain siksi, koska olet Severus Snapen tytär.." hän lisäsi..

Drusilla huokaisi syvään sisimmässään.. Aivan niin, taas kerran puhe oli hänen isästään. Amy oli selvästi kateellinen, niinkuin muutkin Luihuisen tuvan tytöt, varsinkin ne jotka kuuluivat Pansy Parkinsonin porukkaan. Mutta Amy ei tunnustanut kateuttaan, ei koskaan.. Hän ei halunnut tehdä niin Drusillalle, vaikka kyllähän hän huomasi sen Amyn käytöksestäkin, taikka luki sanojen välistä huomaamatta. Sekin oli sukuvika, perintöä äidiltä tyttärelle.
Drusilla ei vain osannut olla ylpeä asemastaan koulussa.. Vaikka hän olikin Luihuinen, puhdasverinen äitinsä puolelta ja reilusti kuraveristen yläpuolella. Hän ei vain osannut tuntea ylpeyttä siitä, että oli Luihuisen tuvanjohtajan tytär.
Ei ainakaan enää, sillä Drusilla oli kuullut aivan liian monta kertaa puheen isänsä arvostamisesta. Keneltäpäs muultakaan kuin kummisedältään Lucius Malfoylta.
Hän ei vain nähnyt mitään loisteliasta, tai hienoa Severus Snapessa, kuten muut Luihuiset. Drusillalle Severus oli sellainen, millaisia isät useimmiten olivat tyttärilleen. Tavallinen.

^ Tietäisiköhän, isä mahdollisesti missä Draco on?^ Drusilla tajusi jälleen miettivänsä samaa kysymystä. Eipä se mikään yllätys ollut, sillä mitään muuta hän ei ollutkaan ajatellut viimeisen viikon aikana. Hänellä, oli aivan liian kova ikävä Dracoa, siitä kai tämä johtui.
Ollessaan Dracon seurassa, Drusilla pystyi sietämään silmissään koko koulun ärsyttävintä oppilasta neiti nirppanokka Grangeria. Ilman Dracoa, hän olisi luultavasti jo tullut erotetuksi koulusta. Sillä nytkin Drusillan pää oli ollut jo kahdesti hajota, Grangerin näsäviisauden tskia. Jos Draco ei pian palaisi takaisin, Drusilla luultavasti erotettaisiin koulusta, rangaistuksena jostain kammottavasta teosta, jonka hän olisi kohdistanut tuohon kuraveriseen tyttöön.

Ties kuinka monennen kerran tytön katse siirtyi, Luihuisen tuvanjohtajan suuntaan. Severus Snape, istui omalla paikallaan opettajien pöydässä, näyttäen synkällä tavalla arvokkaalta. Hän erottuikin muista opettajista, tummalla pukeutumisellaan. Näyttäen, yhtä synkältä kuin tyttärensäkkin.
Severuksen pään sisällä liikkui ilmeisesti myös jotain synkänpuoleisia ajatuksiakin, sen Drusilla huomasi myös hänen tummista silmistään, jollaiset tyttö omisti itsekkin. Muuten hän kyllä oli, kuin kopio äidistään Beatrice Snapesta.
Olivatkohan hänen omatkin silmänsä, nyt lähes yhtä mustat kuin isänsä. Olivat varmasti, sillä eihän Drusillan päässä liikkunut minkäänlaista iloista ajatusta. Ja kuuluiko siellä edes olla sellaisia. Nyt tapahtuisi maailman kahdeksas ihme, jos joku Luihuisista saisi Drusillan nauramaan,taikka hymyilemään aidosti. Sillä niin ei tosiaankaan kävisi, ennenkuin tyttö näkisi parhaimman ystävänsä taas.

Severus taisi vaistota tyttärensä katseen, sillä hänen vastakatseensa Drusillalle oli lähes varoittava. Mutta tyttö ei laskenut katsettaan eikä kääntänyt sitä muualle. Ennenkuin Severus käänsi oman katsensa poispäin. Nyt hän katsoi, uutta taikajuomien opettajaa, ilkeämielinen hymy huulillaan. Sillä hetkellä, Drusillan teki mieli nauraa ensimmäisen karran yli viikkoon, muttei hän kehdannut. Sillä ei Luihuisen pöydästä kuulunut muutenkaan naurua, kaikki vain keskustelivat keskenään.

" En vain osaa pitää itseäni onnekkaana" Drusilla sanoi, huokaisten uudelleen.. Amy tosin ei tainnut kuulla hänen huokaisuaan. Tuo vaalea tyttö, ei tainnut edes huomata muutosta ystävässään. Drusilla ei vain osannut, vaihtaa sanoiksi sitä ikävän tunnetta jonka hän tunsi nyt sisimmässään Dracoa kohtaan.

^ Näenköhän minä häntä enää ikinä?` Drusilla aivan säikähti sitä ajatusta. Miksi ihmeessä hän ajatteli yhtäkkiä sillä tavoin. Sellainen oli Pansyn tapaista.. Tietenkin Drusilla näkisi vielä parhaimman ystävänsä. Pansyn ajattelutapa oli muutenkin Drusillasta niin vastenmielinen, ja se Dracon palvominen samaten.. Monena iltana aikaisempina vuosina, Drusilla oli ollut nauraa ääneen, päin Pansyn kasvoja.. Eikö se mopsinaamainen tyttö, millän tajunnut tekevänsä bimbomaisella asenteellaan, itsestään naurunalaisen.

" Severus, on Luihuisen tuvanjohtaja.. Niin ja toki myös koulun juomamestari.. Miten se liittyy siihen, olenko minä onnellinen vai en?" Drusilla kysyi Amylta..
Hän huomasi kyllä, miten vaikeaa tuon tytön olikaan vastata hänelle. Siinähän se oli, ettei edes hänen paras ystävänsä uskaltanut puhua suoraan.. Pelkäsikö Amy, Drusillan loukkaantuvan hänen sanoistaan? vai mikä oli ongelmana? nirppanokka Granger,sentään uskalsi sanoa totuuden, liiankin suoraan. Se oli kuultu jo ensimmäisenä kouluvuotena, kun se kuraverinen oli ilmoittanut inhoavansa Severus Snapea, ja vieläpä kuuluvalla äänellä. Drusilla muisti, kyllä ne kaikki Luihuisten murhaavat katseet, kohti sitä kuraveristä, joka miltei sai veren kiehumaan myös Drusillan pään sisällä.
Mutta välittikö hän siitä, mitä kuraverinen sanoi.. Ja totta ei helvetissä ei välittänyt. Silloin jo, hän oli miettinyt tarpeeksi julma tekoa, jolla sen kuraverisen saisi raivattua pois tieltä, jopa lopullisesti. Ensimmäinen katsekkin, jonka hän sattui tuhlaamaan siihen muka kaikkitietävään Grangeriin, oli herättänyt inhon. Ja vuosien kuluessa, se inhon tunne oli kasvanut vihaksi.

Severus Snape, opetti sinä vuonna pimeydenvoimilta suojautumista. Drusillalle palasi hetkeksi aikaa mieleen, yksi ikimuistoinen ja ihana saman aineen tunti kolmannelta luokalta, jonka Severus piti. Aiheenaan ihmissudet, Muisto siitä, miten Severus sai Grangerin vaikenemaan, antamatta yhtäkään pistettä sekä väittämällä vastausta kirjasta kopioiduksi, sai hetkeksi aikaa tytön jopa hymyilemään. Mutta muisto siitä, miten Draco matki ihmissusia sillä tunnilla, sai hymyn katomaan tytön kasvoilta. Ja hänen sydämessään tuntui inhottava jäinen pistos. Kuulisiko hän sitäkään enää koskaan..
Taikajuomien opettaja sen sijaan.. Oli kuin mikäkin mursu.. Jotain aivan kammottavaa.. Drusilla myönsi mielessään, ettei hänellä ollut nauru kaukana, kun hän näki sen miehen ensimmäisellä tunnilla.
Aloituspidoista tyttö myöhästyi.. Jäätyään odottamaan Dracoa ulos yksin. Mikä hänet sitten olikaan saanut uskomaan siihen,että poika oli vain myöhässä. Hän olisi kai odottanut ulkona koko yön, ellei Severus olisi saapunut hakemaan tytärtään suureen saliin.

Se uusi opettaja, mikä lie oli nimikään. Sitä Drusilla ei vain muistanut. Oli niin rähjäinen, ja sopimaton kouluun.. Ihan samanlainen, kuin se Lupin kolmantena vuonna. Mutta sillä Lupinilla olikin kaamea salaisuus, hän oli ihmissusi. Ja joutui näin, unohtamaan opettamisen sen vuoden jälkeen. Ennenkuin Lucius Malfoy olisi puuttunut asiaan.
Mistä ihmeestä rehtori, oikein löysi nämä kouluun sopimattomat opettajat...?
Mutta tällä kertaa, Drusilla istui ensimmäisellä taikajuomatunnilla aivan hiljaa.. Huomauttamatta kertaakaan mitään ilkeää opettajalle, taikka purskahtamatta nauruun. Hän ei halunnut tehdä sellaista.. Ei ennenkuin Draco Malfoy istuisi taas hänen vieressään.

Pansy oli sittenkin päättänyt tulla kouluun.. Eikä jäänyt enää leikkimään sairasta makuusaliin.. Drusilla kuuli kohta, hänen korviin sattuvan kimeän äänensä..
" Mikä sinulla on Drusilla? et ole oikein oma itsesi?"
^ Pää kiinni vamppi^ Drusilla tajusi ajattelevansa, ensimmäisen kerran koko kouluaikana.. Mitä nyt oli tapahtunut? eihän hän aiemminkaan pahemmin huomioinut sitä, että Pansy seurusteli taikka ei seurustellut Dracon kanssa. Sen sijaan Drusillan korviin oli kantautunut, useampiakin juoruja joiden mukaan Draco olisi pettänyt Pansya.
Nyt hänessä itsessään oli tapahtunut jokin muutos, josta hänellä ei ollut mitään käsitystä...

" Ei vaivaa mikään. Kaikki on kunnossa" Drusilla vastasi ylimielisesti.
Sillä tavoin turha utelu hänen asioistaan päättyi useammilta. Pansylle ei kuulunut sitten ollenkaan se, mikä Drusillan ajatuksia häiritsi.
Ainoa jonka kanssa siitä voisi keskustella, oli oma isä. Sillä Severus varmasti tiesi, missä Draco oli. Ja samoin taisi olla Lucius Malfoyn kohdalla. Dracon isä oli ollut eilen koululla, tapaamassa ilmeisesti Drusillan isää. Kumpa siitä keskustelusta osa, olisi kantautunut myös Drusillan korviin.

Ensimmäistä kertaa koko kouluaikana, Drusilla Snape epäonnistui taikajuoma tunnilla. Vaikka hän oli luokkansa paras.
Jos niin olisi käynyt aiemmin, hän olisi lähtenyt luokasta paiskaten oven kiinni perässään. Severus, oli antanut parhaimman taikajuoma tuntemuksen perintönä tyttärelleen useamman vuoden ajan. Ja tänä vuonna hänellä oli jopa, isänsä vanha kirja käytössä tunneilla. Kesällä Drusilla oli saanut jopa muutaman yksityisen tunninkin isältään. Joten hänellä ei ollut suurempia epäilyksiä siitä, mitä Severus ajattelisi tästä kuullessaan.
Drusilla lähti kuitenkin ensimmäisenä luokasta, ja miltei juoksi ulos. Hän halusi olla yksin, ennen seuraavaa tuntia. Pimeydenvoimilta suojautumista oli nimittäin edessä, ja niillä tunneilla Drusilla oli myös vuosiluokkansa paras, yhdessä Draco Malfoyn kanssa. Mutta kun se toinen oli poissa, osaisiko hänkään keskittyä.

^ Miten minä selviän tästä vuodesta ilman häntä?^ tyttö ajatteli, katsoessaan hetken ajan taivasta, jossa syyskuinen aurinko vielä paistoi lämpimästi. Mutta nyt sekin katosi pilvien taakse, niinkuin se vaalea poikakin oli kadonnut. Tyttö vannoi hiljaa mielessään, luopuvansa vaikka omasta hengestään, jotta poika tulisi takaisin.
" Missä sinä olet Draco Malfoy?" Drusilla huomasi kysyvänsä hiljaa.

Siihen kysymykseen hän ei vain saanut mistään vastausta, Hiljaisena hän vain katsoi, aurinkoa pilven takana.. Aivan samalla tavalla, hän oli yöllä katsellut mustaa yötaivasta, löytämättä ainuttakaan tähteä. Ja oli suorastaan ihme, ettei hän alkanut huutaa Pansylle, vain kahden tunnin nukkumisen jälkeen.
Amy tiesi kyllä, miten huonolla tuulella Drusilla joskus oli aamuisin. Joten useimmiten Drusilla saikin olla aamiaiseen asti rauhassa.

Tyttö vilkaisi kelloa ranteessaan, ja huomasi olevansa pian myöhässä tunnilta. Mutta, oliko hänellä edes aihetta mennä luokkaan, kun hänen keskittymisensä oli mitä oli. Mutta Severus Snapen tunnilta, ei ilman erittäin hyvää syytä edes uskaltaisi jäädä pois. Ja se mitä hän ajatteli päänsä sisällä, ei ollut ollenkaan Severuksen tietoon kuuluva asia.
Tyttö huokaisi oikein syvään kerran vielä, otti sitten koululaukkunsa maasta. Ja lähti omaa tahtoaan vastaan päänsä sisällä taistellen, tunnille.

^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^
" Mitä minun silmäni oikein näkevätkään. Neiti Snape, sinä et keskity.." Severuksen ääni kaikui luokassa jo kuinka monennen kerran.

Tunti oli viime vuoden kertausta, kilpiloitsuja ja sen sellaista, erittäin helppoa siis. Silti Drusilla ei onnistunut. Hän syytti siitä keskittymistään, joka oli karannut kaukomaille matkustelemaan, ilmeisesti Dracoa etsimään. Joten hän päätti luovuttaa..

" Keskittymiseni ei ole oikein tasaisella pohjalla tänään. Minun on paras lopettaa, turha yrittäminen, ennenkuin aiheutan vaaratilanteen"  Drusilla sanoi, siirtyen paikalleen istumaan. Hän katselisi lopputunnin muita oppilaita. Miten niin helpot asiat, saattoivat olla niin vaikeita nyt, kun kesällä hän oli tehnyt useamman onnistuneen kilpiloitsun, harjoitellut salaisia pimeyden taikoja. Ja miltein onnistunut suojeliuksessakin. Tällä kertaa jopa Granger.. eikun siis kuraverinenkin oli parempi.

^ kerrankin se nirppanokka saa onnistumisen iloa itselleen.. Severus ei tosin huomaa sitä^  hän ajatteli ilkeästi. Ollen oikeassa, sillä Severus oli kuin ei huomaisikaan, Nti Grangeria.

Kohta Drusilla huomasi jotain vielä kammottavampaa.. Se kuraverinen katsoi häntä, enemmän kuin kerran. Hän tosin oli, kuin ei huomaisikaan. Draco olisi jo nyt, huomauttanut jotain erittäin ilkeää, todella isolla äänellä.
Severus katsoi tosin tytärtään, ravistaen päätään ja siihen Drusilla tiesi selityksenkin. Kertakaan aiemmin, Severus ei nähnyt oman tyttärensä luovuttavan sillä tavoin.. Ennemminkin iloinnut salaa, kun Drusilla oli onnistunut. Pieleen mennyt taikajuomatuntikin, oli jo varmasti tuon  synkän opettajan tiedossa.
Mutta eihän Drusilla omalle päälleen mitään voinut. Sillä vaikka hän miten keskittyi, tunnilla opiskeltavaan asiaan hänen ajatuksensa vaelsivat hetken päästä kuin itsestään Dracoon.. Mikä alkoi, olla jo omituista.

" Drusilla. Ole hyvä ja jää hetkeksi aikaa"  Severuksen ääni tavoitti Drusillan, kun hän oli lähdössä luokasta.
Ilmeisesti olisi edessä keskustelu, siitä miksei Severuksen ainoa ylpeyden aihe ollut täysin oppitunneilla läsnä. Mutta hei, nythän Drusilla saisi tilaisuuden kysyä Dracosta. Ja pieni toivo, nosti jo päätään hänen sisimmässään. Jos hänen korviinsa tulisi, edes se tieto että Draco on turvassa, keskittyminenkin saattaisi palata.Tyttö istui huokaisten alas paikalleen. Katsoen sitten Severusta..

" Kuulin huolestuttavia uutisia. Sellaisia, joista miltein aloin voida pahoin. Minun tyttäreni, meni jotain pieleen taikajuomien tunnilla. Ja niin pahasti, että pahoiitin jopa oman mieleni. Ja minä kun suurella vaivalla aikaani uhraten, etukäteen kaiken kesällä opetin." Severus sanoi.  Siinä se tuli, isän pettymys tyttäreen.
"- Niinkuin aiemmin mainitsin. Päiväni on ollut tänään todella huono, se on painavin syy miksen pysty keskittymään"  Drusilla sanoi.

Mutta Severus, huomasi silläkin kertaa tyttärensä mielessä painavan jonkin muun, ilman että kysyi häneltä. Drusilla oli aina hämmästellyt sitä taitoa salaa isässään, ja kirosi mielessään kun ei ollut saanutkaan sitä verenperintönä itselleen.

" Olet varmasti huomannut Herra Malfoyn puuttuvan tuvastanne" Severus puhui taas, ennenkuin Drusilla ehti miettiä seuraavia sanojaan.
^ Dracostako me keskustelemme? eihän vaan mitään ole tapahtunut^  ne ajatukset vain tulivat tytön päähän. Hyvin harvoin, Severus edes  puhui Dracosta tyttärensä kuullen, saatika yhtään mistään mikä liittyi häneen.
" Olen huomannut" Drusilla päätti vastata lyhyesti.
Hän ei saanut kuitenkaan tilaisuutta kertoa huolistaan, Dracoa kohtaan ja varsinkaan siitä kun poika ei tullutkaan kouluun. Vaikka kyllä Draco varmasti tiesi, että häntä odotti moni.
" Herra Malfoy palaa kouluun huomenna illalla" Severus sanoi.
Niitä sanoja, tyttö oli odottanut salaa. Hänestä tuntui siltä, kuin raskas kivi olisi pudonnut pois hänen sydämensä päältä painamasta. Draco tulisi sittenkin takaisin, tosin reilusti myöhässä.
" Missä Draco on? miksei hän tullut kouluun silloin, kun me muutkin" Drusilla kysyi.
" Herra Malfoy on kunnossa ja täysin turvassa. Minä takaan sen" Severus sanoi, luoden katseen tyttäreensä, joka kertoi selvästi ettei ollut lupaa kysellä enempää.

Taas siis kävi näin. Drusilla jätettiin ulkopuolelle. Ei edes vastausta kysymyksiin. Milloin hän muka oli kertonut asioita eteenpäin. Tästä hänen olisi kuulunut tietää, sillä kysymys oli hänen parhaasta ystävästään. Drusilla oli aiemminkin kuunnellut, kun Severus oli keskustellut Luciuksen kanssa, eikä hän kertonut niistäkään asioista edes Amylle. No tosin, Draco oli kuullut kaiken.. Olisiko Drusillan sittenkin pitänyt vain pysäyttää Lucius eilen, ja kysyä häneltä samaa. Mutta tuskimpa Lucius olisi kertonut yhtään enempää kummitytölleen..
Drusillan oli siis vain maltettava mielensä huomiseen asti. Hän voisi kysyä asiasta Dracolta, sillä poika kertoisi hänelle aivan varmasti kaiken.

Drusilla huomasi muodonmuutosten tunnilla, keskittymisensä palanneen. Hän yllätti jopa McGarmiwan akan, todella vaikeassa muodonmuutoksessa ensimmäisten joukossa onnistumalla. Edes muka kaikenosaava Granger, ei onnistunut ennen häntä. Vaikkakin oli luokan paras siinä aineessa. Tieto Dracon takaisin tulosta, paransi Drusillan oloa monta astetta. Ja jälleen, Luihuisen tuvanjohtaja oli puhunut siitä ensimmäisenä tyttärelleen. Drusilla oli isälleen koko sydämestään kiitollinen.

LUKU 2://


Sinä iltana Drusilla meni tavallista aiemmin nukkumaan, sillä edellinen yö oli niin huonosti nukuttu. Hän tosin näki, oudolla tavalla pelottavan unen. Ja oli siitä syystä, herättyään hiljaisempi. Hän mietti hetken ajan, kertoisiko Amylle unestaan. Mutta koska uni oli vaikuttanut häneen normaalia enemmän, oli harkittava kahdesti. Dracolle, hän päätti kertoa, tavalla tai toisella. Sillä ei Drusilla normaalisti nähnyt sellaisia unia, parhaasta ystävästään.
Vaikkakin,Ennustuksen opettaja, Punurmio ( päästään ilmeisen vinksahtanut) oli ennustanut Drusillalle, vaalean nuoren miehen olevan hänne kohtalonsa. Kun Drusilla sitten kertoi siitä Dracolle, poika oli vain nauranut koko asialle. Siksipä, ennustus tunneilla ajan tuhlaaminen päättyi Drusillalta kolmannen luokan jälkeen.
Mutta se uni.. Oli kuin haudanhiljainen painajainen.. Unessaan, Drusilla näki parhaan ystävänsä eritavalla. Draco oli siinä kummallisen hiljainen, ja kovin ahdistunut. Selvästi pelkäsikin. Aivan vastakohta, siitä millainen poika oikeasti oli. Siksi tyttö ei enää uudelleen nukahtanutkaan, herättyään painajaisesta viiden aikaan aamulla.

Nyt tyttö käveli suureen saliin, muistinsa varassa. Kuin uponneena ajatuksiinsa. Hänen mielessään olivat vain viime yön omituinen uni, josta hän koitti saada selkoa itsekseen, niin ja Draco. Samalla hän mietti, miten puhua unesta pojan kanssa illalla jossain kahdestaan. Mutta nyt hän ei ehtinyt suureen saliin astikkaan, kun jokin palautti hänet todellisuuteen.

Yhtäkkiä hänen edessään seisoi Hermione Granger.
^ mistä sinäki siihen ilmestyit.., Katoa kuraverinen^ Drusilla ajatteli.
Hänen olisi tehnyt mieli, laukaista jotain inhottavan ilkeää suustaan, sillä nyt tuo nirppanokka ärsytti häntä vain enemmän. Mutta se katse tuon inhotuksen silmissä, ei ollut tavanomainen. Useimmiten tuo tyttö kiersi Luihuiset kaukaa. Se katse, tuntui nyt menevän suoraan Drusillan läpi, ja siitä hän ei todellakaan pitänyt. Tästä tilanteesta oli pakko mennä äkkiä kauas, ennenkuin kukaan Luihuinen huomaisi, tuon halveksitun Rohkelikon näin lähellä häntä.

" Drusilla, Meidän pitäisi puhua Dracosta" Hermione sanoi.

Sillä kertaa Hermione ei kuulostanut aralta, puhuessaan Drusillalle. Vaikka tiesi, varmasti kuinka ilkeä vastakommentti saattaisi olla tulossa. Drusilla oli Luihuinen, Hermione Rohkelikko. Ja vielä kuraverinen. Yäks.. Kauas hänet, Drusillasta ja äkkiä. Mutta mitä hän sanoikaan.. Jotain Dracosta?
Nyt sillä kuraverisellä ei ole kyllä järkeä ollenkaan. Kehtaisikin edes sanoa Dracon nimen ääneen.. Ja millä äänensävyllä, ei inhoavalla vaan.. Tämähän on kauhistuttavaa.
Kuraverisen kanssa, Drusilla ei kyllä keskustelisi yhtään mistään mikä liittyikään Dracoon..
Nyt Drusillan teki mieli, alkaa nauraa todella ilkeästi.. Kuraverinen oli siis vihdoin sekaisin päästään. Hänellä ei ollut minkäänlaista lupaa puhutella Draco Malfoyta etunimellä. Sillä siitä, seuraisi hillitsemätön vihapurkaus, sen Drusillakin tiesi.. Jos Draco kuulisikaan, kuraverisen lausuneen hänen nimensä.
Draco todellakin inhosi Hermionea, ihan yhtä paljon kuin Drusillakin. Se oli ollut aivan selvää ensimmäisestä luokasta asti, ja muuttunut vihaksi vuosien myötä. Ainakin Dracolla.. Drusilla ei ollut ihan varma siitä tunteesta, vielä.

Drusilla muisti ne kaikki, miltei tappavat katseet, joita Hermione oli saanut osakseen Dracolta. Ja sen, minkä kohtauksen Draco sai, kun yhdellä tunnilla kun Hermionen käsi osui vahingossa hänen käteensä. Sitä meteliä, Drusilla ei unohtaisi koskaan..
Ja ne kaikki loukkaukset, jotka tosin olivat lähes uhkailua viime vuonna. Dracolle, Hermione oli ala-arvoinen kuraverinen, josta kuului pysyä kaukana, ja missään nimessä ei saanut sanoa mitään ystävällistä..

Hyi oikeasti, se äänensävy.. Mahdotonta.. Miten kuraverinen voi puhua Draco Malfoysta.. Huolestuneesti?
Drusilla sai päähänsä ajatuksen, joka samantien miltei käänsi hänen sisuksensa nurin.. Oksettava tunne painoi hänen kurkussaan hetken ajan. Hermione ja Draco.. Miten sellaine edes tuli hänen mieleensä. Niin kauheaa ja pahaa oloa aiheuttavaa ajatusta, hän ei kyllä jättäisi mieleensä seilaamaan. Draco kyllä purki usein, huonon tuulensa Hermioneen.. Mutta muuten.. Draco taisi katsella Hermionen läpi. Yksikään kaunis sana Hermionesta, ei kyllä tullut Dracon suusta. Siksi Drusilla, ei uskonutkaan Hermionen haluavan puhua tosissaan hänen parhaasta ystävästään, niin ja Luihuisen suosituimmasta pojasta.

" Iha oikeasti Drusilla. Minulla on jotain tärkeää kerrottavaa. Olet Dracon paras ystävä.. Ja en millään voi ymmärtää, miksi hän haluaa salata sellaista sinulta" Hermione jatkoi lausettaan.. Ja olikin sitten hiljaa.
"- Mitä niin Draco haluaa salata?" Drusilla kysyi..

Hänen olonsa paheni vain. Ei ollut kaukana sekään, ettei tuo Luihuisen tyttö kohta oksentaisi. Jos hän kuulisi vielä yhdenkään tuonsuuntaisen lauseen nti Grangerin suusta. Mutta ei vain puhuminen, pahentanut hänen oloaan. Vaan myös se, hänen päähänsä nousi epämiellyttäviä ajatuksia.. Aika selkeitä ajatuksia Dracosta ja Hermionesta.. Yhdessä.. Kuin suoraan hänen silmiensä edessä.
Ei se ollut totta, ei Draco koskaan tekisi niin. Drusilla todella tunsi parhaimman ystävänsä. Eiii sellaista ei ole tapahtunut, mitä Drusillan pään sisällä nyt oli. Draco, ei hermostuttaisi Luciusta sellaisella, mikä oli todella oksettavaa.. Pakko tämän oli olla jotakin muuta, sillä nti Grangeriin, Draco Malfoy ei koskisi todellakaan, ei sillä tavoin... Mistään hinnasta.

" Minulle tuli tunne.." Drusilla sanoi. Miettien, miten esittäisi asiansa mahdollisimman paljon teeskennellen.
" Meidän olisi hyvä puhua tästä sinun asiastasi" hän jatkoi, ollen lähellä oksentaa omalle äänensävylleen.
Se oli liian rauhallinen, verrattuna siihen ilkeään jolla hän useimmiten huomautteli.. Hermione oli nirppanokka, ja hermoja raastavin oppilas koko koulussa.
Muutaman kerran Drusilla jopa toivoi kuolemaa tuolle nti ala-arvoiselle. Mutta tietenkään hän ei osannut yhtäkään anteeksiantamatonta kirousta. Kukaan opettaja, ei saisi edes opettaa niitä. Lucius Malfoy, oli tarjoutunut opettamaan ne ainakin Dracolle, ja myös Drusillalle, jos hän olisi siitä vähin äänin Severukselle. Toisin sanoen,ei kertoisi mitään.
Mutta milloin Lucius ehtisi opettamaan.. Sitä hän ei tiennyt.  Siitä mitä Lucius sanoi toissa kesänä, oli kulunut jo vuosi. Ilmeisesti hän oli unohtanut kaiken.
Severuksella oli tosin nyt oma tilaisuutensa, opettaa ne kiroukset mutta vain teoriassa. Drusilla joutui siis toivomaan hartaasti, että Lucius muistaisi lupauksensa hänelle ja olisi maailman parhain kummisetä.

" Menen nyt kyllä ensin aamiaiselle. Jos millään voisit odottaa hetken" Drusilla sanoi ensin, tajuten sitten myöhästyvänsä, jos jäisi vielä keskustelemaan kuraverisen kanssa.
" en voisikaan tehdä niin ennen ensimmäistä tuntia. Sopiiko sittenkin lounastauolla?" Drusilla kysyi uudelleen..
Hän alkoi oikeasti voida pahoin, sillä ystävällisen teeskenteleminen ei oikein nyt sopinut hänelle. Mutta eihän hän puhuisikaan ykkösvihollisen kanssa, ellei asia koskisi Dracoa.

" kyllä se minulle sopii.. Tämä asia ei vaan voi jäädä odottelemaan" Hermione sanoi.

Samassa Drusilla huomasi jotain pelottavan tuttua Hermionen silmissä. Missä hän näkikään sellaisen katseen aiemmin?
Pansy se oli. Äkkiä hän muisti koko tilanteen. Se oli kolmannella luokalla, kun Pansy yritti salata häneltä tunteensa Dracoa kohtaan. Pansy kun niin pelkäsi Drusillan raivostuvan hänelle.
Eihän kuraverinen vaan ollut.. Ihastunut Dracoon?
Jos olisikin, se menisi heti illalla Dracon tietoon.. Ja sen jälkeen, kaikki kuraverisen unelmat murskautuisivat kuin lasi kiveen.
Jos Drusilla ei siinä itse onnistuisi, nii kyllä Draco siitä lopun tekisi, todella tuhoisasti..





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti