Goodbye Draco:

 💔 Goodbye Draco: 💔

-- Dramione --

Osa 1:

I've been looking through my memories,,

 

 Muistot. Ne vain olivat niin kauniita, hauraita ja korvaamattomia. Sekä myöskin unohtumattomia, vaikkakin samaan aikaan niin herkästi haalistuvia, sekä myöskin katoavaisia. Muistot. Nimenomaan jo lähes loppuun kuluneelta kesälomalta olivat sellaisia, nimeomaan juurikin niitä joiden Hermione Granger vannoin mielessään haluavansa pysyvän tallessa. Ikuisesti, tai ainakin niin kauan kuin hän olisi elossa. Hermionen sydämessä. Ja jos, yksikään niistä katoaisi samalla katoaisi myös palanen hänestä itsestään.

Aivan samoin, kuin Draco Malfoy vain katosi. Yhtäkkiä, ilman varoitusta. Täysin odottamatta, vain haihtui jonnekkin. Kauas, kauas pois. Hermionelle, Draco oli vain haalistunut, hauras ja hyvin kaunis niin onnellinen muisto.

Kulunut, jo lähes lopuillaan oleva kesäloma oli ollut kaikista parhain. Siis ainakin eiliseen iltaan saakka. Siis, ennen eilistä iltaa ja myöskin sitä seuraavaa yötä ja varhaista aamun koittoa. Hermione Granger ja Draco Malfoy olivat olleet erottamattomia. Jokaikisenä kesäloma päivänä auringonlaskusta - auringonnousuun. Kaksi, niin ihanaa ja loputtoman pitkiltä tuntunutta kuukautta. Ja niin, niin lyhyen ajan kuluessa. Hermionen, Rohkelikon tuvan tytön niin typerä pieni sydän ehti kuin ehtikin vain rakastua palavasti  Dracoon, vaaleaan ja hopeanharmaa silmäiseen Luihuisen tuvan poikaan joka ei ollut todellakaan kiltti ja viaton poka.

Kiltti? viaton? unohtakaa ne. Sellaiset sanat eivät vain sopineet Draco Malfoyihin. Ei. Luihuisen tuvan poika oli jotakin aivan muuta. Siis, no. Kyllähän Draco osasi puhua kauniilla sanoilla, olla kuin herrasmies. Siis, siihen hetkeen saakka kunnes sai mitä halusi. Ja no. Kuluneen kesäloman aikana myös Hermione oli saanut oman osansa siitä, sekä myös oppia tuntemaan millainen Draco Malfoy ihan oikeasti oli.

No, mutta. Ajatellaapa asiaa hetkinen myös Hermionen puolelta.

Ei, ehei. Hermione ei missään nimessä noin vain laittaa kaikkea vain Dracon syyksi.  Hermionehan oli ihan itse, vapaasta tahdostaan lähtenyt mukaan siihen kiellettyyn leikkiin. Ei häntä kukaan siihen pakottanut, ei edes Draco. Se oli ollut Hermionen oma, aivan täysin tietoinen valinta. Kun hän oli vain jäänyt ensimmäisestä kesäkuun yöstä lähtien Dracon seuraan. Sen sijaan, että hän olisikin vain kääntänyt selkänsä ja kävellyt pois taakseen katsomatta. Niinkuin Hermione oli tehnyt koulussa, aina Dracon käytävillä tai linnan pihamaalla kohdatessaan.

 Ja jos. Jos Hermione vain olisi tehnytkin niin, myös sinä kesäkuisena yönä Dracon ensimmäistä kertaa kohdatessaan. Ei. Hermionen ei tarvitsisi lainkaan vain teeskennellä kaiken olevan hyvin. Päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen. Ja hänen ei myöskään tarvitsisi hymyillä tekaistua hymyä tai nauraa tekaistua naurua.  Eikä missään nimessä keksiä etukäteen valheellisia tarinoita siitä, kuinka kiva ja onnelinen päivä hänellä olikaan.  Ei, ehei. Hermionen ei tarvitsisi teeskennelä, eikä valehdella lainkaan.  Jos hän olisi vain sanonut ääneen sanat:

" - Ei. En ole kiinnostunut sinusta, Draco."

When the sun is going down 

I feel you coming closer

In the darkness, I feel safe in your arms.

 

 Sinä, hyvin kauniina varhaisena ja aurinkoisena elokuun aamuna. Vain hetkinen sen jälkeen kun Hermione oli eronnut tietämättään viimeistä kertaa. Dracosta. Hermione oli vain mennyt, hyvin onnellisena ja hymyilevänä nukkumaan. Nähden jälleen vain suloisia ja niin onnellisia unia rakkaimmastaan vaikka hän olikin nukkunut vain muutaman tunnin.  Ja heti herättyään ja sängystä ylös noustuaan. Hermione oli kävellyt heti ensimmäiseksi kylpyhuoneeseensa, suihkuun. Suihkun jälkeen itsensä ensin kuivattuaan ja sen jälkeen pukeuduttuaan sekä myöskin hampaiden ja hiusten harjaamisen jälkeen. Hermione lähti samointein huoneestaan alakertaan, tehdäkseen viimeiset kesken jääneet läksyt loppuun jotka odottivat häntä olohuoneen pöydällä. Minne hän oli ne edellisenä iltana jättänyt lähtiessään tapaamaan Dracoa.

 

 ' Onneksi. Me emme jääneet tälläkään kertaa kiinni, minun vanhemmilleni. ' 

Hermione ajatteli vain hiljaa itsekseen, kun hän istui alas sohvalle, joka oli puisen, pienen pöydän edessä olohuoneessa. Siinäpä sitä olisikin ollut selittelemistä. Sekä myöskin vastaamista kaikkiin niihin hyvin kiusallisiin kysymyksiin. Kuten:  " - Kuka se poika oiken on?."  " - Missä sinä olet tavannut hänet? koulussako?."  " - Miksi ihmeessä me emme ole tavanneet häntä, aikaisemmin?."

' Siinä tilanteessa. Minun olisi vain pitänyt keksiä nopeasti valheellisia selityksiä, siihen miksi vanhempani eivät ole koskaan tavanneet Draco Malfoyta? enhän minä missään nimessä olisi totuuttakaan voinut heille kertoa. Draco Malfoy kun vihaa tai siis ainakin vihasi ennen kesälomaa kaikkia jästisyntyisiä, niinkuin minäkin olen. Ainakin tähän kuluneeseen kesälomaan saakka.  Ja aivan varmasti. Ennen tätä kulunutta kesälomaa. Draco Malfoy olisi aivan varmasti sanonut jotakin ilkeää vanhemmilleni. Siis jos vanhempani olisivat kohdanneet hänet. Ihan vain sattumaltakin. '

Hermione ajatteli edelleen vain itsekseen, olohuoneessa yksin istuessaan. Hänen edessään pöydällä oli sillä hetkellä auki muodon muutosten oppikirja.

 

' Ehkäpä, kuka tietää. Draco Malfoy onkin nyt  ihan oikeasti muuttunut. Ainakin hän on ollut aivan täysin erilainen nyt kun me olemme olleet kahden, kuin millainen hän on aina ollut koulussa. Siis jos me kaksi satuimme kohtaamaan toisemme jossakin, ihan vahingossakin. Kuluneen kesäloman aikana, Draco ei edes nimitellyt minua kertaakaan kuraveriseksi. ' 

Hermione ajatteli edelleen itsekseen, pyöritellen sulkakynää sormissaan.  Ja sitten, aivan ilman syytä. Hermione vain hymyili. 

Mutta. Entäpä se.. Aivan hullu idea, jonka Draco Malfoy oli vain saanut päähänsä yhtäkkiä yöllä. Siinäkin tilanteessa Hermione olisi vain voinut hiippailla ihan hiljaa alakertaan, avaamaan oven. Mutta, EI. Draco Malfoy oli aivan välttämättä halunnut noin vain kiivetä ikkunasta, Hermionen huoneeseen. Siinä tilanteessa. Hermione oli hetkisen pelännyt Dracon putoavan kiivetessään alas ruusupensaaseen ikkunan alapuolella, satuttaen itsensä tai pojan jalan osuvan vahingossa ikkunalautaan josta kuului aina aika ikävän ilkeä rämähdys. Siis jos siihen osui edes vahingossakin jotakin. Mutta onneksi, kumpaakaan ei tapahtunut.

 Sen sijaan. Viime yönä oli tapahtunut jotakin aivan muuta. Jotakin niin paljon parempaa, herkempää, intohimoisempaa sekä myöskin aika kuumaa. Siihen oli liittynyt hyvin lähekkäin olemista, sekä vaatteiden hiljalleen vähentymistä. Niin ja myöskin suudelmia. Hermione tunsikin hieman suloista kuumotusta poskillaan, muistellessaaan viime öisiä hetkiä. Ja voi, miten suloista se olikaan. Kun yksi hänen tyynyistään vain tuoksui yhä edelleen Dracolta.

Yhtäkkiä. Hermionen olo muuttuikin niin levottomaksi, ettei läksyihin keskittymisestä tullutkaan mitään. Näinkö tämäkin iltapäivä tulisi kulumaan, jälleen? yhtäkään läksyksi tullutta tehtävää ei tulisi valmiiksi, ei vain koska Hermione unohtuisi vain jälleen haaveilemaan itsekseen. Ei, nyt tästä olisi tultava loppu. Hermione ei vain millään voisi mennä syksyn ensimmäiselle muodonmuutosten oppitunnille, ilmoittaen professori McGonagalille unohtaneensa kokonaan tehdä läksyt.

Dracosta tämä kaikki tuntuisi 

vain hyvältä.

Siis jos hän vain tietäisi sen..

Kuinka hemmetin paljon 

hän vain häiritsi..

Hermionen ajatuksia, keskittymistä.

Jopa silloinkin,

kun hän ei edes ollut samassa huoneessa. 

Draco Malfoyihin ei vain sopinut sanonta:

- Poissa silmistä, poissa mielestä -

 Hermione Granger tiesi myös, mitä se sanonta tarkoitti. Se sama, jo kulunut lausahdus. Jonka Hermione oli kuullut satoja kertoja, toistamiseen koulun käytävillä. Kolmannesta kouluvuodesta lähtien, nimeomaan muiden tyttöjen toisilleen kuiskalemana. Kertaakaan, ei kertakaan aikaisemmin Hermione ei ollut kiinnittänyt muiden tyttöjen kuiskailuihin lainkan huomiota. Mutta. Nyt hän ymmärsi. Ne kaikki keskenään hiljaa kuiskailleet tytöt olivat kuiskailleet hiljaisin sanoin, vain Dracosta toisilleen.

 

Hermione antoikin sulkakynän vain pudota sormistaan, noin vain puiselle pöydälle. Hän työnsi myös edelleen auki olevan muodonmuutosten oppikirjan, sekä edelleen keskeneräiset läksyt kauemmas itsestään. Hermione ihmetteli melkein ääneen itsekseen myöskin sitä, mihin hemmettiin hänen keskittymisensä ja myöskin motivaationsa opiskeluun oli noin vain kadonnut? nimeomaan tämän oppiaineen kohdalla. Nimittäin, muiden oppiaineiden läksyjä tehdessään. Hermione oli kuin olikin onnistunut haihduttamaan Draco Malfoyn pois mielestään. Niiden muutamien tuntien ajaksi, jotka hän oli käyttänyt opiskeluun.  Miten hemmetissä se ei nyt onnistunutkaan? 

 

' Jospa, keskittymiseni opiskeluun ja läksyihin palaa takaisin sitten kun olen Ronin luona. Koska, siiloin. Draco Malfoy ei missään nimessä saa edes lupaa tulla häiritsemään ajatuksiani. No, enhän minä edes uskaltaisikaan ajatella Dracoa, Ronin luona ollessani. En ainakaan silloin, kun Harrykin on samassa huoneessa. '

 

Jälleen kerran Hermione vain sai itsensä kiinni ajattelemasta itsekseen. Sen hän oli huomannut jo viime vuonna. Toinen Hermionen  parhaista ystävistä osasi ilmeisesti arvata sen ennalta, mitä Hermione oli milloinkin sanomassa ääneen. Ei, ehei. Harry ei sentään osannut lukea ajatuksia tai nähnyt kenenkään pään sisään. Vai näkikö sittenkin? no olivatpa asiat miten päin tahansa. Ja jos Harry osasikin jo jotain niin monimutkaista taikuutta. Sen olsii silloin varmasti joku opettajista hänelle opettanut.

 

Mutta. siinä tapauksessa siis. Jos Harry saisi edes pienen pienen aavistuksen tai edes huomaisi jotakin outoa tai poikkeavaa Hermionen käytöksessä. EI, Harry ei antaisi sen vain olla. Harry selvittäisi sen sijaan koko asian,  kysymällä siitä suoraan Hermionelta.  Ja siinä tilanteessahan eivät tekaistut valheet auttaisi. Koska, eihän Hermione edes voisi ikinä, missään tilanteessa lausua ääneen yhtäkään valheellista totuutta tai sanaa, toiselle parhaalle ystävälleen.

Haluaisin vain tietää sen..

Mitä sinä oikein salailet, Draco?

ja miksi sinun hopeanharmaat silmäsi,

näyttivät niin huolestuneilta,

viime yönä kun kohtasimme toisemme?

Onko jotakin tapahtunut?

oletko sinä vaarassa? vai mitä helvettiä tämä oikein on?

mikset sinä kerro mitään minulle,

siitä mitä sinun pääsi sisällä liikkuu?

Sinä tiedät sen jo, etten osaa lukea ajatuksiasi..

Mutta siitä huolimatta haluaisin tietää totuuden..

Ja vain koska olen huolissani sinusta Draco.

 Eilisessä illassa, sekä myös yössä oli ollut muutakin. Ja se jokin häiritsi nyt myös Hermionea. Hermione nousikin hetkisen kuluttua seisomaan sohvalta jossa hän istui, kävellen samantien ikkunan luo. Ikkunasta. Hermione näki äitinsä ulkona takapihalla, ilmeisesti kitkemässä kukkapenkkiä. Mutta sen enempää huomiota, Hermione ei nyt kiinnittänyt äitiinsä tai edes mennyt auttamaan. Hermione olisi tehnyt sen, jos hänellä ei edelleen olisi keskeneräisiä läksyjä. Eikä hänen päänsä myöskään olisi täynnä huolestuneita ajatuksia. Niinkuin se nyt oli.

Entåpä jos nyt kävisikin vain niin. Jos siis, Hermione vain menisikin nyt ulos takapihalle äitiään auttamaan. Ja yhtäkkiä moin vain lkatoaisikin jälleen syvälle  omiin ajatuksiinsa. Ei, se ei olisi laisinkaan hyvä juttu. Varsinkaan kun. Aamullakin se oli niin vähästä kiinni ettei Hermionen tullut äitinsä yllättämäksi, hiippaillessaan salaperäisesti ulos ovesta, Dracon kanssa. Hermione huomasi vain hymyilevänsä jälleen, vilkaistessaan peiliin olohuoneen seinällä. Kun hän vain muistelikin mielessään aamulla tapahtunutta.

Siis sitä hetkeä, kun Hermione ja Draco olivat katselleet nousevaa aurinkoa kahdestaan, Hermionen kodin pihatien päässä olevan portin edessä. Hermione oli tietenkin silloin Dracon sylissä, nojaten päätään vasten sitä niin jumalaisen seksikästä, lihaksikasta vartaloa vasten. Ja myös suudelmat heidän kahden välillä, olivat olleet niin suloisia.

" - Rakastan sinua niin paljon, Draco. "

Hermione kuiskasi hiljaa itsekseen ne sanat. Ei, hän ei edes muistanut milloin viimeksi hän olikaan ollut näin onnellinen, että hänellä oli vaikeuksia estellä hymyä hiipimästä kasvoilleen. No. Ainakin silloin hän oli ollut. Kun hän oli saanut kymmenen vuotianaa pienenä tyttönä sen ihan ensimmäisen kirjeen koulusta. Jossa hän aloittaisi kuudennen kouluvuoden, syyskuussa.

Mutta. Se hymy, haihtuikin yhtä nopeasti pois Hermionen huulilta, kuin se oli ilmestynyt. Kun yhtäkkiä. Hermione muistikin sen. Miltä Draco Malfoy olikaan näyttänyt eilis iltana, seisahtuessaan Hermionen huoneen ikkunan alle.

Se katse. Draco Malfoyn hopeanharmaiden niin kauniiden silmien katse oli ollut sellainen, millaista Hermione ei edes muistanut koskaan aikaisemmin nähneensä koko kuluneen kesäloman aikana. Draco Malfoyn katse oli ollut niin huolestunut.

Mitä oikein oli tapahtunut?

Oliko joku nähnyt Dracon yhdessä 

Hermionen kanssa?

Joku kuolonsyöjistä??

No jos asia oli niin, 

silloinhan Hermione olisi 

ihan oikeasti vaarassa..

Siis, vieläkin isomassa 

kuin missä hän oli jo nyt.

 Oliko Draco Malfoy ollut viime yönä oikeasti huolissaan Hermionesta? no jos olikin ollut, niin onneksi se myös meni pian ohitse. Koska, huomattuaan viime yönä Hermionen olevan kunnossa. Se hyvin huolestunut häivähdys oli haihtunut pois Dracon silmistä.

Hermionen mielestä se tosin oli ollut niin suloista. Kun hän edes muistelikaan Draco Malfoyn olleen ihan oikeasti huolissaan siitä, oliko Hermione turvassa ja kunnossa vai ei? no, aivan saman Hermione olisi tehnyt itsekkin.

Olihan Hermionekin ollut ainakin kesäloman alussa, hyvin huolissaan myös Dracosta. Hermione muistikin yhä. Kuinka hän oli ensimmäisenä kesäkuisena, jo myöhäisenä iltana Dracon ensimmäistä kertaa, aivan sattumalta kohdattuaan istunut vain, aivan hiljaa paikallaan kuunnellen, kun Draco vain puhui ja puhui hänelle. Hermionea kauhistutti edelleen se, kun hän muisti kaiken sen. Aivan sanan tarkasti, mitä Draco oli hänelle kertonut. Niistä kaikista hirveistä, toistuvista painajaisista joita Draco oli nähnyt. Ja myöskin siitä, kuinka Draco ei enää uskaltanut edes liikkua yksin ulkoona iltaisin, pimeyden jo laskeuduttua.  Mutta, mitä se kaikki oikein tarkoitti?`Mitä Draco Malfoy oikein pelkäsi niin paljon? sitähän, Draco ei ollut suostunut hänelle kertomaan. Ja ei, Hermione ei uskonutkaan saavansa koskaan edes kuullakkaan siitä.

-- Toinen osa tulossa pian !! --