1.5.2011

Nimetön toistaiseksi.. Luvut 9 & 10:

LUKU 9:


" SINUSTA TÄMÄ TILANNE ON VAIN HAUSKA!! suhtaudut siihen, nauramalla" Pansy jatkoi huutamistaan..
Pansyn kimakka ääni, alkoi sattua jo Drusillan korviin, ja hän alkoi pikkuhiljaa kyllästyä, Nauru, ei kyllä todellakaan ollut enää kaukana. Ja osa syy siihen, oli Drusillan väsymys.
" JATKA VAAN!! kohta joudut selittelemään, tämän kaiken niin rakkaalle Dracollesikin" Drusilla huusi Pansylle viimeisen kerran. Ja meni sitten kylpyhuoneeseen, puhdistaakseen kasvonsa, niin ja toki myös harjaamaan hampaansa. Hän halusi edes pienen hetken rauhaa Pansylta.
Drusilla oli aivan oikeassa myös siinä, mitä oli aikaisemmin ajatellut. Sillä kun hän palasi makuusaliin, Severus seisoi ovella, Dracon kanssa. Drusillan sydän tosin jätti yhden lyönnin välistä, kun hän katsoikin tuota vaaleaa poikaa..

" Mitä ihmettä, te tytöt taas huudatte täällä. Nyt on miltei keskiyö" Severus Snape kysyi, katsoen ensin Pansya ja sitten Drusillaa.. Hän selvästi odotti, jonkinlaista selitystä tilanteeseen. Draco katsoi, kumpaakin tyttöä myös kysyvästi, tosin Drusillaa aavistuksen kauemmin.
" Sen haluan minäkin tietää. Huutonne kuului, meidän makuusaliin asti" Draco sanoi, osoittaen sanansa suoraan Pansylle. Katsoen tyttöä hieman tuomitsevasti. Drusillaa, poika vilkaisi vain nopeasti, mutta tyttö kyllä näki ihan pienen hymyn pojan kasvoilla.

" Pansy aloitti tämän.." Drusilla sanoi.
" Minä olin menossa nukkumaan, ja hän alkoi laukoa syytöksiä päin minua. Niin ja haukkumaan myös. Naurettavasta syystä vielä" hän lisäsi, haukotellen taas.
" Mikähän syy sinulla tällä kertaa on syytellä Drusillaa?" Draco kysyi Pansylta. Drusillalla oli suunnattomia vaikeuksia, estää hymyn ilmestyminen kasvoilleen. Näin hän oli itsekkin tilanteen ajatellut.

" Tiesitkö... Että paras ystäväsi on selkäänpuukottaja. Ja vielä pahin sellainen, koko Luihuisen tuvasta" Pansy sanoi, unohtamtta ilmeisesti tahallaan vastauksensa Dracon kysymykseen..
" En minä vain mitään sellaista huomaa. Ja en ole kuullutkaan, kenenkään sanovan niin. Drusilla Snape on rehellisin tyttö Luihuisessa" Draco sanoi...

Drusilla tiesi, pojan tarkoittavan sanojaan. Hänestä se tuntui käsittämättömän hyvältä.. Ja lämmin aalto kulki hetken tytön läpi. Samaten hänen sydämensä jätti taas yhden lyönnin väliin.
" Draco puhuu totta. Minä en ole selkäänpuukottaja, niitä kohtaan jotka ovat oikeasti ystäviäni" Drusilla sanoi.
" En kyllä ole tehnyt niin sinullekkaan.." hän jatkoi, puhuen Pansylle.
" Miksi edes tekisin sellaisia? kun ei ole syytäkään. Sinä olet vainoharhainen, taikka mustasukkainen.." hän lisäsi vielä.
" Sen minä haluan vain kuulla. Miksi sinä teeskentelet jatkuvasti" Pansy sanoi, lyöden Drusillaa miltei päin kasvoja niillä sanoilla.

Sehän ei kuulu Pansylle ollenkaan, mitä Drusilla oikeasti ajatteli Dracosta. Sen tiedon arvoinen tuo bimbo ei todellakaan ollut. Kun ei kerran aiemminkaan uskonut, niihin puheisiin joiden mukaan Draco petti häntä.

" Sinulla ei taida olla totuudenmukaisia syitä, jotka oikeuttaisivat sinut syyttelemään tytärtäni. Se ei ole edes hänellä tapanakaan. Drusilla on ollut aina ehdottoman rehellinen, sellaiseksi minä olen hänet itse kasvattanut" Severus sanoi.
Drusilla huomasi niistä sanoista jo, ettei Luihuisen tuvanjohtaja uskonut Pansyn syytöksiin. Mutta hän olisi silti halunnut kadota näkymättömiin. Miksi Severuksen, piti taas kerran sanoa se lause, Dracon ollessa paikalla.
" Kiitos isä tuhannen kerran.. Kun nolasit minut" Drusilla sanoi sen hiljaa.. Sillä Severus, ei kuullut hänen sanojaan.

Dracon katse tosin oli, myötätuntoinen. Kun hän katsoi tyttöä useamman minuutin. Drusilla aavistelikin mielessään, Lucius Malfoyn myös nolanneen poikansa enemmän kuin yhden kerran.

" Ethän sinä Severus, edes halua uskoa mitään pahaa tyttärestäsi. Näkisitpä vain itsekkin, millainen hän on nykyään"  Pansy sanoi.

Ja kohta tuo bimbo on vaikeuksissa, Drusilla huomasi ajattelevansa. Hän tiesi sen, ettei Severus Snapelle kannattanut kenenkään puhua tuollaisella sävyllä, ei varsinkaan Drusillasta. Sillä hän oli isänsä ylpeyden aihe.. Severus, ei kuuntelisi hyvällä loukkaavia puheita tyttärestään.. Niistä tulisi vain vakavia seurauksia, sille joka sellaisia päästi suustaan.
Drusilla ajatteli myös usein samoin isästään. Ääneen hän ei vain sitä enää sanonut. Aiemmin, hän oli tosin montakin kertaa ollut, lähellä räjähdyspistettä, kuullessan mitä Rohkelikot puhuivat. Nykyään hän ei enää kuunnellut vihollisen ilkeitä puheita.

" Uskallakkin asettaa isäni sanoja, kyseenalaiseksi" Drusilla ärähti Pansylle ensimmäisen kerran.
" Severus on nyt täysin oikeassa. Ja sinä väärässä. Voin kun ikävä tilanne sinun kannaltasi" hän lisäsi.
Tytöllä oli edelleen taikasauva kädessään, ja hän heitteli sitä nyt ilmaan. Jotain oli pakko tehdä, sillä Pansyn ja tuvanjohtajan keskustelu ei johtanut mihinkään. Drusilla halusi vain enemmän mennä nukkumaan.

" Me kaksi keskustelemme tästä vielä., Saat varautua siihen" Draco sanoi Pansylle. Ja katse pojan silmissä, kertoi kaikesta muusta kuin hyvässä hengessä keskustelemisesta. Drusilla ei enää ihmetellyt ollenkaan sitäkään, että sen keskustelun aikana Draco jättäisikin Pansyn.
" Minä en pidä tästä yhtään. Sinä käyttäydyt lapsellisesti ja haukut parasta ystävääni. Ja vielä syytteletkin." Draco jatkoi.
" Drusilla sanoo useinkin asiansa suoraan, muttei koskaan sellaista mitä hän ei tarkoita. Eikä hän tee koskaan sellaista, mitä ei halua muiden tekevän hänelle" poika päätti puheensa niillä sanoilla.

Kun Draco Malfoy tietäisikin, mitä Drusilla niin mielellään tekisi hänelle. Tyttö oli koko sydämestään kiitollinen pojalle, kun tämä oli jälleen asettunut hänen puolelleen.
" Sinä se et nyt näe häntä, niinkuin minä näen" Pansy yritti vielä puolustella itseään.
" Minä en kuuntele enää yhtään sinun lapsellisia syytöksiäsi.. " Draco sanoi. Ja sai Pansyn vaikenemaan.
" Jospa tytöt menisivät nukkumaan.. Ja toinen teistä luultavasti, on aamulla viisaampi" Severus sanoi.
" Mutta.. Jos minun korviini kantautuu, yksikin äänenkorotus tästä huoneesta.." hän jatkoi, katsoen kumpaakin tyttöä vielä kerran.
Drusillalle sen katseen merkitys oli selvä. Jos tämä tilanne toistuisi, he kaksi joutuisivat kertomaan kaiken riidastaan tuvanjohtajalleen totuudenmukaisesti.
" Minä en keskustele tänään enää kenenkään kanssa. Menen nukkumaan" Drusilla sanoi.

Hän tosin vilkaisi Dracoa vielä kerran.. Sanoen äänettömästi hyvää yötä pojalle.
Draco vastasi miltei heti tytön katseeseen, ja hetken ajan se kiusoitteleva hymy oli pojan kasvoilla, ennenkuin hän käänsi katseensa pois..
Drusilla toivoi, ettei sitä katsetta huomannut kukaan muu..

" Drusilla mitä tuo äskeinen oli?" Amy kysyi hiljaa..
" Mikä niin?" Drusilla esitti hiljaisen vastakysymyksen.
" Missä vaiheessa tuollainen katseiden vaihtaminen on alkanut sinun ja Dracon välillä?" Amy kysyi uudelleen.
" Olemme tehneet niin usein aiemminkin.. Ei siinä ole mitään uutta" Drusilla kuiskasi, haukotellen.
" Äskeisessä katseessa ainakin oli" Amy sanoi hiljaa.
Mutta siihen Drusilla ei vastannut enää.. Sillä hän oli jo miltei nukahtanut...
----------------------------------------------------------------------------------

Aamulla Drusilla oli miltei myöhästyä huispausharjoituksista. Hän manasi Pansya salaisuuksien kammion vangiksi mielessään, sillä tämä oli sen bimbon syytä. Mutta se kai kelpaisi selitykseksi Dracolle... Jos hän myöhästyisi ja sanoisi syyksi eilisen tilanteen.
" Mitä sinä riehut?" Amy kysyi.
Drusilla onnistui herättämään hänet kolistelullaan.. Mutta hän vain etsi huispaushanskojaan.
" en tahallani mitään. Lähden harjoituksiin, kunhan löydän hanskani" Drusilla sanoi anteeksipyytäen..
" jatka sinä vain unia, minun puolestani"
" Näin aikaisin? " Amy kysyi.. Hän ei ilmeisesti uskonut Drusillaa..
No kello olikin varttia vailla seitsemän aamulla..
" Kaikki kunnia Dracolle tästä. Vieläkö haluaisit olla joukkueessa?"Drusilla kysyi.
" En todellakaan. Inhoan näin aikasin heräämistä lauantaisin.. Nähdään aamiaisella" Amy sanoi haukotellen.
" Näe kauniita unia minun puolestani" Drusilla sanoi, lähtiessään makuusalista.

" Ajattelitko nukkua harjoitusten ohi?" Draco kysyi..
" En. Hanskat olivat kadoksissa. Mutta oli syy kyllä tyttöystävässäsikin. Kun en päässyt ajoissa nukkumaan eilen" Drusilla sanoi, vetäen harjoittelukaavun päänsä yli.
" Mitä se eilinen taas oli tarkoittavinaan" Draco kysyi..
" Kysy tyttöystävältäsi. Hän on vainoharhainen minua kohtaan.." Drusilla sanoi.
" Minullahan ei ole minkäänlaista tekemistä hänen syytöksiensä kanssa. Kyllähän sinä sen tiedät" Drusilla jatkoi.

" Ai eikö ihan totta ole?" Draco sanoi kiusoittelevasti..
" Siitähän ei puhuta hänen kuultensa ollenkaan.." Drusilla sanoi, muistaen mitä edellisen kerran oli tapahtunut, tässä samassa pukuhuoneessa.
" Sinäkö et koskaan tekisi hänelle sellaista, mistä hän eilen syytti sinua.. Minä en taida ihan uskoa sitä" Draco sanoi, edelleen kiusoitellen.
Ja kun Drusilla sitten kääntyi ottaakseen luutansa käteensä, hän huomasi pojan seisovan miltei selkänsä takana..
" Älä edes kuvittele tekeväsi mitään.. Nyt se ei ole turvallista..." Drusilla sanoi varoittavasti, mutta tajusi samassa liikahtavansa itse lähemmäs poikaa..
" Luuletko todella minun tekevän niin.. " Draco sanoi, liikahtamatta ollenkaan kauemmas...
" Ja olet oikeassa. Tunnen sinut todella hyvin. Mutten ajatuksiasi.." Draco sanoi kiusoittelevasti..
" Ainahan voit ottaa niistä selvää.." Drusilla sanoi...

Sen aamuiset huispaus harjoitukset, olivat hauskimmat pitkään aikaan.. Aurinko paistoi sinä aamuna, ilmeisesti jo viimeisiä kertoja. Drusilla kyllä toivoi salaa, auringon tulevan esiin vielä kerran, kun Luihuinen pelaisi Rohkelikkoa vastaan marraskuun alussa. Sillä, aurinkoinen ilma, tuntui olevan etu Luihuisille pelatessa. He olivat harjoitelleet useastikkin auringonpaisteessa, ja Drusilla oli oppinut harhauttamaan sekä etenemään taitavasti, vaikka aurinko osui suoraan hänen kasvoihinsa
Luihuiset saivat uudet luudat sinä vuonna, lahjoittana toimi jälleen Lucius Malfoy. Ja samaten, häneltä tulivat myös joukkueen uudet kirkkaanvihreät peliasut. Luihuisilla, oli myös kaikilla tulisalamat, joten se luuta ei ollut enää tyhjäpää Potterin etuoikeus.
Drusilla oli useaan kertaan harkinnut juuri hänen tyrkkäämistään alas luudalta.. Sillä Luihuinen voittaisi tällä kertaa..

Drusilla ei sitten millään muotoa osannut ymmärtää Ginny Weasleyta, ei varsinkaan siinä suhteessa mitä tuo tyttö näki Potterissa.
Hänen mielestään, se nenäpystyssä ympäriinsä marssiva, kaikkea muuta kuin hyvännäköinen taikka söpö poika, oli oksettavin koko koulussa. Hän ei edes vilkaissut Potterin suuntaan kahdesti. Vihollinen oli liian tavallinen... Ja se arpi, kuka sellaisen arpinaaman edes haluaisi poikaystäväkseen.? mutta mitään ajatuksistaan Potterista, hän ei jakaisi Ginnyn kanssa, enää koskaan. Sillä viime kesänä, hän oli kuullut tarpeeksi Potterin ihanuudesta Ginnyltä, ja siitä miten tyttö puolusti sitä tyhjäpäätä.

Mutta millaiset olisivatkaan Ginnyn ajatukset, kun hän kuulisi, Drusillan tunteiden kohteen nimen? Mitä tyttö sanoisikaan hänelle sen jälkeen? Taikka kaksoset.. Mitä he ajattelisivat? Drusilla ei edes yrittänyt, ystävystyä Ginnyn muiden veljien kanssa. Ainoastaan Fredin ja Georgen, koska hänen ystävyyssuhteensa kaksosiin oli turvassa. Sitä onnetonta Weasleyta, (siis Ronia) hän inhosi tasan yhtäpaljon kuin Potteriakin. Ja kuraverinen orava (Hermione), täydensi sen kolmikon. Montakin kertaa, hän oli miettinyt sopivan ilkeätä loitsua, jonka voisi iskeä siihen kolmikkoon jossain huomaamattomassa tilanteessa.

Laskeutuessaan luudalta takaisin kentälle, harjoitusten loputtua Drusilla huomasi Hermionen kauempana.. Tyttö seisoi, pienen matkan päässä huispauskentästä, puuhun nojaillen. Eikä hän ilmeisesti, huomannut Drusillan katsetta. Mutta kyllähän Drusilla tiesi, miksi Hermione siellä seisoi. Tyttö katseli salaa Dracoa.. Miksi muuten hän olisi herännyt näinkin aikaisin, lauantai- aamuna?...
Drusilla, päätti olla mainitsematta näkemästään pojalle.. Sillä poika, oli sen verran hyvällä tuulella, onnistuneiden harjoitusten jälkeen..

" Se oli erittäin viihdyttävää tänä aamuna" Draco sanoi.. Drusilla käveli hänen vieressään, ja tunsi kyllä heidän käsiensä koskettavan vähän väliä toisiaan.. Mutta silti tyttö ei ottanut kiinni pojan kädestä..
" Blaisella vain on edelleen ongelmia auringon kanssa" Drusilla, sanoi kuulostaen hieman huvittuneelta.
" Harhauttaminen oli minulle liiankin helppoa.. Ottelussa ei saa käydä niin.." hän jatkoi.
" Sinä nyt osaat lentää, vaikka aurinko olisi silmiesi edessä.." Draco sanoi, ottaen tyttöä kiinni kädestä..
Drusilla ei vetänyt omaa kättään kauemmas, vaan otti myös kiinni pojan kädestä.. Ja he kaksi eivät irroittaneet käsiään toisistaan, ennenkuin olivat sisällä linnassa.

Heti suureen saliin tultuaan, ja istuttuaan Luihuisen pöydässä Dracon viereen, Drusilla huomasi Severus Snapen tarkkailevan heitä kahta opettajien pöydästä. Tai no, ainakin tuo opettaja yritti olla mahdollisimman huomaamaton.

" Tuvanjohtajamme tarkkailee meitä..  Älä anna hänelle lisää syytä siihen" Drusilla sanoi miltei varoittaen, kun poika hänen  vieressään oli vilkaista opettajien suuntaan.
" Harjoitukset taisivat sujua hyvin" Amy sanoi.
" Ainoastaan pitäjämme osalta, ne eivät olleet ihan täydelliset. Blaisella on vaikeuksia torjua, minun heittojani auringon paistaessa hänen kasvoihinsa" Drusilla sanoi, sekoittaen samalla kaakaotaan..
"Tuvanjohtajamme ilmoitti, sillä aikaa kun te olitte kentällä, sen että nyt aamupäivällä on mahdollisuus käydä tylyahossa. Ensi lauantainen sinne menohan on peruutettu Halloween juhlien vuoksi" Amy sanoi.
" Oletteko te molemmat muuten lähdössä?" hän kysyi, katsoen vuorotellen  Drusillaa ja Dracoa.
" Mikään ei taida estää meitä" Drusilla sanoi, ilmeisesti yhtaikaa Dracon kanssa.
" Tuvanjohtajallamme on tieto siitä, että te lähdette molemmat.. " Amy sanoi..
--------------------------------------------------------

Nyt Tylyahoon meno osuikin oikeaan paikkaan.. Sillä Drusilla halusi, täydentää varastojaan karkkien suhteen.. Ja koulustahan oli aina kivaa päästä hetkeksi aikaa pois. Aurinko paistoi vielä lämpimästi, joten takkeja ei tarvinnut hakea...

" Severuksella on oikeasti jo syytä epäillä teitä." Amy sanoi..
Hän kuunteli sivusta Drusillan ja Dracon juttelua toisilleen.. Drusillan mielestä, hänen isällään oli jo nyt syitä tarpeeksi. Kyllähän sen jo aamiaisella huomasi. Ties vaikka, Luihuisen tuvanjohtaja seisoisi nytkin jossain ikkunassa tarkkailemassa. Sen verra epäilevältä, hän oli näyttänyt suuresta salista arvokkaasti poistuessaan.

" Näytät erittäin suloiselta..." Drusilla sanoi, kiusoitellen Dracoa.
" Sinä taas aikaisempaa kauniimmalta.. Ja olet moninkertaisesti suloisempi kuin minä.." Draco vastasi tytölle, kiusoitellen.
He kaksi tönivät toisiaan vielä hellästi kävellessään..
" Huomasitko edes, isäni epäilevää katsetta aamiaisella.. " Drusilla sanoi Amylle.
" En huomannut sitä, mutta kun hän lähti suuresta salista.. Niin sen katseen minä näin" Amy sanoi.
" Isä epäilee sellaisia, mitä ei ole edes tapahtunut" Drusilla sanoi..

Tai no oikeasti oli kyllä tapahtunut, sen mukaan mikä oli sillä hetkellä salattu totuus.
Drusilla odotti edelleen, seuraavaa suudelmaa Dracolta.. Miten lähellä se olikaan ollut tänäkin aamuna, ennen harjoituksia. Mutta sitten poika olikin vetäytynyt pois hänen läheltään, juuri kun tyttö oli ajatellut tekevänsä niin.. Kaksikin hyvää tilaisuutta oli jo jäänyt käyttämättä, Milloin tulisikaan seuraava... Ja kuinka pian..
Hän jättäytyi tahallaan jälkeen Dracosta ja Amysta. Jotta hän voisi juosta nuo kaksi kiinni, ja hypätä sitten pojan niskaan.. Hän oli tehnyt niin useasti aiemminkin, ja sillä tavoin hän pääsisi lähelle poikaa, epäilyjä herättämättä.

" Tätä minä osasinkin odottaa.. Taas siinä roikut niskassani.." Draco sanoi, nostaen sitten Drusillan ylemmäs..
" Minua ei vain huvittanut enää kävellä.." Drusilla sanoi hieman kiusoittelevasti.

Tyttö painautui niin lähellä pojan selkää kuin vain pystyi, ja nosti sitten molemmat kätensä tämän hartioille. Pojan puheessa, kuului kyllä edelleen, häiritsevän suloinen kiusoittelu, jossa oli nyt mukana hieman nauruakin.. Hetken ajan, Drusillan teki mieli, suudella pojan niskaa, muka vahingossa.. Mutta. sekin jäi ajatustasolle.. Miten hän onnistuisi sellaisessa huomaamattomasti? ei mitenkään..

Amy ei edes yrittänytkään ymmärtää, kahta parhainta ystäväänsä. Ja sitä, miksi he kaksi jatkuvasti kiusoittelivat toisiaan.
Drusillalla, tosin alkoi olla vahvakin aavistus, tai no oikeastaan tunne siitä, että se mitä hän tunsi Dracoa kohtaan, saattoi hyvinkin olla molemminpuolista. Hän ei tosin, edes ajatellut paljastaa omia tunteitaan, poikaa kohtaan.. Tai sitä, miten hän syvällä sisimmässään ja sydämessään ajatteli Dracoa. Tyttö, oli valmis odottamaan vaikka ikuisuuteen asti, jos olisi pakko. Kun hän kuulisi, edes jotain pientäkin Draco Malfoyn tunteista häntä kohtaan, hän ei enää salailisi tunteitaan..

" Sinä olet laiska. Samanlainen kuin Severus, oli sinun iässäsi. Onko sekin kenties sukuvika, vai otatko tahallasi mallia hänestä? " Draco kysyi..
" Ajatus vain kävi mielessäni, kun et kerran jaksa kävellä edes tylyahoon asti. Niin ja kuulin, isältäni... Hän kertoi minulle, millainen sinun isäsi oli nuoruudessaan" poika jatkoi..
" Lucius on niin epäoikeudenmukainen.. Millainen hän itse muka oli meidän ikäisenä?" Drusilla puuskahti tahtomattaan.
" Kysyn siitä kyllä oikeasti isältä. Ei Lucius,saa puhua tuollaisia selän takana varsinkaan. " hän päätti lauseensa.
" Minä en sitäpaitsi edes ole laiska, joten se ei ainakaan kulje meillä suvussa. Pelaan huispausta, enkä istu nenä kiinni kirjassa, niinkuin kuraverinen tekee" Drusilla jatkoi itsensä puolustamista.

Severus Snapessa, oli ollut jotain samanlaista kuin siinä Grangerin tytössä.. Siis kun Severus oli nuorempi. Drusilla vannoi mielessään, ettei hänestä tulisi isänsä kaltaista ikinä. Beatricen ( Drusillan äiti), Severus oli luultavammin tavannut vasta koulun jälkeen. Sillä ei Drusilla ainakaan muistanut kuulleensa, isänsä seurustelleen jonkun kanssa kouluaikoinaan. Mutta, ei Drusilla suuremmin välittänyt siitä, mitä hänen isänsä menneisyydessä oli tapahtunut. Sillä nykyään, Severus Snape oli kunnioitettu opettaja, Luihuisen tuvanjohtaja ja koulun ainoa taikajuomien asiantuntija.

Tyttö joutui ottamaan, kohta tiukemmin kiinni pojasta, sillä Draco ilmeisesti juoksi Blaise Zabinin luo. Eikä tielle putoaminen houkutellut tyttöä.

" Mistä asti sinulla on tuollainen harrastus ollut? käytät Dracoa säälimättä hyväksesi" Blaise sanoi Drusillalle.
" Ei se ole kiellettyä. En ole huomannut mitään, tähän viittaavaakaan Luihuisen tupasäännöissä, mitä nyt tein" Drusilla sanoi, pudottautuen takaisin tielle.
" Olet palveluksen velkaa tästä.. Ihan turha edes yrittää kieltäytyä.." Draco sanoi, unohtamatta kiusoittelua.
" Älä kuvittelekkaan, minun kantavan sinua takaisin täältä" Drusílla vastasi pojalle.
" Mielessäni ei liiku, mitään siihen suuntaan menevääkään. Parempi ajatus kylläkin. " Draco sanoi..
" Saat nimittäin tehdä jotain sen edestä, kun joudun kantamaan sinua jonnekkin.." hän lisäsi, puhuen edelleen Drusillalle.
" Haluankohan edes kuullakkaan, mitä sinulla on mielessäsi?" Drusilla sanoi hieman epäilevänä.
" En sanokkaan mitään nyt. Liikaa korvia lähistöllä" Draco sanoi, vähemmän kiusoittelevasti.

Silti Drusilla kuuli, sen kiusoittelevan sävyn pojan äänessä, ja hänen hopeanhohtoisten silmiensä katsekkin alkoi muuttua taas kiusoittelevaksi...

" Ai jai.. Dracolla on jotain selvästi mielessään.. Ja tällä kertaa Drusillan suhteen" Blaise puuttui keskusteluun, mitään kysymättä.
" Eipä tarvitse paljoakaan arvailla, mitä se saattaisi olla" hän jatkoi, kuulostaen lähes ärsyttävältä.

Drusillalla kävi mielessä, jo se että hän kohta tönäisee Blaisea. Ja vielä niin kovaa, kuin vain jaksaisi. Hän ei halunnut kuulla, enää yhtään 
vihjailevaa sanaa Blaisen suusta, jos ne liittyisivätkään häneen ja Dracoon.

" Vaikka minulla sattuisi olemaan jotain mielessäni, sinä olet kyllä tasan tarkkaan viimeinen Luihuinen jolle minä siitä suostuisin vapaa- ehtoisesti puhumaan" Draco sanoi, lyöden selvästi sanoillaan päin Blaisen kasvoja.

Drusillalla, kävi hetken ajan mielessään ajatus lyödä tuota vaaleaa poikaa kasvoihin. Hän ei sietänyt tuollaista asennetta Dracolta ollenkaan. Onneksi poika, ei kuulostanut yhtään ylimieliseltä, tosin ilkeä hän oli senkin edestä.

" Lopeta tuon suuntainen puhe samantien" Drusilla sanoi, tönäisten Dracoa.
Hän unohti selvästi, sen että hänen piti alunperin lyödä poikaa kasvoihin. Mutta sitäkin mielummin tyttö olisi vaientanut pojan suutelemalla tätä, oikein pitkään ja kiusoittelevasti.

" Minä vain sanoin asian, niinkuin se on. Muulla tavoin Blaisea ei saa vaikenemaan.." Draco sanoi, tönäisten myös tyttöä. Tosin paljon hellemmin.
" En vain nyt jaksa sietää tuota sinun ilkeilyäsi" Drusilla sanoi.

Tytöllä oli mielessään sillä hetkellä kaksikin ajatusta siitä, mitä tuo vaalea poika saattaisi häneltä pyytää.
Toinen nyt olikin hänelle jo tutumpi, sillä sen saman pyynnön tyttö oli kuullut Dracolta, useinkin juuri huispausharjoitusten jälkeen.
Hän oli tottunut siihen, ja otti sen jopa velvollisuudeksi itselleen. Siis, että hän miltei joutui, vähintään kerran viiikkoon hieromaan Dracoa. Kukaan muu Luihuinen, ei hallinnut sitä taitoa. Mutta nyt siitä ei kyllä tulisi mitään. Jos kerran, Drusilla oli äsken jo ajatellut suutelevansa Dracoa.
Mutta se toinen.. Se liittyi vahvasti kyllä juuri siihen suutelemiseen, niin ja ilmeisesti todella lähekkäin olemiseen. Sitä tyttö ei uskaltaisi edes ajatella ääneen. No kyllähän hän salaa toivoi, että hänen ja pojan välillä tapahtuisi vielä lisää edistymistä, ainakin sen suhteen että hän saisi edes vähän selvyyttä, pojan tunteista häntä kohtaan.
Drusilla oli jäänyt useamman kerran jo kiinni, oleskelemisesta poikien makuusalissa. Ja useimmiten kahdestaan Dracon kanssa.
Severus oli useampaan kertaan, muistuttanut häntä siitä, että poikien luona öisin oleminen, oli rangaistava teko.
Ihan kuin Drusilla ei sitä muistaisi. Hän oli noudattanut sitä sääntöä, koko viisi vuotta kestäneen kouluaikansa, eikä kertaakaan edes harkinnut sen rikkomista, edes Dracon takia.

Drusilla tosin pelkäsi jo nyt enemmän kuin omaa kuolemaansa, sitä että jonakin iltana. Severus tulisi samaan huoneeseen väärällä hetkellä.
Se olisi kuin pahin painajainen. Mutta vielä kammottavampaa Drusillasta olisi, jäädä kiinni sellaisesta tilanteesta Lucius Malfoylle.
Pansyllekkin oli käynyt niin.. Ja se oli hänen mukaansa kauhean noloa. Ja siitä seurasi tuolle mopsikasvo tytölle, vielä inhottava puhuttelu Lucius Malfoyn toimesta.
Siksi Drusilla olikin päättänyt, viettää kaikki läheisimmät hetkensä Dracon kanssa, jossain muualla kuin poikien makuusalissa..

" Minulla saattaa olla jo aavistus siitä, mitä sinulla on mielessäsi" Drusilla sanoi Dracolle.
" Saattaa olla, että menet metsään, aavistuksinesi" Draco sanoi, kiusoittelevasti jälleen..
" Ottaisin sinut enemmän kuin mielelläni mukaani sinne metsään" Drusilla jatkoi leikkiä. Sillä tavoin, he kaksi johtaisivat muut harhaan.
" Niinkuin aina. Ette te tytöt uskalla, mennä sinne yksin. Pelkäätkö niin paljon peikkoja?" Draco kysyi, miltei jo nauraen.
" Minä sinulle vielä peikon näytän" Drusilla sanoi. Ja naurukohtaus ei ollut häneltäkään kaukana.

Ihan kuin he kaksi olisivatkin menossa peikkometsälle. Se oli takuulla, se tavanomainen palvelus jälleen, jonka Drusilla tekisi pojalle.
Hän ei vain uskaltanut toivoa muuta. Paitsi mielessään kylläkin... Blaise Zabinin vihjailuja, kun ei koskaan kannattanut ottaa vakavasti.
Mutta entä jos Blaise olisikin nyt oikeassa?
Dracon kiusoittelu Drusillaa kohtaan, oli muuttumassa aiempaa syvemmäksi. Mutta kyllä tyttökin sen hallitsi. Luihuisen poikien kiusoittelemisessa, hän olikin erityisen taitava. Ja Draco Malfoyn kanssa, hän sai vain lisää harjoitusta. Grabbea, Goylea ja Blaisea, Drusilla oli huijannut useammankin kerran. Muiden kohdalla se ei sitten onnistunutkaan niin helposti. Ja Dracon suhteen, ei ollenkaan.

Juuri Dracoa, tyttö ei olisi halunnutkaan huijata missään asiassa. Mutta hän joutui  nyt, salailemaan todelliset tunteensa poikaa kohtaan vielä hetken aikaa. Niin ja ne levottomat ajatuksensa pojasta.

" Drusillalla ja Dracolla on tänään salainen tapaaminen kahdestaan.." Blaise sanoi Amylle, joka vihdoin tuli heidän seuraansa.
" Älä kuuntele. Meillä ei ole mitään tapaamista. Drusilla vain tekee palveluksen" Draco, korjasi samantien Blaisen puheita.
" Sama asia kysymyksessä kuin aiemmin..." Drusillakin puhui nyt Amylle.
" Mistä minä sen tietäisin, mitä te kaksi teette siellä?" Blaise sanoi kysyvänä.
" Draco heittää aina muut pojat ulos makuusalista, kun Drusilla on siellä.." hän jatkoi..
" Ei siellä koskaan tapahdu mitään niin kiinostavaa, että kannattaisi oven takana kuunnella" Draco sanoi, saaden Blaisen vaikenemaan.

Drusilla kuuli, pojan selvästi nauravan jo. Blaise oli tainnut siis jäädä jo kiinni salakuuntelusta.
------------------------------------------------

Tylyahoon saavuttuaan, Drusilla ja Amy suuntasivat samantien Hunajaherttuaan, ostoksille. Drusilla rakasti, tuota pientä kauppaa sillä sieltä löytyivät, myös ne hänen suosikkikarkkinsa, joita ei ollut myynnissä Viistokujalla. Drusillalla, tuntui kuluvan pieni ikuisuus karkkeja valitessaan.. Mutta kun seuraavasta tylyahon viikonlopusta ei ollut tietoakaan, niin nyt hänen oli ostettava kerralla enemmän.

" McGarmiwan akka, tulee kyllä huomauttamaan tunnillaan noista.." Amy sanoi, huomattuaan Drusillan ostaneen myös sokerisia sulkakyniä.
" Mikähän asenne vamma hänelläkin on? enhän minä useinkaan syö mitään hänen tunneillaan" Drusilla sanoi.

Tytöt suuntasivat yhdessä jutellen kolmeen luudanvarteen.. Jossa heidän oli tarkoitus nähdä Draco ja Blaise. Pojat eivät halunneet tyttöjen mukaan, koska heidän mielestään kumpaakin tyttöä joutui odottelemaan pienen ikuisuuden.

" Onko sinun ja Dracon välillä tapahtunut jo jotain merkittävää?" Amy kysyi hiljaa, kävellessään Drusillan vieressä.
" Miten niin? ei tietääkseni.." Drusilla sanoi, tajuttuaan samassa miten helppoa hätävalheiden keksiminen nykyään olikaan..
" Tuo teidän välillänne tapahtuva kiusoittelu, vaan laittaa miettimään" Amy sanoi..
" Eikö se sinusta muka ole normaalia, että pojat kiusaavat tyttöjä?" Drusilla kysyi hieman epäuskoisena.. Sillä hän oli itse pitänyt asiaa aina ihan normaalina.
" En minä sillä tarkoittanut. Minusta se on vain vähän omituista. Koska sinä ja Draco olette vain ystäviä" Amy jatkoi, hetken mietittyään vastausta Drusillalle.
Drusilla päätti jättää sillä hetkellä vastaamatta Amylle. Sillä he olivat miltei kolmessa luudanvarressa. Ja tyttö ei halunnut joutua uudestaan kiusalliseen tilanteeseen, sen vuoksi, että sattui puhumaan Dracosta Amyn kanssa, pojan kuullen.


Poikien etsimisessä meni pieni hetki.. Sillä koko paikka oli taas aivan täynnä.. Kohta Drusilla onneksi näki Dracon, kauimmaisessa nurkkapöydässä. Amy lupasi hakea, heille kahdelle kermakaljat. Joten Drusilla saattoi, samantien suunnata poikien luo.
Drusillan onneksi Draco, istui sillä hetkellä yksin pöydässä. Blaise oli ilmeisesti myös, häipynyt jonnekkin.. Joten nyt, tyttö saattoi lähestyä poikaa miten halusi.. Hän kävelikin suoraan. Dracon taakse, ja laittoi kätensä tämän hartioille. Samantien, poika otti kiinni hänen käsistään, kääntämättä katsettaan tytön suuntaan..

" Näinkö sinä teet aina? " Drusilla kysyi hiljaa kiusoitellen..
" Tiesin sinun olevan selkäni takana.. Kukaan muu ei tekisi näin" Draco sanoi.. Kuitenkaan kiusoittelematta.
" Ai niin.. Pansy olisi luultavammin hypännyt samantien syliisi" Drusilla sanoi, hieman sarkastisesti..
" Ja huomannut hetken päästä olevansa lattialla.." Draco vastasi Drusillan sanoihin..
" Sinä olet muutenkin ainoa, joka käyttää tuvassamme mustaa kynsilakka.." Draco jatkoi..
" Olen vai.. En ole tajunnutkaan, sinun huomanneen senkin.." Drusilla sanoi, siirtyen istumaan pojan viereen..

Hän siirsi toisen kätensä varoen pojan selän taakse, ja poika nojautui samantien hänen kättään vasten.. Ottaen siitä kiinni varovasti toisella kädellään.. Heidän katseensa ehtivät kohdata hetkeksi aikaa.. Jälleen kerran, Drusilla olisi niin mielellään siirtynyt lähemmäs, ja suudellut poikaa.. Muttei hän nyt vain voinut.. Miten hän ei osannut, olla ajattelematta suutelemista, ollessaan hetkenkään kahden Dracon kanssa. Kyseinen ajatus, oli kyllä häirinnyt tyttöä, koko Tylyahossa vietetyn ajan. Ja äsken, hänen ollessa Hunajaherttuassa, Amyn kanssa, kyllä tyttö oli jo täysin tietoisesti kaivannut tätä hetkeä, kun olisi taas pojan vieressä.

Pojan katse oli silläkin hetkellä aavistuksen kiusoitteleva, heidän kasvonsakkan eivät olleet kaukana toisistaan. Hetki olisi ollut lähes täydellinen, suudelmalle jos he olisivat jossain muualla kahden.. Eivätkä siellä missä he nyt olivat. Drusillasta, tilanne alkoi olla kiusallisen häiritsevä. Varsinkin, kun Dracokin oli laittanut oman, kätensä hänen selkänsä taakse, ja saanut sen vielä pujotettua hänen takkinsa, ja niin jopa paidan alle ihoa vasten..
Ja kun poika, ei taaskaan jättänyt vain kättään siihen, paikalleen.. Hän nimittäin tunsi, pojan kosketuksen ihollaan, ja se sai hänet miltei liikahtamaan.. Se oli todella kiusallista.. Ja varomatonta. Kiinnijäämisen riski, oli todellakin suuri. Joko Amy tai Blaise, saattaisi millä hetkellä tahansa tulla pöytään heidän kahden seuraan.








Draco onnistui silläkin kertaa, säikäyttämään Drusillan.. Niin ja Amyn sitäkin pahemmin.. Heidän lähdettyään Kolmesta Luudanvarresta.
Niin ja tietenkin jo tutuksi tulleella tavallaan, leikkimällä ihmissutta.. Tosin nyt vain Rääkyvän röttelön takapihalla. Kumpikaan tyttö ei tietenkään huomannut, milloin poika ehti sinne livahtaa. Drusilla tajusi pojan kadonneen vierestään, vasta kun se aidolta kuulostava ulvominen alkoi. Amy säikähti pahemmin kuin Drusilla ja hyppäsi miltei ilmaan sen seurauksena. Draco paljasti sen jälkeen itsensä, alkamalla nauraa Amyn säikähdykselle. Drusillan ihokin kyllä meni kananlihalle, sen ulvonnan takia. Draco Malfoy nyt vain osasi olla niin aidonkuuloinen ihmissusi.

Drusilla tiesi, myös sen että Lucius Malfoyn tuttaviin kuului myös ihmissusi.. Hän oli onneksi välttynyt tapaamasta Fenrir Harmaaselkää. Eikä hänellä ollut suurempaa innostusta tutustuakkaan mihinkään niin pelottavaan. Draco, taisi myös pelätä Harmaaselkää, vaikkei näyttänytkään pelkoaan ulospäin. Sillä poika, todella vältteli puhumasta hänestä mitään. Hetken ajan, Drusilla miettikin, oliko Harmaaselällä jotain osuutta siihen, mitä Draco oli tehnyt ennen kouluun paluutaan.. Jos asia oli niin, Draco Malfoyn salaama asia olisi vain kammottavampi.

Drusilla oli luvannut isälleen, jo oman turvassa pysymisensä vuoksi, olla joutumatta tekemisiin Harmaaselän kanssa. Sillä Drusillan äidin kuolema, liittyi varmasti jotenkin tuohon ihmissuteen. Beatrice Snape oli ollut Aurori, ja menehtyi salaiseksi luokitellun työtehtävän aikana. Niin Severus Snape kertoi tyttärelleen, muttei mitään yksityiskohtia tilanteesta.
Se oli kaiketi suurin syy siihen, miksi Severus Snape ei pitänyt Fenrir Harmaaselästä. No Lucius Malfoyilla saattoi olla muitakin kammottavia tuttavia. Joita Drusilla ei edes tiennyt nimeltä, eikä ilmeisesti Dracokaan.

Amylle Drusilla ei sen kummemmin ollut puhunut Harmaaselästä. Eikä varsinkaan siitä,että tuo ihmissusi saattaisi olla syyllinen hänen äitinsä kuolemaan. Mutta Amyn olisi kyllä kuultava, se mitä Drusillakin tiesi Harmaaselästä. Kyllähän Amy, oli kuullut niistä kauhutarinoista, joista muut Luihuiset puhuivat keskenään. Mutta ne kun eivät olleet vain tarinoita, sillä enin osa niistä oli varmasti oikeasti tapahtunutta.
--------------------------------------------------------------

" On se vaan niin outoa.." Amy sanoi, istuessaan Luihusen pöytään suuressa salissa vastapäätä Drusillaa.
" Niin mikä olikaan?" Drusilla kysyi Amylta, ottaessaan salaattia..
Samalla hän ravisteli Dracon käden irti omastaan jo ties kuinka monennen kerran.. Poika ei tainnut malttaa odottaa siihen asti, kun saisi olla kahdestaan tytön kanssa.
" Sekö tässä nyt on outoa, että minä käyn Dracon huoneessa suunilleen joka ilta.." hän jatkoi hiljaisemmin.
Draco oli myös kiinittänyt huomionsa siihen,mitä Amy puhui sillä hetkellä..
" Ei siinä nyt mitään outoa ole.. Mutta miksi te kaksi, ette vain voisi tehdä niin oleskeluhuoneessa?" Amy kysyi, jatkaen samantien hiljaa puhuen.
" Juuri se, että te menette kahdestaan jonnekkin piiloon, on epäilyttävää"
" Mietihän nyt hetkinen. Millaisen hepulin mahtaisikaan saada Pansy Parkinson, jos hän näkisi minut hieromassa Dracoa.." Drusilla sanoi hiljaa..
" Unohditko jo sen minun ja Pansyn pikku erimielisyys riidan" hän jatkoi..
" Pansy ei todellakaan luota minuun yhtään, omien sanojensa mukaan. Ja hän saattaa jopa tajuta koko tilanteen väärin, taikka suurennella sitä tahallaan. Minä en aio alkaa, selvittämään turhia riitoja isälleni taas." Drusilla lisäsi vielä hiljaa..
" Pienempi meteli siitä kumminkin nousee.. Kuin siitä, että Pansy näkisi teidän tulevan yhdessä pois Dracon huoneesta" Amy sanoi hiljaa.

Draco väisti jälleen Amyn katsetta, tapansa mukaan.. Drusilla vastasi toki ystävättärensä katseeseen. Tarkoituksellahan Amy puhui miltei kuiskaten, sillä Pansy ei istunut kaukana heistä kolmesta. Ja Drusilla tiesi, Pansyn vilkaisevan vähän väliä heitä, koska Draco sattui istumaan Drusillan vieressä. Ja nyt poika oli taas vaarallisen lähellä tyttöä. Ja ei sitten millään, osannut pitää kättään erossa tytön kädestä. No nyt Drusilla, oli kyllä itsekkin ottanut pojan sormista kiinni.. Ja hän vilkaisikin kerran Dracoa, hieman kiusoittelevasti, saaden täysin samankaltaisen vastakatseen.
Drusillan muistin mukaan, Pansy ei kylläkään ollut aiemmin vastustanut sitä, että Drusilla välillä hieroi Dracoa. Mutta nyt, kun hänen ja Pansyn välit olivat lähes räjähdyspisteessä, Drusilla ymmärsi sen mitä hänen ystävättärensä tarkoitti.

" Olet muuten jälleen kerran oikeassa" Draco sanoi Amylle.
" Mutta eihän siitä tilanteesta ole aiemminkaan noussut minkäänlaista meteliä.." hän jatkoi lausettaan.. Mutta Drusilla keskeytti toteamalla.
" Mutta nyt tilanne on toinen ja meteli nousee varmasti. Ainakin Pansyn osalta."

Amy miltei lupautui, kehittelemään jonkinlaisen tavan, varoittaa ystäviään jos Pansy lähestyisi. Drusilla uskoi, ja toivoi mielessään, ettei tilanne menisi siihen pisteeseen.
-----------------------------------------------------

" Pansy on edelleen aivan turhaan mustasukkainen" Draco sanoi, kuulostaen jo hieman kyllästyneeltä.
" Mutta ihan totta,. Ties mitä hän saakaan päähänsä, jos huomaa meidän olevan yhdessä, kun palaamme oleskeluhuoneeseen" Drusilla sanoi.
" Olemmehan nytkin täällä aivan kahdestaan" hän jatkoi...
" Häiritseekö se sinua jotenkin? " Draco kysyi..
" Minusta tämä tilanne on nyt parempi kuin mikään muu" hän jatkoi..
Poika nojautui samantien enemmän kiinni tytön jalkoihin.. Drusilla istui jälleen kerran, tuttuun tapaansa pojan sängyllä. Vaikka hän vain hieroi pojan hartioita ja niskaa..
" Ei häiritse.. Päinvastoin.." Drusilla sanoi.

" Miten ihmeessä sinä onnistutkaan aina samaan itsesi näin lukkoon.. " Drusilla sanoi.
" Joudun välillä miltei velvollisuutena, kantamaan sinua kun kerran olet niin laiska. Niin ja miltei joka ilta, joudun kestämään Pansyn
roikkumista minussa kiinni." Draco sanoi, päästäen heti perään aika tuskaiselta kuulostavan huokaisun..

Drusillassa, se sai aikaan mukavan väristyksen, vaikka hän tiesi hierovansa, ilmeisesti todella kipeää kohtaa Dracossa. Poika tosin sanoi, Drusillan ennemminkin parantavan hänet kosketuksellaan, mutta sekin taisi olla vain kiusoittelua.
Vastahan hän oli muistinsa mukaan, alle viikko sitten tehnyt aivan samoin Dracolle. Ja voi luoja sentään, miten vaikeaa hänen oli silloinkin pitää kätensä poissa pojan vartalolta.. Niin ja itsensä irti pojasta muutenkin.

" Sanot hänelle.. Ettet pidä siitä, että hän roikkuu sinussa kiinni" Drusilla sanoi.. Hieroen pojan niskaa..

Hänen ajatuksensa olivat muuttuneet kyllä liiankin levottomiksi.. Dracolla sattui olemaan vain musta, aika tiukahko paita päällään.
Ja sekin, oli miltei kiinni pojan ihossa. Drusillan katse, oli vaellellut jo usemman minuutin, Dracon lähes täydellisellä vartalolla, siirtyen koko ajan alaspäin. Ajatuksissaan, Drusilla oli jo riisunut paidan pois, peittämästä pojan vartaloa.

" Millähän sanoilla, sanon sen kauniisti. Ilman että hän loukkaantuu, kun kiellän häntä koskemasta.." Draco sanoi.

Poika siirtyi miltei heti, mukavampaan asentoon.. Hän laskeutui alemmas sängyllään, laskien päänsä tytön syliin. Ilmeisesti vain hetkeksi aikaa. Mutta se haittasi, sitä mitä tyttö oli tekemässä.
Se yllätti Drusillan muutenkin. Näin ei ollut käynyt kertaakaan aiemmin. Mutta se ei ollut tytöstä väärin tehty.. Hän oli oikeastaan aika iloinen, siitä että Draco oli niinkin lähellä häntä.

" Ei tästä nyt tule mitään" Drusilla sanoi. Hän otti kätensä viivytellen pois pojan niskasta.. Ja laittoi molemmat kätensä pojan hartioille.
" Saat pitää taukoja.. Ei meillä taida edes olla kiire" Draco sanoi, nostaen katseensa tytön kasvoihin.
" Ei taida olla.." Drusilla sanoi, vastaten samantien pojan katseeseeen.

Hän ei vain tahtonut saada silmiään irti, pojan puhtaasti hopeisista silmistä.. Draco tuntui katsovan häntä, taas niin kutsuvasti, aivan kuin hän haluaisikin tytön vieläkin lähemmäs. Drusillalle, nousi jälleen entistä vahvempi ajatus mieleensä, suutelemisesta. Jos hän laskisi päätään ihan vähän alemmaksi, se voisi onnistua. Ja ajatuskin siitä, oli sekoittaa hänen päänsä.. Hän todella halusi suudella poikaa..
Oikein pitkään ja kiusoittelevasti.

Draco taisi lukea jälleen kerran tytön ajatukset.. Hän nosti toisen kätensä varoen, tytön niskaan.
Drusilla kyllä tunsi sen, miten poika kosketti hänen hiuksiaan ja sitten niskaa. Ja ei tainnut jättää vain kättään paikoilleen, vaan hipaisi useamman kerran, tytön niskan ihoa sormillaan, selvästi kiusaten. Se oli selvä merkki tytölle siitä, että poika halusi hänet lähemmäs.
Drusilla ei edes halunnut kieltäytyä tekemästä mitään. Hetkisen, hän oli ajatellut jo ottavansa pojan käden pois niskastaan, mutta kun se kosketus tuntui liiankin hyvältä.

Lopulta Drusilla ei enää jaksanut taistella, sisällään kasvavaa tunnetta vastaan, vaan hän laski kasvonsa vielä alemmas. Samalla hetkellä Draco taisi nostaa päätään hieman ylemmäksi. Ja asettautui aiempaa mukavampaan asentoon tytön sylissä. Ja vihdoin he suutelivat.. Ties kuinka monennen kerran. Aluksi liiankin varoen, kuin heidän huulensa vain olisivat koskettaneet toisiaan.. Mutta suudelma syveni miltei heti moninkertaisesti. Vaikka olikin todella kielletty.
Drusilla siirsi toista kättään lähemmäs, pojan kasvoja sen suudelman aikana. Ja kosketti hellästi, pojan poskea ja kaulaa.. Tietoisena, siitä että kyllä poika tunsi sen.
Hän ei myöskään osannut sanoa, kumpi hänestä tuntui paremmalta.. Pojan hellä kosketus hänen niskansa iholla, vaiko se kun poika leikitteli kielellään hänen suussaan. Ehkä se jälkimmäinen kuitenkin.. Ja poika tuntui haluavan hänet vieläkin lähemmäs.. Drusillakin tosin halusi, siirtyä pojan syliin kokonaan, painautuen tiukasti hänen vartaloaan vasten..

Drusilla ei vain itse tiennyt. Olisko hän nyt jo valmis, viemään tilanteen suudelmia pidemmälle, vaiko ei?
Hän halusi, toisaalta odottaa siihen asti, kunnes olisi varma pojan tunteista häntä kohtaan.. Niin ja saisi kerrottua omista tunteistaan myös.. Hän odotti edelleen, Dracon myös sanovan sen hänelle, mitä tunsi. Hän halusi kuulla sen, ei vain arvailla sitä itsekseen päänsä sisällä.. Eikä hän missään, nimessä halunnut pakottaa Dracoa kertomaan tunteistaan liian nopeasti, vain oman kärsimättömyytensä vuoksi..
Mutta nyt tilanne oli kyllä täydellinen mihin tahansa.. Vaikkakin, aiemmin samanlaisessa tilanteessa, poika oli vetäytynyt pois, ja sanonutkin kaiken etenevän hänestä liian nopeasti. Mutta oliko Draco Malfoy edelleen sitä mieltä asiasta.. ?

Kohta tyttö huomasi olevansa pojan sylissä.. Ilman että itse huomasi, missä vaihessa hän siihen päätyi..
Pojan kädet, olivat jo löytäneet oman tiensä hänen paitansa alle..  Yhtä kiusoittelevina kuin silloin kerran aikasemminkin, tosin nyt paljon lämpöisempinä. Suudelmatkin heidän kahden välillä olivat nyt, vain syvempiä ja kiusoittelevampia.
Drusilla huomsi, nauttivansa suudelmista.. Hän ei vain onnistunut, saamaan omia käsiään Dracon paidan alle, sillä poika ei millään antanut hänen tehdä sitä.. Pojan kädet, kyllä vaeltelivat entistä kiusoittelevampina hänen selässään..

Ja niinkuin aiemminkin, Draco lopetti heidän läheisen hetkensä, ennenkuin se ehti mennä liian pitkälle.. Ja tönäisi tytön hellästi pois sylistään, asettautuen itse kuitenkin takaisin tytön syliin.. Drusillalla, meni jälleen useampi hetki siihen, että hän sai itsensä rauhoitettua niiden suudelmien jälkeen, ja ajatuksensa myös jonkinlaiseen järjestykseen... Miten Draco onnistuikaan joka kerta, sekoittamaan hänen päänsä niin pahasti.

" Pansy ei ehkä sittenkään ole se oikea sinulle.. Eikä teitä ole ilmeisesti ole tarkoitettu olemaan yhdessä" Drusilla sanoi.
Hän ei enää miettinyt saatika harkinnut sanojaan. Hänen olisi pitänyt sanoa ne sanat Dracolle jo paljon aiemmin, joten miksi hän vasta nyt sanoikaan sen. Jo vuosi sen jälkeen, kun Draco ensimmäisen kerran petti Pansya, aivan tietoisena teostaan. Drusilla oli ainakin tajunnut ja ymmärtänyt sen, että Pansy Parkinson, oli huonoin mahdollinen vaihtoehto Draco Malfoyn tyttöystäväksi.

Verrattuna Pansyyn, Draco oli miltei virheetön. Draco saisi, muutenkin ihan kenet vain halusi, tytön joka olisi Pansya moninkertaisesti parempi. Sillä Dracolla, oli lähes täydellinen ulkonäkö, ja sellainen luonne mitä pojalla oli, valloittaisi kyllä kenen tahansa tytön sydämen.
Draco Malfoy, ei tosiaankaan ollut vakavissaan Pansyn suhteen. Sen todisti, jo se että hän suuteli Drusillaa niin kauan..

Poika kaipasi vain huomiota Pansylta. Drusilla, tosin oli enemmän kuin valmis antamaan sitä itsekkin Dracolle. Ja hän toivoi sisimmässään myös sitä, ettei poika ottaisi ketä tahansa muuta Luihuisen tyttöä, tyttöystäväkseen kun eroaisi Pansysta. Sillä hän halusi enemmän kuin mitään muuta, olla itse se onnellinen tyttö, jonka Draco Malfoy ihan tosissaan haluaisi tyttöystäväkseen.
Mutta ei Drusilla silti sanonut sitä vieläkään ääneen. Hän odotti yhä edelleen oikeaa hetkeä, ja oli omasta mielestään valmis odottamaan vaikka ikuisuuden, sitä kun kuulisi pojan tunteista häntä kohtaan.

" Mistä sinä tuon sait päähäsi?" Draco kysyi, katsoen tyttöä odottaen selitystä.
" Olen ajatellut niin, hetken ajan jo kun katselen teitä yhdessä" Drusilla sanoi. Jättäen kertomatta, ajatelleensa asiaa niin jo useamman vuoden.
" Et sitten ajatellut kertoa minulle mitään" Draco sanoi..
" Ethän sinä ole kysynyt minulta mitään. Minulla ei ole muutenkaan tapana sekaantua muiden asioihin" Drusilla sanoi.
" Jos tästä eteenpäin, saat noin hyviä ajatuksia mieleesi, kerrothan minullekkin" Draco sanoi, katsoen tyttöä todella suloisen näköisenä.
" Kerron aivan varmasti" Drusilla lupasi.
Miten mielellään hän olisikaan suudellut poikaa vielä kerran..

Niiden sanojen jälkeen.. Draco nousi uudestaan istumaan, jotta tyttö voisi jatkaa siitä, mihin jäi. Ja mitä hän todella oli tekemässä.. Mielummin Drusilla olisi ollut vain, siinä sängyllä Dracon sylissä. Niin ja suudellut poikaa uudelleen ja uudelleen. Ehkä jonain päivänä niin olisi oikeasti, ja hänen hartain toiveensa toteutuisi.
---------------------------------

" Rikoitte ennätyksenne.. Nykyään se on kolme ja puoli tuntia.." Amy sanoi iloisesti.
Drusilla ja Draco olivat tulleet takaisin hänen seuraansa oleskeluhuoneeseen.
" Puoli tuntia lisää.. Ei huono ollenkaan" Drusilla sanoi, istuen sohvalle.. Jalkansa hän nosti edessään olevalle pöydälle.
" Mitä te siellä oikeasti teitte? ei siihen, että sinä vain hierot Dracoa voi mennä noin kauan aikaa" Amy sanoi kysyvästi.
" Sinä et tiedäkkään, miten pahassa lukossa Dracon lihakset olivat. " Drusilla sanoi, kääntääkseen puheen muualle äskeisestä.
" Oli meillä pieni taukokin. Mutta keskustelimme silloin vakavasti" Draco sanoi..
Draco oli samaa mieltä Drusillan kanssa, siitä että suudelmasta oli paras vaieta taas. Eikä Amyn kuulunutkaan tietää siitä.
" Niin varmaan keskustelittekin" Drusilla kuuli selvästi, Amyn sanovan lähinnä itselleen.

Blaise Zabinin vihjailut olivat jo tarpeeksi pahoja, Drusillan mielestä. Siis sen suhteen, mikä liittyi häneen ja Dracoon. Hän ei jaksaisi enää mitään samanlaista, Amyn suunnalta. Draco oli luvannut pitää hänet ajantasalla, jos Blaise sanoisi jotain kiinostavaa.. Ja samaten Drusilla tuli luvanneeksi, pojalle kertovansa kaiken mitä Amy sanoisi.

LUKU 10:


Drusilla ei vain enää jaksanut epäillä Hermionea.. Ja se tuntui hänestä hetki hetkeltä vain epäuskottavammalta, mitä hän oli aiemmin ajatellut. Ei mitään niin oksettavaa edes ollut oikeasti tapahtunut. Draco tosin vältteli Hermionea edelleen, eikä edes vilkuillut ilkeästi häntä.
Drusilla uskoi nyt kaiken vain sen kuraverisen omaksi kuvitteluksi. Sillä ei se näsäviisas tyttö olisi jättänyt kertomatta Drusillalle, jos hänen ja Dracon välillä olisi oikeasti ollut jotain..
Drusilla vain mietti ja mietti, edelleen minkä lahjan hän saisi Dracolta. Mutta hänen päähänsä, ei vain tullut yhtään mitään, mikä olisi mahdollista. Hän olisi siis aivan täysin yllätetty Halloween iltana..
Amy ja Blaise puolestaan olivat iskeneet sittenkin tyhmät päänsä yhteen. Ja kumpikin oli menossa metsään ja pahasti sen teon myötä.
He olivat nimittäin kumpainenkin menneet lyömään tyhmän vedon lukkoon, kahden muun Luihuisen kanssa, siitä että Drusilla ja Draco alkaisivat seurustella Halloweenina. No siinähän menettäisivät rahansa.

Mutta sitten.. Vain kaksi päivää ennen Halloweenia, Drusilla kuuli jotain, mitä hänen ei olisi pitänyt koskaan kuullakkaan..
Hän vain osui vahingossa paikalle. Mutta niinkuin hän oli useasti jo epäillytkin sitä, että hänessä ja siinä oksetus Potterissa oli jotain samankaltaista vikaa. Sillä heillä molemmilla kun oli taipumusta, ongelmaksi asti olla väärässä paikassa oikeaan aikaan.. Taikka nyt päinvastoin, niinkuin Drusilla asian ajatteli.

No ensin tyttö ei kiinittänyt koko tilanteeseen mitään suurempaa huomiota, vaikka kuulikin Draco Malfoyn äänen. Eihän se ollut epätavallista. Sillä sehän saattoi olla, vain välienselvitys tilanne Pansyn kanssa. Ja siitä hän kuulisi kaiken myöhemmin.
Mutta sitten se toinen ääni, kantautui hänen korviinsa. Ja se toinen puhuja ei ollut Pansy. Ensin, tyttö ei ollut varma, siitä kenen kanssa Draco puhui, mutta kun ääni alkoi olla kuuluvampi.. Hän ei enää erehtynyt siitä.. Se toinen.. Oli HERMIONE.
Tätä Drusilla ei voinut jättää kuulematta, mitä se sitten ikinä olisikaan. Nyt hänelle ehkä vihdoin paljastuisi, se mitä Hermione salaili.

Drusilla kyllä tiesi sen, että oli erittäin asiatonta kuunnella toisten keskusteluja. Mutta hän ei aikonutkaan ikinä kertoa Dracolle kuulleensa kaiken. Eikä kyllä myöskään Pansylle. Siinähän voisi käydä niin, että se bimbo, kertoisi kaiken Dracolle, ja paljastaisi samantien kuullensa kaiken alunperin Drusillalta. Pansy saattaisi tehdä nyt mitä vain, sotkeakseen Drusillan välit Dracon kanssa. Joten nyt Dracon idiootti tyttöystävä kyllä jäisi tämän tiedon ulkopuolelle. Amy tosin ei.
Jos hän nimittäin kuulisikin jotain, mikä saattaisi satuttaa häntä. Amyn olisi hyvä olla lähellä. Ja muutenkin, Amy oli ainoa tyttö Luihuisista, johon Drusilla luotti aivan täysin.

" Sen sinä jätät kokonaan kertomatta.. Etkä puhu siitä kenellekkään, mitä tapahtui" Draco kuului puhuvan ilkeästi. No miksi poika edes puhuisikaan kauniisti.. Kun kysymyksessä oli Kuraverinen.
" Olet jo aiheuttanut vahinkoa tarpeeksi. Sillä, että kerroit Drusillalle siitä, mitä näit vahingossa. Oliko niin mielenkiintoista seurailla minua, vaikkei asia kuulu sinulle ollenkaan? tästä pidät kyllä suusi kiinni.." Draco jatkoi.

Se kuulosti lähemmäs puhuttelulta.. Mikä oli Drusillasta jotenkin omituista.. Useimmiten, tässä tilanteessa Draco olisi jo alkanut haukkua Hermionea.. Tyttö siirtyikin hieman lähemmäs kuullakseen sen, mitä Hermione saattaisi sanoa..

" Minä en usko sitä, että sinä voisit vain jatkaa eteenpäin.. Ja olla niinkuin, mitä ei olisikaan ollut" Hermione puhui..

Aika selkeällä äänellä.. Ei kuulostanut ollenkaan pelkäävältä, ennemminkin siltä kuin hän olisi särkyä palasiksi. Drusilla oli vain enemmän ulkona tilanteesta. Sillä useimmiten, Hermione pysyi kaukana Dracosta, ja se olisi kyllä ollut viisas teko nytkin. Sillä, Draco oli jo kerran paiskannut Hermionen päin seinää, sanomattomalla taialla. Tahallan vielä.
Nyt noista sanoista, mitä Hermione äsken sanoi, saattaisi seurata jotain paljonkin pahempaa. Sillä Drusilla kyllä tiesi, millainen Draco Malfoy oli, suuttuessaan pahasti. Sillä hetkellä, poika ei ajatellut seurauksia. Eikä katunut useinkaan.

" Mutta voin karkoittaa sen mielestäni. Kauas.. Se mitä tein, oli minun elämäni isoin ja samalla vastenmielisin virhe.. Tajuatko kuraverinen, vai täytyykö toistaa? Sinä olit virhe.. Et koskaan ollut mitään muuta. " Draco sanoi..
" Se kaikki mitä kesällä tapahtui.. Oksettaa minua tällä hetkellä.." poika jatkoi, ääntään korottamatta. Hän ei halunnut kenenkään muun kuulevan..

Kaikki alkoi tulla selkeämmäksi, hetki hetkeltä Drusillan ajatuksissa. Hermionen salaisuus, oli kohta selkeänä hänen silmiensä edessä.
Miksi hän siis edes jäi kuuntelemaan, miksi hänen oli pakko olla näin utelias. Ja miksi hänen oli edes pakko selvittää tämä..
Nyt kun, hänellä todella oli tunteita Dracoa kohtaan. Ja todella syviä tunteita vielä.
Hän ei vain millään osannut ymmärtää kuulemaansa.. Ei Draco Malfoy koskaan, tekisi mitään sellaista.. Ei ei ikinä. Miksi poika olisi muuttanut yhtäkkiä mieltään. ja unohtanut yli viisi vuotta kestäneen vihansa, Hermioneen..

Sillä samalla sekunnilla tyttö tunsi, ensimmäisen kerran todella vahvan iskun sisimmässään. Se tuntui samalta kuin, hänen sydämeensä olisi uponnut jotain terävää, repimään sen rikki. Hänestä tunne oli aivan samanlainen, kuin se miltä olisi tuntunut jos Draco tunnustaisi pettääneensä häntä. Se tunne oli aivan kamala, ja Drusilla tunsi kyynelien jo polttelevan silmissään, tosin näkymättömissä vielä.

" Ei se siltä vaikuttanut silloin.. Et ajatellut noin kesällä... Eikä käytöksesi ollut tuollaista.. Olit ihan erilainen. Ja kohtelitkin minua aivan päinvastoin.. " Hermione puhui jälleen.
" En vain jaksa uskoa sitä, että olisin ollut virhe. Sellainen virhe, joka likaisi niin puhtaan maineesi, taikka aiheuttaisi suvullesi vahinkoa. Olin aivan varmasti jotain muuta, ja paljon enemmän" Hermione jatkoi puhettaan.
Drusilla ei halunnut enää kuulla enempää..

` Hermione Granger... Älä ikinä enää, vahingossakaan tule minun tielleni` Drusilla ajatteli.

Amy oli miltei yhtenä kysymysmerkkinä, kun Drusilla tuli oleskeluhuoneeseen, paiskaten oven kiinni perässään.. Blaise katsoi myös ohitseen kävelevää tyttöä, samoin kuin Amy. Mutta Drusilla ei sanonut kummallekkaan yhtään mitään. Hän käveli vain oleskeluhuoneesta makuusaliin niin nopeasti, kuin vain pystyi. Hän ei halunnut näyttää sitä kenellekkään, miten pahalta hänestä tuntui.

Miten Draco voi tehdä sellaista, sen kuraverisen kanssa? Drusillan mielessä toistui uudelleen ja uudelleen se saama kysymys. Vaikka hänen olonsa vain paheni sen myötä. Tämän kaiken oli pakko olla vain painajainen, ei se voinut olla totta mitä hän kuuli. Ei Draco Malfoy, menisi niin pitkälle kuraverisen kanssa.. Ei siis todellakaan...
Drusillan silmiin nousi yksitellen kyyneleitä, jotka tipahtelivat pian hänen poskilleen.. Ja siitä kaulaan.. Sille kohdille, vielä jota Draco oli jo useasti suudellut.. Viimeksikin, kun he olivat kahden, niin olisi taas käynyt.. Ellei Drusilla olisi estänyt.
Drusillasta tuntui siltä, että poika oli jo valmiiksi särkenyt hänen sydämensä, miltei palasiksi. Ennenkuin hän ehti edes kertoa pojalle tunteistaan. Hän ei ehtinyt edes sanoa pojalle " Rakastan sinua" ennenkuin näin tapahtui.

Heidän kahden yli viisi vuotta kestänyt ystävyyskin, saisi ensimmäisen ison kolahduksensa. Ensimmäistä kertaa, myös heidän välinen luottamus, olisi säröillä. Miten poika voikaan salata häneltä sellaista?
Tämäkö se salaisuus olikin, syy siihen miksi Draco Malfoy ei puhunut kesästään mitään. Siksi, tyttö ei siis nähnyt poikaa koko kesänä.. Koska, poika olikin koko kesän Hermionen kanssa.
Lucius ja Narcissa, eivät varmasti tienneet siitä. Lucius olisi jo nyt raivosta suuniltaan, jos olisi kuullutkaan sellaisia puheita pojastaan sen kuraverisen kanssa. Salaa Drusilla toivoikin, Lucius Malfoyn saavan asian tietoonsa, sillä se toisi mukanaan isoja vaikeuksia Hermionelle.
No, se kuraverinen olisi vaikeuksissa, myös osuessaan Drusillan silmien eteen seuraavan kerran. Drusillan mielessä, kävi jopa ajatus sen näsäviisaan Rohkelikon tappamisesta. Miksi Lucius Malfoy, ei ollut edelleenkään opettanut hänelle anteeksiantamattomia kirouksia. Sillä koulussa, niitä olisi toivotonta oppia. Kahdella niistä kirouksista, olisi nyt käyttöä.

" Drusilla.. Onko kaikki kunnossa?" Amy kysyi hiljaa.
Drusilla oli katsellut ikkunasta ulos, ajatuksissaan. Hän ei edes kuullut Amyn tulleen makuusaliin. Nyt hänen paras ystävättärensä istui hänen sängyllään. Hän katsoi varoen Amya, tietäen näyttävänsä kamalalta. Sellainen oli kyllä hänen olonsakkin.
" Ei ole.. Kaikki on päin helvettiä" Drusilla sanoi hiljaa.
" Mitä on tapahtunut?" Amy kysyi kuulostaen huolestuneelta. Sitä Drusilla ei ihmetellyt.
" Sain tietää, kuraverisen salaisuuden.." Drusilla aloitti, muttei pystynytkään jatkamaan. Hänelle tuntui, ylivoimaisen pahalta edes ajatella Dracoa.. Joten, hän ei pystynyt sanomaan edes parhaan ystävänsä nimeä.

" Draco ja Hermione?" Amy kysyi hiljaa..
Hän oli jälleen kerran ymmärtänyt kaiken, ilman että kuulikaan Drusillalta mitään. Se mitä Amy sanoi, sai aikaan sen että Drusilla miltei itki uudelleen. Hän laski kasvonsa, käsiinsä ja nyökkäsi sitten.
" Voi ei.." Amy sanoi halaten Drusillaa.
Drusilla halasi vain Amya, ja laski kasvonsa vasten tämän olkapäätä.. Pidättelemättä enää kyyneliään..
" Miten sinä edes kuulit siitä? Milloin?" Amy kysyi, halaten yhä Drusillaa lohduttaen.

Tästäkin syystä, nuo kaksi tyttöä olivat toistensa parhaat ystävät. Sillä he kaksi ymmärsivät toisiaan, eikä kumpikaan kysellyt toiselta mitään väärää pahoina hetkinä. Ginnylle Drusilla, ei voisi ikinä kertoa kuulemastaan, koska toinen osapuoli asiassa oli Hermione. Ginnyn ymmärrys ei saattaisi riittää.  Jos Ginny kuulisi parhaan ystävänsä, tehneen jotain sellaista, Draco Malfoyn kanssa.
Amy kyllä tiesi senkin, miten tärkeä Draco oli hänen parhaalle ystävälleen.  Drusilla miettikin hetken, kertoisiko hän Amylle muuttuneista tunteistaan Dracoa kohtaan.

" Kuulin ihan hetki sitten.. Vahingossa. Muutamasta lauseesta, minulle selvisi ihan kaikki.." Drusilla sanoi.
" Mutta miksi edes jäin kuuntelemaan" hän jatkoi.
" Ei sinun tarvitse toistaa kuulemaasi. Olisi parempi, ettet edes ajattelisi sitä. Nyt tiedän, sanoneeni väärin mutten oikein ymmärrä, miksi se vaikutti sinuun näin mitä kuulit.." Amy sanoi.
" Sinä et tiedäkkän vielä kaikkea. Olen ollut inhottava sinulle, kun olen salaillut jotain.." Drusilla sanoi.
" Tiedän nyt itsekkin, tai no siis, olen tiennyt muutaman päivän ajan selityksen kummalliselle käytökselleni" hän jatkoi.
" Liittyykö se sinuun ja Dracoon?" Amy kysyi.. Mutta Drusilla keskeytti hänet.
" Minun tunteeni Dracoa kohtaan, ovat ystävyyttä syvempiä. Olen todella rakastunut häneen. Siksi minuun sattuukin nyt"
" Siksi sinä siis.. Katsot Pansya, kuin haluaisit murhata hänet. Ja haastoit hänet, miltei tappelemaan kanssasi muutama ilta sitten" Amy sanoi..
" Nyt minä ainakin ymmärrän sinua paremmin.. Mutta tietääkö Draco?" Amy kysyi.
" Ei vielä tiedä. Ajattelin kyllä kertoa hänelle.. Mutta onko se järkevää enää?" Drusilla kysyi, katsoen Amya. Hän ei vain osannut olla katsomatta silmiin kun keskusteli jonkun kanssa.

" No tietenkin kerrot. Ei ole oikein salailla, tunteitaan" Amy sanoi.
" Tiedätkö.. Haluaisin todellakin tappaa sen kuraverisen.. " Drusilla sanoi, säikähtäen itsekkin omaa ilkeää äänensävyään.
" Mutta sitäkin enemmän, haluaisin etsiä Dracon ja lyödä häntä niin lujaa kasvoihin, että se varmasti sattuu. Olen nimittäin niin vihainen hänelle  nyt" hän jatkoi vähemmän ilkeästi.
" Kenenkään murhaaminen,ei muuta tätä tilannetta. Etkä sinä ole mikään kuolonsyöjä, tietääkseni" Amy sanoi.
" Ja sinähän, et löisi Dracoa, varsinkaan kasvoihin.. Et sinä voisi koskaan tehdä niin, vaikka olisit kuinka vihainen" Amy jatkoi.
" Niiden kahden väliltä on kaikki jo ohi. Draco on tehnyt sellaisesta lopun, varmasti aikoja sitten jo. Älä satuta itseäsi enempää, ajattelemalla asiaa. Ei Draco sinua pettänyt, vaan sen idiootin.. " Amy lisäsi vielä, tarkoittaen idiootilla, Pansya.

" Se on totta.. En ole kuolonsyöjä.. Eikä minusta sellaista tulekkaan" Drusilla sanoi.
" Mutta miksi tämä sitten sattuu minuun näin? vaikka Draco ei edes pettänyt minua. Siksikö kun tunnen Dracoa kohtaan näin.. Tai no siis.. Minähän rakastan häntä.. Helvetti sentään" Drusilla jatkoi kysyvästi.
" Siksi sinusta tuntuu siltä, että olisit petetty. Mutta hei, sinun syntymäpäiväsi on huomenna. " Amy sanoi.
" Ja minulle tuli tunne siitä, että Draco vain suojeli sinua, kun ei kertonut. Ajattele. sitä yllätystä minkä saat häneltä ylihuomenna.. Se voi olla oikeasti mitä tahansa" Amy jatkoi.
" Tiedätkö sinä jotain siitä..? " Drusilla kysyi..
" Tiedän minä jotain, mutten saa kertoa.. Draco suuttuu pahasti minulle, jos kuulee minun paljastaneen osan hänen lahjastaan. Joten odottele vain ylihuomiseen.. Mutta Dracon kanssa kyllä puhut ennen sitä" Amy sanoi.

" Minusta tuntuu, etten ole valmis vielä kertomaan.. " Drusilla sanoi, selvästi säikähtäneenä.
" Milloin sitten ajattelit kertoa?" Amy kysyi.
" Minä sinun asemassasi, en ainakaan viivyttelisi... Ja olisi oikein, sekin että kerrot Pansylle, mitä kuulit.. Vaikka inhoatkin sitä lehmää" Amy sanoi.
" No en todellakaan kerro. Jos hän kertookin Dracolle, kuulleensa kaiken minulta. Siten jään taas kiinni salakuuntelusta, ja vielä asiasta joka ei edes kuulu minulle." Drusilla sanoi, edelleen kielteisenä Pansylle kertomisen suhteen.
" Ymmärräthän sen, etten minä halua menettää Dracoa kokonaan" hän lisäsi.
" Tuolla asenteella, sinä menetät hänet kyllä. Ei ole oikein salailla tunteitaan" Amy sanoi
" Lupasit kyllä jo, että kerrot Pansylle jos kuulet jotain. Voisit edelleen, vannottaa hänet lupaamaan, ettei hän kerro Dracolle kuulleensa asiasta sinulta" Amy jatkoi.
" Olet kyllä oikeassa.. Minulla ei ole tapana pettää lupauksiani. Sattuisiko sinulla olemaan tietoa, siitä missä Pansy on?" Drusilla kysyi Amylta, juuri samalla hetkellä kun Pansy tuli ovesta makuusaliin.
-------------

" Nyt minulla on totuudenmukaista kerrottavaa sinulle." Drusilla sanoi Pansylle.
" Mitähän sinä nyt uskottelet minulle? tai ainakin yrität. Taasko, koitat todistaa sen, ettet tee mitään selkäni takana" Pansy sanoi kysyvänä, ja niin epäuskoisen kuuloisena, että Drusilla todella halusi lyödä jollakin järjen takaisin sen idiootin päähän.
" Minä en ole edelleenkään, tehnyt mitään tuomittavaa. Joku toinen kylläkin on.. Nimittäin kuraverinen" Drusilla sanoi.

Mielessään Drusilla pyysi anteeksi Dracolta, vilkaisten nopeasti myös pojan kuvaa pöydällään. Tämä olisi ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun tyttö puhuisi rakastamastaan pojasta, niin ettei tämä ollut kuulemassa. Ja paljastaisi tuon, oksettavan salaisuuden, jonka poika niin  halusi unohtaa.
Nyt Drusilla toivoi todella sitäkin, että Pansy muistaisi sen, mitä Drusilla oli aiemmin sanonut Hermionesta.

" Mitä hänestä?" Pansy kysyi, vähemmän epäuskoisena.
" Kuulin tänään jotain, mikä vahvisti ne aiemmat oksettavat epäilyni" Drusilla sanoi.
" Mutta.. Ennenkuin kerron yhtään mitään, sinun on lakattava syyttelemästä minua.. Minä en ole syyllinen, siihen mitä sinun ja Dracon välillä nyt on pielessä. " Drusilla aloitti uuden lauseen, jatkaen..
" Ja et missään nimessä kerro Dracolle tästä. Sillä en halua, kuunnella syyttelyä salakuuntelusta"
" Miksi edes kertoisinkaan?" Pansy kysyi..
" En minä ole koskaan edes ajatellutkaan tuhoavani teidän kahden ystävyyttä. Kyllähän minä tiedän, ettei teidän välillänne ole tapahtunut sellaisia.. " Pansy jatkoi.

Taas sitä nähdään. Miten tyhmä Pansy Parkinson osaa olla. Taas se tyttö, uskoi Draco Malfoyn valheet uskollisuudesta. Drusilla oli aivan varma siitä, että hänen ja Dracon välillä tapahtuisi ihan pian taas jotain, ehkä jopa suudelmiakin enemmän, kun hän kertoisi omista tunteistaan pojalle.

" Se mitä nyt kerron sinulle. Saattaa sattua pahasti. Sinua on varoitettu sellaisesta, useamman kerran aiemminkin, muttet kuuntele koskaan. Parempi siis, että istut ensin, ennenkuin minä jatkan" Drusilla sanoi.
" Nyt sinä pelotat minua.. " Pansy sanoi.. Istuen kuitenkin mustalle sohvalle, jonka tytöt olivat raahanneet makuusaliinsa ilman lupaa.
" En aio pelotella. Vaikka ylihuomenna on Halloween. Tämä ei sovi muutenkaan, sellaiseksi pelotteluksi" Drusilla aloitti.
" Mutta.. Kuulin Dracon keskustelevan kuraverisen kanssa aiemmin tänään. En kuunnellut kylläkään ihan koko keskustelua, mutta se mitä minä kuulin riitti kertomaan kaiken. Niiden kahden välillä, todella oli jotain kesällä. Draco, on pettänyt sinua. Enemmän kuin kerran kuraverisen kanssa. " Drusilla jatkoi.

Pansyn ilme muuttui samantien.. Ja tyttö ei edes katsonut enää Drusillaan.. Ennemminkin ikkunasta ulos..
Drusilla tiesi, Pansyyn sattuneen todella pahasti. Nyt tuohon tyttöön, varmasti osuivat todellisena, myös kaikki ne aikaisemmat puheet siitä, että Draco todella petti häntä.
" Miksi sinä edes halusit kertoa minulle? Minähän olen ollut sinulle, ihan hirveä. Tarkoitan siis.." Pansy aloitti, yrittäen puhua vakaalla äänellä onnistumatta. Drusilla tiesi, Pansyn särkyvän koska tahansa..
" Vaikka sinä olet syytellyt minua vaikka mistä.. En millään voisi jättää kertomatta sinulle. " Drusilla sanoi.
" Olet kuitenkin ystäväni, ja minullakin on omatunto. En olisi saanut siltä rauhaa, jos en nyt olisi kertonut" hän lisäsi.

Pansy ei vastannut useampaan hetkeen mitään.. Hiljaisuus vain piteni.. Drusillasta alkoi tuntua siltä, ettei Pansy sanoisi hänelle enää mitään..
" Kiitos.. Ei tunnu hyvältä todellakaan.. Ilmeisesti ne aiemmatkin puheet, siitä että Draco on pettänyt minua, ovatkin totta" Pansy sanoi.
" Valitettavasti.. " Drusilla sanoi...
" Sinä kuitenkin todistit, olevasi oikeasti ystäväni, kun kerroit minulle. Ja minä lupaa, etten kerro Dracolle, siitä että kuulin sinulta hänen petollisuudestaan" Pansy sanoi.
" Älä kiitä turhaan.. " Drusilla sanoi..
" Minä olisin tehnyt sinulle aivan saman palveluksen, jos tilanne olisi sinun kohdallasi sama, kuin minun nyt" Pansy sanoi.

Drusilla tiesi, Pansyn olevan hänelle aidosti kiitollinen.. Nyt ne erimielisyydet, turhat sellaiset olisivat takanapäin.
Ainakin siihen asti, kunnes Drusillan ja Dracon välillä tapahtuisi, taas jotain minkä Pansy sattuisi näkemään. Taikka. kulkeutuisi jostain hänen korviinsa.
Drusilla ja Draco olivat tosin lähentyneet toisiaan jo useamman kerran. Suudelleet ties kuinka monta kertaa, ja seuraava kertakaan ei varmasti ollut kaukana.
Pansy aloittaisi luultavasti siinä tilanteessa saman metelin uudelleen, ehkäpä tästäkin mitä Drusilla nyt kertoi hänelle. Sittenkö alkaisi syyttely siitä, että Drusilla olisi käyttänyt kertomaansa tekosyynä, saadakseen itse paremmat mahdollisuudet lähentyä Dracon kanssa.
No, Drusillalla oli jo omat keinonsa siihen. Ja hänen ei tarvinnut alkaa edes juonimaan mitään, Pansyn selän takana. Sillä tytöstä tuntui sillä hetkellä jo siltä, että Draco Malfoy oli jo hänen omansa. Nyt tarvittaisiin enää vain yksi pieni tunnustus, Drusillan puolelta.. Ja sitten kaikki olisi täydellistä.

------------------------------

" Minulla on vain niin kammottava tunne tästä" Amy sanoi, kuulostaen aivan Punurmiolta.
Drusilla etsi sillä hetkellä sänkynsä alla, pimeydenvoimilta suojautumisen kirjaansa.
" Mitä nyt?" Drusilla kysyi.
Alkoiko Amyn omatunto nyt vasta kolkuttaa. Siitä, ettei olisikaan kannattanut neuvoa Drusillaa kertomaan mitään.
" Koko jutusta saattaa seurata jotain ikävää" Amy jatkoi.
" Mitä sinä nyt puhut. Älä vaan ala pelottelemaan minua" Drusilla sanoi, selaillen kirjaansa.

Tahtomattaan hän vilkaisi Dracon kuvaa pöydällään enemmän kuin kerran.. Vaikka poika, jatkoi hänen ajatustensa häiritsemistä koko ajan muutenkin.  Läksyt oli vielä kerran tarkastettava, sillä hän ei ollut varma, oliko vastaus yhteen kysymykseen perusteellinen. Severus oli aloittanut teoriaopetuksen heille anteeksiantamattomista kirouksista. Käytännöharjoitus, tulisi kai jonain päivänä Lucius Malfoylta tai sitten ei.

" En minä pelottele.. Mutta näitkö ollenkaan miten vihainen Pansy oli? Dracolle saattaa käydä huonosti." Amy sanoi.
" Miten sinä voit suhtautua siihen noin huolettomasti" hän jatkoi.
" Kyllä minä näin. Ei Pansylla ole mitään mahdollisuuksia Dracon kanssa. " Drusilla sanoi, liian huolettomasti.
" Draco hallitsee jo sanattomat taiat ja loitsut..  Ennemmin minä mietin sitä, millä kiroan sen kuraverisen." Drusilla jatkoi.
" Älä edes suunnittele sellaisia. Jäät kiinni, vain siitä että salakuuntelit. Koko juttu, ei edes liity sinuun, ei sinua ole petetty" Amy sanoi.

Mutta silti se mitä Amy sanoi, jäi kummittelemaan Drusillan ajatuksiin. Tytön oli mahdottoman vaikeaa saada unta sinä iltana. Mitä jos Pansy olikin onnistunut yllättämään Dracon jollakin kammottavalla taialla taikka loitsulla. Mutta kyllähä se olisi, jo Drusillan tiedossa.. Severus olisi tiedottanut siitä, ja Lucius Malfoy marssinut raivoissaan samantien koululle.
Pansy ei sanonut sanaakaan, makuusaliin palattuaan. Pansyn silmistä Drusilla kyllä näki sen, että aiemmin oli ollut kunnollinen välienselvittely. Olikohan se viimeinen kerta sen parin välillä, ja Draco vihdoin vapaa tuosta bimbosta.

Hän käänsi kylkeään jo kolmannen kerran.. Ja huomasi Dracon huuhkajan ikkunan takana...
" Mitä sinä siellä teet? " tyttö kysyi, avaten ikkunan. Huuhkaja lensi ikkunasta hänen toiselle olkapäälleen. Ja tyttö huomasi, sillä olevan kirjekkin mukanaan.
" kiitos kun toit tämän.." Drusilla sanoi. Ja sulki ikkunan, ulos lentäneen linnun jälkeen. Se oli huhuillut hänelle surullisesti, ja tökkäissyt häntä vielä käteen nokallaan.
" Kenelle sinä puhuit? " Amy kysyi.
" Dracon huuhkajalle. Se toi minulle jotain" Drusilla sanoi.

Luettuaan saamansa kirjeen, tyttö ei jäänyt paikalleen miettimään sitä, montako sääntöä hän rikkoisi, kun menisi nyt  poikien puolelle. Kello läheni jo keskiyötä. Mutta hän ei vain voinut odotella aamuun asti, ja nukkua levottomasti. Mielessään Drusilla ajatteli jo tönäistä Pansyn lattialle sängystä, ohi mennessään.
` Aivoton lehmä.. miten voit edes tehdä sellaisia` Drusilla ajatteli.

" Minne sinä nyt menet?" Amy kysyi.
" Käyn Dracon luona" Drusilla sanoi hiljaa, ollessaan jo menossa ovesta käytävään.
" Et sinä voi mennä." Amy sanoi
" Säännöt on tehty rikottaviksi. Ja nyt on hätätilanne" Drusilla sanoi.
Ennenkuin hän poistui huoneesta, Amy näytti ravistelevan päätään. Se tyttö, ei tulisi koskaan olemaan kunnollinen Luihuinen. Toisin, kuin mitä Drusilla jo oli.

Blaise Zabini, oli tosin saada sydänkohtauksen ja pudota samaten sängystä, kun Drusilla tuli heidän makuusaliinsa koputtamatta.

" Äkkiäpä tajusit" Draco sanoi..
" Oli kyllä syytäkin.. En pahemmin miettinyt tulenko vain en" Drusilla sanoi.
" Varoittakaa seuraavan kerran, jos aiotte tapailla toisianne keskellä yötä" Blaise sanoi.
" Ja Drusilla, lopeta tuollainen marssiminen ovista"
" En minä marssi.. Minä kävelen" Drusilla sanoi Blaiselle.
" Me kaksi emme edelleenkään tapaile toisiamme.. Pää kinni Blaise" Draco sanoi.
" Drusilla. kiltti tulisit lähemmäs.. En viitsi huutaa.." Draco sanoi, kuulostaen vähän kutsuvalta.

Drusillan mieleen nousi aivan päinvastainen ajatus, kuin mitä tilanne oikeasti oli.
Jos se viesti, olikin vain pojan juonittelua, saada hänet tänne. Ja poika, voisi sitten edelleen, houkutella hänet jäämään koko loppuyöksi.
Draco Malfoy ei tainnut halutakkaan, olla tätä yötä yksin. Ja ties mitä hänellä liikkui mielessään, sellaistakin mihin Drusilla ei ollut valmis.
Mutta kun hän lähestyi poikaa, hänelle kävi entistä selvemmäksi se, että viesti jonka hän sai. Ei ollutkaan juonittelua..
Tyttö näki, selvän todisteen viestin aitoudesta Dracon kasvoista.

" Millä Pansy tuon teki?" Drusilla kysyi.
" Hän oli liian nopea. En ehtinyt lausua kilpiloitsua" Draco sanoi.
Drusilla oli aivan suunnattoman vihainen, nähtyään ne kaksi verta vuotavaa haavaa pojan kasvoissa. Onneksi tyttö tiesi vastaloitsun tähänkin, siitä hän kiitti tosin mielessään Severusta.
" Älä huolestu yhtään.. Minä saan ne paranemaan..." Drusilla sanoi.
" Pansy ei tosin selviä tästä helpolla. Tietäähän Lucius? " Drusilla kysyi.
" Tietää. Hetki sitten lähetin kirjeen hänelle." Draco sanoi.

Drusilla keskittyi täysin sanomattomaan taikaan.. Ja sai haavat katomaan, pojan kasvoilta. (joidenkin taikojen nimiä, oli paras olla sanomatta ääneen).
Mistä Pansy sen oppi? niitä taikoja ei opetettu koulussa, joihin tämäkin kuului. Eikä niitä lukenut kirjoissa.
Tämä oli juuri niitä pimeyden taikoja, jotka Severus Snape oli itse kehitellyt, ja opettanut sitten Drusillalle. Joten se idiootti, oli käynyt urkkimassa Drusillan muistiinpanoja, yksityisiä sellaisia.
Tämä taika oli myös hengenvaarallinen, osaamattoman käsissä. Ja siitä olisi voinut seurata pahaakin vahinkoa, jos se olisi osunut muualle kuin Dracon kasvoihin.

" Kiitos.. Ja miten niin Pansy ei muka selviä tästä?" Draco kysyi.
" Sinä olet paras ystäväni. Enkä todellakaa hyväksy sitä, että sinua kohdellaan näin" Drusilla sanoi, istuen Dracon sängylle, ollakseen lähempänä aivan tietoisesti.
" Minä en taida uskoa tuota. Ei se voi olla ainoa syy" Draco sanoi epäilevänä.
" Olisit jo kostanut Pansylle, jos  vain sitä tarkoittaisit. Oletkohan ihan varma siitä, ettet halua paljastaa minulle, mitä oikeasti ajattelet"
" Ei siellä liiku mitään sellaista, mistä sinä et jo tietäisi" Drusilla sanoi.
" Eikö ihan totta? " Draco kysyi uudelleen.

Tyttö tunsi kohta, pojan käden omansa päällä. Kosketus, oli miltei huomaamaton. Drusilla alkoi jo tottua siihen.
" Ehkä liikkuukin.." Drusilla sanoi.
" Mutta en aio kertoa yhtään mitään, niin kauan kun sinä ja Pansy olette vielä yhdessä"
" Miksi minä kertoisinkaan hänelle?" Draco kysyi.
Pojan äänensävy, alkoi häiritä tytön ajatuksia. Ja poika ei edelleenkään ottanut omaa kättään pois, tytön kädeltä.
" Minä en ihan totta tiedä, miten sanoisin sen" Drusilla sanoi hiljaa. Tilanteen teki vaikeaksi sekin, ettei tyttö halunnut Blaisen kuulevan.
" Minulla on edelleen sellainen tunne, että nyt on liian aikasta sanoa mitään. Kun en tiedä, mitä sinä ajattelet totuuden kuullessasi." Drusilla jatkoi hiljaa.
Miksi ihmeessä tämä oli nyt niin vaikeaa.. Hän olisi mielellään vaan sanonut " Rakastan sinua". Sen hän halusi pojan vain tietävän.
" Minulla on aavistus siitä, mitä yrität sanoa.." Draco sanoi hiljaa.. Nousten sitten istumaan sängyllään, päästäkseen vielä lähemmäs tyttöä.
" Mitä minun on niin vaikeaa kertoa sinulle?" Drusilla kysyi hiljaa.

Pansy ei sitten huijannutkaan, sanoessaan Draconn nukkuvan useimmiten ilman paitaa.
Ja voi ei.. Poika näytti liian hyvältä, paremmalta nyt kun silloin kun hänellä sentään oli paita päällään. Tytöllä oli vaikeuksia, pitää katseensa pojan kasvoissa, kun hän jo kerran katsoi, pojan paidatonta vartaloa.. Noin seksikkäästä vartalosta, hän ei uskaltaisi edes nähdä muita kuin levottomia unia.
Kun hänen katseensa sitten kohtasi pojan puhtaan hopeanharmaat silmät, tyttö huomasi miten lähekkäin he todellisuudessa olivat. Poika oli tietoisesti, siirtynyt koko ajan lähemmäs.

" Sinulle on niin vaikeaa, kertoa tunteistasi minua kohtaan.. Ja nimenomaan se totuus" Draco sanoi.
" luulitko, etten minä huomasi mitään?" hän jatkoi, hiljaa kysyen. Ja odotti todella vastausta.
" Minä ajattelin, ettei sitä näe minusta" Drusilla kuiskasi. Hän oli todella vaarassa punastua.
" Minä olen tajunnut sen jo aimmin.. Jo ensimmäisestä suudelmasta välillämme" Draco sanoi, siirtyen vieläkin lähemmäs.
Pojan toinen käsi, kosketti jo tytön selkää..

" Et sitten voinut sanoa mitään.. Tiesit koko ajan, antaen minun luulla muuta" Drusilla kuiskasi.
" Mitä minä ihan totta teen sinun kanssasi?" hän jatkoi hiljaa.
" Sen saat päättää ihan itse. Minä en kiellä sinulta mitään." Draco sanoi hiljaa..
" Sitähän minä en epäile ollenkaan.." Drusilla vastasi pojan sanoihin.
" Niin ja sekin kerta kun sanoit minua suloiseksi.." Draco sanoi, hieman kiusoittelevana..
" Se oli ääneen ajattelua.. Olet sinä jollain tapaa suloinen, mutta enemmän jotain ihan muuta" Drusilla kuiskasi.
" Niinkuin mitä olen?" Draco jatkoi kiusoitteluaan hiljaa.
Se oli liikaa tytölle. Poika oli jo miltei kiinni hänessä, ja pojan toinen käsi oli jostain löytänyt tiensä hänen paitansa alle.
" Taidan jättää sen sanomatta" Drusilla kuiskasi, alkaen itsekkin kiusoitella poikaa.

" Mutten tiedä edelleenkään totuuttaa, siitä mitä sinä ajattelet? enkä ihan sanallisesti kertonut tunteistani. Mutta se, ei ole vain sitä että pidän sinusta, taikka olisin ihastunut. Se on jo paljon enemmän" Drusilla kuiskasi.
" Haluatko tietää sen mitä ajattelen? vai mitä tunnen?" Draco kysyi hiljaa.

Ja kun tyttö ei hetkeen vastannut, poika oletti sanallisen vastauksen olevan täysin turhaa.
Niimpä pojan huulet, koskettivat pian jo ties kuinka monennen kerran tytön huulia. Ensin hieman kiusoittelevasti, ja kohta miltei pyytäen vastausta. Tyttö ei voinut olla vastaamatta suudelmaan. Ja se oli jälleen erilainen kuin ne aiemmat.. Hellä, mutta syvä. Paras kaikista, Drusillan mielestä.

" Eiköhän suudelma kerro minun tunteistani parhaiten" Draco sanoi hiljaa..
" Kertoi se.. kaiken mitä halusinkin tietää" Drusilla sanoi.
" Voisinkohan jäädä tähän loppu yöksi. En haluaisi millään mennä takaisin omaan sänkyyni" hän kysyi hiljaa.
" En haluakkaan, sinun lähtevän. Nyt kun olet siinä" Draco sanoi hiljaa.
Samantien poika otti tytön syliinsä, eikä tyttö edes ajatellutkaan pois lähtemistä. Se oli ensimmäinen yö pitkään aikaan, jolloin tyttö tunsi itsensä täysin onnelliseksi. Sillä Draco Malfoyn syliin hänen kuuluikin nukahtaa.

Drusilla aiheutti tosin aamulla, miltei sängyltä tipahtamisen omaan makuusaliinsa palatessaan.. Lähinnä Amylle.
Aurinko paistoi vielä sinä aamuna..  Pansy oli suihkussa, joten tytöt saattoivat keskustella hiljaa keskenään.
" Sinne sitte jäit.. Ja piti mennä vaan käymään" Amy sanoi.
" Meillä oli oikeasti puhuttavaa.." Drusilla sanoi.
" Onkohan asia ihan noin?" Amy kysyi uudelleen epäilevästi.
" Asia on juuri niinkuin minä sanon" Drusilla sanoi.

Drusillalla ei ollut aikomustakaan vastata Amyn kysymykseen. Hän ja Draco olivat sopineet keskenään, ettei mistään heidän kahden välillä tapahtuneesta, kerrota vielä muille. He kaksi, olisivat nyt hetken aikaa yhdessä, ennenkuin julkistaisivat seurustelunsa Luihuisten keskuudessa.
Kun Pansy tuli kylpyhuoneesta, livahti Drusilla sinne paetakseen suihkuun Amyn uteliaisuutta.

Mielessään Drusilla kyllä ajatteli edellistä yötä.  Joka hetki, kun hän olisi halunnut nukahtaa, Draco oli suudellut häntä vain suloisemmin kerta kerran jälkeen. Viimeisin suudelma, tuntui edelleen hänen huulillaan. Se tunne, ei kadonnut mihinkään.. Se sama, kun tyttö vain tunsikin pojan huulet omillaan.. Ja koko yönä, mikään ei mennyt suudelmia pidemmälle. Ellei, niitä loputtomia, ja ihanasti kiusoittelevia suudelmia, laskettu joita tyttö sai jälleen pojalta myös kaulansa iholle. Ja Pojan kosketukset hänen vartalollaan.. No olihan tyttökin koskettanut pojan täydellistä vartaloa aivan samoin, niin ja suudellut pojan kaulaa... Kunnes hän oli lopulta nukahtanut pojan syliin. Ja siitä sitten herännyt, tosin pojan suloisen kiusoittelevien suukkojen herättelemänä.

Tytöstä tuntui siltä, kuin hän seisoisi nyt maanpinnan yläpuolella, eikä hän halunnutkaan sieltä alas. Hän tiesi, rakastuneensa koko sydämestään ja Dracolla oli aivan samanlaiset tunteet häneen.
Hän oli aivan sanoilla selittämättömän onnellinen.. Ja olisi niin halunnut jo kertoa Amylle.
Mutta koska, hän tuli luvanneeksi Dracolle olla kertomatta, niin ei hän nyt voinut rikkoa lupaustaan.  Heillä kahdella oli nyt suloinen salaisuus, jonka he paljastaisivat oikealla hetkellä. Tosin se hetki, oli vielä jossain kaukana.
Drusilla odotti nyt huomisia synttäreitään.. Ja sitä, mikä Dracon lahja olisikaan hänelle...

" Kerroitko Dracolle?" Amy kysyi, kun tytöt kävelivät aamiaiselle.
" Mitä kerroinko?"  Drusilla kysyi, esittäen tahallaan tyhmää.
" Siitä mistä me puhuimme eilen. Älä leiki tahallasi tyhmää" Amy sanoi.
" Kerroin" Drusilla sanoi.

Se riittäisi kyllä Amylle.  Sillä tilanneselvitystä Drusilla ei tekisi todellakaan. Ehkä tyttö olisi jättänyt kertomatta omista tunteistaan, ellei poika olisi ollut jo selvillä niistä. No eihän poika voinut olla huomaamatta, sitä kun hän käyttäytyi kummallisesti. Drusilla oli tosin liiankin iloinen siitä, että Draco nyt tiesi totuuden hänen tunteistaan.

" Onneksi teit niin" Amy sanoi, istuttuaan Luihuisen pöydässä Drusillaa vastapäätä.
" Jos olisit hetkenkään viivytellyt, olisi saattanut olla myöhäistä. Onko tapahtunut mitään merkittävää muutosta?" Amy kysyi
" Ei minkäänlaista.. Minä ja Draco olemme edelleen vain ystäviä" Drusilla sanoi hiljaa.

Amyn huomaamatta, Drusilla katsoi murhaavasti sekä Pansya, että Hermionen niskaan..
Tästä tilanteesta, Hermione ei tulisi selviämään vähällä. Sillä, Drusilla oli ajatellut puhuttelevansa Hermionea sopivalla hetkellä. Tuo Rohkelikko, tulisi todella säikähtämään, kuulleessan Drusillan tietävän hänen salaisuudestaan. Mutta, sen tulisi tapahtua täydellisellä hetkellä, ja Drusillan olisi varmistettava myös se, ettei hänen puhuttelunsa menisi Dracon tietoon.. No kyllähän Drusillalla oli omat keinonsa siihen, että hän saisi tuon nirppanokka Grangerin vaikenemaan, sillä Draco Malfoyn lähelle sillä tytöllä ei olisi enää mitään asiaa.

" Ei voi millään olla totta. Minä jo ajattelin että te kaksi lähentyisitte toisianne " Amy sanoi.
" Niin ei vaan nyt käynyt" Drusilla sanoi.
" Muutenkin tämä on minun ja Dracon välinen asia. Ei se sinulta huomaamatta jää, jos jotain tapahtuu" hän jatkoi.
Muttei jatkanut enää lausettaan sen pidemmälle, sillä Draco Malfoy tuli sillä hetkellä suureen saliin, edelleen ilmeisesti väitellen Blaise Zabinin kanssa. Aiheena oli takuulla, Drusillan ja Dracon nykyinen tilanne.
Draco istui samantien Drusillan viereen.. Nyt tyttö kyllä tiesi, tasantarkkaan sen oikean syyn miksi poika istui siinä edelleen.
Pojan käsi, hipaisi hänen kättään muka huomaamattomasti. Tyttö olisi ottanut, niin mielellään kiinni pojan kädestä, muttei uskaltanut.

" Nytkö vasta heräsit?" Tyttö kysyi, johtaen taas muita harhaan.
" Pari tuntia sitten jo. Blaisella oli taas jotain omituista mielessään" Draco sanoi.
" Siksi kesti, ennenkuin pääsin tännekkin. Onneksi, ei ole vaaraa tunnilta myöhästymisen kanssa" hän jatkoi, kuulostaen siltä kuin se tieto olisi ainoa syy hänen hyvällä tuulella oloonsa.

Drusilla kyllä tiesi, mikä oikeasti oli syynä pojan hyvällä tuulella oloon. Niimpä hän kosketti uudelleen varoen pojan kättä, ja nyt poika ottikin hänen sormistaan varoen kiinni omillaan.
Onneksi pöytä peitti kuitenkin näkyvyyden, niin paljon ettei tyttöä häirinnyt se, että he kaksi pitivätkin toisiaan kädestä. Joten hän jätti oman kätensä, pojan käteen, pujottaen kuitenkin oman kätensä paremmin pojan käteen, niin että heidän sormensa kietoutuivat tiukasti yhteen..

" Sain jotain selville Blaisesta" Draco sanoi hetkeä myöhemmin Drusillalle.
" Älä sinäki aloita sitä. Kuraverinen vihjaili myös jotain Blaisesta, mikä liittyisi minuun" Drusilla sanoi.
Hän ei todellakaan halunnut Blaise Zabinia enää riesakseen, varsinkaan nyt kun hänellä oli jotain parempaa... Nimittäin Draco.
" Liittyy etäisesti.. Ja samaten Amyyn" Draco sanoi arvoituksellisesti.
" Eihän Blaise vaan ole?" Drusilla kysyi, varmistettuaan sen ettei Amy kuunnellut.
" Saattaa olla" Draco sanoi... Edelleen arvoituksellisesti.

Drusilla alkoi samantien töniä Dracoa, saadakseen lisää tietoa. Hän päätti myös varoittaa Amya ajoissa Blaisesta.
" Kysy Blaiselta, jos noin kiinostaa. En minä mitään tiedä" Draco sanoi miltei nauraen.
Ja alkoi töniä tyttöä hellästi. Kohta poika nosti täysin varoittamatta kätensä tytön selän taakse, ja veti hänet ihan kiinni itseensä.
" Ei noin saa tehdä " Drusilla sanoi varoittavasti, ja irroitti pojan käden itsestään.
" Haluatko, paljastaa suhteemme ennenaikojaan" hän jatkoi.
" En halua, sen enempää kuin sinäkään. Näin on hyvä toistaiseksi" Draco sanoi, erittäin pehmeästi.

Koskaan aiemmin, ei koulupäivä kulunut niin hitaasti. Draco istui ihan kaikilla tunneilla Drusillan vieressä, mutta he kaksi eivät voineet tehdä mitää huomiota herättävää. Yhdellä tunnilla, Drusilla tosin sai aikamoisia väristyksiä, iholleen kun Draco täysin huomaamatta laittoi kätensä hänen paitansa alle, kiusatakseen... Drusillan vilkaistessa poikaa, tämän kasvoilla ei näkynyt merkkiäkään siitä, että jotain aika asiatonta oli tapahtumassa. Drusillakin koitti olla välittämättä pojan kädestä paitansa alla, vaikka kosketus oli kaikkea muuta kuin kiltti.
Eikä tyttö saanut millään pojan kättä poiskaan.. Vasta tunnin loputtua, poika otti kätensä pois, viivyttelevästi.. Saaden tytön miltei puremaan huultaan, ettei hän olisi vahingossakaan päästänyt ääntäkään.
Muilla tunneilla tyttö piti oman kätensä pojan kädessä, jottei sama toistuisi uudelleen..  Mutta sitäkin enemmän hän odotti, koulun päättymistä, jotta saisi, olla vihdoin kahdestaan pojan kanssa ja pääsisi takaisin tämän syliin.

Pimeydenvoimilta suojautumista olisi tosin harjoiteltava. Sillä Severus määräsi, kaksintaistelu harjoituksen, heti Halloweenin jälkeen olevalle tunnilleen. Siitä Drusilla selviäisi kyllä ilman harjoitteluakin. Mutta kyllähän hän aina, voisi ainakin hetken aikaa harjoitella Dracon kanssa, mutta tulisiko siitäkään mitään... Kun he kaksi kerran seurustelivat.

" Vihdoin rauhaa.. Ja kahdestaan oloa"  Draco kuulosti jo miltei helpottuneelta tuntien jälkeen..
Poika heittäytyi sängylleen samantien, ja Drusilla meni samantien hänen viereensä.. Pojan käsi, olikin kohta tytön selän takana..
Tyttö laski päänsä, hetkeksi aikaa pojan hartiaa vasten, sulkien silmänsä. Hänellä oli nyt niin hyvä olla. Kenenkään muun seuraan hänellä ei ollut edes ikävä. Dracon kanssa, kahdestaan oleminen oli vain niin parasta.

" Joko varoitit Amya?" Draco kysyi.
" Missähän välissä minä sen olisin tehnyt? en saanut edes tilaisuutta, kun sinä veit kaiken huomioni" Drusilla sanoi.
" Kerron kyllä hänelle illemmalla" hän lisäsi.
" Amy taitaa ilahtua..." Draco sanoi hieman sarkastisesti.
" Kauhistuu ennemminkin.. Ja viimeisen kerran" Drusilla sanoi, ottaen kiinni pojan kädestä.
" Sinä mietit tänään muutakin. Olit  niin kummallisen hiljainen.." Drusilla sanoi.

Hän nosti päätään nyt sen verran, että löytäisi pojan katseen.  Drusilla rakasti jo nyt ilman mitään rajoja pojan hopeanharmaita silmiä. Ne olivat hänestä kauneimmat koskaan.
" Mietin huomista iltaa. Etten vaan unohtanut mitään oikeasti tärkeätä. Toivoisin niin, että sinä saisit unohtumattoman syntymäpäivän" Draco sanoi, vastaten tytön katseeseen. Poika näytti tytöstä sillä hetkellä, miltei suudeltavan suloiselta.
" Syntymäpäiväni on jo unohtumaton... Kiitos kuuluu sinulle.." Drusilla sanoi.
" Minusta tuntui kyllä ihan muulta. Sinä ajattelit jotain vakavampaa, et vain minun syntymäpäivääni. " hän jatkoi.
" Olit vain niin järkyttynyt"
" Sinä se aina huomaat kaiken" Draco sanoi.
" Mutta kuten sanoin aiemmin. En voi kertoa mitään. Enkö ihan totta saa sinua unohtamaan sitä, niin että sinä myös heität sen pois mielestäsi" hän jatkoi.
" Onhan sinulla yksi tapa, saada minut unohtamaan ihan kaikki muu.." Drusilla sanoi.

Muuta tytön ei tarvinnut sanoa. Ei sanallisesti. Sillä kyllä poika tiesi sen ainoan oikean tavan, millä saisi tytön unohtamaan kaikki ikävät asiat. Niin kävi aina kun he kaksi suutelivat.

" Näin aika kuluisi tänäkin iltana parhaiten.. Mutta meidän on pakko harjoitellakkin" Draco sanoi, muistuttaen ikävästä velvollisuudesta koskien koulua..
" Me kaksihan olemme luokkamme parhaat Luihuiset. Yksi ainoa Luihuinen meidän lisäksemme sai Upean V.I.P: n viime vuonna" Drusilla sanoi.
" Severus ei huomaa eroa siinä, olemmeko harjoitelleet vai emme.. Onhan meillä aikaa Halloweenin jälkeen" hän jatkoi muistuttaen poikaa.

Drusilla olisi mieluiten jäänyt pojan syliin ja jatkanut vain, niiden ihanien ja pitkään kestäneiden suudelmien vaihtamista. Mutta huomenna illalla, heillä olisi aikaa olla kahdestaa ja keskittyä vain toisiinsa.

" Kultapieni.. Maanantaina illalla on huispausharjoitukset, silloin emme ainakaan ehdi harjoitella muuta. Severuksesta en menisi vannomaan. Hän pitää meitä silmällä muutenkin" Draco sanoi.
" Sinua hän vahtii, eikä minua. Sinä olet hänen tarkkailunsa alla" Drusilla muistutti.
" Kyllähä Severus pitää silmällä sinuakin. Ja jos hän ei sitä tee, niin minun isäni kyllä valvoo sinun tekemisiäsi." Draco sanoi.
" Isä on samaa mieltä Severuksen kanssa. Hän sanoi niin eilen täällä käydessään"
" Lucius?" Drusilla kysyi epäilevänä.
" No niin.. Näin tässä kävi.. Isän hulluudenrajoissa kulkeva suojelu, tarttui nyt sinun isääsi. Mikset sanonut minulle mitään, siitä että Lucius tulee koululle. Olisin tullut moikkaamaan häntä" Drusilla sanoi, esittäen loukkaantunutta. Drusilla oli sitä kyllä oikeastikkin, sillä hän oletti Lucius Malfoyn haluavan nähdä kummityttönsäkkin, koululla käydessään.

" Olisin kertonut, jos isä olisi ilmoittanut tänne tulostaan. En oikeasti voinut, juosta hakemaan sinua, koska Pansy oli silloin paikalla. Mutta isä käy täällä usein muutenkin. Ihan varoituksensa, ettei hän pääse yllättämään meitä. Niin kävi minulle ja Pansyllekkin" Draco sanoi. kuulostaen hieman huvittuneelta.
" Kuulin siitä Pansylta. En halua meille samaa tilannetta" Drusilla sanoi.
" Mitä hauskaa siinä muka oli?" hän kysyi.
" Ei siinä siinä tilanteessa ollutkaan. Mutta kyllä nyt jälkeenpäin, koko tilanne naurattaa ainakin minua. " Draco sanoi.
" Isää kiinostaa nykyään liikaakin, se mitä minä teen"
" Lucius on siinä suhteessa, samalainen kuin minun isäni Severus.. Kaipa se johtuu siitä, että me olemme perheidemme ainoat lapset" Drusilla sanoi
" Taikka meillä on kiinostavampi elämä kuin mitä heidän omansa on" Draco sanoi.

" Isä on aina ollut suojeleva minun suhteeni. Äiti kun kuoli, ollessani vasta kuuden vanha. Hän oli aurori, niinkuin olen kertonut. " Drusilla sanoi.
" Ja olisitpa kuullut tai nähnyt millaisen kohtauksen isä sai, kun kerroin haluavani Auroriksi" hän jatkoi.
" Taisit kertoa äidistäsi, kun olimme kolmatta vuotta koulussa.. Kyllä minä muistan sen ihan oikeasti" Draco sanoi.








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti